Olen reilusti 30 paremmalla puolella oleva nainen. Ulkopuolisen silmin elämä varmasti näyttää olevan mallillaan. Vakityö, naimisissa miehen kanssa, pari lasta ja omakotitalo. Vaikka koin ihastumisen tyttöön jo teini-ikäisenä niin kunnolla olen havahtunut omaan seksuaalisuuteeni vasta nyt parin vuoden sisällä. Nykyään salaa haaveilen naisen kanssa elämisestä, se vain tuntuu jotenkin oikealta.. en osaa selittää... tuntuu että naisen kanssa voisin saavuttaa semmoisen henkisen yhteyden mitä en miehen kanssa ikinä. Kaipaan naisen pehmeään syliin ja haluisin pitää pitää huolta ja helliä jotain ihanaa naista.
Osaa syy tähän haikailuuni että en valitettavasti ole kovin onnellinen nykyisessä liitossani. Olemme olleet 13 vuotta yhdessä. Miehelläni on paljon omia henkisiä ongelmia, jotka ovat tuoneet haasteita meidän suhteeseen. Hän on usein sulkeutunut, eikä hänellä tunnu olevan energiaa ajatella, että meidän välisemme suhteemme tarvitsisi emotionaalista kohtaamista, ja yhdessä olemista, että emme täysin erkaannu toisistamme. Olen ehdottanut pariterapiaa, mutta hän ei halua. Tuntuu että pikkuhiljaa olen alkanut luovuttaa.. En enää jaksa niiden pienten hyvien jaksojen voimalla. En jaksa pitää toivoa yllä, että kyllä kohta helpottaa, kun tämä stressiä/ahdistusta aiheuttava asia poistuu mieheni elämästä. Kymmenen vuotta olen toivonut ja odottanut.. Tuntuu että mieheni löytää ongelmat ulkopuolisista asioista, ettei hänen tarvitsisi kohdata niitä todellisia ahdistusta aiheuttavia asioita. Oikeasti luulen että hän olisi terapian tarpesesa. Jollakin tasolla rakastan vielä miestäni, enkä haluisi tuottaa hänelle kipua, mutta olen alkanut haaveilla omasta elämästä ilman miestä. Haaveissani haluisin parisuhteen, jossa molemmat seisovat tukevasti omilla jaloillaan, ja ottavat vastuun omasta hyvinvoinnistaan.
Mutta missään vaiheessa en ole ajatellut että haluisin suhteen jonkun toisen miehen kanssa. Se ei tunnu jotenkin edes vaihtoehdolta. Naisen minä haluisin. Kuitenkin nuorempana ihastuin pääsääntöisesti vain miehiin. Tämä kipuilu on raskasta. Haluisin vain olla onnellinen omassa elämässäni. Haluisin kokea rakkauden naisen kanssa..
Mutta sitten on vielä lapset. En haluisi järkyttää heidän elämäänsä erolla. Entä jos he rupeavat vihaamaan minua, kun haluan hajottaa perheen, ja aiheuttaa surua heidän isälleen. Kuinka itsekäs saa elämässä olla?
Kiitos kun sain avautua.
Myöhäisen heräämisen kipuilu
31
563
Vastaukset
- Anonyymi
Jos miehesi on avarakatseinen ja ymmärtäväinen niin ota asia puheeksi.
Ratkaisut voivat löytyä näin itsestään. Miehesi voi jopa ehdottaa tai ainakin hyväksyä, että solmit ulkosuhteen jonkun naisen kanssa.
Tällaiset järjestelyt eivät ole aivan tavattomia, vaikka usein kysesssä on miehen toinen nainen tai naisen toinen mies. On selvää, että parisuhde pitää näillä ehdoilla rakentaa uudestaan, mutta se on usein parempi ratkaisu kuin koko perheen hajottaminen.
Toisaalta olet vasta vaiheessa, jossa biseksuaalisuus on vasta haavekuva. Naisen suhde toisen naisen kanssa ei ole todellisuudessa sen auvoisempaa kuin avioparin suhde. Arki tuottaa väistämättä pettymyksiä ja vastamäkeä kaikille romanttisille haaveille.
