Olin 18-vuotias kun minua pyydettiin kummiksi.En ollut sylikummi. Sain kuulla kummilapsen mummolta että, sylikummi on oikea kummi. =( Siihen en halua uskoa, vaikka se kyllä satutti pahasti.
Kummilapsen äiti sanoi mulle, että kummin velvollisuus on muistaa lahjoilla. =(
Kumilapsi ja sen äiti ei pidä mitään yhteyttä, silti olen jaksanut muistaa kummilastani.
Nyt kummilapseni täyttää kohta 17 vuotta lähetin rahaa. Koska se on helppo lahja henkilölle josta ei tiedä mitään. =(
Minun kummini oli naapurin setä ja täti. Sain kummilusikan muuta en ole saanut.Eikä ne edes koskaan pyytäneet minua kylään. Menin Naimisiin ja lähetin valokuvan niille. Mutta ne eivät ottaneet yhteyttä.=(
Nyt haluaisin tietää, jos joku osaisi neuvoa minua, minkä ikäisenä voisi lopettaa lahjojen lähettämisen kummilapselle????
Korteja silti lähetän joka merkipäivän kunniaksi.
Kummin velvollisuus????
22
8198
Vastaukset
- Täti kummitus
Kummitustäti olikin jollakin toisella eli vaihdoin sen Täti kummitukseksi.
- mieku
Ei sylikummi ole ainut oikea kummi, kaikki yhtä oikeita. Sylikummia ei edes merkitä mihinkään kirkonkirjoihin ylös mitenkään muita erikoisemmin.
Kummin velvollisuus ei ole ostaa yhtään lahjaa, vaikka näin yleensä kuvitellaan. Lahjoja kummi voi ostaa, jos tahtoo ja on varaa.. Tärkeintä kummilapselle olisi kummin kanssa vietetty aika, tämä ei tietysti aina onnistu, jos on välimatkaa tai muuta. Kummin tärkein velvollisuus olisi olla lapsen ystävä, ainakin minun mielestäni..
Joskus periaate lahjojen ostoon on ollut ettei niitä rippikoulun jälkeen enää osteta, joskus lahjat loppuvat jo aikaisemmin, se kai riippu kummin halukkuudesta ostamiseen, ja siihen millaiset välit on..
Minulla kummeina kaksi pariskuntaa, joista toinen ei rippipäivän jälkeen ole laittanut lahjoja, kortin syntymäpäivänä. Toisen kummitätini kanssa taasen lähettelen sähköpostia ja kortteja puolin sun toisinkin. Hän myös lähettelee välillä rahaakin, ymmärtää opiskelija elämän ja halusi auttaa.. minusta se oli hienoa, jo ihan eleenä.
Mutta sinun tapauksessasi en ehkä enää kortteja enempää lähettelesi, kummilapsesi on kuitenkin jo melkein aikuinen ja voisi itse ottaa sinuun yhteyttä, jos haluaa olla kanssasi tekemisissä. Oletko saanut kiitosta lahjoistasi? Tai onko kummilapsesi muuten ottanut sinuun yhteyttä? omani on vasta 2kk vanha ja toivon että meille tulee lämmin suhde, vaikkemme joka päivä näekkään.. toivotan onnea pohdintoihisi!- Täti kummitus
Kiitoksia kaikille tähän mennessä vastanneille. =)
Aluksi en saanut mitään postia, kunnes puhuin kummilapsen mummolle etten tiedä, onko posti päässyt perille. Ja että voiko hän ottaa asiasta selvää.
