Mitkä ovat minun oikeuteni?

Korjauksia:
(1)
"Aviopuoliso perii puolisonsa, jollei puolisolla ole lapsia, joten kuoltuasi aviomiehesi perisi sinut ja aikanaan varasi menisivät perintönä hänen lapsilleen."

Alku oikein, loppu väärin. Puolison perimä omistusoikeus on (ilman ap:n testamenttia) rajoitettua: leskenkin kuoltua hänen pesänsä ei suinkaan menisi kokonaan hänen lapsilleen. Sen sijaan pesä lähtökohtaisesti puolitettaisiin lesken lasten ja ensin kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken. Näitä ovat perintökaaren (PK) 3 luvun 1§:n 2 momentissa mainitut sukulaiset https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L3P1 . Vasta jollei näitä ole, viimeksi eläneen koko pesä menee hänen lapsilleen.
(2)
"Sopiessanne talokaupasta niin, että sinustakin tulisi sen puolikkaan omistaja, luonnollisesti saat pitää omistamasi kaikissa tilanteissa."

Jos puolison kuollessa olette avioliitossa, saat hallita elinaikasi yhteistä kotianne, vaikka se olisi ollut kokonaan puolisosi omistuksessa.

Avoliitossa ollessa taas se, että omistaisit siitä osan, ei ole vakuus siitä, että saisit asua siinä hänen kuoltuaan. Halutessaan nimittäin lapset voisivat vaatia asunnon myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten. Edes miehen testamentti hyväksesi ei auta, sillä lapsilla on testamentista huolimatta oikeus vaatia lakiosansa (puolet lakimääräisestä perintöosasta) heti hallintaansa.

Varmin turva olisi siten avioliitto.

Jos jatkatte avoliitosta, teidän ehkä olisi hyvä sopia, että saat talosta omistukseesi sijoituspanostasi vastaavan osan. Kauppakirjalla ostaisit tuon osuuden ja kauppahinta olisi tuo sijoitusosuutesi. Kauppakirja tulee julkisen kaupanvahvistajan vahvistaa.

Vähintäänkin teidän tulisi keskinäisillä sopimuksilla (tai velkakirjoilla) vahvistaa, kuinka paljon olet taloon sijoittanut, sekä että mikäli eroaisitte (tai avopuoliso kuolisi), olisit oikeutettu sijoituspanoksesi saamaan itsellesi.

Täydennys:
Avioliitossa, jos välillänne ei olisi avioehtoa, kumpaisellakin olisi avio-oikeus (eri asia kuin omistusoikeus) lähtökohtaisesti kaikkeen toisen omaisuuteen, mikä avioliiton purkautuessa (eroon tai kuolemaan) tarkoittaisi, että enemmän omistava antaisi toiselle omastaan tasinkoa niin paljon, että kumpaisenkin omaisuus on yhtä suuri.

Jos sinä lapsettomana kuolisit ensin (ilman testamenttia muulle taholle), ositusta ei toimitettaisi, vaan miehesi perisi sinut (ja hänen kuoltuaan toissijaiset perillisesi jakaisivat leskesi lasten kanssa hänen pesänsä puoliksi). Jos miehesi kuolisi ensin, sinä saisit osituksessa häneltä em. tasingon, ja loput miehen omaisuudesta perisivät hänen lapsensa.

Anonyymi kirjoitti:

Korjauksia:
(1)
"Aviopuoliso perii puolisonsa, jollei puolisolla ole lapsia, joten kuoltuasi aviomiehesi perisi sinut ja aikanaan varasi menisivät perintönä hänen lapsilleen."

Alku oikein, loppu väärin. Puolison perimä omistusoikeus on (ilman ap:n testamenttia) rajoitettua: leskenkin kuoltua hänen pesänsä ei suinkaan menisi kokonaan hänen lapsilleen. Sen sijaan pesä lähtökohtaisesti puolitettaisiin lesken lasten ja ensin kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken. Näitä ovat perintökaaren (PK) 3 luvun 1§:n 2 momentissa mainitut sukulaiset https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L3P1 . Vasta jollei näitä ole, viimeksi eläneen koko pesä menee hänen lapsilleen.
(2)
"Sopiessanne talokaupasta niin, että sinustakin tulisi sen puolikkaan omistaja, luonnollisesti saat pitää omistamasi kaikissa tilanteissa."

Jos puolison kuollessa olette avioliitossa, saat hallita elinaikasi yhteistä kotianne, vaikka se olisi ollut kokonaan puolisosi omistuksessa.

Avoliitossa ollessa taas se, että omistaisit siitä osan, ei ole vakuus siitä, että saisit asua siinä hänen kuoltuaan. Halutessaan nimittäin lapset voisivat vaatia asunnon myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten. Edes miehen testamentti hyväksesi ei auta, sillä lapsilla on testamentista huolimatta oikeus vaatia lakiosansa (puolet lakimääräisestä perintöosasta) heti hallintaansa.

Varmin turva olisi siten avioliitto.

Jos jatkatte avoliitosta, teidän ehkä olisi hyvä sopia, että saat talosta omistukseesi sijoituspanostasi vastaavan osan. Kauppakirjalla ostaisit tuon osuuden ja kauppahinta olisi tuo sijoitusosuutesi. Kauppakirja tulee julkisen kaupanvahvistajan vahvistaa.

Vähintäänkin teidän tulisi keskinäisillä sopimuksilla (tai velkakirjoilla) vahvistaa, kuinka paljon olet taloon sijoittanut, sekä että mikäli eroaisitte (tai avopuoliso kuolisi), olisit oikeutettu sijoituspanoksesi saamaan itsellesi.

Täydennys:
Avioliitossa, jos välillänne ei olisi avioehtoa, kumpaisellakin olisi avio-oikeus (eri asia kuin omistusoikeus) lähtökohtaisesti kaikkeen toisen omaisuuteen, mikä avioliiton purkautuessa (eroon tai kuolemaan) tarkoittaisi, että enemmän omistava antaisi toiselle omastaan tasinkoa niin paljon, että kumpaisenkin omaisuus on yhtä suuri.

Jos sinä lapsettomana kuolisit ensin (ilman testamenttia muulle taholle), ositusta ei toimitettaisi, vaan miehesi perisi sinut (ja hänen kuoltuaan toissijaiset perillisesi jakaisivat leskesi lasten kanssa hänen pesänsä puoliksi). Jos miehesi kuolisi ensin, sinä saisit osituksessa häneltä em. tasingon, ja loput miehen omaisuudesta perisivät hänen lapsensa.

Lue lisää

Korjauksen korjaus: " Puolison perimä omistusoikeus on (ilman ap:n testamenttia) rajoitettua: leskenkin kuoltua hänen pesänsä ei suinkaan menisi kokonaan hänen lapsilleen. Sen sijaan pesä lähtökohtaisesti puolitettaisiin lesken lasten ja ensin kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken."

Näin tietenkin vain, jos toissijaisia perillisiä on lesken kuollessa. Jollei toissijaisia perillisä ole, saavat ensiksi kuolleen puolison perilliset (siis tässä lapset) kaiken, kuten olen ansiokkaasti todennutkin. (Avauksessa ei mainittu henkilöitä, jotka voisivat olla toissijaisen perillisen asemassa. Oletit siis asioita. Annetuilla tiedoilla ei kommentissani ollut mitään korjattavaa.).

Anonyymi kirjoitti:

Korjauksia:
(1)
"Aviopuoliso perii puolisonsa, jollei puolisolla ole lapsia, joten kuoltuasi aviomiehesi perisi sinut ja aikanaan varasi menisivät perintönä hänen lapsilleen."

