Mikä on Jumalan nimi?

Ei ollut Jeesuksen nimi "Jumalan nimi" Tanakhissa (VT). Jeshua, Jashua, Jehoshua, Jahoshua, tms. ei ole sama kuin tetragrammaton (JHVH). Ne nimet voivat sisältää Jumalan jonkin nimen, mutta sisältävät myös muuta (verbin "jashaa": "pelastaa").

Jeesuksen nimi on hepreasta käännettynä teologien mukaan "Herra pelastaa" tai "Herrassa on pelastus" ("JHVH pelastaa" ja "JHVH:ssa on pelastus"). Se sisältää siis "erisnimen" ja verbin: "Jah" (Jumalan nimi ei ole "Jeh" Tanakhissa) ja "jashaa", mistä Jeesuksen nimeksi tulee "Jah'shua" tms. (Jahoshua).

"Jah-hoshua" on nimien "Jah" ja "Hoshua" yhdistelmä: "Herra" ja "pelastus".

https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=H3050&t=KJV
https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=H1954&t=KJV

Näkemällä vähän vaivaa (tutkimalla sanakirjoja ja interlineaareja) saadaan selville se, että Jeesuksen hepreankielinen nimi on ollut "Jahoshua", jossa sana "Jah" sisältyy Jumalan pidempään nimeen "Jahvee", ja se on suomeksi "Hän on". Tämä "jahvee" on hepreankielen yksikön kolmannen persoonan taivustusmuoto verbistä "olla" ja on suomeksi siis "hän on".

Jumalalla ei ole erisnimeä samalla tavalla kuin suomen kielen nimet erisnimiä ovat. Jumalan nimi kuvaa Jumalaa ja kertoo, millainen hän on. Jumala "on, on ollut, ja on oleva, Herra Kaikkivaltias". Tätä arvonimeä on käytetty Raamatussa vain Isästä Jumalasta ja hänen lähettämästään enkelistä ("Herran enkeli", 2Moos 3:1-15; 6:2; jne.). Sitä voidaan käyttää myös Jeesuksesta, kun puhutaan hänestä Jumalan edustajana ja lähettinä, sanansaattajana. Jeesus edustaa Jumalaa tämän antamilla valtuuksilla ja toimii hänen voimallaan.

Jeesuksen näkeminen ja kuuleminen on siten sama kuin kohtaisi itsensä Jumalan, vaikka Jeesus ei ole itse se Jumala, joka on hänen isänsä ja joka on hänet maailmaan lähettänyt. Jumala asuu Jeesuksen ruumiissa täydellisesti henkenä, mutta on eri persoona ja eri olevainen kuin ihminen kristus Jeesus. Näin Raamatun sana avautuu ymmärrykselle ja on loogista. Kolminaisuusoppi ja areiolaisuus eivät ole mahdollista ymmärtää ihmisen järjellä, mutta unitarismi on. Se on Jumalan oppi, oppi Jumalasta Raamatun kirjoitusten mukaan.

JHWH.

Jumalan nimi kirjoitetaan konsonanteilla JHVH. Ortodoksijuutalaisilla on kielletty sanoa ääneen Jumalan nimeä, vaikka Raamattu käskee huutamaan JHVH:n nimeä avuksi. Kiellon tarkoitus on estää ihmisiä turvautumasta Jumalaan.

Karaiittijuutalaisilla ei ole ollut tällaista kieltoa ja he ovat aina lausuneet Jumalan nimen Jehova ja myös aina tienneet, miten se lausutaan. Juutalaisten kirjoituksissa nimi on merkitty vokaaleilla aina muotoon Jehova eikä koska Jahve.

Jahve ei voi tulla muutenkaan kyseeseen, koska JHVH edelyttää hebrean kieliopin mukaan kolme vokaalia ja keskimmäisen pidää lisäksi olla vokaali O. Jahvessa on vain kaksi vokaalia ja O puuttuu, joten se ei voi tulla missään nimessä kyseeseen. JHVH lausutaankin oikein Jehova.

Paavali edellytti, että jokaisen on tunnustettava, että Jeesus on Jehova, jotta hän voi pelastua. Jos ei tiedä Jumalan nimeä, niin miten sitten vois tunnustaa Jeesuksen Kristuksen olevan Jehova? Paavali lainasi Roomalaiskirjeessä Joelin kirjaa, jossa sanotaan, että jokainen joka huutaa Jehovan nimeä avuksi pelastuu, jos hänet on myös kutsuttu Jehovan luokse.

Room 10:9 Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.
---
13 Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."

Joel 2:32 (3:5) Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat.

Huomaa, että vain Jumalasta on käytetty sanaa "Korkein" ja sillä viitataan Raamatussa aina ja ilman yhtä ainoaa poikkeusta vain "Isään", joka on Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, meidän taivaallinen isämme. Jeesus on tämän yhden ja ainoan Jumalan eli "Korkeimman" poika, mutta ei ole itse se Korkein Jumala, jonka poika hän kirjoitusten mukaan on. Jumala ja kristus on erotettu kirjoituksissa aina toisistaan tällä tavalla: Isä on Jumala ja kristus on ihminen, Nasaretilainen Jeesus.

Sanaa "kristus" (voideltu) on käytetty Raamatussa vain ihmisistä, ei koskaan Jumalasta tai enkeleistä. Jeesus kristus on siis ihminen, mutta ihmisenä ylempi enkeleitä ja muita luotuja, koska Jumala on hänet heidän yläpuolelleen korottanut. (Fil 2:9-11, Efe 1:17-23; Hebr 1:3-4; Apt 5:31) Ihminen kristus Jeesus on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ja hän on hallitseva ihmisenä tulevaa maailmaa. (1Tim 2:3-7; Hebr 2:5ss.) Jeesus on ikuisesti ylimmäinen pappi, joka on ihminen, ei itse Jumala, vaikka ylimmäistä pappia kutsutaan "jumalaksi" samoin kuin Israelin kuningasta, joka pysyy iäti. (Psa 45 ja 110; Hebr 5:4-7 ja 7-10)

Aamos:
6:10 Ja jos kuolleen korjaa hänen omaisensa ja polttajansa, viedäkseen luut pois talosta, ja jos hän kysyy joltakin, joka on talon perimmäisessä sopessa: "Onko sinun tykönäsi vielä ketään?" niin tämä vastaa: "Ei ole", ja toinen sanoo: "Hiljaa!" - sillä Herran nimeä ei saa mainita.

Herran nimeä ei saa lausua ääneen. Se tulee korvata muilla ilmaisuilla, kuten sanalla "Herra" (Adonaj, ha Shem).

Jeesus sanoi ylipapillisessa rukouksessaan Isälle: "Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta...Pyhä Isä varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut" (Joh. 17:6,11). Jumalan nimi on siis Jeesus, koska Jumala on kolmiyhteinen Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Iso periaatekysymys on se, ettei kenenkään tai minkään luodun edessä tule rukoilla. Ainoastaan kaiken Luojan edessä tulee rukoilla ja häntä palvoa. Opetuslapsista sanotaan: Kun he näkivät hänet (Jeesuksen), he kumartuivat palvomaan häntä" (Matt. 28:17). Pelkästään tämä tosiasia todistaa Jeesuksen olevan Jumala. Johannes kylläkin meinasi kumartua enkelin eteen. Mutta enkeli vastasi hänelle: "Kumartaen rukoile Jumalaa" (Ilm. 22:9).

