Aihe

Neuroleptien varhainen lopettaminen kuusinkertaistaa todennäköisyyden parantua skitsofreniasta

Anonyymi

Juuri julkaistun tutkimuksen (Harrow. et al. 2021) mukaan todennäköisyys parantua skitsofreniasta ja muista psykoosisairauksista on lähes kuusi kertaa todennäköisempää potilailla, jotka lopettavat lääkityksen alle kahdessa vuodessa lääkityksen lopettamisesta verrattuna niihin, jotka jatkavat lääkityksellä. Todennäköisyys parantumiseen on kuusi kertaa suurempi sen jälkeen, kun skitsofrenian ja muiden psykoosisairauksien ennusteeseen vaikuttavat muuttujat kuten koulutustaso, psykoosin vakavuus, ikä, sivillisääty ja alkoholin käyttö yms.

Tutkijat esittävät hypoteesin, että muissakin tutkimuksissa löydetty positiivinen yhteys heikkojen tulosten ja lääkityksen välillä selittyy osaltaan neuroleptien aiheuttamasta neuroadaptaatiosta, joka myös eläinkokeiden perusteella herkistää potilaiden postsynaptista dopaminergistä järjestelmää rakenteellisesti ylireagoimaan dopamiiniin.
https://www.madinamerica.com/2021/02/stop-taking-antipsychotics-six-times-likely-recover-serious-mental-illness/

Tulos on yhteneväinen monien muidenkin pitkän aikavälin tutkimusten kanssa. Esim. Suomessa tehty vertaileva tutkimus avoimen dialogin mallista ja käypä hoidosta antaa olettaa, että pitkällä aikavälillä neuroleptilääkityksen määrän puolittaminen yleisellä tasolla ja sen välttäminen hoidon ensisijaisena hoitomuotona puolittaa myös sairauseläkkeiden määrän, kun siihen yhdistää perheorientoituneen psykososiaalisen hoitomuodon.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30253321/

Näiden tutkimusten perusteella käsite "psykoosilääke" on osuva termi, koska se näyttää tehokkaasti ylläpitävän psykoottista reagointia. Milloin ajattelette, että näyttö psykoosilääkkeiden psykoosia kroonistavasta vaikutuksesta alkaa tutkimusnäytön valossa olla niin ilmeinen, että käypä hoito -suositusten kirjoittajia alkaa nolottaa suosittaa niitä psykoosin estoon? Vai ovatko he niin todellisuudesta vieraantuneita, että pohjaavat vastedeskin hoitosuosituksensa lyhytakaisiin vieroitusoiretutkimuksiin ja hedelmällisessä yhteistyössä lääkeyhtiöiden kanssa tehtyinin pitkäaikaistutkimuksiin, joiden mukaan massiivisia terveysongelmia aiheuttavat lääkkeet lisäävät skitsofreenikoiden elinikää?

12

60

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      No nih, nyt tuli asiaa!:)

    • Anonyymi

      Kiitos asiallisesta viestistä! :) (itsellä juuri meneillään lääkkeistä vieroittautuminen 40%:lla annoksella kun pienemmällä tulee vieroitusoireita)

      Valitettavasti tiedeyhteisöllä menee aikansa, että konsensus löytyy etenkin kun on varmasti edelleen tahoja, jotka yrittävät saada tutkimusdataa lääkkeiden hyödyllisyydestä.

      Ihanaa kuitenkin, että alalla on toivoa ja joitain järkiintyneitä ihmisiä kamppailemassa liian lääkekeskeistä hoitoa vastaan. Noita tutkimuksia kun ei ihan sormia näpsäyttämällä saa aikaiseksi.

    • Anonyymi

      Jos olisin käyttänyt neuroleptejä lääkärin määräämällä isolla annoksella kaksi vuotta tai enemmän olisin todennäköisesti jossain kroonisten potilaiden hoitolaitoksessa pysyvänä potilaana tai heittänyt hanskat tiskiin elämäni suhteen. Jo muutama kuukausi oli liikaa.

    • Anonyymi

      Pystyn komppaamaan tuota aloitusta.
      Lääkkeitä vuosia käyttäneenä pystyn rehellisesti sanomaan, että pääsin eroon " psykoosisairaudesta " vasta lopetettuani lääkitykset.

