HUS Psykiatria

Anonyymi

Millaisia kokemuksia teillä on HUS Psykiatriasta? Oletteko saaneet hyvää hoitoa?

42

3503

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Miksi haluat tietää, oletko itse hakeutumassa hoitoon ?

      Itselläni on kokemusta suunnilleen 30 vuoden ajalta, on hyviä ja on huonoja kokemuksia ja kaikkea siltä väliltä.
      Aikalailla on eroja myös onko kyseessä osastohoito vai poliklinikka.

      Mitä itse ajattelisit, minkälaista mielestäsi olisi hyvä hoito ?

      • Anonyymi

        Hyvä hoito on mielestäni sellaista, että kohdellaan potilasta yksilönä, sekä paneudutaan hänen yksilölliseen tilanteeseensa ja sairaushistoriaansa. Hyvään hoitoon kuuluu myös, ettei hoitopäätöksiä tehdä hätiköiden ja potilaan mielipidettä kuulematta. Hoitopäätökset tulisi potilaalle myös perustella, esim. miksi tietty lääke määrätään. Hyvää hoitoa on myös se, että potilaalle kerrotaan laajasti ja totuudenmukaisesti määrättävien lääkkeiden mahdolliset haittavaikutukset ja vaarat.

        Myös se, ettei SSRI-lääkkeen vieroitusoireisiin määrätä lisää SSRI-lääkkeitä ja lisäksi psykoosilääkettä, kuuluu mielestäni hyvään hoitoon.

        Kiitos, mutta valitsen jatkossa mieluummin yksityislääkärin.


      • Anonyymi

        Ylipäätään pakottaminen, manipulointi, kirsäistäminen syömään pillereitä jotka tekevät kemiallisen epätasapainon, noin yleisesti psykiatria on äärimmäisen traumatisoija, ei voi suositella herkille, jotka traumatisoituu pienemmästä pahuudesta, kuin psykopaatti voi kestää psykiatrian barbaari menetelmät traumatosoitumatta..

        Sadistista se psykiatria noin pää sääntösesti on, rahaa millä hinnalla tahansa big farmalle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä hoito on mielestäni sellaista, että kohdellaan potilasta yksilönä, sekä paneudutaan hänen yksilölliseen tilanteeseensa ja sairaushistoriaansa. Hyvään hoitoon kuuluu myös, ettei hoitopäätöksiä tehdä hätiköiden ja potilaan mielipidettä kuulematta. Hoitopäätökset tulisi potilaalle myös perustella, esim. miksi tietty lääke määrätään. Hyvää hoitoa on myös se, että potilaalle kerrotaan laajasti ja totuudenmukaisesti määrättävien lääkkeiden mahdolliset haittavaikutukset ja vaarat.

        Myös se, ettei SSRI-lääkkeen vieroitusoireisiin määrätä lisää SSRI-lääkkeitä ja lisäksi psykoosilääkettä, kuuluu mielestäni hyvään hoitoon.

        Kiitos, mutta valitsen jatkossa mieluummin yksityislääkärin.

        Ne yksityislääkärit ovat myöskin omatoimisesti töissä yleisellä hoitosektorilla , joten koulutus on sama kaikille lääkäreille , niin että ei ne yksityis lääkärit olemitenkään enemmän tietoisia asioista, jos niin luulet


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ne yksityislääkärit ovat myöskin omatoimisesti töissä yleisellä hoitosektorilla , joten koulutus on sama kaikille lääkäreille , niin että ei ne yksityis lääkärit olemitenkään enemmän tietoisia asioista, jos niin luulet

        Ei liity Hussiin millään tapaa, mutta on olemassa ihmisiä, jotka tunnistavat oman olonsa niin hyvin, että he ottavat ajan yksityiselle psykiatrille, aina kun tarvitsee, ja säätäävät omaa lääkitystään.

        Tällaiset ihmiset ovat vain todella harvassa. Sanoisinko että ehkä promillen luokkaa, kaikista tuntemistani psyykkisten lääkkeiden käyttäjistä.


    • Anonyymi

      V...ilua ja kaasuvalottamista. Siinä kokemukseni.

    • Anonyymi

      Mitään todellisia ratkaisuja ongelmiini sieltä ei ole tarjottu koskaan. Vain lääkereseptejä. Itsehoitomenetelmistäkin on ollut enemmän apua.

    • Anonyymi

      HUS:n psykiatria on traumatisoinut minua kahteen otteeseen elämässäni, kerran nuorena ja sitten hiljattain. Kumpikin kerta oli kauaskantoinen. En nyt jaksa tässä viestissä koko tarinaa kerrata, ehkä myöhemmin... Sen verran kuitenkin, että kohdallani ei ollut kyse lääkkeistä, niitä minulle ei juuri tarjottu kuin mietoja rauhoittavia, joista ei ollut haittaa. Kyse ei ollut myöskään pakkohoidosta, vaan jaksot olivat minulle vapaaehtoisia. Kyse oli henkisestä traumatisoimisesta ja väkivallasta.

      Ainoa joka minua on elämässäni auttanut mt- palveluiden puolelta, on eräs yksityinen psykoterapeutti. Ei ole sairaanhoitopiirien kanssa missään tekemisissä, ja hänen asenteensakin ovat toisenlaiset.