Tutkijat ovat määrittäneet iän 130v sitten löytyneelle suomalaisugrilaiselle puujumalalle: kunnioitettavat 12000 vuotta. Nimi on Shigirin idoli. Olisiko siis niin että puolivälissä ikäänsä tuo loi säälistä Juutalaisille oman alijumalan.

Jotkut sanovat, että Jeesus on Herra Jumala Kaikkivaltias, koska hän sanoo itseään sillä nimellä, ja koska hän on ensimmäinen ja viimeinen, A ja O. (Ilm 1:8, 21:6) Tämä on kuitenkin Jumalan puhetta – ei Jeesuksen – ja Jumala on Jeesuksen isä, ei Jeesus itse. Jumala ja Jeesus erotetaan toisistaan jakeissa 1:5-8, niin että jakeessa 8 puhuu Jumala, ei Jeesus. Jakeissa 21:5-7 puhuu Jumala, joka istuu valtaistuimella: teurastettu ja kuolleista herätetty Karitsa on eri olevainen kuin valtaistuimella istuva Jumala. (vrt. Ilm 5) Vain jae 22:13 ja sen ympärillä olevat jakeet puhuvat Jeesuksesta, niin että hänestä käytetään nimiä A ja O, ensimmäinen ja viimeinen.

Mitä kirjaimet A ja O ja sanat ensimmäinen ja viimeinen tarkoittavat Jeesuksesta puhuttaessa. Ne tarkoittavat sitä, että Jeesus on ensimmäinen kuolleista herätetty ihminen ja uuden luomakunnan ensihedelmä: ensimmäinen Jumalan luomistyö, joka elää ikuisesti eikä kuole enää koskaan. Jeesus on myös Jumalan esikoispoika ja siten hän perii suurimman osan isän Jumalan valtakunnasta (omaisuudesta). Jeesus on myös arvossa eli vallassa ennen muita luotuja, mutta ei tietenkään ennen Jumalaa, joka on häntä ylempi: ainoa Korkein ja ylhäisin kirkkaus. (2Piet 1:17; 1Kor 11:3 ja 15:27-28)

Jumalaan eivät sovi nämä Jeesuksen sanat: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet." (Ilm 1:17-18)

Jumala ei ole koskaan kuollut, mutta ihminen kristus Jeesus on kuollut ja Jumala on herättänyt hänet kuolleista, minkä jälkeen Jumala on korottanut Jeesuksen enkeleitä ja kaikkia luotuja ylemmäksi herraksi. (Fil 2:9-11; Efe 1:17-23; Hebr 1:3-4) Jumala on antanut Jeesukselle kuoleman ja tuonelan avaimet: vallan voittaa kuolema ja tehdä ruumiit eläväksi. (Joh 5:15-30) Jumala on antanut Jeesukselle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. (Matt 28:18) Vain arvossa ja voimassa ylempi voi antaa nämä asiat alemmalleen. Jeesus ei ole Raamatun mukaan isän vertainen Jumala. Hän on ihminen, joka oli vähän aikaa "enkeleitä halvempi" (näiden alapuolella arvossa ja vallassa), mutta jonka Jumala on korottanut näiden yläpuolelle sen jälkeen, kun tämä oli "kulkenut läpi taivasten" ja tullut otetuksi Jumalan tykö taivaaseen. (Hebr 1-2)

Jumala on pelastanut Jeesuksen ikuiselta kuolemalta ja tehnyt hänestä Jumalan kansan ylimmäisen papin, joka pysyy ikuisesti. (Hebr 5:4-7; luvut 5-10) Ylimmäinen pappi on ihminen, ei Jumala itse, eikä hän ole enkelikään. Jumala ei ole alistava tulevaa maailmaa enkelin valtaan, vaan ihmisen kristuksen Jeesuksen valtaan. (Hebr 2:5-18) Tätä ylimmäistä pappia ja kuningasta kutsutaan Raamatussa "jumalaksi", vaikka hän on pelkkä ihminen. (Psa 45; 110)

"Jumalan poika" on arvonimi, joka kuului ensin Daavidin pojalle Salomolle profetian sanassa, mutta koska tämä kuoli ja hänen ruumiinsa katosi, niin Israel odotti toista kuningasta Daavidin jälkeläisten joukosta kuninkaan sukulinjaa pitkin. (2Sam 7:8-16; 1Aik 17:13; 22:8-10; Psa 89:20-40; Jes 9:5-6; 11; Dan 7:13-14) Jeesus on Raamatun kirjoitusten mukaan tämä Daavidin jälkeläinen, jonka Jumala korotti Jumalan pojan ikuiseen asemaan kuolleista herättämisen kautta pyhän hengen voimalla. (Room 1:3-4; 8:9; Apt 5:31; 13:26-48)

Jeesuksen nimi ei ollut ”Jumalan nimi” Tanakhissa (VT). Jeshua, Jashua, Jehoshua, Jahoshua, Jahushua, tms. ei ole sama kuin tetragrammaton (JHVH). Ne nimet voivat sisältää Jumalan jonkin nimen, mutta sisältävät myös muuta, kuten verbin ”jashaa” (”pelastaa”) tai substantiivin ”hoshua” (”pelastus”).

Jeesuksen nimi on hepreasta käännettynä teologien mukaan ”Herra pelastaa” tai ”Herrassa on pelastus” (”JHVH pelastaa” ja ”JHVH:ssa on pelastus”). Se sisältää siis ”erisnimen” ja verbin: ”Jah” (Jumalan nimi ei ole ”Jeh” Tanakhissa, ks. Psa 68:4) ja ”jashaa” (”pelastaa”), mistä Jeesuksen nimeksi tulee ”Jah’shua” tai ”Jahoshua”, jossa on yhdessä Jumalan nimi ”Jah” ja sana ”hoshua” eli ”Jah on pelastus” tai suomeksi ”Herra(ssa) on pelastus”.

”Jah-hoshua” on nimien ”Jah” ja ”Hoshua” yhdistelmä: ”Herra” ja ”pelastus”.

https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=H3050&t=KJV
https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=H1954&t=KJV

Verbi pelastaa on ”jashaa”: trinitaarit yhdistävät sen Jeesukseen ja sanovat, että VT (Tanakh) puhuu paljon Jeesuksesta, vaikka ne kohdat kertovat Jumalasta, eivätkä hänen pojastaan. Se, että Jumala asuu henkenä poikansa ruumiissa (ajatuksissa, mielessä, sydämessä), ei tee pojasta Jumalaa sen enempää kuin sinä tai minä olemme jumalia. Jeesus edustaa Jumalaa, koska on hänen lähettämänsä sanansaattaja, profeetta, ylimmäinen pappi, kuningas ja tuomari. Häntä kutsutaan Jumalaksi siitä syystä, ja myös nimi ”JHVH” on yhdistetty häneen (Isän nimi).

https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?t=kjv&strongs=h3467

Sanat Korkein, Kaikkivaltias ja Herra Jumala tarkoittavat aina yksin isää Jumalaa Uuden testamentin kirjoituksissa. Tämä on vahva todiste kolmiyhteisen jumalan oppia vastaan. Jeesuksesta ei käytetä koskaan näitä sanoja, sillä hän on Korkeimman Poika ja Jumalan Poika, mutta ei itse Korkein ja itse Jumala, joka olisi luonut kaiken.

