Kumman rakkaus on syvempää, miehen vai naisen?

Miehet rakastuu vain jännänaisiin.

No kumpi sukupuoli tuntee jykevämmin rakkauden tunteen?

Anonyymi kirjoitti:

No kumpi sukupuoli tuntee jykevämmin rakkauden tunteen?

Naisen.nainen tuntee sydämmellä mies munalla. Poikkeuksia lukuunottamatta.😄😄😄💎

Anonyymi kirjoitti:

Naisen.nainen tuntee sydämmellä mies munalla. Poikkeuksia lukuunottamatta.😄😄😄💎

Olethan rehellinen sanomisissasi. Minulle.

Se on se pohja.

Pam

Saat minusta paljon hyvää esille.

Kiitos

Anonyymi kirjoitti:

Naisen.nainen tuntee sydämmellä mies munalla. Poikkeuksia lukuunottamatta.😄😄😄💎

Tarkennan.nainen kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä.sielun sympatiaa. Mies seksiä. Oli tämä viimene joka olis aivan ollut panemassa muttei ymmärtänyt että itse lämpenen siitä läheisyydestä.hali nukkumisesta ja telkun sylissä katsomisesta. Jatkuvasta pussailusta ja pepun puristuksista.hän oli että ei tipu pusuja jos ei panoja.tyhmä.niillä pusuilla olis panojakin irronnut.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkennan.nainen kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä.sielun sympatiaa. Mies seksiä. Oli tämä viimene joka olis aivan ollut panemassa muttei ymmärtänyt että itse lämpenen siitä läheisyydestä.hali nukkumisesta ja telkun sylissä katsomisesta. Jatkuvasta pussailusta ja pepun puristuksista.hän oli että ei tipu pusuja jos ei panoja.tyhmä.niillä pusuilla olis panojakin irronnut.

Lue lisää

No kyllä pusut, flirtit, koskettelu ohimennen, sylittely virittää tunnelmaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkennan.nainen kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä.sielun sympatiaa. Mies seksiä. Oli tämä viimene joka olis aivan ollut panemassa muttei ymmärtänyt että itse lämpenen siitä läheisyydestä.hali nukkumisesta ja telkun sylissä katsomisesta. Jatkuvasta pussailusta ja pepun puristuksista.hän oli että ei tipu pusuja jos ei panoja.tyhmä.niillä pusuilla olis panojakin irronnut.

Lue lisää

Hmm. Sulle sattui tuollanen mies yksilö kohdalle. :(

Muistathan, että on olemassa miehiäkin, jotka kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä, sielun sympatiaa.

Ja naisia jotka janoavat vain seksiä, tunteet suorastaan loistaa poissaolollaan. :)

Anonyymi kirjoitti:

Tarkennan.nainen kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä.sielun sympatiaa. Mies seksiä. Oli tämä viimene joka olis aivan ollut panemassa muttei ymmärtänyt että itse lämpenen siitä läheisyydestä.hali nukkumisesta ja telkun sylissä katsomisesta. Jatkuvasta pussailusta ja pepun puristuksista.hän oli että ei tipu pusuja jos ei panoja.tyhmä.niillä pusuilla olis panojakin irronnut.

Lue lisää

Miehelle tuo ei oikein tahdo osua kohdilleen. Itse olisin kovinkin mielelläni pussaillut halaillut ja tällaista kivaa spontaanisti mutta nainen "älä nyt siinä.. meikit sotkeentuu...jne"
"Tarviiko siinä nyt kokoajan olla kiinni". Havaitsin että kohdallani ei koskaan ole osunut naista joka kaipaisi samanlaista spontaania kiinniolemista ilman seksiä, kuin itse kaipailin.
Tulkitsin että nainen "tulee taloon", ei miehen kanssa yhteen. Nainen tarkkailee mitä "optioita" miehen kautta voi saada, ja tulee "taloon" ilman tunteita tai kiintymystä.
Enää en koe kiintymystä koska kaikki tämä on kuollut useiden peräjälkeen samallatavoin toimineiden tapaamieni naisten suhteen. Olen nytkin suhteessa, mutta ei haleja, seksiä, pusuja eikä mitään. Vain selviytymistä päivästä päivään.
T: Miehenä ilman seksiä naisen kanssa 10 vuotta.