    • Anonyymi

      Tuli minunkin koettua osastojakson aikana tosi tylyä käytöstä henkilökunnan suunnalta eräässä laitoksessa.
      Myös muita osaston potilaita kohdeltiin huonosti, alistavasti, nöyryyttävästi jne.

      Minut pelasti traumatisoitumiselta se kun olen aika paksunahkainen, eli en ota murehtiakseni kaikkea mitä kohdalle sattuu.
      On tullut vuosien varrella nähtyä ja koettua sen verran paljon ettei enää jaksa asioista murheita kantaa.

      Oikeasti kyllä tiedän siitä kokemastani ja nähtyäni toistenkin kohtelua että varmasti jotkut voivat traumatisoitua. Sitä ei saa väheksyä.

    • Anonyymi

      Olen saanu apua ja hyvää hoitoo. Muuten en olisi enää hengissä. Hoito täytyy pystyäy ottamaan vastaan. Lapsellinen kiukuttelu ja uhmakkuus pahentaa vaan omaa asemaa ja oloa.
      Päätä voida paremmin ja suhtaudu hoitoon avoimin mielin niin säkin voit paremmin. omasta asenteesta tääkin on kiinni.

      • Anonyymi

        Ne, jotka voivat hoidon jälkeen huonommin, ja jotka ovat kokeneet saavansa huonoa kohtelua ja jopa traumatisoituneet, ovat siis sinusta "lapsellisia" ja "uhmakkaita"? Ja onko tämä maailma todella sellainen, että kaikki on "itsestä kiinni"?

        Kuulostaa tukholmansyndroomalta.


      • Anonyymi

        Osoita minulle lääkäri tai hoitaja, jolla on todellista asiantuntemusta (Käypä hoito -suosituksia ei lasketa):

        - Mielialalääkkeistä vieroittautumisesta ja vieroitusoireista
        - Mielialalääkkeiden haittavaikutuksista, esim. anhedonia, akatisia, PSSD, ...

        Niinpä. Et pysty siihen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osoita minulle lääkäri tai hoitaja, jolla on todellista asiantuntemusta (Käypä hoito -suosituksia ei lasketa):

        - Mielialalääkkeistä vieroittautumisesta ja vieroitusoireista
        - Mielialalääkkeiden haittavaikutuksista, esim. anhedonia, akatisia, PSSD, ...

        Niinpä. Et pysty siihen.

        Niinpä.
        Pystyn kyllä kertomaan missä saa hyvää hoitoa ja kerron sen tässä.
        Noissa valtiollisissa sairaaloissa ( Vanha Vaasa ja Niuvanniemi ) saa hyvää hoitoa, siellä kohdellaan ihmisenä eikä sairaana potilaana.

        Tosin itselläni on kokemusta vain Vaasasta mutta olettaisin että Kuopiossa on yhtä hyvä hoito kokonaisuudessaan.

        Ja kyllä, paljon on itsestä kiinni mitä hoidostaan ajattelee ja miten siihen suhtautuu sekä miten sen haluaa ottaa vastaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä.
        Pystyn kyllä kertomaan missä saa hyvää hoitoa ja kerron sen tässä.
        Noissa valtiollisissa sairaaloissa ( Vanha Vaasa ja Niuvanniemi ) saa hyvää hoitoa, siellä kohdellaan ihmisenä eikä sairaana potilaana.

        Tosin itselläni on kokemusta vain Vaasasta mutta olettaisin että Kuopiossa on yhtä hyvä hoito kokonaisuudessaan.

        Ja kyllä, paljon on itsestä kiinni mitä hoidostaan ajattelee ja miten siihen suhtautuu sekä miten sen haluaa ottaa vastaan.

        "Ja kyllä, paljon on itsestä kiinni mitä hoidostaan ajattelee ja miten siihen suhtautuu sekä miten sen haluaa ottaa vastaan."

        Kerro tuo niille, jotka ovat menettäneet pysyvästi seksuaalisuutensa mielialalääkkeiden takia. Kerro tuo myös mielialalääkkeiden takia itsemurhan tehneiden omaisille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ja kyllä, paljon on itsestä kiinni mitä hoidostaan ajattelee ja miten siihen suhtautuu sekä miten sen haluaa ottaa vastaan."

        Kerro tuo niille, jotka ovat menettäneet pysyvästi seksuaalisuutensa mielialalääkkeiden takia. Kerro tuo myös mielialalääkkeiden takia itsemurhan tehneiden omaisille.

        Tiedän paljon ihmisiä jotka ovat lopettaneet mielialalääkkeen käytön juuri tuosta syystä, eikä se poista mitenkään sitä totuutta että edelleen paljon on heistä itsestään kiinni, mikä heidän hoidon tai elämänlaadun lopputulema on.
        Ikävää on ettei kaikkia pystytä auttamaan, ja vielä vaikeampaa se on jos ei halua ottaa apua vastaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän paljon ihmisiä jotka ovat lopettaneet mielialalääkkeen käytön juuri tuosta syystä, eikä se poista mitenkään sitä totuutta että edelleen paljon on heistä itsestään kiinni, mikä heidän hoidon tai elämänlaadun lopputulema on.
        Ikävää on ettei kaikkia pystytä auttamaan, ja vielä vaikeampaa se on jos ei halua ottaa apua vastaan.

