Onko sinulla riskinottokykyä ?

Jermu

Mikä on suurin riski, jonka olet ottanut elämässäsi?
Miksi teit tuon ratkaisun ja onnistuitko?
Oletko koskaan katunut, ettet uskaltanut ottaa tietoista riskiä?
Nyt voit omalla riskillä vastata tähänkin kyselyyn ja lupaan, ettei riskifaktori karkaa käsistä. Ennen vastausta, voit kilauttaa kaverille tai kysyä Googlesta. Lopun riskistä puolittaa tuo tuttu 50-50, joka poistaa vastauksestasi ylimääräiset kohinat pois.

66

2275

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Hämäläinen

      Elän varman päälle

      • Jermu

        Oletko koskaan katunut, ettet ole joskus repäissyt oikein kunnolla ja näet sitten, kun muut ovat uskaltaneet ja onnistuneet?


      • Hämäläinen
        Jermu kirjoitti:

        Oletko koskaan katunut, ettet ole joskus repäissyt oikein kunnolla ja näet sitten, kun muut ovat uskaltaneet ja onnistuneet?

        Elämäni on sujunut oikein mukavasti suorin raitein,ei ole ollut mitään syytä kadehtia ketään


    • T.R.maalari.N

      ...jospa luettelen mielestäni 5 suurinta:
      1. rakastuminen
      2. oman yrityksen perustaminen
      3. ds-eroottisen kaunokirjallisen teoksen
      kirjoittaminen omalla nimellä
      4. matka Thaimaahan heti zunamin jälkeen
      5. jermun kuvailu silkkitakkimieheksi

      ...tiedä häntä mikä noista sitten osottautuu suurimmaksi *kyyristelee jo* ;))

      • T.R.maalari.N

        ..että onko kykyä elää niin, että ei ottaisi riskejä....


      • Jermu

        Tuossa listassasi on tempaus, joka ei ole selitettävissä pelkästään riskinottokyvyllä. Se ylittää tyhmyysrajat aika kirkkaasti..Kjäh!
        No asiaan.
        1. Olet perimmäisten kysymysten äärellä, koska en määrittänyt riskiä avauksessani tarkasti.Moni ajatteli tietysti asiaa taloudelliselta kannalta, koska sehän se mediassakin on ykkösaiheita mm. "riskisijoitus" yms. termit. Se sinun 1. vaihtoehtosi on varmaan meitä kaikkiakin koskettava riski. Uskallatko tuntea toista kohtaan niin syvästi, että teet kaikkesi toisen puolesta ja pistät kaiken peliin.
        2.Taloudellisella puolella tuo yrityksen perustaminen on varmasti aivan toista luokkaa riskifaktorilla, kuin esim. oman asunnon osto.
        3.öö, en sotkeudu...Riski?
        4.Riskifaktorin mukaan riski on suuri. Fyysinen ja psyykkinen trauma...
        5.Olet valintasi tehnyt. Kyse ei ollut riskistä vaan tyhmästä tempusta.


      • maron
        Jermu kirjoitti:

        Tuossa listassasi on tempaus, joka ei ole selitettävissä pelkästään riskinottokyvyllä. Se ylittää tyhmyysrajat aika kirkkaasti..Kjäh!
        No asiaan.
        1. Olet perimmäisten kysymysten äärellä, koska en määrittänyt riskiä avauksessani tarkasti.Moni ajatteli tietysti asiaa taloudelliselta kannalta, koska sehän se mediassakin on ykkösaiheita mm. "riskisijoitus" yms. termit. Se sinun 1. vaihtoehtosi on varmaan meitä kaikkiakin koskettava riski. Uskallatko tuntea toista kohtaan niin syvästi, että teet kaikkesi toisen puolesta ja pistät kaiken peliin.
        2.Taloudellisella puolella tuo yrityksen perustaminen on varmasti aivan toista luokkaa riskifaktorilla, kuin esim. oman asunnon osto.
        3.öö, en sotkeudu...Riski?
        4.Riskifaktorin mukaan riski on suuri. Fyysinen ja psyykkinen trauma...
        5.Olet valintasi tehnyt. Kyse ei ollut riskistä vaan tyhmästä tempusta.