Postia olen saanut kummilapseltani vasta ylä-asteikäisenä. Aina vähän ennen syntymäpäivää tai ennen joulua, joissa hän kiittää viimeksi saaduista lahjoista. Postia tulee yksi kirje vuodessa. Olen iloinen kun saan edes sen! =)
Asun aika kaukana hänestä. Kesällä käytiin katsomassa kummilastani, tuntui tosi kivalta. =)
Pelkään vain, että jos lopetan lahjojen (syntymäpv.-,nimipv.-ja joululahjan)antamisen, niin unohtaako hän minut kokonaan!=(
- mari
Oma kummitätini lopetti muistamisen rippijuhlaan "virallisesti" ilmoittamalla asiasta. Ilmaantui kuitenkin yo-juhliini. Sen jälkeen ei ole nähty eli yli 20v sitten...
Rippijuhla se taitaa olla sellainen virallinen meininki, kun silloin tavallaan astutaan aikuisten elämään. Surku juttu, kun ei ole kummius toiminut. Minullakin on kummitytär, mutta hän on läheisempi siskoni kanssa, kun heillä on samat harrastukset. - marina
kummin velvollisuuksien katsotaan usein loppuvan lapsen ripillepääsyyn. näin myös omalla kohdallani, joskin kummit on sitten muistaneet vielä yo-päivänä ja hääpäivänä, mutta muuten ei ole tullut edes synttärinä tekstiviestiä, vaikka muuten läheiset välit kummeihin onkin.
itse aion noudattaa samaa periaatetta, eli koska ripillepäästyään lapsi ottaa vastuun omasta uskonnostaan, loppuu myös kummin työ ja siinä samalla ylimääräiset lahjomiset.- minnelinali
Ehkä se lahjojen lähettely ynnä muut loppuu siinä kun on ripille päästy, mutta minun kummini ovat pitäneet yhteittä ripinkin jälkeen.Ehkä se lahja saanti loppui ripille pääsyn jälkeen, mutta kummini ovat onnittelut lähettänyt ihan kortilla, sähköpostilla tai tekstarilla.Naimisiin kun menin olivat kummini paikalla, paitsi ne jotka eivät ole pitäneet ikinä yhteyttä. Kyllä ainakin minun lapseni kummit pitävät itse yhteyttä kummilapseensa,ja se on ihana asia.Tottahan minä itse pyydän lasten syntymäpäiville ja ynnä muuta.
Mutta jos et ole kovin läheinen kummilapseesi niin voit ilmoittaa että kummin työsi on ohi ja seuraavan kerran hän saa lahjan kun menee naimisiin, niin minullekkin ilmoitti yksi kummeistaa. - hulttiokummitäti
minnelinali kirjoitti:
Ehkä se lahjojen lähettely ynnä muut loppuu siinä kun on ripille päästy, mutta minun kummini ovat pitäneet yhteittä ripinkin jälkeen.Ehkä se lahja saanti loppui ripille pääsyn jälkeen, mutta kummini ovat onnittelut lähettänyt ihan kortilla, sähköpostilla tai tekstarilla.Naimisiin kun menin olivat kummini paikalla, paitsi ne jotka eivät ole pitäneet ikinä yhteyttä. Kyllä ainakin minun lapseni kummit pitävät itse yhteyttä kummilapseensa,ja se on ihana asia.Tottahan minä itse pyydän lasten syntymäpäiville ja ynnä muuta.
Mutta jos et ole kovin läheinen kummilapseesi niin voit ilmoittaa että kummin työsi on ohi ja seuraavan kerran hän saa lahjan kun menee naimisiin, niin minullekkin ilmoitti yksi kummeistaa.En muista, että omat kummini (isäni veli ja vaimonsa) olisivat muistaneet kaikkia syntymäpäiviäni ennen ripille pääsyä lahjoin. Sain heiltä vielä 18v. lahjan sekä häälahjan.
Oma kummipoikani pääsi ripille 2004 ja silloin sovittiin, ettei enää lahjoja. Hänen ollessa pienempi kävimme n. kerran vuodessa jossain esim. Heurekassa. Yökylässä hän oli sisaruksineen ehkäpä kerran vuodessa.
