yksinpurjehduksen haasteet isolla veneellä?

Anonyymi

Ajatuksia? Mitkä on haasteet? Satamaan saapumiset suurin haaste? Kotisatama oltava tietynlainen, suojaisa aisapaikka? Olisi kiva olla mahdollista tehdä päiväreissuja merelle, kotisatamaan palaten myös yksin, mitä huomioisitte venevalinnassa, onko tässä nyt joku pieni vene sitten hommattava vain siksi että pääsee liikkeelle myös silloin kun miehistöä ei kiinnosta. Ensimmäinen oma purjevene siis hankinnassa ja ei olisi aikaa aloittaa optitimistijollasta, ja paljon tekijöitä jotka puoltaa isohkon, asuttavan ja merikelpoisen veneen hankintaa.

-Jipsu

47

1721

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Lopeta nyt jo tuo spämmäys. Et sinä mitään venettä oikeasti tule koskaan ostamaan, haaveilet vain.
      Jos sinulla ei ole tuon vertaa (päätellen näistä postauksistasi) kokemusta purjehduksesta, et todellakaan tule pärjäämään ison veneen kanssa kipparina edes miehistön ollessa kokenutta.
      Yksin et pärjää edes 25-jalkaisella. Tämä on faktaa.
      Lopeta haaveilu ja jos oikeasti aiot purjehtia, aloita eka kesä jollain H-veneellä, Rock 20:sellä, Sunwind 20:sellä, Avance 24:llä tai vastaavalla.
      Niillä voi oppia ensin ne perusteet eikä tarvitse heittää kymppi- tai jopa satojatonneja kankkulan kaivoon. Voi näet olla, että kylmän ja sateisen kesän mittaan (jollaisia kesät usein ovat) huomaatkin, että purjehdus on mielestäsi täysin perseestä ja haluat tehdä jotain muuta.....

      -Ystävällisesti, Kesoil-

      • Anonyymi

        Jaa? 25 jalkaisella ei pärjää mutta 24 jalkaisella pärjää. Jo on tarkkaa.


      • Anonyymi

        Ei tuo toinen yksinpurjehdusaiheinen ketju ole minun, mutta ihan miten vaan.

        -Jipsu


      • Anonyymi

        Oikein ”ystävällisesti” annoit ohjeita, vaikka alku oli tämmöinen.
        ” Lopeta nyt jo tuo spämmäys. Et sinä mitään venettä oikeasti tule koskaan ostamaan, haaveilet vain.”

        Eikö asiallinen ja kohtelias esitystapa olisi paras kun kuitenkin olemme ikäänkuin samassa veneessä?

        Tämän totesi taas kerran Provon tarkastaja


    • Anonyymi

      Eihän tuossa ole mitään ongelmaa, lyöt vaan rahat tiskiin niin saat sopivaksi kokoisen veneen yksinpurjehdukseen varustettuna. Saapuminen aisapaikkaan tapahtuu niin että ajat sen sihen, kävelet keulaan ja köydet kiinni. Kylkikiinnityksessä keskiknaapista yksi köysi löyhästi laituriin ja vaihde eteen niin vene asettuu itsekseen laituriiin kiinni. Helppoa kuin heinänteko.

      • Anonyymi

        Onko myös silloin, kun tulee aisan puolelta? Yksin et ehdi kiinnittämään springiä aisan päähän ennen kuin vene on karannut tuulen mukana. Aisapaikka on oikeasti helpoin yksinpurjehtijalle, mutta ei springaamalla. En viitsi kaikille paljastaa parempaa tekniikkaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko myös silloin, kun tulee aisan puolelta? Yksin et ehdi kiinnittämään springiä aisan päähän ennen kuin vene on karannut tuulen mukana. Aisapaikka on oikeasti helpoin yksinpurjehtijalle, mutta ei springaamalla. En viitsi kaikille paljastaa parempaa tekniikkaa.

        Ei siinä mitään springaamisia tarvita kun on taivasankkuri


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko myös silloin, kun tulee aisan puolelta? Yksin et ehdi kiinnittämään springiä aisan päähän ennen kuin vene on karannut tuulen mukana. Aisapaikka on oikeasti helpoin yksinpurjehtijalle, mutta ei springaamalla. En viitsi kaikille paljastaa parempaa tekniikkaa.

        Redille jättäminen on helpoin. Nappaat poijusta kiinni ja se on siinä. Tilaa on sählätä ellei heti onnistu. Mahdollisesti poijuun jätetty kumivene väistää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Redille jättäminen on helpoin. Nappaat poijusta kiinni ja se on siinä. Tilaa on sählätä ellei heti onnistu. Mahdollisesti poijuun jätetty kumivene väistää.

        Ei näy redillä veneitä ainakaan Tsadin edustalla. Vielä 90-luvulla oli monen kerhon laiturin edessä poijupaikkoja, mm. Valkosaaressa NJK:lla, Särkässä ja Puotilassa. Tainnut aika ajaa ohi noista poijuista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei näy redillä veneitä ainakaan Tsadin edustalla. Vielä 90-luvulla oli monen kerhon laiturin edessä poijupaikkoja, mm. Valkosaaressa NJK:lla, Särkässä ja Puotilassa. Tainnut aika ajaa ohi noista poijuista.

        Omaan kotisatamaan se on helppo toteuttaa jos on tarvis. Useimmat harjoittelee laiturirantautumisen kuitenkin. Pikkuveneelle on mukava lähtiessä vetää laiturilta köysi poijulle mutta ei sellainen isoa pitele.