        Totta kai paljon on ihmisestä itsestäänkin kiinni.

        Eikö hoito ole kuitenkin silloin jo pahasti epäonnistunut, jos ihminen menettää seksuaalisuutensa pysyvästi? Elämänlaadun lopputulema on siinä vaiheessa jo kaikkien tiedossa. Vastaa nyt kysymyksiin, mitä silloin enää hoidetaan, millä keinoilla ja mitkä ovat hoidon tavoitteet?

        Eivätkö mielialalääkkeiden aiheuttamat itsemurhat ole mielestäsi ongelma? Ne ovat siis kuitattavissa sillä, että potilas ei halunnut/ehtinyt saada/(muu syy) apua ja hoitoa ajoissa? Just.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta kai paljon on ihmisestä itsestäänkin kiinni.

        Eikö hoito ole kuitenkin silloin jo pahasti epäonnistunut, jos ihminen menettää seksuaalisuutensa pysyvästi? Elämänlaadun lopputulema on siinä vaiheessa jo kaikkien tiedossa. Vastaa nyt kysymyksiin, mitä silloin enää hoidetaan, millä keinoilla ja mitkä ovat hoidon tavoitteet?

        Eivätkö mielialalääkkeiden aiheuttamat itsemurhat ole mielestäsi ongelma? Ne ovat siis kuitattavissa sillä, että potilas ei halunnut/ehtinyt saada/(muu syy) apua ja hoitoa ajoissa? Just.

        Ihminen voi elää oikein hyvää elämää ilman seksuaalisuuden paineitakin. Mieluummin seksuaalisesti välinpitämätön kuin hullu seksihirmu. Paha olisi, jos lääkkeen käytöstä seuraisi vaikka puhekyvyn menetys tai kasvojen muuttuminen paiseita täynnä olevaksi tai jalkojen halvaantuminen. Mutta seksuaalisuuden menetys voi olla jopa helpotus.

        Mielialalääkkeiden aiheuttamat itsemurhat? Mitä se on? Kyllä itsemurha on oma päätös ja teko!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen voi elää oikein hyvää elämää ilman seksuaalisuuden paineitakin. Mieluummin seksuaalisesti välinpitämätön kuin hullu seksihirmu. Paha olisi, jos lääkkeen käytöstä seuraisi vaikka puhekyvyn menetys tai kasvojen muuttuminen paiseita täynnä olevaksi tai jalkojen halvaantuminen. Mutta seksuaalisuuden menetys voi olla jopa helpotus.

        Mielialalääkkeiden aiheuttamat itsemurhat? Mitä se on? Kyllä itsemurha on oma päätös ja teko!

        Sinä et ole oikea henkilö määrittelemään toisten hyvää elämää. Seksuaalisuus kuuluu ihmisyyteen ja olet kieltämässä sen osalta ihmisiä. Pidät selvästi ihmisiä niin tyhminä, etteivät he osaa itse ottaa asioista selvää. Näiden asioiden selvittämiseen ei psykiatrin koulutusta tarvita.

        Mielialalääkkeiden aiheuttamista itsemurhista en ala sinulle rautalangasta vääntämään, kun et selvästi mistään mitään tajua.

        Psykiatria on eräs vuosisadan suurimpia ponzikusetuksia. Minä ja moni muu olemme sen voineet ihan omakohtaisesti todeta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä et ole oikea henkilö määrittelemään toisten hyvää elämää. Seksuaalisuus kuuluu ihmisyyteen ja olet kieltämässä sen osalta ihmisiä. Pidät selvästi ihmisiä niin tyhminä, etteivät he osaa itse ottaa asioista selvää. Näiden asioiden selvittämiseen ei psykiatrin koulutusta tarvita.

        Mielialalääkkeiden aiheuttamista itsemurhista en ala sinulle rautalangasta vääntämään, kun et selvästi mistään mitään tajua.

        Psykiatria on eräs vuosisadan suurimpia ponzikusetuksia. Minä ja moni muu olemme sen voineet ihan omakohtaisesti todeta.

        Saako tämän nyt tulkita niin, että ottaisit mieluummin paiseita naamaan, menettäisit puhekyvyn, tai muuten vain halvaantuisit? Kuin menettäisit seksuaalisuuden?
        Itse miettisin kyllä kaksi kertaa, mutta ehkä kysymys ylipäätään on liian kaukana todellisuudesta, että sitä tosissaan rupeaisi pohtimaan.

        Mutta elämässä on paljon sitä, että joutuu valtisemaan sen pienemmän pahan tien.

        Itsemurhan nimi on itsemurha, sen takia että se pitää tehdä itse. Usko pois olen jopa vähän vaivannut päätäni kyseisellä asialla. Toki isot pojat puhuu avustetusta itsemurhasta, mutta se on sen verran rajateidettä että ei mennä siihen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä et ole oikea henkilö määrittelemään toisten hyvää elämää. Seksuaalisuus kuuluu ihmisyyteen ja olet kieltämässä sen osalta ihmisiä. Pidät selvästi ihmisiä niin tyhminä, etteivät he osaa itse ottaa asioista selvää. Näiden asioiden selvittämiseen ei psykiatrin koulutusta tarvita.

        Mielialalääkkeiden aiheuttamista itsemurhista en ala sinulle rautalangasta vääntämään, kun et selvästi mistään mitään tajua.

