Parisuhde jossa molemmilla oma asunto..

Anonyymi

Mitä mieltä palstalaiset ovat tästä? Itsehän olen sitä mieltä että tuo on aivan ideaali tilanne, toki se vaatii syvän luottamuksen ja muutenkin selkeät pelisäännöt, mutta onnistuu oikeanlaisen parin kanssa. Minä henkilökohtaisesti tarvitsen niin paljon omaa aikaa, että liputan tuolle vaihtoehdolle, ja pitää suhteen raikkaana kun ehtii tulla ikäväkin. :)

60

3638

2Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Setäni eli koko avioliittonsa omasta asunnosta käsin. Toimii. Juurikin ihmisillä jotka eivät ole kovin ihmisrakkaita ja sosiaalisia vaan tarvitsevat omaa tilaa vahvistaakseen minuuttaan.

      • Anonyymi

        Olipas negatiivinen näkökulma, no se sinulle suotakoon. Kaikki eivät kuitenkaan ole niin kuin sinun setäsi :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olipas negatiivinen näkökulma, no se sinulle suotakoon. Kaikki eivät kuitenkaan ole niin kuin sinun setäsi :D

        Piti kylläkin olla positiivinen havainto... Näin ainakin mulle introverttina. Toimisi hyvin. "Hävitän" välillä itseni muiden seurassa. Mutta sallittakoon sinullekin oikeus tulkintaan:)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olipas negatiivinen näkökulma, no se sinulle suotakoon. Kaikki eivät kuitenkaan ole niin kuin sinun setäsi :D

        Kaikkien tulee olla samanlaisia...!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Piti kylläkin olla positiivinen havainto... Näin ainakin mulle introverttina. Toimisi hyvin. "Hävitän" välillä itseni muiden seurassa. Mutta sallittakoon sinullekin oikeus tulkintaan:)

        Hienosti sanoitettu tuo että hävittää itsensä toisten seurassa.


    • Näin vuosia tiiviisti parisuhteessa yhteisessä kodissa asuneena huomaan joskus, kuinka neliöt meinaa loppua kesken, kun kaipaa omaa rauhaa. Joskus jopa ongelmaksi muodostuu ettei yhteisymmärrystä löydy jonkin asian suhteen, eikä kompromissia synny ja tämän asian saisi tehdä omassa kodissa kysymättä keneltäkään muulta.

      Pidän erittäin hyvänä vaihtoehtona, että pariskunta asuttaa omaa kotia varsinkin, jos oman tilan tarvetta ilmenee ja kompromisseja on hankalaa tehdä taikka on lapsia, jotka ei ole parin yhteisiä eikä uusioperhekuviot asumismuotonakaan kiinnosta. Eikä ne ihan mutkattomia yleensä olekkaan.

      Jos eteeni koskaan tulee tilanne, että muodostan uutta parisuhdetta, niin pidän tuota molemmilla oma koti kuviota ensisijaisena. Ehkä sitten aikojen kuluessa, jos sille tuntuu, että yhdessä onkin mukavempaa asustella, niin sekään ei ole ehdoton ei. Tällä hetkellä kuitenkin olen aika väsynyt jänkäjoonaksen kanssa elämiseen saman katonalla, mutta perheenä helpointa ja järkevintä. Joten vaikuttaa oleellisesti myös tähän näkemykseenikin. :)

      • Toki olen ensimmäisen kerran parisuhteessa, jossa asun toisen omistamassa kodissa ja minulla on vain kotiosoite tässä. Olen toisen "vallan" alla ollut nyt 5 vuotta ja se on koittelemusta välillä, kun olen kuitenkin sitä ennen asunut aina omissa huusholleissani. Missä ei ole tarvinut kysellä saanko mä?


      • Anonyymi

        Hyviä pointteja. Nämä on niitä asioita mitkä joillekin sopii ja joilllekin ei, kysehän ei ole mistään sellaisesta, että ei olisi "ihmisrakas" niin kuin tuo yllä oleva höpisee, taikka edes epäsosiaalinen. Vaan puhtaasti oman itsensä tuntemista, ja tietää mikä tekee omasta elämästä onnellisen ilman tukahduttavia fiiliksiä, nyt joku varmaan sanoo, että "Miksi sitten olla ollenkaan tukahduttavan ihmisen kanssa". Eihän se ihminen välttämättä olekaan se joka tukahduttaa, vaan olosuhteet.