Ja vielä. Me kukaan emme saavuta kaikkea mistä haaveilemme - ja aika usein hyvä niin. - Anonyymi
Kiitos vastauksessa. En siis ole kokematon naisten kanssa, vaan minulla on ollut lyhyt "suhde" naisen kanssa mieheni suostumuksella. Eli mieheni on siis tietoinen bi seksuaalisuudestani ja on kyllä ymmärtäväine
Vaikka edelleen kaipaan naisen kosketusta, niin enää ei tunnu oikealta etsiä sivusuhdetta, koska jotenkin koen huijaavani siinä kaikkia. En halua vain seksiä naisen kanssa, vaan kokea syvempää yhteyttä.. Huijaisin itseäni jos väittäisin etsiväni seksiä, koska oikeasti etsin rakkautta. Ja luulen, että jos menisin rakastumaan niin se olisi nykyisen suhteen kuolinisku. Tällä hetkellä olen kevyesti ihastunut yhteen naiseen ja yritän varoa, ettei tunteet voimistuisi.
Yritän suhtautua asioihin enemmän järjellä kuin tunteella, ja ymmärrän kyllä että jokaisessa suhteessa on omat haasteensa. Eikä naisen kanssa parisuhteessa oleminen varmaankaan ole sen kummempaa kuin miehinkään. Ja itselläni on nyt vain joku naiskausi menossa jonka takia ajatus naisen kanssa elämisestä tuntuisi jotenkin oikealta. Tiedän jos meillä menisi miehen kanssa paremmin niin en haikailisi näin paljon.. Toisaalta sen olen pitkän suhteen aikana ymmärtänyt, että toista ei voi muuttaa, vaikka haluaisikin. Yksin en voi meidän suhdetta paremmaksi rakentaa. Ja toisaalta jos minäkin vetäydyn niin meidän parisuhde kuolee kokonaan.- Anonyymi
Yksin en voi meidän suhdetta paremmaksi rakentaa. Ja toisaalta jos minäkin vetäydyn niin meidän parisuhde kuolee kokonaan.
Viimeinen lause paljastaa paljon! Voisitko kysyä tuon ajatuksen avoimena kysymyksenä. Hänen vastaus vastaa varmaan siihen oletko rakentamassa teidän suhdetta yksin vai onko vielä toivoa. Huolimatta nais suuntautumisesta.
- Anonyymi
Jotenkin lohdullista konkreettisesti kuulla, että on muitakin samankaltaisessa tilanteessa. Olen kyllä sinua nuorempi eikä meillä mieheni kanssa ole lapsia, mutta muuten tekstisi voisi kertoa minun elämästäni. Varsinkin tuo "että kyllä kohta helpottaa, kun tämä stressiä/ahdistusta aiheuttava asia poistuu mieheni elämästä" tuntuu erittäin tutulta. Tuntuu, että koko suhteen ajan miehellä on aina ollut jokin "kriisi" päällä, huono tilanne töissä tms ja olen ajatellut että minun pitää vaan kestää tilanteen ohi. Lisäksi hän on aika impulsiivinen ainakin sanomisiensa suhteen. Intoa yhteiseen tekemiseen ei enää usein häneltä löydy. Joskus tunnen itse kantavani suhdetta molempien puolesta.
Vaikka annan anteeksi, on kaikki tapahtunut syönyt luottamusta. Olen itse jollain tapaa alkanut etääntyä, mutta silti rakastan miestäni paljon, enkä tiedä pystyisinkö eroamaan. Viime aikoina olen alkanut haaveilla elämästä yksin. Samalla haaveilen elämästä naisen kanssa. Uutta mieskumppania on vaikea kuvitella. Toisaalta asia hämmentää, sillä tämä on aika uutta minulle, enkä ole varma johtuuko kiinnostus omaan sukupuoleen vain tämänhetkisestä huonosta heterosuhteesta. Muutaman kerran olen ihastunut naiseen, yleensä kyllä itseäni vanhempaan. Tunnistan myös tuon ajatuksen tietyn henkisen yhteyden saavuttamisesta vain naisen kanssa.
Ei ollut tarkoitus vuodattaa koko omaa tarinaa, mutta jospa saisit tästä vertaistukea. Tsemppiä sinulle, mitä ikinä päätätkään asian suhteen tehdä ja rohkeutta toimia niin kuin sydämesi sanoo.- Anonyymi
Kirjoittelen vähän myöhässä aloitukseen. Olen avioliitossa miehen kanssa ja meillä on lapsia. Ihastuin ja rakastuin naiseen. Ymmärrän nyt olleeni aina kiinnostunut vain naisista ja miehistä vain kaverillisesti, sillä tällä tavalla en ole koskaan miehiä kohtaan tuntenut. Mieheni on rauhallinen ja suht passiivinen luonteeltaan ja antaa minulle vapauden olla naisen kanssa sivusuhteessa. Hän toivoo edelleen, että voisimme lasten vuoksi jatkaa saman katon alla. Haaveeni talosta pihoineen on vielä toteutumatta monista syistä. Emme ole nyt löytäneet sopivaa, mutta katselemme niitä edelleen.