      • Anonyymi

        "Psykoosisairautta" ei ole olemassakaan. Se on henkinen kriisi, joka voi tulla kenelle vaan kun olosuhteet ovat riittävän paineiset. "Psykoosi" pitkittyy "skitsofreniaksi" ellei siihen saa oikeanlaista apua. Psykoaktiiviset aineet eli reseptihuumeet voivat hetkeksi helpottaa oloa mutta pitkän päälle ne synnyttävät skitsofrenian ( ja lisäksi huumeorjuuden). Oikeanlainen apu on psykososiaalista tukea, esimerkiksi keskusteluja ja verkostoterapiaa avoimen dialogin hoitomallin mukaisesti, rauhallisessa ympäristössä. Oikea apu parantaa, siitä on Keroputaalta tutkimustuloksia jo kolmenkymmenen vuoden ajalta.


    • Anonyymi

      ""Psykoosisairautta" ei ole olemassakaan. Se on henkinen kriisi, joka voi tulla kenelle vaan kun olosuhteet ovat riittävän paineiset. "

      Tai mä näen mun psykoosin vuosia jatkuvina virhetulkintoina. Uskoin ties mitä, enkä osannut kyseenalaistaa virhetulkintoja. Uskon, että olisin parantunut ilman lääkkeitäkin, kun joku olisi vaan keskustellut mun kanssa niistä asioista (olin eristäytynyt enkä keskustellut niistä vapaa-ajalla). En mä huvikseen kuvittele mitään epätodellisia asioita, ihan mielellään oon kiinni todellisuudessa. Lääkkeet kyllä auttoi, meni pää ihan jumiin ja hirveet haittavaikutukset. Siks toivoisin et asia olis ratkennut keskustelemalla.

    • Anonyymi

      Onko aivan varmaa, että oireet pysyvät kurissa ilman lääkkeitä? Miksi lääkkeitä yleensä käytetään, jos ihminen parantuu helpommin ilman lääkkeitä? Eikö silloin pitäisi olla olemassa joku muu parempi hoito?

      Minulla on käsitys, että ainakin ennen psykoosilääkkeitä on käytetty varsin surutta myös muihin vaivoihin. Vammaisille ja vanhuksille.

      • Anonyymi

        Ei tarvitse sanoa, että ennen on käytetty varsin surutta.
        Psykoosilääkkeitä kirjoitetaan nykyisin jo vaikka pelkkään unettomuuteen.

        Olen kuullut, että masennukseenkin jotkut ovat saaneet psykoosilääkkeitä.
        Ja kyllä, vanhuksille ja vammaisillekin edelleen käytetään, syitä en tiedä, mutta oletettavasti rauhoittamistarkoituksessa.
        Hoitohenkilökunnalla on helpompaa hoitaa tokkuraisia, uneliaita, ei-vilkkaita ihmisiä.

        Pahinta mielestäni on, että psykoosilääkkeitä määrätään jo lapsillekin. Itse tiedän erään tapauksen, jossa 9-vuotias söi säännöllisesti psykoosilääkettä.

        Kysyisin aivan samaa, että miksi näitä lääkkeitä määrätään niin yleisesti ?


      • Anonyymi

        Mitkä oireet? Esimerkiksi skitsofrenian lääkehoidon toimivuutta tutkivalla PANSS-skaalalla "oireet" joita tutkitaan eivät sisällä vain voimakasta harhaisuutta kuten deluusioita tai harha-aistimuksia (joka sekin on osin tulkinnanvaraista etenkin lievässä muodossaan), vaan sellaisia käyttäytymis -ja tunneilmaisun muotoja kuten "innostuneisuus", "vihamielisyys", "epäilevyys" tai sitten negatiivisia "oireita", jotka voisivat sopia vakavaan depressioon ja/tai neuroleptien aiheuttamiin "sivuoireisiin". Siis mieti mitä ja miten nuo tutkijat tulkitsevat sellaista oiretta kuin "sterotyyppinen ajattelu", ihan kuin se olisi jotenkin erityisen epätavallista ihmisten keskuudessa. Yleiset "oireet" joita tutkitaan on syyllisyydentunne, yhteistyökyvyttömyys, heikko impulssikontrolli ja heikko arviointikyky. Ei hitto vieköön, sosiaalinen välttäminen ja ahdistuneisuus? Huono keskittymiskyky? Noita "oireita" eli yleisinhimillisä käyttäytymistapoja ja tunneilmaisun tapoja sitten pisteytetään skitsofrenian oireistona. Pelkästään hoitokielteisyys ja se ettei tykkää lääkäristä nostaa noita pisteitä pilviin, jos potilas "paranoidisesti" pelkää lääkitystä ja tulkitsee "sairauttaan" väärin, on yhteistyökyvytön ja vihamielinen. Myös esimerkiksi hyvin traumatisoitunut ihminen voi olla voimakkaan epäilevävinen, lamaantunut, vihamielinen ja sisäänpäinkääntynyt ja suorastaan harhainen. Pelkästään pahat unihäiriöt ja univaje aiheuttaa skitsofrenian oireita pitkällä aikavälillä monille ihmisille.