Anonyymi kirjoitti:

Miehelle tuo ei oikein tahdo osua kohdilleen. Itse olisin kovinkin mielelläni pussaillut halaillut ja tällaista kivaa spontaanisti mutta nainen "älä nyt siinä.. meikit sotkeentuu...jne"
"Tarviiko siinä nyt kokoajan olla kiinni". Havaitsin että kohdallani ei koskaan ole osunut naista joka kaipaisi samanlaista spontaania kiinniolemista ilman seksiä, kuin itse kaipailin.
Tulkitsin että nainen "tulee taloon", ei miehen kanssa yhteen. Nainen tarkkailee mitä "optioita" miehen kautta voi saada, ja tulee "taloon" ilman tunteita tai kiintymystä.
Enää en koe kiintymystä koska kaikki tämä on kuollut useiden peräjälkeen samallatavoin toimineiden tapaamieni naisten suhteen. Olen nytkin suhteessa, mutta ei haleja, seksiä, pusuja eikä mitään. Vain selviytymistä päivästä päivään.
T: Miehenä ilman seksiä naisen kanssa 10 vuotta.

Lue lisää

Mikä pitää yhdessä?

Itse jätin naisen melko pian sen jälkeen kun hellyys ja seksi loppui.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä pitää yhdessä?

Itse jätin naisen melko pian sen jälkeen kun hellyys ja seksi loppui.

Arvataan että lapsi/lapset/taloudellinen riippuvuus puolin ja toisin...

Anonyymi kirjoitti:

Naisen.nainen tuntee sydämmellä mies munalla. Poikkeuksia lukuunottamatta.😄😄😄💎

Näin on ja nainen maksattaa vieraalla miehellä kersansa, siis elatusapujen muodossa.

Ja isänmaata. Ja Rekku-koiraansa eniten.

Paskat mies mitään rakasta. Mies haluaa OMISTAA! Korostunutta lähi-idän "miehissä" tuo OMISTAMINEN.

Mutta ollaan Maata myös ja on tämä animaalinen hahmo jossa on nämä animaaliset tunteet, miehellä toisenlaiset kuin naisella.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta ollaan Maata myös ja on tämä animaalinen hahmo jossa on nämä animaaliset tunteet, miehellä toisenlaiset kuin naisella.

Ja nämä kaksi yhdessä on ihminen, jep tiedetään. Siks kysyinkin.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta ollaan Maata myös ja on tämä animaalinen hahmo jossa on nämä animaaliset tunteet, miehellä toisenlaiset kuin naisella.

Juu, ymmärsit kuitenkin pointtini.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta ollaan Maata myös ja on tämä animaalinen hahmo jossa on nämä animaaliset tunteet, miehellä toisenlaiset kuin naisella.

Aseksuaali mies vastaan nymfomaani nainen.

Kerro lisää? Avaa vähän, mielenkiintoinen ajatus. :)

J-76 kirjoitti:

Kerro lisää? Avaa vähän, mielenkiintoinen ajatus. :)

Et sitten helpompaa kysymystä keksinyt? 🤣

EI siis tutkitusti pienet lapset, siis vanhemmistaan vielä erottautumattomat ja hyvin läheiset sekä *huom* personoidut lemmikit todella rakastavat kaitsijaansa henkeen ja vereen. Toki tuossa on selkeät syy/seuraus-suhteet, mutta tuota on tutkittu ja sitä on psykologian vinkkelistä rinnastettu puhtaimpaan mahdolliseen ehdottomaan rakkauteen.

Pienten lasten kohdalla tuo itsellenikin hyvin ymmärrettävää, siinä mielessä myös jopa samastuttavaa, mutta nuo lemmikit herättää vähän kysymystä kyllä. Toisaalta esimerkkejä löytyy, mutta ehkä ne ovat poikkeamia...

