hyvin menee!!!

exvali

Nyt menee hyvin!!!
Ja olen myöskin lopettanut valittamisen!!!
Tosin aika vähän olen tähänkin asti valittanu;)))
Kaikki Joukolla etsimään iloa elämään sen ainaisen marimarivalivalin sijaan!!

JOUKOLLA ON VÄKEVÄT HARTIAT!!!

Hymyä huuliin!!

78

3433

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • optimisti-orvokki

      ja mistä sinä omaa iloasi etsit? ;)

      • Kakku

        se makaa sohvalla. :0)

    • Rudi

      ...että Joukossa tyhmyys tiivistyy, mutta ei kyllä pidä yhtään paikkaansa :)

      • korttia

        kuullut joskus että Joukolla on lyöty ainakin

    • höpötytti

      ..sen Joukon johtajaksi haluaisin
      ken pitkäkaulaisin on ja pienipäisin..

      • höpötytti

        Kuka arvaa kirjoittajan, saa pusun.. ;D



        " Sen joukon johtajaksi nimittäisin,

        ken pitkäkaulaisin on, pienipäisin

        ja takapuoleltansa täyteläisin.

        Kas, kun jää painopiste matalalle,

        voi nousta kukonnuppi korkealle

        ja loistaa tunkiolta maailmalle! "

      • Vanas*
        höpötytti kirjoitti:

        Kuka arvaa kirjoittajan, saa pusun.. ;D



        " Sen joukon johtajaksi nimittäisin,

        ken pitkäkaulaisin on, pienipäisin

        ja takapuoleltansa täyteläisin.

        Kas, kun jää painopiste matalalle,

        voi nousta kukonnuppi korkealle

        ja loistaa tunkiolta maailmalle! "

        tämä Viita joka meitä aina niin ymmärtää ja yrittää kertoa totuuksia.

    • sirkku:)

      mutta menköön...!?;)))

      Olen viimeisen kuukauden aikana roikkunut täällä todella vähän. Siitäkin kuukaudesta olin juuri kokonaisen viikon (huh!) täältä kokonaan pois. Eilen yritin päästä jotenkin jyvälle siitä, mitä kaikkea uutta täällä on tapahtunut, mutta kovin vaikealta 'tehtävä' tuntui... Niinpä pyrähdinkin vain lintumetsässä heittämässä parit viserrykset. Lintumetsään kun aina levottominkin mielin olen voinut lennellä...;)

      Miten paljon mielenkiintoisia aiheita sivuilla olisikaan, mutta koska tapani mukaan pyrähtelen jo ajanpuutteenkin takia kevyehköissä ketjuissa, en eilen oikein 'omaa paikkaani' mistään löytänyt. Pohdiskelen asioita paljonkin, mutta jokainen kirjoitukseni täällä on työajastani pois, joten monet mielenkiintoisetkin tietynlaista keskittymistä vaativat aiheet joudun jättämään kommentoimatta. Toki mieleni siis joskus tekisi osallistua vakaviinkin keskusteluihin, mutta kommenttieni kirjoittaminen silloin vaatisi itseltäni paljon sekä aikaa että todellista keskittymistä aiheeseen.

      Valivali- ja marimarijutut jätän mielelläni kokonaan huomioimatta, vaikka toki nekin voivat joskus eräänlaisia hätähuutoja olla... En nytkään lupaa itse olla valittamatta, mutta TÄNNE en valituksiani halua tuoda, enkä TÄÄLLÄ edes huonolla tuulella ollessani lainkaan pyöriä halua! Upea olikin aloituksesi; siinä oli mukavaa ja hauskaa viestintää, joka aivan selvästi tuli sieltä sydämesi perukoilta asti!;)

      Niin, no. Tälläkin palstalla siis törmää aina valittajiin ja marisijoihin, mutta itse kukin ottakoon marinat omalla tavallaan huomioon - tai jättäköön huomioimatta. Jokainen taaplaa tyylillään. Minun siis vain on pakkokin taaplata tällä kevyellä tyylilläni - vaikka joskus mieleni huutaakin tekisi...!

      Jotta KYLLÄ LÄHTEE! Vai mitä mahtanee sanoa rakas manselainen ystäväni tähän?;)

      P.S. Minä uskon kyllä, että Joukolla on väkevät hartiat!;)))
      Kunpa vain kaikki sen ymmärtäisivät... Yhteen hiileen olisi niin mukavaa puhallella.

      • em.......

        Veit sanat suustani,kirjoitit ihan kuin minä

      • sirkku:)
        em....... kirjoitti:

        Veit sanat suustani,kirjoitit ihan kuin minä

        em... em... em... EMmää muista tiedä.;)
        Minun vain on ajateltava niitä jyvärahojanikin...
        Mutta JIiiih! Minäkö siis säästin sinun aikaasi...?;)))

      • Rudi

        Siirtyi ens talveen pulkassa vedot, jäät on sulanu!
        Mutta hyvin suunniteltu on puoliks vedetty, eiks vaan? ;)

      • sirkku:)
        Rudi kirjoitti:

        Siirtyi ens talveen pulkassa vedot, jäät on sulanu!
        Mutta hyvin suunniteltu on puoliks vedetty, eiks vaan? ;)

        Howdy, muru!
        Kuis muuten huisii?
        Koskas muuten opit muistamaan, ettei nimeäni isolla alkukirjaimella kirjoiteta...? Olenhan tällainen pieni, vaatimaton tipunen. Ihan pieni. Pieni ja avuton. Lisäksi sirkun eteen on helppo tarvittaessa lisätä vaikkapa joku etuliite...;)
        Nyt voisin olla jopa ilosirkku, koska ne jäät ovat sulaneet... Jäitten sulaminenhan pelkästään lisää keinojamme ja mahdollisuuksiamme! Vene on keksitty, hö! Laiva on keksitty, hö! Uida osaamme, hö! Wau, mikä idea; kuutamouinti! Yksi mahdollisuus lisää löytyy, kun se loistoristeilijä sinne tuodaan; voimme istua Dodgessa kahdestaan koko matkan ajan...
        Wauuuu...;)))

      • Rudi
        sirkku:) kirjoitti:

        Howdy, muru!
        Kuis muuten huisii?
        Koskas muuten opit muistamaan, ettei nimeäni isolla alkukirjaimella kirjoiteta...? Olenhan tällainen pieni, vaatimaton tipunen. Ihan pieni. Pieni ja avuton. Lisäksi sirkun eteen on helppo tarvittaessa lisätä vaikkapa joku etuliite...;)
        Nyt voisin olla jopa ilosirkku, koska ne jäät ovat sulaneet... Jäitten sulaminenhan pelkästään lisää keinojamme ja mahdollisuuksiamme! Vene on keksitty, hö! Laiva on keksitty, hö! Uida osaamme, hö! Wau, mikä idea; kuutamouinti! Yksi mahdollisuus lisää löytyy, kun se loistoristeilijä sinne tuodaan; voimme istua Dodgessa kahdestaan koko matkan ajan...
        Wauuuu...;)))

        Pistit siellä punatukkaisen nauramaan ja mä hyydytin siltä hymyn..*wirnistelee*

        Haudi vaan. Hjyvin pyyhkii ja kylä lähtee. Ajelin tänään Alarannassa ja Suvissa on vielä luukut kii, joten ei taida olla kesä. Kuutamouinti kuullostaa aikkas hyvältä, voitas Joselininniemestä lähteä,ja soittaa nainvanvanit valmiiks asemiin. Tai voi olla ettei tarvikaan, oikeastaan parempi ettei soiteta.
        Mina haluan elvyttää sut ITSE! =)

      • sirkku:)
        Rudi kirjoitti:

        Pistit siellä punatukkaisen nauramaan ja mä hyydytin siltä hymyn..*wirnistelee*

        Haudi vaan. Hjyvin pyyhkii ja kylä lähtee. Ajelin tänään Alarannassa ja Suvissa on vielä luukut kii, joten ei taida olla kesä. Kuutamouinti kuullostaa aikkas hyvältä, voitas Joselininniemestä lähteä,ja soittaa nainvanvanit valmiiks asemiin. Tai voi olla ettei tarvikaan, oikeastaan parempi ettei soiteta.
        Mina haluan elvyttää sut ITSE! =)

        ennen kuin tipahtaa... Minä sen kylläkin voin tehdä...;) No joo, nuolaise sinäkin vaan!;)

        Eihän kukaan tiedä vielä, onko punatukkainen nainen nauruaan lopettanut... Aika näyttää, aika näyttää. Hahaa.

        Juuuuh; kuutamouinnille ilman nainvanvaniin soittamisia. Eiväthän ne hyvää tykkäisi kuhertelevien etukäteisvaroituksista... Ja uida osaamme miten päin ja missä asennossa tahansa, tiedän...;)

        *miettii, osaisikohan teeskennellä huonoa uimaria - ja tulee siihen tulokseen, että osaisipa hyvinkin*...

      • Rudi
        sirkku:) kirjoitti:

        ennen kuin tipahtaa... Minä sen kylläkin voin tehdä...;) No joo, nuolaise sinäkin vaan!;)

        Eihän kukaan tiedä vielä, onko punatukkainen nainen nauruaan lopettanut... Aika näyttää, aika näyttää. Hahaa.

        Juuuuh; kuutamouinnille ilman nainvanvaniin soittamisia. Eiväthän ne hyvää tykkäisi kuhertelevien etukäteisvaroituksista... Ja uida osaamme miten päin ja missä asennossa tahansa, tiedän...;)

        *miettii, osaisikohan teeskennellä huonoa uimaria - ja tulee siihen tulokseen, että osaisipa hyvinkin*...

        Kyllä sieltä naiselta nauruakin vielä löytyi. Mut kuinkahan on ? Pikkusen pelottaa, että vetikö se mimmi vahingossa nyt arsenikkiä. Oon nimittäin kuullu kavereilta että paratiisissa tuoksuu mantelille...

        Tee nyt hyvä sIRKKU jotain ettei taas tarvita nainvanvania. Tai tehkää ees joku ;)
        Mää en elvyttele muita ku sua, sitte siä Viikissä.

      • sirkku:)
        Rudi kirjoitti:

        Kyllä sieltä naiselta nauruakin vielä löytyi. Mut kuinkahan on ? Pikkusen pelottaa, että vetikö se mimmi vahingossa nyt arsenikkiä. Oon nimittäin kuullu kavereilta että paratiisissa tuoksuu mantelille...

        Tee nyt hyvä sIRKKU jotain ettei taas tarvita nainvanvania. Tai tehkää ees joku ;)
        Mää en elvyttele muita ku sua, sitte siä Viikissä.

        Vide, kun en olisi periaatteessa ennättänyt kirjoittaa pätkääkään vielä... Kävin nyt sitten kuitenkin kiireisenäkin ollessani toistamassa itseäni... Kun edes 'oikolukea' en malttanut... Huomasin nuo toistamiset vasta, kun viesti oli jo perillä. Olkoon pläjäykseni siellä nyt sitten odottamassa jatkoa... Olitte vain niin pirunmoisia juonenkäänteitä pistäneet kehiin, että oli hiukan vaikeuksia jatkaa noin ex tempore. Kele.

        Olen koneen ääressä taas vasta illalla, mutta katsellaan, kuinka Punatukan käy...;) Oletkos sinä päättänyt päättää asiasta? *wirn*... Älä nyt päiviltä päätä kuitenkaan...!;)))

    • Pirre*

      täällä:)))

    • T.R.maalari.N

      Tekisi mieli kirjoittaa tarina yksissä tuumin.
      Eikä sen pakosta tarvitse olla netin kuumin;))


      Aloitan siis tarinan joukosta tästä...

      Harmaana sateisena kevätpäivänä, veti lämmin kulmakuppila puoleensa mitä erilaisinta väkeä.
      Kuppila oli siitä ihmeellinen, ettei sieltä voinut rahalla ostaa mitään, vaan jokaisen tulijan oli tuotava mukanaan jotain tarjottavaa, sellaista, jonka saattoi asettaa tarjolle yhteiseen pöytään. Tuosta pöydästä sitä sitten kukin nautisekeli antimia tarpeittensa ja mielihalujensa mukaan.

      Punatukkainen nainen oli asettunut mukavasti istumaan kuppilan nurkkapöytään. Hänestä oli nautinnollista katsella sitä, miten ihmiset tulivat ovesta sisään, katselivat ympärilleen ja mitä erilaisimmin tunnoin, asettivat tarjottavansa pöydälle. Naista hämmästytti toisinaan se, että sitä, mitä kukin pöydästä otti evääkseen näki harvoin.
      Nyt taas oven päälle asettu kello kilahti. Ovi aukeni ja sisään astui .....


      Jatkakaahan halukkaat tarinaa;))

      • sirkku:)

        ...sisään astui vihamielisen näköinen mies. Nainen katseli tulijaa hiukan uteliaana miettien, mitä vihamielisen näköisellä miehellä tuomisinaan mahtaneekaan olla. Nainen katseli, kuinka mies käveli varmoin askelin pöydän luo, laski mukanaan tuomansa riidan pöydälle ja jäi seisoskelemaan pöydän ääreen äreästi ympärilleen katsellen. Nainen seurasi edelleen utaliaana miehen silmien liikettä, joka pitkin kuppilaa kierteli. Mies ei lähtenyt pöydän äärestä mihinkään, mitä nainen kovasti ihmetteli. Yhtäkkiä miehen katse pysähtyi punatukkaiseen naiseen, ja hetken ajan nainen saattoi nähdä...