Alku oikein, loppu väärin. Puolison perimä omistusoikeus on (ilman ap:n testamenttia) rajoitettua: leskenkin kuoltua hänen pesänsä ei suinkaan menisi kokonaan hänen lapsilleen. Sen sijaan pesä lähtökohtaisesti puolitettaisiin lesken lasten ja ensin kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken. Näitä ovat perintökaaren (PK) 3 luvun 1§:n 2 momentissa mainitut sukulaiset https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L3P1 . Vasta jollei näitä ole, viimeksi eläneen koko pesä menee hänen lapsilleen.
(2)
"Sopiessanne talokaupasta niin, että sinustakin tulisi sen puolikkaan omistaja, luonnollisesti saat pitää omistamasi kaikissa tilanteissa."

Jos puolison kuollessa olette avioliitossa, saat hallita elinaikasi yhteistä kotianne, vaikka se olisi ollut kokonaan puolisosi omistuksessa.

Avoliitossa ollessa taas se, että omistaisit siitä osan, ei ole vakuus siitä, että saisit asua siinä hänen kuoltuaan. Halutessaan nimittäin lapset voisivat vaatia asunnon myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten. Edes miehen testamentti hyväksesi ei auta, sillä lapsilla on testamentista huolimatta oikeus vaatia lakiosansa (puolet lakimääräisestä perintöosasta) heti hallintaansa.

Varmin turva olisi siten avioliitto.

Jos jatkatte avoliitosta, teidän ehkä olisi hyvä sopia, että saat talosta omistukseesi sijoituspanostasi vastaavan osan. Kauppakirjalla ostaisit tuon osuuden ja kauppahinta olisi tuo sijoitusosuutesi. Kauppakirja tulee julkisen kaupanvahvistajan vahvistaa.

Vähintäänkin teidän tulisi keskinäisillä sopimuksilla (tai velkakirjoilla) vahvistaa, kuinka paljon olet taloon sijoittanut, sekä että mikäli eroaisitte (tai avopuoliso kuolisi), olisit oikeutettu sijoituspanoksesi saamaan itsellesi.

Täydennys:
Avioliitossa, jos välillänne ei olisi avioehtoa, kumpaisellakin olisi avio-oikeus (eri asia kuin omistusoikeus) lähtökohtaisesti kaikkeen toisen omaisuuteen, mikä avioliiton purkautuessa (eroon tai kuolemaan) tarkoittaisi, että enemmän omistava antaisi toiselle omastaan tasinkoa niin paljon, että kumpaisenkin omaisuus on yhtä suuri.

Jos sinä lapsettomana kuolisit ensin (ilman testamenttia muulle taholle), ositusta ei toimitettaisi, vaan miehesi perisi sinut (ja hänen kuoltuaan toissijaiset perillisesi jakaisivat leskesi lasten kanssa hänen pesänsä puoliksi). Jos miehesi kuolisi ensin, sinä saisit osituksessa häneltä em. tasingon, ja loput miehen omaisuudesta perisivät hänen lapsensa.

Lue lisää

Korjauksen korjaus 2: "Edes miehen testamentti hyväksesi ei auta, sillä lapsilla on testamentista huolimatta oikeus vaatia lakiosansa (puolet lakimääräisestä perintöosasta) heti hallintaansa."

Hallintatestamentti yhteisenä kotina käytettyä asuntoa koskien auttaa lesken asemaa avoliitossa, jos ensiksi kuolleella puolisolla on niin paljon omaisuutta, että siitä voi ongelmitta maksaa lakiosan rintaperillisille. Vasta, jollei lakiosaa vaadittaessa kyetä maksamaan kuolinpesästä, avolesken hyväksi tehty testamentti olisi tehoton.

Hallintatestamentti on muutoinkin hyvä laatia (jopa avioliitossa), koska leski voi silloin myydä asunnon ja ostaa myyntihinnalla uuden asunnon, johon hänen testamentin mukainen käyttöoikeutensa pysyisi voimassa toisin kuin perintökaaren jakamattomuussuoja, jonka voimassa ollessa leski ei voi disponoida asunnosta ilman perillisten suostumusta.

Anonyymi kirjoitti:

Korjauksia:
(1)
"Aviopuoliso perii puolisonsa, jollei puolisolla ole lapsia, joten kuoltuasi aviomiehesi perisi sinut ja aikanaan varasi menisivät perintönä hänen lapsilleen."

Alku oikein, loppu väärin. Puolison perimä omistusoikeus on (ilman ap:n testamenttia) rajoitettua: leskenkin kuoltua hänen pesänsä ei suinkaan menisi kokonaan hänen lapsilleen. Sen sijaan pesä lähtökohtaisesti puolitettaisiin lesken lasten ja ensin kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken. Näitä ovat perintökaaren (PK) 3 luvun 1§:n 2 momentissa mainitut sukulaiset https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L3P1 . Vasta jollei näitä ole, viimeksi eläneen koko pesä menee hänen lapsilleen.
(2)
"Sopiessanne talokaupasta niin, että sinustakin tulisi sen puolikkaan omistaja, luonnollisesti saat pitää omistamasi kaikissa tilanteissa."

Jos puolison kuollessa olette avioliitossa, saat hallita elinaikasi yhteistä kotianne, vaikka se olisi ollut kokonaan puolisosi omistuksessa.

Avoliitossa ollessa taas se, että omistaisit siitä osan, ei ole vakuus siitä, että saisit asua siinä hänen kuoltuaan. Halutessaan nimittäin lapset voisivat vaatia asunnon myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten. Edes miehen testamentti hyväksesi ei auta, sillä lapsilla on testamentista huolimatta oikeus vaatia lakiosansa (puolet lakimääräisestä perintöosasta) heti hallintaansa.

Varmin turva olisi siten avioliitto.

Jos jatkatte avoliitosta, teidän ehkä olisi hyvä sopia, että saat talosta omistukseesi sijoituspanostasi vastaavan osan. Kauppakirjalla ostaisit tuon osuuden ja kauppahinta olisi tuo sijoitusosuutesi. Kauppakirja tulee julkisen kaupanvahvistajan vahvistaa.

Vähintäänkin teidän tulisi keskinäisillä sopimuksilla (tai velkakirjoilla) vahvistaa, kuinka paljon olet taloon sijoittanut, sekä että mikäli eroaisitte (tai avopuoliso kuolisi), olisit oikeutettu sijoituspanoksesi saamaan itsellesi.

Täydennys:
Avioliitossa, jos välillänne ei olisi avioehtoa, kumpaisellakin olisi avio-oikeus (eri asia kuin omistusoikeus) lähtökohtaisesti kaikkeen toisen omaisuuteen, mikä avioliiton purkautuessa (eroon tai kuolemaan) tarkoittaisi, että enemmän omistava antaisi toiselle omastaan tasinkoa niin paljon, että kumpaisenkin omaisuus on yhtä suuri.

Jos sinä lapsettomana kuolisit ensin (ilman testamenttia muulle taholle), ositusta ei toimitettaisi, vaan miehesi perisi sinut (ja hänen kuoltuaan toissijaiset perillisesi jakaisivat leskesi lasten kanssa hänen pesänsä puoliksi). Jos miehesi kuolisi ensin, sinä saisit osituksessa häneltä em. tasingon, ja loput miehen omaisuudesta perisivät hänen lapsensa.

Lue lisää

Korjauksen korjaus 3: "Avioliitossa, jos välillänne ei olisi avioehtoa, kumpaisellakin olisi avio-oikeus (eri asia kuin omistusoikeus) lähtökohtaisesti kaikkeen toisen omaisuuteen, mikä avioliiton purkautuessa (eroon tai kuolemaan) tarkoittaisi, että enemmän omistava antaisi toiselle omastaan tasinkoa niin paljon, että kumpaisenkin omaisuus on yhtä suuri."