Tosin kun mietin omia kissojani, niin eron käyttäytymisessä huomaa, kun olen tontilla tai poissa. Sopeutuvat hyvin mm. vanhemmilleni hoitoon, huomattavankin hyvin, mutta jos tuolloin menen paikalle vaikka parin kuukaudenkin jälkeen, niin kolme kissaa kaatuu jalkoihini. Se on ällistyttävää. Ja yksi niistä tunnistaa, koska vanhempani puhuvat kanssani puhelimessa, alta viiden minuutin alkaa naukuna toisessa päässä...

Näin myös edeltäjänsä, joista päätin luopua muista syistä johtuen. Vaikkei välttämättä nähty kuin pari kertaa vuodessa, niin aina kun olin paikalla, olin puolijumala, kaikkien vuosien jälkeenkin.

Joo, uskon tutkimuksia tässä mielessä ja etenkin omia silmiäni 😉

randombypasser kirjoitti:

Et sitten helpompaa kysymystä keksinyt? 🤣

EI siis tutkitusti pienet lapset, siis vanhemmistaan vielä erottautumattomat ja hyvin läheiset sekä *huom* personoidut lemmikit todella rakastavat kaitsijaansa henkeen ja vereen. Toki tuossa on selkeät syy/seuraus-suhteet, mutta tuota on tutkittu ja sitä on psykologian vinkkelistä rinnastettu puhtaimpaan mahdolliseen ehdottomaan rakkauteen.

Pienten lasten kohdalla tuo itsellenikin hyvin ymmärrettävää, siinä mielessä myös jopa samastuttavaa, mutta nuo lemmikit herättää vähän kysymystä kyllä. Toisaalta esimerkkejä löytyy, mutta ehkä ne ovat poikkeamia...

Tosin kun mietin omia kissojani, niin eron käyttäytymisessä huomaa, kun olen tontilla tai poissa. Sopeutuvat hyvin mm. vanhemmilleni hoitoon, huomattavankin hyvin, mutta jos tuolloin menen paikalle vaikka parin kuukaudenkin jälkeen, niin kolme kissaa kaatuu jalkoihini. Se on ällistyttävää. Ja yksi niistä tunnistaa, koska vanhempani puhuvat kanssani puhelimessa, alta viiden minuutin alkaa naukuna toisessa päässä...

Näin myös edeltäjänsä, joista päätin luopua muista syistä johtuen. Vaikkei välttämättä nähty kuin pari kertaa vuodessa, niin aina kun olin paikalla, olin puolijumala, kaikkien vuosien jälkeenkin.

Joo, uskon tutkimuksia tässä mielessä ja etenkin omia silmiäni 😉

Lue lisää

Okei, joo. Mulla samanlaisia kokemuksia lemmikeistä. En silti ole ihan vakuuttunut onko se rakkautta vai tottumista tiettyyn ruokkivaan ja hoivaavaan käteen. :D

Mieluusti sen soisi olevan rakkautta.

Hmm. Mä tunnen yhäkin samanlaisia tunteita, mitä muistan lapsuudessa tunteneeni ja mietteitä, mitkä laittoi puntaroimaan rakkautta. Myös vanhempieni rakkautta minua kohtaan.

Mun omat lapset joskus on hyvin tarkkoja punnitsemaan, rakastanko yhtä paljon heitä, jos vietän 5 minuuttia toisen luona pidempään, kuin toisen. Toisella voi olla jo nenänpää punainen ja kyyneliä silmässä, et tykkää minusta yhtä paljon kun siskosta.

Sitten ei auta, kun vakuuttaa että lapsi rakas ja kääriä hellästi syliin ja kertoa tunteensa hänelle, tietysti rakastan sinua jne. Niin kun rakastankin aivan oikeasti ja aivan yhtälailla molempia. :)

J-76 kirjoitti:

Okei, joo. Mulla samanlaisia kokemuksia lemmikeistä. En silti ole ihan vakuuttunut onko se rakkautta vai tottumista tiettyyn ruokkivaan ja hoivaavaan käteen. :D

Mieluusti sen soisi olevan rakkautta.