Markuksen evankeliumi:
5:7 ja huutaen suurella äänellä sanoi: ”Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua.”

Luukkaan evankeliumi:
1:32 Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,
1:35 Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: ”Pyhä henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan pojaksi.
1:76 Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään,
6:35 Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.
8:28 Kun hän näki Jeesuksen, parkaisi hän ja lankesi maahan hänen eteensä ja huusi suurella äänellä: ”Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, poika? Minä rukoilen sinua: älä minua vaivaa.”

Apostolien teot:
7:48 Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa; sillä näin sanoo profeetta:
16:17 Hän seurasi Paavalia ja meitä ja huusi sanoen: ”Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien.”

Hebrealaiskirje:
7:1 Sillä tämä Melkisedek, Saalemin kuningas, Jumalan, Korkeimman, pappi, joka meni Aabrahamia vastaan, hänen palatessaan kuninkaita voittamasta, ja siunasi hänet;

2.Korinttolaiskirje:
6:18 ja olen teidän isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias.”

Apostolien teot:
3:22 Sillä Mooses on sanonut: ’Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta; häntä kuulkaa kaikessa, mitä hän teille puhuu.

Ilmestyskirja:
1:8 ”Minä olen A ja O”, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.
4:8 Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä. Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on.”
11:17 sanoen: ”Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen.
15:3 Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen: ”Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas.
16:7 Ja minä kuulin alttarin sanovan: ”Totisesti, Herra Jumala, Kaikkivaltias, totiset ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi.”
16:14 Sillä ne ovat riivaajain henkiä, jotka tekevät ihmeitä; ne lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heidät sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä.
18:8 sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut.”
19:6 Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän sanovan: ”Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen.
19:15 Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan.
21:22 Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.
22:5 Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.

Sanat Korkein, Kaikkivaltias ja Herra Jumala viittaavat aina isään Uuden testamentin kirjoituksissa. Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat väittävät tosin Johanneksen käyttäneen sanoja ”Herra Jumala Kaikkivaltias” Jeesuksesta jakeessa Ilm 1:8, mutta se ei ole totta. Johannes viittaa näillä sanoilla isään Jumalaan, niin kuin tekee kaikissa muissa Ilmestyskirjan kohdissa. Tämä yksi kohta ei tee poikkeusta.

Kun Raamatussa puhutaan kaiken luoneesta Jumalasta, niin voit aina korvata sanan ”Jumala” tai ”Herra” silloin sanalla ”isä” sanoman siitä muuttumatta, mutta et voi korvata sitä sanoilla ”Isä ja Poika ja Pyhä Henki” tai ”Jeesus Kristus” tai ”Jumalan Poika” ilman, että sanoma muuttuu. On siis selvää, että Raamatussa puhutaan isästä Jumalasta silloin, kun puhutaan kaiken luoneesta kaikkivaltiaasta Jumalasta, eikä ketään ole tämän ainoan luojan ja meidän Jumalamme rinnalla samanarvoisena Jumalana. (Jes 44:24; Apt 4:24-30; 17:22-31; Ilm 4:8-11)

Jumalalla ei ole erisnimeä

Jumalalla ei ole Raamatussa erisnimeä niin kuin ihmisillä on: Pekka, Jukka, Jalmari,… Jumalasta on käytetty pelkästään kuvaavia nimiä, jotka kertovat sen, millainen Jumala on, sen sijaan, että kyseessä olisi erisnimi. Niinpä

Jumala on hän, joka on ollut, on ja on oleva, herra kaikkivaltias. (Ilm 1:8; 4:8)

Jumalaa kutsutaan hepreasta suomeksi käännettynä sanoilla ”Hän on”. Kun Jumala puhuu itsestään, niin hän sanoo nimekseen ”Minä olen (se, joka minä olen).” (2Moos 3:14) Kun ihmiset puhuvat Jumalasta, niin hänen nimensä lausumisen sijasta riittää sanoa ”Herra” tai ”Jumala”.

”Jumala” on yleisnimi, jolla viitataan erityisesti Raamatun Jumalaan ja ”Herra” on hänestä käytetty ylistävä sana, joka kertoo hänen valta-asemastaan ja herruudessaan suhteessa ihmisiin ja luomakuntaan. Se, että joku ei tiedä, miten Jumalan nimi JHVH on muinoin lausuttu, ei vaikuta mitään hänen ikuiseen kohtaloonsa.

Jumalalla ei ole erisnimeä samalla tavalla kuin suomen kielen nimet erisnimiä ovat. Jumalan nimi kuvaa Jumalaa ja kertoo, millainen hän on. Jumala ”on, on ollut, ja on oleva, Herra Kaikkivaltias”. (Ilm 1:8; 4:8) Tätä kuvaavaa nimeä on käytetty Raamatussa isästä Jumalasta ja hänen lähettämästään enkelistä (”Herran enkeli”, 2Moos 3:1-15; 6:2; jne.). Sitä on käytetty myös myös Jeesuksesta, kun puhutaan hänestä Jumalan edustajana ja lähettinä, sanansaattajana, tai hallitsijana (kuninkaana) ja tuomarina. Jeesus edustaa Jumalaa tämän antamilla valtuuksilla, välittää hänen sanansa opetuslapsille ja toimii hänen voimassaan.

Jeesuksen näkeminen ja kuuleminen on siten sama kuin kohtaisi itsensä Jumalan, vaikka Jeesus ei ole itse se Jumala, joka on hänen isänsä, ja joka on hänet maailmaan lähettänyt. Jumala asuu Jeesuksen ruumiissa täydellisesti henkenä, mutta on eri persoona ja eri olevainen kuin ihminen kristus Jeesus. Näin Raamatun sana avautuu ymmärrykselle ja on loogista. Kolminaisuusoppi ja areiolaisuus eivät ole mahdollista ymmärtää ihmisen järjellä, mutta unitarismi on. Se on Jumalan hengen opettama opetus: Kristuksen opetus Jumalasta Raamatun kirjoitusten mukaan.

Huomaa, että vain Jumalasta on käytetty sanaa ”Korkein” ja sillä viitataan Raamatussa aina ja ilman yhtä ainoaa poikkeusta vain ”Isään”, joka on Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, meidän taivaallinen isämme. Jeesus on tämän yhden ja ainoan Jumalan eli ”Korkeimman” poika, mutta ei ole itse se Korkein Jumala, jonka poika hän kirjoitusten mukaan on. Jumala ja kristus on erotettu kirjoituksissa aina toisistaan tällä tavalla: Isä on Jumala ja kristus on ihminen, Nasaretilainen Jeesus. Sana ”herra” Jeesuksesta puhuttaessa ei todista hänen olevan ”Jumala JHVH”: se on titteli, joka kertoo hänen asemansa kaikkien luotujen herrana, mutta isä Jumala on häntä ylempi voimassa ja vallassa. (1Kor 11:3; 15:27-28; 2Piet 1:17)