    • Anonyymi

      Mie oom Vinjetin kap teeni. Köyhät kyykkyyn. 500 jalkasella (puolta piänempi kun tuhatjalkanen) lähen Karipiialle vappuna. Pon voijaase mullekin.

    • Anonyymi

      Ison skuutti pitää olla ruorimiehen käden ulottuvilla. Mielellään rullaiso ja -genoa. Jos fokka olisi itseskuuttaava niin hyvä. Autopilotti. Keulapotkuri. Hyvät fendarit kyljille ja keulaan. Jolla (kumivene) ja ankkuripeli olisi hyvä. Hyvä plotteri.

    • Anonyymi

      Haasteita voi lukea tällä hetkellä HS ja ip lehtien sivuilta ja kuunnella uutisista.
      Yksinpurjehtija T Lehtinen merihädässä Intian valtamerellä, alus uponnut, lähin pelastuslaiva 500 km päässä, aallot 4-8 metrisiä, kai?
      Lehtinen on päässyt pelastuslautalleen ja nyt vain toivotaan että apu ehtii ajoissa.
      Tämä on lähinnä varakkaiden henkilöiden 'kun mikään ei tunnu enää miltään, vaarannan henkeni, rahaa on ,purjehdus on eliittilaji' haaste, typeryydessään omassa luokassaan.
      Ukrainassa varmaan taistellaan oikeita vihollisia vastaan oman hengenlähdön uhalla ja toivotaan vain rauhaa. Rahaa tarvitaan valtavasti sekä sodan voittamiseen että maan jälleen rakentamiseen.

      • Anonyymi

        Samaan sarjaan hengenvaaralliset vuorikiipeilyt jotka Suomessa aloitti Veikka Gustafsson.


      • Anonyymi

        Ei Ukraina sotaa rahalla saa voitettua, vaikka saisi sillä rahalla aseita niin paljon kun haluaa.
        Sillä kalustolla voisi kuitenkin saada miehittäjän ajettua ulos koko maastaan, mutta sehän ei vielä tarkoita sodan voittoa, vaan sodan jatkumista yksipuolisin venäjän tekemin ohjusiskuin useita vuosikymmeniä. Silloin kumpikin osapuoli on hävinnyt, eikä voittajaa todellakaan ole olemassa. Tämä lienee se todennäköisin lopputulos.

        Rauhaa saa toki toivoa, mutta lopputuloksena se on hyvin epätodennäköinen tällä vuosikymmenellä, ellei sota pääty venäjän täydelliseen murskavoittoon ja Ukrainan täydelliseen tuhoamiseen ja Ukrainalaisten kansanmurhaan. Sellaista lopputulosta en kyllä rauhaksi kutsuisi, vaikka tarkoittaisikin sodan loppumista.


      • Anonyymi

        Älä vain ikinä itse vaaranna henkeäsi ylittämällä katua jalankulkijana. GGR ei todellakaan ole mikään varakkaiden henkilöiden seikkailutapahtuma, eikä isojen sponsorienkaan. Riittävästi intohimoa ja aivan taviskin voi osallistua.

        Aallot olivat tapahtumahetkellä noin 2,5 metrisiä. Veneen äkillinen uppoaminen yleensä niitä epätodennäköisimpiä tapahtumia ja Asterian uppoaminen erityisen epätodennäköistä, se oli luultavasti joukon vankin vene. Typeryyden arviointi mistään mitään tietämättä on takuulla typerää.


      • Anonyymi

        Ukrainalaiset syyttäkööt itseään. Koko valtion olemassaololle ei ole mitään järkiperustetta. Paras olisi, että länsi lopettaisi kaiken tuen ja itsenäisyyttä kannattaville ukrainalaisille tehtäisiin kuten saksalaisille sotilaille 1945, koko jengi Siperiaan eikä takaisin olisi tulemista.


    • Anonyymi

      Luonnollinen poistuma on yhä olemassa.

      Tietoisella riskinotolla joskus saattaa jäädä Musta Pekka käteen.
      Ihan sama muuten koskee autolla kaahaamista.

      Otanko tähän vielä moottoripyörällä 335km/h huiput kolmostiellä?

    • Anonyymi

      Mitä sekoilette, pelastuslautassa kiva pötkötellä, siellä on iisi keli, pitkä maininki keinuttaa kuin kehtoa. Ei siellä hätää ole, ja vuorokauden tai kahden sisällä kilpatoveri tai rahtilaiva poimii kyytiin.

    • Anonyymi

      Aloituskysymykseen vastaisin, että yksinpurjehduksen kannalta suurin hankaluus isossa veneessä on spinaakkerin suuri koko. Yli 100 neliön spinaakkeri alkaa olla hankala käsitellä yksin, jos tuulee vähänkin kovempaa.

    • Anonyymi

      Yksinpurjehduksen suurin haaste on että se on haasteellista. Haaste sinänsä on haaste kun joutuu haastamaan itsensä yksinpurjehduksen haasteisiin. Haasteellista se kyllä on, mutta haasta itsesi ninn selätät kyllä kaikki haasteet.

    • Anonyymi

      Suurin haaste on kestää itseään. Kun on pari viikkoa ollut reissussa, kaipaa jo naista veneeseen.

      • Anonyymi

        Älä. Mä kaipaan toista naista veneeseen aina kun olen oman vaimoni kanssa merellä. Siis hänen tilalleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä. Mä kaipaan toista naista veneeseen aina kun olen oman vaimoni kanssa merellä. Siis hänen tilalleen.