      • viljamaria
        sirkku:) kirjoitti:

        ...sisään astui vihamielisen näköinen mies. Nainen katseli tulijaa hiukan uteliaana miettien, mitä vihamielisen näköisellä miehellä tuomisinaan mahtaneekaan olla. Nainen katseli, kuinka mies käveli varmoin askelin pöydän luo, laski mukanaan tuomansa riidan pöydälle ja jäi seisoskelemaan pöydän ääreen äreästi ympärilleen katsellen. Nainen seurasi edelleen utaliaana miehen silmien liikettä, joka pitkin kuppilaa kierteli. Mies ei lähtenyt pöydän äärestä mihinkään, mitä nainen kovasti ihmetteli. Yhtäkkiä miehen katse pysähtyi punatukkaiseen naiseen, ja hetken ajan nainen saattoi nähdä...

        häivähtävän kiinnostuksen takana olevaa ilkeyttä ja pahantahtoisuutta.
        Nainen siemaili rauhallisesti höyryävää teetä kupistaan ja miehen uteliaan katseen aiheuttaman lievän ärtymyksen saatua sijaa häne tajunnassaan, hän nikkäsi miehelle silmää virnistäen.
        "Mitä poju?" nainen kysyi ja jäi kiinnostuneena odottamaan röyhkeältä vaikuttavan miehen reaktiota...
        Vain kaksi pientä sanaa ja komea itsetietoinen mies meni aivan kuin köykkyyn tuollaisen odottamattoman tilanteen edessä....

      • T.R.maalari.N
        sirkku:) kirjoitti:

        ...sisään astui vihamielisen näköinen mies. Nainen katseli tulijaa hiukan uteliaana miettien, mitä vihamielisen näköisellä miehellä tuomisinaan mahtaneekaan olla. Nainen katseli, kuinka mies käveli varmoin askelin pöydän luo, laski mukanaan tuomansa riidan pöydälle ja jäi seisoskelemaan pöydän ääreen äreästi ympärilleen katsellen. Nainen seurasi edelleen utaliaana miehen silmien liikettä, joka pitkin kuppilaa kierteli. Mies ei lähtenyt pöydän äärestä mihinkään, mitä nainen kovasti ihmetteli. Yhtäkkiä miehen katse pysähtyi punatukkaiseen naiseen, ja hetken ajan nainen saattoi nähdä...

        aiheuttaman poltteen heijastuvan happamena kiiluvista silmistä.
        Nainen nosti aavistuksen ryhtiään suoremmaksi, katsoi tulijaa silmiin ja tyynellä, aavistuksen provosointiakin sisältävällä, samettisella äänellään toivotti :'suloista iltapäivää, sir.' ja nyökkäsi aavistuksen.

        Tilanteessa oli selvää jännitettä. Onneksi ovikello kilahti taas ja sisään ennemminkin pomppi tai ryntäsi....

      • T.R.maalari.N
        viljamaria kirjoitti:

        häivähtävän kiinnostuksen takana olevaa ilkeyttä ja pahantahtoisuutta.
        Nainen siemaili rauhallisesti höyryävää teetä kupistaan ja miehen uteliaan katseen aiheuttaman lievän ärtymyksen saatua sijaa häne tajunnassaan, hän nikkäsi miehelle silmää virnistäen.
        "Mitä poju?" nainen kysyi ja jäi kiinnostuneena odottamaan röyhkeältä vaikuttavan miehen reaktiota...
        Vain kaksi pientä sanaa ja komea itsetietoinen mies meni aivan kuin köykkyyn tuollaisen odottamattoman tilanteen edessä....

        jatketaan viljamarian tarinasta!

        sorry... hätiköintini...

      • päivänkakkara*
        sirkku:) kirjoitti:

        ...sisään astui vihamielisen näköinen mies. Nainen katseli tulijaa hiukan uteliaana miettien, mitä vihamielisen näköisellä miehellä tuomisinaan mahtaneekaan olla. Nainen katseli, kuinka mies käveli varmoin askelin pöydän luo, laski mukanaan tuomansa riidan pöydälle ja jäi seisoskelemaan pöydän ääreen äreästi ympärilleen katsellen. Nainen seurasi edelleen utaliaana miehen silmien liikettä, joka pitkin kuppilaa kierteli. Mies ei lähtenyt pöydän äärestä mihinkään, mitä nainen kovasti ihmetteli. Yhtäkkiä miehen katse pysähtyi punatukkaiseen naiseen, ja hetken ajan nainen saattoi nähdä...

        ...kuinka joku tuijottaa häntä herkeämättä ja alkaa käydä levottomaksi, mutta eipä aikaakaan kun mies ottaa askeleita kohti punatukkaisen naisen pöytää..

      • sirkku:)
        viljamaria kirjoitti:

        häivähtävän kiinnostuksen takana olevaa ilkeyttä ja pahantahtoisuutta.
        Nainen siemaili rauhallisesti höyryävää teetä kupistaan ja miehen uteliaan katseen aiheuttaman lievän ärtymyksen saatua sijaa häne tajunnassaan, hän nikkäsi miehelle silmää virnistäen.
        "Mitä poju?" nainen kysyi ja jäi kiinnostuneena odottamaan röyhkeältä vaikuttavan miehen reaktiota...
        Vain kaksi pientä sanaa ja komea itsetietoinen mies meni aivan kuin köykkyyn tuollaisen odottamattoman tilanteen edessä....

        kuitenkin sai ajatuksensa jälleen koottua, otti pöydästä riidan mukaansa ja asettui istumaan keskellä kuppilaa olevaan pöytään. Nainen ihmetteli, miksi miehelle ei ollut kelvannut tuo harvinainen herkku, jota pöydässä todella harvoin oli tarjolla. Pariakin laatua herkkua olisi tarjolla ollut, mutta mies valitsi riidan. Lisäksi nainen ihmetteli, miksi miehelle ei kelvannut evääkseen mukanaan tuomansa riita, vaan mies valitsi jonkun muun mukanaan tuoman riidan. Siinä mies katseli riita edessään jälleen ympäri kuppilaa. Silmissään hiukan epäröivä ilme mies kääntyi jälleen katsomaan punatukkaiseen naiseen. Jälleen...

      • T.R.maalari.N
        päivänkakkara* kirjoitti:

        ...kuinka joku tuijottaa häntä herkeämättä ja alkaa käydä levottomaksi, mutta eipä aikaakaan kun mies ottaa askeleita kohti punatukkaisen naisen pöytää..

        että se joka aikoo jatkaa tarinaa.... varaa jatkopaikkansa kirjoittamalla edellisen viestin perään sanan jatkan...
        Siten vältetään päällekkäistä kirjoittamista?

        L. jatkajalta tulee kaksi viestiä peräkkäin OK?

      • T.R.maalari.N
        sirkku:) kirjoitti:

        kuitenkin sai ajatuksensa jälleen koottua, otti pöydästä riidan mukaansa ja asettui istumaan keskellä kuppilaa olevaan pöytään. Nainen ihmetteli, miksi miehelle ei ollut kelvannut tuo harvinainen herkku, jota pöydässä todella harvoin oli tarjolla. Pariakin laatua herkkua olisi tarjolla ollut, mutta mies valitsi riidan. Lisäksi nainen ihmetteli, miksi miehelle ei kelvannut evääkseen mukanaan tuomansa riita, vaan mies valitsi jonkun muun mukanaan tuoman riidan. Siinä mies katseli riita edessään jälleen ympäri kuppilaa. Silmissään hiukan epäröivä ilme mies kääntyi jälleen katsomaan punatukkaiseen naiseen. Jälleen...

        ...

      • T.R.maalari.N
        T.R.maalari.N kirjoitti:

        ...

        tarjolla kuin näitä *v....n* riitoja, mies murisi.
        Tämäkin maistuu siltä itseltään. Miksei täällä ole tarjolla vaikka kunnon perunamuusia ja lihapullia?

        Punatukkainen nainen, joka mutusteli tarjolla ollutta suklaasydäntä, ei oikein tiennyt mitä vastaisi.
        Onneksi ovikello taas kilahti ja sisään, ennemminkin pomppi tai tanssahteli uusi asiakas.

      • sirkku:)
        T.R.maalari.N kirjoitti:

        että se joka aikoo jatkaa tarinaa.... varaa jatkopaikkansa kirjoittamalla edellisen viestin perään sanan jatkan...
        Siten vältetään päällekkäistä kirjoittamista?

        L. jatkajalta tulee kaksi viestiä peräkkäin OK?

        mutta minulla edessäni parin kolmen tunnin tauko. Jos juttu jatkuu illalla, olen taas mukana... OK?;)

      • jokinen
        T.R.maalari.N kirjoitti:

        tarjolla kuin näitä *v....n* riitoja, mies murisi.
        Tämäkin maistuu siltä itseltään. Miksei täällä ole tarjolla vaikka kunnon perunamuusia ja lihapullia?

        Punatukkainen nainen, joka mutusteli tarjolla ollutta suklaasydäntä, ei oikein tiennyt mitä vastaisi.
        Onneksi ovikello taas kilahti ja sisään, ennemminkin pomppi tai tanssahteli uusi asiakas.

        ...huh

      • sirkku:)
        T.R.maalari.N kirjoitti:

        että se joka aikoo jatkaa tarinaa.... varaa jatkopaikkansa kirjoittamalla edellisen viestin perään sanan jatkan...
        Siten vältetään päällekkäistä kirjoittamista?

        L. jatkajalta tulee kaksi viestiä peräkkäin OK?

        T.R.M.N.! Kuule, koska palaan asiaan vasta illemmalla, tuli mieleeni, että etkö voisi tehdä jonkinlaisen yhteenvedon alusta...?

        Lyhytkin yhteenveto auttaisi muita jatkajia, koska esimerkiksi minä lähdin liikkeelle 'ideologisilla tuomisilla ja tarjottavilla', kun jotkut taas konkreettisilla tuomisilla ja tarjottavilla...

      • jokinen
        T.R.maalari.N kirjoitti:

        tarjolla kuin näitä *v....n* riitoja, mies murisi.
        Tämäkin maistuu siltä itseltään. Miksei täällä ole tarjolla vaikka kunnon perunamuusia ja lihapullia?

        Punatukkainen nainen, joka mutusteli tarjolla ollutta suklaasydäntä, ei oikein tiennyt mitä vastaisi.
        Onneksi ovikello taas kilahti ja sisään, ennemminkin pomppi tai tanssahteli uusi asiakas.

        Neljä loikkaa, voltti ja kuperkeikka. Nainen katsoi vasten pöydänjalkaa kumahtanutta otusta. Jänis tai jäniksen pukuun pukeutunut ihminen tai joku. Silmät tuijottivat naista, pää kallisteli ja kysyvät silmät yrittivät sanoa jotain.
        Nainen ei voinut pidättää nauruaan. Koko kahvila täyttyi naurusta, nainen nauroi, kaikki hänen ympärillään purskahtivat nauruun. Jänis ei nauranut, katsoi vain naista. Katsoi kauan.
        Kolme kuperkeikkaa takaperin ja jänis oli toisen pöydän luona. Toisella kädellään hän laittoi jotain pöydälle, nappasi pöydältä porkkanan ja nousi ylös. Kahdella loikalla jänis oli oven luona, pysähtyi, katsoi naista. Narsk. Kling. Hän oli poissa.
        Mitä jänis jätti pöydälle? Nainen nousi ja meni pöydän luo...

      • T.R.maalari.N
        sirkku:) kirjoitti:

        T.R.M.N.! Kuule, koska palaan asiaan vasta illemmalla, tuli mieleeni, että etkö voisi tehdä jonkinlaisen yhteenvedon alusta...?

        Lyhytkin yhteenveto auttaisi muita jatkajia, koska esimerkiksi minä lähdin liikkeelle 'ideologisilla tuomisilla ja tarjottavilla', kun jotkut taas konkreettisilla tuomisilla ja tarjottavilla...

        Tekisi mieli kirjoittaa tarina yksissä tuumin.
        Eikä sen pakosta tarvitse olla netin kuumin;))

        Sovitaanko sellainen systeemi, että se joka aikoo jatkaa tarinaa.... varaa jatkopaikkansa kirjoittamalla edellisen viestin perään sanan jatkan...
        Siten vältetään päällekkäistä kirjoittamista?

        L. jatkajalta tulee kaksi viestiä peräkkäin OK?



        Aloitan siis tarinan joukosta tästä...

        Harmaana sateisena kevätpäivänä, veti lämmin kulmakuppila puoleensa mitä erilaisinta väkeä.
        Kuppila oli siitä ihmeellinen, ettei sieltä voinut rahalla ostaa mitään, vaan jokaisen tulijan oli tuotava mukanaan jotain tarjottavaa, sellaista, jonka saattoi asettaa tarjolle yhteiseen pöytään. Tuosta pöydästä sitä sitten kukin nautisekeli antimia tarpeittensa ja mielihalujensa mukaan.

        Punatukkainen nainen oli asettunut mukavasti istumaan kuppilan nurkkapöytään. Hänestä oli nautinnollista katsella sitä, miten ihmiset tulivat ovesta sisään, katselivat ympärilleen ja mitä erilaisimmin tunnoin, asettivat tarjottavansa pöydälle. Naista hämmästytti toisinaan se, että sitä, mitä kukin pöydästä otti evääkseen näki harvoin.
        Nyt taas oven päälle asettu kello kilahti. Ovi aukeni ja sisään astui .....


        ...sisään astui vihamielisen näköinen mies. Nainen katseli tulijaa hiukan uteliaana miettien, mitä vihamielisen näköisellä miehellä tuomisinaan mahtaneekaan olla. Nainen katseli, kuinka mies käveli varmoin askelin pöydän luo, laski mukanaan tuomansa riidan pöydälle ja jäi seisoskelemaan pöydän ääreen äreästi ympärilleen katsellen. Nainen seurasi edelleen utaliaana miehen silmien liikettä, joka pitkin kuppilaa kierteli. Mies ei lähtenyt pöydän äärestä mihinkään, mitä nainen kovasti ihmetteli. Yhtäkkiä miehen katse pysähtyi punatukkaiseen naiseen, ja hetken ajan nainen saattoi nähdä...
        ...kuinka joku tuijottaa häntä herkeämättä ja alkaa käydä levottomaksi, mutta eipä aikaakaan kun mies ottaa askeleita kohti punatukkaisen naisen pöytää..