Kummityttöni täyttää kesällä 2v. Asumme lähekkäin ja runsaan vuoden on ollut tapana vähintään kerran viikossa nähdä. Kun omat lapset on jo "isoja", niin on aivan ihastuttavaa seurata pienen taapertajan edesottamuksia. Vähistä varoistani en voi paljon lahjuksia ostella mutta olen ajatellut, että sitä yhteistä aikaa ei korvaa mikään. Meillä on oikein mukavaa yhdessä ja silloin tällöin vietämme naisteniltaa.
Kummilapsillani on 14v. ikäero, joten hyvin on huomattavissa miten oma suhtautuminen kummiuteen on muuttunut. Molemmilla kummilapsillani on 4 kummia, enkä siis ole kummankaan sylikummi.
Molemmilla omilla lapsillani on kaksi kummia. Vanhemman kummitäti muistaa synttärit ja nimpparit ja jouluna, nuoremman kummit ovat juuri eronneet, joten ei vielä tiedä mitä he muistavat tai eivät muista. - Täti kummitus
hulttiokummitäti kirjoitti:
En muista, että omat kummini (isäni veli ja vaimonsa) olisivat muistaneet kaikkia syntymäpäiviäni ennen ripille pääsyä lahjoin. Sain heiltä vielä 18v. lahjan sekä häälahjan.
Oma kummipoikani pääsi ripille 2004 ja silloin sovittiin, ettei enää lahjoja. Hänen ollessa pienempi kävimme n. kerran vuodessa jossain esim. Heurekassa. Yökylässä hän oli sisaruksineen ehkäpä kerran vuodessa.
Kummityttöni täyttää kesällä 2v. Asumme lähekkäin ja runsaan vuoden on ollut tapana vähintään kerran viikossa nähdä. Kun omat lapset on jo "isoja", niin on aivan ihastuttavaa seurata pienen taapertajan edesottamuksia. Vähistä varoistani en voi paljon lahjuksia ostella mutta olen ajatellut, että sitä yhteistä aikaa ei korvaa mikään. Meillä on oikein mukavaa yhdessä ja silloin tällöin vietämme naisteniltaa.
Kummilapsillani on 14v. ikäero, joten hyvin on huomattavissa miten oma suhtautuminen kummiuteen on muuttunut. Molemmilla kummilapsillani on 4 kummia, enkä siis ole kummankaan sylikummi.
Molemmilla omilla lapsillani on kaksi kummia. Vanhemman kummitäti muistaa synttärit ja nimpparit ja jouluna, nuoremman kummit ovat juuri eronneet, joten ei vielä tiedä mitä he muistavat tai eivät muista.Luettuani kaikki nämä kirjeet , huomasin kuinka ihania kummeja täällä on. = )
Joillekin kummilapsille / kummilapsen vanhemmille raha / lahjat ovat hirmu tärkeitä. Minusta olisi ollut kiva käydä kummien luona kylässä, mutta kun eivät koskaan pyytäneet,vaikka asuivat naapurissa. = (
Hulttiokummitäti, en tiedä mitä tarkoitat nimimerkilläsi, mutta tekstistäsi ainakin huokui lämpöä ja välittämistä, itse arvostan sitä suuresti.= )
- kummi ja -lapsi
Minusta kummius ei ole mikään velvollisuus vaan kunniatehtävä. Itse ainakin olemme valineet lapsillemme kummitädi ja -sedät vain sillä perusteella, ketkä ovat meille vanhemmille läheisiä ihmisiä ja siis kummiuden "arvoisia". Emme odota heiltä mitään erityistä. Emme edes sitä laatuaikaa tai lahjoja. Se on ennemminkin ollut välittämisen pyyteetön ele meiltä heille, ilman vastapalveluksen oletusta.