        Hyvä tarkennus. Yhtäkin naista voi olla vaikea kestää 24/7. Saati kahta yhtä aikaa.


    • Anonyymi

      Referenssiä isolle yksinpurjehdittavalle saa, kun laittaa hakuun "alain colas club mediterranee". Ainakin Atlantin yli sillä pääsi.

    • Anonyymi

      Yksinpurjehdus on helppoa tai vaikeaa riippuen purjehtijan kokemuksesta. Asiaan vaikuttaa tietysti venekkin, josta karkeasti voi sanoa, että uudempi pienempi vene on helpommin hallittavissa kuin vanhempi isompi vene. Jos purjehtiminen laajennetaan veneen omistamiseen ja sen ylläpitoon, lähes kaikki tekijät puoltaa pienempää venettä. Veneen ikä on yksi merkittävä tekijä. Modernissa 30' veneessä on paremmat tilat kuin vanhoissa 37'-40' veneissä.

      30' isopurjeen saa yksinkin paikalleen keväällä, mutta 40' veneen genuat ja spinnut ovat niin isoja, että yksin niiden kanssa pärjääminen vaatii kokemuksen lisäksi raakaa voimaa. Vanhojen veneiden 'hallintalaitteet' ovat uusiin verrattuna kömpelöitä ja osin hankaliakin. Vanhan veneen päivittäminen on uskomattoman kallista. 40' vanhan malliset vinssin vaihtaa mielellään uusin itsejalustaviin, mutta kun niitä vinssejä on kannella 6-10 kpl keskihinnaltaan 1500,- niin aika usein jää tekemättä. Isomman veneen purjeet, moottori ja muu tekniikka maksaa karkeasti tuplaten enemmän kuin 30' veneen. Pohjassa on pidemmässä veneessä tuplaten neliöitä maalattavaksi ja kylkeä kiillotettavaksi. Jos kaiken tekee yksin, niin pienempi vene on kaikilla mittareilla järkevämpi.

      Markkinatilanne on nyt se, että modernin pienen veneen hinnalla saa vanhemman paljon 'isomman' veneen. Kannattaa katsoa muutakin kuin pituutta. -80 ja -90 lukujen veneet ovat hyvinkin ahtaita sisältä, eikä kaikkiin mahtunut edes kunnollista vessaa. Pidempi vene kulkee yleisesti ottaen hieman kovempaa, mutta ikä tasoittaa eroa, ja modernit lyhyemmät veneet pysyy vauhdissa mukana.

      Kaiken kaikkiaan veneen käyttöä kannattaa harkita hyvin tarkkaan. Jos maileista valtaosa syntyy päiväpurjehduksilla yksin, niin silloin kannattaa hommata siihen parhaiten sopiva vene. Satunnaisia sukulaisten tai työkavereiden yli yön piipahteluja varten vuokrataan mökki, tai tuokoot teltan tullessaan. En allekirjoita sitäkään näkemystä, että isompi vene olisi turvallisempi tai miellyttävämpi merellä. Iso vene osaamattomissa käsissä on yksiselitteisesti vaarallinen yhdistelmä tuulen noustessa. Pienempi helposti hallittava vene hyvillä purjeilla on nautinnollinen ajettava, kun isomman veneen pussipurjeet ja kömpelöt reivausjärjestelyt nostavat kylmän hien selkämykseen. Pääasia on kumminkin se, että hankit jonkun veneen. Se tarjoaa myyjälle sen toisen onnellisen purjeveneen omistamisen päivän, kun hän pääsee omastaan eroon. Laituriin ajaminen on murheistasi kaikkein mitättömin. Kannattaa todella tarkkana harkita sitä, mihin venettä käyttää - mutta ennenkaikkea omia resursseja hankkia siihen käyttöönsä parhaiten soveltuva vene.

      • Anonyymi

        Ja höpön höpön. Osta H-vene.


      • Anonyymi

        Öö, tota. Mulla on 30 vuotta vanha 38-jalkainen ja siinä on takuulla enemmän tilaa kuin modernissa 30-jalkaisessa. Ankkuripelin puute keulassa on oikeastaan ainoa miinus, tosin sekin tulee korjaantumaan. Pystyn handlaamaan veneen yksin aisapaikalta pois, seilit ylös, seilaamaan, tiputtamaan purjeet ja ajamaan takaisin omalle aisapaikalle. Luonnonsatamarantautuminen ei ole helppoa yksin. Olen ajatellut varustaa veneen jollain kauko-ohjaussysteemillä että voi keulasta styyrata kurkkaamaan rantautumispaikkaa. Perässä on ankkuripeli.
        Kryssiminen IOR-paatilla yksin vaatii ennen vendaa aina valmistautumisen, mutta sujuu sekin autopilotin kanssa. Iso ensin ja sitten keulapurjeen skuutille ja autopilotin kalikasta venda. Näin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Öö, tota. Mulla on 30 vuotta vanha 38-jalkainen ja siinä on takuulla enemmän tilaa kuin modernissa 30-jalkaisessa. Ankkuripelin puute keulassa on oikeastaan ainoa miinus, tosin sekin tulee korjaantumaan. Pystyn handlaamaan veneen yksin aisapaikalta pois, seilit ylös, seilaamaan, tiputtamaan purjeet ja ajamaan takaisin omalle aisapaikalle. Luonnonsatamarantautuminen ei ole helppoa yksin. Olen ajatellut varustaa veneen jollain kauko-ohjaussysteemillä että voi keulasta styyrata kurkkaamaan rantautumispaikkaa. Perässä on ankkuripeli.
        Kryssiminen IOR-paatilla yksin vaatii ennen vendaa aina valmistautumisen, mutta sujuu sekin autopilotin kanssa. Iso ensin ja sitten keulapurjeen skuutille ja autopilotin kalikasta venda. Näin.