        äskeisistä oli se tyhmä teko, sekö Thaimaan reissu heti tsunamin jälkeen? Jos ei koskaan ota mitään fyysistä riskiä jää hyvin monesta kokemuksesta paitsi. Ilman riskejä elämä on liian latteaa ja hidastempoista. Ja jo pelkkä autolla liikenteeseen lähteminen on riski, joten minkä me kukin riskiksi ajattelemme. Jos lähtisin hiihtämääm pohjoisnavalla se olisi kyllä aikamoinen riski, silti jotkut sen tekevät, joku on jäänyt sille tielleen ja jotkut ovat palanneet yhtä suurta kokemusta rikkaampina. Taloudellinen riski on aivan erilainen, siinähän ei ole kysymys ruumiillisesta vahingoittumisen mahdollisuudesta. Mutta ilman riskejä olisi moni miljonääri jäänyt tavallisaksi duunariksi. Tokkopa silti sen onnellisemmaksi on tullut. Raha ei tuo onnea, mutta fyysinen riskinotto tuo tunteen että on pystynyt tekemään jotakin mitä eivät kaikki uskalla tehdä. Ja se jää muistoihin kun emme enää pysty kaikkea sitä tekemään mitä ennen pystyimme.


      • T.R.maalari.N
        Jermu kirjoitti:

        Tuossa listassasi on tempaus, joka ei ole selitettävissä pelkästään riskinottokyvyllä. Se ylittää tyhmyysrajat aika kirkkaasti..Kjäh!
        No asiaan.
        1. Olet perimmäisten kysymysten äärellä, koska en määrittänyt riskiä avauksessani tarkasti.Moni ajatteli tietysti asiaa taloudelliselta kannalta, koska sehän se mediassakin on ykkösaiheita mm. "riskisijoitus" yms. termit. Se sinun 1. vaihtoehtosi on varmaan meitä kaikkiakin koskettava riski. Uskallatko tuntea toista kohtaan niin syvästi, että teet kaikkesi toisen puolesta ja pistät kaiken peliin.
        2.Taloudellisella puolella tuo yrityksen perustaminen on varmasti aivan toista luokkaa riskifaktorilla, kuin esim. oman asunnon osto.
        3.öö, en sotkeudu...Riski?
        4.Riskifaktorin mukaan riski on suuri. Fyysinen ja psyykkinen trauma...
        5.Olet valintasi tehnyt. Kyse ei ollut riskistä vaan tyhmästä tempusta.

        sisältyi nimenomaan tuohon tekoon jonka jätit analysoimatta....
        Koska tuo teko, vaikutti muidenkin kuin, omaan elämääni... lasteni elämään. Tai voisi vaikuttaa.

        Onnekas ja osittain myös kohtuullinen arvioija olen.... koska hallitsemattomia riskejä, en vielä tähän mennessä ole ottanut. Eikä takkiin tai silkkipusakkaan, ole paikkoja ja tahroja kummempaa, tullut.


      • Jermu
        maron kirjoitti:

        äskeisistä oli se tyhmä teko, sekö Thaimaan reissu heti tsunamin jälkeen? Jos ei koskaan ota mitään fyysistä riskiä jää hyvin monesta kokemuksesta paitsi. Ilman riskejä elämä on liian latteaa ja hidastempoista. Ja jo pelkkä autolla liikenteeseen lähteminen on riski, joten minkä me kukin riskiksi ajattelemme. Jos lähtisin hiihtämääm pohjoisnavalla se olisi kyllä aikamoinen riski, silti jotkut sen tekevät, joku on jäänyt sille tielleen ja jotkut ovat palanneet yhtä suurta kokemusta rikkaampina. Taloudellinen riski on aivan erilainen, siinähän ei ole kysymys ruumiillisesta vahingoittumisen mahdollisuudesta. Mutta ilman riskejä olisi moni miljonääri jäänyt tavallisaksi duunariksi. Tokkopa silti sen onnellisemmaksi on tullut. Raha ei tuo onnea, mutta fyysinen riskinotto tuo tunteen että on pystynyt tekemään jotakin mitä eivät kaikki uskalla tehdä. Ja se jää muistoihin kun emme enää pysty kaikkea sitä tekemään mitä ennen pystyimme.