Omat kummini olivat tyypillisiä. Toinen lähetti kortin aina syntymä- ja nimipäivinä ja pienenä välillä saattoi muutenkin kysellä vanhempieni välityksellä kuulumisia. Toinen ei edes muistanut koskaan ikääni... vaan eipä tuo haitannut. Miksi olisi haitannut? Olihan ympärilläni muitakin aikuisia, en tuntenut jääväni mistään paitsi. Tietenkin olisi mukavaa, jos kummit pitäisivät edes kummilapsensa vanhempiin jotain yhteyttä ja esim- lähettäisivät kortteja merkkipäivinä. Mutta kun nykyaikana monilla on useita kummilapsia, en syyllistä ketään toisin toimivaakaan.
Itse kyselen kummilapsen kuulumisia vanhemmilta, ostan lahjoja ja lähetän kortteja (mm. matkoilta, ystävänpäivänä, jouluna, merkkipäivinä). Toki voisin panostaa kummiuteen enemmänkin, mutta en varmaankaan oikein osaa. Tärkeintä kai on, että välittää kummilapsestaan, vaikka ei osaisi sitä aina niin kovasti näyttääkään. Ja jos vanhemmat tekevät kummiudesta omalla käytöksellään etäistä (asuvat kaukana eivätkä ole kiinnostuneita itse näkemään), ei kannata potea huonoa omaatuntoa. Harva rippikouluiän ylittänyt saa kummeiltaan enää edes korttia! Eli älä nyt suotta moisia mieti, olet superkummi jo noin :) - Vaan oikeuksia
Joskun ennen, kummeilla oli ns. velvollisuuksia, varsinkin, jos jompikumpi lapsen vanhempi kuolee, kummin tuli ottaa tämän paikka "hengellisessä kasvatuksessa" ja samaten "katsoa lapsen perään" Nykyään kummin asema on enenmänkin etuoikeus sekä "kunniatehtävä" ja jonkunasteinen "lahja-automaatti" Niin se maailma muuttuu. Kukin kummi tai kummiksi pyydetty, itse päättää millainen kummi on. Ei siinä mitään moraalisia standardeja enään ole olemassa.
- chen
Olivatpa aika törkeitä. :(
- miu
Minusta kummin tärkein tehtävä on olla osana lapsen elämää. Minulla on nyt 2,5 kk tyttö, ja toivon, että kummit kävisivät lasta katsomassa ja viettäisivät muutenkin aikaa hänen kanssaan. Onhan heidän tehtävänsä olla lapsen aikuisia ystäviä.
Itselläni on aivan ihanat kummit, joiden kanssa olen edelleenkin paljon tekemisissä. Muistan kun olin lapsena ylpeä, että juuri he ovat kummejani. Vietin heidän kanssaan paljon aikaa.
Olen jostain kuullut, että rippikoulun jälkeen ei "tarvitse" enää lahjoilla muistaa, mutta jokainenhan voi tehdä niinkuin parhaaksi näkee. Luulisin, että voit ihan hyvin lopettaa lahjojen lähettämisen, koska he eivät pidä sinuun mitään yhteyttä. Aika kummallista kyllä...Miksi sinut sitten pyydettiin alunperinkään kummiksi, jos ei kerran yhteyttä pidetä?- Täti kummitus
Olen joskus ajatellut,että mikä oli kummilapsen vanhempien syy valita minut kummiksi lapselleen?
Olisiko....?!
Tarvittiin kaksi kummia toinen oli lapsen Äidin paras työkaveri ja toinen olin minä, lapselle jotain sukua.
Lapsenlikaksi "kummin velvollisuus" jota minä tein aluksi pyynteettömästi. Kieltäydyin siitä, koska katsoin se lapsen parhaaksi, äiti kotona eikä ravintolassa. Lapsen äiti loukkaantui siitä kovasti. Lupasin ihan päiväsaikaan tulla katsomaan kummilasta, mutta kutsua ei tullut.
Olen ajatellut, että ehkä minua ei otettu ihan vakavissaan, koska olin heidän silmissään vielä ihan lapsi.
Toinen kummeista oli minua paljon vanhempi.
