Keskiviikko ja musiikko soi

Anonyymi

52

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Mun aloitus. Unohin kirjautua.

      • Anonyymi

        Äiti <3

        T. Kuutti


      • Anonyymi kirjoitti:

        Äiti <3

        T. Kuutti

        Hehheh


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äiti <3

        T. Kuutti

        Hylkeenpoikanenko siellä juttelee.


    • Anonyymi
      • Itekin joskus kuuntelen jonkun bändin albumeja kronologisessä järjestyksessä. Viime elokuussa tuli kuunneltua Judas Priestin levyt vuosilta 1974-1991. Ja joskus syksyllä (muistaakseni ellen väärin muista) Whitesnaken levyt vuosilta 1978-1989. Yleensä kuuntelen vain jonkun yhden tietyn levyn tai pari levyä joltain bändiltä tai artistilta, joka on osunu ja uponnu tai vain yksittäisiä kappaleita.


      • Siis kuuntelen joltain artistilta/bändiltä joka osunu ja uponnu vaikka yhden levyn kokonaan ja sitten muuten yksittäisiä kappaleita. Harvemmin kaikkia levyjä tai suurinta osaa.


      • Anonyymi
        Norppa83 kirjoitti:

        Itekin joskus kuuntelen jonkun bändin albumeja kronologisessä järjestyksessä. Viime elokuussa tuli kuunneltua Judas Priestin levyt vuosilta 1974-1991. Ja joskus syksyllä (muistaakseni ellen väärin muista) Whitesnaken levyt vuosilta 1978-1989. Yleensä kuuntelen vain jonkun yhden tietyn levyn tai pari levyä joltain bändiltä tai artistilta, joka on osunu ja uponnu tai vain yksittäisiä kappaleita.

        Mulle Whitesnakelta on ehkä tärkein albumi se 1987. Silloin sain ensimmäisen kosketuksen siihen. John Sykes silloisena kitaristina jakoi ja taitaa edelleen jakaa mielipiteitä, mutta minuun teki lähtemättömän vaikutuksen varhaisteininä kun kuulin ja näin tän videon. Olin myyty. En ole edelleenkään niitä John Sykesia dissaavia tyyppejä. Minun mielestäni edelleen vitun kova ja juuri sillä levyllä... :)

        https://www.youtube.com/watch?v=swPt9HBRXuE


      • Anonyymi
        Norppa83 kirjoitti:

        Siis kuuntelen joltain artistilta/bändiltä joka osunu ja uponnu vaikka yhden levyn kokonaan ja sitten muuten yksittäisiä kappaleita. Harvemmin kaikkia levyjä tai suurinta osaa.

        Parhaat albumit on kuin kirjoja. Ei voi lukea yhdeltä hyvältä kirjailijalta lukua yhdestä kirjasta, toista toisesta... Ne täytyy lukea ja kuunnella alusta loppuun. Muuten se hieno maailma ei aukea.

        Pink Floyd esimerkiksi keikalla livenä ja vähän silleen greatest hits meiningillä ok. Mutta jos kotona kuuntelee, ei käy! Silloin mennään albumi kerrallaan ja alusta loppuun. :)

        Tämä on viimeinen, missä Roger Waters oli mukana. Sen jälkeen minulle tuli Pink Floydista Dave Gilmour Project. Ei sekään paha, päinvastoin, mutta ei kuitenkaan enää Pink Floyd... :)

        https://www.youtube.com/watch?v=-ypsN2x8i0M


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mulle Whitesnakelta on ehkä tärkein albumi se 1987. Silloin sain ensimmäisen kosketuksen siihen. John Sykes silloisena kitaristina jakoi ja taitaa edelleen jakaa mielipiteitä, mutta minuun teki lähtemättömän vaikutuksen varhaisteininä kun kuulin ja näin tän videon. Olin myyty. En ole edelleenkään niitä John Sykesia dissaavia tyyppejä. Minun mielestäni edelleen vitun kova ja juuri sillä levyllä... :)

        https://www.youtube.com/watch?v=swPt9HBRXuE

        John Sykes ihan hyvä, samoin Steve Vai. Mutta kyllä noista Snaken kitaristeista pidän kuitenkin eniten siitä alkuperäisestä eli Bernie Marsdenista (no, Micky Moodykin alkuperäinen, samaan aikaan Snakessa kuin Bernie, mutta Bernie on jotenkin iskenyt, tuli viime vuoden lopulla luettua hänen muistelmansa "Where´s my guitar", oli musta hyvä ja vaikka oli englanniks, niin melko helppo lukea).

        David Coverdale on yks mun lempiartisteista. Pidän hänen laulamisestaan ihan Purplen ajoista lähtien (Coverdalen ajan Purplesta mulle tuli tutuksi myös Glenn Hughes, joka kans yks suosikeista). Coverdale oli nuorena tosi hyvä laulaja, mutta valitettavasti nyt vanhemmiten on hyytynyt. Pidän hänestä silti muuten edelleen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mulle Whitesnakelta on ehkä tärkein albumi se 1987. Silloin sain ensimmäisen kosketuksen siihen. John Sykes silloisena kitaristina jakoi ja taitaa edelleen jakaa mielipiteitä, mutta minuun teki lähtemättömän vaikutuksen varhaisteininä kun kuulin ja näin tän videon. Olin myyty. En ole edelleenkään niitä John Sykesia dissaavia tyyppejä. Minun mielestäni edelleen vitun kova ja juuri sillä levyllä... :)

        https://www.youtube.com/watch?v=swPt9HBRXuE

        Mun Snake-suosikkeja ovat esim. kappaleet "Walking in the shadow of the blues", "Guilty of love", The deeper the love", "Is this love", "Wings of the storm" ja "Judgement day".

        Muhun uppoo Snakelta ihan kaikki kaudet, niin blues rock -kausi kuin hard rock -kausikin.


      • Anonyymi
        Norppa83 kirjoitti:

        John Sykes ihan hyvä, samoin Steve Vai. Mutta kyllä noista Snaken kitaristeista pidän kuitenkin eniten siitä alkuperäisestä eli Bernie Marsdenista (no, Micky Moodykin alkuperäinen, samaan aikaan Snakessa kuin Bernie, mutta Bernie on jotenkin iskenyt, tuli viime vuoden lopulla luettua hänen muistelmansa "Where´s my guitar", oli musta hyvä ja vaikka oli englanniks, niin melko helppo lukea).

        David Coverdale on yks mun lempiartisteista. Pidän hänen laulamisestaan ihan Purplen ajoista lähtien (Coverdalen ajan Purplesta mulle tuli tutuksi myös Glenn Hughes, joka kans yks suosikeista). Coverdale oli nuorena tosi hyvä laulaja, mutta valitettavasti nyt vanhemmiten on hyytynyt. Pidän hänestä silti muuten edelleen.

        Mä en ole itse erityisemmin ikinä tykännyt tiluttelijoista. Mutta iän myötä opin kyllä diggaamaan Steve Vaista. Ja myös ymmärtämään sitä. Ei ole turha jätkä, jos Frank Zappa on kelpuuttanut bändiinsä ja diggaa Tom Waitsia... :)

        Soldier of Fortune on hieno biisi.

        Mut kitaristeista puheenollen. Ihmisten pitäisi oikeasti tajuta joskus kuin hieno kitaristi on John Frusciante. Ilman häntä kokoonpanossa on Red Hot Chili Peppers aika turhake. Mutta Fruscianten kanssa taas aivan loistava!

        https://www.youtube.com/watch?v=GRe19mPhZvo


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mä en ole itse erityisemmin ikinä tykännyt tiluttelijoista. Mutta iän myötä opin kyllä diggaamaan Steve Vaista. Ja myös ymmärtämään sitä. Ei ole turha jätkä, jos Frank Zappa on kelpuuttanut bändiinsä ja diggaa Tom Waitsia... :)

        Soldier of Fortune on hieno biisi.

        Mut kitaristeista puheenollen. Ihmisten pitäisi oikeasti tajuta joskus kuin hieno kitaristi on John Frusciante. Ilman häntä kokoonpanossa on Red Hot Chili Peppers aika turhake. Mutta Fruscianten kanssa taas aivan loistava!

        https://www.youtube.com/watch?v=GRe19mPhZvo

        Soldier of fortune on todella hieno kappale ja siinä on todella hienot sanat. David Coverdale osasi nuorena parhaimmillaan kirjoittaa todella syvällistä tekstiä, vähään samaan tapaan kuin esim. Paul Rodgers.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mä en ole itse erityisemmin ikinä tykännyt tiluttelijoista. Mutta iän myötä opin kyllä diggaamaan Steve Vaista. Ja myös ymmärtämään sitä. Ei ole turha jätkä, jos Frank Zappa on kelpuuttanut bändiinsä ja diggaa Tom Waitsia... :)

        Soldier of Fortune on hieno biisi.

        Mut kitaristeista puheenollen. Ihmisten pitäisi oikeasti tajuta joskus kuin hieno kitaristi on John Frusciante. Ilman häntä kokoonpanossa on Red Hot Chili Peppers aika turhake. Mutta Fruscianten kanssa taas aivan loistava!

        https://www.youtube.com/watch?v=GRe19mPhZvo

        Whitesnaken toinen alkuperäinen kitaristi Bernie Marsden ei ole tiluttelija, soittaa esim. bluesia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mä en ole itse erityisemmin ikinä tykännyt tiluttelijoista. Mutta iän myötä opin kyllä diggaamaan Steve Vaista. Ja myös ymmärtämään sitä. Ei ole turha jätkä, jos Frank Zappa on kelpuuttanut bändiinsä ja diggaa Tom Waitsia... :)

        Soldier of Fortune on hieno biisi.

        Mut kitaristeista puheenollen. Ihmisten pitäisi oikeasti tajuta joskus kuin hieno kitaristi on John Frusciante. Ilman häntä kokoonpanossa on Red Hot Chili Peppers aika turhake. Mutta Fruscianten kanssa taas aivan loistava!

        https://www.youtube.com/watch?v=GRe19mPhZvo

        Ja tiluttelijoita eivät myöskään ole esim. Rory Gallagher, Chris Rea, Snowy White ja Jimmy Page.

        Noista heavykitaristeista sitten mun suosikkeja ovat Priestin Glenn Tipton ja KK Downing.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mä en ole itse erityisemmin ikinä tykännyt tiluttelijoista. Mutta iän myötä opin kyllä diggaamaan Steve Vaista. Ja myös ymmärtämään sitä. Ei ole turha jätkä, jos Frank Zappa on kelpuuttanut bändiinsä ja diggaa Tom Waitsia... :)

        Soldier of Fortune on hieno biisi.

        Mut kitaristeista puheenollen. Ihmisten pitäisi oikeasti tajuta joskus kuin hieno kitaristi on John Frusciante. Ilman häntä kokoonpanossa on Red Hot Chili Peppers aika turhake. Mutta Fruscianten kanssa taas aivan loistava!

        https://www.youtube.com/watch?v=GRe19mPhZvo

        Ja myöskään Brian May ja Mark Knofler eivät kuulu tiluttelijoihin eikä Carlos Santana. Mutta ei tiluttelussakaan mitään hunoa ole, makunsa vain kullakin. Hyvä heavytiluttelu voi olla ihan jees, kunhan sitä ei ole liikaa.


      • Anonyymi
        Norppa83 kirjoitti:

        Soldier of fortune on todella hieno kappale ja siinä on todella hienot sanat. David Coverdale osasi nuorena parhaimmillaan kirjoittaa todella syvällistä tekstiä, vähään samaan tapaan kuin esim. Paul Rodgers.

        Kuunteletko muuta kuin 70-luvun klassikkokamaa?

        Itse hurahdin joskus 5-6vuotiaana Elvikseen ja Rollareihin. Se oli menoa sen jälkeen. Mutta ei ne riittänyt. Ei riittänyt 70-luku, ei 80-luku... 90-luvun jälkeen vasta alkoi asettumaan aloilleen se musavalikoima. Senkin jälkeen tuli vielä yksittäisiä hyviä juttuja.

        Siis lähinnä sitä, että aika tutussa ja turvallisessa genressä olet täällä palstalla pysynyt. Sen ulkopuoleltakin löytyy kaikenlaista hienoa. Mun musamaikka sanoi mulle joskus 80-luvun puolessavälissä, että mulle ei tule riittäämään se tappohevi-osasto, eli Slayer, Megadeth, Metallica yms. Että tulee vielä aika kun löydän klassisen musiikin. Sanoin sille, että vitut! En ikinä! Mutta kuinka väärässä olinkaan ja kuinka oikeassa hän oli... :)

        Ehdotin sulle jo jossain toisaalla Terry Reidiä ja Roky Ericksonia. Tutustumisen arvoisia kummatkin. Nyt ehdotan ihan jotain muuta. 90-lukua ja täysin erilaista matskua, mikä ei siitä yhtään huonompaa tee... :)

        Eels ja heidän albumi Beautiful Freak. Tämäkin on näitä, mikä pitää kuunnella alusta loppuun ja usean kerran ennen kun alkaa aukeamaan... :)

        https://www.youtube.com/watch?v=Kra1FsnH3aM&list=PLiN-7mukU_RFm4kQ71Bm__DcsVBOHV1f-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Parhaat albumit on kuin kirjoja. Ei voi lukea yhdeltä hyvältä kirjailijalta lukua yhdestä kirjasta, toista toisesta... Ne täytyy lukea ja kuunnella alusta loppuun. Muuten se hieno maailma ei aukea.

        Pink Floyd esimerkiksi keikalla livenä ja vähän silleen greatest hits meiningillä ok. Mutta jos kotona kuuntelee, ei käy! Silloin mennään albumi kerrallaan ja alusta loppuun. :)

        Tämä on viimeinen, missä Roger Waters oli mukana. Sen jälkeen minulle tuli Pink Floydista Dave Gilmour Project. Ei sekään paha, päinvastoin, mutta ei kuitenkaan enää Pink Floyd... :)

        https://www.youtube.com/watch?v=-ypsN2x8i0M

        Jep. Kyllä toi Whitesnakekin on mulle aina ollu vähän David Coverdale Project, varsinkin sen jälkeen, kun ensimmäinen kokoonpano 1980-luvun alussa hajos siinä kun soittajat on aina vaihtunu enemmän tai vähemmän. Ja Rainbow Richie Blackmore Project.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuunteletko muuta kuin 70-luvun klassikkokamaa?

        Itse hurahdin joskus 5-6vuotiaana Elvikseen ja Rollareihin. Se oli menoa sen jälkeen. Mutta ei ne riittänyt. Ei riittänyt 70-luku, ei 80-luku... 90-luvun jälkeen vasta alkoi asettumaan aloilleen se musavalikoima. Senkin jälkeen tuli vielä yksittäisiä hyviä juttuja.

        Siis lähinnä sitä, että aika tutussa ja turvallisessa genressä olet täällä palstalla pysynyt. Sen ulkopuoleltakin löytyy kaikenlaista hienoa. Mun musamaikka sanoi mulle joskus 80-luvun puolessavälissä, että mulle ei tule riittäämään se tappohevi-osasto, eli Slayer, Megadeth, Metallica yms. Että tulee vielä aika kun löydän klassisen musiikin. Sanoin sille, että vitut! En ikinä! Mutta kuinka väärässä olinkaan ja kuinka oikeassa hän oli... :)

        Ehdotin sulle jo jossain toisaalla Terry Reidiä ja Roky Ericksonia. Tutustumisen arvoisia kummatkin. Nyt ehdotan ihan jotain muuta. 90-lukua ja täysin erilaista matskua, mikä ei siitä yhtään huonompaa tee... :)

        Eels ja heidän albumi Beautiful Freak. Tämäkin on näitä, mikä pitää kuunnella alusta loppuun ja usean kerran ennen kun alkaa aukeamaan... :)

        https://www.youtube.com/watch?v=Kra1FsnH3aM&list=PLiN-7mukU_RFm4kQ71Bm__DcsVBOHV1f-

        Teininä ja vähän päälle 20-vuotiaana kuuntelin paljon klassista musiikkia ja etenkin Mozartia ja sit barokkimusiikkia. Myöhemmin mun musiikkimaku alkoi laajeta. Ensin jazziin ja elokuvamusiikkiin ja kansanmusiikkiin ja sit 1960-90 -lukujen poppiin ja iskelmään ja siitä sitten reggeihin ja countryyn, folkiin, souliin, funkiin ja myöhemmin myös klassiseen rockiin ja klassiseen hevyyn ja bluesiin ja vähän rappiinkin. Mulle käy mikä musiikkityyli tahansa, olennaista on se pidänkö laulajan äänestä, kappaleen sävelmästä jne.

        Tässä nyt vain olen keskustellut Paul Rodgersista ja David Coverdalesta ja Whitesnakesta ja ne ovat vain pintaraapaisu siitä mitä kuuntelen. Mun musiikkimaku on todella laaja ja käsittää lukuisia bändejä ja artisteja eri vuosikymmeniltä ja eri musiikkityyleistä (jopa eri vuosisadoiltakin, kun otetaan vanha kansanmusiikki mukaan ja klassinen, tosin sitä en nykyään kuuntele kuin aika harvoin) ja eri kansalaisuuksiakin. Jos tekisin niistä luettelon, se olisi aika pitkä, koska mun lista mitä kuuntelen laajentuu aina silloin tällöin uusilla artisteilla ja bändeillä, joita en ole ennen kuunnellut. 1960-1980/90 -lukujen rockia olen nyt kuunnellut eniten sekä jonkun verran bluesia, soulia, funkkia, countrya, iskelmää, poppia ja heavya.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuunteletko muuta kuin 70-luvun klassikkokamaa?

        Itse hurahdin joskus 5-6vuotiaana Elvikseen ja Rollareihin. Se oli menoa sen jälkeen. Mutta ei ne riittänyt. Ei riittänyt 70-luku, ei 80-luku... 90-luvun jälkeen vasta alkoi asettumaan aloilleen se musavalikoima. Senkin jälkeen tuli vielä yksittäisiä hyviä juttuja.

        Siis lähinnä sitä, että aika tutussa ja turvallisessa genressä olet täällä palstalla pysynyt. Sen ulkopuoleltakin löytyy kaikenlaista hienoa. Mun musamaikka sanoi mulle joskus 80-luvun puolessavälissä, että mulle ei tule riittäämään se tappohevi-osasto, eli Slayer, Megadeth, Metallica yms. Että tulee vielä aika kun löydän klassisen musiikin. Sanoin sille, että vitut! En ikinä! Mutta kuinka väärässä olinkaan ja kuinka oikeassa hän oli... :)

        Ehdotin sulle jo jossain toisaalla Terry Reidiä ja Roky Ericksonia. Tutustumisen arvoisia kummatkin. Nyt ehdotan ihan jotain muuta. 90-lukua ja täysin erilaista matskua, mikä ei siitä yhtään huonompaa tee... :)

        Eels ja heidän albumi Beautiful Freak. Tämäkin on näitä, mikä pitää kuunnella alusta loppuun ja usean kerran ennen kun alkaa aukeamaan... :)

        https://www.youtube.com/watch?v=Kra1FsnH3aM&list=PLiN-7mukU_RFm4kQ71Bm__DcsVBOHV1f-

        Terry Reid kuulostaa mielenkiintoiselta. Aion joskus katsoa millaista musiikkia on tehnyt. En vain ole vielä saanut aikaiseksi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuunteletko muuta kuin 70-luvun klassikkokamaa?

        Itse hurahdin joskus 5-6vuotiaana Elvikseen ja Rollareihin. Se oli menoa sen jälkeen. Mutta ei ne riittänyt. Ei riittänyt 70-luku, ei 80-luku... 90-luvun jälkeen vasta alkoi asettumaan aloilleen se musavalikoima. Senkin jälkeen tuli vielä yksittäisiä hyviä juttuja.

        Siis lähinnä sitä, että aika tutussa ja turvallisessa genressä olet täällä palstalla pysynyt. Sen ulkopuoleltakin löytyy kaikenlaista hienoa. Mun musamaikka sanoi mulle joskus 80-luvun puolessavälissä, että mulle ei tule riittäämään se tappohevi-osasto, eli Slayer, Megadeth, Metallica yms. Että tulee vielä aika kun löydän klassisen musiikin. Sanoin sille, että vitut! En ikinä! Mutta kuinka väärässä olinkaan ja kuinka oikeassa hän oli... :)

        Ehdotin sulle jo jossain toisaalla Terry Reidiä ja Roky Ericksonia. Tutustumisen arvoisia kummatkin. Nyt ehdotan ihan jotain muuta. 90-lukua ja täysin erilaista matskua, mikä ei siitä yhtään huonompaa tee... :)

        Eels ja heidän albumi Beautiful Freak. Tämäkin on näitä, mikä pitää kuunnella alusta loppuun ja usean kerran ennen kun alkaa aukeamaan... :)

        https://www.youtube.com/watch?v=Kra1FsnH3aM&list=PLiN-7mukU_RFm4kQ71Bm__DcsVBOHV1f-

        Nyt sitten kuuntelen Terry Reidiä ja pidän hänestä. Se kävi äkkiä. Välillä käy äkkiä niin, että joku osuu ja uppoaa melkein heti. Ainakin nyt pari kappaletta Terry Reidiltä on osunu ja uponnu. Nyt kuuntelen hänen levyään "Seed of memory" vuodelta 1976.

        Luin, että Terry Reid oli Jimmy Pagen yks ehokas Zeppelinin laulajaks. Ei olis muuten ollu huono valinta, ei yhtään. Mutta sitten löytyi Robert Plant ja loppu on historiaa kuten tiedetään. Mutta sanoisin, että Terry Reidilläkin bändi olis voinnu onnistua ja nousta suosioon.


      • Anonyymi
        Norppa83 kirjoitti:

        Terry Reid kuulostaa mielenkiintoiselta. Aion joskus katsoa millaista musiikkia on tehnyt. En vain ole vielä saanut aikaiseksi.

        Terry Reid tunnetaan ehkä parhaiten siitä, että kieltäytyi aikanaan Led Zeppelinin laulajan pestistä. Sillä oli sovittu kiertue Rollareiden lämppärinä, eikä Zep ollut vielä edes olemassa. Oli tulossa Pagen virittämä New Yardbirds vanhan raunioille. Pyysi Terry Reidiä siihen laulamaan, mutta hän ei oikein päässyt yllä mainitusta syystä johtuen. Mutta Terry ehdotti erästä nuorta lahjakasta laulajaa Birminghamista Band of Joysta. Ja siinä bändissä oli kuulemma ihan kelpo rumpaliki, John Bonham. Loppu on sit historiaa... :)

        Mut yks Terry Reidin hienompia biisejä on Seed of Memory. Ajattelin ensiksi originaalia versiota, mutta päädyin myöhäisempään liveen. Hienosti Terry on vanhentunut, niin Kuin Robert Plantkin... :) Ok, Terry ei näytä enää yhtä hyvältä kuin nuorena, mutta silti. Saa ihonkarvat pystyyn... :) Herrajumala, kuin hyvältä kuulostaa... <3

        https://www.youtube.com/watch?v=yOB0-NXYXrg


      • Anonyymi kirjoitti:

        Terry Reid tunnetaan ehkä parhaiten siitä, että kieltäytyi aikanaan Led Zeppelinin laulajan pestistä. Sillä oli sovittu kiertue Rollareiden lämppärinä, eikä Zep ollut vielä edes olemassa. Oli tulossa Pagen virittämä New Yardbirds vanhan raunioille. Pyysi Terry Reidiä siihen laulamaan, mutta hän ei oikein päässyt yllä mainitusta syystä johtuen. Mutta Terry ehdotti erästä nuorta lahjakasta laulajaa Birminghamista Band of Joysta. Ja siinä bändissä oli kuulemma ihan kelpo rumpaliki, John Bonham. Loppu on sit historiaa... :)

        Mut yks Terry Reidin hienompia biisejä on Seed of Memory. Ajattelin ensiksi originaalia versiota, mutta päädyin myöhäisempään liveen. Hienosti Terry on vanhentunut, niin Kuin Robert Plantkin... :) Ok, Terry ei näytä enää yhtä hyvältä kuin nuorena, mutta silti. Saa ihonkarvat pystyyn... :) Herrajumala, kuin hyvältä kuulostaa... <3

        https://www.youtube.com/watch?v=yOB0-NXYXrg

        No, en tiedä onko enää oikein vedossa ja vanhentunutkin on aika tavalla (jos verrataan esim. Paul Rodgersiin tai vaikka Smokien alkuperäiseen laulajaan Chris Normaniin, jotka yhä nuorekkaan näköisiä vaikka samaa ikäluokkaa kuin Terry Reid), tosin pystyy vielä laumaan ihan jees toisin kuin esim. David Coverdale (no, jonkun verran pystyy laulamaan yhä, vaikka onkin melko hyytynyt).


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuunteletko muuta kuin 70-luvun klassikkokamaa?

        Itse hurahdin joskus 5-6vuotiaana Elvikseen ja Rollareihin. Se oli menoa sen jälkeen. Mutta ei ne riittänyt. Ei riittänyt 70-luku, ei 80-luku... 90-luvun jälkeen vasta alkoi asettumaan aloilleen se musavalikoima. Senkin jälkeen tuli vielä yksittäisiä hyviä juttuja.

        Siis lähinnä sitä, että aika tutussa ja turvallisessa genressä olet täällä palstalla pysynyt. Sen ulkopuoleltakin löytyy kaikenlaista hienoa. Mun musamaikka sanoi mulle joskus 80-luvun puolessavälissä, että mulle ei tule riittäämään se tappohevi-osasto, eli Slayer, Megadeth, Metallica yms. Että tulee vielä aika kun löydän klassisen musiikin. Sanoin sille, että vitut! En ikinä! Mutta kuinka väärässä olinkaan ja kuinka oikeassa hän oli... :)

        Ehdotin sulle jo jossain toisaalla Terry Reidiä ja Roky Ericksonia. Tutustumisen arvoisia kummatkin. Nyt ehdotan ihan jotain muuta. 90-lukua ja täysin erilaista matskua, mikä ei siitä yhtään huonompaa tee... :)

        Eels ja heidän albumi Beautiful Freak. Tämäkin on näitä, mikä pitää kuunnella alusta loppuun ja usean kerran ennen kun alkaa aukeamaan... :)

        https://www.youtube.com/watch?v=Kra1FsnH3aM&list=PLiN-7mukU_RFm4kQ71Bm__DcsVBOHV1f-

        Terry Reid jää mun kuuntelulistalle. Hyvä artisti.


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä unohda Neil Youngia.

        Tästäkin levystä yli 50 vuotta. Ihana albumi... <3

        https://www.youtube.com/watch?v=ih6k0eYd7xc

        Terry ei ole enää sama kuin nuorena. Mutta mikä on säilynyt, on se intensiteetti, se intohimo, se rakkaus siihen mitä tekee. Eikä vedä nuotin vierestä. Se riittää minulle. Kuulostaa edelleen Terry Reidille... :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Terry ei ole enää sama kuin nuorena. Mutta mikä on säilynyt, on se intensiteetti, se intohimo, se rakkaus siihen mitä tekee. Eikä vedä nuotin vierestä. Se riittää minulle. Kuulostaa edelleen Terry Reidille... :)

        Intohimo ja tunne ovat tärkeimpiä. Vasta sitten tulee se hyvä lauluääni ja/tai hyvä soittotaito. Jos ei ole tunnetta, ei parhainkaan taito riitä.


      • Norppa83
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä unohda Neil Youngia.

        Tästäkin levystä yli 50 vuotta. Ihana albumi... <3

        https://www.youtube.com/watch?v=ih6k0eYd7xc

        En unohtanut Neil Youngia, nyt kuuntelen. Kappale "Heart of gold" oli ennestään tuttu mulle. Oon kai joskus kuullu radiosta. Tämä Neil Youngin musiikki on sen tyylistä mitä jo ennestäänkin kuuntelen. Välillä on enemmän tai vähemmän countrytyylistä ja välillä kitaransoitosta tulee mieleen esim. Rory Gallagher. Ja vähän tulee mieleen myös esim. tuo Terry Reid.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Terry Reid tunnetaan ehkä parhaiten siitä, että kieltäytyi aikanaan Led Zeppelinin laulajan pestistä. Sillä oli sovittu kiertue Rollareiden lämppärinä, eikä Zep ollut vielä edes olemassa. Oli tulossa Pagen virittämä New Yardbirds vanhan raunioille. Pyysi Terry Reidiä siihen laulamaan, mutta hän ei oikein päässyt yllä mainitusta syystä johtuen. Mutta Terry ehdotti erästä nuorta lahjakasta laulajaa Birminghamista Band of Joysta. Ja siinä bändissä oli kuulemma ihan kelpo rumpaliki, John Bonham. Loppu on sit historiaa... :)

        Mut yks Terry Reidin hienompia biisejä on Seed of Memory. Ajattelin ensiksi originaalia versiota, mutta päädyin myöhäisempään liveen. Hienosti Terry on vanhentunut, niin Kuin Robert Plantkin... :) Ok, Terry ei näytä enää yhtä hyvältä kuin nuorena, mutta silti. Saa ihonkarvat pystyyn... :) Herrajumala, kuin hyvältä kuulostaa... <3

        https://www.youtube.com/watch?v=yOB0-NXYXrg

        Paljon on hyviä muusikoita, varsinkin ennen vanhaan studiomuusikoita, jotka eivät pääse laajemmin näyttämään musiikillisia kykyjään. Terry Reid onneksi pääsi ja myös Zeppelinin Jimmy Page ja John Paul Jones, jotka hekin toimivat ennen Zeppeliniä studiomuusikoina (Jimmy myös Yardbirdsissä ja John Paul oli ennen studiomuusikon uraansa ja Zeppeliniä jonkun kirkon urkuri).



    • Anonyymi

      Mikä on hirveän tärkeää aurinkolaseissa: eli polaroitu balo leikkaa valon heijastukset pois.

      • Hommaa hitsarin lasit.


      • Susie Quatro ja Smokien alkuperäinen laulaja Chris Norman. Tuo Smokie on mun yksi lempibändeistä ja Chris Norman mun yks lempilaulajista. Chris Norman oli Smokien laulaja jostain 1960-luvun puolivälistä tai loppupuolelta vuoteen 1986 ja vuodesta 1986 hän on ollut soolouralla. Ihana laulaja ja ihana mies.


      • Smokien tunnetuimpia kappaleita esim. Living next door to Alice (Kari Tapio lauloi aikoinaan nimellä "Viisitoista kesää), I´ll meet you at midnight (Markku Aro laulanut suomeksi nimellä "Keskiyön aikaan), Lay back in the arms of someone (Matti ja Teppo laulaneet suomeksi nimellä "Tunteitaan ei voi estää"), Mexican girl (J. Eskelinen levyttänyt nimellä "Kyyneleet nuo"), Wild wild angels, Don´t play your rock n roll to me, It´s your life.

        Chris Normanin soolomusiikkia esim. Midnight lady, Some hearts are diamonds, Broken heroes, Stay one more night, Misty mountain blue.

        Chris Normanilla on vieläkin ääni tallella ja tekee yhä musiikkia.


      • Norppa83 kirjoitti:

        Smokien tunnetuimpia kappaleita esim. Living next door to Alice (Kari Tapio lauloi aikoinaan nimellä "Viisitoista kesää), I´ll meet you at midnight (Markku Aro laulanut suomeksi nimellä "Keskiyön aikaan), Lay back in the arms of someone (Matti ja Teppo laulaneet suomeksi nimellä "Tunteitaan ei voi estää"), Mexican girl (J. Eskelinen levyttänyt nimellä "Kyyneleet nuo"), Wild wild angels, Don´t play your rock n roll to me, It´s your life.

        Chris Normanin soolomusiikkia esim. Midnight lady, Some hearts are diamonds, Broken heroes, Stay one more night, Misty mountain blue.

        Chris Normanilla on vieläkin ääni tallella ja tekee yhä musiikkia.

        (Kävin saunassa tässä välissä) Vau, sullahan riittää tietämystä. Mulle jää huonosti nimet ja vuosiluvut mieleen. Ihan fiilispohjalta tulee kuunneltua musiikkia, silloin kun intoutuu. Näin korona-aikaan ei vaan tunnu olevan koskaan omaa aikaa ja tilaa, kun koko perhe etäopiskelee ja tekee etätöitä kotoa käsin.
        Noissa duetoissa mua kiehtoo toi kahden artistin välinen yhteys, kemia, joka toimii.:) Vaikka laulu ei aina niin täydellistä olikaan.


      • yksinkertainen.blondi kirjoitti:

        (Kävin saunassa tässä välissä) Vau, sullahan riittää tietämystä. Mulle jää huonosti nimet ja vuosiluvut mieleen. Ihan fiilispohjalta tulee kuunneltua musiikkia, silloin kun intoutuu. Näin korona-aikaan ei vaan tunnu olevan koskaan omaa aikaa ja tilaa, kun koko perhe etäopiskelee ja tekee etätöitä kotoa käsin.
        Noissa duetoissa mua kiehtoo toi kahden artistin välinen yhteys, kemia, joka toimii.:) Vaikka laulu ei aina niin täydellistä olikaan.

        Musiikki kiinnostaa ja muutenkin monet asiat (esim. historia, elokuvat, kirjallisuus) ja otan monesti selville asioita, jos aihe kiinnostaa ja musiikissa varsinkin jos bändi ja/tai artisti on osunu ja uponnu. Olen ehkä vähän sellainen tutkijatyyppi, että musta on välillä myös kivaa selvitellä asioita.


      • Norppa83 kirjoitti:

        Musiikki kiinnostaa ja muutenkin monet asiat (esim. historia, elokuvat, kirjallisuus) ja otan monesti selville asioita, jos aihe kiinnostaa ja musiikissa varsinkin jos bändi ja/tai artisti on osunu ja uponnu. Olen ehkä vähän sellainen tutkijatyyppi, että musta on välillä myös kivaa selvitellä asioita.

        Joo, tunnistin heti, että oot tutkijatyyppiä :)


    • Anonyymi
    • Anonyymi
    • Nyt kyllä on torstai, mutta laitan tänne yhden laulun. Eilen tutustuin sellaiseen artistiin kuin Terry Reis, kun mulle on ehdotettu täällö 24:ssa tutustumista hänen musiikkiinsa (kuten myös yläpuolisista keskusteluistakin voi havaita, jos kelailee ylemmäs). Sellaiset kappaleet tältä artistilta kuin "Seed of memory" ja "Brave awakening" ovat musta hyviä kappaleita (sisältyvät Terry Reidin vuonna 1976 ilmestyneelle levylle "Seed of memory").

      Tässä tuo "Seed of memory".
      https://www.youtube.com/watch?v=V8RTGhe4nzU

      Terry Reid on ehkä eniten tunnettu siitä, että kieltäytyi Led Zeppelinin laulajan pestistä, kun Jimmy Page tarjosi sitä hänelle. Kuitenkin hänen avullaan Page löysi Robert Plantin ja rumpali John Bonhamin suunnitteilla olevaan uuteen bändiinsä.
      Mutta on Terry Reid tehnyt joitain levyjäkin ja hän on myös toiminut studiomuusikkona ja soitellut tunnettujen muusikoiden kanssa. Jälkensä hänkin on siis jättänyt musiikin lehdille. Musta hieno artisti.

    • Anonyymi

      Vähän jännittävä musiikkikappale tämä gnr one in a million, kun rasistiseksi sanottu koko kappalettan, mutta onhan jos sanoja kuuntelee, joskus tuli ostettua tuo levy

      https://www.youtube.com/watch?v=ulvmdYMyT80

      "vähän artistinen sanoisin"

    • Anonyymi

      Kuunteles laulu twist soi yyterin ja hyvää kesän odotusta

    • Anonyymi

      Kesän odotusta kun mersut ja persut ruostuvat alustaltaan :D

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä se Mira Luodin ohjelma oli?

      Ja onnistuiko hiljaiseksi maksaminen sittenkään, jos myöhemmin sanoo, että tuollaista tapahtunut? Ihmiset alkaa pohtiin
      Maailman menoa
      268
      9653
    2. IL - Kansanedustaja tehnyt ITSEMURHAN eduskuntatalossa!!

      "IL:n tiedot: Kansanedustaja tehnyt itsemurhan Eduskuntatalossa Iltalehden tietojen mukaan kansanedustaja on tehnyt its
      Maailman menoa
      307
      6836
    3. Verinen koira

      Mikä juttu on tämä Karhumäellä pyörinyt verinen koira? Oliko hyökännyt jonkun kimppuun?
      Imatra
      74
      1705
    4. Mira Luoti, Vain Elämää

      kausi 8. mukana aluksi mm. Terhi Kokkonen ja Mira Luoti. taustalla myös Danny ja Kashmir. paljonko 1+1 olikaan?
      Maailman menoa
      6
      1421
    5. Eemeli Peltonen teki itsemurhan eduskuntatalossa

      Kevyet mullat sitten vaan. Ei mulla muuta.
      Maailman menoa
      94
      1297
    6. Faktat kehiin!

      kauanko aiot odottaa kaivattuasi? ja miks?
      Ikävä
      109
      1161
    7. Mira Luoti koki seksivvaltaa sarjan kuvauksissa. Otti hyssyttelyrahat mutta nyt julkistaa asian?

      Kun hyvin tietää että helppo päätellä mikä ohjelma kyseessä. Ja jos koki oikein "väkivaltaa" eli raisk, niin edesvastuut
      Kotimaiset julkkisjuorut
      75
      1079
    8. Mopokeulija

      Poliisit saisivat käydä noukkimassa sinipuseroisen keulijan tuota pikaa. Koulureppu selässä yhdellä pyörälla S-Marketin
      Haapavesi
      41
      882
    9. Sonnisen turha valitus selvästä asiasta !

      Nyt tuli sellainen valitus jossa ei järjen häivää, Sonninen ja koko hallinto munaa itsensä. Hänestä on tulossa pilkunnus
      Ähtäri
      23
      756
    10. MUISTATTEKO SEN?

      Karhean tummansövyisen raastavsn huudon : RYKIKÄÄ! NIITÄ RAATOJA@ RÄKIKÄÄ NIITÄ EAATOJA!btämän paeoni aina toivotti rakk
      Joukkoliikenne
      313
      748
    Aihe