Samalla vaikeaa on, että unelmoin niin kuin yllä oleva, oikeasta suhteesta tämän ihastukseni kanssa, ja sivusuhteen mahdolliset harvat tapaamiset tuntuvat riittämättömiltä ja jopa väärältä tavalta olla hänen kanssaan yhdessä, sillä hän tuntuu ainoalta oikealta minulle. Missä ja miten voisimme edes tavata? Pohdinkin avioeroa, joka on jo vireillään. Se on tuonut itsenäisyyden tunnetta, voimistanut. Oma elämä vahvistaisi omaa äitiyttäni, joka on viime vuodet ollut koetuksella. Toisaalta olen omassa elämässäni tilanteessa, jossa en ole kaikkein vahvimmillani itsenäiseen elämään ja luottamus tulevaisuuteen on koetuksella. Oman talon ja ydinperheen unelmasta luopuminen on kivuliasta. Ja elämä uudessa sosiaalisessa tilanteessa aiheuttaa paljon epävarmuuksia ja pelkoja. En ole vielä ottanut askelta omaan asuntoon. Ikävä häntä kohtaan painaa. Kuvittelen mielessäni elämää omin jaloin ja tulevaisuutta uudessa tilanteessa. Uskon kuitenkin itseeni, häneen ja meihin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kirjoittelen vähän myöhässä aloitukseen. Olen avioliitossa miehen kanssa ja meillä on lapsia. Ihastuin ja rakastuin naiseen. Ymmärrän nyt olleeni aina kiinnostunut vain naisista ja miehistä vain kaverillisesti, sillä tällä tavalla en ole koskaan miehiä kohtaan tuntenut. Mieheni on rauhallinen ja suht passiivinen luonteeltaan ja antaa minulle vapauden olla naisen kanssa sivusuhteessa. Hän toivoo edelleen, että voisimme lasten vuoksi jatkaa saman katon alla. Haaveeni talosta pihoineen on vielä toteutumatta monista syistä. Emme ole nyt löytäneet sopivaa, mutta katselemme niitä edelleen.
Samalla vaikeaa on, että unelmoin niin kuin yllä oleva, oikeasta suhteesta tämän ihastukseni kanssa, ja sivusuhteen mahdolliset harvat tapaamiset tuntuvat riittämättömiltä ja jopa väärältä tavalta olla hänen kanssaan yhdessä, sillä hän tuntuu ainoalta oikealta minulle. Missä ja miten voisimme edes tavata? Pohdinkin avioeroa, joka on jo vireillään. Se on tuonut itsenäisyyden tunnetta, voimistanut. Oma elämä vahvistaisi omaa äitiyttäni, joka on viime vuodet ollut koetuksella. Toisaalta olen omassa elämässäni tilanteessa, jossa en ole kaikkein vahvimmillani itsenäiseen elämään ja luottamus tulevaisuuteen on koetuksella. Oman talon ja ydinperheen unelmasta luopuminen on kivuliasta. Ja elämä uudessa sosiaalisessa tilanteessa aiheuttaa paljon epävarmuuksia ja pelkoja. En ole vielä ottanut askelta omaan asuntoon. Ikävä häntä kohtaan painaa. Kuvittelen mielessäni elämää omin jaloin ja tulevaisuutta uudessa tilanteessa. Uskon kuitenkin itseeni, häneen ja meihin.Sinulle haluaisin lähettää paljon tsemppiä, olet hienosti ja rohkeasti ottanut elämäsi haltuun, teet siitä onnellista. Matka voi tuntua vaikealta, mutta kun olet perillä, asiat helpottavat!
Ehkä joskus itsekin uskallan ottaa ja lähteä, lapset mukaan vain ja oma pieni asunto. Siinä tavoitetta. Kamala syyllisyys vain vaivaa, olenko itsekäs oman onnen tavoittelija.
- Anonyymi
On todella piinaavaa elää avioliitossa, joka on täysin kaverillinen, eikä edes halua ole sitä yrittää elvyttää. On lapsia. Mies ei halua erota. Olen ihastunut naiseen. Vaikeaa on, oma tavallaan itsekäs onnen tavoittelu vai pysyvyyttä lasten elämään.