Itse toivon, että kummilapsi ja minä voitaisiin joskus ystävystyä. = )
- kummikumminen
Kummius on vanha kirkollinen tapa, ei muuta.Nykyaikana kummeilla ei ole mitään lainalaista virkaa. Eikä se velvoita sinua mihinkään.
- Piupi
Itse en halua lapseni kummeilta mitään kristinuskoon liittyvää,ei lahjoja tms,vaan ihmiset valitaan sen perusteella kuinka läheisiä he meille ovat ja haluavatko he olla elämässämme aina. Lapselleni toivon heistä läheisiä aikuisia,ihmisiä joihin turvata ja joille uskoutua ja joilta kysyä neuvoa omien vanhempien ehkä liiallisen subjektiivisuuden vuoksi..ajatuksena kaunis mutta mahtaako toimia.
- fog1
minun mielestä kummius on aivan ihana asia! ei velvollisuus! minulla on kaksi kummilasta toinen poika ja toinen tyttö...tyttöä en niin kovin usein näe, koska he asuvat kaukana, kun taas poikaa joka viikko!
olen itse 16 ja kummilapseni eivät vielä edes vuotta, mutta ainakin kummipoikani kanssa olen jo "suunnitellut" (lörpötellyt että sitten kun oot iso niin...) sitä ja tätä :P
itselläni on aivan ihanat kummit: äitini sisko ja veli sekä yksi perhetuttu. juurikin tämä perhetuttu on suunnitellut "lahjuksien" annon siten että silloin kun täytin 10 hän kysyi haluisinko joka vuosi syntymäpäivälähjaksi yhden pienen amuletin. Silloin kun täytän 18 saan päättää haluanko kaula,- ranne- vai nilkkakorun, johon kaikki vuosien mittaan kerääntyneet amuletit liitetään, jotta muistan jokaisen syntymäpäiväni! mielestäni aivan ihan idea!!
kummin oikea velvollisuus on huolehtia siitä että kummalapsi oikean uskonollisen kasvatuksen, joten periaatteessa velvollisuus päättyy rippikoulun jälkeen...- Täti kummitus
Kun olet vielä niin nuori niin ajattelin, että pystyt antammaan kummilapsenkin näkökulmasta katsottuna vastauksen ajatukseeni eli;
Koska olisi hyvä lopettaa lahjojen antamisen kummilapselle?
Tulin sellaiseen tulokseen etten poista kaikkia kerralla, vaan vähennetään pikkuhiljaa. 16-vuotiaalta nipistetään nimipäivälahja ja 17-vuotiaalta nipistetään joululahja ja 18-vuotis syntymäpäivää vielä vietetään lahjan kera mutta 19-vuotiaalta jo nipisteään pois synymäpäivälahja. Nipistyksien tilalle tulee onnittelukorttit. Hää- ja valmistujaisjuhlat ovat tietenkin eriasia.
Meillä on kolme kummilasta (17,12 ja 10)ja kaikki ovat serkuja meidän lapsillemme.
Amuletti lahja on tosi kiva idea. Missä niitä myydään? Sopisiko sellainen lahja pojalle? = ) - fog1
Täti kummitus kirjoitti:
Kun olet vielä niin nuori niin ajattelin, että pystyt antammaan kummilapsenkin näkökulmasta katsottuna vastauksen ajatukseeni eli;
Koska olisi hyvä lopettaa lahjojen antamisen kummilapselle?
Tulin sellaiseen tulokseen etten poista kaikkia kerralla, vaan vähennetään pikkuhiljaa. 16-vuotiaalta nipistetään nimipäivälahja ja 17-vuotiaalta nipistetään joululahja ja 18-vuotis syntymäpäivää vielä vietetään lahjan kera mutta 19-vuotiaalta jo nipisteään pois synymäpäivälahja. Nipistyksien tilalle tulee onnittelukorttit. Hää- ja valmistujaisjuhlat ovat tietenkin eriasia.
Meillä on kolme kummilasta (17,12 ja 10)ja kaikki ovat serkuja meidän lapsillemme.