        Psykiatria on eräs vuosisadan suurimpia ponzikusetuksia. Minä ja moni muu olemme sen voineet ihan omakohtaisesti todeta.

        Älä vedä herneitä nenään.
        Ei kai tuolla jollain ollut tarkoitus kenenkään elämää määrittää, ehkä hän vain kertoi oman mielipiteensä asiasta.

        Kun joku kirjoittaa jotain niin sehän on lukijasta kiinni miten hän ottaa lukemansa vastaan ja miten hän asian sisäistää.

        Itse kyllä ymmärrän että joillekin seksuaalisuuden menetys saattaa olla todella iso asia vaikka se ei itselleni ole.
        Tajuan sen että muut eivät ole niinkuin minä, eli en voi alkaa yleisesti mistään asiasta väittää että toisista pitäisi tuntua samalta kuin minusta.

        Toisia ihmisiä on hyvä kunnioittaa vaikka itse ei olisikaan samaa mieltä jostain.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä vedä herneitä nenään.
        Ei kai tuolla jollain ollut tarkoitus kenenkään elämää määrittää, ehkä hän vain kertoi oman mielipiteensä asiasta.

        Kun joku kirjoittaa jotain niin sehän on lukijasta kiinni miten hän ottaa lukemansa vastaan ja miten hän asian sisäistää.

        Itse kyllä ymmärrän että joillekin seksuaalisuuden menetys saattaa olla todella iso asia vaikka se ei itselleni ole.
        Tajuan sen että muut eivät ole niinkuin minä, eli en voi alkaa yleisesti mistään asiasta väittää että toisista pitäisi tuntua samalta kuin minusta.

        Toisia ihmisiä on hyvä kunnioittaa vaikka itse ei olisikaan samaa mieltä jostain.

        Sen verran vaan tähän väittelyyn aiheesta seksuaalisuuden menettäminen vs. muut haitat, että vaikka ymmärtäisikin, että useimmista lääkkeistä on odotettavissa hyödyn lisäksi jotain haittoja, ja olisi valmis sietämäänkin haittoja jos saa avun, niin seksuaalisuus on kyllä niin olennainen osa ihmisen mieltä ja elämää, että sen menettäminen on useimmille merkittävä asia. Riski, jota he eivät olisi valmiita ottamaan jos tietäisivät siitä.

        Psykiatrit ja muut mt-alan ihmiset tietävät oikein hyvin, että ihminen tarvitsee elämäänsä useimmissa elämänvaiheissa seksuaalisuutta (jonka yhtenä sivuvaikutuksena on rakkaus - tai päinvastoin...). Psykiatrit eivät varmaan koskaan itse suostuisi hoitamaan mieltään lääkkeillä, joilla on kielteinen vaikutus seksuaalitoimintoihin. Tai lääkkeillä, joilla on muita sen suuruusluokan haittavaikutuksia kuin masennuslääkkeillä on.

        Asiaa on tutkittukin. Nimittäin lääkärit kärsivät itsekin usein masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta silloin he käyttävät yleensä mietoja rauhoittajia eli bentsodiatsepiineja, eivät masennuslääkkeitä tai neuroleptejä (jälkimmäisiähän määrätään potilaille usein myös masennukseen ja ahdistukseen, käyttötarkoituksen vastaisesti). Lääkärit eivät itse tartu SSRI-lääkkeisiin, koska tuntevat niiden haitat. Bentsot ovat miellyttävämpiä ja niillä on vähemmän haittavaikutuksia lyhytaikaisessa käytössä. Koska bentsot ovat miellyttäviä vaikutukseltaan toisin kuin useimmat muut psyykenlääkkeet, niitä on aiemmin joutunut potilailta katukauppaan, ja siksi, ja koska ne ovat hyvin addiktoivia, niitä määrätään nykyään hyvin rajatusti. Lääkärien mahdollista addiktoitumista bentsoihin ei valvo kukaan, vaikka tiedossa on, että ne ovat heidän keskuudessaan yleisimmin käytetty psyykenlääke.

        Tutkimuslinkki:
        https://madinfinland.org/pro-gradu-masennuslaakkeet-ja-kritiikki-suomen-laakarilehdessa-2008-2014-eve-rasku/

        "Lääkäreiden omaa mielenterveyttä käsittelevä osio oli aineistossa ainut, joka ei noudattanut depression Käypä hoito -suositusta, jossa masennuslääkkeet ovat ensisijainen vaihtoehto. Suhtautuminen lääkäreiden mielenterveyteen oli ihmisläheisempää ja vähemmän diagnoosi- ja oirekeskeistä kuin muiden ryhmien kohdalla niin hoidon kuin masennuksen selittämisen suhteen. Samoin hoidossa korostettiin sellaisia tukitoimia, joita muut potilasryhmät harvoin saavat kuten konkreettinen apu psykoterapeutin löytämisessä. Tätä selittänee osaltaan se, että Suomen Lääkärilehti on juuri lääkäreiden ammattilehti, ja siten se jo lähtökohtaisesti käsittelee lukijakuntaansa eri lailla kuin muita ihmisryhmiä myös silloin kun lääkärit on asetettu potilaan rooliin. Toisaalta tämä suhtautuminen on ansiokasta, sillä lääkäreiden mielenterveys on arvokas samalla tavalla kuin muidenkin potilaiden. Kuitenkin olisi toivottavaa, että samat tukitoimet ja asenteet pyrittäisiin ulottamaan myös muihin potilasryhmiin."