        Ei auta! Sun täytyy nyt rynnätä ton maahantuojan kirjotuksen jälkeen venekaupoille. Parasta varmaan viedä ahdas, purjehduskelvoton ja suorastaan vaarallinen 38' Kuusakoskelle ja ostaa Ajolasta uusi Oceaanis 30.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei auta! Sun täytyy nyt rynnätä ton maahantuojan kirjotuksen jälkeen venekaupoille. Parasta varmaan viedä ahdas, purjehduskelvoton ja suorastaan vaarallinen 38' Kuusakoskelle ja ostaa Ajolasta uusi Oceaanis 30.

        Mutku mun vene on homeeton! Onko silti vietävä Kuusakoskelle?
        Koneenkin vaihdoin muutama vuosi sitten. Mä en tiedä mitä mä teen. Apua! Laukaisenko hätälähettimen? Pukeudunko pelastautumispukuun? Kääriydynkö folioon?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutku mun vene on homeeton! Onko silti vietävä Kuusakoskelle?
        Koneenkin vaihdoin muutama vuosi sitten. Mä en tiedä mitä mä teen. Apua! Laukaisenko hätälähettimen? Pukeudunko pelastautumispukuun? Kääriydynkö folioon?

        Näin sivusta katsottuna, sitä venettä ei missään tapauksessa saa viedä Kuusakoskelle.
        Jo ympäristön suojelun kannalta sitä kannattaa ylläpitää hamaan tulevaisuuteen.

        Ole huoleti, jatkat vain samaan tahtiin veneesi ylläpitoa ja pidät sen pelastuspukusi siellä komerossa, sekä foliot pentryssä D.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei auta! Sun täytyy nyt rynnätä ton maahantuojan kirjotuksen jälkeen venekaupoille. Parasta varmaan viedä ahdas, purjehduskelvoton ja suorastaan vaarallinen 38' Kuusakoskelle ja ostaa Ajolasta uusi Oceaanis 30.

        Mikä vimma sinulla on leimata itsesi pelkäksi paskanjauhajaksi täällä?
        Johtuuko se tuosta täydellisestä lukemansa ymmärtämömyydestä?


    • Anonyymi

      Turhaa poraamista. Aloituskoon 50-jalkaisessa tila riittää käytännössä kaikille.
      Yksinpurjehdukseen siinä on kaikki tarvittava nykyaikaisella tekniikalla.

      Kun aloittaa kunnon kalustolla, purjehduksesta voi nauttia eikä kuluttaa kaikkea aikaansa vanhan paskan rassaamiseen ja "hyvien puolien" etsimiseen vanhasta romusta.

      Laituriin ajo ja sieltä lähtö onnistuu vasemmalla kädellä yksin myös 50-jalkaisella, olivat tuuliolosuhteet mitkä hyvänsä. Samoin sellaisella voi rantautua luonnonsatamaan eteen näyttävän kaiun ja remote controlin ansiosta helpommin kuin useimmilla vanhoilla riiskoilla.

      Jos tuntuu, ettei tila riitä, voi tietenkin hypätä suoraan 60-jalkaiseen.

      Tsemppiä!

    • Anonyymi

      Seilaan enimmäkseen yksin 35-jalkaisella, samalla veneellä, johon parikymmentä vuotta sitten siirryin moottoriveneestä. Mitään purjehduskokemusta ei ollut, mutta veneilykokemusta kyllä aika paljon eli veneen käsittely koneajossa ei ollut ongelma. Sitten vain pikkuhiljaa kokeilemaan purjeiden ylösvetämistä jne. Parina ensimmäisenä kesänä koneella tuli ajettua varmaan 80% maileista, hiljalleen se siitä kehittyi jonnekin 50/50 -tasolle tai oikeastaan 60/40. Riippuu kesästä, milloin on tullut ajettua enemmän koneella ja milloin purjeilla. Viime kesänä n. 75% meni purjeilla. Vuotuiset mailit on vaihdelleet 500 ja 1500 välillä riippuen siitä, miten pitkä kesälomareissu on tullut tehtyä.
      Jos niitä haasteita miettii, niin:
      -joskus laituriintulo hankalalla tuulella voi olla vähän työlästä, toisinaan lähtökin. Voisi sanoa niin, että ihannetilanne tullessa on tuuli takana ja lähtiessä edessä, sivutuulella toinen vene tai aisa suojan puolella ja lähtiessä tyhjä laituri :)
      -joskus on reippaammalla tuulella jännittänyt, miten saa purjeet siististi alas, mutta aina on hoitunut
      -joku sanoi ison spinnun olevan suurin haaste, no sehän on helppo ratkaista: jättää spinnun hankkimatta/käyttämättä :)

      Autopilotti on ehdoton värkki yksinseilaavalle.

      • Anonyymi

        Olen kyllä toista mieltä tuulen suunnasta laituriin tullessa. Lentokoneetkin käyttävät vastatuulta. Koen myötiksen pottumaisena, tietysti riippuu paikasta kuinka avointa on. Sivutuulessa auttaa keulapotkuri.

