Mitä uskontokuntaan kuulumattoman oppilaan huoltajat voivat tehdä, jos rehtori ilmoittaa, että elämänkatsomustiedon (ET:n) opetusryhmää ei ole? Voiko alla kerrotulla tavalla saada aikaan puuttuvan ET-ryhmän perustamisen?
Eka luokalle meneviä ilmoitetaan kouluun jo tammikuussa. Uskontokuntaan kuulumatonta lasta ei ole pakko laittaa uskontoon, vaikka ET-opetusta ei ole (heti) tiedossa. Huoltajat voivat vaan ilmoittaa, että lapsi ei osallistu uskontoon ja pitävät kiinni lapsen oikeudesta ET-opetukseen.
Tämä ilmoitus voi saada aikaan sen, että ET-opetusryhmä kuitenkin muodostuu elokuulle. Rehtori voisi esimerkiksi kysyä 2. ja 3. luokan oppilaiden huoltajilta, jotka vuosi tai kaksi sitten olivat kiinnostuneita ET-opetuksesta, mutta vastentahtoisesti taipuivat ”pyytämään” pääsyä uskonnon opetukseen, kun heille sanottiin ”eioota” ET:stä.
Jos ET-ryhmää ei elokuussa synny, lapsi voi vaan olla pois uskonnonopetuksesta ja hänelle järjestetään muuta ohjattua toimintaan koululla. Tähän on täysi laillinen oikeus. Uskontoon ei voida pakottaa.
Vuosi tai pari ilman katsomusaineen opetusta ei ole tiedollisesti mikään tragedia. Ja kouluyhteisönhän tulee pitää luonnollisena sitä, että uskontokuntaan kuulumaton ei ole ”omassa uskonnossa”, joka ei ole perheelle omaa. Mitään syrjintää ei saa suvaita.
On yhä suurempi todennäköisyys, että vuoden päästä tai viimeistään kahden vuoden päästä ET-opetusryhmä syntyy. Yhä suurempi osa kouluikään tulevista lapsissa on uskontokuntiin kuulumattomia. Ryhmän synnyttyä on pedagogisesti aivan hyvä tilanne, että opetusryhmässä olisi 2-3 eri vuosiluokan oppilaita.
Mikäli huoltajat vastentahtoisesti mukautuisivat pyytämään lapsen sijoittamista uskonnonopetukseen, on suuri vaara, että rehtori en enää sen jälkeen huomioi alkuperäistä toivetta ET-opetukseen pääsystä. Tällainen vuosittain toistuva erillistarkastelu kouluissa ei ole oikein.
Tämä ei koske vain 1. luokalle meneviä
Nyt koulussa olevien alaluokkien oppilaiden huoltajat voisivat varmuuden vuoksi ilmoittaa, että he edelleen haluavat lapselleen ET-opetusta. Vahvimmillaan tämän tahdon ilmaisu on, jos ilmoittaa, että lapsi ei enää ensi vuonna osallistu uskonnonopetukseen ja että hänelle halutaan ET-opetusta. Tämä voi hyvinkin saada aikaan uuden ET-opetusryhmän synnyn.
Eka luokalle meneviä ilmoitetaan kouluun jo tammikuussa. Uskontokuntaan kuulumatonta lasta ei ole pakko laittaa uskontoon, vaikka ET-opetusta ei ole (heti) tiedossa. Huoltajat voivat vaan ilmoittaa, että lapsi ei osallistu uskontoon ja pitävät kiinni lapsen oikeudesta ET-opetukseen.
Tämä ilmoitus voi saada aikaan sen, että ET-opetusryhmä kuitenkin muodostuu elokuulle. Rehtori voisi esimerkiksi kysyä 2. ja 3. luokan oppilaiden huoltajilta, jotka vuosi tai kaksi sitten olivat kiinnostuneita ET-opetuksesta, mutta vastentahtoisesti taipuivat ”pyytämään” pääsyä uskonnon opetukseen, kun heille sanottiin ”eioota” ET:stä.