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen verran vaan tähän väittelyyn aiheesta seksuaalisuuden menettäminen vs. muut haitat, että vaikka ymmärtäisikin, että useimmista lääkkeistä on odotettavissa hyödyn lisäksi jotain haittoja, ja olisi valmis sietämäänkin haittoja jos saa avun, niin seksuaalisuus on kyllä niin olennainen osa ihmisen mieltä ja elämää, että sen menettäminen on useimmille merkittävä asia. Riski, jota he eivät olisi valmiita ottamaan jos tietäisivät siitä.

        Psykiatrit ja muut mt-alan ihmiset tietävät oikein hyvin, että ihminen tarvitsee elämäänsä useimmissa elämänvaiheissa seksuaalisuutta (jonka yhtenä sivuvaikutuksena on rakkaus - tai päinvastoin...). Psykiatrit eivät varmaan koskaan itse suostuisi hoitamaan mieltään lääkkeillä, joilla on kielteinen vaikutus seksuaalitoimintoihin. Tai lääkkeillä, joilla on muita sen suuruusluokan haittavaikutuksia kuin masennuslääkkeillä on.

        Asiaa on tutkittukin. Nimittäin lääkärit kärsivät itsekin usein masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta silloin he käyttävät yleensä mietoja rauhoittajia eli bentsodiatsepiineja, eivät masennuslääkkeitä tai neuroleptejä (jälkimmäisiähän määrätään potilaille usein myös masennukseen ja ahdistukseen, käyttötarkoituksen vastaisesti). Lääkärit eivät itse tartu SSRI-lääkkeisiin, koska tuntevat niiden haitat. Bentsot ovat miellyttävämpiä ja niillä on vähemmän haittavaikutuksia lyhytaikaisessa käytössä. Koska bentsot ovat miellyttäviä vaikutukseltaan toisin kuin useimmat muut psyykenlääkkeet, niitä on aiemmin joutunut potilailta katukauppaan, ja siksi, ja koska ne ovat hyvin addiktoivia, niitä määrätään nykyään hyvin rajatusti. Lääkärien mahdollista addiktoitumista bentsoihin ei valvo kukaan, vaikka tiedossa on, että ne ovat heidän keskuudessaan yleisimmin käytetty psyykenlääke.

        Tutkimuslinkki:
        https://madinfinland.org/pro-gradu-masennuslaakkeet-ja-kritiikki-suomen-laakarilehdessa-2008-2014-eve-rasku/

        "Lääkäreiden omaa mielenterveyttä käsittelevä osio oli aineistossa ainut, joka ei noudattanut depression Käypä hoito -suositusta, jossa masennuslääkkeet ovat ensisijainen vaihtoehto. Suhtautuminen lääkäreiden mielenterveyteen oli ihmisläheisempää ja vähemmän diagnoosi- ja oirekeskeistä kuin muiden ryhmien kohdalla niin hoidon kuin masennuksen selittämisen suhteen. Samoin hoidossa korostettiin sellaisia tukitoimia, joita muut potilasryhmät harvoin saavat kuten konkreettinen apu psykoterapeutin löytämisessä. Tätä selittänee osaltaan se, että Suomen Lääkärilehti on juuri lääkäreiden ammattilehti, ja siten se jo lähtökohtaisesti käsittelee lukijakuntaansa eri lailla kuin muita ihmisryhmiä myös silloin kun lääkärit on asetettu potilaan rooliin. Toisaalta tämä suhtautuminen on ansiokasta, sillä lääkäreiden mielenterveys on arvokas samalla tavalla kuin muidenkin potilaiden. Kuitenkin olisi toivottavaa, että samat tukitoimet ja asenteet pyrittäisiin ulottamaan myös muihin potilasryhmiin."

        Olen ollut kaksi kertaa itse samaan aikaan suljetuilla osastoilla joissa oli kumpaisessakin yksi lääkäri potilaana, enkä kyllä kovasti kehuisi heidän hoitoaan.

        Aikamoista kaltoinkohtelua molempien kohdalla näin vaikka kyseessä oli aivan erilaiset hoitopaikat.
        Ihmettelin juurikin sitä miten heitä kohdeltiin vaikka olivat alan ammattilaisia. Tuli ajatus että ehkä juuri sen vuoksi kohdeltiin huonosti, ei voi tietää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen ollut kaksi kertaa itse samaan aikaan suljetuilla osastoilla joissa oli kumpaisessakin yksi lääkäri potilaana, enkä kyllä kovasti kehuisi heidän hoitoaan.

        Aikamoista kaltoinkohtelua molempien kohdalla näin vaikka kyseessä oli aivan erilaiset hoitopaikat.
        Ihmettelin juurikin sitä miten heitä kohdeltiin vaikka olivat alan ammattilaisia. Tuli ajatus että ehkä juuri sen vuoksi kohdeltiin huonosti, ei voi tietää.