        Ihmisillä on sellainen huvittava kuvitelma, että skitsofrenia olisi jokin mitattavissa oleva aivosairaus, eikä ihan tulkinnanvarainen käyttäytymisen ja tunnelämän ilmaisuille pohjautuva häiriö, jonka diagnosoimiseksi et tarvitse minkäänlaista tietoa ihmisen genetiikasta eikä aivojen toiminnasta. Se diagnosoidaan ihmisellä, joka käyttäytyy ja puhuu hassuja pidemmän aikaa kuin muutaman kuukauden. Lääkehoidon tehoa ei oikeasti tutkita koskaan, ei koskaan ensipsykoosiin sairastuneilla ihmisillä ja hyvin harvoin ne kestävät enemmän kuin muutaman kuukauden. Niissä käytetään näitä kroonisesti sairaita potilaita, jotka Harrowin tutkimuksen mukaan eivät juuri koskaan onnistu kouluttautumaan, työllistymään tai perustamaan perhettä. Heillä sitten tehdään näitä tieteellisiä "kokeita", joissa testataan mitä jännittävää tapahtuu kun vieroitat vahvoista lääkkeistä riippuvaisen potilaan viikossa parissa plasebolle tai suoraan lääkitykseltä. Onko hän vihamielisempi kuin lääkitty potilas? Innostuneempi, ahdistuneempi, epäilevämpi? Aktivoituuko hänen väkisin aivojen toimintaa lamaavilla lääkkeillä vaimennetut ääniharhat, jotka ovat usein vielä väkivaltaisempia ja vaikeammpin hallittavia kuin sairauden alussa? Itse olen skitsofreenikko, koska olin kokenut jo hetken aikaa ajoittain kuulevani ihmisten ajatuksia ja joskus ne olivat aika ilkeitä. En ole löytänyt lääketieteellistä selitystä, että voimakkaasti lihottavat ja dementoivat lääkkeet parantaisivat itsetuntoani ja veisivät ikävät ajatukset pois päästäni, vaan päin vastoin. Itsetuntoni on parantunut, kun olen opiskellut ja saavuttanut elämässäni asioita, joita olen tavoitellut. Sillä tavalla ihmisen suhde itseensä muuttuu ja sitähän nuo äänet ja ajatukset usein ilmentävät, ihmisen suhdetta itseensä ja sitä miten minuus ja persoona on kehittynyt.