Hmm. Mä tunnen yhäkin samanlaisia tunteita, mitä muistan lapsuudessa tunteneeni ja mietteitä, mitkä laittoi puntaroimaan rakkautta. Myös vanhempieni rakkautta minua kohtaan.

Mun omat lapset joskus on hyvin tarkkoja punnitsemaan, rakastanko yhtä paljon heitä, jos vietän 5 minuuttia toisen luona pidempään, kuin toisen. Toisella voi olla jo nenänpää punainen ja kyyneliä silmässä, et tykkää minusta yhtä paljon kun siskosta.

Sitten ei auta, kun vakuuttaa että lapsi rakas ja kääriä hellästi syliin ja kertoa tunteensa hänelle, tietysti rakastan sinua jne. Niin kun rakastankin aivan oikeasti ja aivan yhtälailla molempia. :)

Lue lisää

"En silti ole ihan vakuuttunut onko se rakkautta vai tottumista tiettyyn ruokkivaan ja hoivaavaan käteen. :D"

Niin, mahdollisuudet on moninaiset, myönnän. Tosin tuolloiset ulkoistetut omat kissani osasivat vielä vuosienkin päästä hakea minulta huomiota, mutta ruoan vanhemmiltani, kun olin käymässä. Vakuutuin aika syvästi siinä kohden, kissat kun ovat vielä ihan oma outo porukkansa. Koirissa olen nähnyt monenkinlaista vastaavaa käytöstä, mutta koirat leimautuvat paljon herkemmin tiettyihin ihmisiin, joten en niistä osaa niin sanoa.

Samoin, kyllä sitä aika herkäksi toisinaan vetää vanhuksien kanssa, kun tulee aika eletty ja silloiset mietteet mieleen.

Suloisia pikkuisia sinulla... Harmi, että aikaa annettavaksi on rajallisesti, joutuu vuorottelemaan ja sinällään säännöstelemään, rytmittämään, että varmasti kaikille riittää joka päivä jotain. Tänään yhdelle enemmän, huomenna sitten toiselle, mutta onhan se vähän hankalaa :/

Mustasukkaisiakin osaavat olla, aika pienestä lähtien, mutta ihan ymmärrettävää lapsena, ajan kanssa oppivat luottamaan siihen rakkauteen, vanhemman rakkauteen, joka yleensä kestää ajasta iäisyyteen kaiken kestäen ❤

randombypasser kirjoitti:

"En silti ole ihan vakuuttunut onko se rakkautta vai tottumista tiettyyn ruokkivaan ja hoivaavaan käteen. :D"

Niin, mahdollisuudet on moninaiset, myönnän. Tosin tuolloiset ulkoistetut omat kissani osasivat vielä vuosienkin päästä hakea minulta huomiota, mutta ruoan vanhemmiltani, kun olin käymässä. Vakuutuin aika syvästi siinä kohden, kissat kun ovat vielä ihan oma outo porukkansa. Koirissa olen nähnyt monenkinlaista vastaavaa käytöstä, mutta koirat leimautuvat paljon herkemmin tiettyihin ihmisiin, joten en niistä osaa niin sanoa.

Samoin, kyllä sitä aika herkäksi toisinaan vetää vanhuksien kanssa, kun tulee aika eletty ja silloiset mietteet mieleen.

Suloisia pikkuisia sinulla... Harmi, että aikaa annettavaksi on rajallisesti, joutuu vuorottelemaan ja sinällään säännöstelemään, rytmittämään, että varmasti kaikille riittää joka päivä jotain. Tänään yhdelle enemmän, huomenna sitten toiselle, mutta onhan se vähän hankalaa :/

Mustasukkaisiakin osaavat olla, aika pienestä lähtien, mutta ihan ymmärrettävää lapsena, ajan kanssa oppivat luottamaan siihen rakkauteen, vanhemman rakkauteen, joka yleensä kestää ajasta iäisyyteen kaiken kestäen ❤

Lue lisää

Nojuu ymmärrän, sama homma. Mullakin oli useampia kissoja aikoinaan, yksi vapaana ulkoileva. Ja täytyy sanoa, että se tulla jolkotti kyllä kiltisti aina kotiin, kun huutelin nimeltä. Mikä on kissalle kaiketi aika epätavallista, koiralle tavallista.