        Potilaana olleiden lääkäreiden vastaanotoille menisin mielelläni. Ihan siksi, että heillä on omakohtaista kokemusta siitä, millaista on olla psykiatrinen potilas ja kantaa stigmaa mukanaan. Tällä voisi olla myönteinen vaikutus lääkäri-potilassuhteeseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Potilaana olleiden lääkäreiden vastaanotoille menisin mielelläni. Ihan siksi, että heillä on omakohtaista kokemusta siitä, millaista on olla psykiatrinen potilas ja kantaa stigmaa mukanaan. Tällä voisi olla myönteinen vaikutus lääkäri-potilassuhteeseen.

        Pahoin pelkään etteivät hekään aina välttämättä palaa työelämään kaikkien mahdollisten hoitojen ja lääkitysten jälkeen.

        Tosin tuohan on loistava ajatus kun alkaa miettiä että sellaisilla lääkäreillä voisi olla hyvinkin erilaisia katsantakantoja omassa hoitotyössään perustuen juuri omiin kokemuksiin.

        Vaikka eihän koskaan voi tietää kun lääkärin tapaa mitä luurankoja juuri hänellä saattaa olla kaapissaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen verran vaan tähän väittelyyn aiheesta seksuaalisuuden menettäminen vs. muut haitat, että vaikka ymmärtäisikin, että useimmista lääkkeistä on odotettavissa hyödyn lisäksi jotain haittoja, ja olisi valmis sietämäänkin haittoja jos saa avun, niin seksuaalisuus on kyllä niin olennainen osa ihmisen mieltä ja elämää, että sen menettäminen on useimmille merkittävä asia. Riski, jota he eivät olisi valmiita ottamaan jos tietäisivät siitä.

        Psykiatrit ja muut mt-alan ihmiset tietävät oikein hyvin, että ihminen tarvitsee elämäänsä useimmissa elämänvaiheissa seksuaalisuutta (jonka yhtenä sivuvaikutuksena on rakkaus - tai päinvastoin...). Psykiatrit eivät varmaan koskaan itse suostuisi hoitamaan mieltään lääkkeillä, joilla on kielteinen vaikutus seksuaalitoimintoihin. Tai lääkkeillä, joilla on muita sen suuruusluokan haittavaikutuksia kuin masennuslääkkeillä on.

        Asiaa on tutkittukin. Nimittäin lääkärit kärsivät itsekin usein masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta silloin he käyttävät yleensä mietoja rauhoittajia eli bentsodiatsepiineja, eivät masennuslääkkeitä tai neuroleptejä (jälkimmäisiähän määrätään potilaille usein myös masennukseen ja ahdistukseen, käyttötarkoituksen vastaisesti). Lääkärit eivät itse tartu SSRI-lääkkeisiin, koska tuntevat niiden haitat. Bentsot ovat miellyttävämpiä ja niillä on vähemmän haittavaikutuksia lyhytaikaisessa käytössä. Koska bentsot ovat miellyttäviä vaikutukseltaan toisin kuin useimmat muut psyykenlääkkeet, niitä on aiemmin joutunut potilailta katukauppaan, ja siksi, ja koska ne ovat hyvin addiktoivia, niitä määrätään nykyään hyvin rajatusti. Lääkärien mahdollista addiktoitumista bentsoihin ei valvo kukaan, vaikka tiedossa on, että ne ovat heidän keskuudessaan yleisimmin käytetty psyykenlääke.

        Tutkimuslinkki:
        https://madinfinland.org/pro-gradu-masennuslaakkeet-ja-kritiikki-suomen-laakarilehdessa-2008-2014-eve-rasku/

        "Lääkäreiden omaa mielenterveyttä käsittelevä osio oli aineistossa ainut, joka ei noudattanut depression Käypä hoito -suositusta, jossa masennuslääkkeet ovat ensisijainen vaihtoehto. Suhtautuminen lääkäreiden mielenterveyteen oli ihmisläheisempää ja vähemmän diagnoosi- ja oirekeskeistä kuin muiden ryhmien kohdalla niin hoidon kuin masennuksen selittämisen suhteen. Samoin hoidossa korostettiin sellaisia tukitoimia, joita muut potilasryhmät harvoin saavat kuten konkreettinen apu psykoterapeutin löytämisessä. Tätä selittänee osaltaan se, että Suomen Lääkärilehti on juuri lääkäreiden ammattilehti, ja siten se jo lähtökohtaisesti käsittelee lukijakuntaansa eri lailla kuin muita ihmisryhmiä myös silloin kun lääkärit on asetettu potilaan rooliin. Toisaalta tämä suhtautuminen on ansiokasta, sillä lääkäreiden mielenterveys on arvokas samalla tavalla kuin muidenkin potilaiden. Kuitenkin olisi toivottavaa, että samat tukitoimet ja asenteet pyrittäisiin ulottamaan myös muihin potilasryhmiin."

        Väkivalta, ja ihmisten. Pidätys jotka ei oo rikosta tetnyt, tuhansia ihmisiä psykiatrit ovat vainoharhasilla teorioillaan tappaneet, estäneet hoidon syövässä, aivokalvon tulehduksissa äja muissa moninaisia oireita tekevissä taudeissa, manipuloimalla muut tohtorit omiin vainohafhoihinsa, että moninaiset oireet on mielisairautta.