        Katseessa näkyi häivähtävän kiinnostuksen takana olevaa ilkeyttä ja pahantahtoisuutta.
        Nainen siemaili rauhallisesti höyryävää teetä kupistaan ja miehen uteliaan katseen aiheuttaman lievän ärtymyksen saatua sijaa häne tajunnassaan, hän nikkäsi miehelle silmää virnistäen.
        "Mitä poju?" nainen kysyi ja jäi kiinnostuneena odottamaan röyhkeältä vaikuttavan miehen reaktiota...
        Vain kaksi pientä sanaa ja komea itsetietoinen mies meni aivan kuin köykkyyn tuollaisen odottamattoman tilanteen edessä....

        tarjolla kuin näitä *v....n* riitoja, mies murisi.
        Tämäkin maistuu siltä itseltään. Miksei täällä ole tarjolla vaikka kunnon perunamuusia ja lihapullia?

        Punatukkainen nainen, joka mutusteli tarjolla ollutta suklaasydäntä, ei oikein tiennyt mitä vastaisi.
        Onneksi ovikello taas kilahti ja sisään, ennemminkin pomppi tai tanssahteli uusi asiakas.

        Kling
        Neljä loikkaa, voltti ja kuperkeikka. Nainen katsoi vasten pöydänjalkaa kumahtanutta otusta. Jänis tai jäniksen pukuun pukeutunut ihminen tai joku. Silmät tuijottivat naista, pää kallisteli ja kysyvät silmät yrittivät sanoa jotain.
        Nainen ei voinut pidättää nauruaan. Koko kahvila täyttyi naurusta, nainen nauroi, kaikki hänen ympärillään purskahtivat nauruun. Jänis ei nauranut, katsoi vain naista. Katsoi kauan.
        Kolme kuperkeikkaa takaperin ja jänis oli toisen pöydän luona. Toisella kädellään hän laittoi jotain pöydälle, nappasi pöydältä porkkanan ja nousi ylös. Kahdella loikalla jänis oli oven luona, pysähtyi, katsoi naista. Narsk. Kling. Hän oli poissa.
        Mitä jänis jätti pöydälle? Nainen nousi ja meni pöydän luo...



        ..jatkaminen tästä on varmaan helpompaa.

      • viljamaria
        T.R.maalari.N kirjoitti:

        Tekisi mieli kirjoittaa tarina yksissä tuumin.
        Eikä sen pakosta tarvitse olla netin kuumin;))

        Sovitaanko sellainen systeemi, että se joka aikoo jatkaa tarinaa.... varaa jatkopaikkansa kirjoittamalla edellisen viestin perään sanan jatkan...
        Siten vältetään päällekkäistä kirjoittamista?

        L. jatkajalta tulee kaksi viestiä peräkkäin OK?



        Aloitan siis tarinan joukosta tästä...

        Harmaana sateisena kevätpäivänä, veti lämmin kulmakuppila puoleensa mitä erilaisinta väkeä.
        Kuppila oli siitä ihmeellinen, ettei sieltä voinut rahalla ostaa mitään, vaan jokaisen tulijan oli tuotava mukanaan jotain tarjottavaa, sellaista, jonka saattoi asettaa tarjolle yhteiseen pöytään. Tuosta pöydästä sitä sitten kukin nautisekeli antimia tarpeittensa ja mielihalujensa mukaan.

        Punatukkainen nainen oli asettunut mukavasti istumaan kuppilan nurkkapöytään. Hänestä oli nautinnollista katsella sitä, miten ihmiset tulivat ovesta sisään, katselivat ympärilleen ja mitä erilaisimmin tunnoin, asettivat tarjottavansa pöydälle. Naista hämmästytti toisinaan se, että sitä, mitä kukin pöydästä otti evääkseen näki harvoin.
        Nyt taas oven päälle asettu kello kilahti. Ovi aukeni ja sisään astui .....


        ...sisään astui vihamielisen näköinen mies. Nainen katseli tulijaa hiukan uteliaana miettien, mitä vihamielisen näköisellä miehellä tuomisinaan mahtaneekaan olla. Nainen katseli, kuinka mies käveli varmoin askelin pöydän luo, laski mukanaan tuomansa riidan pöydälle ja jäi seisoskelemaan pöydän ääreen äreästi ympärilleen katsellen. Nainen seurasi edelleen utaliaana miehen silmien liikettä, joka pitkin kuppilaa kierteli. Mies ei lähtenyt pöydän äärestä mihinkään, mitä nainen kovasti ihmetteli. Yhtäkkiä miehen katse pysähtyi punatukkaiseen naiseen, ja hetken ajan nainen saattoi nähdä...
        ...kuinka joku tuijottaa häntä herkeämättä ja alkaa käydä levottomaksi, mutta eipä aikaakaan kun mies ottaa askeleita kohti punatukkaisen naisen pöytää..

        Katseessa näkyi häivähtävän kiinnostuksen takana olevaa ilkeyttä ja pahantahtoisuutta.
        Nainen siemaili rauhallisesti höyryävää teetä kupistaan ja miehen uteliaan katseen aiheuttaman lievän ärtymyksen saatua sijaa häne tajunnassaan, hän nikkäsi miehelle silmää virnistäen.
        "Mitä poju?" nainen kysyi ja jäi kiinnostuneena odottamaan röyhkeältä vaikuttavan miehen reaktiota...
        Vain kaksi pientä sanaa ja komea itsetietoinen mies meni aivan kuin köykkyyn tuollaisen odottamattoman tilanteen edessä....

        tarjolla kuin näitä *v....n* riitoja, mies murisi.
        Tämäkin maistuu siltä itseltään. Miksei täällä ole tarjolla vaikka kunnon perunamuusia ja lihapullia?

        Punatukkainen nainen, joka mutusteli tarjolla ollutta suklaasydäntä, ei oikein tiennyt mitä vastaisi.
        Onneksi ovikello taas kilahti ja sisään, ennemminkin pomppi tai tanssahteli uusi asiakas.

        Kling
        Neljä loikkaa, voltti ja kuperkeikka. Nainen katsoi vasten pöydänjalkaa kumahtanutta otusta. Jänis tai jäniksen pukuun pukeutunut ihminen tai joku. Silmät tuijottivat naista, pää kallisteli ja kysyvät silmät yrittivät sanoa jotain.
        Nainen ei voinut pidättää nauruaan. Koko kahvila täyttyi naurusta, nainen nauroi, kaikki hänen ympärillään purskahtivat nauruun. Jänis ei nauranut, katsoi vain naista. Katsoi kauan.
        Kolme kuperkeikkaa takaperin ja jänis oli toisen pöydän luona. Toisella kädellään hän laittoi jotain pöydälle, nappasi pöydältä porkkanan ja nousi ylös. Kahdella loikalla jänis oli oven luona, pysähtyi, katsoi naista. Narsk. Kling. Hän oli poissa.
        Mitä jänis jätti pöydälle? Nainen nousi ja meni pöydän luo...



        ..jatkaminen tästä on varmaan helpompaa.

        pöydälle oman tuomisensa, suuren sydämen muotoisen rasian, minkä kannesa luki "suvaitsevaisuutta".
        Sitten hän katsahti jäniksen jättämää tuliaispakettia, pyöritteli sitä kädessään ja aivan silmin nähtävää ajatustoimintaa osoittaen katsahti pikkuisen avuttoman näköisenä ovelle joka oli taas avautunut ja josta astui sisään itsetietoisen pikkuvirkamies/liikemies tyylinen keski-ikäinen herra...

      • sirkku:)
        viljamaria kirjoitti:

        pöydälle oman tuomisensa, suuren sydämen muotoisen rasian, minkä kannesa luki "suvaitsevaisuutta".
        Sitten hän katsahti jäniksen jättämää tuliaispakettia, pyöritteli sitä kädessään ja aivan silmin nähtävää ajatustoimintaa osoittaen katsahti pikkuisen avuttoman näköisenä ovelle joka oli taas avautunut ja josta astui sisään itsetietoisen pikkuvirkamies/liikemies tyylinen keski-ikäinen herra...

        Ugh...

      • sirkku:)
        viljamaria kirjoitti:

        pöydälle oman tuomisensa, suuren sydämen muotoisen rasian, minkä kannesa luki "suvaitsevaisuutta".
        Sitten hän katsahti jäniksen jättämää tuliaispakettia, pyöritteli sitä kädessään ja aivan silmin nähtävää ajatustoimintaa osoittaen katsahti pikkuisen avuttoman näköisenä ovelle joka oli taas avautunut ja josta astui sisään itsetietoisen pikkuvirkamies/liikemies tyylinen keski-ikäinen herra...

        peremmälle kuppilaan nainen tunnisti hänet. Mies oli, kuten hän itsekin, yksi kuppilan vakioasiakkaita. Nainen tiesi miehen olevan sekä viisas että kohtelias, ja joskus hän tunsi pienoista avuttomuutta miehen viisauden edessä. Eräs piirre, jonka nainen tiesi mieheltä puuttuvan, oli suvaitsevaisuus, ja hän miettikin, kuinka saisi sujautettua tuomansa paketin miehelle mukaan.

        Kohteliaasti mies tervehti kaikkia kuppilassa olevia. Lähes kaikki, vieläkin iloisina ja nauravaisina jäniksen hauskan käynnin jälkeen, vastasivat miehen tervehdykseen. Nainen huomasi miehen katsovan aavistuksen paheksuvan näköisenä ympärilleen. Mies ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan laittoi tuomisensa pöydälle. Seisoessaan vielä pöydän vieressä nainen näki miehen tuoneen jälleen kerran viisautta mukanaan. "Veisiköhän mies jälleen kerran lisää viisautta myös lähtiessään mukanaan, vai saisiko hänelle siis mitenkään hieman tätä suvaitsevaisuuttakin mukaan?" huomasi nainen ajattelevansa.

        Siinä seisoessaan nainen huomasi ajattelevansa kymmeniä asioita samalla kertaa muutaman sekunnin aikana. Hän oli nähnyt äsken tulleen vihamielisen näköisen miehen ottaneen uuden riidan tuomansa riidan tilalle, ja nyt hän näki miehen haastavan riitaa parin lähellään olevan kuppilan asiakkaan kanssa. Nainen ihmetteli, miksi mies oli tyytynyt vaihtamaan riitansa uuteen riitaan, etenkin, kun pöytä oli lähes täynnä riitoja. Miksi miehelle ei mikään noista harvinaisista herkuista kelvannut? Miehen riitely ei kuitenkaan kuulunut kovin selvästi muiden naurun ja puheensorinan keskeltä, joten nainen jäi tarkastelemaan jäniksen tuomaa pakettia, jota hän yhä pyöritteli käsissään.

        Naista alkoi hymyilyttää, kun hän mietti mitä mahtaisi tapahtua, jos hän nappaisi pöydältä yhden noista vähistä suklaasydämistä ja kävisi sullomassa sen tuon riitaa haastavan miehen suuhun. Entäpä, jos suikkaisi vielä suukon poskelle? Mitä mies mahtaisi siitä ajatella? Ajatukset risteilivät hänen päässään. Jäniksen tuomaa pakettia yhä käsissään pyöritellen nainen jälleen ajatteli tuota juuri saapunutta viisasta herrasmiestä, ja yllättäen hän purskahtikin äänekkääseen nauruun, sillä hänen ajatuksensa saivat uuden, yllättävän suunnan...

      • Rudi
        sirkku:) kirjoitti:

        peremmälle kuppilaan nainen tunnisti hänet. Mies oli, kuten hän itsekin, yksi kuppilan vakioasiakkaita. Nainen tiesi miehen olevan sekä viisas että kohtelias, ja joskus hän tunsi pienoista avuttomuutta miehen viisauden edessä. Eräs piirre, jonka nainen tiesi mieheltä puuttuvan, oli suvaitsevaisuus, ja hän miettikin, kuinka saisi sujautettua tuomansa paketin miehelle mukaan.

        Kohteliaasti mies tervehti kaikkia kuppilassa olevia. Lähes kaikki, vieläkin iloisina ja nauravaisina jäniksen hauskan käynnin jälkeen, vastasivat miehen tervehdykseen. Nainen huomasi miehen katsovan aavistuksen paheksuvan näköisenä ympärilleen. Mies ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan laittoi tuomisensa pöydälle. Seisoessaan vielä pöydän vieressä nainen näki miehen tuoneen jälleen kerran viisautta mukanaan. "Veisiköhän mies jälleen kerran lisää viisautta myös lähtiessään mukanaan, vai saisiko hänelle siis mitenkään hieman tätä suvaitsevaisuuttakin mukaan?" huomasi nainen ajattelevansa.

        Siinä seisoessaan nainen huomasi ajattelevansa kymmeniä asioita samalla kertaa muutaman sekunnin aikana. Hän oli nähnyt äsken tulleen vihamielisen näköisen miehen ottaneen uuden riidan tuomansa riidan tilalle, ja nyt hän näki miehen haastavan riitaa parin lähellään olevan kuppilan asiakkaan kanssa. Nainen ihmetteli, miksi mies oli tyytynyt vaihtamaan riitansa uuteen riitaan, etenkin, kun pöytä oli lähes täynnä riitoja. Miksi miehelle ei mikään noista harvinaisista herkuista kelvannut? Miehen riitely ei kuitenkaan kuulunut kovin selvästi muiden naurun ja puheensorinan keskeltä, joten nainen jäi tarkastelemaan jäniksen tuomaa pakettia, jota hän yhä pyöritteli käsissään.

        Naista alkoi hymyilyttää, kun hän mietti mitä mahtaisi tapahtua, jos hän nappaisi pöydältä yhden noista vähistä suklaasydämistä ja kävisi sullomassa sen tuon riitaa haastavan miehen suuhun. Entäpä, jos suikkaisi vielä suukon poskelle? Mitä mies mahtaisi siitä ajatella? Ajatukset risteilivät hänen päässään. Jäniksen tuomaa pakettia yhä käsissään pyöritellen nainen jälleen ajatteli tuota juuri saapunutta viisasta herrasmiestä, ja yllättäen hän purskahtikin äänekkääseen nauruun, sillä hänen ajatuksensa saivat uuden, yllättävän suunnan...