Jos ET-ryhmää ei elokuussa synny, lapsi voi vaan olla pois uskonnonopetuksesta ja hänelle järjestetään muuta ohjattua toimintaan koululla. Tähän on täysi laillinen oikeus. Uskontoon ei voida pakottaa.
Vuosi tai pari ilman katsomusaineen opetusta ei ole tiedollisesti mikään tragedia. Ja kouluyhteisönhän tulee pitää luonnollisena sitä, että uskontokuntaan kuulumaton ei ole ”omassa uskonnossa”, joka ei ole perheelle omaa. Mitään syrjintää ei saa suvaita.
On yhä suurempi todennäköisyys, että vuoden päästä tai viimeistään kahden vuoden päästä ET-opetusryhmä syntyy. Yhä suurempi osa kouluikään tulevista lapsissa on uskontokuntiin kuulumattomia. Ryhmän synnyttyä on pedagogisesti aivan hyvä tilanne, että opetusryhmässä olisi 2-3 eri vuosiluokan oppilaita.
Mikäli huoltajat vastentahtoisesti mukautuisivat pyytämään lapsen sijoittamista uskonnonopetukseen, on suuri vaara, että rehtori en enää sen jälkeen huomioi alkuperäistä toivetta ET-opetukseen pääsystä. Tällainen vuosittain toistuva erillistarkastelu kouluissa ei ole oikein.
Tämä ei koske vain 1. luokalle meneviä
Nyt koulussa olevien alaluokkien oppilaiden huoltajat voisivat varmuuden vuoksi ilmoittaa, että he edelleen haluavat lapselleen ET-opetusta. Vahvimmillaan tämän tahdon ilmaisu on, jos ilmoittaa, että lapsi ei enää ensi vuonna osallistu uskonnonopetukseen ja että hänelle halutaan ET-opetusta. Tämä voi hyvinkin saada aikaan uuden ET-opetusryhmän synnyn.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pyynnön päästä uskonnonopetukseen voi siis peruuttaa ja ilmoittaa, että lapsi ei enää osallistu siihen.
https://www.youtube.com/watch?v=v79y6MwIWhQ hallitus pahin aivopesijä
Koulun rehtorille kannattaa viedä luettavaksi kirja nimeltä Roswellin avaruusolennon haastattelu.
Huhtikuu on hyvä aika ilmoittaa oppilaan siirtymisestä ET-opetukseen seuraavana lukuvuotena alusta alkaen. Näin se ehtii myötävaikuttaa opetusryhmien syntyyn ja jakoon.
Tällä hetkellä keskustellaan Opetushallituksen ohjeluonnoksesta koskien katsomuskasvatuksen ja uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä yhteisten juhlien ja uskonnollisten tilaisuuksien järjestämistä. Vapaa-ajattelijain liitto on elämänkatsomustiedon kohdalla kiinnittänyt huomiota olennaiseen asiaan, oppilaan oikeuteen päästä ET-opetukseen, vaikka hän olisi aloittanut koulun uskonnonopetuksessa. Myös lukiolaisella on oikeus aloittaa ET-opinnot, vaikka olisi peruskoulussa opiskellut uskontoa. Elämänkatsomustiedon ja uskonnon opetusryhmien välillä voidaan tehdä yhteistyötä, mutta varsinaiseen yhteisopetukseen ei ole syytä mennä, sanotaan Vapaa-ajattelijain lausunnossa. Rohkenen lainata tälle palstalle lausunnon ET:n osalta.
”Katsomusainetta on voitava vaihtaa
Luonnoksen mukaan ”huoltajille tulee korostaa, että katsomusopetusta koskevissa valinnoissa pyritään samalla tavoin kuin muidenkin opintojen valinnoissa siihen, että ratkaisu on pysyvä, eikä valintaa voida muuttaa.”