Sanaa ”kristus” (voideltu) on käytetty Raamatussa vain ihmisistä, ei koskaan Jumalasta tai enkeleistä. Jeesus kristus on siis ihminen, mutta ihmisenä ylempi enkeleitä ja muita luotuja, koska Jumala on hänet heidän yläpuolelleen korottanut. (Fil 2:9-11, Efe 1:17-23; Hebr 1:3-4; Apt 5:31) Ihminen kristus Jeesus on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ja hän on hallitseva ihmisenä tulevaa maailmaa. (1Tim 2:3-7; Hebr 2:5ss.) Jeesus on ikuisesti ylimmäinen pappi, joka on ihminen, ei itse Jumala, vaikka ylimmäistä pappia kutsutaan ”jumalaksi” samoin kuin Israelin kuningasta, joka pysyy iäti. (Psa 45 ja 110; Hebr 5:4-7 ja 7-10)

Heprean olla-verbi on ”hajjaa”.

https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?strongs=H1961&t=KJV

Verbi ”elää” ja ”julistaa” (sanoa, puhua, ilmoittaa) on ”havvaa”.

https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?strongs=H2331&t=KJV

Jumalan nimi tetragrammatonissa (”neljä kirjainta/ konsonanttia”) on vokaalimerkintöjen kanssa ”jah-haw-wah” (jahavaa), mutta tätä ääntämisen tapaa ei ole juuri kukaan esittänyt oikeaksi. Sen sijaan on esitetty muodot ”jahavee” ja ”jahuvaa”. Se, miten muinaiset israelilaiset ovat Jumalan nimen lausuneet, jää edelleen ainakin osittain arvoitukseksi. Sitä asiaa ei tarvitse kenenkään onneksi tietää voidakseen pelastua.

Oppi ei pelasta: ”Jah pelastaa” (Herra pelastaa) ja tekee sen poikansa Jeesuksen kristuksen kautta, joka on ihminen, ei itse Jumala, vaikka edustaa Jumalaa hänen lähettämänään sanansaattajana, profeettana, ylimmäisenä pappina ja tuomarina. (vrt. ihmiset ”jumalana” 2Moos 4:16; 7:1; 21:6; 22:9; 1Sam 2:25; Psa 82:1, 6 ja enkeli ”Herrana Jumalana Kaikkivaltiaana”, 2Moos 3:1-15; 6:2)

Anthony Michael Hylton on tutkimuksessaan tullut siihen johtopäätökseen, että hepreaa ja arameaa puhuneet juutalaiset olisivat lausuneet Herran nimen ääneen Jeesuksen ja apostolien aikana, ja se on voitu ääntää muodossa ”Jahuwa”.

Anthony Michael Hylton. Reflections on the Use of the Name Yahuwah Yahweh or IAO in the Early Church Communities. 1. helmikuuta 2013. IAO on kreikaksi ΙΑΩ ja äännetään ”jaaoo”: se on Septuagintassa kreikankielinen käännös tetragrammatonista JHVH jakeessa 3Moos 3:12 ja se löytyy käsikirjoituksesta 4Q120. Tähän käännökseen ei ole sopivaa perustaa oikeaa ääntämisen tapaa, sillä kreikan kieli ei kerro sitä, miten heprean kielen sanat tulisi lausua. Esimerkiksi Jeesuksen nimi on kreikaksi Ἰησοῦς (iēsous), ja suomeksi translitteroituna ”Jeesus”, mutta se on hepreaksi joko Jashua, Jeshua tai Joshua lyhyessä muodossa ja pitkänä versiona Jehoshua tai Jahashua.

https://www.researchgate.net/publication/325607840_Reflections_on_the_Use_of_the_Name_Yahuwah_Yahweh_or_IAO_in_the_Early_Church_Communities

Myös monet seitsemännen päivän adventistit ovat samaa mieltä ääntämisen tavasta, mutta sitä ei voitane todistaa varmaksi tiedoksi, että Jumalan nimi olisi lausuttu ääneen apostolisena aikana. Vanhan testamentin profeetat tunsivat kuitenkin Jumalan nimen ja huusivat sitä avuksi. Näin on kirjoitettu monessa eri kohdassa, jopa ennen kuin Herran enkeli ilmestyi Moosekselle, ja ilmoitti hänelle tämän ”uuden nimen”, JHVH. (1Moos 4:26; 12:8; 25:21-23; 2Moos 3:1-15; 6:2; 9:16; Ruut 2:4; 1Aik 16:2; Psa 20:5; 1Kun 18:24; Jes 42:8; Jer 7:11, 30; 10:6, 16; Hes 36:20-23; Dan Dan 9:15; Sak 13:9; 14:9; Mal 3:16) Tämä selittynee sillä seikalla, että Genesis (1. Mooseksen kirja) on kirjoitettu vasta Israelin kuningasten aikana, ja kirjuri on käyttänyt sinä aikana tunnettua Jumalan nimeä, JHVH, vaikka profeetat eivät olisi sitä ennen Mooseksen aikaa tunteneet.

Jumalan nimi oli varmasti tunnettu Israelissa vielä viimeisen kirjaprofeetan, Malakian, aikana. (400-luvulla eKr.) Se, miksi Israel lakkasi lausumasta ääneen Herran nimeä, ja mistä syystä, on osittain arvoitus, eikä ole täysin varmaa edes se, että Jeesuksen ja apostolien aikana ei olisi tiedetty Herran nimen oikeaa ääntämisen tapaa. Syynä nimen oikean lausumistavan unohtamiseen on pidetty virheellistä liian ankaraa kirjaimellista tulkintaa Herran nimen turhaan lausumisesta, tai pelkoa Jumalan nimen tahattomasta pilkkaamisesta. (2Moos 20:7; 3Moos 24:11-16) Herran nimen turhaan lausumisen kiellolla on alunperin tarkoitettu Jumalan nimen käyttöä hyväksi vääryyden tekemisessä, eikä Jumalan nimen pilkkaa ole sen huono tai epäselvä ääntäminen joko tietämättömyyttään tai esimerkiksi sairauden vuoksi.

Glen Wilson on kirjoittanut aiheesta kirjan ”My Personal Book of Yahuwah” (Study Guide). Followers of the Way opettaa samoin. Muita Jahuvan todistajia ovat mm. Ron Kenoly, Daniel W. Merrick ja Believers In YaHushua.

Warriors of the Ruach järjestö pitää oikeana muotoa ”Yahuwah”. (The TRUTH is trying the heart of everyone!) Jeesuksen nimi olisi hepreaksi ”Jahushua”, ei ”Jahoshua”. Vokaalin ääntämisen tapa voi vaikuttaa kirjoitusasuun: joissakin kielissä vokaali ”o” ääntyy lähes kuin vokaali ”u”, joten näillä kahdella lausumistavalla ei ole suurta eroa. Nimen oikean lausumistavan sijaan on tärkeää, että me emme palvo ketään muuta Jumalana kuin Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää. Näin siis Raamatun kirjoitusten mukaan.

”Minä, JHVH, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.” (Jes 42:8)

Me unitaarit emme pidä yhtä tärkeänä Jumalan nimen oikean lausumistavan tuntemista kuin ”Hengen taistelijat” järjestö. Olisi tietysti hienoa, jos saataisiin varmuus siitä, miten se nimi tulisi lausua, mutta koska sen selville saaminen on vaikeaa, eikä se ole pelastumisen ehto, niin pidämme tärkeämpänä Jumalan tahdon noudattamista elämässä. Jos rakastat lähimmäistä niin kuin itseäsi, olet kuninkaallisen käskyn pitänyt. Jumalan nimen oikein lausuminen ei vaikuta yhtä paljon ihmisten elämään onnea lisäävällä ja kärsimystä vähentävällä tavalla kuin ”pyhä elämä” ja hyvät teot.

Olemme tästä huolimatta sitä mieltä, että toiset perustelut ovat parempia kuin toiset. Jumalan nimen ääntäminen oikein tai väärin ei ole täysin merkityksetön seikka. Jeesuksen kristuksen nimen (jahoshua/ jahushua/ jehoshua, jashua/ jushua, johsua) avuksi huutaminen oli tuttua apostolien ajan seurakunnalle. (1Kor 1:2) Filippus julisti evankeliumia ”Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen kristuksen nimestä”. (Apt 8:12) Jeesuksen nimessä – tai oikeammin Jumalan nimessä – on jotakin pyhää, muusta erotettua, ja sen nimen voimassa on tehty voimallisia tekoja ja ihmeitä Raamatussa. Se, että näitä ihmeitä ei enää nykyään tapahdu, ei ole kuitenkaan kiinni Jumalan nimen oikeasta ääntämisen tavasta.

On omituista, että kristityt eivät tunne oman jumalansa nimeä, eivätkä sitä tunne juutalaisetkaan. Muslimit kutsuvat Jumalaa nimellä ”Allah”, joka tarkoittaa ”jumalaa” ja sitä käytetään myös epäjumalista. Se on heprean kielen sanan ”eloah” (aloah) arabian kielen käännös, mutta ei Jumalan nimi, joka on Raamatussa tetragrammaton ”JHVH”. Raamatun kirjoituksiin perustuvat aabrahamilaiset uskonnot eivät tiedä oman jumalansa nimen oikeaa ääntämistapaa. Yleisnimi ”elohim” tai ”allah” ei ole Jumalan nimi, sillä se on ”Jah” tai ”JHVH” hepreankielen mukaan Raamatussa. (Psa 68:4; 2Moos 3:15)

Pakanat tuntevat omat jumalansa nimeltä, mutta ”Jumalan kansa” ei sitä tiedä. Toisin kuin ”Hengen taistelijat”, me emme pidä tärkeänä Jumalan nimen oikeaa ääntämisen tapaa. Jumalan tunteminen ei ole hänen nimensä lausumista oikein. Jumalan tuntemisella tarkoitetaan Raamatussa Jumalan ”luonnon” – ajatusten, mielen, tahdon, tunteiden, tekojen ja sanojen – tuntemista. Jos tunnet sen, millainen Jumala on, niin tunnet Jumalan. Toki on sen lisäksi syytä tietää se, kuka on Jumala, ja kuka ei ole Jumala. Sen vuoksi on tärkeää erottaa toisistaan ihminen kristus Jeesus ja isä Jumala, jotta ei palvottaisi vahingossakaan ihmistä Jumalana.

Jahoshua haMashiaan nimeen uskominen on Jumalan käsky – tai miten se sitten oikein lausutaankaan (Jahushua haMashia, Jehoshua haMashia: ”Jeesus kristus”) – mutta sen nimen tuntemista ja lausumista oikein äännettynä ei pidetä Uudessa testamentissa tai edes Vanhassa (Tanakh) yhtä tärkeänä kuin ”pyhää elämää” ja ”lähimmäisen rakastamisen” käskyä. (1Joh 3:23) Lähimmäistä on mahdollista – kiitos Jumalalle! 🙂 – rakastaa, vaikka ei osaisi lausua oikein Jumalan ja Jeesuksen nimeä.

Hesekiel:
36:23 Minä pyhitän suuren nimeni, joka on häväisty pakanakansain seassa, jonka te olette häväisseet heidän keskellänsä. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, sanoo Herra, Herra, kun minä osoitan teissä pyhyyteni heidän silmäinsä edessä.

39:7 Ja pyhän nimeni minä teen tunnetuksi kansani Israelin keskuudessa enkä enää salli häväistävän pyhää nimeäni. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen JHVH, Israelin Pyhä.

Kun Jeesus tekee nimensä ja isänsä Jumalan nimen tunnetuksi pakanakansojen keskellä, niin hän tekee silloin itsensä ja Jumalan tunnetuksi, sen sijaan, että painottaisi pakanoille sitä, mikä hänen pyhän nimensä oikea lausumistapa on. Jumala osoittaa Kristuksen tulemuksessa pakanoille sen, että nämä ovat palvoneet epäjumalia ainoan elävän Jumalan sijasta. Se on vakava rikos, mutta se ei ole kadottavaa syntiä, että joku ei tiedä, miten muinaiset heprealaiset ovat lausuneet Jumalan nimen JHVH.

Se on hyvä kysymys että millä nimellä ja miten enkelit lausuvat ja kirjoittavat Jumalan nimen? Jos kirjoittavat ollenkaan.

Enkeleillä taitaa kun olla erikieli kuin ihmisillä :D

> Voiko pelastua, jos ei tiedä, mikä Jumalan nimi on?

Tietääkseni ei ole asetettu ehtoa sille, miten synnit voi saada anteeksi, eli miten voi pelastua tuomiolta, jonka ansaitsisi syntien vuoksi.

Ikuinen elämä on luvattu vanhurskaille, eikä siihenkään ole asetettu tuota nimeä ehdoksi.

"Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Mat. 25:46

"Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Room. 6:23

Itse uskon, että ajatus on tärkein. Riittää, että puhut esim. Jeesuksen Jumalasta.

Mikä on Jeesuksen nimi?

Jahoshuan nimi on käännetty kreikaksi (Septuaginta, LXX) muodossa ”Ἰησοῦς”, joka on translitteroituna ”iēsous” ja suomeksi ”Jeesus”. Uuden testamentin kirjeet ja ainakin osa evankeliumeista on kirjoitettu äidinkielenään kreikkaa puhuville ihmisille. He tunsivat Jeesuksesta ehkä vain nimen Ἰησοῦς (Jeesus) kreikan kielen mukaan, ja se on sanakirjojen mukaan sama kuin profeetta Joosuan nimi Septuagintassa. Se nimi oli lähteiden mukaan yleinen miehen nimi Israelissa juutalaisten keskuudessa.

Jos tämä on totta – niin kuin vaikuttaa totta olevan – ei Jeesuksen nimen oikealla ääntämisen tavalla ollut suurta merkitystä apostolien ajan seurakunnassa. Jos olisi ollut, niin on omituista, että sitä ei ole säilytetty missään käännöksessä sellaisenaan. Sen sijaan hepreankieliset nimet on käännetty järkiään vastaaviksi kreikan kielen nimiksi Septuagintassa ja Uudessa testamentissa. Toki se on yhtä tyhmää kuin kääntää Englannin kuninkaiden nimet suomeksi (George on Yrjö), mutta ei se tapa johtanut pelastuksen menettämiseen vanhoina hyvinä aikoina.

On sanottu, että Jumalan nimen väärin lausuminen ei ole kadottava synti, kun sen tekee tahattomasti: kun ei tiedä, miten se nimi tulisi oikein lausua. Jos saat tietää sen, miten se nimi on lausuttava oikein, mutta jatkat sen jälkeen sen väärin lausumista, niin se koituisi sinulle tuomioksi. Jos Jumala tuomitsisi tämän vuoksi jonkun kadotukseen, niin eikö kannattaisi olla varma, jos valitsee jonkin näkemyksen omakseen? Jos joku ei ole varma, niin silloin hän pelastuu tietämättömyydestään ja epävarmuudestaan huolimatta. On siis tyhmää lyödä lukkoon oma kanta ja olla ”varma”, kun voi silti olla erehtynyt.

Heprean kielen vanhoista teksteistä puuttuvat vokaalimerkit kokonaan. On siten aina tulkintaa, mitkä merkit konsonanttien väliin sijoitetaan. Olemme sitä mieltä, että kenenkään ei tarvitse muodostaa omaa mielipidettä ja ottaa kantaa tähän asiaan voidakseen pelastua. Erehtyminen ei koidu kenellekään kadotukseksi. Jos joku on täydellinen, niin sitten vaatikoon itseltään täydellistä tietoa ja oppia, mutta muille riittää se, että ”minä en tiedä”. On väärin vaatia ”puolen valitsemista” eri vaihtoehtojen välillä, kun tieto on vajavaista, ja ymmärrys ei riitä varmuuteen siitä, mikä on totuus.

On lahkoja, jotka vaativat muita tunnustamaan oma näkemys Jumalan nimestä todeksi ”tai muuten”… Vaikka he eivät suoraan tunnusta yrittävänsä käännyttää muita saman näkemyksen kannalle – kehottavat ajattelemaan omilla aivoillaan ja tutkimaan asioita – niin fakta on se, että he toivovat kuitenkin jokaisen ajattelevan asioista samalla tavalla kuin he. Tämä on tyypillistä, kun on kyse uskon asioista ja Jumalasta. Vain oikeassa oleminen ja ”ehdoton totuus” kelpaa, mutta kuka sen voisi tietää, ellei ole itse se Jumala, joka kaiken tietää? Toisin kuin uskotaan, ei Jumala ole kertonut kenellekään ihmiselle totuutta kaikista asioista…

Voiko hulluutta edes mitata? Toivotaan, ettei yhdenkään ihmisen koskaan tarvitse 👺👽👹👻🤪sitäsitä nähdä.

On totta, että heprean kielessä ja Israelin kulttuurissa nimillä on merkitys. Nimi kuvaa omistajaansa. Niinpä Jumalan nimi kuvaa Jumalaa, mutta Jumala on itse tärkeämpi kuin hänen nimensä, ja hänen nimensä on erotettavissa hänestä itsestään, joka on ”tosi olevainen”. Jumalan nimi ainoastaan kuvaa tätä tosi olevaista, mutta ei ole se ”tosi olevainen”. Jos sinä tunnet Jumalan – sen, millainen Jumala on ja kuka hän on – niin se riittää ”Jumalan tuntemiseen”. Jumalan nimen oikea lausumistapa ei lisää paljonkaan Jumalan tuntemista.

Uuden testamentin mukaan meidän on tunnettava myös Jumalan poika, Jeesus kristus, joka on kirjoitusten mukaan ihminen, ei Jumala itse. Kun tunnet nämä molemmat, ja osaat erottaa heidät oikealla tavalla toisistaan, niin sinun käy hyvin. Jeesus edustaa Jumalaa, kun puhuu ja toimii hänen nimessään. Kukaan ei tiedä tarkasti sitä, mitä kaikkea Jeesus sanoi ja opetti. ”Pyhä henki” ei muistuta ketään sanatarkasti kaikista Jeesuksen puheista. Tämä näkyy siinä, että Jeesuksen sanat poikkeavat evankeliumeissa toisistaan, ja ne on sijoitettu eri tilanteisiin eri evankeliumeissa.

On siis kohtuutonta vaatia uskovia muistamaan se, millä nimellä Jeesus kutsui isää Jumalaa, kun sitä ei ole edes kirjoitettu Raamattuun niihin kopiohin, jotka ovat säilyneet meille asti. Vokaalimerkit puuttuvat, eikä kreikankielisessä Uudessa testamentissa ole koskaan käytetty hepreankielen sanaa יְהֹוָה (JHVH). Me emme tiedä edes sitä, millä nimellä Tuomas kutsui Jeesusta, jos yleensä se kuvaus on totuudellinen. Johanneksen evankeliumi poikkeaa muista sisällöltään, tapahtumajärjestykseltää ja kristologialtaan, joten se ei ole luotettava.

Jumala ei vaadi sinua tunnustamaan, että ”Jeesus on JHVH”, mutta edellyttää sinun uskovan, että evankeliumi on totta: että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista ja korottanut hänet sen jälkeen enkeleitä ylemmäksi. Tämä sanotaan selvästi Raamatussa. Jos uskot tämän sydämessäsi, niin olet Paavalin sanoin vanhurskas uskon kautta, ja jos tunnustat Jeesuksen suullasi herraksi, niin olet pelastuva, kunhan vain elät pyhää elämää Jumalan hengen voimassa. 😉 Ehtoja pelastukseen on monia, mutta sinulle riittää selvien asioiden totena pitäminen. Jos et jotakin asiaa tiedä riittävän suurella varmuudella, niin älä ota kantaa.

Raamatun Jumalan nimet kuvaavat sitä, millainen hän on. Tetragrammaton (JHVH) kuvaa Jumalan kaikkivaltiutta ja kaikkitietävyyttä – tai niin on sanottu – ja se muodostuu persoonapronominista ja sitä seuraavasta verbistä. Kun yhdistetään tetragrammaton Ilmestyskirjan sanoihin, niin voidaan tunnustaa Jumalan nimen olevan suomeksi käännettynä "Hän on, on ollut, ja on oleva: Herra Kaikkivaltias". (Ilm 1:8, 4:8) Ja jotta emme erehtyisi pitämään Jeesusta sinä Jumalana, joka näin sanoo, on syytä huomata, että vain hänen isäänsä kutsutaan nimellä "Korkein" ja attribuuteilla "ylhäisin kirkkaus". (Luuk 1:32; 2Piet 1:17)

Lopuksi toteamme sen, että kaikki ne ovat eksyneet pois totuudesta, jotka pitävät jonkin opillisen asian oikein ymmärrystä pelastumisen ehtona. Tunnistat harhaoppisen tästä seikasta. Vaikka joku tuntisi kaikki opetukset oikein Raamatusta, mutta toimii vastoin Raamatun kirjoituksia tuomarina – jakaa ihmiset kadotukseen joutuviin ja pelastuviin ennen kuin aika on – niin hän on kerettiläinen ja häntä on syytä karttaa. Jos joku on täydelliseksi tullut, niin silloin Kristus on saapunut takaisin, ja häntä kuulkaa: muutoin voimme rauhoittaa mielemme ja varoa, että kukaan ei meitä eksytä väärillä opetuksilla väärästä kristuksesta ja toisesta Jeesuksesta...

Jehova

Jewish Encyclopedian mukaan tetragrammatonia ei ole mahdollista lausua hepreassa muodossa ”Jehova” (Emil G. Hirsch). Se olisi vastoin ääntämisen tapaa ja ohjeita (filologinen mahdottomuus).

https://www.jewishencyclopedia.com/articles/8568-jehovah

https://www.jewishencyclopedia.com/articles/11305-names-of-god

Tässä lähteessä ei sanota suoraan sitä, mikä ääntämisen tapa olisi ollut kieliopin sääntöjen mukainen, ja siten oikein sinä aikana, jolloin nimi ensimmäisen kerran Raamatussa on mainittu Moosekselle ja Israelille. (2Moos 3:15; 6:2) On silti tuotu ilmi yleisesti tiedossa oleva fakta, että Jumalan nimi ei ole merkityksetön erisnimi (fiktio). Se kuvaa Jumalaa ja kertoo, millainen Jumala on.

Tetragrammaton JHVH on verbin ”olla” yksikön kolmannen persoonan taivutusmuoto ja eräiden tutkijoiden mielestä se kuuluu ääntää muodossa ”jahvee”. Jumalan yhteydessä verbi ”havvaa” kertoo yksinkertaisesti sen, että hän on todella olemassa ja elää, toisin kuin pakanoiden palvomat jumalat, jotka ovat epäjumalia: ne eivät ole todellisia. Ilmestyskirjan mukaan Jumala ”on, on ollut, ja on oleva, Herra Kaikkivaltias”. (Ilm 1:8; 4:8) Tällöin viitataan taivaan ja maan luojaan, joka on ”Korkein”. Sanaa ”Korkein on käytetty Raamatussa vain Jumalasta, joka Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä – ei koskaan Jeesuksesta. (Luuk 1:32)

Jos tässä annettu selitys sanan alkuperästä on tosi, niin Jumalan nimi tulisi lausua joko ”jahvee” tai ”jahavee”. Niinpä ”Hengen soturien” versio ”jahuvaa” olisi väärä, eikä sille löydy tukea kuin harvoissa lähteissä internetistä. Livenä sitä tuskin monessa paikassa opetetaan. ”Jahve” on myös vanhojen samarialaisten tapa lausua tuo ”pyhä nimi”. Klemens Alexandrialainen kirjoitti sen muodossa Iαουέ (jauve, jau’e), joka on lähellä tai täsmälleen sama kuin ”jahve” oikein lausuttuna (h-konsonantti ei äänny selvästi ja v-kirjain muistuttaa enemmän englannin w-kirjainta sanassa ”well” kuin suomen v:tä sanassa ”veli”).

Vaikka juutalaisten tietosanakirja pitää muotoa ”Jehova” mahdottomana, toteaa se sanojen alussa mahdollisena nimen ”Jah” taivutusmuodot ”Jeho” tai ”Jo”. Sanan lopussa Jumalan nimi on muodossa ”Jahu” tai ”Jah”. Tämän tavan tuntevat myös ne, jotka pitävät muotoa ”Jehova” oikeana, ja ovat sitä mieltä, että muut perustelut ovat virheellisiä. Se, mikä on viimeinen totuus, selvinnee vasta sitten, kun Kristus saapuu, jos on saapuakseen. Ei ole vielä näkynyt, vaikka lupasi tulla sen sukupolven vielä eläessä, jolloin kuoli. No, nyt on viimeinen sukupolvi Herran saapua, sikäli kuin profetian sana on tosi. Pian alkaa ”kolmas päivä” (2000 vuotta on kulunut)…

Jumalan pyhä nimi, tutkielma. (Tekijä tuntematon)

https://johanneksenpoika.fi/uutiset_a20/nimitutkielma_19012020/Jumalan-pyhä-nimi.pdf

Jumalan nimi oli oikeasti Pentti.

Herra Jumala Kaikkivaltias ja Korkein

Totesimme jo aiemmin, että sanaa ”Korkein” on käytetty Raamatussa vain isästä Jumalasta: ei koskaan Jeesuksesta, Jumalan pojasta. Jeesus on tämän ”Jumalan, Korkeimman poika”, mutta ei Korkein itse. (Luuk 1:32, 35, 76; 6:35; 8:28; Apt 7:48; Hebr 7:1; vrt. ”ylhäisin kirkkaus”, 2Piet 1:17) Mutta onko Jeesusta kutsuttu ”Herraksi Jumalaksi Kaikkivaltiaaksi” niin kuin trinitaarit sanovat? Jos katsot Raamattuhaulla, niin Uudessa testamentissa ”Kaikkivaltias” on melko selvästi isä Jumala joka kohdassa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, joka on trinitaarien tukena. (2Kor 6:18; Ilm 4:8; 11:17; 15:3; 16:7, 14; 19:6, 15; 22:22)

Jotkut sanovat, että Jeesus on Herra Jumala Kaikkivaltias, koska hän kutsuu itseään sillä nimellä, ja koska hän on ensimmäinen ja viimeinen, A ja O. (Ilm 1:8, 21:6) Tämä on kuitenkin Jumalan puhetta – ei Jeesuksen – ja Jumala on Jeesuksen isä, ei Jeesus itse. Jumala ja Jeesus erotetaan toisistaan jakeissa 1:5-8, niin että jakeessa 8 puhuu Jumala, ei Jeesus. Jakeissa 21:5-7 puhuu Jumala, joka istuu valtaistuimella: teurastettu ja kuolleista herätetty Karitsa on eri olevainen kuin valtaistuimella istuva Jumala. (vrt. Ilm 4-5) Vain jae 22:13 ja sen ympärillä olevat jakeet puhuvat Jeesuksesta, niin että hänestä käytetään nimiä A ja O, ensimmäinen ja viimeinen.

Mitä kirjaimet A ja O ja sanat ensimmäinen ja viimeinen tarkoittavat Jeesuksesta puhuttaessa. Ne tarkoittavat sitä, että Jeesus on ensimmäinen kuolleista herätetty ihminen ja uuden luomakunnan ensihedelmä: ensimmäinen Jumalan luomistyö, joka elää ikuisesti eikä kuole enää koskaan. Jumala luo uuden luomakunnan Kristuksen kautta. (Kol 1:15, 18; 1Kor 15:24-28; Ilm 3:14) Jeesus on myös Jumalan esikoispoika ja siten hän perii suurimman osan isän Jumalan valtakunnasta (omaisuudesta). (Matt 21:38; Room 8:17; Hebr 1:2) Jeesus on myös arvossa eli vallassa ennen muita luotuja, mutta ei tietenkään ennen Jumalaa, joka on häntä ylempi: ainoa Korkein ja ylhäisin kirkkaus. (Fil 2:9-11; 2Piet 1:17; 1Kor 11:3 ja 15:27-28)

Kirjain A (alfa) tarkoittaa johtajaa, päällikköä, isää, vanhinta, valtaa ja voimaa. Sitä käytetään enkeleistä ja ihmisistä, joilla on valta muihin nähden. Jeesusta kutsutaan myös enkeliksi, eikä vain ihmiseksi. (Ilm 22:6-16; Mal 3:1) Kirjain O (omega) kuvaa Jeesuksesta puhuttaessa sitä päämäärää, jotka kohti valitut ja pyhät ovat matkalla: ikuinen elämä ja täydellinen Kristuksen kaltaisuus tulevassa maailmassa. Se on autuaiden pyhä osa ja lupaus, jonka vakuutena Jumala on herättänyt ihmisen kristuksen Jeesuksen kuolleista, ja korottanut hänet taivaissa Jumalan pojan asemaan hengen voimassa. (Room 1:3-4; 8:9M Efe 1:17-23)

Jeesus on Jumalan poikana ”ainoa laatuaan” (monogenes) aivan niin kuin Iisak oli, koska oli syntynyt Jumalan lupauksena, ja oli esikuva ylösnousseesta Kristuksesta. (Hebr 11:17-19) Sanat ”tänä päivänä minä synnytin” ovat Jumalan lupaus siitä, että hän oli herättävä Jeesuksen kuolleista, minkä lupauksen Isä piti ja pelasti poikansa ikuiselta kuolemalta. (Psa 2:7; Hebr 1:5; 5:4-7; Apt 13:26-48) Kolossalaiskirjeessä on käytetty Jeesuksesta sanaa ”prototokos” merkityksessä ”ensin syntynyt”, ja sillä viitataan kuolleista heräämiseen. (Kol 1:15, 18) Jeesus on Jumalan tekona uuden luomakunnan alku ja sen päämäärä, alfa ja omega, ensimmäinen ja viimeinen. (Ilm 3:14; 1Kor 15:20-24)

Jumalaan eivät sovi nämä Jeesuksen sanat: ”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” (Ilm 1:17-18) Trinitaarit ohittavat nämä sanat selityksissään, koska ne eivät sovi yhteen Jeesuksen jumaluuden kanssa. Vaikka jae 1:8 olisi Jeesuksen eikä Isän Jumalan puhetta, niin siinäkään tapauksessa ne sanat eivät todistaisi Jeesuksen olevan isän vertainen kaikkivaltias korkein Jumala. Ne todistavat vain siitä, että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista ja korottanut hänet kaikkien luotujen yläpuolelle, enkeleitäkin korkeammalle ”läpi taivasten kulkemisen” jälkeen. (Hebr 1:3-4; 2:5ss.; 4:14; Fil 2:9-11; Efe 1:17-23)

Jumala ei ole koskaan kuollut, mutta ihminen kristus Jeesus on kuollut ja Jumala on herättänyt hänet kuolleista, minkä jälkeen Jumala on korottanut Jeesuksen enkeleitä ja kaikkia luotuja ylemmäksi herraksi. (Fil 2:9-11; Efe 1:17-23; Hebr 1:3-4) Jumala on antanut Jeesukselle kuoleman ja tuonelan avaimet: vallan voittaa kuolema ja tehdä ruumiit eläväksi. (Joh 5:15-30; Ilm 1:17-18; Hebr 2:14) Jumala on antanut Jeesukselle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. (Matt 28:18) Vain arvossa ja voimassa ylempi voi antaa nämä asiat alemmalleen. Jeesus ei ole Raamatun mukaan isän vertainen Jumala. Hän on ihminen, joka oli vähän aikaa ”enkeleitä halvempi” (näiden alapuolella arvossa ja vallassa), mutta jonka Jumala on korottanut näiden yläpuolelle sen jälkeen, kun tämä oli ”kulkenut läpi taivasten” ja tullut otetuksi Jumalan tykö taivaaseen. (Hebr 1-2, 4:14)

Jumala on pelastanut Jeesuksen ikuiselta kuolemalta ja tehnyt hänestä Jumalan kansan ylimmäisen papin, joka pysyy ikuisesti. (Hebr 5:4-7; luvut 5-10) Ylimmäinen pappi on ihminen, ei Jumala itse, eikä hän ole enkelikään. Jumala ei ole alistava tulevaa maailmaa enkelin valtaan, vaan ihmisen kristuksen Jeesuksen valtaan. (Hebr 2:5-18) Tätä ylimmäistä pappia ja kuningasta kutsutaan Raamatussa ”jumalaksi”, vaikka hän on pelkkä ihminen. (Psa 45; 110)

”Jumalan poika” on arvonimi, joka kuului ensin Daavidin pojalle Salomolle profetian sanassa, mutta koska tämä kuoli ja hänen ruumiinsa katosi, niin Israel odotti toista kuningasta Daavidin jälkeläisten joukosta kuninkaan sukulinjaa pitkin. (2Sam 7:8-16; 1Aik 17:13; 22:8-10; Psa 89:20-40; Jes 9:5-6; 11; Dan 7:13-14) Jeesus on Raamatun kirjoitusten mukaan tämä Daavidin jälkeläinen, jonka Jumala korotti Jumalan pojan ikuiseen asemaan kuolleista herättämisen kautta pyhän hengen voimalla. (Room 1:3-4; 8:9; Apt 2:13-36; 5:31; 13:26-48)

Prototokos, ensihedelmä, ensin syntynyt, esikoinen

Sana prōtotokos on ”ensin syntynyt”. Se kertoo, että Jeesus ei ole ollut aina olemassa. Jos joku on syntynyt, niin hän on saanut alkunsa siinä syntymässä, ja sitä ennen hän ei ole ollut olemassa. Näin on sanottu myös Jeesuksesta: hän on syntynyt ensimmäisenä monien veljien joukossa ja tällä viitataan kuolleista heräämiseen tai siihen muutokseen, jonka valitut kokevat hänen tulemuksessaan, ja sitä Jeesus sanoo ”uudestisyntymiseksi”. (Room 8:29; Matt 19:28)

https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=G4416&t=KJV

Kol 1:18 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen (prototokos) kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.

Samassa asiayhteydessä sanotaan selvästi, mitä sana ”prototokos” tarkoittaa: Jeesus on esikoinen kuolleista heränneiden joukossa. Unitaarit tulkitsevat oikein, että Jeesus on uuden luomakunnan alku. Jumala luo kaiken uudeksi Kristuksen kautta, joka on esikoinen, ensin syntynyt: herännyt kuolleista ensimmäisenä, uuden luomakunnan ensihedelmä. (Psa 2:7; Apt 13:26-48; Hebr 1:5; 5:4-7; Ilm 3:14; 1:17-18; 1Kor 15:20-24)

”Jumalan kuva” on todiste siitä, että Jeesus ei ole Jumala. Jumalan kuva on ilmaisu, jota käytetään Raamatussa ihmisestä, joka on luotu Jumalan kaltaiseksi, mutta ei ole Jumala. (1Moos 1:27; 1Kor 11:7; 2Kor 3:18; 4:4; Kol 1:15; Jaak 3:9) Monet trinitaarit eivät itse asiassa usko sitä, että Jeesus kristus on ihminen: kokonaan ihminen, jolla on järjellinen sielu ja ruumis. He uskovat Jeesuksen olevan joko ”Jumala ihmisen ruumiissa” (ihmisen henki ja sielu puuttuvat) tai sitten hän on Jumalan ja ihmisen hybridi, Jumala-ihminen.

Paavali ei häpeä sanoa suoraan, että Jeesus kristus on ihminen, vieläpä tavalla ja asiayhteydessä, joka erottaa Jumalan ja kristuksen toisistaan. Hän tekee sen saarnoissaan (Apt 13:26-48; 17:23-31) ja kirjeessään Timoteukselle (1Tim 2:5: itse asiassa kaikissa kirjeissään, kun ne oikein ymmärretään.

1.Timoteuksen kirje:
2:3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
2:6 joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,
2:7 ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu – minä puhun totta, en valhettele – pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.

Asian on selvä. Jeesus on ihminen (miten voisi mitään muuta ollakaan) ja Jumala on hänen isänsä, meidän taivaallinen isämme.

Tule kertomaan meillekin saatuasi selville https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000007884438.html