        ..katselkaa välillä kaupallisia tiedotteita

      • T.R.maalari.N
        sirkku:) kirjoitti:

        peremmälle kuppilaan nainen tunnisti hänet. Mies oli, kuten hän itsekin, yksi kuppilan vakioasiakkaita. Nainen tiesi miehen olevan sekä viisas että kohtelias, ja joskus hän tunsi pienoista avuttomuutta miehen viisauden edessä. Eräs piirre, jonka nainen tiesi mieheltä puuttuvan, oli suvaitsevaisuus, ja hän miettikin, kuinka saisi sujautettua tuomansa paketin miehelle mukaan.

        Kohteliaasti mies tervehti kaikkia kuppilassa olevia. Lähes kaikki, vieläkin iloisina ja nauravaisina jäniksen hauskan käynnin jälkeen, vastasivat miehen tervehdykseen. Nainen huomasi miehen katsovan aavistuksen paheksuvan näköisenä ympärilleen. Mies ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan laittoi tuomisensa pöydälle. Seisoessaan vielä pöydän vieressä nainen näki miehen tuoneen jälleen kerran viisautta mukanaan. "Veisiköhän mies jälleen kerran lisää viisautta myös lähtiessään mukanaan, vai saisiko hänelle siis mitenkään hieman tätä suvaitsevaisuuttakin mukaan?" huomasi nainen ajattelevansa.

        Siinä seisoessaan nainen huomasi ajattelevansa kymmeniä asioita samalla kertaa muutaman sekunnin aikana. Hän oli nähnyt äsken tulleen vihamielisen näköisen miehen ottaneen uuden riidan tuomansa riidan tilalle, ja nyt hän näki miehen haastavan riitaa parin lähellään olevan kuppilan asiakkaan kanssa. Nainen ihmetteli, miksi mies oli tyytynyt vaihtamaan riitansa uuteen riitaan, etenkin, kun pöytä oli lähes täynnä riitoja. Miksi miehelle ei mikään noista harvinaisista herkuista kelvannut? Miehen riitely ei kuitenkaan kuulunut kovin selvästi muiden naurun ja puheensorinan keskeltä, joten nainen jäi tarkastelemaan jäniksen tuomaa pakettia, jota hän yhä pyöritteli käsissään.

        Naista alkoi hymyilyttää, kun hän mietti mitä mahtaisi tapahtua, jos hän nappaisi pöydältä yhden noista vähistä suklaasydämistä ja kävisi sullomassa sen tuon riitaa haastavan miehen suuhun. Entäpä, jos suikkaisi vielä suukon poskelle? Mitä mies mahtaisi siitä ajatella? Ajatukset risteilivät hänen päässään. Jäniksen tuomaa pakettia yhä käsissään pyöritellen nainen jälleen ajatteli tuota juuri saapunutta viisasta herrasmiestä, ja yllättäen hän purskahtikin äänekkääseen nauruun, sillä hänen ajatuksensa saivat uuden, yllättävän suunnan...

        INNOLLA odotan jatkoa!
        JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!

      • Rudi
        Rudi kirjoitti:

        ..katselkaa välillä kaupallisia tiedotteita

        kahvilan oli oli jälleen kilahtanut, ja oven suussa seisoi nainen joka huomataan, aina.
        Naisella oli vasemmalla käsivarrellaan upea kimppu tulipunaisia ruusuja, ja oikean käden peitti kimaltelevaan paperiin verhottu nyytti, jossa riippui pakettikortti.
        Punatukkainen nainen vetäytyi pöytäänsä ja jäi tarkkailemaan kissanviiruisin silmin tuon tuntemansa naisen liikkeitä.
        Ruusunainen keinui läpi kahvilan, samalla luoden saalistajan varmuudella kuvaa verkkokalvoilleen kahvilan asiakkaista. Kaikki tiesivät ettei Ruusunainen koskaan noudattanut sääntöjä, vaan halusi olla se joka jakaa tuliaisensa kahvilassa. Tänään hän kulki keimaillen kunkin miehen luo vuorotellen, ja ojensi heille kullekin ruusut, tehden samalla huulillaan kuumia suudelmaelelitä.

        Kun kaikki olivat saaneet omansa, asetti Ruusunainen jäljelle jääneet kukat pöydälle, sydämenmuotoiseen kuvioon asteltuna, ja lähti keinuen kohti punatukkaisen naisen pöytää.
        Miehet seurasivat naisen kulkua hänen huumaavan hajuvetensä ja ruusujen lumoamina.

        Ruusunainen ojensi kimaltelevan nyytin Punatukkaiselle, ja hymyili samalla ilkikurisesti, kääntyi ja lähti pöydän luota valitsemaan oman annoksensa.

        Punatukkainen nainen käänteli nyyttiä varoen ja raotti pakettikorttia. Siinä luki: "Antamisen jalo taito"
        Kaikkien miesten katse olikin kiinnittynyt nyt Punatukkaiseen, ja hän..........

      • emw34
        T.R.maalari.N kirjoitti:

        INNOLLA odotan jatkoa!
        JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!

        käy;kyllä on mahtavaa tekstiä.

        Kolmen kuukauden kirjoittaja katselee sivusta ja kiittää kokemastaan.

      • ett sillee
        Rudi kirjoitti:

        kahvilan oli oli jälleen kilahtanut, ja oven suussa seisoi nainen joka huomataan, aina.
        Naisella oli vasemmalla käsivarrellaan upea kimppu tulipunaisia ruusuja, ja oikean käden peitti kimaltelevaan paperiin verhottu nyytti, jossa riippui pakettikortti.
        Punatukkainen nainen vetäytyi pöytäänsä ja jäi tarkkailemaan kissanviiruisin silmin tuon tuntemansa naisen liikkeitä.
        Ruusunainen keinui läpi kahvilan, samalla luoden saalistajan varmuudella kuvaa verkkokalvoilleen kahvilan asiakkaista. Kaikki tiesivät ettei Ruusunainen koskaan noudattanut sääntöjä, vaan halusi olla se joka jakaa tuliaisensa kahvilassa. Tänään hän kulki keimaillen kunkin miehen luo vuorotellen, ja ojensi heille kullekin ruusut, tehden samalla huulillaan kuumia suudelmaelelitä.

        Kun kaikki olivat saaneet omansa, asetti Ruusunainen jäljelle jääneet kukat pöydälle, sydämenmuotoiseen kuvioon asteltuna, ja lähti keinuen kohti punatukkaisen naisen pöytää.
        Miehet seurasivat naisen kulkua hänen huumaavan hajuvetensä ja ruusujen lumoamina.

        Ruusunainen ojensi kimaltelevan nyytin Punatukkaiselle, ja hymyili samalla ilkikurisesti, kääntyi ja lähti pöydän luota valitsemaan oman annoksensa.

        Punatukkainen nainen käänteli nyyttiä varoen ja raotti pakettikorttia. Siinä luki: "Antamisen jalo taito"
        Kaikkien miesten katse olikin kiinnittynyt nyt Punatukkaiseen, ja hän..........

        mutta eipä aikaakaan kun voi kauhistus!!!!!!

      • T.R.maalari.N
        ett sillee kirjoitti:

        mutta eipä aikaakaan kun voi kauhistus!!!!!!

        odottakaa kärsivällisesti;))

      • T.R.maalari.N
        T.R.maalari.N kirjoitti:

        odottakaa kärsivällisesti;))

        kuuli ruusunaisen samettisenkäheän, aavistuksen ivallisen, naurahduksen.

        'Tuo nainen, tiesi mitä teki,' ajatteli punatukkainen nainen mielessään. Hän tiesi, ettei minusta koskaan ole ollut antajaksi, että hampaat irvessä, olen jokaisessa ihmissuhteessani pitänyt kiinni, jakamisen etuoikeudesta.

        Ensimmäistä kertaa, punatukkainen nainen huomasi ajatella periaatteensa suurta itsekyyttä. Hammas hampaasta, rakkautta rakkaudesta, hellyyttä hellyydestä. Hän, joka oli tuudittautunut suloiseen uskoon, periaatteittensa oikeutuksista, olikin pohjimmiltaan, suunnattoman itsekäs.

        Alitajunnassa, pyhäkoulunaikainen opetus: 'Iloista antajaa Jumala rakastaa' ilkkui naisen mielessä.

        Naista, tuo ilkunta, ärsytti suunnattomasti. Hän tunsi itseensä kiinnittyneet katseet, odotukset siitä, että hän avaisi, ruusunaisen syliinsä tipauttaman paketin ja maistaisi sen sisältöä.

        'Palaisipa se saamarin rusakko-otus nyt,' ajatteli punatukkainen nainen. 'Tunkisin tämän antajapaketin hänen housuihinsa, sinne minne se luonnostaan kuuluu.'

        Mutustellessaan viimeisiä muruja suklaasydämestä, tipautti nainen paketin vaivihkaa lattialle, ja sievällä pienellä potukulla, liu'utti sen ulko-ovelle, vastaanottamaan seuraavaa tulijaa.

        Ympärillään oleville katselijoille, nainen aavistuksen vain hymähti. Hymyssä näkyi itseironiaa, tarvetta puolustautua, koettua hyökkäystä vastaan.

        Hienotunteisesti, kaikki ne jotka naisen reaktion vahvuuden huomasivat, käänsivät katseensa kohti ovea. Odotettiin sitä, ketä tuo soma kimalteleva paketti olisi vastassa.

      • Rudi
        T.R.maalari.N kirjoitti:

        kuuli ruusunaisen samettisenkäheän, aavistuksen ivallisen, naurahduksen.

        'Tuo nainen, tiesi mitä teki,' ajatteli punatukkainen nainen mielessään. Hän tiesi, ettei minusta koskaan ole ollut antajaksi, että hampaat irvessä, olen jokaisessa ihmissuhteessani pitänyt kiinni, jakamisen etuoikeudesta.

        Ensimmäistä kertaa, punatukkainen nainen huomasi ajatella periaatteensa suurta itsekyyttä. Hammas hampaasta, rakkautta rakkaudesta, hellyyttä hellyydestä. Hän, joka oli tuudittautunut suloiseen uskoon, periaatteittensa oikeutuksista, olikin pohjimmiltaan, suunnattoman itsekäs.

        Alitajunnassa, pyhäkoulunaikainen opetus: 'Iloista antajaa Jumala rakastaa' ilkkui naisen mielessä.

        Naista, tuo ilkunta, ärsytti suunnattomasti. Hän tunsi itseensä kiinnittyneet katseet, odotukset siitä, että hän avaisi, ruusunaisen syliinsä tipauttaman paketin ja maistaisi sen sisältöä.

        'Palaisipa se saamarin rusakko-otus nyt,' ajatteli punatukkainen nainen. 'Tunkisin tämän antajapaketin hänen housuihinsa, sinne minne se luonnostaan kuuluu.'

        Mutustellessaan viimeisiä muruja suklaasydämestä, tipautti nainen paketin vaivihkaa lattialle, ja sievällä pienellä potukulla, liu'utti sen ulko-ovelle, vastaanottamaan seuraavaa tulijaa.

        Ympärillään oleville katselijoille, nainen aavistuksen vain hymähti. Hymyssä näkyi itseironiaa, tarvetta puolustautua, koettua hyökkäystä vastaan.

        Hienotunteisesti, kaikki ne jotka naisen reaktion vahvuuden huomasivat, käänsivät katseensa kohti ovea. Odotettiin sitä, ketä tuo soma kimalteleva paketti olisi vastassa.

        .. puheensorina täytti kahvilan. Kiivaan väittelyn seassa saattoi nähdä toisilleen kuiskuttelevia pareja, ja ilmeet elivät vihastuksesta hämmästykseen.
        Vähitellen voimistuva musiikin bassopotku alkoi kuitenkin kiinnittää kahvilan asiakkaiden huomioita taas oven suuntaan, ja pian ovi avautuikin, täyttäen kahvilan voimakkaasti soivalla musalla.
        Gotta Black Magig Woman...sai kaikkien lanteet notkumaan kuin Koffin mainoksessa. Sisään tullut mies kantoi toisella olkapäällään metrin mittaista mäyräkoirastereota jossa oli yhdeksän kanavainen graafinen korjain, asiantuntevasti loudness-kaarelle aseteltuna ja volumet olivat luonnollisesti kaakossa.
        Toisella olkapäällään mies riiputti suurta keltaista säkkiä, ja ilmestyksessä olikin jotain niin joulupukkimaista vaikka elettiinkin huhtikuista kevättä.

        Mies alkoi lähestyä tuliaispöytää, potkien samalla edellään ovelta löytämäänsä nyyttiä,ja näki Ruusunaisen nappaavan pöydältä rasian jossa luki "uskottavuus" .Ruusunainen sujautti rasian vaivihkaa puseronsa aukosta tisujen väliin ja teki tilaa miehelle, jonka säkki vaikutti suuresta koostaan huolimatta hyvin kevyeltä.

        Ilmapiiri kahvilassa oli yhtäkkiä oudosti muuttunut Santanan musiikin groovatessa asiakkaiden pääppösiin. Kiistely oli vaimennut ja tilalla oli vapautunut jutustelu josta kuitenkin jotain puuttui.

        Mies nosti säkin olaltaan ja asiakkaat odottivat jännittyneinä vinkkiä säkin sisällöstä. Hän asetti keltaisen säkin pöydälle ja sen sivulta paljastui muhkea naurava hymiö ja sana SMILE.

        Huomattuaan tuliaisensa vaikutuksen mies kumartui nostamaan lattialta kimaltelevapaperisen nyytin ja luettuaan kortin, levisi myös hänen kasvoilleen veijarimainen hymy.

        Punatukkainen nainen oli seurannut tapahtumien kulkua keskittyneesti, sillä juuri hänen arkailunsa ansiostahan tuo nyytti oli joutunut Santanamiehelle. Mies kulki punatukkaisen naisen luo ja totesi äänellään leikkien: "Minä voitan aina näissä nyyttäreissä. Antamisen jalo taito oli toivelistani kärjessä, saamiseen olenkin jo niin tottunut. Voisitko ehkä sinä auttaa minua antamaan?".........

