Tärkeintä parisuhteessa

Minäkin olen onnellisessa parisuhteessa, ja tiedän, mikä on minulle tärkeintä.

Sinäkin kirjoitit, että seksi ei ole tärkeintä. Moni kirjoittaa niin. Miksi kuitenkin seksi usein tuntuu olevan se asia, joka yhdestä ainoasta kerrasta (siis pettämisestä) päättää suhteen. Puoliso saa ihastua tai jopa rakastua johonkin toiseen hetkellisesti, kunhan ei harrasta seksiä. Eikö kuitenkin parisuhteen tärkein asia ole tunteet? Miksi tunteissa saa hairahtua, mutta seksissä ei?

Tane_k kirjoitti:

Minäkin olen onnellisessa parisuhteessa, ja tiedän, mikä on minulle tärkeintä.

Sinäkin kirjoitit, että seksi ei ole tärkeintä. Moni kirjoittaa niin. Miksi kuitenkin seksi usein tuntuu olevan se asia, joka yhdestä ainoasta kerrasta (siis pettämisestä) päättää suhteen. Puoliso saa ihastua tai jopa rakastua johonkin toiseen hetkellisesti, kunhan ei harrasta seksiä. Eikö kuitenkin parisuhteen tärkein asia ole tunteet? Miksi tunteissa saa hairahtua, mutta seksissä ei?

Lue lisää

Luin tarkennuksesi vasta kun olin kirjoittanut omat kommenttini.... siis mitä ihmettä että "Puoliso saa ihastua tai jopa rakastua johonkin toiseen hetkellisesti, kunhan ei harrasta seksiä." ?? Kukin tyylillään, mutta kyllä se että toinen ihastuu tai rakastuu toiseen, rikkoo jotain parisuhteessa. Luottamuksen ainakin. Ei sillä ainakaan minulle ole mitään eroa onko harrastanut tunteetonta seksiä jonkun toisen kanssa, vai onko parisuhteen ulkopuolella "platoninen suhde" johonkin toiseen. Jos tunteet kohdistuvat johonkin toiseen, niin kyllä parisuhde silloin on kuollut. Tai siinä on ainakin jotain pahasti vialla. Jos ilmenisi että mieheni on kiinnostunut jostain toisesta tai harrastanut seksiä jonkun kanssa niin haluaisin tietysti selvittää miksi. En usko että voisin kuitenkaan enää jatkaa hänen kanssaan kuten ennen. Vaikka häntä ihmisenä rakastaisin, niin koskea en enää voisi sillä tavalla kuin omaa rakasta kosketaan. Meidän olisi sitten parempi jatkaa omilla teillämme.

sneppi kirjoitti:

Luin tarkennuksesi vasta kun olin kirjoittanut omat kommenttini.... siis mitä ihmettä että "Puoliso saa ihastua tai jopa rakastua johonkin toiseen hetkellisesti, kunhan ei harrasta seksiä." ?? Kukin tyylillään, mutta kyllä se että toinen ihastuu tai rakastuu toiseen, rikkoo jotain parisuhteessa. Luottamuksen ainakin. Ei sillä ainakaan minulle ole mitään eroa onko harrastanut tunteetonta seksiä jonkun toisen kanssa, vai onko parisuhteen ulkopuolella "platoninen suhde" johonkin toiseen. Jos tunteet kohdistuvat johonkin toiseen, niin kyllä parisuhde silloin on kuollut. Tai siinä on ainakin jotain pahasti vialla. Jos ilmenisi että mieheni on kiinnostunut jostain toisesta tai harrastanut seksiä jonkun kanssa niin haluaisin tietysti selvittää miksi. En usko että voisin kuitenkaan enää jatkaa hänen kanssaan kuten ennen. Vaikka häntä ihmisenä rakastaisin, niin koskea en enää voisi sillä tavalla kuin omaa rakasta kosketaan. Meidän olisi sitten parempi jatkaa omilla teillämme.

Lue lisää

Jos lueskelet parisuhdeoppaita, joita ovat kirjoittaneet ns. asiantuntijat, huomaat että parisuhteessa ihastuminen johonkin toiseen on aika tavallista. Siitä vain ei puhuta. Lisäksi tärkeää on tietysti se, että antaa ihastuksen mennä ohi, eikä lähde sen perään omaa suhdetta rikkomaan.

Rakastuminen on ehkä liian voimakas sana, mutta siis ihastumista tapahtuu paljon. Samoinhan parisuhteen sisällä suhde on aaltoliikettä. Välillä tulee rauhallisempia jaksoja, ja välillä lempi leiskuu oikein kunnolla.

Tane_k kirjoitti:

Jos lueskelet parisuhdeoppaita, joita ovat kirjoittaneet ns. asiantuntijat, huomaat että parisuhteessa ihastuminen johonkin toiseen on aika tavallista. Siitä vain ei puhuta. Lisäksi tärkeää on tietysti se, että antaa ihastuksen mennä ohi, eikä lähde sen perään omaa suhdetta rikkomaan.

Rakastuminen on ehkä liian voimakas sana, mutta siis ihastumista tapahtuu paljon. Samoinhan parisuhteen sisällä suhde on aaltoliikettä. Välillä tulee rauhallisempia jaksoja, ja välillä lempi leiskuu oikein kunnolla.

Lue lisää

Oppaat sanokoon mitä haluaa. Ihminen voi tietysti "antaa itselleen luvan" ihastumisiin, mutta jos on päässä järkeä ja itsestään varma niin moiset mahdollisuudet kuolevat ennen kuin alkavatkaan. Olisin kai minäkin voinut "ihastua" erääseen tilapäiseen työkaveriini, sillä hän osoitti kiinnostusta minua kohtaan, oli kaikin puolin mukava herrasmies, tyylikäs, ja vapaa. En osaa arvailla olisinko ihastunut vaikka olisin ollut sinkku, ehkä en, mutta kun on tunteet muualla niin ei siihen reagoi sillä tavalla. Kaveri oli ihan mukava, ja pätevä työssään. Arvostin ja arvostan häntä ammattitaitoisena ihmisenä, mutta en olisi osannut kuvitella mitään muuta. Mutta siis jos parisuhdeoppaissa kirjoitellaan että parisuhteessakin on tavallista niin... eipä tuo kovin vankkaan parisuhteeseen ainakaan yllytä.

sneppi kirjoitti:

Oppaat sanokoon mitä haluaa. Ihminen voi tietysti "antaa itselleen luvan" ihastumisiin, mutta jos on päässä järkeä ja itsestään varma niin moiset mahdollisuudet kuolevat ennen kuin alkavatkaan. Olisin kai minäkin voinut "ihastua" erääseen tilapäiseen työkaveriini, sillä hän osoitti kiinnostusta minua kohtaan, oli kaikin puolin mukava herrasmies, tyylikäs, ja vapaa. En osaa arvailla olisinko ihastunut vaikka olisin ollut sinkku, ehkä en, mutta kun on tunteet muualla niin ei siihen reagoi sillä tavalla. Kaveri oli ihan mukava, ja pätevä työssään. Arvostin ja arvostan häntä ammattitaitoisena ihmisenä, mutta en olisi osannut kuvitella mitään muuta. Mutta siis jos parisuhdeoppaissa kirjoitellaan että parisuhteessakin on tavallista niin... eipä tuo kovin vankkaan parisuhteeseen ainakaan yllytä.

Lue lisää

Siis piti kirjuuttaa tuohon loppuun että "jos parisuhdeoppaissa kirjoitellaan että ihastuminen toiseen parisuhteessakin on tavallista niin..."

sneppi kirjoitti:

Oppaat sanokoon mitä haluaa. Ihminen voi tietysti "antaa itselleen luvan" ihastumisiin, mutta jos on päässä järkeä ja itsestään varma niin moiset mahdollisuudet kuolevat ennen kuin alkavatkaan. Olisin kai minäkin voinut "ihastua" erääseen tilapäiseen työkaveriini, sillä hän osoitti kiinnostusta minua kohtaan, oli kaikin puolin mukava herrasmies, tyylikäs, ja vapaa. En osaa arvailla olisinko ihastunut vaikka olisin ollut sinkku, ehkä en, mutta kun on tunteet muualla niin ei siihen reagoi sillä tavalla. Kaveri oli ihan mukava, ja pätevä työssään. Arvostin ja arvostan häntä ammattitaitoisena ihmisenä, mutta en olisi osannut kuvitella mitään muuta. Mutta siis jos parisuhdeoppaissa kirjoitellaan että parisuhteessakin on tavallista niin... eipä tuo kovin vankkaan parisuhteeseen ainakaan yllytä.

Lue lisää

Nyt sinä teet niin, että yleistät oman kokemuksesi kattamaan kaikki muut ihmiset. En väittänyt, että jokainen ihastuisi parisuhteessa ollessaan. Se kuitenkin on ilmeisesti hyvin yleistä - jopa onnellisissa parisuhteissa. On siis väärin väittää, että parisuhde on onneton, jos siinä oleva ihastuu muihin. Viittaan vain siihen, kun viestisi lopussa kirjoitit, ettei se yllytä vankkaan parisuhteeseen.

Tärkeintähän on se, että miten käsittelee ihastumistaan. Jos vain antaa sen olla ja vähän ehkä sisimmässään nauttii sen tuomasta piristyksestä, niin eihän siinä pahaa ole. Tuollainen ihastunut ihminen voi silti edelleen rakastaa puolisoaan ja haluta puolisonsa parasta.

Olen sitä mieltä, että tunteitaan ei voi täysin kontrolloida. Voi päättää, että antaako ihastuksen kasvaa vai ei, mutta se ensimmäinen ihastuminen on ainakin minulla täysin minun kontrollini ulkopuolella. Joskus vain tulee tunne, että joku nainen on todella mukava - jopa niin mukava, että häneen voisi rakastua. Mutta jos en anna kyseiselle tunteelle valtaa, niin en mielestäni tee mitään väärin.

Ylipäätään voisi miettiä, että onko mikään tunne väärin. Tunteethan kertovat meistä itsestämme. Jos lähdetään siitä, että jotkut tunteet voivat olla väärin, kiellämme samalla itsemme.

Tane_k kirjoitti:

Nyt sinä teet niin, että yleistät oman kokemuksesi kattamaan kaikki muut ihmiset. En väittänyt, että jokainen ihastuisi parisuhteessa ollessaan. Se kuitenkin on ilmeisesti hyvin yleistä - jopa onnellisissa parisuhteissa. On siis väärin väittää, että parisuhde on onneton, jos siinä oleva ihastuu muihin. Viittaan vain siihen, kun viestisi lopussa kirjoitit, ettei se yllytä vankkaan parisuhteeseen.

Tärkeintähän on se, että miten käsittelee ihastumistaan. Jos vain antaa sen olla ja vähän ehkä sisimmässään nauttii sen tuomasta piristyksestä, niin eihän siinä pahaa ole. Tuollainen ihastunut ihminen voi silti edelleen rakastaa puolisoaan ja haluta puolisonsa parasta.

Olen sitä mieltä, että tunteitaan ei voi täysin kontrolloida. Voi päättää, että antaako ihastuksen kasvaa vai ei, mutta se ensimmäinen ihastuminen on ainakin minulla täysin minun kontrollini ulkopuolella. Joskus vain tulee tunne, että joku nainen on todella mukava - jopa niin mukava, että häneen voisi rakastua. Mutta jos en anna kyseiselle tunteelle valtaa, niin en mielestäni tee mitään väärin.

Ylipäätään voisi miettiä, että onko mikään tunne väärin. Tunteethan kertovat meistä itsestämme. Jos lähdetään siitä, että jotkut tunteet voivat olla väärin, kiellämme samalla itsemme.

Lue lisää

En yleistä omia kokemuksia koskemaan kaikkia ihmisiä. Omat kokemukseni ovat erillinen osa, mutta kerron ne vain esimerkkinä siitä että niin voi tapahtua, koska minullekin on tapahtunut. Kenenkään muiden tuntemuksista en sitten voikaan kertoa, eikä mielipiteideni taustalla ole tilastoja tutkituista tapauksista. Ystävien ja sukulaisten kertomuksia kylläkin, mutta niidenkin paikkansapitävyydessä on tulkintavirheen mahdollisuus. Mielipiteiden syntyyn ne voivat kuitenkin vaikuttaa.

Se, etten ole ihastunut kertaakaan tämän 8 vuoden aikana muihin kuin mieheeni, ei varmaan johdu tunteiden kieltämisestä. Minusta jokin tunne voi jo lähtökohtaisesti olla mahdoton, ellei sille ole "tilausta", tarvetta. En usko myöskään ihastuvani kehenkään, jos "sallisin" sen itselleni. Miehessäni olen löytänyt joitain uusia ihastuttavia piirteitä vuosien aikana, joten pitäisikö sanoa että olen ihastunut mieheeni parikin kertaa?? Jos tämä kuulostaa liian idylliseltä niin kannattaa pitää mielessä, että olemme olleet yhdessä "vasta 8 vuotta".

Tunteiden kontrollointi on hankalaa, useimmille mahdotonta. Siitä saisi aikaan uuden filosofisen ketjun, sillä mielipiteitä minulta löytyy. Olen urheiluun liittyen käynyt aikanaan läpi eräänlaisen helvetin, jolloin sain myös apua ammattilaiselta ja opin, että jos on todella tarvetta ja halua, niin ainakin negatiivisia tunteita voi oppia kontrolloimaan. Mutta se edellytti ainakin minulta äärimmäistä motivaatiota. Äläkä nyt lue ettei negatiivisia tunteita saisi olla lainkaan, tai että ne ovat pahasta. Sitä en tarkoita.

Sen sijaan, miksi positiivisia tunteita pitäisikään kontrolloida? Ihastuminen ja rakastuminen ovat positiivisia, mutta mitä mahtaa olla taustalla jos joku jatkuvasti ihastuu tai rakastuu aina uusiin ihmisiin etenkin, jos on muutenkin jo ihastunut tai rakastunut yhteen?

Jotenkin minusta nykyään kehotetaan pitämään erojen syitä osana luonnollista elämää. Ehkä ne ovatkin, mutta rimaa madalletaan jatkuvasti. Jopa oppaissa. Vaan eipä olisi hyötyä sellaisestakaan oppaasta jonka tavoite on että jos naimisiin olet mennyt niin siinähän pysyt ja kärvenet. Miksei sen sijaan opeteta ihmisiä tutkimaan itseään, tunteitaan, ja etenkin itsetuntoaan. Kunnioittamaan ja huomioimaan muita, ymmärtämään vastuun ja vapauden ja arvostamaan asioita. Perinteisiä arvoja, jotka kaiken seksipitoisen moskan keskellä tuntuvat jääneen vain teoreettisiksi käsityksiksi. Kliseiksi, joita ihmiset hokevat ymmärtämättä mitä ne tarkoittavat.

ja koen parisuhteen samalla tavalla:)

Se ehdottomuus, olen sinun-olet minun.
Se on tärkeää. Ja siihen kuuluu se seksi.
Molemminpuolinen halu ja muutakin.

Näillä palstoilla kirjoitellaan paljon mitä tehdä kun kotona ei ole seksiä. Asiasta pitää puhua, ja onhan niitä haluttomia kausia, ym. miehilläkin. Ei ongelma koske pelkästään naisia.
Ne tulevat ja menevät ja kompromisseja pitää tehdä.

Se on joka tapauksessa asia mitä ei parisuhten ulkopuolella tehdä, eli on TÄRKEÄ osa parisuhdetta.
Voitko sen enempää osoittaa rakkaallesi että rakastat?

"Jipii, olet löytänyt yhden yleisimmän yhteisen tekijän parisuhteissa, seksin. Mistä sen sijaan keksit, että se olisi juuri se tärkein..?!"

Jos olisit lukenut ajatuksella, olisit ymmärtänyt viestini. Minkä muun asian kohdalla yksi virhe aiheuttaa avioeron? Pariskunta voi riidellä vaikka viikon välein ruuanlaitosta, kotitöistä, jostain keskusteluaiheesta jne. jne. Siitä huolimatta suhde pysyy. Mutta käypä edes kerran harrastamassa seksiä suhteen ulkopuolella, niin ero tulee heti.

Jos seksi ei ole tärkein, miksi se aiheuttaa helpoiten eron?

Tane_k kirjoitti:

"Jipii, olet löytänyt yhden yleisimmän yhteisen tekijän parisuhteissa, seksin. Mistä sen sijaan keksit, että se olisi juuri se tärkein..?!"

Jos olisit lukenut ajatuksella, olisit ymmärtänyt viestini. Minkä muun asian kohdalla yksi virhe aiheuttaa avioeron? Pariskunta voi riidellä vaikka viikon välein ruuanlaitosta, kotitöistä, jostain keskusteluaiheesta jne. jne. Siitä huolimatta suhde pysyy. Mutta käypä edes kerran harrastamassa seksiä suhteen ulkopuolella, niin ero tulee heti.

Jos seksi ei ole tärkein, miksi se aiheuttaa helpoiten eron?