        40-neliöinen iso tipahtaa Lazy bagiin yleensä aika nätisti kun on hyvät laakeroidut ratsastajat. Spinnua en juuri käytä; yksin ei edes kykene kun puomi on yli neljä metriä ja spinnu 100 neliötä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen kyllä toista mieltä tuulen suunnasta laituriin tullessa. Lentokoneetkin käyttävät vastatuulta. Koen myötiksen pottumaisena, tietysti riippuu paikasta kuinka avointa on. Sivutuulessa auttaa keulapotkuri.

        40-neliöinen iso tipahtaa Lazy bagiin yleensä aika nätisti kun on hyvät laakeroidut ratsastajat. Spinnua en juuri käytä; yksin ei edes kykene kun puomi on yli neljä metriä ja spinnu 100 neliötä.

        Helpoin tuulen suunta laituriin tullessa riippuu tietysti täysin siitä millainen laituripaikka on kyseessä ja miten päin siihen aikoo ajaa. Sivuaisapaikalle on helpoin tulla, jos tuulee sivusta aisaa kohti. Ajat vain paatin paikalleen, ja siinä lepäilee tuulen voimasta sen aikaa että saat kiinni. Keula edellä poijupaikalle on helpointa tulla myötäisessä. Tuuli pitää keulan oikeaan suuntaan ja voit vaikka pidemmäksikin aikaa jättää veneen roikkumaan poijuköydestä laituria kohti. Jos aiot peruuttaa laituriin, niin tuuli laiturin suunnasta on helpoin, koska muusta suunnasta tuleva tuuli pyrkisi kääntämään venettä.

        Laitureissa, joissa vettä on ihan laituriin asti (eli esim kaikki ponttoonilaiturit) on usein helpoin tapa ajaa keula kiinni laituriin ja työntää sitä vasten koneella. Silloin paatti on täydellisesti hallinnassa ja voit kiinnitellä köysiä juuri niin kauan kuin haluat. Poltat vaikka sikarin ensin. Sama lähtiessä - vene puskee laituria vasten sen aikaa, että irroittelet köydet ja muuten valmistaudut lähtöön. Peräsimellä saat käännettyä veneen tuulensuunnan edellyttämään asentoon ennen kuin lähdet pakilla liikkeelle. Peräpoijuun kannattaa kiinnittyä juoksuköydellä, niin saat sen poistettua jo ennen liikkeelle lähtöä. Kovassa tuulessa tuulen alapuolella olevasta poijusta on toisinaan hankala käydä hakemassa haka irti, jos samassa poijussa on muitakin.

        Lentokoneen vastatuulivertaus toimii tässä yhteydessä aika huonosti. Se lentokoneen siivet ja ohjainpinnat kun toimivat siinä ilmamassassa. Veneen köli, peräsin ja potkuri sen sijaan ovat vedessä. Virtaavassa vedessä tuo sen sijaan on hyvä vertaus. Vastavirtaan vene on huomattavasti paremmin hallittavissa kuin myötävirtaan.

        "-joku sanoi ison spinnun olevan suurin haaste, no sehän on helppo ratkaista: jättää spinnun hankkimatta/käyttämättä :)"

        Samalla logiikalla on helppo ratkaista kaikki purjehduksen haasteet: jätä purjehtimatta. Myötätuulipurjehdus ilman myötätuulipurjeita on supertylsää ja yhtään kevyeämmällä kelillä hidasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Helpoin tuulen suunta laituriin tullessa riippuu tietysti täysin siitä millainen laituripaikka on kyseessä ja miten päin siihen aikoo ajaa. Sivuaisapaikalle on helpoin tulla, jos tuulee sivusta aisaa kohti. Ajat vain paatin paikalleen, ja siinä lepäilee tuulen voimasta sen aikaa että saat kiinni. Keula edellä poijupaikalle on helpointa tulla myötäisessä. Tuuli pitää keulan oikeaan suuntaan ja voit vaikka pidemmäksikin aikaa jättää veneen roikkumaan poijuköydestä laituria kohti. Jos aiot peruuttaa laituriin, niin tuuli laiturin suunnasta on helpoin, koska muusta suunnasta tuleva tuuli pyrkisi kääntämään venettä.

        Laitureissa, joissa vettä on ihan laituriin asti (eli esim kaikki ponttoonilaiturit) on usein helpoin tapa ajaa keula kiinni laituriin ja työntää sitä vasten koneella. Silloin paatti on täydellisesti hallinnassa ja voit kiinnitellä köysiä juuri niin kauan kuin haluat. Poltat vaikka sikarin ensin. Sama lähtiessä - vene puskee laituria vasten sen aikaa, että irroittelet köydet ja muuten valmistaudut lähtöön. Peräsimellä saat käännettyä veneen tuulensuunnan edellyttämään asentoon ennen kuin lähdet pakilla liikkeelle. Peräpoijuun kannattaa kiinnittyä juoksuköydellä, niin saat sen poistettua jo ennen liikkeelle lähtöä. Kovassa tuulessa tuulen alapuolella olevasta poijusta on toisinaan hankala käydä hakemassa haka irti, jos samassa poijussa on muitakin.

        Lentokoneen vastatuulivertaus toimii tässä yhteydessä aika huonosti. Se lentokoneen siivet ja ohjainpinnat kun toimivat siinä ilmamassassa. Veneen köli, peräsin ja potkuri sen sijaan ovat vedessä. Virtaavassa vedessä tuo sen sijaan on hyvä vertaus. Vastavirtaan vene on huomattavasti paremmin hallittavissa kuin myötävirtaan.

        "-joku sanoi ison spinnun olevan suurin haaste, no sehän on helppo ratkaista: jättää spinnun hankkimatta/käyttämättä :)"

        Samalla logiikalla on helppo ratkaista kaikki purjehduksen haasteet: jätä purjehtimatta. Myötätuulipurjehdus ilman myötätuulipurjeita on supertylsää ja yhtään kevyeämmällä kelillä hidasta.

        Onhan niitä muitakin myötätuulipurjeita kuin spinaakkeri: genaakkeri, code0 - jos nyt myötätuulella tarkoittaa muutakin kuin platlenssiä. Staysailin ja coden, genuan ja coden tai fokan ja coden virittäminen virsariksi toimii myötäisellä.

        Aika monet isommallakin miehistöllä ajelevat pitävät spinaakkerin pussissa aina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen kyllä toista mieltä tuulen suunnasta laituriin tullessa. Lentokoneetkin käyttävät vastatuulta. Koen myötiksen pottumaisena, tietysti riippuu paikasta kuinka avointa on. Sivutuulessa auttaa keulapotkuri.

        40-neliöinen iso tipahtaa Lazy bagiin yleensä aika nätisti kun on hyvät laakeroidut ratsastajat. Spinnua en juuri käytä; yksin ei edes kykene kun puomi on yli neljä metriä ja spinnu 100 neliötä.

        Mikäs siinä spinnussa yksin on mahdotonta? Itsellä 4,3 m2 spinnupuomi ja 92 m2 spinnu, jota käytän usein yksin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Helpoin tuulen suunta laituriin tullessa riippuu tietysti täysin siitä millainen laituripaikka on kyseessä ja miten päin siihen aikoo ajaa. Sivuaisapaikalle on helpoin tulla, jos tuulee sivusta aisaa kohti. Ajat vain paatin paikalleen, ja siinä lepäilee tuulen voimasta sen aikaa että saat kiinni. Keula edellä poijupaikalle on helpointa tulla myötäisessä. Tuuli pitää keulan oikeaan suuntaan ja voit vaikka pidemmäksikin aikaa jättää veneen roikkumaan poijuköydestä laituria kohti. Jos aiot peruuttaa laituriin, niin tuuli laiturin suunnasta on helpoin, koska muusta suunnasta tuleva tuuli pyrkisi kääntämään venettä.

        Laitureissa, joissa vettä on ihan laituriin asti (eli esim kaikki ponttoonilaiturit) on usein helpoin tapa ajaa keula kiinni laituriin ja työntää sitä vasten koneella. Silloin paatti on täydellisesti hallinnassa ja voit kiinnitellä köysiä juuri niin kauan kuin haluat. Poltat vaikka sikarin ensin. Sama lähtiessä - vene puskee laituria vasten sen aikaa, että irroittelet köydet ja muuten valmistaudut lähtöön. Peräsimellä saat käännettyä veneen tuulensuunnan edellyttämään asentoon ennen kuin lähdet pakilla liikkeelle. Peräpoijuun kannattaa kiinnittyä juoksuköydellä, niin saat sen poistettua jo ennen liikkeelle lähtöä. Kovassa tuulessa tuulen alapuolella olevasta poijusta on toisinaan hankala käydä hakemassa haka irti, jos samassa poijussa on muitakin.

        Lentokoneen vastatuulivertaus toimii tässä yhteydessä aika huonosti. Se lentokoneen siivet ja ohjainpinnat kun toimivat siinä ilmamassassa. Veneen köli, peräsin ja potkuri sen sijaan ovat vedessä. Virtaavassa vedessä tuo sen sijaan on hyvä vertaus. Vastavirtaan vene on huomattavasti paremmin hallittavissa kuin myötävirtaan.

        "-joku sanoi ison spinnun olevan suurin haaste, no sehän on helppo ratkaista: jättää spinnun hankkimatta/käyttämättä :)"

        Samalla logiikalla on helppo ratkaista kaikki purjehduksen haasteet: jätä purjehtimatta. Myötätuulipurjehdus ilman myötätuulipurjeita on supertylsää ja yhtään kevyeämmällä kelillä hidasta.

        Itse ajan aina keulan laituriin (koska 80-luvun veneessä ei perän kautta kulku ole kovin kätevää), joten olen samaa mieltä parin edellisen kanssa: yksin seilatessa myötätuuli on helpoin laituriin tullessa ja myös lähtiessä. Poijuköydestä olen hiukan eri mieltä, juoksuköysi on hankalampi laittaa kuin haka eikä anna niin paljoa lisäarvoa, että kannattaisi.
        Satamassa on liian vähän poijuja, jos samassa poijussa on kaksi venettä. Aina pitäisi olla poiju per ruutu.


    • Anonyymi

      Muulla ei ole väliä, kunhan siinä on turbo

    • Anonyymi

      Yksinpurjehdus on helppoa, kun vene on yli 100 jalkaa ja siinä on osaava miehistö.

    • Anonyymi

      Noin 40 jalkaa on saaristossa ja meidän satamissa itselleni raja, jota en ylittäisi single hand meiningillä.

      Ja kunnossapito omatoimisesti on jo raskasta 40 jalkaisessa, mutta tehtävissä, jos haluaa veneen olevan siisti.

      • Anonyymi

        Sama, tietysti vaikuttaa se, tehdäänkö veneellä aina yksinpurjehdusta. Itse menen usein isolla miehistöllä, välillä yksin. Siksi 36 jalkaa. Sillä vielä pärjää, mutta yksin ollessa menen aina ankkuriin luonnonsatamaan, joten satamamanööverit jää pois. Yli 40-jalkaisellakin voisi aina mennä ankkuriin, mutta kyllä minusta 36-jalkainenkin on kömpelö, kun sitä sovittaa täyteen pakattuun laituriin sivutuulessa. Jos menisin aina yksin, vene olisi enintään 31 jalkaa.


    • Anonyymi

      Kokoa olennaisempi on se, miten ruorilta yltää ison jalukselle, genoan vinsseille ja genoan jaluspisteiden säätöön, mistä purjeet nostetaan ja reivataan, ankkurivinssin kauko-ohjaus ym.
      Jos kaikki tämä onnistuu istumalaatikosta, voi vene olla aika isokin.
      Keulapotkuri on iso apu etenkin parina ensimmäisenä kautena, autopilotti ehdoton.
      Omista veneistäni, 22-37 -jalkaiset, ylivoimaisesti helpoin ja turvallisin yksinajettava oli niistä suurin, 10 -tonninen 37 -jalkainen NC 83 neliön purjealalla.

      Ariel 336.

    • Anonyymi

      Heippa Jipsu!

      Hyvä ja aiheellinen aloitus. Ostin ilman minkäänlaista purjehdus kokemusta 28 jalkaisen purkkarin ensimmäiseksi veneeksi.

      Yhden viikon harjoittelu Helsingin edustalla antoi osviittaa siitä mitä mikäkin köysi tekee ja miten purjeita nostetaan/lasketaan. Harjoittelu tapahtui kevyillä tuulilla ja varuste tappioita ei tullut eivätkä ne olleet todennäköisiä.

      Tämän jälkeen lähdettiin kolmihenkisen perheen kanssa reippaan kahden viikon purjehdukselle ja taisimme käydä Tammisaaressa pisimmillään.

      Kolme kesää oli menty ja vene alkoi tuntua pieneltä. Ensimmäisenä kesänä aloitin yksin purjehdukset juurikin siitä syystä, että aina oli helppo lähteä eikä tarvinnut miettiä ja odotella muuta miehistöä. Pidin todella paljon lenkeistä, joita yksin tein. Tosin ne olivat maks 8h.

      Sitten ostettiin 39 jalkainen vene neljännelle kaudelle. Sillä ollaan purjehdittu nyt kahdeksan kautta. Kertaakaan en ole lähtenyt sillä yksin liikenteeseen. Veneessä on pitkähkö matalahko köli ja akseliveto, eikä keulapotkuria. Sillä on kotisatamassa haastava tehdä manööverejä yksin.

      Muuten olen tykännyt veneestä ja kyseisen veneen toisella kaudella ja kaikkiaan viidennellä purjehduskaudella käytiin ensimmäistä kertaa ”ulkomailla” Tallinnassa kavereiden kanssa. Ja siitä kaudesta lähtien olemme purjehtineet myös perheen kanssa Viron puolelle. Saarenmaassa oltiin yksi juhannus ja Pärnukin tuli sillä reissulla tutuksi. Viron rannikko on sangen tuttu nykyisin ja pidän purjehtia myös siellä.

      Kerran kesäiltana Hangon satamaan tuli noin 45 jalkainen purjevene ja kippari oli yksin liikkeellä. Hänellä oli kuitenkin yksinpurjehdukseen hyvin tässä tapauksessa sopiva aisapaikka niin, että lounaistuuli painoi veneen nätisti aisaa vasten ja kipparin oli helppo hypätä laiturille laittamaan etukäteen valmistellut kiinnitysköydet kiinni.

      Mutta tosiaan venepaikalla, veneellä, varusteilla, harjoittelulla, kokemuksella jne on suuri merkitys miten helppoa yksin on purjehtia. Ja juurikin satamissa ne vaikeudet suurimmaksi osaksi on. Merellä on yleensä helpompaa vaikka olisi kovakin tuuli.

      Niin ja hauska juttu sinänsä, että luin tätä foorumia aktiivisesti joskus 15 vuotta sitten ja siitä eteenpäinkin. Haaveilin ja unelmoin, kyselin neuvoja jne. Paljon oli trollaajia ja lyttääjiä, mutta myös hyviäkin vakiokasvoja joilla painavaa asiaa ja kokemuksia jaettavaksi. Niin vain unelmat muuttuivat todeksi ja purjehdusharrastus alkoi! En ole enää viime vuosina aktiivisesti täällä käynyt, mutta muutaman kerran vuodessa kuitenkin.

      Upeaa puuhaa tuo purjehdus ja nyt on mukava jo miettiä ensi kesän reissuja. Viime kesänä olin vajaa 4 viikkoa saaristomerellä ja ensi vuonna ehkä taas Viron rannikkoa kiertämään Suomen kalliita hintoja pakoon ;) Juuri tänään käyn ostamassa pikkaisen lisää elektroniikkaa veneelle kevätkunnostuksia odottamaan.

      Neuvojani on: Osta tarpeeksi iso vene, katso vaikka youtubesta, kirjoista yms miten veneet toimii ja miten niillä olisi tarkoitus purjehtia. Hanki riittävä ymmärrys navigoinnista. Hanki riittävät turvavarusteet ja miehistö. Ja ei kun kokeilemaan purjehduksen saloja! Ei ole rakettitiedettä matkapurjehdus. Tee myös itsellesi turvarajat, joiden ylittyessä jäät pitämään satamapäivän. Näin meilläkin oli ensimmäisinä kausina. Ensimmäisenä kesänä emme lähteneet rannasta mikäli päivälle oli ennusteet yli 10m/s. Ja siitä pidin kiinni, eikä ollut mitään hämminkiä kertaakaan ensimmäisenä kesänä. Myöhempinä kesinä kylläkin, mutta siitä ehkä joskus myöhemmin lisää.

      JanBene

    • Anonyymi

      Hyviä kommentteja jo tullut. Keulapotkuri olisi tosiaan kiva, mutta harvassa tyypillisessä yksinpurjehtijan veneessä sellaista on, eli max 30-jalkaisessa, 70/80-luvun veneistä nyt puhumattakaan.

      Minulla on 31-jalkainen pinnavene. Yksin hanskaan autopilotin kanssa veneen kyllä merellä, mukaanlukien purjemönööverit. Okei, reivaus kovassa tuulessa voisi olla vaikea, etenkin jos olisi isoa aallokkoa ja pilotti ei pysy mukana. En ole tosin tuollaiseen joutunut kun vähintään vaimo, yleensä lapsetkin, olleet aina mukana.

      Mutta nyttemmin olen miettinyt että yksinpurjehdus voisi olla itse asiassa ratkaisu omalla kohdalla. Perhe viihtyy parhaiten kun on hieno keli ja samalla kiireetön päivä (= lapsiperheessä ei koskaan onnistu). Yksin voisin lähteä tyyliin töistä suoraan iltapäiväksi heittämässä lenkin kun olen perheen ainoa, jota purjehdus aidosti kiinnostaa. Muut miettivät aina heti mihin satamaan mennään käymään tms. Ei tarvitsi ruinata muita mukaan.

      Mutta: nykyinen vene tuntuu tuohon hankalalta. En ylety heti vinsseille, lattapohjan lapaperäsin lähtee sekunnissa käsistä jos sen päästää, ja pinnasta ei ylety modernissa veneessä suoraan pinnasta laidan yli poijulle/aisaan. Autopilottia ei voi viritellä ihan joka hetkeen. Sen vuoksi joku halvempi 80-luvun 26-28-jalkainen homeskandi voisi olla mun juttu: skegi auttaa pitämään peräsintä hetken about suorassa, laidat ovat lähellä ja vinsseille ylettyy pinnastakin. Lyhyempi kokonaispituus tietty tarkoittaa hitaampaa menoa ja sisätiloissa ei seistä suorana, mutta toisaalta laiturille siirtyminen pinnasta on paria askelta lähempänä kuin nyt.

      • Anonyymi

        Joo nuo töiden jälkeen ”4 tuntia merellä” jutut on kyllä mukavia, kun ei tarvitse ketään pyydellä mukaan, jos yksin pääsee lähtemään. Sellainen tuli mieleeni, että ei ilmeisesti jatkopinnakaan tilannetta helpottaisi riittävästi?

        Kannattaa katsoa Patrick Laineen (purjehtija) youtube pätkiä, sillä hän on vaihtanut nyt pinnaveneeseen ja on aina yksin liikenteessä. Hänellä on muutenkin hyviä videoita ja oppia saa joka videosta jotakin.

        Janbene


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ensitreffit Jenni laukoo viinilasin ääressä suorat sanat Jyrkin aikeista: "Mä sanoin, että älä"

      Voi ei… Mitä luulet: kestääkö Jennin ja Jyrkin avioliitto vai päättyykö eroon? Lue lisää: https://www.suomi24.fi/viihde
      Ensitreffit alttarilla
      21
      2606
    2. 148
      2244
    3. Ymmärrän paremmin kuin koskaan

      Roikut kädessäni ja vedät puoleesi. Näen kuitenkin tämän kaiken lävitse ja kaikkien takia minun on tehtävä tämä. Päästän
      Tunteet
      29
      2242
    4. Hullu liikenteessä?

      Mikä hullu pyörii kylillä jos jahti päällä? Näitä tosin kyllä riittää tällä kylällä.
      Kiuruvesi
      52
      2139
    5. Niina Lahtinen uudessa elämäntilanteessa - Kotiolot ovat muuttuneet merkittävästi: "Nyt on...!"

      Niina, tanssejasi on riemukasta seurata, iso kiitos! Lue Niinan haastattelu: https://www.suomi24.fi/viihde/niina-lahti
      Suomalaiset julkkikset
      21
      1742
    6. Kun Venäjä on tasannut tilit Ukrainan kanssa, onko Suomi seuraava?

      Mitä mieltä olette, onko Suomi seuraava, jonka kanssa Venäjä tasaa tilit? Ja voisiko sitä mitenkään estää? Esimerkiks
      NATO
      388
      1617
    7. Ano Turtiainen saa syytteet kansankiihoituksesta

      Syytteitä on kolme ja niissä on kyse kirjoituksista, jotka hän on kansanedustaja-aikanaan julkaissut Twitter-tilillään
      Maailman menoa
      96
      1556
    8. Pyhäinpäivän aamua

      Oikein hyvää huomenta ja rauhallista päivää. ❄️😊🥱☕❤️
      Ikävä
      288
      1436
    9. Varokaa! Lunta voi sataa kohta!

      Vakava säävaroitus Lumisadevaroitus Satakunta, Uusimaa, Etelä-Karjala, Keski-Suomi, Etelä-Savo, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanm
      Maailman menoa
      13
      1389
    10. Kunta ostaa kivitipun

      Kunnanjohtajan tuleva uusi ostokohde
      Lappajärvi
      132
      1389
    Aihe