        Ja kuinka moni vatsa haava potilas on psykosomatisoitu ja viety mielisairaalaan, jossa haava on vuotanut tyhjiin, mutta pstkopatgeina he ei lopeta sairaita äärimmäisen vaarallisia teorioitaan, koska se tuottaa big farmalle rahaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen voi elää oikein hyvää elämää ilman seksuaalisuuden paineitakin. Mieluummin seksuaalisesti välinpitämätön kuin hullu seksihirmu. Paha olisi, jos lääkkeen käytöstä seuraisi vaikka puhekyvyn menetys tai kasvojen muuttuminen paiseita täynnä olevaksi tai jalkojen halvaantuminen. Mutta seksuaalisuuden menetys voi olla jopa helpotus.

        Mielialalääkkeiden aiheuttamat itsemurhat? Mitä se on? Kyllä itsemurha on oma päätös ja teko!

        "Mielialalääkkeiden aiheuttamat itsemurhat? Mitä se on? Kyllä itsemurha on oma päätös ja teko!"

        Herjaat mielialalääkkeiden aiheuttamien itsemurhien uhrien muistoa. Häpeä, SIKA!

        https://www.antidepressantrisks.org/stolenlives


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä et ole oikea henkilö määrittelemään toisten hyvää elämää. Seksuaalisuus kuuluu ihmisyyteen ja olet kieltämässä sen osalta ihmisiä. Pidät selvästi ihmisiä niin tyhminä, etteivät he osaa itse ottaa asioista selvää. Näiden asioiden selvittämiseen ei psykiatrin koulutusta tarvita.

        Mielialalääkkeiden aiheuttamista itsemurhista en ala sinulle rautalangasta vääntämään, kun et selvästi mistään mitään tajua.

        Psykiatria on eräs vuosisadan suurimpia ponzikusetuksia. Minä ja moni muu olemme sen voineet ihan omakohtaisesti todeta.

        Ei jatkoon...ääh.. siis ei hoitoon.


      • Anonyymi

        Ihan niin, ja sitä on luotettava lääkärin arviointiin asioista, se kun vaatia jotain hoitoa mitä ei ole olemassa .
        Ei ne turhaan niitä lääkkeitä kirjoittele , mutta ikävä kyllä usein on kouluttamaton potilas sellainen joka on lueskellut kaikenmaailman mediasta asioita ja luulee tietävänä miten hoito pitäisi sujua. Ei muuta kun hoitelee itsensä eikä ota paikkaa hoitojonossa , kun ei kuitenkaan ole tyytyväinen siihen mitä on tarjolla.
        Jotenkin kyllästyttää lukea näitä juttuja joissa niin kovasti moititaan , sillä usein ei moittija ole edes vastaanottavainen minkäänlaiselle hoidolle , jauhaa ainoastaan omiaan sekin on jo sairauden merkki


    • Anonyymi

      Hoito on helppo ottaa vastaan silloin kun se on hyvää ja tapahtuu oikeassa paikassa, omalla kohdallani ei HUS:n puoli ollut se oikea ja paras paikka.

    • Anonyymi

      Muutama vuosi sitten olin psykiatriakeskuksessa hoidossa. Fyysinen ympäristö oli kammottava, risaisia, likaisia huonekaluja. Minun patjani alta löytyi omenan raato. Tuli selvästi tunne, että Hus ei paljon psykiatriaa arvosta. Hoitajat olivat väsyneitä, mutta suurin osa tosi mukavia. Menin vapaaehtoisena, mutta sain pakkohoitopäätöksen. Sen sai purettua kun mukautui hoitoon ja osallistui kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, niin minäkin tein ja toivon, että jäi viimeiseksi kokemukseksi psykiatriasta. Suomen psykiatria on todella takapajuista. Ongelmanratkaisukykyä ei psykiatreilta löydy, lääkitys on ainoa, millä he kykenevät auttamaan ja sekin yleensä niin vahva , että potilas ei kykene työstämään omia elämäntapahtumiaan. Olen todella katkera psykiatriselle hoidolle.

    • Anonyymi

      Tässä taas koko ketju psykiatrian huonosti hoitamia tapauksia rutkuttamassa.

    • Anonyymi

      Hoitomenetelmät tuntuvat edelleen olevan jostain 90-luvulta.

    • Anonyymi

      En saanut itsekään vuosikausiin hyvää hoitoa psykiatrian puolella, vasta loppuvuosina pääsin hyvään hoitoon. Se oli oikeastaan pelastukseni.

      Tietysti on ollut ja tullut, ja jäänyt haittoja.
      Kun haitoista ei pääse eroon, on opeteltava elämään haittojen kanssa.
      Olen huomannut sen, kun hyväksyy tilanteen eikä katkeroidu, elämä on joka tapauksessa elämisen arvoinen haitoista huolimatta.

      Kun ei jää vatvomaan haittoja, vaan jatkaa sillä mitä vielä on jäljellä, pääsee ainakin psyykkisesti helpommalla. On se yksi taakka vähemmän kannettavana.

      Ei tämä elämä helppoa ole, itsekin tiedän ja myönnän sen, mutta olen ainakin edelleen elossa, ja se riittää minulle.

      • Anonyymi

        "En saanut itsekään vuosikausiin hyvää hoitoa psykiatrian puolella, vasta loppuvuosina pääsin hyvään hoitoon. Se oli oikeastaan pelastukseni."