      • T.R.maalari.N
        Rudi kirjoitti:

        .. puheensorina täytti kahvilan. Kiivaan väittelyn seassa saattoi nähdä toisilleen kuiskuttelevia pareja, ja ilmeet elivät vihastuksesta hämmästykseen.
        Vähitellen voimistuva musiikin bassopotku alkoi kuitenkin kiinnittää kahvilan asiakkaiden huomioita taas oven suuntaan, ja pian ovi avautuikin, täyttäen kahvilan voimakkaasti soivalla musalla.
        Gotta Black Magig Woman...sai kaikkien lanteet notkumaan kuin Koffin mainoksessa. Sisään tullut mies kantoi toisella olkapäällään metrin mittaista mäyräkoirastereota jossa oli yhdeksän kanavainen graafinen korjain, asiantuntevasti loudness-kaarelle aseteltuna ja volumet olivat luonnollisesti kaakossa.
        Toisella olkapäällään mies riiputti suurta keltaista säkkiä, ja ilmestyksessä olikin jotain niin joulupukkimaista vaikka elettiinkin huhtikuista kevättä.

        Mies alkoi lähestyä tuliaispöytää, potkien samalla edellään ovelta löytämäänsä nyyttiä,ja näki Ruusunaisen nappaavan pöydältä rasian jossa luki "uskottavuus" .Ruusunainen sujautti rasian vaivihkaa puseronsa aukosta tisujen väliin ja teki tilaa miehelle, jonka säkki vaikutti suuresta koostaan huolimatta hyvin kevyeltä.

        Ilmapiiri kahvilassa oli yhtäkkiä oudosti muuttunut Santanan musiikin groovatessa asiakkaiden pääppösiin. Kiistely oli vaimennut ja tilalla oli vapautunut jutustelu josta kuitenkin jotain puuttui.

        Mies nosti säkin olaltaan ja asiakkaat odottivat jännittyneinä vinkkiä säkin sisällöstä. Hän asetti keltaisen säkin pöydälle ja sen sivulta paljastui muhkea naurava hymiö ja sana SMILE.

        Huomattuaan tuliaisensa vaikutuksen mies kumartui nostamaan lattialta kimaltelevapaperisen nyytin ja luettuaan kortin, levisi myös hänen kasvoilleen veijarimainen hymy.

        Punatukkainen nainen oli seurannut tapahtumien kulkua keskittyneesti, sillä juuri hänen arkailunsa ansiostahan tuo nyytti oli joutunut Santanamiehelle. Mies kulki punatukkaisen naisen luo ja totesi äänellään leikkien: "Minä voitan aina näissä nyyttäreissä. Antamisen jalo taito oli toivelistani kärjessä, saamiseen olenkin jo niin tottunut. Voisitko ehkä sinä auttaa minua antamaan?".........

        ..kun en malta pitää näppejäni erossa, näppikseltä... ja muitakaan ei ole ilmoittautunut tarinaa jatkamaan.

      • exvali
        emw34 kirjoitti:

        käy;kyllä on mahtavaa tekstiä.

        Kolmen kuukauden kirjoittaja katselee sivusta ja kiittää kokemastaan.

        Jotain muuta kuin sitä iänkaikenikuisesti jatkuvaa valivalia!!!

        Haaa!!! Alan uskomaan että vielä se hymy löytyy rakkaitten kanssaeläjien kasvoille!!!

        eläköön kesä ja aurinko!!!

        Ystävällinen, ei tungetteleva halirutistus, ainakin virtuaalisesti kaikille teille!!!

        Hymyillään kun on hyvä olla!!!

      • kuultu ollaan
        exvali kirjoitti:

        Jotain muuta kuin sitä iänkaikenikuisesti jatkuvaa valivalia!!!

        Haaa!!! Alan uskomaan että vielä se hymy löytyy rakkaitten kanssaeläjien kasvoille!!!

        eläköön kesä ja aurinko!!!

        Ystävällinen, ei tungetteleva halirutistus, ainakin virtuaalisesti kaikille teille!!!

        Hymyillään kun on hyvä olla!!!

        olen saattanut kuulla, että Joukoa olisi joskus josssain, ilmeisesti aivan syyttä jopa, lyöty kortilla...

        ja Jouko se nauroi vaan, kun viidellä miehellä yhtäaikaa ässä, joskus oli kourassaan

      • T.R.maalari.N
        T.R.maalari.N kirjoitti:

        ..kun en malta pitää näppejäni erossa, näppikseltä... ja muitakaan ei ole ilmoittautunut tarinaa jatkamaan.

        suuria heikkouksia, sellaisia heikkouksia jotka joskus kääntyivät suureksi vahvuudeksi...tai ainakin iloksi, oli naisen kyvyttömyys vastustaa suuria haasteita.

        Sitäpaitsi, pyynnöllään, mies oli auttanut naista, tietämättään, asetteleman elämänfilosofipalapelinsä palaset uudelleen järjestykseen.

        Niinpä nainen, hetken koottuaan ajatuksiaan, kohotti katseensa, katsoi miestä suoraan silmiin ja sanoi: *Antamaan voi oppia vain jakamalla.*

        Laukustaan, kaivoi nainen oman cd:nsä. 'Tämä on vanha ja tuttu levy, hän hyristen totesi, mutta tanssia sitä...voi kovin monella tavalla. Antaisitko siis, minulle tämän tanssin?'

        Mies vilkaisi cd:n kuoria ja totesi niiden olevan tyhjät. 'Todeten, että kunhan ei ole letkajenkkaa tai polkkaa, niin mikäs siinä... Muutama kierros kuppilan lattialla, ei ole kovin paljoa annettu.'

        Miehen asetellessa cd:tä soittimeensa, riisui nainen jalastaan kengät ja sukat. 'Tanssissa jossa jaetaan ja kuunnellaan on hyvä olla paljain varpain, lähellä äiti maata, hän ajatteli.'

        Kuppila hiljeni, kun ensimmäiset sävelet, Sidney Bechetin Petit Fleurista, tavoittivat tilan.

        'Miestä häkellyttivät aluksi naisen paljaat jalat. Mitä jos minä tallaan tuon naikkosen varpaille, näillä monoillani teen niistä jauhelihaa,' hän ajatteli. Mutta mitä enemmän mies keskittyi itse musiikkiin ja tanssiin, sitä selvemmin hän huomasi, naisen kuuntelevan, seuraavan jokaista miehen liikettä. Mitä enemmän mies tanssissa vei, sitä enemmän hän koki myös tanssiin antavansa.

        Viimeisten sävelten kaikuessa, pyörähti tuo pari, ohi tarjoilupöydän. Ja, kuin itsestään kurottui naisen käsi nappaamaan matkaansa, rusakkoelukan tuoman paketin.

        'Kiitos upeasta tanssista', nainen totesi hengästyneenä, musiikin kokonaan loputtua. 'Uskon, että täällä kuppilassa on monia, jotka mieluusti jatkavat kanssasi harjoituksia. Osoitithan olevasi aika huikea oppilas.'

        Ruusunainen, joka koko tanssin ajan oli popsinut uskottavuutta povestaan. Nousi ylös ja säteilevästi hymyillen sanoi: 'Minun vuoroni, minun vuoroni! Saatamme oppia kumpainenkin jotain.'

        Punatukkainen nainen, vetäytyi omaan nurkkaansa. Puri hampaitaan yhteen ja tahdonvoimansa äärimmilleen ponnistaen, repäisi rusakkomiehen tuoman ruttuisen ja ryvettyneen paketin auki.

        Paketista lehahti naisen kasvoille, paratiisin tuoksu... pienessä pullossa oli yksi ainut pisara. Etiketissä luki, luottamus ja nainen joi sen hetkeäkään epäröimättä.

      • sirkku:)
        T.R.maalari.N kirjoitti:

        suuria heikkouksia, sellaisia heikkouksia jotka joskus kääntyivät suureksi vahvuudeksi...tai ainakin iloksi, oli naisen kyvyttömyys vastustaa suuria haasteita.

        Sitäpaitsi, pyynnöllään, mies oli auttanut naista, tietämättään, asetteleman elämänfilosofipalapelinsä palaset uudelleen järjestykseen.

        Niinpä nainen, hetken koottuaan ajatuksiaan, kohotti katseensa, katsoi miestä suoraan silmiin ja sanoi: *Antamaan voi oppia vain jakamalla.*

        Laukustaan, kaivoi nainen oman cd:nsä. 'Tämä on vanha ja tuttu levy, hän hyristen totesi, mutta tanssia sitä...voi kovin monella tavalla. Antaisitko siis, minulle tämän tanssin?'

        Mies vilkaisi cd:n kuoria ja totesi niiden olevan tyhjät. 'Todeten, että kunhan ei ole letkajenkkaa tai polkkaa, niin mikäs siinä... Muutama kierros kuppilan lattialla, ei ole kovin paljoa annettu.'

        Miehen asetellessa cd:tä soittimeensa, riisui nainen jalastaan kengät ja sukat. 'Tanssissa jossa jaetaan ja kuunnellaan on hyvä olla paljain varpain, lähellä äiti maata, hän ajatteli.'

        Kuppila hiljeni, kun ensimmäiset sävelet, Sidney Bechetin Petit Fleurista, tavoittivat tilan.

        'Miestä häkellyttivät aluksi naisen paljaat jalat. Mitä jos minä tallaan tuon naikkosen varpaille, näillä monoillani teen niistä jauhelihaa,' hän ajatteli. Mutta mitä enemmän mies keskittyi itse musiikkiin ja tanssiin, sitä selvemmin hän huomasi, naisen kuuntelevan, seuraavan jokaista miehen liikettä. Mitä enemmän mies tanssissa vei, sitä enemmän hän koki myös tanssiin antavansa.

        Viimeisten sävelten kaikuessa, pyörähti tuo pari, ohi tarjoilupöydän. Ja, kuin itsestään kurottui naisen käsi nappaamaan matkaansa, rusakkoelukan tuoman paketin.

        'Kiitos upeasta tanssista', nainen totesi hengästyneenä, musiikin kokonaan loputtua. 'Uskon, että täällä kuppilassa on monia, jotka mieluusti jatkavat kanssasi harjoituksia. Osoitithan olevasi aika huikea oppilas.'

        Ruusunainen, joka koko tanssin ajan oli popsinut uskottavuutta povestaan. Nousi ylös ja säteilevästi hymyillen sanoi: 'Minun vuoroni, minun vuoroni! Saatamme oppia kumpainenkin jotain.'

        Punatukkainen nainen, vetäytyi omaan nurkkaansa. Puri hampaitaan yhteen ja tahdonvoimansa äärimmilleen ponnistaen, repäisi rusakkomiehen tuoman ruttuisen ja ryvettyneen paketin auki.

        Paketista lehahti naisen kasvoille, paratiisin tuoksu... pienessä pullossa oli yksi ainut pisara. Etiketissä luki, luottamus ja nainen joi sen hetkeäkään epäröimättä.

        Kylläpä myrkyn lykkäsitte juonenkäänteillänne...!
        Pöh. Yritetään...

      • sirkku:)
        T.R.maalari.N kirjoitti:

        suuria heikkouksia, sellaisia heikkouksia jotka joskus kääntyivät suureksi vahvuudeksi...tai ainakin iloksi, oli naisen kyvyttömyys vastustaa suuria haasteita.

        Sitäpaitsi, pyynnöllään, mies oli auttanut naista, tietämättään, asetteleman elämänfilosofipalapelinsä palaset uudelleen järjestykseen.

        Niinpä nainen, hetken koottuaan ajatuksiaan, kohotti katseensa, katsoi miestä suoraan silmiin ja sanoi: *Antamaan voi oppia vain jakamalla.*

        Laukustaan, kaivoi nainen oman cd:nsä. 'Tämä on vanha ja tuttu levy, hän hyristen totesi, mutta tanssia sitä...voi kovin monella tavalla. Antaisitko siis, minulle tämän tanssin?'

        Mies vilkaisi cd:n kuoria ja totesi niiden olevan tyhjät. 'Todeten, että kunhan ei ole letkajenkkaa tai polkkaa, niin mikäs siinä... Muutama kierros kuppilan lattialla, ei ole kovin paljoa annettu.'

        Miehen asetellessa cd:tä soittimeensa, riisui nainen jalastaan kengät ja sukat. 'Tanssissa jossa jaetaan ja kuunnellaan on hyvä olla paljain varpain, lähellä äiti maata, hän ajatteli.'

        Kuppila hiljeni, kun ensimmäiset sävelet, Sidney Bechetin Petit Fleurista, tavoittivat tilan.

        'Miestä häkellyttivät aluksi naisen paljaat jalat. Mitä jos minä tallaan tuon naikkosen varpaille, näillä monoillani teen niistä jauhelihaa,' hän ajatteli. Mutta mitä enemmän mies keskittyi itse musiikkiin ja tanssiin, sitä selvemmin hän huomasi, naisen kuuntelevan, seuraavan jokaista miehen liikettä. Mitä enemmän mies tanssissa vei, sitä enemmän hän koki myös tanssiin antavansa.

        Viimeisten sävelten kaikuessa, pyörähti tuo pari, ohi tarjoilupöydän. Ja, kuin itsestään kurottui naisen käsi nappaamaan matkaansa, rusakkoelukan tuoman paketin.

        'Kiitos upeasta tanssista', nainen totesi hengästyneenä, musiikin kokonaan loputtua. 'Uskon, että täällä kuppilassa on monia, jotka mieluusti jatkavat kanssasi harjoituksia. Osoitithan olevasi aika huikea oppilas.'

        Ruusunainen, joka koko tanssin ajan oli popsinut uskottavuutta povestaan. Nousi ylös ja säteilevästi hymyillen sanoi: 'Minun vuoroni, minun vuoroni! Saatamme oppia kumpainenkin jotain.'

        Punatukkainen nainen, vetäytyi omaan nurkkaansa. Puri hampaitaan yhteen ja tahdonvoimansa äärimmilleen ponnistaen, repäisi rusakkomiehen tuoman ruttuisen ja ryvettyneen paketin auki.