- Anonyymi
Juuri tällaisessa tilanteessa olen..
- Anonyymi
Toisaalta pelkkä kaverillinen avioliittokin on mielestäni ihan ok, jos se molemmille sopii. Ja jos muut parisuhteen osa-alueet voi yhteisestä sopimuksesta saada ja löytää muualta. Onko muilla tällaisia tilanteita?
Justiinsa (muun muassa) tuota miekin olen pyöritellyt ja miettinyt, minkä sie viimesessä lauseessasi totesit 🙄
- Anonyymi
En_osaaEn_tunne kirjoitti:
Justiinsa (muun muassa) tuota miekin olen pyöritellyt ja miettinyt, minkä sie viimesessä lauseessasi totesit 🙄
Itselle on vaikeaa ollut ajatella, sitä miten sivusuhde käytännössä järjestyisi. Muutoin en näe siinä mitään väärää.
Anonyymi kirjoitti:
Itselle on vaikeaa ollut ajatella, sitä miten sivusuhde käytännössä järjestyisi. Muutoin en näe siinä mitään väärää.
Mun kommentti oli tähän.
"Vaikeaa on, oma tavallaan itsekäs onnen tavoittelu vai pysyvyyttä lasten elämään."- Anonyymi
En_osaaEn_tunne kirjoitti:
Mun kommentti oli tähän.
"Vaikeaa on, oma tavallaan itsekäs onnen tavoittelu vai pysyvyyttä lasten elämään."Tämä on ollut itselläkin vaikea asia. Olen nyt kääntymässä lasten pysyvyyden puoleen.
Anonyymi kirjoitti:
Tämä on ollut itselläkin vaikea asia. Olen nyt kääntymässä lasten pysyvyyden puoleen.
Ymmärrän 😌
- Anonyymi
En_osaaEn_tunne kirjoitti:
Ymmärrän 😌
Päivitän vähän tänne tilannettani. Olen tehnyt päätöksen, että eroamme, toki asioiden hoitamiseen menee aikaa, mutta aion olla rohkea ja elää myös itseäni varten. Liian monta vuotta olen jo ollut ilman omannäköistä onnellista elämää. Huh, täytyy vielä tottua itsekin tähän ajatukseen ja kerätä välillä voimia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Päivitän vähän tänne tilannettani. Olen tehnyt päätöksen, että eroamme, toki asioiden hoitamiseen menee aikaa, mutta aion olla rohkea ja elää myös itseäni varten. Liian monta vuotta olen jo ollut ilman omannäköistä onnellista elämää. Huh, täytyy vielä tottua itsekin tähän ajatukseen ja kerätä välillä voimia.
Onnittelut päätöksestäsi. On hyvä olla rehellinen itselleen omien tarpeiden ja tunteiden suhteen ja elää sen mukaisesti. On tärkeää tavoitella onnellisuutta myös tunnepuolelle. Erityisesti, jos rakastaa toista.
Minä laitoin pari kuukautta sitten eron vireille. Joulun läheisyys sai minut jäämään paikalleni lasten vuoksi. Mieheni yrittää pitää meitä yhdessä etsimällä asuntoa koko perheelle. Arki kaveriavioliitossa vaan ei houkuta laisinkaan. Nyt kerään voimia tiellä etenemiseen ja etsin läheltä pientä asuntoa itselleni ja lapsilleni.
Voimia sinulle!
- Anonyymi
Entäs joku silloin tällöin tyttökaveri että pääset paineistasi nyt aluksi ?
Lemmenkäinen- Anonyymi
Tarkoitin BFB?
- Anonyymi
Tämä voisi olla minulle hyvä ratkaisu näin aluksi..
Hei. Olet tienhaarassa, oman jaksamisen kannalta joudut ennen pitkää tekemään päätöksen jatkosta. Omasta kokemuksesta voin kertoa sen verran että kun lapset olivat jo "jaloillaan" päätin lopettaa kaapissa olon ja siihenhän se ensinmäinen liitto lopahti. Löysin kuitenkin naisen elämääni ja uusi suhteemme on kestänyt jo vuosia ja on helpotus kun saa olla oma itsensä. ♥️
- Anonyymi
Täällä eräs tienhaarassa seisoskelija, joka empii lasten vuoksi asiaa. Pohdin miten lapset pärjäävät uudessa tilanteessa. Vuoroviikkoasuminen mietityttää. Puhumattakaan myöhemmässä vaiheessa tulevasta kaapista tulosta heille..