        Ongelma on se, että psyykkiset kriisit ja ongelmat eivät poistu kuudessa viikossa, vaikka lääketutkijat toisin väittävät. On hyvin keinotekoista väittää, että niiden tehoa voisi tutkia viikkojen tai edes kuukausien kestävillä kokeilla etenkään, kun ne ovat tutkimusastelemaltaan hyvin vinoutuneita ja antavat vain vähän tietoa siitä, miten ihmisten "oireet" kehittyvät ja muuttuvat eri konteksteissa pitkällä aikavälillä. Eivätkä ne edes ole lyhyellä aikavälillä mitenkään erikoisen tehokkaita. Jotta saat aktiivisella lääkkeellä yhdestä ihmisestä vähemmän paranoidin, vähemmän innostuneet, vähemmän epäileväisen/paranoidin ja pikkuisen vähemmän vihamielisen, yhteistyökykyisemmän ja sosiaalisesti mielyttävämmän kaikin puolin muutamaksi viikoksi, sinun pitää hoitaa seitsemän muuta potilasta ilman minkäänlaista vastetta paitsi plasebovaste, joka selittää reippaasti yli puolet lääkityksen tehosta. On aika raju väite olettaa, että NNT 7 lyhyellä aikavälillä aivotoimintaa lamaavalla lääkkeellä parantaisi toimintaakykyä tai pitäisi edes oireita "kurissa" pitkällä aikavälillä. Ihmiset on vaan saatu aivopestyä uskomaan tuo erittäinkin epäuskottava johtopäätös lyhyen aikavälin kokeiden perusteella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitkä oireet? Esimerkiksi skitsofrenian lääkehoidon toimivuutta tutkivalla PANSS-skaalalla "oireet" joita tutkitaan eivät sisällä vain voimakasta harhaisuutta kuten deluusioita tai harha-aistimuksia (joka sekin on osin tulkinnanvaraista etenkin lievässä muodossaan), vaan sellaisia käyttäytymis -ja tunneilmaisun muotoja kuten "innostuneisuus", "vihamielisyys", "epäilevyys" tai sitten negatiivisia "oireita", jotka voisivat sopia vakavaan depressioon ja/tai neuroleptien aiheuttamiin "sivuoireisiin". Siis mieti mitä ja miten nuo tutkijat tulkitsevat sellaista oiretta kuin "sterotyyppinen ajattelu", ihan kuin se olisi jotenkin erityisen epätavallista ihmisten keskuudessa. Yleiset "oireet" joita tutkitaan on syyllisyydentunne, yhteistyökyvyttömyys, heikko impulssikontrolli ja heikko arviointikyky. Ei hitto vieköön, sosiaalinen välttäminen ja ahdistuneisuus? Huono keskittymiskyky? Noita "oireita" eli yleisinhimillisä käyttäytymistapoja ja tunneilmaisun tapoja sitten pisteytetään skitsofrenian oireistona. Pelkästään hoitokielteisyys ja se ettei tykkää lääkäristä nostaa noita pisteitä pilviin, jos potilas "paranoidisesti" pelkää lääkitystä ja tulkitsee "sairauttaan" väärin, on yhteistyökyvytön ja vihamielinen. Myös esimerkiksi hyvin traumatisoitunut ihminen voi olla voimakkaan epäilevävinen, lamaantunut, vihamielinen ja sisäänpäinkääntynyt ja suorastaan harhainen. Pelkästään pahat unihäiriöt ja univaje aiheuttaa skitsofrenian oireita pitkällä aikavälillä monille ihmisille.

        Ihmisillä on sellainen huvittava kuvitelma, että skitsofrenia olisi jokin mitattavissa oleva aivosairaus, eikä ihan tulkinnanvarainen käyttäytymisen ja tunnelämän ilmaisuille pohjautuva häiriö, jonka diagnosoimiseksi et tarvitse minkäänlaista tietoa ihmisen genetiikasta eikä aivojen toiminnasta. Se diagnosoidaan ihmisellä, joka käyttäytyy ja puhuu hassuja pidemmän aikaa kuin muutaman kuukauden. Lääkehoidon tehoa ei oikeasti tutkita koskaan, ei koskaan ensipsykoosiin sairastuneilla ihmisillä ja hyvin harvoin ne kestävät enemmän kuin muutaman kuukauden. Niissä käytetään näitä kroonisesti sairaita potilaita, jotka Harrowin tutkimuksen mukaan eivät juuri koskaan onnistu kouluttautumaan, työllistymään tai perustamaan perhettä. Heillä sitten tehdään näitä tieteellisiä "kokeita", joissa testataan mitä jännittävää tapahtuu kun vieroitat vahvoista lääkkeistä riippuvaisen potilaan viikossa parissa plasebolle tai suoraan lääkitykseltä. Onko hän vihamielisempi kuin lääkitty potilas? Innostuneempi, ahdistuneempi, epäilevämpi? Aktivoituuko hänen väkisin aivojen toimintaa lamaavilla lääkkeillä vaimennetut ääniharhat, jotka ovat usein vielä väkivaltaisempia ja vaikeammpin hallittavia kuin sairauden alussa? Itse olen skitsofreenikko, koska olin kokenut jo hetken aikaa ajoittain kuulevani ihmisten ajatuksia ja joskus ne olivat aika ilkeitä. En ole löytänyt lääketieteellistä selitystä, että voimakkaasti lihottavat ja dementoivat lääkkeet parantaisivat itsetuntoani ja veisivät ikävät ajatukset pois päästäni, vaan päin vastoin. Itsetuntoni on parantunut, kun olen opiskellut ja saavuttanut elämässäni asioita, joita olen tavoitellut. Sillä tavalla ihmisen suhde itseensä muuttuu ja sitähän nuo äänet ja ajatukset usein ilmentävät, ihmisen suhdetta itseensä ja sitä miten minuus ja persoona on kehittynyt.