        eli kohta 5....Jermun kiusaaminen. Siitä seuraa tappelus.Kjäh!
        Taloudellisen riskin otto vaikuttaa usein myös psyykeen. Jos kaikki epäonnistuu, voi tilannetta todella verrata hiihtoretkeen napajäätiköllä ilman suksia.
        Fyysinen riskinotto on sitten todellakin erilaista. Kokemusta on siitäkin. En välttämättä suosittele muille, vaikka itse vielä elossa olenkin. Adrenaliinipaukku ja elossaolemisen tunne on todella valtava jälkikäteen.


      • Jermu
        T.R.maalari.N kirjoitti:

        sisältyi nimenomaan tuohon tekoon jonka jätit analysoimatta....
        Koska tuo teko, vaikutti muidenkin kuin, omaan elämääni... lasteni elämään. Tai voisi vaikuttaa.

        Onnekas ja osittain myös kohtuullinen arvioija olen.... koska hallitsemattomia riskejä, en vielä tähän mennessä ole ottanut. Eikä takkiin tai silkkipusakkaan, ole paikkoja ja tahroja kummempaa, tullut.

        halukas kommentoimaan sellaista tilannetta, joka on sinulle tärkeä juttu varmasti, mutta ei voi aueta minulle tällaisella palstahöpöttelyllä. Sellainen teos pitää ensin lukea ja ajatella tilannetta toisen kannalta ja siitäkin huolimatta olen vain ulkopuolinen. Ei ole tarkoitus nyt madaltaa sen tilanteen tärkeyttä sinulle. Päinvastoin...Ymmärräthän, että kuulostaisi hullulta ruveta "analysoimaan" teosta ja sen kirjoittajaa tietämättä sen enempää asiasta.


      • T.R.maalari.N
        Jermu kirjoitti:

        halukas kommentoimaan sellaista tilannetta, joka on sinulle tärkeä juttu varmasti, mutta ei voi aueta minulle tällaisella palstahöpöttelyllä. Sellainen teos pitää ensin lukea ja ajatella tilannetta toisen kannalta ja siitäkin huolimatta olen vain ulkopuolinen. Ei ole tarkoitus nyt madaltaa sen tilanteen tärkeyttä sinulle. Päinvastoin...Ymmärräthän, että kuulostaisi hullulta ruveta "analysoimaan" teosta ja sen kirjoittajaa tietämättä sen enempää asiasta.

        kysehän on enemmän... kokemisen jakamisesta. L. kerroin vain, miten itse nuo riskinottoni koin. Ja toin keskusteluun mukaan sen näkökulman, että sitä suuremmalta riski tuntuu, mitä laajempaa ihmisjoukkoa se koskettaa...
        Jos on vastuussa vain itselleen ja itsestään, on riskinottokynnys matalampi, kuin silloin jos kantaa vastuuta myös joistain muista.

        eikö vain?


      • maron
        Jermu kirjoitti:

        eli kohta 5....Jermun kiusaaminen. Siitä seuraa tappelus.Kjäh!
        Taloudellisen riskin otto vaikuttaa usein myös psyykeen. Jos kaikki epäonnistuu, voi tilannetta todella verrata hiihtoretkeen napajäätiköllä ilman suksia.
        Fyysinen riskinotto on sitten todellakin erilaista. Kokemusta on siitäkin. En välttämättä suosittele muille, vaikka itse vielä elossa olenkin. Adrenaliinipaukku ja elossaolemisen tunne on todella valtava jälkikäteen.

        kiusaaminen voi olla aikamoinen riskinotto, mutta maronin kiusaaminen on vielä isompi riski Kjäh kjäh... vain itsellesi:-) Nyrkkeilyhanskat esiin ja virtuaalitaistelu alkakoon - ai niin eihän tämä ollutkaan Nintendo..no voihan hiisi:-(


      • Jermu
        T.R.maalari.N kirjoitti:

        kysehän on enemmän... kokemisen jakamisesta. L. kerroin vain, miten itse nuo riskinottoni koin. Ja toin keskusteluun mukaan sen näkökulman, että sitä suuremmalta riski tuntuu, mitä laajempaa ihmisjoukkoa se koskettaa...
        Jos on vastuussa vain itselleen ja itsestään, on riskinottokynnys matalampi, kuin silloin jos kantaa vastuuta myös joistain muista.

        eikö vain?