Amuletti lahja on tosi kiva idea. Missä niitä myydään? Sopisiko sellainen lahja pojalle? = )miks ei sopis pojalle! kannataa kumminkin ensin vaikka kysästä että mitäs kummipoika tykkää tämmösestä lahjaideasta? ja kannattaa myös varmistaa, että amuletit on tarpeeksi pieniä, etteivät ne häiritse esim. ranteessa...
joo, mä kannatan kans tota pikkuhiljaa lopettamista! ite oon ajattellu semmosta että ku lapset on tarpeeks isoja ni vien ne esim. lintsille tai jtn. vastaavaa. Kun ne pääsevät leikki-iästä niin ehkä esim. joku lahjakorttisysteemi olisi myös kiva... tyyliin että saa synttärilahjaksi lahjakortin johonkin kauppaan mistä saa sitten valita sen mikä miellyttää...
amuletteja saa ihan tavallisista kultakaupoista, joten sieltä vain valitsemaan mieleisimmät..
*kovasti jo odottelee seuraavia synttäreitä*
- ei ole lahjakone
kirkko käsittää kummiuden, niin että kummius on tuki ja opettaja lapsen kristillisessä kasvatuksessa. ja se päättyy (ei kummius, vaan "velvollisuus" tässä kristillisessä kasvatustyössä") lapsen päästessä ripille eli tämä kristillinen kasvatus siirtyy sen jälkeen seurakunnalle. näin juhlavasti se meille selitettiin, kun poika viime kesänä kävi rippikoulun. Se rippiseremoniakin on nyt muutama vuosi sitten muuttunut niin, että kummit menevät siunaamaan kummilapsensa alttarille, kun nämä nauttivat pyhää ehtoollista.
Kummius ei tarkoita sitä että ostetaan lahjoja, vaikka useimmat sen mieltääkin velvoitteena. Minä itse pidän arvossa sitä yhteydenpitoa muuten, mitä kummit harrastavat poikaani kohtaan, soittelevat usein ja kysyvät kuulumisia ja käy usein kylässä vaikka ovat kiireisiä. Pojan ollessa pienempi, ostelivat vähän turhankin usein lahjoja, ja sanoin jo silloin heille, että tulisivat joskus ilman tuliaisia että lapsi oppisi arvostamaan käyntejänne muultakin pohjalta kun tuliaisten takia. Nyttemmin poika on jo teini-iässä, eikä odotakaan muuta kun tätä luonnollista yhteydenpitoa ja tukemista eri käytännönasioissa, missä minä neuvoineni en riitä.- myös ennen merkkipäiviä
minua, siis ENNEN OMIA syntäreitä ja joulua tulee esim. sähköpostiviesti, nyt 12 v.täyttävältä pojalta! Tämä vinkkinä minule että muistan HANKKIA LAHJAN. Muuta yhteyttä ei ole kuin että käymme lapsen perheen luona koska lapsi on sisareni. Ahdistaa tämä materialistisuus, olen viime aikoina alkanut maksaa esim. laskettelulippuja ja käynyt hänen kanssaan elokuvissa tavaran antamisen sijasta.
Huvittaa, kun koulukuvia en ole ekaluokan jälkeen saanut.Minä toivoisin jotain yhteyttä muutoinkin myös kummilapsen puolelta, ei vain muistutuksia olemasssaolosta kun juhlapäivät lähestyy :(
Perheen arvot on jo pienenä iskostettu lapsiin. Esim. jos vie tuliaisiksi karamellipussin,tuliaisen saaja ei edes kohteliasisuussyistä avaa pussia ja tarjoa muille, vanhemmat ei tietenkään tähän kehoita. Mitä jos joku vieraista sattuisi ottamaan namun ja itselle ja omalle väelle jäisi vähemmän? - Pirre
myös ennen merkkipäiviä kirjoitti:
minua, siis ENNEN OMIA syntäreitä ja joulua tulee esim. sähköpostiviesti, nyt 12 v.täyttävältä pojalta! Tämä vinkkinä minule että muistan HANKKIA LAHJAN. Muuta yhteyttä ei ole kuin että käymme lapsen perheen luona koska lapsi on sisareni. Ahdistaa tämä materialistisuus, olen viime aikoina alkanut maksaa esim. laskettelulippuja ja käynyt hänen kanssaan elokuvissa tavaran antamisen sijasta.