        Paketista lehahti naisen kasvoille, paratiisin tuoksu... pienessä pullossa oli yksi ainut pisara. Etiketissä luki, luottamus ja nainen joi sen hetkeäkään epäröimättä.

        nauroi edelleen musiikin ja tanssin huuman yhä täyttäessä hänen mielensä ja kehonsa. Hän tunsi itsensä iloiseksi ja onnelliseksi. Hän tunsi jaettuaan jotakin itsestään Santanamiehelle myös saaneensa jälleen itsekin jotakin. Ennen kaikkea, mitä tunnetta nainen itsekin ihmetteli, hän tunsi myös antaneensa sekä itselleen että miehelle paljon...

        Naisen nauru muuttui kuitenkin ihmetykseksi hänen nielaistuaan tuosta mystisestä pienestä pullosta tuon pikkuruisen tipan luottamusta. Hän tunsi, kuinka luottamus valtasi hänen kehonsa. Luottamus ei ollut pelkästään luottamusta toisiin kuppilan asiakkaisiin, vaan nainen saattoi aistia kouriintuntuvasti luottavansa ensimmäistä kertaa elämässään aidosti myös itseensä. Nainen tunsi olevansa kuin seitsemännessä taivaassa. Hän tunsi jakaneensa, saaneensa ja antaneensa paljon, mutta nyt hän tunsi myös luottamusta, jollaista hän koskaan ennen ei ollut tuntenut. Tunnetta ihmetellessään hän näki, kuinka Ruusunainen kietoi kätensä Santanamiehen kaulaan ja kuiskaili miehen korvaan kauniita sanoja. Nainen kuunteli parin kuiskailuja luottaen täysin siihen että kuuli kaiken oikein, vaikka molemmat vain kuiskivat toisilleen.

        "Kaunista musiikkia", kuiskasi Ruusunainen Santanamiehen korvaan.
        "Kuinka ihmeellistä. Minä en kuule mielestäni minkäänlaista musiikkia, mutta kun sinä sen noin kauniisti sanot, minä uskon." kuiskasi mies takaisin. "Halusit tanssia kanssani?" jatkoi mies kuiskailuaan.
        "Halusin. Halusin kovasti. Tiedätkö, rakastan kaikkia ihmisiä, mutta sinun kanssasi voisin tanssia läpi yön aina aamunkoittoon asti!"
        Mies oli hiukan ymmällään, mutta vastasi kuiskaten naiselle: "Jostakin syystä uskon sinua. Tanssikaamme. Mitä musiikkia sinun korvasi kuulevat?"
        "Kuulen kaunista valssia", vastasi Ruusunainen. "Kuuntele sinäkin ja tanssita minua, oi komea prinssini!"

        Punatukkaisen naisen mielestä mistään ei tällä hetkellä musiikkia kuulunut, mutta jostakin syystä hänkin uskoi Ruusunaisen kuiskauksiin. Hän katsoi, kuinka pari aloitti kauniisti toisiinsa kietoutuen tanssinsa. Hän näki, kuinka mies Ruusunaisen kanssa tanssiessaan otti pöydältä muutaman naisen tuomista tulipunaisista ruusuista ja laittoi ne hopeamaljaan, jonka joku oli pöydälle tuonut.

        "Huomaatko, että tämä valssi on Ruusuja hopeamaljassa?" mies kysyi Ruusunaiselta hymyillen tälle kauniisti.
        "Huomaan kyllä, sinä komea prinssini, mutta kuuntelepas tätä..." Nainen nappasi heidän pöydän ohitse tanssiessaan yhden pöytään tuoduista viinereistä, haukkasi reunasta pienen palasen ja antoi palasen suoraan omasta suustaan miehen suuhun. Sen jälkeen hän puraisi palasen viineristä itselleenkin nautittavaksi. "Huomaatko, nyt valssimme muuttui viinerivalssiksi?" nainen kysyi ilkikurinen ilme kauniissa silmissään.
        "Huomaan. Uskon sinua, sinä ihanan kaunis ja mystinen rakkaani." vastasi mies onnellisena.

        Punatukkainen nainen katseli heidän tanssiessaan muiden kuppilan asiakkaiden reaktioita. Osa asiakkaista oli ihastuksissaan parin tanssia katsellessaan, osa ilakoi ja riemuitsi ja osa jatkoi rupattelujaan keskenään. Nainen huomasi kuitenkin pian, että äskettäin kuppilaan saapunut vihamielinen mies jatkoi edelleen riitaansa parin muun kuppilan asiakkaan kanssa.

        Nyt, saatuaan niin kovin paljon itseluottamusta, nainen käveli varmoin askelin pöydän luo tarkastelemaan noita harvinaisia herkkuja, joita muutamia vielä siellä oli jäljellä. Hän katseli ja mietti - ja sai loistoidean. Hän otti pöydältä kainaloonsa rasian suvaitsevaisuutta, rasian ystävällisyyttä, rasian leikkimielisyyttä ja valtavan kokoisen rasian...

      • T.R.maalari.N
        sirkku:) kirjoitti:

        nauroi edelleen musiikin ja tanssin huuman yhä täyttäessä hänen mielensä ja kehonsa. Hän tunsi itsensä iloiseksi ja onnelliseksi. Hän tunsi jaettuaan jotakin itsestään Santanamiehelle myös saaneensa jälleen itsekin jotakin. Ennen kaikkea, mitä tunnetta nainen itsekin ihmetteli, hän tunsi myös antaneensa sekä itselleen että miehelle paljon...

        Naisen nauru muuttui kuitenkin ihmetykseksi hänen nielaistuaan tuosta mystisestä pienestä pullosta tuon pikkuruisen tipan luottamusta. Hän tunsi, kuinka luottamus valtasi hänen kehonsa. Luottamus ei ollut pelkästään luottamusta toisiin kuppilan asiakkaisiin, vaan nainen saattoi aistia kouriintuntuvasti luottavansa ensimmäistä kertaa elämässään aidosti myös itseensä. Nainen tunsi olevansa kuin seitsemännessä taivaassa. Hän tunsi jakaneensa, saaneensa ja antaneensa paljon, mutta nyt hän tunsi myös luottamusta, jollaista hän koskaan ennen ei ollut tuntenut. Tunnetta ihmetellessään hän näki, kuinka Ruusunainen kietoi kätensä Santanamiehen kaulaan ja kuiskaili miehen korvaan kauniita sanoja. Nainen kuunteli parin kuiskailuja luottaen täysin siihen että kuuli kaiken oikein, vaikka molemmat vain kuiskivat toisilleen.

        "Kaunista musiikkia", kuiskasi Ruusunainen Santanamiehen korvaan.
        "Kuinka ihmeellistä. Minä en kuule mielestäni minkäänlaista musiikkia, mutta kun sinä sen noin kauniisti sanot, minä uskon." kuiskasi mies takaisin. "Halusit tanssia kanssani?" jatkoi mies kuiskailuaan.
        "Halusin. Halusin kovasti. Tiedätkö, rakastan kaikkia ihmisiä, mutta sinun kanssasi voisin tanssia läpi yön aina aamunkoittoon asti!"
        Mies oli hiukan ymmällään, mutta vastasi kuiskaten naiselle: "Jostakin syystä uskon sinua. Tanssikaamme. Mitä musiikkia sinun korvasi kuulevat?"
        "Kuulen kaunista valssia", vastasi Ruusunainen. "Kuuntele sinäkin ja tanssita minua, oi komea prinssini!"

        Punatukkaisen naisen mielestä mistään ei tällä hetkellä musiikkia kuulunut, mutta jostakin syystä hänkin uskoi Ruusunaisen kuiskauksiin. Hän katsoi, kuinka pari aloitti kauniisti toisiinsa kietoutuen tanssinsa. Hän näki, kuinka mies Ruusunaisen kanssa tanssiessaan otti pöydältä muutaman naisen tuomista tulipunaisista ruusuista ja laittoi ne hopeamaljaan, jonka joku oli pöydälle tuonut.

        "Huomaatko, että tämä valssi on Ruusuja hopeamaljassa?" mies kysyi Ruusunaiselta hymyillen tälle kauniisti.
        "Huomaan kyllä, sinä komea prinssini, mutta kuuntelepas tätä..." Nainen nappasi heidän pöydän ohitse tanssiessaan yhden pöytään tuoduista viinereistä, haukkasi reunasta pienen palasen ja antoi palasen suoraan omasta suustaan miehen suuhun. Sen jälkeen hän puraisi palasen viineristä itselleenkin nautittavaksi. "Huomaatko, nyt valssimme muuttui viinerivalssiksi?" nainen kysyi ilkikurinen ilme kauniissa silmissään.
        "Huomaan. Uskon sinua, sinä ihanan kaunis ja mystinen rakkaani." vastasi mies onnellisena.

        Punatukkainen nainen katseli heidän tanssiessaan muiden kuppilan asiakkaiden reaktioita. Osa asiakkaista oli ihastuksissaan parin tanssia katsellessaan, osa ilakoi ja riemuitsi ja osa jatkoi rupattelujaan keskenään. Nainen huomasi kuitenkin pian, että äskettäin kuppilaan saapunut vihamielinen mies jatkoi edelleen riitaansa parin muun kuppilan asiakkaan kanssa.

        Nyt, saatuaan niin kovin paljon itseluottamusta, nainen käveli varmoin askelin pöydän luo tarkastelemaan noita harvinaisia herkkuja, joita muutamia vielä siellä oli jäljellä. Hän katseli ja mietti - ja sai loistoidean. Hän otti pöydältä kainaloonsa rasian suvaitsevaisuutta, rasian ystävällisyyttä, rasian leikkimielisyyttä ja valtavan kokoisen rasian...

        Tämä tarinankehittely on avoin kaikille halukkaille, l. se vaikka meistä osa onkin kirjoittanut usamman osan..ei tarkoita sitä, ettikö kuka tahansa tätä voisi jatkaa.

        Tarinaan ei ole olemassa oikeaa tai väärää loppua tai sivujuonnetta tai ...käännettä.

        Älkää arastelko... jos tekee mieli...

      • Rudi
        sirkku:) kirjoitti:

        nauroi edelleen musiikin ja tanssin huuman yhä täyttäessä hänen mielensä ja kehonsa. Hän tunsi itsensä iloiseksi ja onnelliseksi. Hän tunsi jaettuaan jotakin itsestään Santanamiehelle myös saaneensa jälleen itsekin jotakin. Ennen kaikkea, mitä tunnetta nainen itsekin ihmetteli, hän tunsi myös antaneensa sekä itselleen että miehelle paljon...

        Naisen nauru muuttui kuitenkin ihmetykseksi hänen nielaistuaan tuosta mystisestä pienestä pullosta tuon pikkuruisen tipan luottamusta. Hän tunsi, kuinka luottamus valtasi hänen kehonsa. Luottamus ei ollut pelkästään luottamusta toisiin kuppilan asiakkaisiin, vaan nainen saattoi aistia kouriintuntuvasti luottavansa ensimmäistä kertaa elämässään aidosti myös itseensä. Nainen tunsi olevansa kuin seitsemännessä taivaassa. Hän tunsi jakaneensa, saaneensa ja antaneensa paljon, mutta nyt hän tunsi myös luottamusta, jollaista hän koskaan ennen ei ollut tuntenut. Tunnetta ihmetellessään hän näki, kuinka Ruusunainen kietoi kätensä Santanamiehen kaulaan ja kuiskaili miehen korvaan kauniita sanoja. Nainen kuunteli parin kuiskailuja luottaen täysin siihen että kuuli kaiken oikein, vaikka molemmat vain kuiskivat toisilleen.

        "Kaunista musiikkia", kuiskasi Ruusunainen Santanamiehen korvaan.
        "Kuinka ihmeellistä. Minä en kuule mielestäni minkäänlaista musiikkia, mutta kun sinä sen noin kauniisti sanot, minä uskon." kuiskasi mies takaisin. "Halusit tanssia kanssani?" jatkoi mies kuiskailuaan.
        "Halusin. Halusin kovasti. Tiedätkö, rakastan kaikkia ihmisiä, mutta sinun kanssasi voisin tanssia läpi yön aina aamunkoittoon asti!"
        Mies oli hiukan ymmällään, mutta vastasi kuiskaten naiselle: "Jostakin syystä uskon sinua. Tanssikaamme. Mitä musiikkia sinun korvasi kuulevat?"
        "Kuulen kaunista valssia", vastasi Ruusunainen. "Kuuntele sinäkin ja tanssita minua, oi komea prinssini!"

        Punatukkaisen naisen mielestä mistään ei tällä hetkellä musiikkia kuulunut, mutta jostakin syystä hänkin uskoi Ruusunaisen kuiskauksiin. Hän katsoi, kuinka pari aloitti kauniisti toisiinsa kietoutuen tanssinsa. Hän näki, kuinka mies Ruusunaisen kanssa tanssiessaan otti pöydältä muutaman naisen tuomista tulipunaisista ruusuista ja laittoi ne hopeamaljaan, jonka joku oli pöydälle tuonut.

        "Huomaatko, että tämä valssi on Ruusuja hopeamaljassa?" mies kysyi Ruusunaiselta hymyillen tälle kauniisti.
        "Huomaan kyllä, sinä komea prinssini, mutta kuuntelepas tätä..." Nainen nappasi heidän pöydän ohitse tanssiessaan yhden pöytään tuoduista viinereistä, haukkasi reunasta pienen palasen ja antoi palasen suoraan omasta suustaan miehen suuhun. Sen jälkeen hän puraisi palasen viineristä itselleenkin nautittavaksi. "Huomaatko, nyt valssimme muuttui viinerivalssiksi?" nainen kysyi ilkikurinen ilme kauniissa silmissään.
        "Huomaan. Uskon sinua, sinä ihanan kaunis ja mystinen rakkaani." vastasi mies onnellisena.

        Punatukkainen nainen katseli heidän tanssiessaan muiden kuppilan asiakkaiden reaktioita. Osa asiakkaista oli ihastuksissaan parin tanssia katsellessaan, osa ilakoi ja riemuitsi ja osa jatkoi rupattelujaan keskenään. Nainen huomasi kuitenkin pian, että äskettäin kuppilaan saapunut vihamielinen mies jatkoi edelleen riitaansa parin muun kuppilan asiakkaan kanssa.