Anonyymi kirjoitti:
Täällä eräs tienhaarassa seisoskelija, joka empii lasten vuoksi asiaa. Pohdin miten lapset pärjäävät uudessa tilanteessa. Vuoroviikkoasuminen mietityttää. Puhumattakaan myöhemmässä vaiheessa tulevasta kaapista tulosta heille..
Ainaki meillä meni niin että lapset oli jo aistinut parisuhteen tilan ja näkivät muutoksen parempaan molemmissa vanhemmissa. ♥️
- Anonyymi
Sari58 kirjoitti:
Ainaki meillä meni niin että lapset oli jo aistinut parisuhteen tilan ja näkivät muutoksen parempaan molemmissa vanhemmissa. ♥️
Minkä ikäisiä olivat omilla jaloillaan seisovat?
Anonyymi kirjoitti:
Minkä ikäisiä olivat omilla jaloillaan seisovat?
Ne ol 15 17 vuotiaita. Siinä kohti aattelin että pää hajoo jos ei tuu ratkaisua. Puhuttiin ja sovittiin et katellaan sex kaverit erikseen, mutta ero hommat tuli noin vuodessa. Eihän se helppoo siinä ollu. 😢
- Anonyymi
Sari58 kirjoitti:
Ne ol 15 17 vuotiaita. Siinä kohti aattelin että pää hajoo jos ei tuu ratkaisua. Puhuttiin ja sovittiin et katellaan sex kaverit erikseen, mutta ero hommat tuli noin vuodessa. Eihän se helppoo siinä ollu. 😢
On varmasti raskasta käydä ero läpi. Miten ihmeessä jaksoit niin kauan? Eikö avoin liitto auttanut teitä?
Anonyymi kirjoitti:
On varmasti raskasta käydä ero läpi. Miten ihmeessä jaksoit niin kauan? Eikö avoin liitto auttanut teitä?
Ihminen ja seksuaalisuus kehittyy iän myötä. Lapset on ihania, unelmatalo ja työhön hukuttautuminen vei pitkäksi aikaa. Pikkuhiljaa kaappi kävi ahtaammaksi ja vanne kiristy päässä😖. Kyllä se muutos 😢vuosi oli rankkaa aikaa, mutta valo tunnelin päässä auttoi jaksamaan🚝 eikä se ollukkaa juna. 😅Lapsethan on jo aikuisia asuvat omillaan, ymmärsivät muutoksen ja näkevät sen positiivisesti. Ex puolisoakaan ei haittaa suuntautumiseni kun ei olla enää pari. Jos haluaa muutosta niin jotain on heitettävä myös pois, materia ei kuitenkaan ole tärkeintä maailmassa. 💖👨❤️💋👨
- Anonyymi
Sari58 kirjoitti:
Ihminen ja seksuaalisuus kehittyy iän myötä. Lapset on ihania, unelmatalo ja työhön hukuttautuminen vei pitkäksi aikaa. Pikkuhiljaa kaappi kävi ahtaammaksi ja vanne kiristy päässä😖. Kyllä se muutos 😢vuosi oli rankkaa aikaa, mutta valo tunnelin päässä auttoi jaksamaan🚝 eikä se ollukkaa juna. 😅Lapsethan on jo aikuisia asuvat omillaan, ymmärsivät muutoksen ja näkevät sen positiivisesti. Ex puolisoakaan ei haittaa suuntautumiseni kun ei olla enää pari. Jos haluaa muutosta niin jotain on heitettävä myös pois, materia ei kuitenkaan ole tärkeintä maailmassa. 💖👨❤️💋👨
Minä ihastuin ja rakastuin, enkä pysty enää ilman naista olemaan.. Ei onnistu enää tuo.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä ihastuin ja rakastuin, enkä pysty enää ilman naista olemaan.. Ei onnistu enää tuo.
Lapset ovat pieniä, mutta happi loppuu, enkä pysty toimimaan. En pysty olemaan näin. Rakastan vain yhtä naista.
Ne on isoja asioita muutenkin, huomata itsessään seksuaalisuuden muutos tai havahtuminen, ettei se mihin on automaatiolla päätynyt olekaan enää okei.
Isoja ja tunteikkaita asioita. Saati, kun on perhettä. Eikä sitä perhettä halua hajottaa. Mutta sisimmässä kalvaa halu nousta löytämilleen siivilleen ja nähdä miten ne kantaa.