Ja kyllä katti osaskin pursuta rakkautta heti kuistille päästyään. Hurinaa ja puskemista, syliin tamppaamista.

Koira taas tuli aina vuoteen viereen vahtiin, jos sairastin. Pää tyynylle ja yy yy yy öninää, pusuja poskelle ja silmiin killitystä. Metsälenkillä hölkytteli vapaana edellä, mutta tuli aina kohta tarkistamasn onko mulla kaikki ok. Ja kun kuittasin, ei hätää jatkoi matkaa. Kohta taas käyden saman kiekan.

Kyllä mä olen kissa että koiraihminen. Ylipäänsä eläimet on lähellä sydäntä.

Ne on nämä unille menohetket niitä missä sitä aikaa lasketaan. Muuten ei niinkään edes huomaa vanhempia, kun tykkäävät leikkiä ja touhuta yhdessä. Hyvin tiiviisti ovat aina yhdessä, paita ja peppu.

Tokihan välillä rähisevätkin toisilleen. Se kasvattaa. Onhan mulla heille aikaa, usein vaan kun tyrkytän itseäni seuraksi, heillä on joku oma leikki mihin ei nyt saa tulla. Okei. Tulkaa kertomaan, jos kaipaatte. :)

Vanhemmat on vanhemmiksi mielletty, ei leikkikaveriksi kotileikeissä. Se on se heidän yhteinen lennokas mieli mitä me ei osata kuulemma. :)

Mä en halua tuppautua, mutta välillä pääsen mukaankin. Ja meillä toimii se sopimus, että kun tytöt tarvii jotain ollaa käytettävissä.

Joo, puhutaan paljon tunteista ja rehellisesti kerrotaan. Halataan ja paijataan päivittäin mennen tullen. Omat halirituaalit kuuluu joka päivään, mutta ne luo turvaa. :)

J-76 kirjoitti:

Nojuu ymmärrän, sama homma. Mullakin oli useampia kissoja aikoinaan, yksi vapaana ulkoileva. Ja täytyy sanoa, että se tulla jolkotti kyllä kiltisti aina kotiin, kun huutelin nimeltä. Mikä on kissalle kaiketi aika epätavallista, koiralle tavallista.

Ja kyllä katti osaskin pursuta rakkautta heti kuistille päästyään. Hurinaa ja puskemista, syliin tamppaamista.

Koira taas tuli aina vuoteen viereen vahtiin, jos sairastin. Pää tyynylle ja yy yy yy öninää, pusuja poskelle ja silmiin killitystä. Metsälenkillä hölkytteli vapaana edellä, mutta tuli aina kohta tarkistamasn onko mulla kaikki ok. Ja kun kuittasin, ei hätää jatkoi matkaa. Kohta taas käyden saman kiekan.

Kyllä mä olen kissa että koiraihminen. Ylipäänsä eläimet on lähellä sydäntä.

Ne on nämä unille menohetket niitä missä sitä aikaa lasketaan. Muuten ei niinkään edes huomaa vanhempia, kun tykkäävät leikkiä ja touhuta yhdessä. Hyvin tiiviisti ovat aina yhdessä, paita ja peppu.

Tokihan välillä rähisevätkin toisilleen. Se kasvattaa. Onhan mulla heille aikaa, usein vaan kun tyrkytän itseäni seuraksi, heillä on joku oma leikki mihin ei nyt saa tulla. Okei. Tulkaa kertomaan, jos kaipaatte. :)

Vanhemmat on vanhemmiksi mielletty, ei leikkikaveriksi kotileikeissä. Se on se heidän yhteinen lennokas mieli mitä me ei osata kuulemma. :)

Mä en halua tuppautua, mutta välillä pääsen mukaankin. Ja meillä toimii se sopimus, että kun tytöt tarvii jotain ollaa käytettävissä.