        Nyt, saatuaan niin kovin paljon itseluottamusta, nainen käveli varmoin askelin pöydän luo tarkastelemaan noita harvinaisia herkkuja, joita muutamia vielä siellä oli jäljellä. Hän katseli ja mietti - ja sai loistoidean. Hän otti pöydältä kainaloonsa rasian suvaitsevaisuutta, rasian ystävällisyyttä, rasian leikkimielisyyttä ja valtavan kokoisen rasian...

        Tämä omituinen porukka kun tarvitsi sitä kestääkseen maan ilmakehän happipitoisuuden aiheuttavaa korroosiota. Toisin oli kotiplaneetalla, jossa tuo aine osa ruokajuomaa, sobbaa, jota oliot nauttivat aina niitä keitettyjä,lepakonnäköisiä solukasaumia syödessään.

        Tieto muukalaisten valtaamasta kahvilasta oli ollut viranomaisten tiedossa jo pitkään, mutta epätietoisuus niiden lähestymistavasta oli viivyttänyt toimenenpiteisiin ryhtymistä. Kenraali Karhulla oli tosin panssarivaunupataljoona ollut asemissa alueella jo pitkään, nakkikioskeiksi naamioituina, samoin alueella liikkuvat ihmiset oli määrätty käyttämään bakteeriresistantteja kortsun näköisiä suoja-asuja. Kaikkien ihmetykseksi tämän oudon kahvilan asiakkaat eivät kuitenkaan noteeranneet turvajärjestelyjä mitenkään, vaikka maan asukeita telaketjujen päällä grillatut hampurilaiset jossain määrin jopa huvittivat ja valituksia telaketjuöljyn makuisista hodareista kiiri aina nettipalstoille saakka.

        Oli kuitenkin saatu tieto, että......

    • T.R.maalari.N

      hierarkian syvyyden vuoksi tästä

      • T.R.maalari.N

        oli alkanut liiaksi omaksua maan oman kulttuurin pariutumiskäyttäytymiseen liittyviä kosiskelutapoja.

        Pelättiin,että ennemmin tai myöhemmin, tuo outo veri, jonkun maan asukkaan eksyessä tuohon kuppilaan, saattaisi sekoittua hallitsevaan perimään. Ja maan asukkaiden ajattelutavan mukaan, olivat nuo kuppilan omituiset kulkijat, muuttuneet yhteiskunnan ja jalon rodun uhaksi.

        Enää ei tarvinnut miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja sille, mitä tuolle ryhmittymälle tulisi tehdä. Helpotus näkyi Kenraali Karhun kasvoilla, hymynä.

        Enää ei karhun tarvinnut miettiä kumpi voittaa, karhu vai leijona. Puhdas tuho, oli armollinen ratkaisu niille joita se ei koskettanut.
        Kenraali Karhu rakasti yksinkertaisia asioita.

        Kaikki tapahtui nyt nopeasti, samaan tapaan, kuin oli alkanutkin. Tuhoamiseen ei tarvittu seitsemää päivää ja yötä, siihen riitti yksi hetki. Ei siis kumma, että Kenraali Karhu, tuona hetkenä koki itsensä enemmäksi kuin jumalaksi.

        Hän painoi nappia *NAX* ja tarina, sen hahmot ja niistä syntynyt todellisuus, oli poissa.

        Enää ei kenenkään tarvitsisi törmätä outoihin hahmoihin tai sanoihin. Kahvila oli autio ja tyhjä. Mitä nyt, muutamia syntyneitä muistijälkiä roikkui siellä täällä, kuin suolenpätkiä oksilla.

      • Rudi
        T.R.maalari.N kirjoitti:

        oli alkanut liiaksi omaksua maan oman kulttuurin pariutumiskäyttäytymiseen liittyviä kosiskelutapoja.

        Pelättiin,että ennemmin tai myöhemmin, tuo outo veri, jonkun maan asukkaan eksyessä tuohon kuppilaan, saattaisi sekoittua hallitsevaan perimään. Ja maan asukkaiden ajattelutavan mukaan, olivat nuo kuppilan omituiset kulkijat, muuttuneet yhteiskunnan ja jalon rodun uhaksi.

        Enää ei tarvinnut miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja sille, mitä tuolle ryhmittymälle tulisi tehdä. Helpotus näkyi Kenraali Karhun kasvoilla, hymynä.

        Enää ei karhun tarvinnut miettiä kumpi voittaa, karhu vai leijona. Puhdas tuho, oli armollinen ratkaisu niille joita se ei koskettanut.
        Kenraali Karhu rakasti yksinkertaisia asioita.

        Kaikki tapahtui nyt nopeasti, samaan tapaan, kuin oli alkanutkin. Tuhoamiseen ei tarvittu seitsemää päivää ja yötä, siihen riitti yksi hetki. Ei siis kumma, että Kenraali Karhu, tuona hetkenä koki itsensä enemmäksi kuin jumalaksi.

        Hän painoi nappia *NAX* ja tarina, sen hahmot ja niistä syntynyt todellisuus, oli poissa.

        Enää ei kenenkään tarvitsisi törmätä outoihin hahmoihin tai sanoihin. Kahvila oli autio ja tyhjä. Mitä nyt, muutamia syntyneitä muistijälkiä roikkui siellä täällä, kuin suolenpätkiä oksilla.

        kuului innostunut herttainen pyyntö:
        "Äiti, lue vielä yks!" :)

      • taikis
        T.R.maalari.N kirjoitti:

        oli alkanut liiaksi omaksua maan oman kulttuurin pariutumiskäyttäytymiseen liittyviä kosiskelutapoja.

        Pelättiin,että ennemmin tai myöhemmin, tuo outo veri, jonkun maan asukkaan eksyessä tuohon kuppilaan, saattaisi sekoittua hallitsevaan perimään. Ja maan asukkaiden ajattelutavan mukaan, olivat nuo kuppilan omituiset kulkijat, muuttuneet yhteiskunnan ja jalon rodun uhaksi.

        Enää ei tarvinnut miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja sille, mitä tuolle ryhmittymälle tulisi tehdä. Helpotus näkyi Kenraali Karhun kasvoilla, hymynä.

        Enää ei karhun tarvinnut miettiä kumpi voittaa, karhu vai leijona. Puhdas tuho, oli armollinen ratkaisu niille joita se ei koskettanut.
        Kenraali Karhu rakasti yksinkertaisia asioita.

        Kaikki tapahtui nyt nopeasti, samaan tapaan, kuin oli alkanutkin. Tuhoamiseen ei tarvittu seitsemää päivää ja yötä, siihen riitti yksi hetki. Ei siis kumma, että Kenraali Karhu, tuona hetkenä koki itsensä enemmäksi kuin jumalaksi.

        Hän painoi nappia *NAX* ja tarina, sen hahmot ja niistä syntynyt todellisuus, oli poissa.

        Enää ei kenenkään tarvitsisi törmätä outoihin hahmoihin tai sanoihin. Kahvila oli autio ja tyhjä. Mitä nyt, muutamia syntyneitä muistijälkiä roikkui siellä täällä, kuin suolenpätkiä oksilla.

        olio oli kuitenkin säilynyt hengissä, oltuaan käymässä kahvilan ulkopuolella tuhon sattuessa. Tuo uoto pieni lepakkotyttö katseli ihmeissään maan asukkaiden julmuutta ja tuhoamisvimmaa. Hän kun oli varannut lahjankin kemuihin, ei tosin niin hienoja kuin nuo ylevät asukkaat, vaan sakset. Miksi kummassa sakset, toiset ihmettelivät ja katselivat lepakkotyttöä hieman säälivästi, tuollaisia ne ovat, otukset.
        No...sanoi tyttö hiljaa,ajattelin että niillä voisi katkoa pahimmat piikit ja kärjet.
        sitten tyttö huomasi että myös santanamies oli tuolla, vähän kauempana, tassutteli hänen luokseen ja antoi pikkuisen valkoisen paketin miehelle. Paketista paljastui henkilökohtainen lahja, lämmin ystävyys.

      • Rudi
        taikis kirjoitti:

        olio oli kuitenkin säilynyt hengissä, oltuaan käymässä kahvilan ulkopuolella tuhon sattuessa. Tuo uoto pieni lepakkotyttö katseli ihmeissään maan asukkaiden julmuutta ja tuhoamisvimmaa. Hän kun oli varannut lahjankin kemuihin, ei tosin niin hienoja kuin nuo ylevät asukkaat, vaan sakset. Miksi kummassa sakset, toiset ihmettelivät ja katselivat lepakkotyttöä hieman säälivästi, tuollaisia ne ovat, otukset.
        No...sanoi tyttö hiljaa,ajattelin että niillä voisi katkoa pahimmat piikit ja kärjet.
        sitten tyttö huomasi että myös santanamies oli tuolla, vähän kauempana, tassutteli hänen luokseen ja antoi pikkuisen valkoisen paketin miehelle. Paketista paljastui henkilökohtainen lahja, lämmin ystävyys.

        end :)

      • T.R.maalari.N
        Rudi kirjoitti:

        end :)

        ...huoks...
        ja ..hymy...

      • sirkku:)
        Rudi kirjoitti:

        end :)

        Voi, voi tuota Rudia...
        Jotta heti kun Lepakkotyttö ja Santanamies ainoina tänne jääneinä löysivät toisensa, tarina loppui onnellisesti...?
        Entäpä, jos he saavatkin jälkeläisiä keskenään...?
        Vai tietävätkö he, miten niitä jälkeläisiä saadaan...?
        Ja olivatko he todella ainoat tänne jääneet...?
        *miettii, josko pyytäisi The End -viestin poistamista asiattomana*... *wirnistelee*...
        ;)))

      • taikanainen
        sirkku:) kirjoitti:

        Voi, voi tuota Rudia...
        Jotta heti kun Lepakkotyttö ja Santanamies ainoina tänne jääneinä löysivät toisensa, tarina loppui onnellisesti...?
        Entäpä, jos he saavatkin jälkeläisiä keskenään...?
        Vai tietävätkö he, miten niitä jälkeläisiä saadaan...?
        Ja olivatko he todella ainoat tänne jääneet...?
        *miettii, josko pyytäisi The End -viestin poistamista asiattomana*... *wirnistelee*...
        ;)))

        kuuluu päättyä onnellisesti :))

      • sirkku:)
        taikanainen kirjoitti:

        kuuluu päättyä onnellisesti :))

        Niin kuuluu, niin kuuluu...!
        Siksipä ihmettelinkin, mahtanevatko he tietää mitään siitä jälkeläisten saamisesta...;)))
        Ei sen puoleen; en ole kuullut Prinsessa Ruususen, Lumikin tai Tuhkimonkaan jälkikasvusta mitään... Huh...
        *miettii uusien satujen kehittelemistä*...
        *wirnistelee ilkikurisesti*...

      • taikanainen
        sirkku:) kirjoitti:

        Niin kuuluu, niin kuuluu...!
        Siksipä ihmettelinkin, mahtanevatko he tietää mitään siitä jälkeläisten saamisesta...;)))
        Ei sen puoleen; en ole kuullut Prinsessa Ruususen, Lumikin tai Tuhkimonkaan jälkikasvusta mitään... Huh...
        *miettii uusien satujen kehittelemistä*...
        *wirnistelee ilkikurisesti*...

        käyttää niitä lepakkotytön tuomia saksia sitten :))

      • sirkku:)
        taikanainen kirjoitti:

        käyttää niitä lepakkotytön tuomia saksia sitten :))

        Mietinkin oikein aidon kolmiodraaman kehittelyä...;)))

        Sakseille tiedän jo nyt paljonkin käyttöä...!

        Sadussa esimerkiksi jonkun syntisäkki voitaisiin sakseilla leikellä palasiksi ja katsella kaikki porukalla, mitä sieltä piilosaumoista vielä löytyykään...;)))

      • taikanainen
        sirkku:) kirjoitti:

        Mietinkin oikein aidon kolmiodraaman kehittelyä...;)))

        Sakseille tiedän jo nyt paljonkin käyttöä...!

        Sadussa esimerkiksi jonkun syntisäkki voitaisiin sakseilla leikellä palasiksi ja katsella kaikki porukalla, mitä sieltä piilosaumoista vielä löytyykään...;)))

        jospa unohdettaisiin tämä aihe...

        Sen sijaan voisit kehitellä tarinan aiheesta: kuinka pystyisin luopumaan yksinoikeudestani :))

      • sirkku:)
        taikanainen kirjoitti:

        jospa unohdettaisiin tämä aihe...

        Sen sijaan voisit kehitellä tarinan aiheesta: kuinka pystyisin luopumaan yksinoikeudestani :))

        Mitenkäs se sananlasku menikään... Se koira älähtää, johon... patukka ei osukaan...?;)))

        Siis otsikoksi... Kuinka pystyisin luopumaan yksinoikeudestani...??? Kummankohan yksinoikeudesta haluaisit tarinoida - sinun vai minun...?;)))

        Etkös juuri sinä sitä jakamista joskus ehdottanut...?;)))

      • taikanainen
        sirkku:) kirjoitti:

        Mitenkäs se sananlasku menikään... Se koira älähtää, johon... patukka ei osukaan...?;)))

        Siis otsikoksi... Kuinka pystyisin luopumaan yksinoikeudestani...??? Kummankohan yksinoikeudesta haluaisit tarinoida - sinun vai minun...?;)))

        Etkös juuri sinä sitä jakamista joskus ehdottanut...?;)))

        ei varmaankaan ole kysymys minun kuvitteellisesta yksinoikeudestani :))

        ja tuo nyt oli vain kommentti siihen ajatukseesi minun säkkini levittämisestä.

      • sirkku:)
        taikanainen kirjoitti:

        ei varmaankaan ole kysymys minun kuvitteellisesta yksinoikeudestani :))

        ja tuo nyt oli vain kommentti siihen ajatukseesi minun säkkini levittämisestä.