Tiedän tunteenne, myöhäisheränneenä itsekin. Mä olen biseksuaalisuuden lisäksi transsukupuolinen (FtM), pre-op eli ei ole operoitu mitenkään. Harkitsen vielä mihin ryhtyä vai tyydynkö olemaan vain maskuliini nainen. Dysforiani eivät ole kovin pahoja nykyisin.
Nuorena kärsin pahemmin, mutta nyt jo olen oppinut sietämään tiettyjä asioita mm. kehossani. Pukeudun kyllä miesten vaatteisiin tai unisex, hiukset on miesten mallia ja parturin käsialaa, en meikkaa, en ole erityisen femiini olemukseltani. Joskin romanttinen ja sillä lailla siis herkkä ja empaattinen.
Tsemppiä aloittajalle ja muillekin! 🙃- Anonyymi
Aloittaja täällä taas Heippa! Ompa kiva kun on tullut vastauksia, ja jotenkin lohdullista, että on muitakin samojen asioiden kanssa painivia. Kiitos kun olette kertoneet tilanteistanne. Tuntuu että olen saanut vartaistukea.
Tuntuu että tätä kaikkea työstää mielessään jollakin tasolla koko ajan, vaikka asiaa ei edes koko ajan ajattele. Tällä hetkellä oma seksuaalisuus ja suuntautuminen on painettuna vähän taka-alalle. Olen antanut ihastukseni naiseen laimeta, enkä hakeudu hänen seuraansa. Nyt ei ole sen aika, enkä halua satuttaa ketään. Samalla olen entistä syvemmin ymmärtänyt, että mieheni kanssa en tule loppuelämää viettämään. Tuntuu että joka ikinen päivä kasvamme taas hieman enemmän erilleen toisistamme, enkä halua omaa kasvuani pysäyttää. Olemme valinneet eri polut, emme kohtaa henkisesti toisiamme.
Tällä hetkellä saan iloa uudesta harrastuksesta, joka innostaa minua todella. Myös työrintamalla on muutoksia, jotka vaativat keskittymistä ja aikaani. Iloitsen kasvustani ja muutoksestani. Tunnen itseni itsenäiseksi ja vahvaksi, olen kasvamassa omaksi itsekseni.
Mutta tähän elämänvaiheeseen eivät sovi nyt isot muutokset. Lapset ovat tällä hetkellä aika haavoittuvassa iässä, ja vielä kovin symbioosissa meidän vanhempien kanssa. He tarvitsevat enemmän voimaa omiin siipiinsä ja kykyä ymmärtää asioita, ennen kuin haluan heidän elämäänsä järisyttää. Myöskin oma taloudellinen tilanne ei ole kovin vakaa tällä hetkellä. Vaikka meillä on ihana talo, ja vielä ihanampi pihapiiri, niin materiaan ja paikkaan en halua onneani sitoa. Pystyn kyllä tästä aikanani luopumaan, silloin saan varmasti jotain muuta tilalle.Fiksusti ajattelet minusta lapsiasi. Lapsien hyvää oloa pitääkin miettiä, vaikka itse joutuu venymään.
Minäkin olen perheellinen, on mies ja lapsia. Ja vaikka tämä naisvillitys on välillä vimmatunlainen, niin olen löytänyt puolisokseni aikoinaan miehen jota oikeasti rakastan. Ei tietenkään aina ihanteellinen, kuten tuskin kukaan, mutta edelleen rakas.
Niinpä itse en ole eroava, enkä sellaista edes suunnitteleva, vaikka sekin aina mahdollista on. Niinhän kaikissa parisuhteissa voi erokin joskus tulla.
Mutta, tiedän että jos joskus mistään syystä olen vielä sinkku ja ylipäänsä mitään suhdetta tai viritystä kaipaan, suhteen toinen osapuoli ei enää jatkossa tule olemaan mies vaan nainen.
Mielenkiinto miehiin on on aina ollut enemmän kaverillinen ja olen ajatellut olevani aseksuaalikin. Kunnes kerran huomasin erään naisen saavan mussa aikaan ennenkokematonta kipinöintiä ja kuumotusta.
Se seksuaalinen liekki ja hehku syttyy naista kihtaan tuosta vaan, kun miesten kanssa pitää olla tuttu, ihastunut jo ties miten ja kehittyä romanttisia tunteita. Sittenkin se fyysinen puoli ei ole niin mielenkiintoista. Hiipuu mielenkiinto pian.
Että joo. Näillä mennään ja toistaiseksi näin on ihan jees. :)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031575
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781224- 881137
- 1391056
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt5811008Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras11007- 20910
Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8902Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9764Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8690