Joo, puhutaan paljon tunteista ja rehellisesti kerrotaan. Halataan ja paijataan päivittäin mennen tullen. Omat halirituaalit kuuluu joka päivään, mutta ne luo turvaa. :)

Lue lisää

😁 Kyllä ne osaa, karvaiset kaverit

Itelläkin jokainen tietää nimeltä, kenelle sanotaan jotain, kaksi jolkottaa muitta mutkitta tontille, yksi on niin jäärä, että pitää suorastaan kosia, mutta tulee sekin kun sopivasti lirkuttelee, vaikka kiertäen ja kaartaen, omalla tahdillaan. No nainen kun on... 🤣

Niin nuo kanssa tuli kainaloon, itelle ja exälle, kun tarve oli. Oli kipeä tai surkea muuten, senkin jälkeen jos oli ollut hieman kinaa parisuhteessa ja oli surullinen, pahoillaan, aina oli karvainen kamu kertomassa että huolta pidetään toisinkin päin 💖

Mökillä on naapurien koirat ja yksi kissoista sellanen, että ei tartte olla yksin. Etenkin se kolli tietää, jos mulla on mieli maassa ja sitten ei ole mahdollisuuttakaan olla yksin, muuttais varmaaan mukana jos antais tulla. Kiva ukkeli, onpahan seuraa kun pihalla touhuaa, omia kun en täysin vapaaksi laske siellä, ettei tartte sitten sydän syrjällään ettiä pitkin mettiä. Taitais pari niistä koiristakin muuttaa mukana, jos nätisti kysyisin, vaan hittojako ne täällä kaupungissa, tylsää olisi...

Kai se mukuloiden väsymys tuo niitä tunteita enemmän esiin, niitä näyttää helpommin? Niinhän se vähän on aikusillakin, väsyneenä kiukuttelee helpommin toiselle, toisaalta myös helpommin kaipaa kainaloon hyvänä pidettäväksi ja siinähän se oma paikka onkin 😊

Vanhemmat on vanhempia, kai se auktoriteettiasema vähän rajaa mahdollisuuksia osallistua juttuihin. Itte olen päässyt aika helposti mukaan, kun on kummilasten ja ystävien lasten kanssa touhunnut. Tosin aika helposti osaan taantua sellaiselle tasolle, että on mahdollista mennä mukaan, mutta se auktoriteettiasema jää sitten pois ellei kyse ole selkeästi vaarallisista tai muuten kyseenalaisista asioista. Vanhemmalle se on ehkä vaikeampi paikka, kun pitäisi osata vaihtaa roolia sekunnissa tarpeen mukaan omien muksujen kanssa? Lainalasten kanssa se on helpompaa, omasta mielestäni, ilman omien muksujen kokemusta.

Hyväksytäänhän sitä mukaankin, mutta mitä olen tuttavaäitejä seurannut ja puhunutkin tästä, niin siinä on joku hiuksenhieno raja, milloin pääsee ja milloin ei. Ei nup ystävätkään oikein tiedä, missä se raja menee, mutta ovat huvittuneita siitä tilanteesta, toisaalta hirveän itsenäistä ja toisinaan taas saa tulla mukaan, okei me hyväksytään sut, mutta vain nyt, okei? Niin hauskaa ja herttaista, matkalla aikuisuuteen 😁

Halirituaalit! 👍👍👍 Tärkeimpiä asioita ikinä, arvokkaimpia (oppeja) mitä voi antaa ❤
Turvaa, hyväksyntää, rakkautta, kaikkea yhdessä paketissa ja molemmille, ei voi saada eikä antaa liikaa 🤗

randombypasser kirjoitti:

😁 Kyllä ne osaa, karvaiset kaverit

Itelläkin jokainen tietää nimeltä, kenelle sanotaan jotain, kaksi jolkottaa muitta mutkitta tontille, yksi on niin jäärä, että pitää suorastaan kosia, mutta tulee sekin kun sopivasti lirkuttelee, vaikka kiertäen ja kaartaen, omalla tahdillaan. No nainen kun on... 🤣

Niin nuo kanssa tuli kainaloon, itelle ja exälle, kun tarve oli. Oli kipeä tai surkea muuten, senkin jälkeen jos oli ollut hieman kinaa parisuhteessa ja oli surullinen, pahoillaan, aina oli karvainen kamu kertomassa että huolta pidetään toisinkin päin 💖

Mökillä on naapurien koirat ja yksi kissoista sellanen, että ei tartte olla yksin. Etenkin se kolli tietää, jos mulla on mieli maassa ja sitten ei ole mahdollisuuttakaan olla yksin, muuttais varmaaan mukana jos antais tulla. Kiva ukkeli, onpahan seuraa kun pihalla touhuaa, omia kun en täysin vapaaksi laske siellä, ettei tartte sitten sydän syrjällään ettiä pitkin mettiä. Taitais pari niistä koiristakin muuttaa mukana, jos nätisti kysyisin, vaan hittojako ne täällä kaupungissa, tylsää olisi...

Kai se mukuloiden väsymys tuo niitä tunteita enemmän esiin, niitä näyttää helpommin? Niinhän se vähän on aikusillakin, väsyneenä kiukuttelee helpommin toiselle, toisaalta myös helpommin kaipaa kainaloon hyvänä pidettäväksi ja siinähän se oma paikka onkin 😊

Vanhemmat on vanhempia, kai se auktoriteettiasema vähän rajaa mahdollisuuksia osallistua juttuihin. Itte olen päässyt aika helposti mukaan, kun on kummilasten ja ystävien lasten kanssa touhunnut. Tosin aika helposti osaan taantua sellaiselle tasolle, että on mahdollista mennä mukaan, mutta se auktoriteettiasema jää sitten pois ellei kyse ole selkeästi vaarallisista tai muuten kyseenalaisista asioista. Vanhemmalle se on ehkä vaikeampi paikka, kun pitäisi osata vaihtaa roolia sekunnissa tarpeen mukaan omien muksujen kanssa? Lainalasten kanssa se on helpompaa, omasta mielestäni, ilman omien muksujen kokemusta.

Hyväksytäänhän sitä mukaankin, mutta mitä olen tuttavaäitejä seurannut ja puhunutkin tästä, niin siinä on joku hiuksenhieno raja, milloin pääsee ja milloin ei. Ei nup ystävätkään oikein tiedä, missä se raja menee, mutta ovat huvittuneita siitä tilanteesta, toisaalta hirveän itsenäistä ja toisinaan taas saa tulla mukaan, okei me hyväksytään sut, mutta vain nyt, okei? Niin hauskaa ja herttaista, matkalla aikuisuuteen 😁

Halirituaalit! 👍👍👍 Tärkeimpiä asioita ikinä, arvokkaimpia (oppeja) mitä voi antaa ❤
Turvaa, hyväksyntää, rakkautta, kaikkea yhdessä paketissa ja molemmille, ei voi saada eikä antaa liikaa 🤗

Lue lisää

Kuulostaa kivalta mökkiseuralta. Karvakamut tuntuu olevan sullekin tärkeitä. Muutenkin tunnut sydämelliselle ihmiselle. :)

Tuli vaan hyvä fiilis, sun kirjoituksista. Että kiva, kun se on olemassa hyviä herttaisia tyyppejä.

Joo, kyllä siinä varmaan vaikuttaa se, että omien vanhempien kanssa on se joku ettei ihan kaikkea jaeta. Vaikka paljon kuitenkin.

Jotkut pihaleikit, uimassa käymiset, pyöräily, pelit, askartelu ja muut sen tyyppiset jaetaan mielellään, mutta sitten nuo leikit on ikään kuin heidän keskinäiset ja yksityiset.