        Huomattavasti onnellisempi ja pidempi liitto tulee, kun ei ole koko ajan huohottamassa toisen niskaan. Mutta tämäkin toki vain minun mielipiteeni, jokainen eläköön kuten haluaa, satuttamatta toisia huom.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyviä pointteja. Nämä on niitä asioita mitkä joillekin sopii ja joilllekin ei, kysehän ei ole mistään sellaisesta, että ei olisi "ihmisrakas" niin kuin tuo yllä oleva höpisee, taikka edes epäsosiaalinen. Vaan puhtaasti oman itsensä tuntemista, ja tietää mikä tekee omasta elämästä onnellisen ilman tukahduttavia fiiliksiä, nyt joku varmaan sanoo, että "Miksi sitten olla ollenkaan tukahduttavan ihmisen kanssa". Eihän se ihminen välttämättä olekaan se joka tukahduttaa, vaan olosuhteet.

        Huomattavasti onnellisempi ja pidempi liitto tulee, kun ei ole koko ajan huohottamassa toisen niskaan. Mutta tämäkin toki vain minun mielipiteeni, jokainen eläköön kuten haluaa, satuttamatta toisia huom.

        Toi on sun kuva (kokemus?) yhdessä asumisesta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toi on sun kuva (kokemus?) yhdessä asumisesta?

        Pitkä kihlaus takana, ja kyllä tuo on juurikin minun kokemukseni.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hyviä pointteja. Nämä on niitä asioita mitkä joillekin sopii ja joilllekin ei, kysehän ei ole mistään sellaisesta, että ei olisi "ihmisrakas" niin kuin tuo yllä oleva höpisee, taikka edes epäsosiaalinen. Vaan puhtaasti oman itsensä tuntemista, ja tietää mikä tekee omasta elämästä onnellisen ilman tukahduttavia fiiliksiä, nyt joku varmaan sanoo, että "Miksi sitten olla ollenkaan tukahduttavan ihmisen kanssa". Eihän se ihminen välttämättä olekaan se joka tukahduttaa, vaan olosuhteet.

        Huomattavasti onnellisempi ja pidempi liitto tulee, kun ei ole koko ajan huohottamassa toisen niskaan. Mutta tämäkin toki vain minun mielipiteeni, jokainen eläköön kuten haluaa, satuttamatta toisia huom.

        Yym, kuinka kukin kokee tietysti nämä omalla kohdallaan. Mä en ole ihmisrakas, vaikka en ihmisvihaajakaan. Sanotaanko, että mitä enemmän saan olla omissa oloissani sen onnellisempi olen. Poissulkien mulle tärkeät ja rakkaat.

        He ei niin kuormita, mutta heiltäkin toivon ymmärrystä sille, etten jaksa 24/7 olla duracel ja suuna päänä. Vetäydyn jossain kohtaa sivuun ja kuuntelen vaikka musiikkia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitkä kihlaus takana, ja kyllä tuo on juurikin minun kokemukseni.

        Ajatteletko että kaikki suhteet ovat samanlaisia? Kaikki ihmiset toimivat suhteessa samalla tavalla? Ehkä etsit suhteisiin tietynlaisia ihmisiä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajatteletko että kaikki suhteet ovat samanlaisia? Kaikki ihmiset toimivat suhteessa samalla tavalla? Ehkä etsit suhteisiin tietynlaisia ihmisiä?

        Taisi pointti mennä sinulta ohi että vihellys vaan kuuluu. Onko sinullakin joku tarve olla puolustuskannalla tässä asiassa ja katsella tätä negatiivisen kautta? Minun suhteeni ei tähän sen kummemmin nyt kuulu, se voi hyvin. Kysymyksen olemus oli lähinnä siinä, että onko täällä muita jotka eivät välttämättä sovi siihen perinteisen parisuhteen määritelmään tuon asumisen puolesta.