Lue lisää

Seksi ei ole mielestäni tärkein asia parisuhteessa. Hellyys ja läheisyys on mielestäni tärkeämpää. Mutta en usko että silti voisin antaa anteeksi sitä jos mieheni kävisi minua pettämässä. Mielestäni parisuhteessa elävät ihmiset jotka käyvät sekstailemassa muiden kanssa, ovat jo mielessään luovuttaneet oman suhteensa osalta. Sitä luovuttamista ja hellyyden jakamista ( vaikka olisikin kyse vain panosta) olisi todella vaikea antaa anteeksi. Luottamus olisi mennyt, ja sitähän ei tunnetusti saa helpolla takaisin. Niinkuin sinäkin taisit sanoa viesteissäsi, pettäminen on aina oire jostain syvemmästä ongelmasta. Näitä juttuja lukiessa tulee mieleen että onko miehille pettämisen kynnys todellakin niin matala vai siksi, ettei omassa parisuhteessa ole riittävästi seksiä? Oikeuttaako omat tarpeet todella loukkaamaan toista niin paljon?
Minulla olisi myös kysymys, liittyen tuohon mitä sanoit ihastumisista parisuhteen aikana ja siitä kuinka ok ja tavallista se on. Minä olen oman parisuhteeni aikana kerran ihastunut toiseen mieheen ollessani viikonloppua viettämässä toisella paikkakunnalla. Tein miehelle heti selväksi että pettämään en ala, vaikka tunteet olivat selvästi samat kummallakin. Mietin sitten jälkeenpäin että teinkö itse asiassa pahemmin omalle miehelleni ihastuessani toiseen ihmiseen henkisellä tasolla, kuin jos ihastuminen olisi ollut vain fyysistä ja olisin päätynyt tämän miehen kanssa sänkyyn? Mietin myös mitä se kertoo omista tunteistani miestäni kohtaan ja mitä se kertoo suhteestamme. Vietimme yhteisen yön vain pidellen toisiamme kädestä kiinni ja toisiamme silitelle. Vaikka tunnelma oli todella käsin kosketeltavan hellä ja samalla kiihkeä, edes yhtään suudelmaa ei vaihdettu. Vaikka kiusaus kävi aika ajoin todella kovaksi ja kummankin olisi tehnyt mieli. Pidin tuota henkistä ihastumista itse pahempana, osaamatta kuitenkaan tuntea huonoa omaatuntoa. Todella ristiriitainen fiilis. Toivottavasti ymmärsit edes vähän mitä yritin sanoa.
Ihastuminen ei ainakaan heti mennyt ohi ja minun oli vaikea hetkeen jopa suudella omaa miestäni, seksistä puhumattakaan. Vaikka en siis pettänyt, niin kuitenkin petin? Tapaus sai minut tiedostamaan entistä selvemmin oman parisuhteeni ongelmat, jotka siis tässä tapauksessa johtuivat suurimmalta osin mieheni PUHUMATTOMUUDESTA. Huomasin että loin hyvin nopessa ajassa toisenlaisen yhteyden tähän toiseen mieheen ja hänen hellyytensä ja pitkät keskustelut saivat minut miettimään miksei minulla ole samanlaista yhteyttä omaan avomieheeni ja miksi en saa häneltä hellyyttä enkä saa häntä puhumaan tai kuuntelemaan? Mieheni sanoo rakastavansa minua ja minä olen sanonut aina samaa hänelle. Nyt mietin onko tämä sittenkään rakkautta, jos voin ihastua toiseen ja voiko se rakkaus vielä kasvaa takaisin?

Angel kirjoitti:

Seksi ei ole mielestäni tärkein asia parisuhteessa. Hellyys ja läheisyys on mielestäni tärkeämpää. Mutta en usko että silti voisin antaa anteeksi sitä jos mieheni kävisi minua pettämässä. Mielestäni parisuhteessa elävät ihmiset jotka käyvät sekstailemassa muiden kanssa, ovat jo mielessään luovuttaneet oman suhteensa osalta. Sitä luovuttamista ja hellyyden jakamista ( vaikka olisikin kyse vain panosta) olisi todella vaikea antaa anteeksi. Luottamus olisi mennyt, ja sitähän ei tunnetusti saa helpolla takaisin. Niinkuin sinäkin taisit sanoa viesteissäsi, pettäminen on aina oire jostain syvemmästä ongelmasta. Näitä juttuja lukiessa tulee mieleen että onko miehille pettämisen kynnys todellakin niin matala vai siksi, ettei omassa parisuhteessa ole riittävästi seksiä? Oikeuttaako omat tarpeet todella loukkaamaan toista niin paljon?
Minulla olisi myös kysymys, liittyen tuohon mitä sanoit ihastumisista parisuhteen aikana ja siitä kuinka ok ja tavallista se on. Minä olen oman parisuhteeni aikana kerran ihastunut toiseen mieheen ollessani viikonloppua viettämässä toisella paikkakunnalla. Tein miehelle heti selväksi että pettämään en ala, vaikka tunteet olivat selvästi samat kummallakin. Mietin sitten jälkeenpäin että teinkö itse asiassa pahemmin omalle miehelleni ihastuessani toiseen ihmiseen henkisellä tasolla, kuin jos ihastuminen olisi ollut vain fyysistä ja olisin päätynyt tämän miehen kanssa sänkyyn? Mietin myös mitä se kertoo omista tunteistani miestäni kohtaan ja mitä se kertoo suhteestamme. Vietimme yhteisen yön vain pidellen toisiamme kädestä kiinni ja toisiamme silitelle. Vaikka tunnelma oli todella käsin kosketeltavan hellä ja samalla kiihkeä, edes yhtään suudelmaa ei vaihdettu. Vaikka kiusaus kävi aika ajoin todella kovaksi ja kummankin olisi tehnyt mieli. Pidin tuota henkistä ihastumista itse pahempana, osaamatta kuitenkaan tuntea huonoa omaatuntoa. Todella ristiriitainen fiilis. Toivottavasti ymmärsit edes vähän mitä yritin sanoa.
Ihastuminen ei ainakaan heti mennyt ohi ja minun oli vaikea hetkeen jopa suudella omaa miestäni, seksistä puhumattakaan. Vaikka en siis pettänyt, niin kuitenkin petin? Tapaus sai minut tiedostamaan entistä selvemmin oman parisuhteeni ongelmat, jotka siis tässä tapauksessa johtuivat suurimmalta osin mieheni PUHUMATTOMUUDESTA. Huomasin että loin hyvin nopessa ajassa toisenlaisen yhteyden tähän toiseen mieheen ja hänen hellyytensä ja pitkät keskustelut saivat minut miettimään miksei minulla ole samanlaista yhteyttä omaan avomieheeni ja miksi en saa häneltä hellyyttä enkä saa häntä puhumaan tai kuuntelemaan? Mieheni sanoo rakastavansa minua ja minä olen sanonut aina samaa hänelle. Nyt mietin onko tämä sittenkään rakkautta, jos voin ihastua toiseen ja voiko se rakkaus vielä kasvaa takaisin?

Lue lisää

Olen jo jossain kirjoittanut, että mielestäni tunteilleen ei tietyssä määrin voi mitään. Sellainen ihastuminen, jonka sinäkin koit, voi yllättää, vaikka rakastaisikin omaa puolisoaan.

Tärkeämpää onkin mielestäni se, että miten ihastumista käsittelee ja mitä tekee. Sinä tunsit voimakkaasti, ihastuit toiseen mieheen. Siitä huolimatta et lähtenyt pettämään, vaan pysyit uskollisena. Voisin sanoa, että juuri tuo erottaa ihmisen muista eläimistä. Vaikka meilläkin on tunteemme ja viettimme, lopulta pystymme tekemään päätöksiä, jotka ovat kyseisiä viettejä vastaan.

Minun mielestäni sinä et pettänyt, vaikka ihastuitkin. Juuri se, että päätit olla pettämättä, on ratkaiseva tekijä.

Mutta nyt palaan omaan kirjoitukseeni ja niihin tulleisiin vastauksiin:

Olen tuonut monessa viestissä esille, miten seksi olisi tärkeintä parisuhteessa, koska se voi lopettaa suhteen hetkessä. No, oikeastihan en pidä seksiä omassanikaan suhteessa tärkeimpänä asiana. Miksi se sitten saa aikaan eron niin helposti?

On olemassa kulttuureja, joissa seksi vieraan kanssa kuuluu jopa tapoihin. Kun taloon tulee vieras mies, hänen kuuluu viettää yö talon emännän kanssa. Olen lukenut selityksen, että tuolla tavalla on biologisesti varmistettu geenien vaihtuvuus eri seutujen kesken. Asiaa voi kuitenkin tarkastella myös moraaliselta puolelta. Koska kyseisessä kulttuurissa yö vieraan kanssa kuuluu asiaan, ei se ole väärin. Se on jopa normaalia tai peräti käytännössä pakollista.

Miksi sitten seksi länsimaissa on niin ehdoton asia parisuhteessa? Olen ajatellut, että kyseessä on tavallaan sopimus jostain. On tavallaan sovittu yhteisesti, että seksi kuuluu vain parisuhteeseen. Se kuuluu yhteiskunnan moraalisäännöstöön. Tämän vuoksi seksi vieraan kanssa tulkitaan kertovan jostain enemmästä kuin pelkästä fyysisestä teosta. Pettäminen kuvastaa ihmisen kyllästymistä omaan suhteeseen, luottamuksen pettämistä ja jopa halveksuntaa puolisoa kohtaan. Tärkeintä pettämisessä ei siis olekaan loppujen lopuksi fyysinen teko, vaan sen takana olevat ajatukset. Toisaalta ajatukset hyväksytään, ainakin tiettyyn rajaan saakka. Hyväksytään jopa sekin, että ihminen voi joskus ihastua toiseen, kunhan ei petä fyysisesti.

Olen miettinyt sitäkin, että periaatteessa voisi olla olemassa myös jonkin muu asia kuin seksi, joka olisi ehdotonta. Ennen ehkäisyä seksi on usein johtanyt lisääntymiseen, mutta nykyään voi harjoittaa seksiä ilman raskauden pelkoa. Se siis periaatteessa voisi olla kuin mikä tahansa muu kanssakäymisen muoto. Mutta se ei kuitenkaan ole. Ehkä juuri siksi se on niin tärkeässä asemassa.

Tane_k kirjoitti:

Olen jo jossain kirjoittanut, että mielestäni tunteilleen ei tietyssä määrin voi mitään. Sellainen ihastuminen, jonka sinäkin koit, voi yllättää, vaikka rakastaisikin omaa puolisoaan.

Tärkeämpää onkin mielestäni se, että miten ihastumista käsittelee ja mitä tekee. Sinä tunsit voimakkaasti, ihastuit toiseen mieheen. Siitä huolimatta et lähtenyt pettämään, vaan pysyit uskollisena. Voisin sanoa, että juuri tuo erottaa ihmisen muista eläimistä. Vaikka meilläkin on tunteemme ja viettimme, lopulta pystymme tekemään päätöksiä, jotka ovat kyseisiä viettejä vastaan.

Minun mielestäni sinä et pettänyt, vaikka ihastuitkin. Juuri se, että päätit olla pettämättä, on ratkaiseva tekijä.

Mutta nyt palaan omaan kirjoitukseeni ja niihin tulleisiin vastauksiin:

Olen tuonut monessa viestissä esille, miten seksi olisi tärkeintä parisuhteessa, koska se voi lopettaa suhteen hetkessä. No, oikeastihan en pidä seksiä omassanikaan suhteessa tärkeimpänä asiana. Miksi se sitten saa aikaan eron niin helposti?

On olemassa kulttuureja, joissa seksi vieraan kanssa kuuluu jopa tapoihin. Kun taloon tulee vieras mies, hänen kuuluu viettää yö talon emännän kanssa. Olen lukenut selityksen, että tuolla tavalla on biologisesti varmistettu geenien vaihtuvuus eri seutujen kesken. Asiaa voi kuitenkin tarkastella myös moraaliselta puolelta. Koska kyseisessä kulttuurissa yö vieraan kanssa kuuluu asiaan, ei se ole väärin. Se on jopa normaalia tai peräti käytännössä pakollista.

Miksi sitten seksi länsimaissa on niin ehdoton asia parisuhteessa? Olen ajatellut, että kyseessä on tavallaan sopimus jostain. On tavallaan sovittu yhteisesti, että seksi kuuluu vain parisuhteeseen. Se kuuluu yhteiskunnan moraalisäännöstöön. Tämän vuoksi seksi vieraan kanssa tulkitaan kertovan jostain enemmästä kuin pelkästä fyysisestä teosta. Pettäminen kuvastaa ihmisen kyllästymistä omaan suhteeseen, luottamuksen pettämistä ja jopa halveksuntaa puolisoa kohtaan. Tärkeintä pettämisessä ei siis olekaan loppujen lopuksi fyysinen teko, vaan sen takana olevat ajatukset. Toisaalta ajatukset hyväksytään, ainakin tiettyyn rajaan saakka. Hyväksytään jopa sekin, että ihminen voi joskus ihastua toiseen, kunhan ei petä fyysisesti.

Olen miettinyt sitäkin, että periaatteessa voisi olla olemassa myös jonkin muu asia kuin seksi, joka olisi ehdotonta. Ennen ehkäisyä seksi on usein johtanyt lisääntymiseen, mutta nykyään voi harjoittaa seksiä ilman raskauden pelkoa. Se siis periaatteessa voisi olla kuin mikä tahansa muu kanssakäymisen muoto. Mutta se ei kuitenkaan ole. Ehkä juuri siksi se on niin tärkeässä asemassa.

Lue lisää

Kiitos kun kerroit mielipiteesi tuosta ihastumisestani. Tunsin todellakin voimakkaasti tuota toista miestä kohtaan ja se sai minut pelästymään. Asia on vaivannut minua jo jonkin aikaa ja tuntuu etten meinaa millään saada takaisin niitä tunteita miestäni kohtaan, mitä minulla joskus oli. No se mitä asialle teen jää varmasti nähtäväksi, mutta se kai minulle selviää vain ajan kanssa.
Sitten tuohon seksiasiaan. Mielestäni asia on hyvin pitkälle niinkuin sanoit. Nimenomaan se itse seksi ei ole se pahin asia vaan kuten minulle juuri sanoit, kyse on valinnasta. "haluanko pettää minulle rakasta ihmistä ja loukata häntä, koska minulla on myös mahdollisuus vastustaa haluani ja toimia siis "oikein". On myös totta, että eri kulttuureissa ajatellaan seksistä ja pettämisestä eri tavoin. Onhan monissa kulttuureissa jopa hyväksyttävää pitää useita puolisoita. Meidän länsimaisessa kulttuurissamme, jossa siis elämme, on totuttu ajattelemaan seksin kuuluvat parisuhteeseen ja yleisen moraalikäsityksen mukaan ihmisten tulisi olla yksiavioisia. Nyt en edes lähde puhumaan siitä mitä ajatellaan sinkuista, koska se ei nyt kuulu tähän. Mutta kun parisuhteen seksi on yleensä kaikkea muutakin kuin vain pelkkää seksiä. Tarkoitan siis sitä hellyyttä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, jonka saat kun rakastelet rakkaasi kanssa. Jos sitten menet ja teet samaa jonkun toisen kanssa, ja jaat samoja kokemuksia toisen kanssa, on se tavallaan sama kuin häpäisisit sinun ja rakkaasi yhteiset hetket. Ikäänkuin ne eivät sittenkään merkitsisi sinulle niin paljon. Tiedän itse naisena kuinka paljon enemmän seksi on naiselle hellyyttä ja yhteyttä, kuin varsinaista himojen/ halujen tyydytystä. Puhun siis yleisellä tasolla, siis siitä miten moni nainen seksin parisuhteessa kokee. Miehet tod näk. ajattelevat asiasta osin eri tavoin. Juuri siksi tämä on ikuinen paradoksi - naisen ja miehen suhde.

Jos vielä palaan tuohon kultturien erilaisuuksiin. Ei siis ole olemassa absoluuttista totuutta. Olemme oman kulttuurimme tuotteita. Ympäröivä maailmamme muokkaa meitä ja omaksumme jo hyvin pieninä tietyt normistot. Tämä malli päässämme me länsimaiset ihmiset tiedämme rakastamme pettäessä mitä teemme. Me tiedämme loukkaavamme, mutta emme välitä siitä vaan mielummin olemme itsekkäitä ja otamme mitä sillä hetkellä haluamme. Juuri tämän takia, mielestäni ei voi koskaan perustella pettämistä humalatilalla tai sillä että jossain toisessa kultturissa pettäminen/ seksin harrastaminen muun kuin oman rakkaan kanssa olisi moraalisesti hyväksyttävää.

Tane_k kirjoitti:

Olen jo jossain kirjoittanut, että mielestäni tunteilleen ei tietyssä määrin voi mitään. Sellainen ihastuminen, jonka sinäkin koit, voi yllättää, vaikka rakastaisikin omaa puolisoaan.

Tärkeämpää onkin mielestäni se, että miten ihastumista käsittelee ja mitä tekee. Sinä tunsit voimakkaasti, ihastuit toiseen mieheen. Siitä huolimatta et lähtenyt pettämään, vaan pysyit uskollisena. Voisin sanoa, että juuri tuo erottaa ihmisen muista eläimistä. Vaikka meilläkin on tunteemme ja viettimme, lopulta pystymme tekemään päätöksiä, jotka ovat kyseisiä viettejä vastaan.

