tuntuuko klassinen musiikki etenevän itsestään

tai kun on aloittaja, niin onko aloittelijan alkusoitto se klassinen musiikki?
genrenä voi aloittaja olla nykyaisemmalla sijalla kuin vanha klassikko
niin taidekoulukaan vaadi ehkä vanhoja oppeja enää mutta muusikko voi olla oikeastaan osaamatta soittaakaan...ja se on modernia musiikkia
eikös päädyttiin peräaukkoon, niin sanotusti

Kysymys on siis MIKÄ MUSIIKIN TYYLI SOPII AIVOLLENI?

Anonyymi kirjoitti:

tai kun on aloittaja, niin onko aloittelijan alkusoitto se klassinen musiikki?
genrenä voi aloittaja olla nykyaisemmalla sijalla kuin vanha klassikko
niin taidekoulukaan vaadi ehkä vanhoja oppeja enää mutta muusikko voi olla oikeastaan osaamatta soittaakaan...ja se on modernia musiikkia
eikös päädyttiin peräaukkoon, niin sanotusti

Kysymys on siis MIKÄ MUSIIKIN TYYLI SOPII AIVOLLENI?

Lue lisää

Kyllä voin itse sanoa pakahtuvani ja haltioituvani henkeä haukkoen monenlaisesta klassisesta taidemusiikista barokin ja klassismin aikakauden musiikista romantiikkaan ja postromantiikkaan ja ehkä jopa modernismiin ja postmodernismiin saakka mukaan lukien myös suomen kaltaisen pienen kansakunnan musiikinhistoriaa edustavat teokset monilta unohdetuiltakin säveltäjiltä jotka saattavat koskettaa syvempiä tuntoja ja tuottaa suurempia emotionaalisia kokemuksia kuin Sibeliuksen kaltaiset yliedustetut ja yliarvostetut populaarit säveltäjänimet joiden musiikki ei kuitenkaan tarjoa kaipaamaani emotionaalista kosketuspintaa viileässä klassismissaan ja kitschin kaltaisessa sävelkielessään.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä voin itse sanoa pakahtuvani ja haltioituvani henkeä haukkoen monenlaisesta klassisesta taidemusiikista barokin ja klassismin aikakauden musiikista romantiikkaan ja postromantiikkaan ja ehkä jopa modernismiin ja postmodernismiin saakka mukaan lukien myös suomen kaltaisen pienen kansakunnan musiikinhistoriaa edustavat teokset monilta unohdetuiltakin säveltäjiltä jotka saattavat koskettaa syvempiä tuntoja ja tuottaa suurempia emotionaalisia kokemuksia kuin Sibeliuksen kaltaiset yliedustetut ja yliarvostetut populaarit säveltäjänimet joiden musiikki ei kuitenkaan tarjoa kaipaamaani emotionaalista kosketuspintaa viileässä klassismissaan ja kitschin kaltaisessa sävelkielessään.

Lue lisää

Juuri äsken haukoin pakahtuneena henkeäni suu irvistyksestä ammollaan silmät tiukasti kiinni painettuina kohti korkeuksia kohottautuen Tuukkasen pastellinsävyisen meri sinfonian 3. osasta jossa mainingit nousevat vaahtopäille ja eilen pakahduin Melartinin 5. sinfoniasta.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri äsken haukoin pakahtuneena henkeäni suu irvistyksestä ammollaan silmät tiukasti kiinni painettuina kohti korkeuksia kohottautuen Tuukkasen pastellinsävyisen meri sinfonian 3. osasta jossa mainingit nousevat vaahtopäille ja eilen pakahduin Melartinin 5. sinfoniasta.

Lue lisää

"Juuri äsken haukoin pakahtuneena henkeäni suu irvistyksestä ammollaan silmät tiukasti kiinni painettuina kohti korkeuksia kohottautuen Tuukkasen pastellinsävyisen meri sinfonian 3. osasta jossa mainingit nousevat vaahtopäille ja eilen pakahduin Melartinin 5. sinfoniasta."

Ah! Ah! Se mailman kuulu 3.osa harvoin mailmassa kuulusta Tuukkasen pastissin eiku pastillinsävyisestä meri sinfoniasta.

Josta sinfoniasta ja sen 3. osasta olemme kuulleet jo niin paljon, mutta jota tai joita olemme kuulleet niin vähän että vielä vähempi kuuleminen ei olisi edes mahdollista.

Ja kaikki tuo kuulemattomuus johtuen yksinomaan siitä että se sinfoniana on niin hyvä sinfonia että yksikään tämän päivän kapellimestareista ei uskalla siihen tarttua.

Josta herää kysymys miksi tuo alussa lainattu hän ei tuon sinfonian yhden osan eli tyngän sijaan soittanut ensin vaikkapa Beatlesin Yellow submarine kappaletta, se olisi ollut paljon parempi sävellyskin, ja sitten soimaan Beatlesin Octopus's garden ja ehkäpä ikäänkuin scherzoksi Yellon To the sea jota kuunnellessa ei voi välttyä ajatukselta että onko Yellon musiikkivastaava Boris Blank tosiaan Mozartin re-inkarnatio joka melodian sijaan on tällä käynti kerralla päättänyt musiikissaan keskittyä varsinkin rytmiin. Ja finaaliksi ehkäpä Rod Stewardin iki ihana Sailin'. Tai kukaties finaaliksi kävisi vaikka Randy Newmanin Sail away mutta itsensä Randyn sijaan Harry Nilssonin tulkintana, ja takaan että kaiken noin ilmenevän musikillis-merellisyyden jälkeen suola maistuu suussa vielä seuraavana päivänäkin.

Anonyymi kirjoitti:

"Juuri äsken haukoin pakahtuneena henkeäni suu irvistyksestä ammollaan silmät tiukasti kiinni painettuina kohti korkeuksia kohottautuen Tuukkasen pastellinsävyisen meri sinfonian 3. osasta jossa mainingit nousevat vaahtopäille ja eilen pakahduin Melartinin 5. sinfoniasta."

Ah! Ah! Se mailman kuulu 3.osa harvoin mailmassa kuulusta Tuukkasen pastissin eiku pastillinsävyisestä meri sinfoniasta.

Josta sinfoniasta ja sen 3. osasta olemme kuulleet jo niin paljon, mutta jota tai joita olemme kuulleet niin vähän että vielä vähempi kuuleminen ei olisi edes mahdollista.

Ja kaikki tuo kuulemattomuus johtuen yksinomaan siitä että se sinfoniana on niin hyvä sinfonia että yksikään tämän päivän kapellimestareista ei uskalla siihen tarttua.

Josta herää kysymys miksi tuo alussa lainattu hän ei tuon sinfonian yhden osan eli tyngän sijaan soittanut ensin vaikkapa Beatlesin Yellow submarine kappaletta, se olisi ollut paljon parempi sävellyskin, ja sitten soimaan Beatlesin Octopus's garden ja ehkäpä ikäänkuin scherzoksi Yellon To the sea jota kuunnellessa ei voi välttyä ajatukselta että onko Yellon musiikkivastaava Boris Blank tosiaan Mozartin re-inkarnatio joka melodian sijaan on tällä käynti kerralla päättänyt musiikissaan keskittyä varsinkin rytmiin. Ja finaaliksi ehkäpä Rod Stewardin iki ihana Sailin'. Tai kukaties finaaliksi kävisi vaikka Randy Newmanin Sail away mutta itsensä Randyn sijaan Harry Nilssonin tulkintana, ja takaan että kaiken noin ilmenevän musikillis-merellisyyden jälkeen suola maistuu suussa vielä seuraavana päivänäkin.

Lue lisää

Olen joskus itse leikilläni "johtanut" Meri sinfonian laajaa 16 puoli minuuttista avausosaa CD- levyltä suuren inspiraation vallassa vaikuttuneena musiikin pakahduttavasta kauneudesta lähes impressionistisessa pehmeydessään ja aaltomaisessa melodiikassaan hehkuvine kuorojaksoineen ja duettovokaliiseineen mutta Tuubista tai Spotifysta ei kyseistä osaa löydä lain.

Anonyymi kirjoitti:

"Juuri äsken haukoin pakahtuneena henkeäni suu irvistyksestä ammollaan silmät tiukasti kiinni painettuina kohti korkeuksia kohottautuen Tuukkasen pastellinsävyisen meri sinfonian 3. osasta jossa mainingit nousevat vaahtopäille ja eilen pakahduin Melartinin 5. sinfoniasta."

Ah! Ah! Se mailman kuulu 3.osa harvoin mailmassa kuulusta Tuukkasen pastissin eiku pastillinsävyisestä meri sinfoniasta.

Josta sinfoniasta ja sen 3. osasta olemme kuulleet jo niin paljon, mutta jota tai joita olemme kuulleet niin vähän että vielä vähempi kuuleminen ei olisi edes mahdollista.

Ja kaikki tuo kuulemattomuus johtuen yksinomaan siitä että se sinfoniana on niin hyvä sinfonia että yksikään tämän päivän kapellimestareista ei uskalla siihen tarttua.

Josta herää kysymys miksi tuo alussa lainattu hän ei tuon sinfonian yhden osan eli tyngän sijaan soittanut ensin vaikkapa Beatlesin Yellow submarine kappaletta, se olisi ollut paljon parempi sävellyskin, ja sitten soimaan Beatlesin Octopus's garden ja ehkäpä ikäänkuin scherzoksi Yellon To the sea jota kuunnellessa ei voi välttyä ajatukselta että onko Yellon musiikkivastaava Boris Blank tosiaan Mozartin re-inkarnatio joka melodian sijaan on tällä käynti kerralla päättänyt musiikissaan keskittyä varsinkin rytmiin. Ja finaaliksi ehkäpä Rod Stewardin iki ihana Sailin'. Tai kukaties finaaliksi kävisi vaikka Randy Newmanin Sail away mutta itsensä Randyn sijaan Harry Nilssonin tulkintana, ja takaan että kaiken noin ilmenevän musikillis-merellisyyden jälkeen suola maistuu suussa vielä seuraavana päivänäkin.

Lue lisää

Tuukkasen hyvin aikaa kestänyttä ja vaikuttavaa Meri sinfoniaa kyllä esitettiin suomessa vielä 50 luvulla melko usein mutta on valitettavasti sittemmin kadonnut kokonaan ohjelmistosta kohutun modernismin toisen aallon rantautuessa suomeen ja syrjäyttäessä monet romantikkokoulukunnan teokset tyystin ohjelmistosta mutta kyllä Meri sinfonia lähinnä triviaaliksi luonnehdittavaa kevyttä Yellow Submarinea ehdottomasti paljon hienompi, laajamuotoisempi ja vaikuttavampi teos on sillä kappaleet kilpailevat aivan eri kategoriassa eivätkä ole tässä suhteessa lainkaan yhteismitallisia.

Anonyymi kirjoitti:

"Juuri äsken haukoin pakahtuneena henkeäni suu irvistyksestä ammollaan silmät tiukasti kiinni painettuina kohti korkeuksia kohottautuen Tuukkasen pastellinsävyisen meri sinfonian 3. osasta jossa mainingit nousevat vaahtopäille ja eilen pakahduin Melartinin 5. sinfoniasta."

Ah! Ah! Se mailman kuulu 3.osa harvoin mailmassa kuulusta Tuukkasen pastissin eiku pastillinsävyisestä meri sinfoniasta.

Josta sinfoniasta ja sen 3. osasta olemme kuulleet jo niin paljon, mutta jota tai joita olemme kuulleet niin vähän että vielä vähempi kuuleminen ei olisi edes mahdollista.

Ja kaikki tuo kuulemattomuus johtuen yksinomaan siitä että se sinfoniana on niin hyvä sinfonia että yksikään tämän päivän kapellimestareista ei uskalla siihen tarttua.

Josta herää kysymys miksi tuo alussa lainattu hän ei tuon sinfonian yhden osan eli tyngän sijaan soittanut ensin vaikkapa Beatlesin Yellow submarine kappaletta, se olisi ollut paljon parempi sävellyskin, ja sitten soimaan Beatlesin Octopus's garden ja ehkäpä ikäänkuin scherzoksi Yellon To the sea jota kuunnellessa ei voi välttyä ajatukselta että onko Yellon musiikkivastaava Boris Blank tosiaan Mozartin re-inkarnatio joka melodian sijaan on tällä käynti kerralla päättänyt musiikissaan keskittyä varsinkin rytmiin. Ja finaaliksi ehkäpä Rod Stewardin iki ihana Sailin'. Tai kukaties finaaliksi kävisi vaikka Randy Newmanin Sail away mutta itsensä Randyn sijaan Harry Nilssonin tulkintana, ja takaan että kaiken noin ilmenevän musikillis-merellisyyden jälkeen suola maistuu suussa vielä seuraavana päivänäkin.

Lue lisää

Kalervo Tuukkasen 1952 säveltämän postromanttisen Meri-sinfonian Finlandia Recordsin CD:llä olevassa pitkässä 16 ja puoli minuuttisessa avausosassa lähes impressionistisessa pehmeydessään ja aaltomaisessa melodiikassaan, jota valitettavasti ei löydy Tuubista tai Spotifysta joissa teos alkaa 3 ja puoli minuuttisella nopeatempoisella ja osin pandiatonisella toistamiseen soivalla Intermezzolla, saattaa olla, kuulijan näkemyksestä tietysti riippuen, pari heikompaa ja vähemmän inspiroitunutta kohtaa, joista mielestäni ensimmäinen on siirtymä "kehittelyjaksosta" kertausjaksoon ja toinen on muuan kuorojaksojen välissä soiva vapaan "kertausjakson" "orkesterivälike" joka ei toistu siinä identtisenä esittelyjaksoon verrattuna jossa samainen kohta ensimmäisessä ilmaantumisessaan on paljon kiehtovampi. Tämä pieni teosta koskeva huomautus ei kuitenkaan himmennä kokonaisuuden lumoavuutta. Muutoin avausosan musiikki on niin kaunista unohtumattomine kuorojaksoineen että se lyö Sibeliuksen anakronistista klassismia edustavat surkeat sinfoniat laudalta. Aikoinaan Meri sinfonian 3. osaa kuunneltuani pakahtuneena vanhempien makuuhuoneen parisängyllä tuntui kuin rintakehäni olisi rusentunut patjaa vasten musiikin voimasta.

Anonyymi kirjoitti:

"Juuri äsken haukoin pakahtuneena henkeäni suu irvistyksestä ammollaan silmät tiukasti kiinni painettuina kohti korkeuksia kohottautuen Tuukkasen pastellinsävyisen meri sinfonian 3. osasta jossa mainingit nousevat vaahtopäille ja eilen pakahduin Melartinin 5. sinfoniasta."

Ah! Ah! Se mailman kuulu 3.osa harvoin mailmassa kuulusta Tuukkasen pastissin eiku pastillinsävyisestä meri sinfoniasta.

Josta sinfoniasta ja sen 3. osasta olemme kuulleet jo niin paljon, mutta jota tai joita olemme kuulleet niin vähän että vielä vähempi kuuleminen ei olisi edes mahdollista.

Ja kaikki tuo kuulemattomuus johtuen yksinomaan siitä että se sinfoniana on niin hyvä sinfonia että yksikään tämän päivän kapellimestareista ei uskalla siihen tarttua.

Josta herää kysymys miksi tuo alussa lainattu hän ei tuon sinfonian yhden osan eli tyngän sijaan soittanut ensin vaikkapa Beatlesin Yellow submarine kappaletta, se olisi ollut paljon parempi sävellyskin, ja sitten soimaan Beatlesin Octopus's garden ja ehkäpä ikäänkuin scherzoksi Yellon To the sea jota kuunnellessa ei voi välttyä ajatukselta että onko Yellon musiikkivastaava Boris Blank tosiaan Mozartin re-inkarnatio joka melodian sijaan on tällä käynti kerralla päättänyt musiikissaan keskittyä varsinkin rytmiin. Ja finaaliksi ehkäpä Rod Stewardin iki ihana Sailin'. Tai kukaties finaaliksi kävisi vaikka Randy Newmanin Sail away mutta itsensä Randyn sijaan Harry Nilssonin tulkintana, ja takaan että kaiken noin ilmenevän musikillis-merellisyyden jälkeen suola maistuu suussa vielä seuraavana päivänäkin.

Lue lisää

Merisinfuuniaksiko: I - Beatlesin Yellow submarine ... II - Beatlesin Octopus's garden ... III - Yellon To the sea ... IV - Rod Stewardin Sailin'. ... V - Randy Newmanin Sail away mutta itsensä Randyn sijaan Harry Nilssonin tulkintana"

Todella ihana sinfuunia noista koostuisi mutta mihin unohtui siitä VI - Procol Harumin Salty dog, siitä biisitä ei merimusiikki paljoa parane paitsi ehkä silloin jos/kun soitetaan VII - Jori Malmstenin ja Greta Pitkäsen Mikki Hiiri merihädässä joka on kaikkien meriaiheisten biisi-klassikoiden klassikko.

Anonyymi kirjoitti:

Merisinfuuniaksiko: I - Beatlesin Yellow submarine ... II - Beatlesin Octopus's garden ... III - Yellon To the sea ... IV - Rod Stewardin Sailin'. ... V - Randy Newmanin Sail away mutta itsensä Randyn sijaan Harry Nilssonin tulkintana"

Todella ihana sinfuunia noista koostuisi mutta mihin unohtui siitä VI - Procol Harumin Salty dog, siitä biisitä ei merimusiikki paljoa parane paitsi ehkä silloin jos/kun soitetaan VII - Jori Malmstenin ja Greta Pitkäsen Mikki Hiiri merihädässä joka on kaikkien meriaiheisten biisi-klassikoiden klassikko.

Lue lisää

Kyllä klassisen taidemusiikin musiikin säveltäjät ovat luoneet paljon hienompiakin Meri sinfonioita kuten Ralph Vaughan Williams. Kalervo Tuukkanen, Hugo Alfven ym.