      • Anonyymi
        J-a-n kirjoitti:

        Toki olen ensimmäisen kerran parisuhteessa, jossa asun toisen omistamassa kodissa ja minulla on vain kotiosoite tässä. Olen toisen "vallan" alla ollut nyt 5 vuotta ja se on koittelemusta välillä, kun olen kuitenkin sitä ennen asunut aina omissa huusholleissani. Missä ei ole tarvinut kysellä saanko mä?

        Hyvä pointti. Juuri se, että koti on toisen, voi jossain vaiheessa tuottaa ongelman josta ei pääse ylitse.


      • Anonyymi

        Ei ole kiva jos on noin paha olla, miksi yrität muillekin saada samanlaisen fiiliksen? Ei se onnistu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä pointti. Juuri se, että koti on toisen, voi jossain vaiheessa tuottaa ongelman josta ei pääse ylitse.

        Joo, ainakin jos mitään ei voi tehdä vapaasti, jolla tehdä kodista kodin itselleenkin. Olo on kuin olisi kylässä jatkuvasti ja kotiutuminen on vaikeaa, kun ei ole mitään "oman näköistä".


    • Anonyymi

      Ite näen, että saman katon alla asuen mahdollisesti on enemmän tilaa. Jos kumpaisellakin on omat kämpät niin kyllä monesti kämpät on pienemmät ja kotoisuuden vuoksi varmaan asuisitte vuorotellen kummassakin kämpässä, olisiko teillä molemmissa paikoissa yhtä kotoisa olo?

      • Anonyymi

        Niin tai asuu ensin omissa kodeissaan, kunnes suhde on vakiintunut ja perustus kunnossa. Sitten voi alkaa vaikka rakentamaan kummallekin täydellistä kotia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin tai asuu ensin omissa kodeissaan, kunnes suhde on vakiintunut ja perustus kunnossa. Sitten voi alkaa vaikka rakentamaan kummallekin täydellistä kotia.

        Näinpä mäkin näkisin. Jos yhdessä asuminen tulee tärkeäksi.


    • Anonyymi

      Mielestäni, jos kyselee tälläistä, kannattaa miettiä onko se toinen todella oikea vai eikö itse pysty antamaan itsestään kaikkea parisuhteen eteen. Mielestäni todella outoa asua eri osoitteissa, mutta onhan heitäkin. Jäänee todella pinnalliseksi suhde tai muistuttaa lähinnä tapailusuhdetta. Introvertit tietysti, mutta luulen että introverteinkin pääsee kuorestaan sen juuri oikean tavattuaan.

      • Anonyymi

        Eri kodeissa asuminen yleistyy koko ajan enemmän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eri kodeissa asuminen yleistyy koko ajan enemmän.

        Ehkä entisajan kokemukset olivat sellaisia, että osattiin arvostaa läheisyyttä enemmän. Nykypolvi voi itsekkäämpää, jotkut puhuu kompromisseista. Kompromisseja ei tarvita juuri sen oikean kanssa, kun asiat sujuvat luonnostaan yhdessä. Tämän hetkisen tilanteen toivoisi lähentävän ihmisiä, mutta aina pitkittyessään vie ihmisiä kauemmas toisistaan. Maskien takaa ei näe edes hymyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eri kodeissa asuminen yleistyy koko ajan enemmän.

        Varmasti siinä on paljonkin hyviä puolia, mutta tässä maassa yksin asuminen on vaan melkoisen kallista.


    • Anonyymi

      Mitä sä siihen muiden mielipiteitä kaipaat asiaan sotkeutumaan? Etkö osaa muodostaa omaa mielipidettä ja elää kuten itse haluat?

      • Anonyymi

        No odotinkin tällaisia kommentteja. Miten täällä näin monella on noin kauhea asenne, mysteeriksi jäänee. Keskustelupalstalla yleensä keskustellaan, ja jos tulee mieli kirjoittaa jotain negatiivista, voi miettiä itsekseen, että miksi ja mistä sellaiset ajatukset kumpuaa, tuleeko kenellekään niistä oikeasti hyvä mieli.. Niinpä niin.


    • Mä olen ajatellut asian niin, että jos joskus vielä seurustelen jonkun kanssa, en enää muuta kenenkään kanssa yhteen. Siihen päätökseen on kaksi syytä. Ensinnäkin olen asunut niin pitkään yksin omillani, että mulle on muodostunut omat tapani, sekä muutenkin tarvitsen aika paljon omaa rauhaa ja yksinoloa ladatakseni akkuni.

      Toinen syy: Olin suhteessa jossa asuimme yhdessä, mutta vuokrasopimus oli yksin minun nimissäni. Eron jälkeen exä ei suostunut lähtemään asunnosta muutamaan kuukauteen, asuen asunnossani ja jättäen siitä huolimatta kaikki asuinkulunsa minun maksettavaksi -senttiäkään en häneltä niihin saanut, vaikka en itse voinut eron jälkeen välien tulehduttua asua asunnossani, joka siis oli nimissäni. Aioin vaihtaa paikkakuntaa, mutta en keskeneräisten lääkärikontrollien ja muiden hoitojen takia sitä voinut muutamaan kuukauteen tehdä, enkä siten myöskään voinut irtisanoa asuntoa, vaikka itse vietin sen muutamaa satunnaista päivää lukuunottamatta koko ajan tulevalla kotipaikkakunnalla satojen kilometrien päässä.

      Silloin päätin, etten koskaan enää aio päätyä samaan tilanteeseen. Maksajaksi, joka ei edes asunnossa voi asua toisen kiukuttelun, ja ilkeän käytöksen takia.

    • Anonyymi

      Tuo on itselleni vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta tietysti olisi ajatuksena kiva, että olisi aina halutessa omaa tilaa ympärillä. Samaten kun se, että molemmat huolehtisivat kokonaan omasta huushollistaan: siivouksestaan, pyykkäyksestään, ruoanlaitostaan, jne. Kuitenkin koen, että multa katoaisi erillään asuessa se minkä koen parisuhteessa tärkeimmäksi. Tarkotan elämän ja nimenomaan arjen jakamista. Se, että se toinen on siinä olemassa ja läsnä ilman, että aina tarvii jotenkin suorittaa

      • Anonyymi

        Mä kun tosiaan ihan aidosti pidän siitä, että se toinen ihan vaan on siinä. Ei tarvii tehdä mitään ihmeempää eikä varsinaisesti aktiivisesti viettää aikaa yhdessä. Voin tietenkin olla väärässä, mutta mulle tulee tunne, että erillisasumisessa sitä lähtis helposti sinne omaan kotiinsa vaan olemaan ja oleskelemaan ja sellanen täysin paineeton ja suoritukseton ja aktiivisesti yhdessäolematon aika jäis vähiin.


      • Anonyymi

        Mä mietin aikalailla samoin. Oon joskus pohtinu, et nopeena ajatuksena erillissuhde kuulostaa hyvältä. Sit mä rupeen miettiin iteeni ja millanen mä olen ja mitä se erillissuhde ihan rehellisesti mun kohdalla olis. Mä en todellakaan lähde arkipäivinä töiden jälkeen lähde roikkumaan toisten kämpille, jos ei se ihminen kirjaimellisesti asu lähes seinän takana. Mä en rupee viettään aikaani matkustamalla iltasella kotiin nukkumaan. Mä en myöskään rupee nukkumaan missään muualla, kun omassa kotonani ja omassa sängyssäni. Ajatus siitä, että raahaisin jatkuvasti kassia mukanani edestakasin, juu ei kiitos.

        No, voihan mun kämpilleni tietenkin tulla oleskeleen. Mä en kuitenkaan rupea jatkuvasti viihdyttämään ketään arkipäivinä töiden jälkeen. Mä en ole kenenkään viihdekeskus, vaan haluun ihan vaan olla ja oleskella. Haluaisiko joku mies muka ihan todella tulla vaan olemaan ja oleskelemaan, vailla sen kummempaa tekemistä, mun kämpilleni muutamaksi tunniksi iltaisin ja sitten yöksi kotiin? Epäilen, että tuskinpa ainakaan kovin tiheästi.

        Mä en todellakaan rupea deittailemaan ja tapaamaan jatkuvasti kaupungilla jossain teatterissa, leffassa ja ravintolassa (jos noi nyt taas joskus on mahdollisia). En jaksais tollaista kuin ehdottomasti maksimissaan kerran kuussa, tuskin sitäkään. Johonkin ulkoilemaan ja urheilemaan voin mielelläni lähteä, mutta sen jälkeen haluan kotiin, en toisen kotiin. En mä viikonloppuisinkaan jaksaisi jatkuvasti raahautua tavaroineni toisen luo, vaikka sitten olisinkin muutaman päivän. Mä en oikeastaan mitään muuta niin paljon vihaa, kun siirtymätilaa. Sitä, että olen menossa johonkin ja ne viikonloput olisivat melkein pelkästään sitä siirtymätilaa ja tosiaan myös jotain parisuhteen "laatuajan" suorittamista. Että siis koska mä sitä miestä sitten näkisin ja kuinka usein ja kokisinko mä sitä lopulta oikeasti parisuhteeksi? Luulenpa, että omalla kohdallani erillissuhde ei lopulta olis kovinkaan kestävä ratkasu. Mä kokisin sen pidemmän päälle todella stressaavaksi järjestelyksi. Ennemmin sitten ihan oikea kaukosuhde, jossa toista näkee aidosti harvoin ja viettää aina pitkän aikaa yhdessä.


    • Anonyymi

      Eihän sitä ole pakko yhdessä asua. Kummallakin on omaa rauhaa ja tilaa ja ei tarvi muuttaa omia tapoja toisen takia, nukkua yksin ja valvoa, jos siltä tuntuu. Ja ei pääse se seksikään muuttua rutiininomaiseksi, kun kumpikin asuu omassa asunnossa, voi vierailla vuoronperään toisen luona, kun tekee mieli ja lähteä kotiinsa sen jälkeen, jos siltä tuntuu. Treffailu jatkuu niin sanotusti, ei väljähdy ajanmyötä.

      • Anonyymi

        No jotain tämänkaltaista, mutta kuitenkin hyvin sitoutuneena toiseen siltikin. Ei siis mitään avointa suhdetta kuitenkaan.


    • Anonyymi

      Joo, mä pidän kanssa just tämmösestä asumisesta .

      Oma asunto on hyvä niin ei oo liian tiukkoo ja on se oma olo ja rauha.

    • Anonyymi

      Ehkä enemmin hankkisin vaikka niin ison asunnon, että molemmat saa omaa tilaa halutessaan. Tai vaikka joku loma-tai kakkosasunto lisäksi, jos oikein alkaa ahdistaa, sinne voi karata hetkeksi. Elämä menee tosi nopeasti ohi ja arki syö ajan, joten haluaisin kyllä asua rakkaani kanssa yhdessä.

      • Anonyymi

        Kiitos idean siemenistä ;)


      • Anonyymi

        Joo iso talo on kyllä vaihtoehto myös..Ei ihme että Kuningatar Elizabeth ja Prinssi Philip olivat niin pitkään rakastuneita ja toistensa tukena, oli koko linna ja sen sopukat mihin mennä karkuun kun alkaa otsasuoni kiristymään. :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo iso talo on kyllä vaihtoehto myös..Ei ihme että Kuningatar Elizabeth ja Prinssi Philip olivat niin pitkään rakastuneita ja toistensa tukena, oli koko linna ja sen sopukat mihin mennä karkuun kun alkaa otsasuoni kiristymään. :D

        Juuri näin. Tuollaisia linnoja saa nykyisin pks yksiön hinnalla, vaikka Pohjanmaalta, muuttotappio pitäjistä..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos idean siemenistä ;)

        Siemenet istutetaan näin keväällä, kesällä nautitaan niistä..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siemenet istutetaan näin keväällä, kesällä nautitaan niistä..

        Siemenlingot siis heräilevät talviuniltaan...?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo iso talo on kyllä vaihtoehto myös..Ei ihme että Kuningatar Elizabeth ja Prinssi Philip olivat niin pitkään rakastuneita ja toistensa tukena, oli koko linna ja sen sopukat mihin mennä karkuun kun alkaa otsasuoni kiristymään. :D

        Vain mielikuvitus :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vain mielikuvitus :D

        En ymmärrä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siemenlingot siis heräilevät talviuniltaan...?

        Naiselta oli tuo. En ajatellut 2-mielisesti kirjoittaessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ymmärrä?

        En minäkään. Mun kommentteihin tulee aina outoa tungosta. Vaikka tällä kertaa se oli täyttä asiaa.


    • Anonyymi

      Itse niin seksuaalisesti aktiivinen enkä itsestäni niinkään syty ettei pystyis elään ilman et on chaanssit vaikka heti herättyään tai tulla herätettyä mitä hellimmin, toisen sylissä. Mitä ois nukkuakaan ilman toisen kainaloa.

      • Anonyymi

        Aivan, tuokin vielä. Ikinä ei saisi seksiä silloin, kun tekee mieli. Se olis aina aikataulutettua sen mukaan koska nähtäisiin. Ei helvetti! 😅


      • Anonyymi

        No tässäkin taas nähdään ihmisten erilaisuus ja mieltymykset. Itse en voi sietää mitään kiehnäystä kun pitöisi nukkua, ja kainalossa nukkuminen ei käy. Muuten kyllä voi hellyyttä ja rakkautta näyttää, mutta silloin kun nukutaan niin myös nukutaan.


      • Anonyymi

        Mitä tarkoittaa sana aktiivinen käytännössä ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No tässäkin taas nähdään ihmisten erilaisuus ja mieltymykset. Itse en voi sietää mitään kiehnäystä kun pitöisi nukkua, ja kainalossa nukkuminen ei käy. Muuten kyllä voi hellyyttä ja rakkautta näyttää, mutta silloin kun nukutaan niin myös nukutaan.

        Yöt nukkumista varten ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yöt nukkumista varten ?

        Joo minulla ainakin noin suuremmilta osin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo minulla ainakin noin suuremmilta osin.

        Oliko sillä sun sedällä samat harrasteet kuin sulla


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oliko sillä sun sedällä samat harrasteet kuin sulla

        mitäköhän setää mahtaa hän tarkoittaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä tarkoittaa sana aktiivinen käytännössä ?

        Sitä, kun toinen sytyttää läsnäolollaan ja kumppaneilla on molemminpuolin tapana tarttua hetkeen koska vain. Useamminkin päivän aikana vaikka. Mikä sen kauniimpaa, kun rinnalla rakastettu ja rakastettava puoliso.


    • Anonyymi

      Alussa seurusteluaikana käy mutt itse halua kyllä naimisiin ja muuttaa yhteen.

    • Anonyymi

      Monilla on "naisystävä" tai "mieskaveri", uskon tälläiseen ratkaisuun. Oikeanlaisen parin kanssa, kiva "vieraskoreus" huolehtii luottamuksesta , lähtemisen ja tulemisen riemu, ikävineen ja kaipuineen rakkaudesta. Jokainen tietysti tykkää tavallaan.
      https://youtu.be/qoYbVosc93U

      • Anonyymi

        Tuo jatkuva ikävöiminen ja kaipaaminen on kuluttavaa. Riippuu tietysti siitä, kuinka usein näkee, onko samassa maassa ja onko kyse vain tapailusta vai uskollisesta parisuhteesta. Etäsuhteissa (etenkin kahden maan välillä) tuo on hyvin raskasta, aluksi voi olla tietysti uutuuden viehätystä ja ihmeellistä, pitkällä juoksulla ei. Ei kysymys ole edes siitä, onko toinen "oikeanlainen", etäsuhteet vaan on hankalia. Minä en haluaisi elämäni tärkeimmän ihmisen kanssa olla vieraskorea vaan haluan, että toinen tuntee ja tietää minut kaikkine puolineen. Yhdessä asumisen kautta näkee toisen kokonaisena eikä vain niitä hyviä puolia. Haluan tulla kokonaisena kaikkine puolineen myös hyväksytyksi kumppanin taholta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo jatkuva ikävöiminen ja kaipaaminen on kuluttavaa. Riippuu tietysti siitä, kuinka usein näkee, onko samassa maassa ja onko kyse vain tapailusta vai uskollisesta parisuhteesta. Etäsuhteissa (etenkin kahden maan välillä) tuo on hyvin raskasta, aluksi voi olla tietysti uutuuden viehätystä ja ihmeellistä, pitkällä juoksulla ei. Ei kysymys ole edes siitä, onko toinen "oikeanlainen", etäsuhteet vaan on hankalia. Minä en haluaisi elämäni tärkeimmän ihmisen kanssa olla vieraskorea vaan haluan, että toinen tuntee ja tietää minut kaikkine puolineen. Yhdessä asumisen kautta näkee toisen kokonaisena eikä vain niitä hyviä puolia. Haluan tulla kokonaisena kaikkine puolineen myös hyväksytyksi kumppanin taholta.

        "kivasti vieraskorea ": toisen kunnioittamista,arvostamista,rakkauden vaalimista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "kivasti vieraskorea ": toisen kunnioittamista,arvostamista,rakkauden vaalimista.

        Tuon tulisi olla ihan itsestäänselvyys, että parisuhteessa toista kunnioitetaan, arvostetaan ja rakastetaan ja että sitä rakkautta vaalitaan. Ihan samalla tavalla se kunnioitus ja arvostus tulisi kuulua lähtökohtaisesti kaikkiin ihmissuhteisiin. Kyllähän siinä lähisuhteessakin toista tulee ja voi yhtälailla arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa. Siinähän se todellinen rakkaus punnitaankin. Siinä vaan tulee ne omat ja ne toisen huonotkin puolet esiin jossain vaiheessa, mikä kysyy sitä joustavuutta, kärsivällisyyttä, epätäydellisyyden sietämistä sekä sen punnitsemista, hyväksyykö toisen oikeasti vai ei. Hyväksyminenhän on aidon rakkauden edellytys ja merkki. Yhdessä asuminen myös oikeasti näyttää sen, hyväksyykö toisen kokonaisvaltaisesti keskeneräisenä ja vikoineen vai ei. Itse ainakin kaipaan tuollaista aitoa kokonaisvaltaista toisen tuntemista ja hyväksymistä ja hyväksyntää elämän tärkeimmältä ihmiseltä. Olisihan se kurja, jos kumppani ei tuntisi minua sillä tavalla kuin muut läheiset tai jos kumppanilta jäisi joku puoli näkemättä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuon tulisi olla ihan itsestäänselvyys, että parisuhteessa toista kunnioitetaan, arvostetaan ja rakastetaan ja että sitä rakkautta vaalitaan. Ihan samalla tavalla se kunnioitus ja arvostus tulisi kuulua lähtökohtaisesti kaikkiin ihmissuhteisiin. Kyllähän siinä lähisuhteessakin toista tulee ja voi yhtälailla arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa. Siinähän se todellinen rakkaus punnitaankin. Siinä vaan tulee ne omat ja ne toisen huonotkin puolet esiin jossain vaiheessa, mikä kysyy sitä joustavuutta, kärsivällisyyttä, epätäydellisyyden sietämistä sekä sen punnitsemista, hyväksyykö toisen oikeasti vai ei. Hyväksyminenhän on aidon rakkauden edellytys ja merkki. Yhdessä asuminen myös oikeasti näyttää sen, hyväksyykö toisen kokonaisvaltaisesti keskeneräisenä ja vikoineen vai ei. Itse ainakin kaipaan tuollaista aitoa kokonaisvaltaista toisen tuntemista ja hyväksymistä ja hyväksyntää elämän tärkeimmältä ihmiseltä. Olisihan se kurja, jos kumppani ei tuntisi minua sillä tavalla kuin muut läheiset tai jos kumppanilta jäisi joku puoli näkemättä.

        Miksi oletat että eri asunnoissa asuminen virallisesti olisi jotenkin "vajavaista rakkautta", ei se ole. Se on tarkoitettu ihmisille jotka rakastavat syvästi, ja haluavat antaa toiselle sen tilan mitä toinen kaipaa, se ei vähennä rakkautta tai toisen tuntemista, pikemminkin kasvattaa sitä. Mutta kukin tavallaan, ja harvat tavat ovat väärin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi oletat että eri asunnoissa asuminen virallisesti olisi jotenkin "vajavaista rakkautta", ei se ole. Se on tarkoitettu ihmisille jotka rakastavat syvästi, ja haluavat antaa toiselle sen tilan mitä toinen kaipaa, se ei vähennä rakkautta tai toisen tuntemista, pikemminkin kasvattaa sitä. Mutta kukin tavallaan, ja harvat tavat ovat väärin.

        Ei se välttämättä vajavaista ole mutta ei se vaadi niin paljon kuin lähisuhde vaatii, siinä ei nähdä toisesta niin paljon kuin lähisuhteessa eikä mielestäni myöskään parhaassa tapauksessa saada niin paljon kuin hyvässä lähisuhteessa. Tuollainen etäsuhde on enemmän ystävyyttä ja hyvien hetkien jakamista kuin kaiken ja arjen jakamista, jota ainakin itse kaipaan. Tietysti jos se ihmiselle itselleen riittää, että kumppani tietää vain jotain puolia ja pinnallisesti ja ei kaipaa arjen jakamista jokapäiväisessä elämässä, silloinhan se on niistä kahdesta kiinni, jotka tuollaisen tavan valitsee. En itse usko, että etäsuhde kasvattaa toisen tuntemista. Joko toisen kanssa haluaa asua saman katon alla tai ei. Joskus etäsuhteessa on myös kysymys siitä, että suostuu (toisen mieliksi) etäsuhteeseen, koska ei välttämättä voi saada toiselta muuta syystä tai toisesta. Itse en suostuisi muutoin kuin seurusteluaikana.


    • Anonyymi

      Voisin kuvitella, että pari, joka asuu vuosikausia erillään, ei pääse suhteessa koskaan kovin syvälle tasolle. Asuminen yksin on kallista ja suhde pysyy ikään kuin tapailusuhteena. Toki siinä pystyy nauttimaan vaan niistä tietyistä hetkistä. Mielestäni hyvä ja sitoutunut parisuhde on yhteinen yritys, siinä luovitaan myötä ja vastoin käymisissä. Onhan se helppo lähteä niskoja nakellen omalle kämpälle, kun suhde kohtaa arjen ongelmia. Olen itse ollut tälläisessä suhteessa 4 vuotta ja mitä enemmän aikaa kuluu, olen todennut että meistä ei oikeasti tule mitään pysyvämpää, karua mutta totta.
      Meitä on kuitenkin moneen junaan, yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen. Kaikki toimii niin, kuin itselle on hyvä..

    • Anonyymi

      Aivan parasta parisuhde ja molemmilla omat asunnot kun haluu sitä omaa aikaa ja tilaa voi olla ittekseen j sekin et yhessä jos asuu niin tulot pienene pitää ajatella taloudellinenkin puoli. Ei pidä alkaa raha asioita sekottaa.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ikävä sinua

      Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k
      Ikävä
      37
      4936
    2. Oletko sä oikeesti varattu?

      Että sen takii ei voida olla tekemisissä?
      Ikävä
      82
      3506
    3. Horoskooppikysely

      Oma ja ikävän kohteen horoskooppi? Sopivatko yhteen?
      Ikävä
      30
      2953
    4. Rakas, kerro mulle

      Miltä se tuntuu?
      Ikävä
      61
      2935
    5. Suuri tulipalo

      Missä mikä palaa?
      Kiuruvesi
      8
      2757
    6. Kesäseuraa

      Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t
      Ikävä
      55
      2280
    7. Miksi haluat pitää estettynä mutta täällä puhut?

      Eikö olisi parempi puhua ihan kasvotusten?
      Ikävä
      39
      1778
    8. Tuksu on edelleen sinkku - nuori Joonas jätti!

      Hihhahihhahhaahheee Joonas keksi hyvän syy. : Tuksu on liian Disney-prinsessa hänelle. (Mikähän prinsessa lie kyseessä….
      Kotimaiset julkkisjuorut
      9
      1700
    9. Mies! Lupaatko

      enskerral kertoo mis mennään..? :D <3
      Ikävä
      18
      1691
    10. Maailmassa monta

      On ihmeellistä asiaa. 😮
      Ikävä
      16
      1584
    Aihe