Esitetty muotoilu, linjaus ratkaisun pysyvyydestä ja muuttamiskiellosta on varsinkin uskontokuntiin kuulumattomien oppilaiden osalta aivan väärä. Ensinnäkin ilmaus on uskonnon ja omantunnon vapauden vastainen. Uskontokuntaan kuulumattoman oppilaan ei ole pakko osallistua uskonnonopetukseen. Ohjeessa olisi syytä sanoa tämä yksinkertainen perusoikeus.
Tämän lisäksi ohjeessa tulee ottaa huomioon perheen tai koulun oman tilanteen muuttuminen. Muutoksia tapahtuu lyhyemmässäkin ajassa kuin yhdeksässä vuodessa. Elämänkatsomustieto on uskontokuntaan kuulumattomille ensisijainen katsomusaine.
Uskonnonopetuksen valinta uskontokuntaan kuulumattomalle oppilaalle ennen peruskoulukoulua on voinut johtua epäselvästä informaatiosta siitä, että ET-opetusta ei ole tarjolla tai opetusjärjestelyt kuljetus- tai kävelymatkoineen olisivat pienelle 6-8-vuotiaalle lapselle liian hankalia. Opetusjärjestelyjen käytännön toteutus voi kuitenkin parantua ja ET-oppilaita tulla lisää jo vuodessa tai 2-3 vuodessa. Tällöin uskonnonopetuksessa peruskoulun aloittaneen lapseen siirtyminen ET-opetukseen on luonnollinen muutos, ja yhdenvertaisuuslain mukaan koulun tulisi suorastaan edistää lapsen pääsyä oikeuksiinsa eikä estellä sitä byrokraattisella katsomusaineen vaihtokiellolla. ET-opetus on ollut vajaakäytössä kymmenissä kunnissa, eikä kolmen oppilaan säännön toteutumista pidä enää tarkastella vain uusi vuosiluokka kerrallaan.
Perheen uskonnollinen asema ja perhetilanne voivat muuttua sen jälkeen, kun uskontokuntaan kuulumaton lapsi ilmoitettiin peruskouluun. Esimerkiksi perheen toinenkin huoltaja on voinut erota kirkosta. Myös lapsen huoltajien ja perheenjäsenten katsomukset voivat muuttua esimerkiksi uskonnottomaan suuntaan niin, että ET-opetus vastaa aikaisempaa selvemmin perheen katsomuksellista tilannetta kuin evankelis-luterilainen oma uskonto.
Monissa kunnissa tiedotus elämänkatsomustiedosta on ollut puutteellista ”Tervetuloa kouluun” -oppaissa. Kun tieto ET:n sisällöstä leviää ja kun opetuksen käytännön järjestelyt parantuvat, sen haluavat valita useat sellaisetkin vanhemmat, jotka aiemmin ovat valinneet lapselleen uskonnon opetuksen.
Näin ollen katsomusaineen vaihtamisen tulee olla mahdollista muulloinkin kuin vain lapsen kirkosta erottamisen perusteella. Vähimmillään sitä seuraavaa kohtaan ”jos oppilaan uskonnollinen yhdyskunta muuttuu” tulisi lisätä ”tai jos katsomusopetus halutaan vastaamaan nykyistä uskonnollista asemaa”.
Katsomusaineet eivät perustu kielten ja matematiikan tavoin kumulatiivisesti aiemmin opetetulle, vaan esimerkiksi siirtyminen uskonnosta elämänkatsomustietoon on pedagogisesti ja ainedidaktisesti hyvin mahdollista. Opetussuunnitelman tavoitteisiin pääseminen vaihdon jälkeen heti seuraavalla lukukaudella on aivan hyvin mahdollista.
Esitetty muotoilu on myös teknisesti virheellinen, koska jos uskontokunnaksi vaihtuu evankelis-luterilainen kirkko, ei vastaavaan katsomusopetuksen vaihtaminen ole nykyisen lain mukaan oikeus vaan pakko.