Minun mielestäni sinä et pettänyt, vaikka ihastuitkin. Juuri se, että päätit olla pettämättä, on ratkaiseva tekijä.

Mutta nyt palaan omaan kirjoitukseeni ja niihin tulleisiin vastauksiin:

Olen tuonut monessa viestissä esille, miten seksi olisi tärkeintä parisuhteessa, koska se voi lopettaa suhteen hetkessä. No, oikeastihan en pidä seksiä omassanikaan suhteessa tärkeimpänä asiana. Miksi se sitten saa aikaan eron niin helposti?

On olemassa kulttuureja, joissa seksi vieraan kanssa kuuluu jopa tapoihin. Kun taloon tulee vieras mies, hänen kuuluu viettää yö talon emännän kanssa. Olen lukenut selityksen, että tuolla tavalla on biologisesti varmistettu geenien vaihtuvuus eri seutujen kesken. Asiaa voi kuitenkin tarkastella myös moraaliselta puolelta. Koska kyseisessä kulttuurissa yö vieraan kanssa kuuluu asiaan, ei se ole väärin. Se on jopa normaalia tai peräti käytännössä pakollista.

Miksi sitten seksi länsimaissa on niin ehdoton asia parisuhteessa? Olen ajatellut, että kyseessä on tavallaan sopimus jostain. On tavallaan sovittu yhteisesti, että seksi kuuluu vain parisuhteeseen. Se kuuluu yhteiskunnan moraalisäännöstöön. Tämän vuoksi seksi vieraan kanssa tulkitaan kertovan jostain enemmästä kuin pelkästä fyysisestä teosta. Pettäminen kuvastaa ihmisen kyllästymistä omaan suhteeseen, luottamuksen pettämistä ja jopa halveksuntaa puolisoa kohtaan. Tärkeintä pettämisessä ei siis olekaan loppujen lopuksi fyysinen teko, vaan sen takana olevat ajatukset. Toisaalta ajatukset hyväksytään, ainakin tiettyyn rajaan saakka. Hyväksytään jopa sekin, että ihminen voi joskus ihastua toiseen, kunhan ei petä fyysisesti.

Olen miettinyt sitäkin, että periaatteessa voisi olla olemassa myös jonkin muu asia kuin seksi, joka olisi ehdotonta. Ennen ehkäisyä seksi on usein johtanyt lisääntymiseen, mutta nykyään voi harjoittaa seksiä ilman raskauden pelkoa. Se siis periaatteessa voisi olla kuin mikä tahansa muu kanssakäymisen muoto. Mutta se ei kuitenkaan ole. Ehkä juuri siksi se on niin tärkeässä asemassa.

Lue lisää

"Hyväksytään jopa sekin, että ihminen voi joskus ihastua toiseen, kunhan ei petä fyysisesti. "

Minä en todellakaan hyväksyisi toiseen ihastumista.

"Minun mielestäni sinä et pettänyt, vaikka ihastuitkin."

Minun mielestä petit henkisesti. Riippuu sitten ihan ihmisestä kumpi on pahempaa.

Myös ns. kolmannen osapuolen ajatukset pitää ottaa huomioon näissä pettämisasioissa. Vaikka puolisosi kanssa olisitte päättäneet ettei ulkopuolinen seksisuhde haittaa niin ajatteleeko kolmas osapuoli samoin. Puolison kanssa asiat on keskusteltu ja mietitty, mutta baarista isketty nainen voi kuvitella, että sinulla menee huonosti vaimosi kanssa ja tekee esim. reikiä kondomiin tmv. jotta saisi sinut. Miten sitten?

Tane_k kirjoitti:

Olen jo jossain kirjoittanut, että mielestäni tunteilleen ei tietyssä määrin voi mitään. Sellainen ihastuminen, jonka sinäkin koit, voi yllättää, vaikka rakastaisikin omaa puolisoaan.

Tärkeämpää onkin mielestäni se, että miten ihastumista käsittelee ja mitä tekee. Sinä tunsit voimakkaasti, ihastuit toiseen mieheen. Siitä huolimatta et lähtenyt pettämään, vaan pysyit uskollisena. Voisin sanoa, että juuri tuo erottaa ihmisen muista eläimistä. Vaikka meilläkin on tunteemme ja viettimme, lopulta pystymme tekemään päätöksiä, jotka ovat kyseisiä viettejä vastaan.

Minun mielestäni sinä et pettänyt, vaikka ihastuitkin. Juuri se, että päätit olla pettämättä, on ratkaiseva tekijä.

Mutta nyt palaan omaan kirjoitukseeni ja niihin tulleisiin vastauksiin:

Olen tuonut monessa viestissä esille, miten seksi olisi tärkeintä parisuhteessa, koska se voi lopettaa suhteen hetkessä. No, oikeastihan en pidä seksiä omassanikaan suhteessa tärkeimpänä asiana. Miksi se sitten saa aikaan eron niin helposti?

On olemassa kulttuureja, joissa seksi vieraan kanssa kuuluu jopa tapoihin. Kun taloon tulee vieras mies, hänen kuuluu viettää yö talon emännän kanssa. Olen lukenut selityksen, että tuolla tavalla on biologisesti varmistettu geenien vaihtuvuus eri seutujen kesken. Asiaa voi kuitenkin tarkastella myös moraaliselta puolelta. Koska kyseisessä kulttuurissa yö vieraan kanssa kuuluu asiaan, ei se ole väärin. Se on jopa normaalia tai peräti käytännössä pakollista.

Miksi sitten seksi länsimaissa on niin ehdoton asia parisuhteessa? Olen ajatellut, että kyseessä on tavallaan sopimus jostain. On tavallaan sovittu yhteisesti, että seksi kuuluu vain parisuhteeseen. Se kuuluu yhteiskunnan moraalisäännöstöön. Tämän vuoksi seksi vieraan kanssa tulkitaan kertovan jostain enemmästä kuin pelkästä fyysisestä teosta. Pettäminen kuvastaa ihmisen kyllästymistä omaan suhteeseen, luottamuksen pettämistä ja jopa halveksuntaa puolisoa kohtaan. Tärkeintä pettämisessä ei siis olekaan loppujen lopuksi fyysinen teko, vaan sen takana olevat ajatukset. Toisaalta ajatukset hyväksytään, ainakin tiettyyn rajaan saakka. Hyväksytään jopa sekin, että ihminen voi joskus ihastua toiseen, kunhan ei petä fyysisesti.

Olen miettinyt sitäkin, että periaatteessa voisi olla olemassa myös jonkin muu asia kuin seksi, joka olisi ehdotonta. Ennen ehkäisyä seksi on usein johtanyt lisääntymiseen, mutta nykyään voi harjoittaa seksiä ilman raskauden pelkoa. Se siis periaatteessa voisi olla kuin mikä tahansa muu kanssakäymisen muoto. Mutta se ei kuitenkaan ole. Ehkä juuri siksi se on niin tärkeässä asemassa.

Lue lisää

Seksi parisuhteessa on "tehty" tärkeämmäksi kuin se onkaan. Olet oikeilla jäljillä kulttuurin suhteen.
Mielestäni nykyinen länsimaalainen kulttuurissa joka paikasta pukkaa erilaisia seksistä vihjaavia kuvia tai teksejä jne. Tämä muokkaa mielikuvia siitä minkälainen itsensä täytyisi olla puolisona/kumppanina. Tämä on se missä mennään vikaan, sitä kautta tuhoon:-)
Tämä ajaa ihmisen arvioimaan kokoajan omaa hyvyyttä/kelpaavuutta puolison/muiden ihmisten silmissä, oikea "elämä" jää tulevaksi vasta sitten kunhan se on riittävän solmussa jotta näkyy ja tuntuu.

En tiedä saako tuosta kukaan kiinni mutta tota vois jatkaa vaikka kuinka paljon. Pohjalla näyttäs vain olevan median muokkaama käsitys seksin tärkeydestä.

Viola kirjoitti:

"Hyväksytään jopa sekin, että ihminen voi joskus ihastua toiseen, kunhan ei petä fyysisesti. "

Minä en todellakaan hyväksyisi toiseen ihastumista.

"Minun mielestäni sinä et pettänyt, vaikka ihastuitkin."

Minun mielestä petit henkisesti. Riippuu sitten ihan ihmisestä kumpi on pahempaa.

Myös ns. kolmannen osapuolen ajatukset pitää ottaa huomioon näissä pettämisasioissa. Vaikka puolisosi kanssa olisitte päättäneet ettei ulkopuolinen seksisuhde haittaa niin ajatteleeko kolmas osapuoli samoin. Puolison kanssa asiat on keskusteltu ja mietitty, mutta baarista isketty nainen voi kuvitella, että sinulla menee huonosti vaimosi kanssa ja tekee esim. reikiä kondomiin tmv. jotta saisi sinut. Miten sitten?

Lue lisää

Ei kai tuollaista tarvitse edes kysellä. Reikiä kortsuun tökkivä tekee yksiselitteisesti väärin - riippumatta siitä, onko toinen varattu vai vapaa. Muutenkin kyseisessä tilanteessa voi vieraissa kävijä tehdä väärin, jos antaa toisen ymmärtää jotain totuuden vastaisesti. Mutta jos hän kertoo tilanteen, ei silloin ole kyseisen kolmannen henkilön asia päättää, tekeekö vieraissa kävijä väärin. Hän miettii asian omalta kohdaltaan.

Mitä tulee ihastuksen hyväksymiseen, niin se on sinun valintasi. Jos olisit valmis heittämään hyvän suhteen roskikseen vain siksi, että puolisosi ihastuu johonkin toiseen, niin se on sinun asiasi. Yleensä kuitenkaan noista ihastumisista ei kerrota puolisolle - osittain juuri siitä syystä, ettei tiedetä puolison reaktioita. Mutta tiedän pariskuntia, jotka kertovat toisilleen ihastumisista. He hyväksyvät ne osana elämää, eivätkä anna niiden tulla parisuhteen tielle.

Minä olen ottanut oman asenteeni kokemuksen kautta. Olen huomannut joskus olevani ihastunut toiseen naiseen. Aluksi ajattelin, kuten sinä, että se ei ole hyväksyttävää. Sitten mietin kuitenkin tarkemmin. Jos minä olen ihastunut, niin mitä voin tehdä? Sen sijaan, että olisin tuominnut itseni, mietin omaa parisuhdettani ja puolisoani. Totesin mielessäni, ettei meillä ole mitään isoja ongelmia. Parisuhteessa vain oli rauhallisempi jakso - osittain puolison työmatkojen vuoksi. En lähtenyt ihastukseni perään, vaan hyväksyin, että voin olla välillä ihastunutkin. Tuon jälkeen oloni helpottui. En ollut enää paniikissa siitä, että pitäisikö parisuhteelleni tehdä jotain.

Jos olisin sitä mieltä, ettei ihastuminen ole hyväksyttävää, mitä minun olisi pitänyt tehdä? Kertoa puolisolleni? Mitä olisi tapahtunut sen jälkeen? Olisimme ruotineet suhdetta ja puolisoni olisi pelännyt suhteemme puolesta? Koska tiesin ihastumiseni voimakkuuden, tiesin ettei se voi millään vetää vertoja rakkaudelleni vaimoani kohtaan. Ei minun tarvinnut huolestua tuollaisesta pienestä ihastumisesta, koska se oli ihan eri sarjassa.

Nykyään kyseinen nainen on hyvä ystäväni, ja tapaamme silloin tällöin pariskuntina. Ihastus meni ohi ja muuttui ystävyydeksi. Avioliittoni voi paremmin kuin koskaan, ja sen lisäksi minulla on yksi hyvä ystävä enemmän.

mietiskelijä myös kirjoitti:

Seksi parisuhteessa on "tehty" tärkeämmäksi kuin se onkaan. Olet oikeilla jäljillä kulttuurin suhteen.
Mielestäni nykyinen länsimaalainen kulttuurissa joka paikasta pukkaa erilaisia seksistä vihjaavia kuvia tai teksejä jne. Tämä muokkaa mielikuvia siitä minkälainen itsensä täytyisi olla puolisona/kumppanina. Tämä on se missä mennään vikaan, sitä kautta tuhoon:-)
Tämä ajaa ihmisen arvioimaan kokoajan omaa hyvyyttä/kelpaavuutta puolison/muiden ihmisten silmissä, oikea "elämä" jää tulevaksi vasta sitten kunhan se on riittävän solmussa jotta näkyy ja tuntuu.

En tiedä saako tuosta kukaan kiinni mutta tota vois jatkaa vaikka kuinka paljon. Pohjalla näyttäs vain olevan median muokkaama käsitys seksin tärkeydestä.

Lue lisää

Juuri näin. olen ihan samaa mieltä. Median muodostamaa kuvaa siitä millainen parisuhteen seksielämän pitäisi olla, pitäisi arvottaa yhtä paljon kuin juttuja Matin ja Mervin uusimmista tempauksista. Eli niitä ei pitäisi lukea ollenkaan. Emme aina ihan ymmärrä kuinka taitavasti meitä manipuloidaan ajattelemaan tietyllä tavalla. Tietoa tunkee joka välistä niin paljon ettei niitä voi välttyä kuulemasta. Voisiko joku kertoa kuinka paljon esim. pikkujouluajan pettämistilastot pieninisivät mikäli lööpit eivät alkaisi jo marraskuun ensimmäisellä viikolla kirkumaan "pettääkö puolisosi pikkujouluissa?" tai "Miehet pettävät naisia enemmän pikkujouluaikaan." Miksi ihmisille luodaan sellainen olo, että näin nyt vaan on ja samalla he saavat eräänlaisen oikeutuksen teoilleen. " näinhän kaikki muutkin tekevät. En halua aliarvioida kenenkään älyä, enkä mitään sellaista, mutta uskon että medialla on valtava vaikutus.
Tane_k: olen iloinen puolestasi ettet antanut ihastumisesi mennä sen pidemmälle ja olet nyt onnellinen vaimosi kanssa. Sanoit että miksi "pilata hyvää suhdetta.." Mitä sitten tulisi tehdä jos tuo ihastuminen olisi tavallaan avannut silmäsi huomaamaan mitä ongelmia suhteessasi on? Tällöin siis oletetaan että suhteessasi olisi ollut perustavaa laatua olevia ongelmia, kuten esim. aikaisemmin mainitsemani hellyyden ja keskustelun puute, eräänlainen "henkinen yksinäisyys" ( löysin tuon termin tämän päivän iltalehden jutusta ) Osaatko sanoa miten olisit siinä tapauksessa toiminut?
Violalle: Ymmärrän hyvin ettet hyväksy ihastumista parisuhteessa. En minäkään hyväksy, mutta niin kuitenkin vain nyt kävi. En sitä itse toivonut enkä hakenut ja olen iloinen myös sinun mielipiteestäsi.

Tane_k kirjoitti:

Ei kai tuollaista tarvitse edes kysellä. Reikiä kortsuun tökkivä tekee yksiselitteisesti väärin - riippumatta siitä, onko toinen varattu vai vapaa. Muutenkin kyseisessä tilanteessa voi vieraissa kävijä tehdä väärin, jos antaa toisen ymmärtää jotain totuuden vastaisesti. Mutta jos hän kertoo tilanteen, ei silloin ole kyseisen kolmannen henkilön asia päättää, tekeekö vieraissa kävijä väärin. Hän miettii asian omalta kohdaltaan.

Mitä tulee ihastuksen hyväksymiseen, niin se on sinun valintasi. Jos olisit valmis heittämään hyvän suhteen roskikseen vain siksi, että puolisosi ihastuu johonkin toiseen, niin se on sinun asiasi. Yleensä kuitenkaan noista ihastumisista ei kerrota puolisolle - osittain juuri siitä syystä, ettei tiedetä puolison reaktioita. Mutta tiedän pariskuntia, jotka kertovat toisilleen ihastumisista. He hyväksyvät ne osana elämää, eivätkä anna niiden tulla parisuhteen tielle.

Minä olen ottanut oman asenteeni kokemuksen kautta. Olen huomannut joskus olevani ihastunut toiseen naiseen. Aluksi ajattelin, kuten sinä, että se ei ole hyväksyttävää. Sitten mietin kuitenkin tarkemmin. Jos minä olen ihastunut, niin mitä voin tehdä? Sen sijaan, että olisin tuominnut itseni, mietin omaa parisuhdettani ja puolisoani. Totesin mielessäni, ettei meillä ole mitään isoja ongelmia. Parisuhteessa vain oli rauhallisempi jakso - osittain puolison työmatkojen vuoksi. En lähtenyt ihastukseni perään, vaan hyväksyin, että voin olla välillä ihastunutkin. Tuon jälkeen oloni helpottui. En ollut enää paniikissa siitä, että pitäisikö parisuhteelleni tehdä jotain.

Jos olisin sitä mieltä, ettei ihastuminen ole hyväksyttävää, mitä minun olisi pitänyt tehdä? Kertoa puolisolleni? Mitä olisi tapahtunut sen jälkeen? Olisimme ruotineet suhdetta ja puolisoni olisi pelännyt suhteemme puolesta? Koska tiesin ihastumiseni voimakkuuden, tiesin ettei se voi millään vetää vertoja rakkaudelleni vaimoani kohtaan. Ei minun tarvinnut huolestua tuollaisesta pienestä ihastumisesta, koska se oli ihan eri sarjassa.

Nykyään kyseinen nainen on hyvä ystäväni, ja tapaamme silloin tällöin pariskuntina. Ihastus meni ohi ja muuttui ystävyydeksi. Avioliittoni voi paremmin kuin koskaan, ja sen lisäksi minulla on yksi hyvä ystävä enemmän.

Lue lisää

Voitko sitten verrata ihastumista ja fyysistä pettämistä. Samalla tavalla voit tuntea fyysistä vetoa johonkin ihmiseen, muttei silti tarvitse mennä pettämään puolisoasi vain ohimenevän himon takia.

Minulla ei ole kokemusta fyysisestä pettämisestä, en ole itse pettänyt, eikä minua ole petetty. Henkisesti olen pettänyt eli ihastunut toiseen vaikka seurustelen. Erohan siitä tuli. Tunnelataus toiseen oli niin voimakas, että tunsin tekeväni väärin silloista poikaystävääni kohtaan.

Angel kirjoitti:

Juuri näin. olen ihan samaa mieltä. Median muodostamaa kuvaa siitä millainen parisuhteen seksielämän pitäisi olla, pitäisi arvottaa yhtä paljon kuin juttuja Matin ja Mervin uusimmista tempauksista. Eli niitä ei pitäisi lukea ollenkaan. Emme aina ihan ymmärrä kuinka taitavasti meitä manipuloidaan ajattelemaan tietyllä tavalla. Tietoa tunkee joka välistä niin paljon ettei niitä voi välttyä kuulemasta. Voisiko joku kertoa kuinka paljon esim. pikkujouluajan pettämistilastot pieninisivät mikäli lööpit eivät alkaisi jo marraskuun ensimmäisellä viikolla kirkumaan "pettääkö puolisosi pikkujouluissa?" tai "Miehet pettävät naisia enemmän pikkujouluaikaan." Miksi ihmisille luodaan sellainen olo, että näin nyt vaan on ja samalla he saavat eräänlaisen oikeutuksen teoilleen. " näinhän kaikki muutkin tekevät. En halua aliarvioida kenenkään älyä, enkä mitään sellaista, mutta uskon että medialla on valtava vaikutus.
Tane_k: olen iloinen puolestasi ettet antanut ihastumisesi mennä sen pidemmälle ja olet nyt onnellinen vaimosi kanssa. Sanoit että miksi "pilata hyvää suhdetta.." Mitä sitten tulisi tehdä jos tuo ihastuminen olisi tavallaan avannut silmäsi huomaamaan mitä ongelmia suhteessasi on? Tällöin siis oletetaan että suhteessasi olisi ollut perustavaa laatua olevia ongelmia, kuten esim. aikaisemmin mainitsemani hellyyden ja keskustelun puute, eräänlainen "henkinen yksinäisyys" ( löysin tuon termin tämän päivän iltalehden jutusta ) Osaatko sanoa miten olisit siinä tapauksessa toiminut?
Violalle: Ymmärrän hyvin ettet hyväksy ihastumista parisuhteessa. En minäkään hyväksy, mutta niin kuitenkin vain nyt kävi. En sitä itse toivonut enkä hakenut ja olen iloinen myös sinun mielipiteestäsi.

Lue lisää

Hyviä pointteja on ollut tässä keskustelussa.

Aiemmassa suhteessani avomieheni petti minua - ainakin fyysisesti, eli kävi vieraassa sängyssä useastikin. Valehteli tästä kysyessäni alkuun, mutta myönsi sitten tapahtuneen useita kertoja. Pysyin kuitenkin suhteessa, nuori kun olin, ja ihastuin samalla johonkin toiseen. Ajattelin, että kun kerran toinen, niin minäkin, ja perustelin asiaa itselleni, että kunhan fyysisellä tasolla ei tapahdu mitään, en petä. Eli voin rauhassa olla ihastunut. Toisen kerran sitten päädyin sänkyyn, eri ihmisen kanssa. Ajattelin tällöin, että kunhan henkisellä puolella ei tapahdu mitään - tämä on vain pelkkää seksiä, ei se haittaa. Puhuin itseni pussiin molemmilta puolilta. Tämä nyt oli hieman erikoinen suhde.

Nykyisessä avioliitossani olen ehdottoman uskollinen, samoin mieheni, ja tästä asiasta olemme keskustelleet. Eipä tulisi mieleenikään käydä vieraissa.

Itse olen tullut siihen tulokseen, ettei seksi muiden kanssa välttämättä ole parisuhteen loppu, jos siitä on kumppanin kanssa keskusteltu, ja molemmat hyväksyvät ns vieraissa käymisen. Kyllä enemmänkin se loppu tulee luottamuksen romahtamisessa. Oli se väärin teko sitten henkistä tai fyysistä. Seksi muiden kanssa ei ole yleensä parisuhteissa hyväksyttävää, mutta tunnenpa pariskuntia, jotka elävät onnellisena tämmöisessä avoimessa suhteessa. Itse en siihen näin omistushaluisena ihmisenä varmaankaan pystyisi.

Ihastumisen tunne on.. no, ihana. Kukapa sitä ei kaipaisi, ja jopa tuntisi välillä. Ihastuminen on eri asia kuin rakkaus - - rakkaus on välillä myös inhottavaa, mutta kaiken kaikkiaan upeaa. Luottamus on rakkauden pohja.

Tane_k kirjoitti:

Olen jo jossain kirjoittanut, että mielestäni tunteilleen ei tietyssä määrin voi mitään. Sellainen ihastuminen, jonka sinäkin koit, voi yllättää, vaikka rakastaisikin omaa puolisoaan.

Tärkeämpää onkin mielestäni se, että miten ihastumista käsittelee ja mitä tekee. Sinä tunsit voimakkaasti, ihastuit toiseen mieheen. Siitä huolimatta et lähtenyt pettämään, vaan pysyit uskollisena. Voisin sanoa, että juuri tuo erottaa ihmisen muista eläimistä. Vaikka meilläkin on tunteemme ja viettimme, lopulta pystymme tekemään päätöksiä, jotka ovat kyseisiä viettejä vastaan.

Minun mielestäni sinä et pettänyt, vaikka ihastuitkin. Juuri se, että päätit olla pettämättä, on ratkaiseva tekijä.

Mutta nyt palaan omaan kirjoitukseeni ja niihin tulleisiin vastauksiin:

Olen tuonut monessa viestissä esille, miten seksi olisi tärkeintä parisuhteessa, koska se voi lopettaa suhteen hetkessä. No, oikeastihan en pidä seksiä omassanikaan suhteessa tärkeimpänä asiana. Miksi se sitten saa aikaan eron niin helposti?

On olemassa kulttuureja, joissa seksi vieraan kanssa kuuluu jopa tapoihin. Kun taloon tulee vieras mies, hänen kuuluu viettää yö talon emännän kanssa. Olen lukenut selityksen, että tuolla tavalla on biologisesti varmistettu geenien vaihtuvuus eri seutujen kesken. Asiaa voi kuitenkin tarkastella myös moraaliselta puolelta. Koska kyseisessä kulttuurissa yö vieraan kanssa kuuluu asiaan, ei se ole väärin. Se on jopa normaalia tai peräti käytännössä pakollista.

Miksi sitten seksi länsimaissa on niin ehdoton asia parisuhteessa? Olen ajatellut, että kyseessä on tavallaan sopimus jostain. On tavallaan sovittu yhteisesti, että seksi kuuluu vain parisuhteeseen. Se kuuluu yhteiskunnan moraalisäännöstöön. Tämän vuoksi seksi vieraan kanssa tulkitaan kertovan jostain enemmästä kuin pelkästä fyysisestä teosta. Pettäminen kuvastaa ihmisen kyllästymistä omaan suhteeseen, luottamuksen pettämistä ja jopa halveksuntaa puolisoa kohtaan. Tärkeintä pettämisessä ei siis olekaan loppujen lopuksi fyysinen teko, vaan sen takana olevat ajatukset. Toisaalta ajatukset hyväksytään, ainakin tiettyyn rajaan saakka. Hyväksytään jopa sekin, että ihminen voi joskus ihastua toiseen, kunhan ei petä fyysisesti.

Olen miettinyt sitäkin, että periaatteessa voisi olla olemassa myös jonkin muu asia kuin seksi, joka olisi ehdotonta. Ennen ehkäisyä seksi on usein johtanyt lisääntymiseen, mutta nykyään voi harjoittaa seksiä ilman raskauden pelkoa. Se siis periaatteessa voisi olla kuin mikä tahansa muu kanssakäymisen muoto. Mutta se ei kuitenkaan ole. Ehkä juuri siksi se on niin tärkeässä asemassa.

Lue lisää

Kuule Tane, elin onnellisessa = sopuisassa ja iloisessa parisuhteessa 10 vuotta. Tuona aikana petin miestäni viisi kertaa, koska ihastuin uusiin tyyppeihin.Ekan kerran petin ennen kuin vuosi oli täys. Emme eronneet sen takia eikä mies saanut tietää. Pari vuotta eron jälkeen todettiin molemmat ettei rakastettu toisiamme vaan oltiin yhdessä enemmänkin kaveripohjalta. Seksi kuului elämäämme ja siinä ei mitään valittamista. Häntä ennen seurustelin kaksi kertaa ja kumpaakin tyyppiä petin aika huolettomasti.

Viisi vuotta olen elänyt nykyisen miehen kanssa eikä kertaakaan ole kukaan muu mies herättänyt mielenkiintoani millään lailla, ei seksuaalisesti eikä muutenkaan. Minusta on ollut kiinnostuneita pari kertaa mutta ne tyypit on tyrmätty ystävällisesti. Rakastan nykyistä miestäni, aikaisempia en rakastanut vaikka seksi olikin kivaa. Siinä kai syy. Luulin ja olin aivan varma ettei mitään rakkautta olekaan, se on vain joku romanttinen illuusio jota ihmiset haluavat. Niin ei asia kuitenkaan ole. Rakkaus voi olla kipeää jos käytännössä suhde vaikuttaa mahdottomalta. Kun rakastaa on valmis myös luopumaan toisesta. Onneksi mies rakasti minua ja järjesti meidät yhteen. Minulta puuttuu järjestelykyvyt täysin. Mistä tulee mieleen että en usko rakkauteen ilman vastarakkautta. Sellainen on ennemminkin takertumista. Sellaisesta tulee mieleen kun kakarana me tytöt oltiin ihastuneita tiettyihin poikiin, jotka tietenkään ei olleet kiinnostuneita meistä. Silti läheteltiin kirjeitä ja muuta joka jälkeenpäin tuntuu todella typerältä, poikaparat :) Sitten luovuttiin poikien pommittamisesta ja sydän itki "rakkauden perään". Vähitellen niitä poikia alkoi inhota kun olivat niin möllejä.

Jos, ja toivottavasti kun Tane itse joskus rakastut niin ymmärrät mitä eroa on ihastumisella jota luulee rakkaudeksi, ja sitten todellisella rakkaudella. Onneksi sain itse kokea tämän.

Viola kirjoitti:

Voitko sitten verrata ihastumista ja fyysistä pettämistä. Samalla tavalla voit tuntea fyysistä vetoa johonkin ihmiseen, muttei silti tarvitse mennä pettämään puolisoasi vain ohimenevän himon takia.

Minulla ei ole kokemusta fyysisestä pettämisestä, en ole itse pettänyt, eikä minua ole petetty. Henkisesti olen pettänyt eli ihastunut toiseen vaikka seurustelen. Erohan siitä tuli. Tunnelataus toiseen oli niin voimakas, että tunsin tekeväni väärin silloista poikaystävääni kohtaan.

Lue lisää

Harva tuntuu olevan järkevä ja vastuullinen ihminen, ja lisäksi rohkea ja rehelline, että kertoo kumppanilleen mitä on tehnyt tai ainakin lopettaa suhteen. Kun pettäminen joskus tulee kuitenkin ilmi, silloin petetty tuntee heittäneen tapahtuman jälkeiset ajat ,vuodet? roskiin. Että koko elämä on ollut petosta siltä ajalta. Kun olisi heti kertonut mitä on tehnyt, siitä voi vielä selvitä, mutta jokainen sen jälkeen yhdessä eletty päivä on petosta lisää.

neiti exä kirjoitti:

Kuule Tane, elin onnellisessa = sopuisassa ja iloisessa parisuhteessa 10 vuotta. Tuona aikana petin miestäni viisi kertaa, koska ihastuin uusiin tyyppeihin.Ekan kerran petin ennen kuin vuosi oli täys. Emme eronneet sen takia eikä mies saanut tietää. Pari vuotta eron jälkeen todettiin molemmat ettei rakastettu toisiamme vaan oltiin yhdessä enemmänkin kaveripohjalta. Seksi kuului elämäämme ja siinä ei mitään valittamista. Häntä ennen seurustelin kaksi kertaa ja kumpaakin tyyppiä petin aika huolettomasti.

Viisi vuotta olen elänyt nykyisen miehen kanssa eikä kertaakaan ole kukaan muu mies herättänyt mielenkiintoani millään lailla, ei seksuaalisesti eikä muutenkaan. Minusta on ollut kiinnostuneita pari kertaa mutta ne tyypit on tyrmätty ystävällisesti. Rakastan nykyistä miestäni, aikaisempia en rakastanut vaikka seksi olikin kivaa. Siinä kai syy. Luulin ja olin aivan varma ettei mitään rakkautta olekaan, se on vain joku romanttinen illuusio jota ihmiset haluavat. Niin ei asia kuitenkaan ole. Rakkaus voi olla kipeää jos käytännössä suhde vaikuttaa mahdottomalta. Kun rakastaa on valmis myös luopumaan toisesta. Onneksi mies rakasti minua ja järjesti meidät yhteen. Minulta puuttuu järjestelykyvyt täysin. Mistä tulee mieleen että en usko rakkauteen ilman vastarakkautta. Sellainen on ennemminkin takertumista. Sellaisesta tulee mieleen kun kakarana me tytöt oltiin ihastuneita tiettyihin poikiin, jotka tietenkään ei olleet kiinnostuneita meistä. Silti läheteltiin kirjeitä ja muuta joka jälkeenpäin tuntuu todella typerältä, poikaparat :) Sitten luovuttiin poikien pommittamisesta ja sydän itki "rakkauden perään". Vähitellen niitä poikia alkoi inhota kun olivat niin möllejä.

Jos, ja toivottavasti kun Tane itse joskus rakastut niin ymmärrät mitä eroa on ihastumisella jota luulee rakkaudeksi, ja sitten todellisella rakkaudella. Onneksi sain itse kokea tämän.

Lue lisää

Jotenkin tyypillinen tarina. Ensin itse pöljyillään ja petetään sinne sun tänne. Sitten selitellään omaa pettämistään, minkä jälkeen lähdetään vähättelemään muiden tunteita.

Eikö sinulle tule mieleen, että eivät kaikki ole pettäjiä. Sinä lähdit pettämään ihastuksesi seurauksena, minä en. Siinä on se meidän eromme. Kerrot, että olet viisi vuotta ollut nykyisesi kanssa. Katsotaan, mitä tapahtuu, kun tulee ns. 7 vuoden kriisi suhteeseenne. Eiköhän sinua taas ala vieras vuoden kiinnostamaan.

Tane_k kirjoitti:

Jotenkin tyypillinen tarina. Ensin itse pöljyillään ja petetään sinne sun tänne. Sitten selitellään omaa pettämistään, minkä jälkeen lähdetään vähättelemään muiden tunteita.

Eikö sinulle tule mieleen, että eivät kaikki ole pettäjiä. Sinä lähdit pettämään ihastuksesi seurauksena, minä en. Siinä on se meidän eromme. Kerrot, että olet viisi vuotta ollut nykyisesi kanssa. Katsotaan, mitä tapahtuu, kun tulee ns. 7 vuoden kriisi suhteeseenne. Eiköhän sinua taas ala vieras vuoden kiinnostamaan.

Lue lisää

En halua lähteä mukaan tuohon riitelyyn, mutta sen sijaan kysyn sinulta Tane uudestaan, tätä mitä kysyin jo aiemmin. Eli sinä arviot tilanteen silloin kun itse ihastuit sen mukaan miten hyvä silloin suhteesi oli vaimoosi? Ja sen perusteella teit ratkaisusi olla toimimatta. Vai onko sinulla niinkuin minulla etten pettäisi ainakaan fyysisesti, koska en voisi sen jälkeen enää ikinä katsoa rakastani silmiin sen enempää kuin peiliinkään. Onko kyse siis kuitenkin omasta itsekkyydestä? Ymmärsinkö oikein? Olen iloinen puolestasi ettet antanut ihastumisesi mennä sen pidemmälle ja olet nyt onnellinen vaimosi kanssa. Sanoit että miksi "pilata hyvää suhdetta.." Mutta mitä sitten tulisi tehdä jos tuo ihastuminen olisi tavallaan avannut silmäsi huomaamaan mitä ongelmia suhteessasi on? Tällöin siis oletetaan että suhteessasi olisi ollut perustavaa laatua olevia ongelmia, kuten esim. aikaisemmin mainitsemani hellyyden ja keskustelun puute, eräänlainen "henkinen yksinäisyys" ( löysin tuon termin tämän päivän iltalehden jutusta ) Osaatko sanoa miten olisit siinä tapauksessa toiminut?

Kysyn ehkä siksi, koska en tiedä mitkä ovat ne hyvän suhteen perusteet, ehkä kun en ole koskaan niitä pitkässä ( en tässä enkä aiemmassa 5 vuoden suhteessani ) suhteessa oppinut huomaamaan. Vai onko niin että niitä on muttei tarpeeksi? mikä on tarpeeksi?

Angel kirjoitti:

En halua lähteä mukaan tuohon riitelyyn, mutta sen sijaan kysyn sinulta Tane uudestaan, tätä mitä kysyin jo aiemmin. Eli sinä arviot tilanteen silloin kun itse ihastuit sen mukaan miten hyvä silloin suhteesi oli vaimoosi? Ja sen perusteella teit ratkaisusi olla toimimatta. Vai onko sinulla niinkuin minulla etten pettäisi ainakaan fyysisesti, koska en voisi sen jälkeen enää ikinä katsoa rakastani silmiin sen enempää kuin peiliinkään. Onko kyse siis kuitenkin omasta itsekkyydestä? Ymmärsinkö oikein? Olen iloinen puolestasi ettet antanut ihastumisesi mennä sen pidemmälle ja olet nyt onnellinen vaimosi kanssa. Sanoit että miksi "pilata hyvää suhdetta.." Mutta mitä sitten tulisi tehdä jos tuo ihastuminen olisi tavallaan avannut silmäsi huomaamaan mitä ongelmia suhteessasi on? Tällöin siis oletetaan että suhteessasi olisi ollut perustavaa laatua olevia ongelmia, kuten esim. aikaisemmin mainitsemani hellyyden ja keskustelun puute, eräänlainen "henkinen yksinäisyys" ( löysin tuon termin tämän päivän iltalehden jutusta ) Osaatko sanoa miten olisit siinä tapauksessa toiminut?

Kysyn ehkä siksi, koska en tiedä mitkä ovat ne hyvän suhteen perusteet, ehkä kun en ole koskaan niitä pitkässä ( en tässä enkä aiemmassa 5 vuoden suhteessani ) suhteessa oppinut huomaamaan. Vai onko niin että niitä on muttei tarpeeksi? mikä on tarpeeksi?

Lue lisää

Välikommenttina -
kyllä rehellisyys on suhteen kuin suhteen kivijalka ja perusta, ennenkaikkea parisuhteen. Ja tämän tulee toimia molempien osapuolien osalta. Tulee olla rehellinen itselleen ja rehellinen kumppanilleen. Eipä aina niin helppo tehtävä.

Enkä tarkoita tällä nyt sitä, että "oho, eksyin baarissa vieraan naisen / miehen seuraan, ja päädyttiin sänkyyn", vaan sitä, että jo etukäteen puhutaan asioista, jos tuntuu, ettei suhteelta saa sitä mitä hakee.

Tane_k kirjoitti:

Jotenkin tyypillinen tarina. Ensin itse pöljyillään ja petetään sinne sun tänne. Sitten selitellään omaa pettämistään, minkä jälkeen lähdetään vähättelemään muiden tunteita.

Eikö sinulle tule mieleen, että eivät kaikki ole pettäjiä. Sinä lähdit pettämään ihastuksesi seurauksena, minä en. Siinä on se meidän eromme. Kerrot, että olet viisi vuotta ollut nykyisesi kanssa. Katsotaan, mitä tapahtuu, kun tulee ns. 7 vuoden kriisi suhteeseenne. Eiköhän sinua taas ala vieras vuoden kiinnostamaan.

Lue lisää

Vastaan nyt tähän viestiin vaikka varsinaisesti kommentoin tästä ajatustenvaihdosta pariakin osa-aluetta.

Mielestäni Tane_k avasit hyvän keskustelun. Pisti itsenikin miettimään. Ensin tuosta ihastumisesta. Nykyisen suhteeni aikana olen jollakin tasolla pari kertaa ihastunut myös toisiin ja mielestäni se on, kuten sinäkin kirjoitit, aika "vaaratonta" ja yleistäkin. En nyt tarkoita että koko ajan pitäisi tsuumailla toisia ja pitää silmäpeliä sinne tänne, en todellakaan! Mutta joskus vain saattaa sattua niin että huomaa jonkun ihmisen kiinnostavan hieman normaalia enemmän, ja sellaista voi sattua/on sattunut vaikka oma suhde olisi ollut ihan kunnossa.

Tuollaiset ihastukset ovat nopeasti ohimeneviä, lähtökohtaisesti jo mahdottomia muuna kuin jonkinlaisena fiilistelynä, joka vähän piristää arkipäivää, ja piristää ehkäpä sitä omaakin suhdetta. Niille ei oikein voi tehdä mitään ja mielestäni olisi hulluutta sellaisista kertoa omalle kumppanille. Itse en ainakaan haluaisi tietää mieheni ihastuksista. Jotkut asiat kuuluvat vain itselle, niin kauan kuin ne eivät suhdetta haittaa tai uhkaa. Merkityksellisempiä niistä tulisi, jos kertoisi.

Mutta JOS tilanne kehittyisi pidemmälle, sehän on sitten eri asia. Silloin on valinnan paikka, silloin asioille voi tai pitää tehdä jotain. Tai pitää olla tekemättä, pikemminkin...

Mietiskelin näitä asioita erityisesti kerran kun ihastuin erääseen ihmiseen todella vakavasti. Jälkikäteen ajateltuna kuvio oli aika selkeä. Silloin minulla ja miehelläni oli pitkään kestänyt vaikea vaihe ja huomasin ikään kuin korvikkeena alkaneeni kehitellä suuria tunteita erästä toista henkilöä kohtaan. Jälkikäteen huomasin osittain rakentaneeni ne itse.

Ihastuin kyllä, ja ihastumisen tunnettahan on vaikea kontrolloida. Yleensä se syttyy ja sammuu, kuten aiemmin kirjoitin. Mutta jotenkin tuohon tapaukseen jäin jumiin, rupesin paisuttelemaan sitä tunnetta ja puolikuvitteellista "juttuamme" isommaksi kuin se olikaan. Molemminpuolin ilmassa oli kyllä jotakin ja aina tavatessamme (emme siis tavanneet kahdestaan tarkoituksella, vaan muissa yhteyksissä useita kertoja) oli jotakin (periaatteessa pientä) säätöä. Mutta se kesti kauan ja sitä tarpeettomasti "ruokittiin" ja niinpä sitä lopulta mietti, että eikö tämäkin nyt kuitenkin ollut eräänlaista "pettämistä"...

Minulla kun oli tunteita aivan muuta kuin omaa kumppaniani kohtaan, ja pitkään ajatuksiani häiritsi tämä ulkopuolinen henkilö.
Eikö se siis lopulta ollut VÄHINTÄÄN yhtä paha kuin jos olisin hairahtanut sänkyyn minulle tuntemattoman kanssa, ilman tunteita?

Tilanne oli monimutkainen enkä jaksa kaikkia vaiheita käydä läpi, ja nyt oma suhteeni on kunnossa ja tämä ulkopuolinen henkilö historiaa. Tuo kuitenkin pisti miettimään näitä asioita, enkä oikein itsekään tiedä, mihin lopputulokseen päädyin.

Jollakin tasolla olen sitä mieltä, että pitkään jatkunut henkinen "suhde" toiseen on ehkä pahempikin kuin fyysinen pettäminen. Toisaalta kuitenkin pidin juuri fyysisestä kontaktista kieltäytymistä perusteluna sille että "eihän tässä mitään ole tapahtunut" vaikka totta hemmetissä oli, paljonkin, muulla kuin fyysisellä tasolla. Ja sitten taas, onhan se fyysinen taso kuitenkin aika sillä lailla kuinka sen nyt sanoisi, intiimi... ja sikäli tuntuu ehkä "pahemmalta" kuin epämääräinen "henkinen yhteys" tai muu säätö. Ehkä se onkin just siinä. Jotenkin se on helpompi käsittää.

Hankalia juttuja! Kai ne on vain tapauskohtaisesti katsottava, ja ulkopuolelta kukaan ei voi sormella osoittaa, mikä on oikein tai mikä on väärin, ja missä se raja menee.
Pitää vain pysyä lujana siinä, kuinka pitkälle mahdollisten ihastusten antaa mennä, ja suotavaa olisi pitää mielessä se oma kumppani joka on kuitenkin se tärkein... Ei sitä tieten tahtoen pidä olla tutka päällä, jos on sitoutunut toiseen.

Ja KYLLÄ! Vuosien jälkeen omaankin puolisoon on mahdollista ihastua/rakastua uudestaan. Koettu on sekin. Eipä muuta. Taisin kirjoitella sekavia.

Tane_k kirjoitti:

"Jipii, olet löytänyt yhden yleisimmän yhteisen tekijän parisuhteissa, seksin. Mistä sen sijaan keksit, että se olisi juuri se tärkein..?!"

Jos olisit lukenut ajatuksella, olisit ymmärtänyt viestini. Minkä muun asian kohdalla yksi virhe aiheuttaa avioeron? Pariskunta voi riidellä vaikka viikon välein ruuanlaitosta, kotitöistä, jostain keskusteluaiheesta jne. jne. Siitä huolimatta suhde pysyy. Mutta käypä edes kerran harrastamassa seksiä suhteen ulkopuolella, niin ero tulee heti.

Jos seksi ei ole tärkein, miksi se aiheuttaa helpoiten eron?

Lue lisää

En jaksanut lukea ihan kaikkia viestejä, joten voi tulla samaa kuin muillakin.

Itse ajattelen niin, että parisuhteessa seksi on kahden ihmisen osoitus täydellisestä yhteydestä. Rakastamani ihmisen kanssa annan seksissä itsestäni herkimmän ja haavoittuvimman osan, annan luottamuksen, annan heikkouden ja paljastan itsestäni jotain, mitä muille en ole paljastanut. Seksissä näkyy minun epätäydellisyyteni, rakkauden kaipuuni ja toiveeni tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olen. Seksissä mieheni antaa minulle hellyytensä ja sen kaipuun. Toisen ihmisen, ihon ja kosketuksen. Seksi on fyysinen osoitus siitä rakkaudesta, joka välillämme on.

Se on siis aika paljon muuta kuin vain kontakti orgasmin toiveessa.

Jos kumppani menee ja rikkoo sen luottamuksen kehän, hän rikkoo myös rakkauden. Hän on antanut muualle meidän yhteisen salaisuuden. Meidän ihojen kosketukset. Hän on antanut pois hellyyteni. Kuinka voisin enää olla epätäydellinen -ihminen - hänen seurassaan?
Hänen ihollaan on toisen ihmisen hiki ja tuoksu. Hänen ajatuksissaan on liikaa sellaista, johon en käsiksi pääse ja jota en ymmärrä. Me emme enää keskustelekkaan rehellisesti, koska miehelläni on liikaa sellaista jota pitää minulta salata. Hän on tahtonut jakaa herkimmän itsestään jonkun vieraan kanssa, vaikka tietää miten se sattuu minuun. Miten enää voisi olla ihmisen kanssa, joka välittää itsestä niin vähän?

Seksiä voi harrastaa ilman tunteita vuosi kausia. Sen ei tarvitse merkitä mitään. Mutta kun rakastuu ja haluaa toisen ihmisen, muuttuu seksikin merkitykselliseksi. Siitä ei voi edes puhua samana päivänä, kuin casual seksistä.
Luottamuksen antaminen ja saaminen ei ole helppoa. Kun on liian monta kertaa pettynyt ja päähän on potkittu, sitä kasvattaa ympärilleen kuoren. Luottamuksen saamuseksi pitää tehdä ihan he...tisti töitä (molempien).

Jos toinen rikkoo luottamuksen - millä tavalla tahansa - se on kamalinta.

Angel kirjoitti:

En halua lähteä mukaan tuohon riitelyyn, mutta sen sijaan kysyn sinulta Tane uudestaan, tätä mitä kysyin jo aiemmin. Eli sinä arviot tilanteen silloin kun itse ihastuit sen mukaan miten hyvä silloin suhteesi oli vaimoosi? Ja sen perusteella teit ratkaisusi olla toimimatta. Vai onko sinulla niinkuin minulla etten pettäisi ainakaan fyysisesti, koska en voisi sen jälkeen enää ikinä katsoa rakastani silmiin sen enempää kuin peiliinkään. Onko kyse siis kuitenkin omasta itsekkyydestä? Ymmärsinkö oikein? Olen iloinen puolestasi ettet antanut ihastumisesi mennä sen pidemmälle ja olet nyt onnellinen vaimosi kanssa. Sanoit että miksi "pilata hyvää suhdetta.." Mutta mitä sitten tulisi tehdä jos tuo ihastuminen olisi tavallaan avannut silmäsi huomaamaan mitä ongelmia suhteessasi on? Tällöin siis oletetaan että suhteessasi olisi ollut perustavaa laatua olevia ongelmia, kuten esim. aikaisemmin mainitsemani hellyyden ja keskustelun puute, eräänlainen "henkinen yksinäisyys" ( löysin tuon termin tämän päivän iltalehden jutusta ) Osaatko sanoa miten olisit siinä tapauksessa toiminut?

Kysyn ehkä siksi, koska en tiedä mitkä ovat ne hyvän suhteen perusteet, ehkä kun en ole koskaan niitä pitkässä ( en tässä enkä aiemmassa 5 vuoden suhteessani ) suhteessa oppinut huomaamaan. Vai onko niin että niitä on muttei tarpeeksi? mikä on tarpeeksi?

Lue lisää

Yritän vielä selventää ajatuskulkuani. Luulin siis ihan ensimmäiseksi, että ihastuminen johonkin toiseen kertoo suurista ongelmista parisuhteessani. Totesin kuitenkin nopeasti, ettei niin ollut. Parisuhteessamme oli suvantovaihe, mutta se oli silti hyvä. Silloin ymmärsin oman kokemukseni kautta, että hyvässäkin parisuhteessa voi tulla ihastuminen johonkin toiseen. Sitä ei tarvitse säikähtää.

Jos parisuhteessani olisi ollut ongelmia, olisin käsitellyt niitä. En olisi lähtenyt pettämään, jos sitä kysyit. Enkä olisi lähtenyt ihastukseni perään. Olisin hoitanut parisuhteeni kuntoon tai lopettanut sen. Pettäjäksi en olisi lähtenyt.

Jos suhteessani olisi ollut isoja ongelmia, olisin varmaan päätellyt, että ihastuminen on merkki parisuhteen ongelmista. Itse asiassa ensimmäisen avioliittoni loppuvaiheessa huomasin ihastuvani aika helposti muihin naisiin. Silloin ihastuminen merkitsi ongelmia, mutta on siis mahdollista ihastua ilman ongelmiakin. Ehkä ihastuminen on minulle jonkinlainen tapa hankkia henkistä piristymistä. En tiedä.

Minulle hyvän suhteen perusteet ovat yhteiset kiinnostuksen aiheet, yhteiset tulevaisuuden toiveet, luottamus, ystävyys ja tietysti rakkaus. Siitä se suhde koostuu. Kun joku noista puuttuu, suhde ei ole oikea minulle.

Tane_k kirjoitti:

Yritän vielä selventää ajatuskulkuani. Luulin siis ihan ensimmäiseksi, että ihastuminen johonkin toiseen kertoo suurista ongelmista parisuhteessani. Totesin kuitenkin nopeasti, ettei niin ollut. Parisuhteessamme oli suvantovaihe, mutta se oli silti hyvä. Silloin ymmärsin oman kokemukseni kautta, että hyvässäkin parisuhteessa voi tulla ihastuminen johonkin toiseen. Sitä ei tarvitse säikähtää.

Jos parisuhteessani olisi ollut ongelmia, olisin käsitellyt niitä. En olisi lähtenyt pettämään, jos sitä kysyit. Enkä olisi lähtenyt ihastukseni perään. Olisin hoitanut parisuhteeni kuntoon tai lopettanut sen. Pettäjäksi en olisi lähtenyt.

Jos suhteessani olisi ollut isoja ongelmia, olisin varmaan päätellyt, että ihastuminen on merkki parisuhteen ongelmista. Itse asiassa ensimmäisen avioliittoni loppuvaiheessa huomasin ihastuvani aika helposti muihin naisiin. Silloin ihastuminen merkitsi ongelmia, mutta on siis mahdollista ihastua ilman ongelmiakin. Ehkä ihastuminen on minulle jonkinlainen tapa hankkia henkistä piristymistä. En tiedä.

Minulle hyvän suhteen perusteet ovat yhteiset kiinnostuksen aiheet, yhteiset tulevaisuuden toiveet, luottamus, ystävyys ja tietysti rakkaus. Siitä se suhde koostuu. Kun joku noista puuttuu, suhde ei ole oikea minulle.

Lue lisää

Parisuhteenne voi olla "hyvä", mutta perustuuko se rakkauteen ja intohimoon, jolloin muihin ei voi edes ihastua? En tarkoita intohimolla seksuaalista himoa. Ehkä suhteenne pohjana on hyvä kaveruus, mikä ei ole lainkaan huono asia. Jos eroaa hyvästä kaveruus-parisuhteesta, eron ongelmat voivat olla pienemmät, tai niitä ei ole lainkaan, kun vertaa tunnepohjaisen parisuhteen eroon. Ja miksi eroaisikaan, jos parisuhteessa kumpikin hyväksyy toiselle ihastumiset muihin ja suhde pysyy silti hyvänä ja kasassa. Mutta entä jos toisen kohdalle osuukin palava rakkaus.,, (ajatukset perustuvat vain kertomaasi, ei siihen mitä teidän suhteessanne todella on, koska sen tiedätte vain te)

Tane_k kirjoitti:

Jotenkin tyypillinen tarina. Ensin itse pöljyillään ja petetään sinne sun tänne. Sitten selitellään omaa pettämistään, minkä jälkeen lähdetään vähättelemään muiden tunteita.

Eikö sinulle tule mieleen, että eivät kaikki ole pettäjiä. Sinä lähdit pettämään ihastuksesi seurauksena, minä en. Siinä on se meidän eromme. Kerrot, että olet viisi vuotta ollut nykyisesi kanssa. Katsotaan, mitä tapahtuu, kun tulee ns. 7 vuoden kriisi suhteeseenne. Eiköhän sinua taas ala vieras vuoden kiinnostamaan.

Lue lisää

Mistä on peräisin "7 vuoden kriisi?". Minulla ei ole ollut kolmenkympinkriisiäkään?? ;-)

Joka tapauksessa olet siis varma että meidän suhteessamme tulee olemaan joku kriisi ja sen takia minä lähden vieraisiin. Tosiasiassa et tiedä meidän kriiseistä mitään. Sinullaha tässä on ongelma, jota olet alkanut pohtia ja saanut kommentteja ja nyt lopulta toteat ettei mitään hätää olekkaan ollut hyvä niin. Älä silti oleta että kaikki ja jokainen käy samat asia elämässään läpi kuin sinäkin ja kaikilla on samanlaiset suhteet kuin sinulla. Onkohan sinun mahdotonta hyväksyä että ihmiset ovat erilaisia ja parisuhteet myös? Ei ole kahta samanlaista. Joitain tiettyjä piirteitä voi löytää useista suhteista, mutta luojan kiitos elämä on tarua ja tilastoja ihmeellisempää. Sinä et taida uskoa onnelliseen, pettämiseltä vapaisiin suhteisiin etenkin jos toinen puolisko on aiemmassa suhteessaan pettänyt? No, turha sinulle on paasata. Jos sinun on hyvä elää sillä tunteella että "kaikille muillekin käy näin" ei siinä mitään pahaa ole. Toivotan onnellista elämää ja parisuhdetta!

Mandina kirjoitti:

Parisuhteenne voi olla "hyvä", mutta perustuuko se rakkauteen ja intohimoon, jolloin muihin ei voi edes ihastua? En tarkoita intohimolla seksuaalista himoa. Ehkä suhteenne pohjana on hyvä kaveruus, mikä ei ole lainkaan huono asia. Jos eroaa hyvästä kaveruus-parisuhteesta, eron ongelmat voivat olla pienemmät, tai niitä ei ole lainkaan, kun vertaa tunnepohjaisen parisuhteen eroon. Ja miksi eroaisikaan, jos parisuhteessa kumpikin hyväksyy toiselle ihastumiset muihin ja suhde pysyy silti hyvänä ja kasassa. Mutta entä jos toisen kohdalle osuukin palava rakkaus.,, (ajatukset perustuvat vain kertomaasi, ei siihen mitä teidän suhteessanne todella on, koska sen tiedätte vain te)

Lue lisää

Minusta intohimo tulee suhteeseen automaattisesti, jos on tullakseen. Jopa yhden yön suhteessa voi olla intohimoa. Minusta intohimo on enemmänkin sellainen lyhytaikainen tunne. Kyllä minä tunnen vaimoani kohtaan intohimoa ajoittain. Se ei kuitenkaan ole sellainen tunne, joka olisi koko ajan läsnä.

Minusta intohimo on vähän samantyylistä kuin palava rakkaus. En usko, että missään suhteessa on koko ajan päällä intohimoa ja palavaa rakkautta. Välillä on ja välillä ei. Sen sijaan niitä aikaisemmin luettelemiani asioita on koko ajan. Ne ovat suhteen tukiranka. Palavat rakkaudet yms. voimakkaat tunteet tulevat välillä ja piristävät parisuhdetta. Ns. arki mennään sitten rauhallisemmin.

Jos tuntuu, että rauhallista jaksoa on kestänyt liian kauan, voi sitä välillä piristää. Me olemme joskus käyneet vaikka pornokaupassa ostamassa jotain uutta maustetta makuuhuoneeseen. Samoin joskus käymme vaikka ulkona syömässä kaikilla mausteilla. Eli rikomme arkea. Tuollaisilla teoilla uudistamme suhdettamme ja haemme sitä rakastumisen tunnetta. Tosin olen huomannut, että silloin tällöin se rakastuminen tulee uudelleen itsekseen. Huomaan vain katsovani vaimoani samalla tavalla kuin katsoin häntä suhteemme alussa.

parisuhteessa kirjoitti:

En jaksanut lukea ihan kaikkia viestejä, joten voi tulla samaa kuin muillakin.

Itse ajattelen niin, että parisuhteessa seksi on kahden ihmisen osoitus täydellisestä yhteydestä. Rakastamani ihmisen kanssa annan seksissä itsestäni herkimmän ja haavoittuvimman osan, annan luottamuksen, annan heikkouden ja paljastan itsestäni jotain, mitä muille en ole paljastanut. Seksissä näkyy minun epätäydellisyyteni, rakkauden kaipuuni ja toiveeni tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olen. Seksissä mieheni antaa minulle hellyytensä ja sen kaipuun. Toisen ihmisen, ihon ja kosketuksen. Seksi on fyysinen osoitus siitä rakkaudesta, joka välillämme on.

Se on siis aika paljon muuta kuin vain kontakti orgasmin toiveessa.

Jos kumppani menee ja rikkoo sen luottamuksen kehän, hän rikkoo myös rakkauden. Hän on antanut muualle meidän yhteisen salaisuuden. Meidän ihojen kosketukset. Hän on antanut pois hellyyteni. Kuinka voisin enää olla epätäydellinen -ihminen - hänen seurassaan?
Hänen ihollaan on toisen ihmisen hiki ja tuoksu. Hänen ajatuksissaan on liikaa sellaista, johon en käsiksi pääse ja jota en ymmärrä. Me emme enää keskustelekkaan rehellisesti, koska miehelläni on liikaa sellaista jota pitää minulta salata. Hän on tahtonut jakaa herkimmän itsestään jonkun vieraan kanssa, vaikka tietää miten se sattuu minuun. Miten enää voisi olla ihmisen kanssa, joka välittää itsestä niin vähän?

Seksiä voi harrastaa ilman tunteita vuosi kausia. Sen ei tarvitse merkitä mitään. Mutta kun rakastuu ja haluaa toisen ihmisen, muuttuu seksikin merkitykselliseksi. Siitä ei voi edes puhua samana päivänä, kuin casual seksistä.
Luottamuksen antaminen ja saaminen ei ole helppoa. Kun on liian monta kertaa pettynyt ja päähän on potkittu, sitä kasvattaa ympärilleen kuoren. Luottamuksen saamuseksi pitää tehdä ihan he...tisti töitä (molempien).

Jos toinen rikkoo luottamuksen - millä tavalla tahansa - se on kamalinta.

Lue lisää

Paremmin ei asiaa voisi ilmaista, ainakaan näillä palstoilla :)

neiti exä kirjoitti:

Mistä on peräisin "7 vuoden kriisi?". Minulla ei ole ollut kolmenkympinkriisiäkään?? ;-)

Joka tapauksessa olet siis varma että meidän suhteessamme tulee olemaan joku kriisi ja sen takia minä lähden vieraisiin. Tosiasiassa et tiedä meidän kriiseistä mitään. Sinullaha tässä on ongelma, jota olet alkanut pohtia ja saanut kommentteja ja nyt lopulta toteat ettei mitään hätää olekkaan ollut hyvä niin. Älä silti oleta että kaikki ja jokainen käy samat asia elämässään läpi kuin sinäkin ja kaikilla on samanlaiset suhteet kuin sinulla. Onkohan sinun mahdotonta hyväksyä että ihmiset ovat erilaisia ja parisuhteet myös? Ei ole kahta samanlaista. Joitain tiettyjä piirteitä voi löytää useista suhteista, mutta luojan kiitos elämä on tarua ja tilastoja ihmeellisempää. Sinä et taida uskoa onnelliseen, pettämiseltä vapaisiin suhteisiin etenkin jos toinen puolisko on aiemmassa suhteessaan pettänyt? No, turha sinulle on paasata. Jos sinun on hyvä elää sillä tunteella että "kaikille muillekin käy näin" ei siinä mitään pahaa ole. Toivotan onnellista elämää ja parisuhdetta!

Lue lisää

...Tane_k:ta siinä mielessä että käsittääkseni hän ei ole väittänytkään että kaikilla suhteet noudattelisivat samaa kaavaa tms... Hänhän vain herätteli keskustelua tästä aiheesta. Mielestäni hän nimenomaan puhuu onnellisen ja pettämisestä vapaan suhteen puolesta. Itse olen löytänyt hänen kirjoituksistaan yhtäläisyyksiä omaan ajatusmaailmaani. Mutta oli miten oli... Hyvä että ollaan erilaisia, muutenhan täällä ei olisi mitään puhuttavaa mistään. :)

neiti exä kirjoitti:

Mistä on peräisin "7 vuoden kriisi?". Minulla ei ole ollut kolmenkympinkriisiäkään?? ;-)

Joka tapauksessa olet siis varma että meidän suhteessamme tulee olemaan joku kriisi ja sen takia minä lähden vieraisiin. Tosiasiassa et tiedä meidän kriiseistä mitään. Sinullaha tässä on ongelma, jota olet alkanut pohtia ja saanut kommentteja ja nyt lopulta toteat ettei mitään hätää olekkaan ollut hyvä niin. Älä silti oleta että kaikki ja jokainen käy samat asia elämässään läpi kuin sinäkin ja kaikilla on samanlaiset suhteet kuin sinulla. Onkohan sinun mahdotonta hyväksyä että ihmiset ovat erilaisia ja parisuhteet myös? Ei ole kahta samanlaista. Joitain tiettyjä piirteitä voi löytää useista suhteista, mutta luojan kiitos elämä on tarua ja tilastoja ihmeellisempää. Sinä et taida uskoa onnelliseen, pettämiseltä vapaisiin suhteisiin etenkin jos toinen puolisko on aiemmassa suhteessaan pettänyt? No, turha sinulle on paasata. Jos sinun on hyvä elää sillä tunteella että "kaikille muillekin käy näin" ei siinä mitään pahaa ole. Toivotan onnellista elämää ja parisuhdetta!

Lue lisää

Mistä oletat, että minulla on ongelma? Ensimmäisessä viestissäni kerroin, että mietiskelin asiaa akateemisessa mielessä. Se tarkoittaa sitä, että mielenkiinnosta mietin asioita. En sen vuoksi, että minulla olisi joku ratkaisemista vaativa ongelma.

Lueskele kirjoja parisuhteesta ja sen ongelmista, niin törmäät 7. vuoden kriisiin. Hyvin monessa, uskallan väittää että useimmissa, parisuhteissa tulee kriisi noin 7 vuoden päästä suhteen alkamisesta. En ole varma, mistä se johtuu, mutta ilmeisesti tuossa vaiheessa suhteeseen on tullut arki ja tylsistyminen. Tämä ei tarkoita, että jokaiseen suhteeseen tulisi tuo kriisi, mutta se on yleinen.

Huomautan, että sinähän tässä oletit, että minun suhteestani puuttuu rakkaus. Viittaan siis kirjoittamaasi:
"Jos, ja toivottavasti kun Tane itse joskus rakastut niin ymmärrät mitä eroa on ihastumisella jota luulee rakkaudeksi, ja sitten todellisella rakkaudella. Onneksi sain itse kokea tämän."

Jos tässä lähdetään sormella osoittelemaan, niin minusta esitit aika törkeän väitteen, kun sanoit, etten voi olla rakastunut, jos olen ihastunut välillä johonkin toiseen. Sinunkin suhteesi on oikeasti vasta alussa. Siksi olisin sinuna aika hissukseen vielä sen kestämisestä. Olethan jo kertaalleen osoittanut voivasi pettää, kun suhde ei olekaan sinulle mieleinen.

Sanovat, että "kerran pettäjä, aina pettäjä". En itse usko kaikista noin, mutta kieltämättä epäilisin kerran pettänyt enemmän kuin sellaista, joka ei ole koskaan pettänyt.

parisuhteessa kirjoitti:

En jaksanut lukea ihan kaikkia viestejä, joten voi tulla samaa kuin muillakin.

Itse ajattelen niin, että parisuhteessa seksi on kahden ihmisen osoitus täydellisestä yhteydestä. Rakastamani ihmisen kanssa annan seksissä itsestäni herkimmän ja haavoittuvimman osan, annan luottamuksen, annan heikkouden ja paljastan itsestäni jotain, mitä muille en ole paljastanut. Seksissä näkyy minun epätäydellisyyteni, rakkauden kaipuuni ja toiveeni tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olen. Seksissä mieheni antaa minulle hellyytensä ja sen kaipuun. Toisen ihmisen, ihon ja kosketuksen. Seksi on fyysinen osoitus siitä rakkaudesta, joka välillämme on.

Se on siis aika paljon muuta kuin vain kontakti orgasmin toiveessa.

Jos kumppani menee ja rikkoo sen luottamuksen kehän, hän rikkoo myös rakkauden. Hän on antanut muualle meidän yhteisen salaisuuden. Meidän ihojen kosketukset. Hän on antanut pois hellyyteni. Kuinka voisin enää olla epätäydellinen -ihminen - hänen seurassaan?
Hänen ihollaan on toisen ihmisen hiki ja tuoksu. Hänen ajatuksissaan on liikaa sellaista, johon en käsiksi pääse ja jota en ymmärrä. Me emme enää keskustelekkaan rehellisesti, koska miehelläni on liikaa sellaista jota pitää minulta salata. Hän on tahtonut jakaa herkimmän itsestään jonkun vieraan kanssa, vaikka tietää miten se sattuu minuun. Miten enää voisi olla ihmisen kanssa, joka välittää itsestä niin vähän?

Seksiä voi harrastaa ilman tunteita vuosi kausia. Sen ei tarvitse merkitä mitään. Mutta kun rakastuu ja haluaa toisen ihmisen, muuttuu seksikin merkitykselliseksi. Siitä ei voi edes puhua samana päivänä, kuin casual seksistä.
Luottamuksen antaminen ja saaminen ei ole helppoa. Kun on liian monta kertaa pettynyt ja päähän on potkittu, sitä kasvattaa ympärilleen kuoren. Luottamuksen saamuseksi pitää tehdä ihan he...tisti töitä (molempien).

Jos toinen rikkoo luottamuksen - millä tavalla tahansa - se on kamalinta.

Lue lisää

"Jos toinen rikkoo luottamuksen - millä tavalla tahansa - se on kamalinta."

Ehkä tässä onkin kaiken ydin :)

Tane_k kirjoitti:

Mistä oletat, että minulla on ongelma? Ensimmäisessä viestissäni kerroin, että mietiskelin asiaa akateemisessa mielessä. Se tarkoittaa sitä, että mielenkiinnosta mietin asioita. En sen vuoksi, että minulla olisi joku ratkaisemista vaativa ongelma.

Lueskele kirjoja parisuhteesta ja sen ongelmista, niin törmäät 7. vuoden kriisiin. Hyvin monessa, uskallan väittää että useimmissa, parisuhteissa tulee kriisi noin 7 vuoden päästä suhteen alkamisesta. En ole varma, mistä se johtuu, mutta ilmeisesti tuossa vaiheessa suhteeseen on tullut arki ja tylsistyminen. Tämä ei tarkoita, että jokaiseen suhteeseen tulisi tuo kriisi, mutta se on yleinen.

Huomautan, että sinähän tässä oletit, että minun suhteestani puuttuu rakkaus. Viittaan siis kirjoittamaasi:
"Jos, ja toivottavasti kun Tane itse joskus rakastut niin ymmärrät mitä eroa on ihastumisella jota luulee rakkaudeksi, ja sitten todellisella rakkaudella. Onneksi sain itse kokea tämän."

Jos tässä lähdetään sormella osoittelemaan, niin minusta esitit aika törkeän väitteen, kun sanoit, etten voi olla rakastunut, jos olen ihastunut välillä johonkin toiseen. Sinunkin suhteesi on oikeasti vasta alussa. Siksi olisin sinuna aika hissukseen vielä sen kestämisestä. Olethan jo kertaalleen osoittanut voivasi pettää, kun suhde ei olekaan sinulle mieleinen.

Sanovat, että "kerran pettäjä, aina pettäjä". En itse usko kaikista noin, mutta kieltämättä epäilisin kerran pettänyt enemmän kuin sellaista, joka ei ole koskaan pettänyt.

Lue lisää

Elän elämäni, en lue sitä kirjoista. Aivan kuin pitäisit itseäsi jumalan kaltaisena olentona joka tietää mitä muiden ihmisten elämässä tulee tapahtumaan eli tiedät kuka tulee pettämään puolisoaan ja perusteet siihen. Sellaiseen ei ole paljon enää kommentoitavaa. Aloitit keskustelun, se on totta, mutta toit myös jossain jutussasi esiin että jonkinlainen kriisi sinullakin on ollut. Sitten yhtäkkiä käännät muiden tai ainakin minun elämäni pelkäksi kriisiksi ja pettämiseksi. Oletko ajatellut ettet hakisi kirjoista apua epätietoisuudellesi, vaan puhuisit asioista sen ihmisen kanssa jota rakastat. Kenen muiden mielipiteitä vielä kaipaat, kuin rakastamasi ihmisen. En laita kysymysmerkkejä enää koska en halua vastauksia, johtuen siitä että poistun ja saatan lukea näitä vasta parin kk:n kuluttua. Toivottavasti pääset balanssiin ajatustesi ja pohdintojesi kanssa.

neiti exä kirjoitti:

Elän elämäni, en lue sitä kirjoista. Aivan kuin pitäisit itseäsi jumalan kaltaisena olentona joka tietää mitä muiden ihmisten elämässä tulee tapahtumaan eli tiedät kuka tulee pettämään puolisoaan ja perusteet siihen. Sellaiseen ei ole paljon enää kommentoitavaa. Aloitit keskustelun, se on totta, mutta toit myös jossain jutussasi esiin että jonkinlainen kriisi sinullakin on ollut. Sitten yhtäkkiä käännät muiden tai ainakin minun elämäni pelkäksi kriisiksi ja pettämiseksi. Oletko ajatellut ettet hakisi kirjoista apua epätietoisuudellesi, vaan puhuisit asioista sen ihmisen kanssa jota rakastat. Kenen muiden mielipiteitä vielä kaipaat, kuin rakastamasi ihmisen. En laita kysymysmerkkejä enää koska en halua vastauksia, johtuen siitä että poistun ja saatan lukea näitä vasta parin kk:n kuluttua. Toivottavasti pääset balanssiin ajatustesi ja pohdintojesi kanssa.

Lue lisää

Olet suoraan sanottuna naurettava. Ensiksikään en ole muistaakseni kirjoittanut yhdestäkään isommasta kriisistä nykyiseen avioliittooni liityen. Syy siihen on yksinkertainen: minulla ei ole ollut tässä liitossani isoja kriisejä. Sinusta ehkä se, että olen joskus ollut ihastunut toiseen, on kriisi. Et ilmeisesti usko minua, kun kerron, ettei se minulle oikeasti ollut kriisi.

Mutta se, mikä tekee sinusta naurettavan on suhtautumisesi tiedonhaluuni ja kirjoista lukemiseeni. Luulet, etten voi olla asioista kiinnostunut ihan mielenkiinnosta. Sinusta parisuhteesta lukeminen on merkki jostain kriisistä. Kerropa, mistä se kertoo, kun ihminen on kiinnostunut vaikka savannista ja lukee savannista kertovia kirjoja? Onko hänellä jokin kriisi savanneihin liittyen? Ehkä hän vain on kiinnostunut asioista ja haluaa lisätä tietouttaan myös lukemalla. Samalla tavoin ihminen voi olla kiinnostunut parisuhteeseen liittyvistä asioista, tilastoista ja tutkimusta, vaikkei hänellä itsellään ole mitään kriisiä.

Suomen yliopistot ovat pullollaan ihmisiä, jotka tutkivat erilaisia asioita. Onko heillä kaikilla joku kriisi vain siksi, että sattuvat olemaan kiinnostuneita jostain? Herää nyt vähän miettimään, jooko.

Tane_k kirjoitti:

Olet suoraan sanottuna naurettava. Ensiksikään en ole muistaakseni kirjoittanut yhdestäkään isommasta kriisistä nykyiseen avioliittooni liityen. Syy siihen on yksinkertainen: minulla ei ole ollut tässä liitossani isoja kriisejä. Sinusta ehkä se, että olen joskus ollut ihastunut toiseen, on kriisi. Et ilmeisesti usko minua, kun kerron, ettei se minulle oikeasti ollut kriisi.

Mutta se, mikä tekee sinusta naurettavan on suhtautumisesi tiedonhaluuni ja kirjoista lukemiseeni. Luulet, etten voi olla asioista kiinnostunut ihan mielenkiinnosta. Sinusta parisuhteesta lukeminen on merkki jostain kriisistä. Kerropa, mistä se kertoo, kun ihminen on kiinnostunut vaikka savannista ja lukee savannista kertovia kirjoja? Onko hänellä jokin kriisi savanneihin liittyen? Ehkä hän vain on kiinnostunut asioista ja haluaa lisätä tietouttaan myös lukemalla. Samalla tavoin ihminen voi olla kiinnostunut parisuhteeseen liittyvistä asioista, tilastoista ja tutkimusta, vaikkei hänellä itsellään ole mitään kriisiä.

Suomen yliopistot ovat pullollaan ihmisiä, jotka tutkivat erilaisia asioita. Onko heillä kaikilla joku kriisi vain siksi, että sattuvat olemaan kiinnostuneita jostain? Herää nyt vähän miettimään, jooko.

Lue lisää

Hei Tane-k.Joskus lueskelen täältä suomi 24:stä juttuja ja joskus olen ottanut osaa keskusteluunkin silloin kun se on asiallista ja rakentavaa.Minun mielestä sulla on ollut monasti hyviä kommentteja mutta nyt taidan tarkistaa mielipiteeni.Ihmettelen miksi olet noin hyökkäävä.Takerrut epäoleellisiin asioihin liioitellen.Tälläisellä keskustelu palstalla kirjoitellaan useinkin asiattomia huuteluita ja pottuiluja etkä minun mielestä enää poikkea sellaisesta.Kirjoitat yhtä ja sitten perut sanomasi.Et voi hyväksyä vissiin että sun kirjoitus voidaan tulkita eri tavalla kuin tarkoitat.Siitä ei pitäisi ottaa hernettä nenään,se pitäisi kokeneen kirjoittajan tietää.Rauhoitu nyt hyvä mies.

satunnainen osanottaja kirjoitti:

Hei Tane-k.Joskus lueskelen täältä suomi 24:stä juttuja ja joskus olen ottanut osaa keskusteluunkin silloin kun se on asiallista ja rakentavaa.Minun mielestä sulla on ollut monasti hyviä kommentteja mutta nyt taidan tarkistaa mielipiteeni.Ihmettelen miksi olet noin hyökkäävä.Takerrut epäoleellisiin asioihin liioitellen.Tälläisellä keskustelu palstalla kirjoitellaan useinkin asiattomia huuteluita ja pottuiluja etkä minun mielestä enää poikkea sellaisesta.Kirjoitat yhtä ja sitten perut sanomasi.Et voi hyväksyä vissiin että sun kirjoitus voidaan tulkita eri tavalla kuin tarkoitat.Siitä ei pitäisi ottaa hernettä nenään,se pitäisi kokeneen kirjoittajan tietää.Rauhoitu nyt hyvä mies.

Lue lisää

Vaihtelen tyyliä ihan tahallani. Jos näyttää siltä, että jonkun viestin kirjoittaja on yksinkertaistava idiootti, pyrin vastaamaan samalla tyylillä. Jos taas joku pyrkii rakentavaan keskusteluun, pyrin vastaamaan hänen tyylillään. Minusta on kivaa kirjoitella eri tyyleillä. Joskus olen hyvin rauhaa rakastava, joskus kirjoitan todella hyökkäävästi. Tiedän ihmisiä, jotka kirjoittavat usealla eri nimimerkillä ja luovat jokaiselle nimimerkille oman persoonansa. Minä en jaksa mennä niin pitkälle, vaan kirjoitan samalla nimimerkillä usealla eri tyylillä.

Mielipiteeni ovat kuitenkin aitoja, eli enpä usko kovin montaa kertaa peruneeni sanojani. Välillä saatan muuttaa tai kehittää mielipidettäni keskustelun seurauksena, mutta en ainakaan tietoisesti peru sanojani.

Ai niin, takerrunpa jälleen yhteen (luultavasti) mielestäsi epäoleellisuuteen. Välimerkin jälkeen tulee aina välilyönti. Tekstiäsi on normaalia raskaampi lukea ilman tuota puuttuvaa välilyöntiä.

Tane_k kirjoitti:

Vaihtelen tyyliä ihan tahallani. Jos näyttää siltä, että jonkun viestin kirjoittaja on yksinkertaistava idiootti, pyrin vastaamaan samalla tyylillä. Jos taas joku pyrkii rakentavaan keskusteluun, pyrin vastaamaan hänen tyylillään. Minusta on kivaa kirjoitella eri tyyleillä. Joskus olen hyvin rauhaa rakastava, joskus kirjoitan todella hyökkäävästi. Tiedän ihmisiä, jotka kirjoittavat usealla eri nimimerkillä ja luovat jokaiselle nimimerkille oman persoonansa. Minä en jaksa mennä niin pitkälle, vaan kirjoitan samalla nimimerkillä usealla eri tyylillä.

Mielipiteeni ovat kuitenkin aitoja, eli enpä usko kovin montaa kertaa peruneeni sanojani. Välillä saatan muuttaa tai kehittää mielipidettäni keskustelun seurauksena, mutta en ainakaan tietoisesti peru sanojani.

Ai niin, takerrunpa jälleen yhteen (luultavasti) mielestäsi epäoleellisuuteen. Välimerkin jälkeen tulee aina välilyönti. Tekstiäsi on normaalia raskaampi lukea ilman tuota puuttuvaa välilyöntiä.

Lue lisää

Eikö ole harmi kun kaikki ei ole yhtä täydellisiä kuin sinä.Osoitit taas ettei mielipiteesi ole lukemisen arvoista.

satunnainen osanottaja kirjoitti:

Eikö ole harmi kun kaikki ei ole yhtä täydellisiä kuin sinä.Osoitit taas ettei mielipiteesi ole lukemisen arvoista.

Eikö olekin vittumaista, kun joudut lukemaan minun mielipiteitäni, vaikket haluaisikaan? Osoittaa sinulta hirmuista viisautta takertua yhteen pieneen asiaan viestissäni ja sivuuttaa kaikki muu täysin ohi. Osaat löytää aina viesteistä sen oleellisimman, eikö vaan?

Tietysti joskus kannattaisi sinunkin miettiä itseltäsi, että ketä varten kirjoitat. Jos kirjoitat muita varten, niin voisi olla ihan hyvä idea tehdä tekstistä mahdollisimman luettava.

Viola kirjoitti:

Voitko sitten verrata ihastumista ja fyysistä pettämistä. Samalla tavalla voit tuntea fyysistä vetoa johonkin ihmiseen, muttei silti tarvitse mennä pettämään puolisoasi vain ohimenevän himon takia.

Minulla ei ole kokemusta fyysisestä pettämisestä, en ole itse pettänyt, eikä minua ole petetty. Henkisesti olen pettänyt eli ihastunut toiseen vaikka seurustelen. Erohan siitä tuli. Tunnelataus toiseen oli niin voimakas, että tunsin tekeväni väärin silloista poikaystävääni kohtaan.

Lue lisää

Minun mielestäni fyysinen pettäminen on pahempi asia, kuin hetkellinen viehättyminen henkisesti ihmiseen. Onhan luonnollista, että ihminen "ihastuu" uusiin ihmisiin tavatessaan heitä elämänsä varrella. Kyse on siitä, mille asteelle tällaisen ihastumisen laskee. Uskon, että ihan jokainen pitemmässä parisuhteessa oleva kokee jossain vaiheessa jonkun vieraan ihmisen kiinnostavana ja "potentiaalisena" kumppaninakin. Tällaisissa tilanteissa punnitaan ihmisen oma halu ja panostus sitoutua parisuhteeseensa. Ehkä päätös tässä tilanteessa kertoo myös jotakin nk. sydämen sivistyksestä ja moraalista.

Nainen 23v kirjoitti:

Minun mielestäni fyysinen pettäminen on pahempi asia, kuin hetkellinen viehättyminen henkisesti ihmiseen. Onhan luonnollista, että ihminen "ihastuu" uusiin ihmisiin tavatessaan heitä elämänsä varrella. Kyse on siitä, mille asteelle tällaisen ihastumisen laskee. Uskon, että ihan jokainen pitemmässä parisuhteessa oleva kokee jossain vaiheessa jonkun vieraan ihmisen kiinnostavana ja "potentiaalisena" kumppaninakin. Tällaisissa tilanteissa punnitaan ihmisen oma halu ja panostus sitoutua parisuhteeseensa. Ehkä päätös tässä tilanteessa kertoo myös jotakin nk. sydämen sivistyksestä ja moraalista.

Lue lisää

Olen täysin samaa mieltä ja jaan nuo ajatuksesi täydellisesti. Kyse on juuri siitä mille asteelle ihastumisen vie tai on viemättä...
No sinä sanoit sen paremmin, mutta ymmärtänet.

parisuhteessa kirjoitti:

En jaksanut lukea ihan kaikkia viestejä, joten voi tulla samaa kuin muillakin.

Itse ajattelen niin, että parisuhteessa seksi on kahden ihmisen osoitus täydellisestä yhteydestä. Rakastamani ihmisen kanssa annan seksissä itsestäni herkimmän ja haavoittuvimman osan, annan luottamuksen, annan heikkouden ja paljastan itsestäni jotain, mitä muille en ole paljastanut. Seksissä näkyy minun epätäydellisyyteni, rakkauden kaipuuni ja toiveeni tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olen. Seksissä mieheni antaa minulle hellyytensä ja sen kaipuun. Toisen ihmisen, ihon ja kosketuksen. Seksi on fyysinen osoitus siitä rakkaudesta, joka välillämme on.

Se on siis aika paljon muuta kuin vain kontakti orgasmin toiveessa.

Jos kumppani menee ja rikkoo sen luottamuksen kehän, hän rikkoo myös rakkauden. Hän on antanut muualle meidän yhteisen salaisuuden. Meidän ihojen kosketukset. Hän on antanut pois hellyyteni. Kuinka voisin enää olla epätäydellinen -ihminen - hänen seurassaan?
Hänen ihollaan on toisen ihmisen hiki ja tuoksu. Hänen ajatuksissaan on liikaa sellaista, johon en käsiksi pääse ja jota en ymmärrä. Me emme enää keskustelekkaan rehellisesti, koska miehelläni on liikaa sellaista jota pitää minulta salata. Hän on tahtonut jakaa herkimmän itsestään jonkun vieraan kanssa, vaikka tietää miten se sattuu minuun. Miten enää voisi olla ihmisen kanssa, joka välittää itsestä niin vähän?

Seksiä voi harrastaa ilman tunteita vuosi kausia. Sen ei tarvitse merkitä mitään. Mutta kun rakastuu ja haluaa toisen ihmisen, muuttuu seksikin merkitykselliseksi. Siitä ei voi edes puhua samana päivänä, kuin casual seksistä.
Luottamuksen antaminen ja saaminen ei ole helppoa. Kun on liian monta kertaa pettynyt ja päähän on potkittu, sitä kasvattaa ympärilleen kuoren. Luottamuksen saamuseksi pitää tehdä ihan he...tisti töitä (molempien).

Jos toinen rikkoo luottamuksen - millä tavalla tahansa - se on kamalinta.

Lue lisää

Kirjoitit hienosti tuosta seksistä rakastavaisten välillä. Olen samaa mieltä.

Rupesin kuitenkin miettimään tuota kehän rikkoutumista. Luottamuksen särkyminenhän sen tekee.

Entä jos toinen harrastaa seksiä vieraan kanssa. Sellaista seksiä, jota toinen ei voi tarjota, vaikkapa seksiä saman sukupuolen edustajan kanssa tai jotain kinky-juttua. Tämän "pettäjän" suhtautuminen "kehää" kohtaan ei muutu tippaakaan. Hän vain haluaa kokea jotakin muuta.

Miten se rikkoo "kehän"? Eihän kehän toinen puoli menetä mitään konkreettisesti. Toinen vain tyydyttää tarpeitaan muualla kuin kehässä. Kunnioitus ja luottamus säilyy.

Vai onko kyse sittenkin siitä että yksilö on mustasukkainen -hän ei halua kumppaninsa harjoittavan seksiä, luottamuksen, nauttimisen ja rakkauden ilmentyvää kenenkään muun kanssa, oli kyse sitten pelkästä tarpeiden tyydyttämisestä tai tunteellisesta seksistä? Onko se omistushalua?

Kiinnitin huomiota lauseeseesi"Moni tuttavani on eronnut ensimmäisestä suhteestaan,johon on -anteeksi vain-jämähtänyt nuorena,lähes pelkästä uteliaisuudesta ja elämän janosta,vaikka suhde olisi muuten ollut "ok"
Mitä tuo sun jämähtäminen oikein tarkoittaa?
Onko jämähtämistä sekin,et ollaan vaikka oltu yhdessä jo 20-vuotta?
Entäs jos kymmeniä seksipartnereita ollut ennen seurustelun alkua,eikö silloin muka voi tapahtua jämähtämistä?
Onko muka suhteen kestävyydelle eduksi ,edeltävät suhteet?
Olen sitä mieltä,että mitä enemmän ihmisellä suhteita ennestään,niin sitä vaikeampaa on solmia elinikäinen parisuhde.
Kiinnostaa,onko mielestäsi "elinikäinen parisuhde" jämähtämistä?
Seksi on todella tärkeää parisuhteessa,mutta tuleehan siihenkin vähän sitä arkea mukaan pitkässä suhteessa,enää ei AINA vapise pelkästä katseesta.Tarkoittaako se ,että suhde on jämähtänyt paikalleen? Ja olisi syytä vaihtaa partneria?
Ihmiset jotka lähtee suhteesta,sen vuoksi,että "nurtsi on aidan toisella puolella vihreäpää",tulevat monta kertaa pettymään.Rakkaudessa arjessa eläminen on haastavaa,ihmisestä itsestään riippuu "jämähtääkö" vai ei..Parisuhdetta hoitavat tietävät ,kuinka tärkeää on vuosienkin jälkeen jatkaa seurusteluajan hellyyden ja huomaavaisuuden osoituksia läpi vuosien.
Suhteiden kesto on lyhentynyt lyhenemistään,ihmiset eivät osaa elää arkea,kun suhde arkipäivästyy liikaa,hetaan "kiksejä" muualta.Se on kierre johon ei ole loppua,jokainen tuntee takuulla lähipiiristään ihmisen joka vaihtaa partneria tietyn väliajoin.
Ihminen jolla monta suhdetta takana ja edessä ,
on sisimmässään rikki ja onneton.
Kertoo paljon tämän päivän ihmisestä,jolle elinikäinen sitoutuminen oon mahdottomuus..

satsasitsa kirjoitti:

Kiinnitin huomiota lauseeseesi"Moni tuttavani on eronnut ensimmäisestä suhteestaan,johon on -anteeksi vain-jämähtänyt nuorena,lähes pelkästä uteliaisuudesta ja elämän janosta,vaikka suhde olisi muuten ollut "ok"
Mitä tuo sun jämähtäminen oikein tarkoittaa?
Onko jämähtämistä sekin,et ollaan vaikka oltu yhdessä jo 20-vuotta?
Entäs jos kymmeniä seksipartnereita ollut ennen seurustelun alkua,eikö silloin muka voi tapahtua jämähtämistä?
Onko muka suhteen kestävyydelle eduksi ,edeltävät suhteet?
Olen sitä mieltä,että mitä enemmän ihmisellä suhteita ennestään,niin sitä vaikeampaa on solmia elinikäinen parisuhde.
Kiinnostaa,onko mielestäsi "elinikäinen parisuhde" jämähtämistä?
Seksi on todella tärkeää parisuhteessa,mutta tuleehan siihenkin vähän sitä arkea mukaan pitkässä suhteessa,enää ei AINA vapise pelkästä katseesta.Tarkoittaako se ,että suhde on jämähtänyt paikalleen? Ja olisi syytä vaihtaa partneria?
Ihmiset jotka lähtee suhteesta,sen vuoksi,että "nurtsi on aidan toisella puolella vihreäpää",tulevat monta kertaa pettymään.Rakkaudessa arjessa eläminen on haastavaa,ihmisestä itsestään riippuu "jämähtääkö" vai ei..Parisuhdetta hoitavat tietävät ,kuinka tärkeää on vuosienkin jälkeen jatkaa seurusteluajan hellyyden ja huomaavaisuuden osoituksia läpi vuosien.
Suhteiden kesto on lyhentynyt lyhenemistään,ihmiset eivät osaa elää arkea,kun suhde arkipäivästyy liikaa,hetaan "kiksejä" muualta.Se on kierre johon ei ole loppua,jokainen tuntee takuulla lähipiiristään ihmisen joka vaihtaa partneria tietyn väliajoin.
Ihminen jolla monta suhdetta takana ja edessä ,
on sisimmässään rikki ja onneton.
Kertoo paljon tämän päivän ihmisestä,jolle elinikäinen sitoutuminen oon mahdottomuus..

Lue lisää

Ken on joskus jämähtänyt ja herännyt todellisuuteen, ymmärtää. Eivät kaikki 20v naimisissa olleet ole jämähtäneitä. Miksi kaikki asiat pitää yleistää näissä keskusteluissa(kin).? Hyvä parisuhde kestää eliniän. Parisuhde voi olla huonokin, vaikka kestää eliniän. Eliniän kestäneen ja eroon päättyneen suhteen väliin mahtuu monta elettyä elämää ja parisuhdetta vaikeuksineen ja hyvine hetkineen, ja jotka ovat kunkin parisuhteen oma asia.

Huonoa seksiä ihmettelen. Eikö muka ole mahdollista opetella kumppaninsa kanssa hyvään yhteiseen seksiin, rakasteluun? Onko niin vaikeaa avata suu ja puhua toiveistaan, kysyä toisen toiveista, opetella toista ja opetella tekemään toiselle hyvää, opetella yhdessä? Nauttia toisen ihosta ja läheisyydestä, nauttia .. no niin se jääköön toiselle palsatalle ;)

Kaikki eivät ole seppiä syntyessään, enkä ymmärrä miksi seksi"taidot" pitää opetella irtosuhteissa ennen avioliittoa. Joskus seksi, rakastelu sujuu toisiaan rakastavalta parilta luonnostaan, toisinaan ei. Mutta se että seksi yksin olisi eron syy, niin onkohan sitten menty naimisiinkaan ihan oikeista syistä. Jos puoliso ei kertakaikkiaan ole niin taitava (mitä se sitten tarkoittaakaan) kuin haluaisi, mikä estää rakastamasta puolisoaan myös "puutteineen". Ehkä hän jonkun toisen kanssa olisikin taitava, mistä sen tietää. Se kelle seksi on suhteessa tärkeintä, etsiköön sitten sellaisen puolison joka kelpaa, ja jolle myös seksi on tärkeintä, ettei tule loukanneeksi sellaista ihmistä jolle seksi ei ole tärkeintä.

satsasitsa kirjoitti:

Kiinnitin huomiota lauseeseesi"Moni tuttavani on eronnut ensimmäisestä suhteestaan,johon on -anteeksi vain-jämähtänyt nuorena,lähes pelkästä uteliaisuudesta ja elämän janosta,vaikka suhde olisi muuten ollut "ok"
Mitä tuo sun jämähtäminen oikein tarkoittaa?
Onko jämähtämistä sekin,et ollaan vaikka oltu yhdessä jo 20-vuotta?
Entäs jos kymmeniä seksipartnereita ollut ennen seurustelun alkua,eikö silloin muka voi tapahtua jämähtämistä?
Onko muka suhteen kestävyydelle eduksi ,edeltävät suhteet?
Olen sitä mieltä,että mitä enemmän ihmisellä suhteita ennestään,niin sitä vaikeampaa on solmia elinikäinen parisuhde.
Kiinnostaa,onko mielestäsi "elinikäinen parisuhde" jämähtämistä?
Seksi on todella tärkeää parisuhteessa,mutta tuleehan siihenkin vähän sitä arkea mukaan pitkässä suhteessa,enää ei AINA vapise pelkästä katseesta.Tarkoittaako se ,että suhde on jämähtänyt paikalleen? Ja olisi syytä vaihtaa partneria?
Ihmiset jotka lähtee suhteesta,sen vuoksi,että "nurtsi on aidan toisella puolella vihreäpää",tulevat monta kertaa pettymään.Rakkaudessa arjessa eläminen on haastavaa,ihmisestä itsestään riippuu "jämähtääkö" vai ei..Parisuhdetta hoitavat tietävät ,kuinka tärkeää on vuosienkin jälkeen jatkaa seurusteluajan hellyyden ja huomaavaisuuden osoituksia läpi vuosien.
Suhteiden kesto on lyhentynyt lyhenemistään,ihmiset eivät osaa elää arkea,kun suhde arkipäivästyy liikaa,hetaan "kiksejä" muualta.Se on kierre johon ei ole loppua,jokainen tuntee takuulla lähipiiristään ihmisen joka vaihtaa partneria tietyn väliajoin.
Ihminen jolla monta suhdetta takana ja edessä ,
on sisimmässään rikki ja onneton.
Kertoo paljon tämän päivän ihmisestä,jolle elinikäinen sitoutuminen oon mahdottomuus..

Lue lisää

Sitoutuminen, elinikäinenkään johon itse olen toivottavasti päätynyt, ei TODELLAKAAN ole jämähtämistä. Tarkoitin lähinnä useita ystäviäni, jotka ovat alkaneet suhteeseen hyvin nuorina, silloin kun ihmiseksi kehitys on kesken (tietysti jatkuu läpi elämän mutta ymmärtänet mitä tarkoitan). Moni heistä on huomannut haluavansakin jotakin muuta, kokeilla siipiään sen sijaan että "jämähtäisivät" siihen -ihan kiva, seiskapuol-suhteeseen, jonka nuorina aloittivat. TÄMÄ EI OLE YLEISTYS, ELI KAIKKIIN NUORINA SEURUSTELEMAAN ALKAINEISIIN EI PÄDE. Vanhempani ovat olleet kohta 30 vuotta yhdessä, ja aloittivat 16 ja 17-vuotiaina.
Joten älkää toki loukkaantuko mietteistäni!

Nainen23 kirjoitti:

Sitoutuminen, elinikäinenkään johon itse olen toivottavasti päätynyt, ei TODELLAKAAN ole jämähtämistä. Tarkoitin lähinnä useita ystäviäni, jotka ovat alkaneet suhteeseen hyvin nuorina, silloin kun ihmiseksi kehitys on kesken (tietysti jatkuu läpi elämän mutta ymmärtänet mitä tarkoitan). Moni heistä on huomannut haluavansakin jotakin muuta, kokeilla siipiään sen sijaan että "jämähtäisivät" siihen -ihan kiva, seiskapuol-suhteeseen, jonka nuorina aloittivat. TÄMÄ EI OLE YLEISTYS, ELI KAIKKIIN NUORINA SEURUSTELEMAAN ALKAINEISIIN EI PÄDE. Vanhempani ovat olleet kohta 30 vuotta yhdessä, ja aloittivat 16 ja 17-vuotiaina.
Joten älkää toki loukkaantuko mietteistäni!

Lue lisää

... tällainen keskustelupalsta ei taida olla minun foorumini, väärinymmärrykset ovat lähes väistämättömiä, aina loukkaa jonkun tunteita, vaikka ei olisi tarkoituskaan.
Taidan tästedes keskustella näistäkin asioista livenä ihmisten kanssa ja jättää tällaisen helposti provosoituvan, ärsyyntyvän ja minua väärintulkitsevan suomi24-kansan omiin oloihinsa.
Sivistynyttä keskustelua ei taida täällä päästä syntymään.
Kiitos kommenteista ja aurinkoista kevättä!

Nainen23 kirjoitti:

... tällainen keskustelupalsta ei taida olla minun foorumini, väärinymmärrykset ovat lähes väistämättömiä, aina loukkaa jonkun tunteita, vaikka ei olisi tarkoituskaan.
Taidan tästedes keskustella näistäkin asioista livenä ihmisten kanssa ja jättää tällaisen helposti provosoituvan, ärsyyntyvän ja minua väärintulkitsevan suomi24-kansan omiin oloihinsa.
Sivistynyttä keskustelua ei taida täällä päästä syntymään.
Kiitos kommenteista ja aurinkoista kevättä!

Lue lisää

Heh, oon kans huomannut että täällä kirjoittelee paljon ihmisiä jotka elävät elämää tätä kautta ja teoriassa. Toisten mielipiteistä vedetään herneitä nenuun tukkosuuteen asti. Kaiken lisäks jonkun oma mielipide otetaan itteensä ja aletaan haukkua kaikkia kirjottajia sivistyksen rajamailla.

Ihmisten elämä voidaan pounnita kirjoissa ja kansissa, elämä on monivalintatehtävä, mutta värisävyt puuttuvat. Joko teet niin, näin tai noi. Ja jos teet niin, siitä seuraa tätä. Harvempi kirjoittaja tuntuu ymmärtävän että jokainen ihminen, elämä ja parisuhde on erilainen ja yksillöllinen, eivätkä noudata aina tiettyjä kaavoja. Eikä ainakaan niitä kaavoja joita MINUN elämänpolusta voisi piirtää.

Hyvää kevättä sullekin Nainen23!

mielessä kirjoitti:

Heh, oon kans huomannut että täällä kirjoittelee paljon ihmisiä jotka elävät elämää tätä kautta ja teoriassa. Toisten mielipiteistä vedetään herneitä nenuun tukkosuuteen asti. Kaiken lisäks jonkun oma mielipide otetaan itteensä ja aletaan haukkua kaikkia kirjottajia sivistyksen rajamailla.

Ihmisten elämä voidaan pounnita kirjoissa ja kansissa, elämä on monivalintatehtävä, mutta värisävyt puuttuvat. Joko teet niin, näin tai noi. Ja jos teet niin, siitä seuraa tätä. Harvempi kirjoittaja tuntuu ymmärtävän että jokainen ihminen, elämä ja parisuhde on erilainen ja yksillöllinen, eivätkä noudata aina tiettyjä kaavoja. Eikä ainakaan niitä kaavoja joita MINUN elämänpolusta voisi piirtää.

Hyvää kevättä sullekin Nainen23!

Lue lisää

Ketkäs tääl herneitä nenäänsä vetäisee kuin te ite? On nähtävästi paljon pyydetty jos joku perustelua pyytää ,eikä eri mieltä saa olla ? Miettikääs ite ensin miten kirjoitatte,jos koette et teitä väärin ymmärtää-huvittavaa

satsasitsa kirjoitti:

Kiinnitin huomiota lauseeseesi"Moni tuttavani on eronnut ensimmäisestä suhteestaan,johon on -anteeksi vain-jämähtänyt nuorena,lähes pelkästä uteliaisuudesta ja elämän janosta,vaikka suhde olisi muuten ollut "ok"
Mitä tuo sun jämähtäminen oikein tarkoittaa?
Onko jämähtämistä sekin,et ollaan vaikka oltu yhdessä jo 20-vuotta?
Entäs jos kymmeniä seksipartnereita ollut ennen seurustelun alkua,eikö silloin muka voi tapahtua jämähtämistä?
Onko muka suhteen kestävyydelle eduksi ,edeltävät suhteet?
Olen sitä mieltä,että mitä enemmän ihmisellä suhteita ennestään,niin sitä vaikeampaa on solmia elinikäinen parisuhde.
Kiinnostaa,onko mielestäsi "elinikäinen parisuhde" jämähtämistä?
Seksi on todella tärkeää parisuhteessa,mutta tuleehan siihenkin vähän sitä arkea mukaan pitkässä suhteessa,enää ei AINA vapise pelkästä katseesta.Tarkoittaako se ,että suhde on jämähtänyt paikalleen? Ja olisi syytä vaihtaa partneria?
Ihmiset jotka lähtee suhteesta,sen vuoksi,että "nurtsi on aidan toisella puolella vihreäpää",tulevat monta kertaa pettymään.Rakkaudessa arjessa eläminen on haastavaa,ihmisestä itsestään riippuu "jämähtääkö" vai ei..Parisuhdetta hoitavat tietävät ,kuinka tärkeää on vuosienkin jälkeen jatkaa seurusteluajan hellyyden ja huomaavaisuuden osoituksia läpi vuosien.
Suhteiden kesto on lyhentynyt lyhenemistään,ihmiset eivät osaa elää arkea,kun suhde arkipäivästyy liikaa,hetaan "kiksejä" muualta.Se on kierre johon ei ole loppua,jokainen tuntee takuulla lähipiiristään ihmisen joka vaihtaa partneria tietyn väliajoin.
Ihminen jolla monta suhdetta takana ja edessä ,
on sisimmässään rikki ja onneton.
Kertoo paljon tämän päivän ihmisestä,jolle elinikäinen sitoutuminen oon mahdottomuus..

Lue lisää

hmmm...tästä viestäsi on jo hurjan paljon aikaa, mutta nyt kirjoittaisit sen jo varmaan toisin. Elämä vaan opettaa satsa.
Jos se vapina jää pois se ei tarkoita että olisi jämähtänyt, vaan että ei
se toinen enää värisytä. :D
Se oli jännä juttu, miten vapisi vaikka kun tietty biisikin radiosta soi.
Ja kun ne silmät tuijotti... :D

Miss...