Huvittaa, kun koulukuvia en ole ekaluokan jälkeen saanut.Minä toivoisin jotain yhteyttä muutoinkin myös kummilapsen puolelta, ei vain muistutuksia olemasssaolosta kun juhlapäivät lähestyy :(
Perheen arvot on jo pienenä iskostettu lapsiin. Esim. jos vie tuliaisiksi karamellipussin,tuliaisen saaja ei edes kohteliasisuussyistä avaa pussia ja tarjoa muille, vanhemmat ei tietenkään tähän kehoita. Mitä jos joku vieraista sattuisi ottamaan namun ja itselle ja omalle väelle jäisi vähemmän?Ihan järkevää ajatella, että jos ei kummilapsi muista kummiaan, muuta kun omien lahjojensa muistuttajana. Niin ei kummienkaan tarvi paljon muistaa.
Minä ja poikani muistetaan kummeja säännöllisesti. Ehkä siksikin koska he ovat samalla minun veli ja hänen avovaimonsa. Poikani maalaa heille tauluja jo pienestä pitäen. kirjoitetaan kortteja ja ostetaan merkkipäivälahjoja tai askarrellaan itse.
Minusta kyllä tuo kummius pitäisi olla vuorovaikutteista, eikä vaan odotettaisi yksipuolisesti toiselta lahjoja ja muistamista.
Minusta juuri tuo muistaminen on tärkein ja yhteydenpito. ei lahjat. - Kummityttö
Pirre kirjoitti:
Ihan järkevää ajatella, että jos ei kummilapsi muista kummiaan, muuta kun omien lahjojensa muistuttajana. Niin ei kummienkaan tarvi paljon muistaa.
Minä ja poikani muistetaan kummeja säännöllisesti. Ehkä siksikin koska he ovat samalla minun veli ja hänen avovaimonsa. Poikani maalaa heille tauluja jo pienestä pitäen. kirjoitetaan kortteja ja ostetaan merkkipäivälahjoja tai askarrellaan itse.
Minusta kyllä tuo kummius pitäisi olla vuorovaikutteista, eikä vaan odotettaisi yksipuolisesti toiselta lahjoja ja muistamista.
Minusta juuri tuo muistaminen on tärkein ja yhteydenpito. ei lahjat.No siis itsehän olen 16 vuotias nuori,muistan kummiini aina. Kummini pitää minuun yhteyttä melkein päivittäin,vaikka hänellä on seitsemän omaa lasta.On ihanaa kuulla kummilta kuinka sille on tärkeä,jakuinka paljon se rakastaa. On myös itse erittäin ihanaa kertoa kummille samoin. Minusta on tärkeää myös että muistaminen on molemmin puolista. Vaikka olen jo 16 vuotias niin olen kummiini jatkuvasti yhteydessä.Olen päättänyt että olen kummiini aina yhteydessä. Pari päivää sitten puhuimme kummini kanssa kuolemasta kun suvussani on veritulppaan kuollut lähes kaikki että minäkin kuolen siihen sitten joskus. no kummitätini kertoi että hän kuolee varmaan syöpää kun sitä niiten sovussa kantautuu. en kestänyt sitä,aloin itkemään ja sanoin kummitädilleni ei puhuta tästä enään. En tiedä miten tuun kestää edes sen päivän kun kummitädistä on aika jättää. Se on vaan mulle niin ihana ja rakas ihminen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta812047Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181763- 161634
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211440Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu641374hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo191311Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61282- 751282
En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121264Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101231