        Ongelma on se, että psyykkiset kriisit ja ongelmat eivät poistu kuudessa viikossa, vaikka lääketutkijat toisin väittävät. On hyvin keinotekoista väittää, että niiden tehoa voisi tutkia viikkojen tai edes kuukausien kestävillä kokeilla etenkään, kun ne ovat tutkimusastelemaltaan hyvin vinoutuneita ja antavat vain vähän tietoa siitä, miten ihmisten "oireet" kehittyvät ja muuttuvat eri konteksteissa pitkällä aikavälillä. Eivätkä ne edes ole lyhyellä aikavälillä mitenkään erikoisen tehokkaita. Jotta saat aktiivisella lääkkeellä yhdestä ihmisestä vähemmän paranoidin, vähemmän innostuneet, vähemmän epäileväisen/paranoidin ja pikkuisen vähemmän vihamielisen, yhteistyökykyisemmän ja sosiaalisesti mielyttävämmän kaikin puolin muutamaksi viikoksi, sinun pitää hoitaa seitsemän muuta potilasta ilman minkäänlaista vastetta paitsi plasebovaste, joka selittää reippaasti yli puolet lääkityksen tehosta. On aika raju väite olettaa, että NNT 7 lyhyellä aikavälillä aivotoimintaa lamaavalla lääkkeellä parantaisi toimintaakykyä tai pitäisi edes oireita "kurissa" pitkällä aikavälillä. Ihmiset on vaan saatu aivopestyä uskomaan tuo erittäinkin epäuskottava johtopäätös lyhyen aikavälin kokeiden perusteella.

        "Itsetuntoni on parantunut, kun olen opiskellut ja saavuttanut elämässäni asioita, joita olen tavoitellut."

        Olet tuottanut pettymyksen sinut diagnosoineille lääkäreille. Kuinka kehtaat? Etkö tajua, että sinun pitäisi olla konttaava, kuolaava, lääkäreille kiltisti tassua antava SKITSOFREENIKKO? Ja PARANOIDI vielä? Eikä mikään tavallinen, töissä ja koulussa käyvä, muista erottautumattomasti pukeutuva ja puhuva normityyppi! - Pakka menee sekaisin. Kukaan ei tiedä, missä on ja mihin kuuluu kun sinunkaltaisesi eivät pysy lestissään. Onko täällä muitakin samanlaisia...??!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Itsetuntoni on parantunut, kun olen opiskellut ja saavuttanut elämässäni asioita, joita olen tavoitellut."

        Olet tuottanut pettymyksen sinut diagnosoineille lääkäreille. Kuinka kehtaat? Etkö tajua, että sinun pitäisi olla konttaava, kuolaava, lääkäreille kiltisti tassua antava SKITSOFREENIKKO? Ja PARANOIDI vielä? Eikä mikään tavallinen, töissä ja koulussa käyvä, muista erottautumattomasti pukeutuva ja puhuva normityyppi! - Pakka menee sekaisin. Kukaan ei tiedä, missä on ja mihin kuuluu kun sinunkaltaisesi eivät pysy lestissään. Onko täällä muitakin samanlaisia...??!

        Meitä kehtaavia pitäisi olla paljon enemmän.
        Olisi osattava näyttää voimavaramme, että meistäkin on elämään aivan normaalia täyspainoista elämää.

        Jos sattuu diagnoosin saamaan, niin se ei ole maailmanloppu.
        Mikä edes johtaa noihin diagnooseihin, kenties ihmisen luonne, tunteiden omakohtainen tulkinta ja niistä seuraava käytös, vähänkin " normaalista " poikkeava käytös ?

        Miksi nykyään kaikki ihmisen toiminnat ja ajatuksenjuoksu täytyy muuttaa joksikin diagnoosiksi ?
        Meneekö maailma siihen, että jossain vaiheessa ihminen luokitellaan " epänormaaliksi ", jos hänellä ei ole diagnoosia ?


    • Anonyymi

      Neuroleptit aiheuttavat skitsorenian oireet. Neuroleptien lopettaminen parantaa 100%:sti oireet.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Helsingin Itäkeskuksessa maskipakko, valvotaanko sitä?

      Itiksessä on nyt maskipakko mutta valvotaanko sitä mitenkään? https://www.itis.fi/fi/ajankohtaista/kauppakeskuksessa-maskipakko
      Maailman menoa
      117
      2303
    2. Suomeen julistettu poikkeustila

      Ulkonaliikkumiskielto pikapuoliin.
      Maailman menoa
      123
      2022