        Voimmehan me leikkiä kumpikin 'yksinoikeutemme' kanssa...? Eli siis jakakaamme jatkossakin... jatkoakin...!?;)))

        Nyt sinulta taisi päästä lipsahdus... SINUNKO syntisäkkiäsi sadussamme siis pitäisi leikellä...???;)))

      • taikanainen
        sirkku:) kirjoitti:

        Voimmehan me leikkiä kumpikin 'yksinoikeutemme' kanssa...? Eli siis jakakaamme jatkossakin... jatkoakin...!?;)))

        Nyt sinulta taisi päästä lipsahdus... SINUNKO syntisäkkiäsi sadussamme siis pitäisi leikellä...???;)))

        ei mitään lipsahdusta, yhtä hyvin muistamme tämänkin syntisäkkijuttumme kuin sen kuka ehdotti jakamista :))

      • sirkku:)
        taikanainen kirjoitti:

        ei mitään lipsahdusta, yhtä hyvin muistamme tämänkin syntisäkkijuttumme kuin sen kuka ehdotti jakamista :))

        Muuten... Kumpikos sitä jakamista ehdottikaan...? Muistelin vain, että sinä... Nooo, kilttinä tipusena olen aina kaiken valmis ystävieni kanssa jakamaan. Kaiken...? Hmmm...;) Ja tuolla jossain suosittu jakojemme kohde tyytyväisenä hiljaa hykerrellen seurailee sanailuamme...;)

        Pst... Lipsahdus sanana taas tuli mieleeni, kun minä tuossa äsken puhuin vain JONKUN syntisäkin palasiksi leikkelemistä... ja siitäkin yritin puhua kuiskimalla... Eihän kukaan siitä mitään tiedä...;)

      • taikanainen
        sirkku:) kirjoitti:

        Muuten... Kumpikos sitä jakamista ehdottikaan...? Muistelin vain, että sinä... Nooo, kilttinä tipusena olen aina kaiken valmis ystävieni kanssa jakamaan. Kaiken...? Hmmm...;) Ja tuolla jossain suosittu jakojemme kohde tyytyväisenä hiljaa hykerrellen seurailee sanailuamme...;)

        Pst... Lipsahdus sanana taas tuli mieleeni, kun minä tuossa äsken puhuin vain JONKUN syntisäkin palasiksi leikkelemistä... ja siitäkin yritin puhua kuiskimalla... Eihän kukaan siitä mitään tiedä...;)

        selityksen makua :))

        *vilkuttaa kohteelle ja hymyilee aurinkoisesti*

      • sirkku:)
        taikanainen kirjoitti:

        selityksen makua :))

        *vilkuttaa kohteelle ja hymyilee aurinkoisesti*

        Seliseliselityksen makuako? No, voipihan se olla niinkin... Minua on kyllä joskus ennenkin sanottu 'runsaspuheiseksi'... Jospa se on joskus ollutkin eräänlaista 'omansa' puolustamista...?;)

        Olisikohan minun nyt ainakin vähäksi aikaa annettava sinulle luovutusvoitto...? Jaa-a. Hmmm. No, mitäs jos pitäisit häntä 'täysin omistusoikeuksin' jonkin aikaa... hyvänä? Sillä ehdolla siis, että pidät häntä toooodella hyyyyvänä...? Minulla kun ei nyt meinaa muuten tulla työnteostani yhtään mitään...! *kääntää mielessään hymiönsä äinpäin*...

      • T.R.maalari.N
        sirkku:) kirjoitti:

        Voi, voi tuota Rudia...
        Jotta heti kun Lepakkotyttö ja Santanamies ainoina tänne jääneinä löysivät toisensa, tarina loppui onnellisesti...?
        Entäpä, jos he saavatkin jälkeläisiä keskenään...?
        Vai tietävätkö he, miten niitä jälkeläisiä saadaan...?
        Ja olivatko he todella ainoat tänne jääneet...?
        *miettii, josko pyytäisi The End -viestin poistamista asiattomana*... *wirnistelee*...
        ;)))

        pöllähtää taivaalle jonkun sortin saastepilvi.
        Jossa se, mitä eniten oli tarjolla... näyttää raskaimpana laskeutuneen palstasurffareitten niskaan...

        Suosittelen sisarille kylmää suihkua;))

        Virkistykseksi ja ..ennenkaikkea säteilysairauksien välttämiseksi.

      • taikis
        sirkku:) kirjoitti:

        Seliseliselityksen makuako? No, voipihan se olla niinkin... Minua on kyllä joskus ennenkin sanottu 'runsaspuheiseksi'... Jospa se on joskus ollutkin eräänlaista 'omansa' puolustamista...?;)

        Olisikohan minun nyt ainakin vähäksi aikaa annettava sinulle luovutusvoitto...? Jaa-a. Hmmm. No, mitäs jos pitäisit häntä 'täysin omistusoikeuksin' jonkin aikaa... hyvänä? Sillä ehdolla siis, että pidät häntä toooodella hyyyyvänä...? Minulla kun ei nyt meinaa muuten tulla työnteostani yhtään mitään...! *kääntää mielessään hymiönsä äinpäin*...

        vaan sinne jonnekin.

        Tuota, vielä pikku juttu, ehkäpä päästämme kohteen piinasta kuitenkin emmekä päätä hänen puolestaan mitään :))

        Sehän olisi jo melkein kuin ihmiskauppaa....

        Lupaan olla kunnolla, enkä käytä nyt tarjoutunutta tilaisuutta liikaa hyväkseni *virn*

        vielä vanha sananlasku: hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostakaan. Ja mehän olemme kumpikin oikein hyviä ihmisiä :))))

      • taikis
        T.R.maalari.N kirjoitti:

        pöllähtää taivaalle jonkun sortin saastepilvi.
        Jossa se, mitä eniten oli tarjolla... näyttää raskaimpana laskeutuneen palstasurffareitten niskaan...

        Suosittelen sisarille kylmää suihkua;))

        Virkistykseksi ja ..ennenkaikkea säteilysairauksien välttämiseksi.

        puhetta vain :))

        Tosihan on, että uuden on otettava tilansa, on täällä jo sitä pompottelua ollut ihan kiitettävästi.

      • sirkku:)
        T.R.maalari.N kirjoitti:

        pöllähtää taivaalle jonkun sortin saastepilvi.
        Jossa se, mitä eniten oli tarjolla... näyttää raskaimpana laskeutuneen palstasurffareitten niskaan...

        Suosittelen sisarille kylmää suihkua;))

        Virkistykseksi ja ..ennenkaikkea säteilysairauksien välttämiseksi.

        Pakko jatkaa töitänikin välillä, mutta pakkohan tällaiseen viestiin on reagoida - ja vähän äkkiä sittenkin...;)))

        Meille sisarille taisi sieltä pöydästä kylläkin pöllähtää sellainen huumoripitoinen saastepilvi... Niin minä sen koin. Koinkohan...? *raapii päätään*... No mutta. Kyseinen keskustelumme aihe oli meille jo entuudestaan tuttu, joten leikki leikkinä ja pylly takaisin tyynylle!

        Tarkoititkohan muuten kylmällä suihkulla toinen toistemme suihkuttamista, sinun suihkuttamistasi - vaiko keskustelumme kuuman kohteen suihkuttamista...?;)))

      • sirkku:)
        taikis kirjoitti:

        puhetta vain :))

        Tosihan on, että uuden on otettava tilansa, on täällä jo sitä pompottelua ollut ihan kiitettävästi.

        sen verran, että minun mielestäni sinä ainakin olet sen paikkasi jo löytänytkin - ja ihan kiitettävän sellaisen...! Jos itsestäsi puhuit...?!;)

        Pompoteltu minut ainakin on kaksi kertaa täältä lepäilemään ja haavojani nuolemaan, mutta kolmatta kertaa en niin anna käydä. Nyt olin pariin otteeseen viikon päivät kerrallaan täysin muiden syiden takia täältä kokonaan pois. Eli nyt siis työt vieressäni huutavat tekijäänsä...!

        Ja tuosta sananlaskusta. Olemme hyviä ihmisiä, juu. Ainakaan paheista emme mitään tiedä...;)))

      • taikis
        sirkku:) kirjoitti:

        sen verran, että minun mielestäni sinä ainakin olet sen paikkasi jo löytänytkin - ja ihan kiitettävän sellaisen...! Jos itsestäsi puhuit...?!;)

        Pompoteltu minut ainakin on kaksi kertaa täältä lepäilemään ja haavojani nuolemaan, mutta kolmatta kertaa en niin anna käydä. Nyt olin pariin otteeseen viikon päivät kerrallaan täysin muiden syiden takia täältä kokonaan pois. Eli nyt siis työt vieressäni huutavat tekijäänsä...!

        Ja tuosta sananlaskusta. Olemme hyviä ihmisiä, juu. Ainakaan paheista emme mitään tiedä...;)))

        paheista ei sanaakaan :)))))))))))

        Mä lähden nyt kans vähän muualle, palaamisiin ja kiitos ihanasta väittelystuokiosta :)

      • T.R.maalari.N
        sirkku:) kirjoitti:

        Pakko jatkaa töitänikin välillä, mutta pakkohan tällaiseen viestiin on reagoida - ja vähän äkkiä sittenkin...;)))

        Meille sisarille taisi sieltä pöydästä kylläkin pöllähtää sellainen huumoripitoinen saastepilvi... Niin minä sen koin. Koinkohan...? *raapii päätään*... No mutta. Kyseinen keskustelumme aihe oli meille jo entuudestaan tuttu, joten leikki leikkinä ja pylly takaisin tyynylle!

        Tarkoititkohan muuten kylmällä suihkulla toinen toistemme suihkuttamista, sinun suihkuttamistasi - vaiko keskustelumme kuuman kohteen suihkuttamista...?;)))

        että, keskustelunne kuuman perunan pesuun puhtoseksi;)... tarvittaisiin vähintään teräsvillaa ja santapaperia... sellainen parkkiintunut rokkari, kun tuntuu, musiikkimausta päätellen, olevan.

        ...Joten samapa tuo, miten me sisaret käsisuihkuilla keskenämme leikittelemme;))

        Jokaisen naisen parhaita ystäviä... ovat joka tapauksessa.

        Leppoisaa päivänjatkoa, ja tekemisen iloa töihinne, tai ainakin, kohtuullista palkkaa!

      • sirkku:)
        T.R.maalari.N kirjoitti:

        että, keskustelunne kuuman perunan pesuun puhtoseksi;)... tarvittaisiin vähintään teräsvillaa ja santapaperia... sellainen parkkiintunut rokkari, kun tuntuu, musiikkimausta päätellen, olevan.

        ...Joten samapa tuo, miten me sisaret käsisuihkuilla keskenämme leikittelemme;))

        Jokaisen naisen parhaita ystäviä... ovat joka tapauksessa.

        Leppoisaa päivänjatkoa, ja tekemisen iloa töihinne, tai ainakin, kohtuullista palkkaa!

        meinaa tulla yhtikäs mitään...;)))))))
        Kylläpä sai taas nauraa!;)))
        Olet niin usein... niin oikeassa...!;)))
        * * *
        Mutta sehän tässä joskus kyrp..kin, kun minulla se saamani liksa on suoraan verrannollinen tekemäni työn määrään ja laatuun... Koska siis kotonani sitä itse itseni pomona teen... Joskus tekisikin mieleni kävellä ympäri kämppää keskari pystyssä huutaen kaikki mahdolliset toimeksiantajat deadlineineen sinne hoo veen nevadaan... No, onneksi vain joskus... Ja itsehän työni valinnut olen - ja vieläpä lisää töitä koko ajan haalin... Jälleen se ughh.

    Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä se Mira Luodin ohjelma oli?

      Ja onnistuiko hiljaiseksi maksaminen sittenkään, jos myöhemmin sanoo, että tuollaista tapahtunut? Ihmiset alkaa pohtiin
      Maailman menoa
      339
      11906

    2. IL - Kansanedustaja tehnyt ITSEMURHAN eduskuntatalossa!!

      "IL:n tiedot: Kansanedustaja tehnyt itsemurhan Eduskuntatalossa Iltalehden tietojen mukaan kansanedustaja on tehnyt its
      Maailman menoa
      360
      7999

    3. Mira Luoti koki seksivvaltaa sarjan kuvauksissa. Otti hyssyttelyrahat mutta nyt julkistaa asian?

      Kun hyvin tietää että helppo päätellä mikä ohjelma kyseessä. Ja jos koki oikein "väkivaltaa" eli raisk, niin edesvastuut
      Kotimaiset julkkisjuorut
      93
      3253

    4. Verinen koira

      Mikä juttu on tämä Karhumäellä pyörinyt verinen koira? Oliko hyökännyt jonkun kimppuun?
      Imatra
      98
      2278

    5. Eemeli Peltonen teki itsemurhan eduskuntatalossa

      Kevyet mullat sitten vaan. Ei mulla muuta.
      Maailman menoa
      156
      2239

    6. Mira Luoti, Vain Elämää

      kausi 8. mukana aluksi mm. Terhi Kokkonen ja Mira Luoti. taustalla myös Danny ja Kashmir. paljonko 1+1 olikaan?
      Maailman menoa
      8
      1666

    7. Faktat kehiin!

      kauanko aiot odottaa kaivattuasi? ja miks?
      Ikävä
      110
      1271

    8. Mopokeulija

      Poliisit saisivat käydä noukkimassa sinipuseroisen keulijan tuota pikaa. Koulureppu selässä yhdellä pyörälla S-Marketin
      Haapavesi
      56
      1116

    9. Sonnisen turha valitus selvästä asiasta !

      Nyt tuli sellainen valitus jossa ei järjen häivää, Sonninen ja koko hallinto munaa itsensä. Hänestä on tulossa pilkunnus
      Ähtäri
      26
      908

    10. Sylikkäin.

      Sylikkäin, suudellen. Milloin haluaisit näin nainen tehdä ? Vain häntä ajatellen 😘. Tietenkin jos häntä asia kiinnosta
      Ikävä
      60
      803
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt