Luin syksyllä sanomalehti Kalevasta artikkelin aiheesta ”lestadiolaisperheiden lasten näkymättömyys”. Juttu oli mielestäni tyyliltään melko provokatiivinen, ja siihen tulikin lukijalta asiaa laajemmin tarkasteleva vastine myöhemmässä numerossa.
Jutun aihe kuitenkin kosketti minua syvästi. Olen kokenut omassa elämässäni kipeästi sekä näkymättömyyden että verhon sen aiheuttaman kivun ympärillä. Haluan kuitenkin korostaa, että tämä on vain oma kokemukseni. Ajattelen, että lasten hyvinvointi pohjautuu vanhempien hyvinvoinnille ja uskon, että suurimmassa osassa yhteisömme perheistä vaalitaan lasten hyvinvointia turvallisesti ja rakkaudella.
Minun elämäni onnellisin asia on se, että olen saanut syntyä uskovaiseen kotiin. Kaiken keskellä Jumala on pitänyt omastaan niin hyvää huolta, että olen saanut myös säilyttää uskon lahjan. Olen kokenut elämässäni vaiheita, jolloin tuon lahjan olemassaolo on saattanut pelastaa henkeni, tai ainakin varjellut minua paljolta pahalta.
Synnyin perheeseen, jossa molemmat vanhemmat kantoivat omien sukujensa traumataakkaa. Toisen vanhemmista sairastuttua masennukseen ei toinen kyennyt kantamaan vastuuta lasten turvallisuudentunteesta, rakkaudentarpeesta, hoivasta ja huolenpidosta. Arki jatkui ulkoisesti kuten ennenkin, mutta lapset jäivät näkymättömiksi, kantoivat vastuun itsestään ja tunteistaan.
Aikuisiällä erilaisten temperamenttien vaikutus näkyy hämmästyttävän selvästi siinä, miten eri tavoin kukin suojautui turvattomuuden keskellä. Yksi vetäytyi tarkkailijaksi ja sulkeutui, toinen haki huomiota kiivailla tunteenpurkauksilla, kolmas pakeni todellisuutta fantasiamaailmaan.
Herkkyydellä oli myös osuutensa mielen sopeutumiskykyyn. Voi olla, että vähemmän herkkänä selviytymiskeinot olisivat olleet niin sanotusti ”paremmat”. Siitä huolimatta en vaihtaisi herkkyyttäni mihinkään; nykyään se on minulle tärkeä voimavara.
Olen kulkenut elämästäni toistaiseksi suurimman osan kuin usvassa. Olen paennut tunteitani ylivireisyydellä, hakenut turvaa ihmissuhteista osaamatta luottaa, käpertynyt itseeni ja pakottanut itseni selviämään tilanteesta kuin tilanteesta, yksin. Olen hylännyt itseni niin usein, etten osannut lopulta enää toimia toisin.
Kipu, joka sisintäni jäyti, johdatti minut puhumaan siitä, kunnes joku kuunteli ja sain avun. Sen kivun kohtaaminen on herättänyt runsaasti miksi-kysymyksiä, mutta jättänyt toistaiseksi ilman vastauksia. Uskon ja luotan, että Kaikkivaltiaan viisaus yltää niihinkin, vaikkeivät ne minulle avautuisikaan. Tarvitaan myös paljon armoa ja evankeliumia, jotta mieli ei katkeroituisi ja välit vanhempiin voisivat säilyä arvostavina ja kunnioittavina.
Toipuminen on ollut hidasta, mutta hiljalleen luottamus itseen, elämään ja muihin ihmisiin on alkanut kantaa. Uupuminen ja sitä seurannut ”pakottava pysähtyminen” ovat antaneet mahdollisuuden hengähtää eteenpäin menemisen, suorittamisen ja pakon paineilta.
Yhteiskunnan tukien varassa eläminen on saanut minut usein kiittämään synnyinmaastani, jossa heikoista ja särkyneistäkin pidetään hyvää huolta. Haaveet siintävät tulevaisuudessa ja tieto siitä, että riittävä tuki niiden saavuttamiseksi on saatavilla, tekee elämästä toivon täyttämää.
Olen erinäisissä hoitokontakteissa sanoittanut kokemustani uskon merkityksestä sanomalla uskon pelastaneen minut katuojalta. Koen, että sekä uskon tuoma arvopohja että luottamus Jumalan huolenpitoon ovat vaikuttaneet siihen, etten ole hakenut helpotusta päihteistä tai vahingoittanut itseäni muulla tapaa. Ja vaikka olosuhteet kotona ovat olleet karut, en osaa kuvitellakaan sitä vahinkoa, mitä päihteet kaiken lisäksi olisivat voineet saada aikaan. Siksi olen syvästi kiitollinen uskovaisten yhteisestä näkemyksestä päihteiden suhteen.
Nykyajan lisääntynyt ymmärrys ihmisen psyyken toiminnasta ja avunhakemisen kynnyksen madaltuminen ovat myös suuria kiitollisuudenaiheita. Tämän hetken ja tulevaisuuden sukupolvilla on ainutlaatuinen mahdollisuus purkaa ylisukupolvisia taakkoja. Myös perheille tarjottavat tukipalvelut luovat turvallisuudentunnetta; Jumala pitää me
Näkymättömästä näkyväksi
8
55
Vastaukset
- Anonyymi
Myös perheille tarjottavat tukipalvelut luovat turvallisuudentunnetta; Jumala pitää meistä huolta myös yhteiskunnan kautta.
Kunpa voisin kirjoittaa tästä kivusta kuten mistä tahansa elimellisestä kivusta, mutta tämä aihe koskettaa sukupolvien ketjussa niin monia, etten voi sitä tehdä. Siksi kirjoitan tästä nimimerkin suojassa. Mutta jos suinkin voin näiden kokemusten sanoittamisella poistaa kivulta näkymättömyyden verhoa, koen tekeväni riittävästi.
Olen usein miettinyt, onko perheemme tarina uskovaisten keskuudessa jokin poikkeus, vai onko tarinoita enemmänkin. Uskon, ettei se ole poikkeus. Kuten missä tahansa yhteisössä, on tässäkin ihmisten muodostamassa joukossa tarinoita, jotka jäävät niiden tuskallisuuden vuoksi usein piiloon. Rohkeus kohdata tuskalliset muistot voi parhaimmillaan antaa elämälle uuden, turvallisuutta rakentavan suunnan.jumala pitää huolen vain Israelista. Hän ei ole sanaakaan puhut, ei koskaan pakanoille, joten tee parannus, Jeesus on kaikkivaltias Herra.
- Anonyymi
Koskettava kirjoitus. Voimia sinulle!
- Anonyymi
Hyvä, että olet saanut tilanteessasi apua ja saanut käsitellä kivuliaita asioita. Voimia sinulle! Olen myös sitä mieltä, että liikkeessä pitäisi uskaltaa keskustella avoimemmin siitä, että jos esim. vanhemmat tai jompikumpi sairastuu, pitäisi turvata ensin olemassaolevien lasten terveys ja keskittyä heidän huolenpitoon. Perhekoon kasvaminen siinä tilanteessa on omiaan aiheuttamaan lisää näkymättömyyden kokemuksia lapsille.
Todella mielenpainuva, sekä puhutteleva kirjoitus, josta osin tunnistan myös itseni.
Samaistun kirjoittajaan, mutta hieman eri asiasta ja lähtökohdista.
Synnyin 500 k, päässä Oulusta, SRK;n mahti ja painostusalueesta, Juutalais- kristillisen kasvatuksen saaneena, tietäen olevani Jeesuksen oma koko elinaikanani jo silloin.
Perheemme oli pieni, kaksi lasta silloin, mutta ei kovinkaan rikas ja Isääni vaivasivat sodan vammat, sekä Valtiollinen poliisi Valpo. Pidätyksiä ja parin viikon kuuluettuja oli vuosittain ja Hänet haettiin kotoa miesten huudellessa; - nyt porvarin poika et enää näe isääsi?
Näin kuitenkin ja olemme Hänen kanssaan paras kaveri, vaikka kuolikin muutama kymmenen vuotta sitten. Minusta ei tullut kommunistia, tästäkään syystä, vaan Jeesuksen opetuslapsi.
Kaikki oli kuitenkin kokonaisuudessaan hyvin ja synnyinseudulla oli sukulais- ja naapurirakkaus niin suurta, ettei kukaan jäänyt varjoon, eikä puute käynyt päälle.
Suurin trauma oli se, että vanhempani toivat minut tänne Oulun seudulle, jossa oli ylitiukka lestadiolainen Isäni isä? Jälkikäteen en voi muuta sanoa, kun ihminen ei enemmän juuri voi olla piru (paitsi omiaan kohtaan) kuten Hän, ja Hänellä oli ollut jopa oma VL- haara, joka kattoi Oulun lisäksi myös Savon. SRK lopetti sen ajan hoidoillaan, josta jäi katkeruus, mutta Hän toimi kuten Stalinin aikaan, taputti johtajille, nuoli heitä, mutta perhe kärsi, ennen kaikkiaan minä, eri murretta ”haastava”, Poikansa vanhin lapsi.
Siitä jäi arvet, mm viheltelyyn (muusikkona), kahvinjuontiin, joka oli Hänelle kuoleman synti. Lähes joka kupillisella se tulee mieleen, joten juon kahvia n 1,5 kuppia päivässä. Olen todella onnellinen, etten syntynyt lestadiolaiseen kotiin. Hui sentään.
Ainut asetelma, joka minua kristittynä kirjoituksessasi häiritsee, on Teokratia? Et tunne Jeesusta, jota ilman ei ole edes Jumalaa. Ilmeisesti kasvatus, sekä harhaan mennyt seurakunta oppi on saanut Sinut pauloihinsa. Et edes mainitse Kaikkivaltiaan Jeesuksen nimeä? Tämä on paha juttu osaltasi. Luukas kirjoittaa opetuslapsena näin; Room. 10:9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
Jeesus sanoo myös näin siitä, miten pääsee Jumalan luokse; Joh. 14:6
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Eikö ole mahtava lupaus, kunhan on tehnyt ensin parannuksen Jeesukseen, kuten Saul teki, Hän löysi Uuden Testamentin Jumalan vasta kun teki parannuksen ja otti kasteen Jeesukseen. Suosittelen.
Mutta siitä aika ajoisesta pahasta mielestä, mieli on maassa, usein Pappani kiihko- lestadiolaisesta vaikutuksesta, vailla todellista tartuntapintaa, niin avaan itselleni Kirjasta; Joh. 14:27 "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.
Koen, että me molemmat saamme olla tuon lupauksen alla, mutta se vaatii sitä mitä Kirja sanoo; Mark. 1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".
Pitää vain tietää, mikä on evankeliumi, se on tieto siitä, että Jeesus on luvattu Messias.
Pääsyni pois tuosta suuresta ”kivusta” rinnassani, aloin tutkia Sanaa hyvin nuorena, ja nuoruusa- ajasta lähtien, muutamaa vuotta, olen tutkinut sanaa päivittäin tunnista kahteen ja suorittanut siitä muutamia tutkintoja, joka jatkuu varmaankin siihen asti, kunnes Jeesus tempaa omansa.
Opi luottamaan siihen, Jeesus ei pelasta muiden omia ja Jumala on jättäen Valtansa Hänelle, ettei kukaan joudu kadotukseen, joka tunnustaa Hänet Herraksi, jopa lähimmäisten kuullen.
Traumoja ei ole suvuissa, joilla on Jeesus, Hän kantoi ne ristillä omalta osataan, asia, mitä Jumala ei tee.
Sanomalehden tehtävä on julkistaa alueen hyvät ja pahat teot. Moni on löytänyt Jeesuksen, jättäen ihmisuskot kokonaan pois, kuitenkaan katkeroitumatta heille.
Kalevan kirjoitukset ovat vain pintaraapaisua.
Näkemättömyyden verho poistuu heti, kun kohtaa Kristuksen, kasvoista kasvoihin.
Jos joutuu turvautumaan yhteiskunnan tukee, se oi ole hävettävä asia, siksi on verot maksettu, ja siihen organisaatio perustettu. Asian saa halveksittavaksi vain ne pummit, jotka eivät halua rakentaa yhteiskuntaamme ja tehdä työtä. Rahaa saa Valtiolta viinaan ja tupakkaan.
Niiden puolesta Sinun ei kannata tressata mieltäsi. Heilläkin on vain yksi pelastaja, luvattu messias, Jeesus.
Hoitokokoukset ovat ihmisuskoa, eli sielunvihollisen ote siinä seurakunnassa. Mistä ne löydät Raamatusta, ei mistään. Nuhde on eri asia.
Vielä kerran, käänny tervepäisen kristityn kanssa Jeesuksen puoleen ja pyydä Häntä poistamaan taakkasi, yllätyt kuinka onnelinen olet sen jälkeen
Rukoilen puolestasi.- Anonyymi
Lähes nekrologi.
Veikkaan että isoisäsi etunimi oli Lenna. Kautta aikain väkevimmät Ilosanoman levittäjät ylösnousseesta Jeesuksesta ovat olleet juutalaiskäännynnäisiä alkaen Saulus Tarsolaisesta.
SaaleminPastori-ko kirjoitti:
Veikkaan että isoisäsi etunimi oli Lenna. Kautta aikain väkevimmät Ilosanoman levittäjät ylösnousseesta Jeesuksesta ovat olleet juutalaiskäännynnäisiä alkaen Saulus Tarsolaisesta.
Lähelle meni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä802809Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda2951626Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2461527- 871371
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel4011349Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että3961273Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa
Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat381027Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik2999Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun329854Miksi Purra-graffiti ei nyt olekkaan naisvihaa?
"Pohtikaapa reaktiota, jos vastaava graffiti olisi tehty Sanna Marinista", kysyy Tere Sammallahti. Helsingin Suvilahden254832