Tästä "täydennyksestä" on unohtunut lesken tasinkoprivilegi. Jos avioliitto purkautuu puolison kuolemaan, leski ei ole velvollinen luovuttamaan tasinkoa ensiksi kuolleen plson perillisille.

Eihän näitä kaikkia jaksa edes korjata, niin paljon korjaajalla on virheitä korjauksissaan. Ei ole muuten edes mainittu, etteivät serkut peri, vaikka heitä aloittajalla olisikin kuollessaan.

Anonyymi kirjoitti:

Korjauksen korjaus: " Puolison perimä omistusoikeus on (ilman ap:n testamenttia) rajoitettua: leskenkin kuoltua hänen pesänsä ei suinkaan menisi kokonaan hänen lapsilleen. Sen sijaan pesä lähtökohtaisesti puolitettaisiin lesken lasten ja ensin kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken."

Näin tietenkin vain, jos toissijaisia perillisiä on lesken kuollessa. Jollei toissijaisia perillisä ole, saavat ensiksi kuolleen puolison perilliset (siis tässä lapset) kaiken, kuten olen ansiokkaasti todennutkin. (Avauksessa ei mainittu henkilöitä, jotka voisivat olla toissijaisen perillisen asemassa. Oletit siis asioita. Annetuilla tiedoilla ei kommentissani ollut mitään korjattavaa.).

Lue lisää

"Jollei toissijaisia perillisä ole, saavat ensiksi kuolleen puolison perilliset (siis tässä lapset) kaiken, kuten olen ansiokkaasti todennutkin."

Kukapa kissan hännän nostaisi, jollei kissä itse? Tässä tapauksessa kissan "ansiokas" hännän nosto vaikuttaa vähän säälittävältä.

Se ap:n kertoma, että hänellä ei ole =>omia lapsia<=, ei sulje pois sitä, ettei hänellä voisi olla PK 3:1.2:ssa mainittuja =>toissijaisia perillisiä<=. Arvoisa kissa ei virheellisessä kommentissaan puhunut MITÄÄN mahdollisista toissijaisesta perillisistä, vaan julisti kategorisesti, lainaus "Aviopuoliso perii puolisonsa, jollei puolisolla ole lapsia, joten kuoltuasi aviomiehesi perisi sinut ja aikanaan varasi menisivät perintönä hänen lapsilleen." Näin ei asia laita todellakaan ole.

Oikein olisi ollut:
Aviopuoliso perii puolisonsa, jollei puolisolla ole lapsia, joten kuoltuasi aviomiehesi perisi sinut. Aikanaan varasi menisivät perintönä hänen lapsilleen, PAITSI jos sinulta jäi toissijaisia perillisiä, jotka saisivat puolet miehesi pesästä.



Aviopuoliso perii puolisonsa, jollei puolisolla ole lapsia, joten kuoltuasi aviomiehesi perisi sinut ja aikanaan varasi menisivät perintönä hänen lapsilleen. Testamentti saattaisi olla hyvä idea, jollet näin halua. Testamentissa voidaan määrätä esim. toissijainen saaja, jolloin voit määrätä, että aviomiehesi sinulta saama perintö menee haluamallesi henkilölle hänen kuoltuaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Jollei toissijaisia perillisä ole, saavat ensiksi kuolleen puolison perilliset (siis tässä lapset) kaiken, kuten olen ansiokkaasti todennutkin."

Kukapa kissan hännän nostaisi, jollei kissä itse? Tässä tapauksessa kissan "ansiokas" hännän nosto vaikuttaa vähän säälittävältä.

Se ap:n kertoma, että hänellä ei ole =>omia lapsia<=, ei sulje pois sitä, ettei hänellä voisi olla PK 3:1.2:ssa mainittuja =>toissijaisia perillisiä<=. Arvoisa kissa ei virheellisessä kommentissaan puhunut MITÄÄN mahdollisista toissijaisesta perillisistä, vaan julisti kategorisesti, lainaus "Aviopuoliso perii puolisonsa, jollei puolisolla ole lapsia, joten kuoltuasi aviomiehesi perisi sinut ja aikanaan varasi menisivät perintönä hänen lapsilleen." Näin ei asia laita todellakaan ole.

Oikein olisi ollut:
Aviopuoliso perii puolisonsa, jollei puolisolla ole lapsia, joten kuoltuasi aviomiehesi perisi sinut. Aikanaan varasi menisivät perintönä hänen lapsilleen, PAITSI jos sinulta jäi toissijaisia perillisiä, jotka saisivat puolet miehesi pesästä.



Aviopuoliso perii puolisonsa, jollei puolisolla ole lapsia, joten kuoltuasi aviomiehesi perisi sinut ja aikanaan varasi menisivät perintönä hänen lapsilleen. Testamentti saattaisi olla hyvä idea, jollet näin halua. Testamentissa voidaan määrätä esim. toissijainen saaja, jolloin voit määrätä, että aviomiehesi sinulta saama perintö menee haluamallesi henkilölle hänen kuoltuaan.

Lue lisää

Viimeinen kappale (lainaus "kissalta") tuli mukaan vahingossa, se ei kuulu kommenttiin.

Anonyymi kirjoitti:

"Jollei toissijaisia perillisä ole, saavat ensiksi kuolleen puolison perilliset (siis tässä lapset) kaiken, kuten olen ansiokkaasti todennutkin."

Kukapa kissan hännän nostaisi, jollei kissä itse? Tässä tapauksessa kissan "ansiokas" hännän nosto vaikuttaa vähän säälittävältä.

Se ap:n kertoma, että hänellä ei ole =>omia lapsia<=, ei sulje pois sitä, ettei hänellä voisi olla PK 3:1.2:ssa mainittuja =>toissijaisia perillisiä<=. Arvoisa kissa ei virheellisessä kommentissaan puhunut MITÄÄN mahdollisista toissijaisesta perillisistä, vaan julisti kategorisesti, lainaus "Aviopuoliso perii puolisonsa, jollei puolisolla ole lapsia, joten kuoltuasi aviomiehesi perisi sinut ja aikanaan varasi menisivät perintönä hänen lapsilleen." Näin ei asia laita todellakaan ole.

Oikein olisi ollut:
Aviopuoliso perii puolisonsa, jollei puolisolla ole lapsia, joten kuoltuasi aviomiehesi perisi sinut. Aikanaan varasi menisivät perintönä hänen lapsilleen, PAITSI jos sinulta jäi toissijaisia perillisiä, jotka saisivat puolet miehesi pesästä.



Aviopuoliso perii puolisonsa, jollei puolisolla ole lapsia, joten kuoltuasi aviomiehesi perisi sinut ja aikanaan varasi menisivät perintönä hänen lapsilleen. Testamentti saattaisi olla hyvä idea, jollet näin halua. Testamentissa voidaan määrätä esim. toissijainen saaja, jolloin voit määrätä, että aviomiehesi sinulta saama perintö menee haluamallesi henkilölle hänen kuoltuaan.

Lue lisää

Ilmeisesti et ymmärrä lukemaasi, koska aloittaja ei maininnut, onko hänellä muita sukulaisia, jotka voisivat olla toissijaisen periilisen asemassa. Oletit, että niitä voisi olla.

Voidaan toki olettaa kaikenlaista, esim. että aloittajalla on serkkujakin elossa, mutta silti serkut eivät ole toissijaisen perillisen asemassa. Tätä serkkujen perintöoikeuden poissulkemista et kuitenkaan tuonut esiin kommentissasi, vaikka siis olet mielestäsi kertonut täydellisen vastauksen.

Anonyymi kirjoitti:

Korjauksia:
(1)
"Aviopuoliso perii puolisonsa, jollei puolisolla ole lapsia, joten kuoltuasi aviomiehesi perisi sinut ja aikanaan varasi menisivät perintönä hänen lapsilleen."

Alku oikein, loppu väärin. Puolison perimä omistusoikeus on (ilman ap:n testamenttia) rajoitettua: leskenkin kuoltua hänen pesänsä ei suinkaan menisi kokonaan hänen lapsilleen. Sen sijaan pesä lähtökohtaisesti puolitettaisiin lesken lasten ja ensin kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken. Näitä ovat perintökaaren (PK) 3 luvun 1§:n 2 momentissa mainitut sukulaiset https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L3P1 . Vasta jollei näitä ole, viimeksi eläneen koko pesä menee hänen lapsilleen.
(2)
"Sopiessanne talokaupasta niin, että sinustakin tulisi sen puolikkaan omistaja, luonnollisesti saat pitää omistamasi kaikissa tilanteissa."

Jos puolison kuollessa olette avioliitossa, saat hallita elinaikasi yhteistä kotianne, vaikka se olisi ollut kokonaan puolisosi omistuksessa.

Avoliitossa ollessa taas se, että omistaisit siitä osan, ei ole vakuus siitä, että saisit asua siinä hänen kuoltuaan. Halutessaan nimittäin lapset voisivat vaatia asunnon myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten. Edes miehen testamentti hyväksesi ei auta, sillä lapsilla on testamentista huolimatta oikeus vaatia lakiosansa (puolet lakimääräisestä perintöosasta) heti hallintaansa.

Varmin turva olisi siten avioliitto.

Jos jatkatte avoliitosta, teidän ehkä olisi hyvä sopia, että saat talosta omistukseesi sijoituspanostasi vastaavan osan. Kauppakirjalla ostaisit tuon osuuden ja kauppahinta olisi tuo sijoitusosuutesi. Kauppakirja tulee julkisen kaupanvahvistajan vahvistaa.

Vähintäänkin teidän tulisi keskinäisillä sopimuksilla (tai velkakirjoilla) vahvistaa, kuinka paljon olet taloon sijoittanut, sekä että mikäli eroaisitte (tai avopuoliso kuolisi), olisit oikeutettu sijoituspanoksesi saamaan itsellesi.

Täydennys:
Avioliitossa, jos välillänne ei olisi avioehtoa, kumpaisellakin olisi avio-oikeus (eri asia kuin omistusoikeus) lähtökohtaisesti kaikkeen toisen omaisuuteen, mikä avioliiton purkautuessa (eroon tai kuolemaan) tarkoittaisi, että enemmän omistava antaisi toiselle omastaan tasinkoa niin paljon, että kumpaisenkin omaisuus on yhtä suuri.

Jos sinä lapsettomana kuolisit ensin (ilman testamenttia muulle taholle), ositusta ei toimitettaisi, vaan miehesi perisi sinut (ja hänen kuoltuaan toissijaiset perillisesi jakaisivat leskesi lasten kanssa hänen pesänsä puoliksi). Jos miehesi kuolisi ensin, sinä saisit osituksessa häneltä em. tasingon, ja loput miehen omaisuudesta perisivät hänen lapsensa.

Lue lisää

Korjauksen korjaus 4: "Edes miehen testamentti hyväksesi ei auta, sillä lapsilla on testamentista huolimatta oikeus vaatia lakiosansa (puolet lakimääräisestä perintöosasta) heti hallintaansa.
Varmin turva olisi siten avioliitto."

Avioliitto ei tosiaankaan turvaa mitään verrattuna testamenttiin, jonka avopuolisot voivat tehdä. Testamentti turvaa hyvin lesken asemaa, koska se ei ole, kuten korjaaja väittää, hyödytön, sillä ribtaperillisen lakiosaoikeus ei ole esinekohtainen. Testamentisaaja voi myös omista varoistaan maksaa lakiosan aina rahana. Tässä mainittu huomautus siis sen lisäksi, mitä jo totesin korjauksen korjaus 2:ssa aiemmin.

Avo- (tai avio)puolison hyväksi tehty testamentti siis turvaa hyvin lesken asumista yhteisessä käytössä oleessa kodissa. Mitään kehotusta avioliiton solimiseen ei siis ole aihetta antaa!!

Anonyymi kirjoitti:

Korjauksen korjaus 3: "Avioliitossa, jos välillänne ei olisi avioehtoa, kumpaisellakin olisi avio-oikeus (eri asia kuin omistusoikeus) lähtökohtaisesti kaikkeen toisen omaisuuteen, mikä avioliiton purkautuessa (eroon tai kuolemaan) tarkoittaisi, että enemmän omistava antaisi toiselle omastaan tasinkoa niin paljon, että kumpaisenkin omaisuus on yhtä suuri."

Tästä "täydennyksestä" on unohtunut lesken tasinkoprivilegi. Jos avioliitto purkautuu puolison kuolemaan, leski ei ole velvollinen luovuttamaan tasinkoa ensiksi kuolleen plson perillisille.

Eihän näitä kaikkia jaksa edes korjata, niin paljon korjaajalla on virheitä korjauksissaan. Ei ole muuten edes mainittu, etteivät serkut peri, vaikka heitä aloittajalla olisikin kuollessaan.

Lue lisää

Tässä vieläkin kissan hännännostoa, joka kuitenkin on yhtä pielessä kuin muutkin ko. kissan nostatukset:

"Tästä "täydennyksestä" on unohtunut lesken tasinkoprivilegi. Jos avioliitto purkautuu puolison kuolemaan, leski ei ole velvollinen luovuttamaan tasinkoa ensiksi kuolleen plson perillisille."

Täydennyksestä ei - vastoin kissan luuloa - ole unohtunut mitään. Kissa ei maallikkona näy tietävän sitä faktaa, että ap:n tilanteessa, jos hän köyhempänä kuolisi, OSITUSTA EI TEHDÄ (koska sitä KKO:n ennakkopäätöksen mukaan ei voida tehdä ko. tilanteessa), vaan varakkaampi miesleski perisi puolisonsa varat. Lesken privilegi siten EI tule kysymykseen.

"Eihän näitä kaikkia jaksa edes korjata".

Hyvä, ettei kissa jaksa enempää "korjata", säästyy noiden virheellisten hännännostatuskorjausten korjaaminen niiltä, jotka tuntevat lait kissaa paremmin.

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti et ymmärrä lukemaasi, koska aloittaja ei maininnut, onko hänellä muita sukulaisia, jotka voisivat olla toissijaisen periilisen asemassa. Oletit, että niitä voisi olla.

Voidaan toki olettaa kaikenlaista, esim. että aloittajalla on serkkujakin elossa, mutta silti serkut eivät ole toissijaisen perillisen asemassa. Tätä serkkujen perintöoikeuden poissulkemista et kuitenkaan tuonut esiin kommentissasi, vaikka siis olet mielestäsi kertonut täydellisen vastauksen.

Lue lisää

Voi voi tuota lapsekkuutta, millä tämä kissa-poloinen sinnittelee.

Kun ap ei mainitse mitään sukulaisistaan (muuta kuin että lapsia ei ole), oikein laadittu vastaus ei lähde olettamasta, että sellaisia ei ole (kuten kissa väärässä infossaan), vaan kertoo, että hänen vastauksensa pätee vain siinä tilanteessa, että noita muita sukulaisia ei ole. Ja - täydennyksenä - kertoo lisäksi, kuinka jako menee, jos toissijaisia sukulaisia on.

Anonyymi kirjoitti:

Korjauksen korjaus 2: "Edes miehen testamentti hyväksesi ei auta, sillä lapsilla on testamentista huolimatta oikeus vaatia lakiosansa (puolet lakimääräisestä perintöosasta) heti hallintaansa."

Hallintatestamentti yhteisenä kotina käytettyä asuntoa koskien auttaa lesken asemaa avoliitossa, jos ensiksi kuolleella puolisolla on niin paljon omaisuutta, että siitä voi ongelmitta maksaa lakiosan rintaperillisille. Vasta, jollei lakiosaa vaadittaessa kyetä maksamaan kuolinpesästä, avolesken hyväksi tehty testamentti olisi tehoton.

Hallintatestamentti on muutoinkin hyvä laatia (jopa avioliitossa), koska leski voi silloin myydä asunnon ja ostaa myyntihinnalla uuden asunnon, johon hänen testamentin mukainen käyttöoikeutensa pysyisi voimassa toisin kuin perintökaaren jakamattomuussuoja, jonka voimassa ollessa leski ei voi disponoida asunnosta ilman perillisten suostumusta.

Lue lisää

Häntäänsä nostava kissa "korjaa" joka korjauksessaan väärin. Niin tässäkin:

"Hallintatestamentti on muutoinkin hyvä laatia (jopa avioliitossa), koska leski voi silloin myydä asunnon ja ostaa myyntihinnalla uuden asunnon, johon hänen testamentin mukainen käyttöoikeutensa pysyisi voimassa toisin kuin perintökaaren jakamattomuussuoja, jonka voimassa ollessa leski ei voi disponoida asunnosta ilman perillisten suostumusta."

Hallintaoikeuteen sovelletaan perintökaaren 12 lukua, jonka otsikko kuuluu "Testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta". Sen 6 §:n 1-2 mom. kuuluvat:

"Omistaja ei saa käyttöoikeuden haltijan suostumuksetta luovuttaa tai pantata oikeuden kohteena olevaa omaisuutta eikä siitä muullakaan tavoin määrätä. Kiinteän omaisuuden sekä sellaisen toisen maalla olevan laitoksen osalta, joka voidaan hallintaoikeuksineen maahan maanomistajaa kuulematta luovuttaa kolmannelle henkilölle, on suostumus annettava kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistamassa asiakirjassa. Jollei suostumusta saada, on oikeudella valta hakemuksesta sallia aiottu toimi, milloin siihen on syytä.

Jos omistaja on suostumuksetta tai luvatta määrännyt omaisuudesta, on toimenpide pätemätön käyttöoikeuden haltijaa kohtaan."

Toisin kuin mirri esittää, avoleski ei voi hallintaoikeuden testamentilla saatuaan disponoida asunnosta (myydä) ilman perillisten suostumusta. Eri asia on, että jos perilliset eivät suostumusta anna, oikeus voi antaa luvan myymiseen, milloin siihen katsoo syytä olevan. Lupa siis tarvitaan, joko perillisten tahi oikeuden.

Näin asia ilmaistaan Aatston nettisivulla:
"Tilanteissa, jossa kyse on lesken hallintaoikeudesta tai testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta, omaisuuden myynti ei onnistu ilman hallintaoikeuden haltijan suostumusta." https://lindblad.fi/hallintaoikeus/

Olisikohan häntänsä nostajan parempi keskittyä haavojensa nuolemiseen?

Anonyymi kirjoitti:

Korjauksen korjaus 4: "Edes miehen testamentti hyväksesi ei auta, sillä lapsilla on testamentista huolimatta oikeus vaatia lakiosansa (puolet lakimääräisestä perintöosasta) heti hallintaansa.
Varmin turva olisi siten avioliitto."

Avioliitto ei tosiaankaan turvaa mitään verrattuna testamenttiin, jonka avopuolisot voivat tehdä. Testamentti turvaa hyvin lesken asemaa, koska se ei ole, kuten korjaaja väittää, hyödytön, sillä ribtaperillisen lakiosaoikeus ei ole esinekohtainen. Testamentisaaja voi myös omista varoistaan maksaa lakiosan aina rahana. Tässä mainittu huomautus siis sen lisäksi, mitä jo totesin korjauksen korjaus 2:ssa aiemmin.

Avo- (tai avio)puolison hyväksi tehty testamentti siis turvaa hyvin lesken asumista yhteisessä käytössä oleessa kodissa. Mitään kehotusta avioliiton solimiseen ei siis ole aihetta antaa!!

Lue lisää

Hännännostaja-kissan neljäskin "korjauksen korjaus" menee päin prinkkalaa:

"Avioliitto ei tosiaankaan turvaa mitään verrattuna testamenttiin, jonka avopuolisot voivat tehdä. "

Kissalla on tosi kova pää, kun se ei tätäkään yksinkertaista asiaa ole ymmärtänyt:

Avioliitto turvaa leskelle elinaikaisen hallintaoikeuden asuntoon (jos hän ei itse omista kodikseen sopivaa asuntoa), vaikka puoliso omistaisi asunnon kokonaan, ja vaikka puolisolla olisi rintaperillisiä. Aviolesken tämä oikeus nimittäin on VAHVEMPI kuin rintaperillisen oikeus lakiosaa. Jos vaikkapa asunto olisi kuolleen puolison ainoa omaisuus, puolison perilliset eivät saisi siitä mitään, edes lakiosaa, hallintaansa ennen kuin leski on kuollut.

Miten kävisi vastaavassa tilanteessa, jos puolisot olisivatkin eläneet avoliitossa? Vainajan perilliset saisivat HETI lakiosan eli puolet perintöosastaan hallintaansa. Saadakseen jatkaa asumistaan asunnossa lesken pitäisi OMISTA VAROISTAAN maksaa vainajan perillisille heidän lakiosansa eli puolet asunnon arvosta! Jos leski ei tähän suostu tai kykene, hän joutuisi hallintaoikeudestaan luopumaan - minkä seurauksena perilliset saisivat haltuunsa pelkän lakiosan asemasta koko perintöosansa eli koko asunnon tai sen kauppahinnan.

Joten hyvät palstan lukijat, olkaapa tarkkoina, älkääkä menkö halpaan hännännostaja-kissan "ansiokkaiden" höpinöiden lukemisesta.

Anonyymi kirjoitti:

Hännännostaja-kissan neljäskin "korjauksen korjaus" menee päin prinkkalaa:

"Avioliitto ei tosiaankaan turvaa mitään verrattuna testamenttiin, jonka avopuolisot voivat tehdä. "

Kissalla on tosi kova pää, kun se ei tätäkään yksinkertaista asiaa ole ymmärtänyt:

Avioliitto turvaa leskelle elinaikaisen hallintaoikeuden asuntoon (jos hän ei itse omista kodikseen sopivaa asuntoa), vaikka puoliso omistaisi asunnon kokonaan, ja vaikka puolisolla olisi rintaperillisiä. Aviolesken tämä oikeus nimittäin on VAHVEMPI kuin rintaperillisen oikeus lakiosaa. Jos vaikkapa asunto olisi kuolleen puolison ainoa omaisuus, puolison perilliset eivät saisi siitä mitään, edes lakiosaa, hallintaansa ennen kuin leski on kuollut.

Miten kävisi vastaavassa tilanteessa, jos puolisot olisivatkin eläneet avoliitossa? Vainajan perilliset saisivat HETI lakiosan eli puolet perintöosastaan hallintaansa. Saadakseen jatkaa asumistaan asunnossa lesken pitäisi OMISTA VAROISTAAN maksaa vainajan perillisille heidän lakiosansa eli puolet asunnon arvosta! Jos leski ei tähän suostu tai kykene, hän joutuisi hallintaoikeudestaan luopumaan - minkä seurauksena perilliset saisivat haltuunsa pelkän lakiosan asemasta koko perintöosansa eli koko asunnon tai sen kauppahinnan.

Joten hyvät palstan lukijat, olkaapa tarkkoina, älkääkä menkö halpaan hännännostaja-kissan "ansiokkaiden" höpinöiden lukemisesta.

Lue lisää

Korjauksen korjauksen korjaus, osa 1:

Korjaaja korjaa edelleen pieleen. Alun alkaen hän väitti: "Edes miehen testamentti hyväksesi ei auta, sillä lapsilla on testamentista huolimatta oikeus vaatia lakiosansa (puolet lakimääräisestä perintöosasta) heti hallintaansa."

Näin ei ole, koska lakiosaansa vaativa perillinen ei välttämättä saa lakiosaa hallintaansa lainkaan, vaikka korjausmies muutta väittää. Hän ei tunne lainmuutoksia, joista on kulunut jo toistakymmentä vuotta. Lakiosan voi aina MAKSAA RAHANA nykyisin. Tervetuloia nykyaikaan!

Olkaapa lukijat tarkkana, monilla kommentoijilla (kuten korjausmiehelle) on täysin vanhentuneet tiedot!

Anonyymi kirjoitti:

Häntäänsä nostava kissa "korjaa" joka korjauksessaan väärin. Niin tässäkin:

"Hallintatestamentti on muutoinkin hyvä laatia (jopa avioliitossa), koska leski voi silloin myydä asunnon ja ostaa myyntihinnalla uuden asunnon, johon hänen testamentin mukainen käyttöoikeutensa pysyisi voimassa toisin kuin perintökaaren jakamattomuussuoja, jonka voimassa ollessa leski ei voi disponoida asunnosta ilman perillisten suostumusta."

Hallintaoikeuteen sovelletaan perintökaaren 12 lukua, jonka otsikko kuuluu "Testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta". Sen 6 §:n 1-2 mom. kuuluvat:

"Omistaja ei saa käyttöoikeuden haltijan suostumuksetta luovuttaa tai pantata oikeuden kohteena olevaa omaisuutta eikä siitä muullakaan tavoin määrätä. Kiinteän omaisuuden sekä sellaisen toisen maalla olevan laitoksen osalta, joka voidaan hallintaoikeuksineen maahan maanomistajaa kuulematta luovuttaa kolmannelle henkilölle, on suostumus annettava kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistamassa asiakirjassa. Jollei suostumusta saada, on oikeudella valta hakemuksesta sallia aiottu toimi, milloin siihen on syytä.

Jos omistaja on suostumuksetta tai luvatta määrännyt omaisuudesta, on toimenpide pätemätön käyttöoikeuden haltijaa kohtaan."

Toisin kuin mirri esittää, avoleski ei voi hallintaoikeuden testamentilla saatuaan disponoida asunnosta (myydä) ilman perillisten suostumusta. Eri asia on, että jos perilliset eivät suostumusta anna, oikeus voi antaa luvan myymiseen, milloin siihen katsoo syytä olevan. Lupa siis tarvitaan, joko perillisten tahi oikeuden.

Näin asia ilmaistaan Aatston nettisivulla:
"Tilanteissa, jossa kyse on lesken hallintaoikeudesta tai testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta, omaisuuden myynti ei onnistu ilman hallintaoikeuden haltijan suostumusta." https://lindblad.fi/hallintaoikeus/

Olisikohan häntänsä nostajan parempi keskittyä haavojensa nuolemiseen?

Lue lisää

Korjauksen korjauksen korjaus, osa 2:

Ja jälleen korjausmiehen tohelointia menee pieleen, kuten on mennyt jokainen hänen kommentinsa tässä aiheessa tähän asti.

Kertomani (siteeraan itseäni) : "Hallintatestamentti on muutoinkin hyvä laatia (jopa avioliitossa), koska leski voi silloin myydä asunnon ja ostaa myyntihinnalla uuden asunnon, johon hänen testamentin mukainen käyttöoikeutensa pysyisi voimassa toisin kuin perintökaaren jakamattomuussuoja, jonka voimassa ollessa leski ei voi disponoida asunnosta ilman perillisten suostumusta" pitää sanasta sanaan paikkansa.

Lesken lain mukainen jakamattomuussuoja asuntoon ei mahdollista LAINKAAN asunnosta disponointia, ellei perilliset sitten luovu laillisista oikeuksistaan. Sen sijaan, kuten ansiokkaasti kerroin, hallintatesmentin saaja voi myydä asunnon ja ostaa uuden sen tilalle (mitä kutsutaan surrogaatiksi). Tämä tapahtuu juuri siten kuin korjausmieskin oli lakitekstistä havainnutkin, eli "Jollei suostumusta saada, on oikeudella valta hakemuksesta sallia aiottu toimi, milloin siihen on syytä."

Minä EN väittänyt, kuten korjausmies valehtelee tehneeni, että leski testamentinsaajana voisi ilman perillisten suostumusta asunnon myydä ja ostaa uutta sen sijaan. Totesin VAIN, että testamentinsaajana hänelle on se mahdollista tehdä, ja kuten kaikki voimme nyt laistakin havaita, leski voi myös saada tuomioistuimen luvan, jolleivät perilliset jostakin syystä lupaa antaisi.

Olisiko siis korjausmiehen jo nolojen mokiensa myötä syytä mennä häpeämään omaa typeryyttään, ettei hän enempää nolaisi itseään.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä vieläkin kissan hännännostoa, joka kuitenkin on yhtä pielessä kuin muutkin ko. kissan nostatukset:

"Tästä "täydennyksestä" on unohtunut lesken tasinkoprivilegi. Jos avioliitto purkautuu puolison kuolemaan, leski ei ole velvollinen luovuttamaan tasinkoa ensiksi kuolleen plson perillisille."

Täydennyksestä ei - vastoin kissan luuloa - ole unohtunut mitään. Kissa ei maallikkona näy tietävän sitä faktaa, että ap:n tilanteessa, jos hän köyhempänä kuolisi, OSITUSTA EI TEHDÄ (koska sitä KKO:n ennakkopäätöksen mukaan ei voida tehdä ko. tilanteessa), vaan varakkaampi miesleski perisi puolisonsa varat. Lesken privilegi siten EI tule kysymykseen.

"Eihän näitä kaikkia jaksa edes korjata".

Hyvä, ettei kissa jaksa enempää "korjata", säästyy noiden virheellisten hännännostatuskorjausten korjaaminen niiltä, jotka tuntevat lait kissaa paremmin.

Lue lisää

Viimeinen kommenttini aiheeseen ei olekaan enää korjaus, vaan äärimmäisen huvittunut havainto korjausmiehen epätoivosta, jolla hän yrittää selitellä olemattomaksi täydellistä mokaansa unohtaneensa lesken tasinkoprivilegi, mikä on täysin oleellinen asia aiheessa.

Korjausmies kertoi alun alkaen pokkana: "Avioliitossa, jos välillänne ei olisi avioehtoa, kumpaisellakin olisi avio-oikeus (eri asia kuin omistusoikeus) lähtökohtaisesti kaikkeen toisen omaisuuteen, mikä avioliiton purkautuessa (eroon tai kuolemaan) tarkoittaisi, että I------> enemmän omistava <--------I antaisi toiselle omastaan tasinkoa niin paljon, että kumpaisenkin omaisuus on yhtä suuri." [korostus minun]

Korjausmiehen selittely jatkuu: "Kissa ei maallikkona näy tietävän sitä faktaa, että ap:n tilanteessa, jos hän köyhempänä kuolisi, OSITUSTA EI TEHDÄ (koska sitä KKO:n ennakkopäätöksen mukaan ei voida tehdä ko. tilanteessa), vaan varakkaampi miesleski perisi puolisonsa varat."

Nyt siis korjausmies kuvittelee jo tietävänsä aloittajan taloudellisen tilanteenkin. Hämmästyttävää ylimielisyyttä!! Hän pitää aloittajaa köyhänä, vaikka aloittaja kirjoitti muun muassa: "Entä jos ostaisin puolet talosta?"

Ei kuulosta ihan kovin köyhältä henkilöltä, jos voi noin vain harkita sitäkin vaihtoehtoa, että ostaisi puolet kiinteistöstä itselleen. Niinpä olisi ollut erittäin tärkeää tuoda esiin sekin seikka (KUTEN ITSE ANSIOKKAASTI KORJASIN TOHELOIJAA), että leski ei ole velvollinen kuolintapauksessa luovuttaa lainkaan tasinkoa ensiksi kuolleen plson perillisille.

Aloittajan tapauksessa korostettakoon siis vielä, että jos hänen miehensä jää leskeksi ja osapuolet ovat sitä ennen solmineet avioliiton (eikä avio-oikeutta täysin poissulkevaa avioehtoa ole), leski voi vedota tasinkoprivilegiin. Toheloijan kommentteja ei kannata luke ollenkaan, koskei hän ymmärrä näitä monimutkaisia asioita lainkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Viimeinen kommenttini aiheeseen ei olekaan enää korjaus, vaan äärimmäisen huvittunut havainto korjausmiehen epätoivosta, jolla hän yrittää selitellä olemattomaksi täydellistä mokaansa unohtaneensa lesken tasinkoprivilegi, mikä on täysin oleellinen asia aiheessa.

Korjausmies kertoi alun alkaen pokkana: "Avioliitossa, jos välillänne ei olisi avioehtoa, kumpaisellakin olisi avio-oikeus (eri asia kuin omistusoikeus) lähtökohtaisesti kaikkeen toisen omaisuuteen, mikä avioliiton purkautuessa (eroon tai kuolemaan) tarkoittaisi, että I------> enemmän omistava <--------I antaisi toiselle omastaan tasinkoa niin paljon, että kumpaisenkin omaisuus on yhtä suuri." [korostus minun]

Korjausmiehen selittely jatkuu: "Kissa ei maallikkona näy tietävän sitä faktaa, että ap:n tilanteessa, jos hän köyhempänä kuolisi, OSITUSTA EI TEHDÄ (koska sitä KKO:n ennakkopäätöksen mukaan ei voida tehdä ko. tilanteessa), vaan varakkaampi miesleski perisi puolisonsa varat."

Nyt siis korjausmies kuvittelee jo tietävänsä aloittajan taloudellisen tilanteenkin. Hämmästyttävää ylimielisyyttä!! Hän pitää aloittajaa köyhänä, vaikka aloittaja kirjoitti muun muassa: "Entä jos ostaisin puolet talosta?"

Ei kuulosta ihan kovin köyhältä henkilöltä, jos voi noin vain harkita sitäkin vaihtoehtoa, että ostaisi puolet kiinteistöstä itselleen. Niinpä olisi ollut erittäin tärkeää tuoda esiin sekin seikka (KUTEN ITSE ANSIOKKAASTI KORJASIN TOHELOIJAA), että leski ei ole velvollinen kuolintapauksessa luovuttaa lainkaan tasinkoa ensiksi kuolleen plson perillisille.

Aloittajan tapauksessa korostettakoon siis vielä, että jos hänen miehensä jää leskeksi ja osapuolet ovat sitä ennen solmineet avioliiton (eikä avio-oikeutta täysin poissulkevaa avioehtoa ole), leski voi vedota tasinkoprivilegiin. Toheloijan kommentteja ei kannata luke ollenkaan, koskei hän ymmärrä näitä monimutkaisia asioita lainkaan.

Lue lisää

Tietenkin niin päin, että aloittaja jää itse leskeksi. Juuri sitä tilannetta toheloija ei ole ottanut huomioon, että ALOITTAJA on varakkaanpi kuin ensiksi kuollut puoliso. Hän nimenomaan pohti, ostaisiko talon puolikkaan vaiko ei.

Toheloija on niin suuri tunari, että jo alkaa järkeväkin ihminen sotkeentumaan asioissa, kun yrittää tällaisen tohelon kommentteja korjata.

Anonyymi kirjoitti:

Häntäänsä nostava kissa "korjaa" joka korjauksessaan väärin. Niin tässäkin:

"Hallintatestamentti on muutoinkin hyvä laatia (jopa avioliitossa), koska leski voi silloin myydä asunnon ja ostaa myyntihinnalla uuden asunnon, johon hänen testamentin mukainen käyttöoikeutensa pysyisi voimassa toisin kuin perintökaaren jakamattomuussuoja, jonka voimassa ollessa leski ei voi disponoida asunnosta ilman perillisten suostumusta."

Hallintaoikeuteen sovelletaan perintökaaren 12 lukua, jonka otsikko kuuluu "Testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta". Sen 6 §:n 1-2 mom. kuuluvat:

"Omistaja ei saa käyttöoikeuden haltijan suostumuksetta luovuttaa tai pantata oikeuden kohteena olevaa omaisuutta eikä siitä muullakaan tavoin määrätä. Kiinteän omaisuuden sekä sellaisen toisen maalla olevan laitoksen osalta, joka voidaan hallintaoikeuksineen maahan maanomistajaa kuulematta luovuttaa kolmannelle henkilölle, on suostumus annettava kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistamassa asiakirjassa. Jollei suostumusta saada, on oikeudella valta hakemuksesta sallia aiottu toimi, milloin siihen on syytä.

Jos omistaja on suostumuksetta tai luvatta määrännyt omaisuudesta, on toimenpide pätemätön käyttöoikeuden haltijaa kohtaan."

Toisin kuin mirri esittää, avoleski ei voi hallintaoikeuden testamentilla saatuaan disponoida asunnosta (myydä) ilman perillisten suostumusta. Eri asia on, että jos perilliset eivät suostumusta anna, oikeus voi antaa luvan myymiseen, milloin siihen katsoo syytä olevan. Lupa siis tarvitaan, joko perillisten tahi oikeuden.

Näin asia ilmaistaan Aatston nettisivulla:
"Tilanteissa, jossa kyse on lesken hallintaoikeudesta tai testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta, omaisuuden myynti ei onnistu ilman hallintaoikeuden haltijan suostumusta." https://lindblad.fi/hallintaoikeus/

Olisikohan häntänsä nostajan parempi keskittyä haavojensa nuolemiseen?

Lue lisää

Korjauksen korjauksen korjaus, jonka lukua ei enää edes jaksa laskea! [niin tuhottoman monta niitä jo on]

Huomasin, että korjausmies puhui ihan sitä itseään väittäessään: "Toisin kuin mirri esittää, avoleski ei voi hallintaoikeuden testamentilla saatuaan disponoida asunnosta (myydä) ilman perillisten suostumusta. Eri asia on, että jos perilliset eivät suostumusta anna, oikeus voi antaa luvan myymiseen, milloin siihen katsoo syytä olevan. Lupa siis tarvitaan, joko perillisten tahi oikeuden."

Korjausmies siteeraa perintökaaren 12 lukua luullen, että se on PAKOTTAVAA oikeutta. No, ei ole!!! Tätäkään yksinkertaista lakiasiaa tohelo ei lainkaan tiennyt, vaan kehottaa haavojen nuolemiseen (mikä on kertakaikkiaan noloa!).

Nyt tässä kävi kuitenkin niin, että niitä haavoja, etten sanoisi avomurtumia joudut kuitenkin itse nuoleskelemaan kaninkolossasi. :D

OIKEIN laaditussa testamentissa voidaan testamentinsaaja oikeuttaa myymään ja hankkimaan myyntihinnalla uusi vastaava asunto, johon hallintaoikeus edelleen kohdistuisi. Mitään perillisten suostumusta ei silloin tarvita lainkaan, vaan leski testamentinsaajana disponoi asunnonsta kuten testamentissa hänet on oikeutettu tekemään.

Ei kannata luottaa viitatun asianajotoimistonkaan selostuksiin asiasta, koska hekään eivät ole asiantuntevia asiassa (!). Sen sijaan testamenttiasioissa on syytä kääntyä asiansa osaavan lakimiehen puoleen, joka osaa kertoa, miten laaditaan sellainen testamentti, missä saajan oikeudet on turvattu asianmukaisesti.

Syytä tällaisilla palstoilla on olla erityisen tarkkana, mitä kenenkin kirjoittamana lukee eikä missään tapauksessa luottaa epämääräisin asianajotoimistoihinkaan, joiden "neuvoista" ei yleensä edes niiden kirjoittaja ota vastuuta, vaan sivustoille lisätään varauksia (disclaimer), etteivät ne koskekaan kaikkia tapauksia.

Anonyymi kirjoitti:

Tietenkin niin päin, että aloittaja jää itse leskeksi. Juuri sitä tilannetta toheloija ei ole ottanut huomioon, että ALOITTAJA on varakkaanpi kuin ensiksi kuollut puoliso. Hän nimenomaan pohti, ostaisiko talon puolikkaan vaiko ei.

Toheloija on niin suuri tunari, että jo alkaa järkeväkin ihminen sotkeentumaan asioissa, kun yrittää tällaisen tohelon kommentteja korjata.

Lue lisää

Kissa-ressu yrittää nostaa häntäänsä vaikka vaikka nostokurjella, epätoivo loistaa hänen viimeisimmistä yritelmistäänkin. Esimerkki:

Kissa jopa sekoiluissaan lähtee siitä, että ap. olisi puolisoista varakkaampi osapuoli, vaikkei tämä heidän varoistaan mitään muuta kerro kuin sen, että PUOLISO OMISTAA TALON KOKONAAN. Aika merkillinen olettamus! Talon puolikas kun voidaan ostaa pankkilainallakin. Jos siis tuo varakkaampi puoliso (mies) kuolee, ap:llä EI ole tasinkoprivilegiä (oikeutta kieltäytyä antamasta omaa omaisuuttaan tasinkona), koska hän olisi tasinkoa saava osapuoli. Jos taas ap. itse kuolisi ensin, leski perisi hänet eikä ositusta toimitettaisi. Lesken kuoltua tämän pesän jakaisivat, kun niin ikään olen kertonut, lesken lapset ja ap:n toissijaiset perilliset puoliksi (eivät yksin lesken lapset, kuten kissa esitti).

Enempää en kissan sekoiluja lähde oikomaan, ajanhukkaa olisi - kuten on nähty.

Anonyymi kirjoitti:

Häntäänsä nostava kissa "korjaa" joka korjauksessaan väärin. Niin tässäkin:

"Hallintatestamentti on muutoinkin hyvä laatia (jopa avioliitossa), koska leski voi silloin myydä asunnon ja ostaa myyntihinnalla uuden asunnon, johon hänen testamentin mukainen käyttöoikeutensa pysyisi voimassa toisin kuin perintökaaren jakamattomuussuoja, jonka voimassa ollessa leski ei voi disponoida asunnosta ilman perillisten suostumusta."

Hallintaoikeuteen sovelletaan perintökaaren 12 lukua, jonka otsikko kuuluu "Testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta". Sen 6 §:n 1-2 mom. kuuluvat:

"Omistaja ei saa käyttöoikeuden haltijan suostumuksetta luovuttaa tai pantata oikeuden kohteena olevaa omaisuutta eikä siitä muullakaan tavoin määrätä. Kiinteän omaisuuden sekä sellaisen toisen maalla olevan laitoksen osalta, joka voidaan hallintaoikeuksineen maahan maanomistajaa kuulematta luovuttaa kolmannelle henkilölle, on suostumus annettava kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistamassa asiakirjassa. Jollei suostumusta saada, on oikeudella valta hakemuksesta sallia aiottu toimi, milloin siihen on syytä.

Jos omistaja on suostumuksetta tai luvatta määrännyt omaisuudesta, on toimenpide pätemätön käyttöoikeuden haltijaa kohtaan."

Toisin kuin mirri esittää, avoleski ei voi hallintaoikeuden testamentilla saatuaan disponoida asunnosta (myydä) ilman perillisten suostumusta. Eri asia on, että jos perilliset eivät suostumusta anna, oikeus voi antaa luvan myymiseen, milloin siihen katsoo syytä olevan. Lupa siis tarvitaan, joko perillisten tahi oikeuden.

Näin asia ilmaistaan Aatston nettisivulla:
"Tilanteissa, jossa kyse on lesken hallintaoikeudesta tai testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta, omaisuuden myynti ei onnistu ilman hallintaoikeuden haltijan suostumusta." https://lindblad.fi/hallintaoikeus/

Olisikohan häntänsä nostajan parempi keskittyä haavojensa nuolemiseen?

Lue lisää

Korjauksen lisäkorjaus vielä, koska niin tietämätön korjausmies on, että siteerasi TÄYSIN VÄÄRÄÄ lainkohtaakin perintökaaresta yrittäessään selostaa puuta heinään.

"Hallintaoikeuteen sovelletaan perintökaaren 12 lukua, jonka otsikko kuuluu "Testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta". Sen 6 §:n 1-2 mom. kuuluvat:"

Oikea lainkohta on perintökaari 12 luku 4 § 2 mom.
"Käyttöoikeuden alaista omaisuutta sen haltija saa luovuttaa tai pantata vain omistajan luvalla. Sellaisetta luvattakin on haltijalla oikeus luovuttaa irtainta tavaraa, milloin luovutus johtuu käyttöoikeuden alaisen omaisuuden tarpeellisesta uudistamisesta tahi kun omaisuus kuuluu teolliseen, kaupalliseen tai muunlaiseen yritykseen ja luovutus sisältyy yrityksen säännölliseen tavaranvaihtoon taikka kun luovutus muutoin on järkiperäisen taloudenhoidon vaatimusten mukainen. Muissa tapauksissa voi oikeus hakemuksesta erityisten syiden nojalla antaa luvan irtaimen omaisuuden luovuttamiseen tai panttaamiseen, ei kuitenkaan milloin esineellä on omistajalle erityistä arvoa."

Leski mahdollisen testamentinsaajana on käyttöoikeuden alaisen omaisuuden haltija eikä suinkaan hän ole sen "omistaja", kuten korjausmies nolosti luuli asian olevan. Hän siis käänsi asian ihan nurinniskoin luullen perillisiä haltijoiksi ja leskeä omistajaksi. Ei, tosiaankaan siitä ei ole kysymys.

Toivottavasti tällainen sekoilija ei enää koskaan tule kirjoittamaan tälle palstalle mitään. Niin katastrofaalisesti virheellisiä neuvoja hän jakelee, ettei niistä voi tulla kuin vakavaa taloudellista vahinkoa! VAROKAA.

Olen kuullut pilkkukuumeesta, mutta nyt näen sen oireet ensimmäistä kertaa.