        Olisin kiitollinen, jos kertoisit, millaiselta taholta olet saanut hyvää hoitoa? Haluaisin löytää terveydenhuollon ammattilaisen, joka kuuntelee lääkehaitoista kärsivää potilasta, eikä mitätöi hänen kokemuksiaan. Erityisherkkänä ja pahasti traumatisoituneena päin naamaa naureskelijat ja kaasuvalottajat lisäävät itsemurhavaaraani. Olen saanut tällaisista terveydenhuollon ammattilaisista jo tarpeekseni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "En saanut itsekään vuosikausiin hyvää hoitoa psykiatrian puolella, vasta loppuvuosina pääsin hyvään hoitoon. Se oli oikeastaan pelastukseni."

        Olisin kiitollinen, jos kertoisit, millaiselta taholta olet saanut hyvää hoitoa? Haluaisin löytää terveydenhuollon ammattilaisen, joka kuuntelee lääkehaitoista kärsivää potilasta, eikä mitätöi hänen kokemuksiaan. Erityisherkkänä ja pahasti traumatisoituneena päin naamaa naureskelijat ja kaasuvalottajat lisäävät itsemurhavaaraani. Olen saanut tällaisista terveydenhuollon ammattilaisista jo tarpeekseni.

        On pakko myöntää, että olin oikeuspsykiatrisessa hoidossa valtion mielisairaalassa.
        Alkuun tietysti ajattelin joutuneeni sinne, kunnes mieleni kääntyi ajattelemaan, että pääsin.

        Se oli viimeinen paikka, jossa oli aikaa miettiä ja käydä läpi omaa elämää, ongelmia ja niihin johtaneita syitä ym.
        Ja siellä sai oikeasti hyvää hoitoa ammattilaisilta.

        Siellä on erilaiset tavat toimia kuin näissä kunnallisissa paikoissa. Ainoa, että sinnekään ei vain kävellä ovesta sisään, ja hoitohan on pakkohoitoa.

        Eli minun kokemukseni ovat laitoksesta, ei avohoidosta, joten valitettavasti en osaa sinua neuvoa, mistä saisit apua.


    • Anonyymi

      Ei tuota usko kukaan. Alan työntekijän kukkaiskirje.
      Psyykelääkkeiden käyttäjiä kuolee itsemurhiin vuosittain paljon.
      Psyykenlääkkeiden hengenvaarallisuus on tutkittu tosiasia. Psyyken lääkkeet tappaa suoraan ja välillisesti. 100 prosenttisesti.

      • Anonyymi

        Kuolleilla ei ole enää yksityisyyden suojaa. eli voit ihan pätemisen ilosta kertoa kaikkien niiden itemurhien tehneiden nimet, jotka ovat tehneet sen itsemuhran pyykelääkkeiden vuoksi.


    • Anonyymi

      Kiinnostaisi myös, kun monet väittävät menettäneensä seksuaalisuutensa lopullisesti.
      Mistä sen voi juuri tällä hetkellä tietää, mikä tilanne on mahdollisesti myöhemmin?
      Seksuaaliset halut ja onnistuminen voivat aivan hyvin palata myöhemmin, ei sitä voi tietää nyt.
      Ei monia muitakaan asioita tulevaisuudesta voi tietää etukäteen.

      • Anonyymi

        Sperm kommer.


      • Anonyymi

        Kemiallinen kastrointi HUS psykiatrialla.


    • Anonyymi

      Tussu

    • Anonyymi

      Puoskareita kaikki.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Uskalla lähestyä minua

      Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S
      Ikävä
      60
      6004
    2. Päätin että suostun keskustelemaan

      Jos sellainen tilanne tulee.
      Ikävä
      100
      3101
    3. Oulaskankaan päätöksistä

      https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.
      Oulainen
      24
      2386
    4. EMMINÄ JAKSA OOTTAA KOLMEA VIIKKOA!

      Kyllä se aiemmin parantuu😘
      Ikävä
      21
      2048
    5. Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!

      Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun
      Suomi24 Blogi ★
      345
      1741
    6. Kaikki menevät kouluu tai töihin

      Hyvää huomenta vaan. 😊 Minä menen kohta uudelleen nukkumaan. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. 😊☕🎄🧡🐺
      Ikävä
      391
      1737
    7. Et varmaan edes sitä uskoisi

      Mutta varattunakin sydämeni on pohjimmiltaan aina kuulunut sinulle. Toivottavasti vielä jonain päivänä saan viimein oll
      Ikävä
      79
      1656
    8. Tiedoksi että

      En aijo laittaa viestiä enkä soittaa enkä edes harkitse asiaa.
      Ikävä
      26
      1582
    9. Huh, huh. Aitolehti eronnut?

      Osui Gekkosessa silmiini uutinen, jossa vihjataan, että Aitolehti olisi kenties eronnut kihlatustaan, joka on viimeksi o
      Kotimaiset julkkisjuorut
      69
      1511
    10. Suomessa oikeistohallitus vallassa: nälkäiset lapset hakevat jo Punaiselta ristiltä ruoka-apua

      Sosiaaliturvaleikkaukset ovat lisänneet asiointia ruoka-avussa. Kyllä tämän maan tilanne on surkea, kun lapset näkevät n
      Perussuomalaiset
      223
      1374
    Aihe