Lisäksi ohjeessa olisi hyvä mainita, että peruskoulun todistuksessa ei erikseen merkitä, onko katsomusaineena suorittanut uskonnon tai elämänkatsomustiedon, mikäli tämä todistuksen menettelyohje on jatkossakin voimassa.
Uskonnonopetuksesta pois jääminen voi tehostaa ET-opetukseen pääsyä
Luonnoksessa todetaan: ”Jos oppilas ei osallistu enemmistön uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetukseen eikä oppilaan omaa uskontoa tai elämänkatsomustietoa opeteta opetuksen järjestäjän kouluissa, hänelle järjestetään muuta opetusta tai ohjattua toimintaa.”
Ohjeessa tulee suosittaa, että tästä oikeudesta olla osallistumatta enemmistön uskonnonopetukseen tiedotetaan oppilaan huoltajille. Nyt on vallalla käsityksiä, jonka mukaan uskontokuntaan kuulumattoman oppilaan tulee osallistua evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen, jos ET-opetusryhmää ei ole tarjolla. Huoltajille pitää myönteisessä hengessä kertoa tieto myös, jos oppilas on aiemman virheellisen tiedon pohjalta päätynyt uskonnonopetukseen.
Uskonnonopetuksesta pois jäänti muodostuisi uskontokuntaan kuulumattomalle oppilaalle todennäköisesti tilapäiseksi jaksoksi. ET-opetusryhmä todennäköisesti syntyy, kun siihen on ”jonottamassa” uskonnonopetuksesta pois jääneitä oppilaita, ja kun seuraava vuonna tulee lisää ET-opetukseen pyrkiviä oppilaita.
Tiedotus huoltajille ET-opetukseen pääsymahdollisuuden avautumisesta
Kouluissa ei pidä tulkita, että huoltajat ovat ikuisiksi ajoiksi hylänneet toiveen lapsensa ET-opetuksesta, jos he ovat ET-opetuksen saatavuusongelmien vuoksi ”valinneet” eli kokeneet olleensa pakotettu valitsemaan uskonto. Opetushallituksen ohjeessa tulisi suosittaa, että huoltajien ET-opetukseen haluamien oppilaiden, jotka eivät ole päässeet ET-opetukseen, katsotaan ”jonottavan” ET-opetukseen. Ainakin vanhempien pitää voida ilmoittaa heidän ”jonottavan” ET-opetukseen pääsyä. Tällöin huoltajille ilmoitetaan ennen peruskoulun alkua välittömästi, kun on tullut lisää ET-opetukseen haluavia, että lapsi voikin päästä uuteen alkavaan ET-opetusryhmään. Samoin seuraavana tai sitä seuraavana lukuvuotena. Peruskoulussa yhdysluokkaopetus sopii ET-opetukseen aivan hyvin.
Lukiossa voi aloittaa elämänkatsomustiedon opiskelun
Opetushallituksen ohjeissa on tarpeen sanoa selvästi, että lukio-opintojaan aloittava opiskelija voi valita katsomusaineekseen elämänkatsomustiedon, vaikka hän olisi peruskoulussa opiskellut pelkästään uskontoa. Tietoomme on tullut, että joidenkin lukioiden rehtorit ovat antaneet lukio-opintojaan aloittavalle tästä virheellistä tietoa. Vääriä tietoja opiskelijan oikeuksista ei oikeuta luulot pragmaattisista eduista. Lukion ET-kursseilla on omat sisällölliset oppimistavoitteet, jotka on aivan hyvin saavutettavissa ilman että olisi peruskoulussa opiskelut elämänkatsomustietoa. Opiskelijoille on myös syytä informoida, että lukion päästötodistuksesta ei ilmene, minkä katsomusaineen kursseja hän on suorittanut.
Eihän+lapsina+kastetuilla+ole+uskonvapautta+koskaan+ollutkaan!+Lapsikasteessa+lapsi+otetaan+seurakunnan+jäseniksi+Suomen+Perustuslain+vastaisesti:
Tämä parantaisi tilannetta: kansalaisaloite.fi/fi/aloite.8860