Vanhemmat ei ole tervetulleita. :D

Mä en ehkä leiki heidän kanssa, mutta sitäkin enemmän olen korvana ja pohditaan yhdessä maailman kummallisuuksia. Touhutaan käytännön juttuja mitä niitäkin he tykkää opetella yhdessä.

Jep, hellyys ja läheisyys sanoitettuna ja osoitettuna haleilla, pusuilla pääkuuttiin ja silittelynä on kyllä ihan just sitä mihin mut on luotu. :)

Onneksi lapset tykkää. Ettei tunnu vaikealta heillekkään.

J-76 kirjoitti:

Kuulostaa kivalta mökkiseuralta. Karvakamut tuntuu olevan sullekin tärkeitä. Muutenkin tunnut sydämelliselle ihmiselle. :)

Tuli vaan hyvä fiilis, sun kirjoituksista. Että kiva, kun se on olemassa hyviä herttaisia tyyppejä.

Joo, kyllä siinä varmaan vaikuttaa se, että omien vanhempien kanssa on se joku ettei ihan kaikkea jaeta. Vaikka paljon kuitenkin.

Jotkut pihaleikit, uimassa käymiset, pyöräily, pelit, askartelu ja muut sen tyyppiset jaetaan mielellään, mutta sitten nuo leikit on ikään kuin heidän keskinäiset ja yksityiset.

Vanhemmat ei ole tervetulleita. :D

Mä en ehkä leiki heidän kanssa, mutta sitäkin enemmän olen korvana ja pohditaan yhdessä maailman kummallisuuksia. Touhutaan käytännön juttuja mitä niitäkin he tykkää opetella yhdessä.

Jep, hellyys ja läheisyys sanoitettuna ja osoitettuna haleilla, pusuilla pääkuuttiin ja silittelynä on kyllä ihan just sitä mihin mut on luotu. :)

Onneksi lapset tykkää. Ettei tunnu vaikealta heillekkään.

Lue lisää

Kyllä mä ton naapurin kollin kanssa voisin kihlat laittaa, se tietää itekin sen ja kai me vähän niinku naimisissa ollaanki. Ja niin tietää sen isäntäkin, eikä ole pahoillaan, eräänlainen yhteisomistus kai :)

On ne todella tärkeitä, olen valmis seisomaan kaverina omistajaa vastaan, jos tarve on, on ollutkin, koirien tapauksessa. Itte kestän paljonkin, mutten kato vierestä jos viatonta väärin kohdellaan, omaa ymmärtämättömyyttään.

Kiitokset, tunne on molemminpuolinen, olet maanläheinen ja lämmin ihminen. On erityisen kiva jutella kun toinen on heti kärryillä ja tietää puolesta sanasta missään mennään, kokee tärkeäksi samankaltaiset asiat 🤗

Vanhemmat on pakollinen paha kaikessa rakastettavuudessaan, myös tarvitsevuudessa, kun sen aika koittaa, ehkä juuri iltaisin herkimmin?

Se läheisyys, halit ja pusuttelut, on ehkä se mikä parhaiten opettaa pois itsen ja omien tunteiden piiottamsesta, jotain mikä ei olis tehnyt pahaa vanhemmille sukupolville ensinkään. Vaan sillä mennään, mitä on annettu, koitetaan antaa hiukan enemmän seuraavalle polvelle matkaan?

Oli jo aikakin.liian kauan kaltoinkohdeltu. Stoppi tulee jossainvaiheessa.

Anonyymi kirjoitti:

Oli jo aikakin.liian kauan kaltoinkohdeltu. Stoppi tulee jossainvaiheessa.

Sitten painutaan baariin ja ollaan taas kuin parikymppisiä. Niin aikuista, niin aikuista.

No niin,
Totta kai naisen rakkaus on syvempää.

Mutta väittävät, ettei se siellä syvällä tunnu, vaan pinnassa :)

Anonyymi kirjoitti:

No niin,
Totta kai naisen rakkaus on syvempää.

Mutta väittävät, ettei se siellä syvällä tunnu, vaan pinnassa :)

Hahah, toi oli hyvä. :''D