        Sen takia otankin paljon pienempiä riskejä taloudellisessa tilanteissa, liikenteessä ja työtehtävissäni...Tarttee nääs katsella noitten penskojenkin perään.


      • maron

        Rakel Liekki?????????????????????????


    • Bond

      kovasti paljon

      • Jermu

        paljon on !


    • taikanainen

      oli yrittäjäksi alkaminen 12v sitten tutusta ja turvallisesta palkkatyöstä.
      Omasta mielestäni olen onnistunut, koen että elämäni on enemmän "hallussani" kuin aiemmin. Rikastumisesta kyllä ei liene pelkoa.... pienyrittäjällä.

      Alkuun "kulttuurishokki" oli melkoinen, asettua näkemään tavallaan se toinen puoli asiasta kuin mihin oli työntekijänä tottunut. Monen asian ymmärsi siinä vaiheessa kirkkaasti, kun aiemmin ei joko ollut ajatellut jotain asiaa, tai ei ollut uskonut :)

      • taikanainen

        no, kait sitä surikin joskus... :))

        mutta oikaisuna kirjanoppineille :suurin riskini...


      • Jermu

        koska taloudelliset arvot eivät ole ainoita lähtökohtia tuossa tilanteessa. Elämän arvot menevät monesti uusiksi ja ongelmatilanteessa ei olekkaan muuta tukea, kuin omat voimavarat.


      • taikanainen
        Jermu kirjoitti:

        koska taloudelliset arvot eivät ole ainoita lähtökohtia tuossa tilanteessa. Elämän arvot menevät monesti uusiksi ja ongelmatilanteessa ei olekkaan muuta tukea, kuin omat voimavarat.

        Minun tapauksessani taloudelliset arvot olivatkin jossain listan loppupuolella, oman elämän haltuunotto ehkä siellä aika korkealla, samoin elämän laadun kohentaminen ryhtymällä työhön josta pitää, silloin työn tekeminenkin on nautinto.

        Ongelmatilanteissa sitä on alussa aika hukassa, mutta tokihan lainsäädännöllisiä yms neuvoja on saatavana sekä ostopalveluna, että ystävänapuna ammattitovereilta. Henkisellä puolella omat voimavarat ovatkin monesti ainoa ammennuslähde pienyrittäjällä.


    • plunger

      Riskin otto, sitä on usein. Koko elämä perustuu siihen että on valinnut yhden/toisen vaihtoehdon. Jälkeen, joku ratkaisu on osoittautunut hyväksi, joku toinen olisi ollut huonompi tai parempi. Seuraava valinta on taas ollut uusi tilanne, ja riippuva edellisestä.
      Yksi riski kiinnosti, työtoveri lähti investointipankin työhön, asema analyytikon tehtävissä oli avoin minulle myös, en tarttunut tilaisuuteen. Seuraavat valinnat toivat minut tähän, että marraskuussa olen ilman työtä. No, olisin voinut tehdä jo koulupoikana aivan toiset valinnat ja olisin nyt - selkävaivan takia työkyvytön rakennustyömies ehkä, tai loppuun kulunut toimittaja.
      Lyhyesti: ei ole olemassa yksi riskinotto, on ketju päätöstilanteita, joista olisi voinut kehittyä aivan toinen todellisuus. Askel toisen jälkeen.

      • Jermu

        ennen tuota marraskuuta olennaisesti. Kuten sanoitkin askelta toisen eteen ja tuleen ei saa jäädä makaamaan. Tilanne ei ole helppo, kun tietää etukäteen tapahtumista, mutta toisaalta se avaa sinulle uusia polkuja, koska tiedät tilanteesta..Sekavasti selitetty, mutta ymmärsit varmaan ajatukseni.


    • e.secco

      No varmaankin kun muutin Suomeen

      • Jermu

        ja riski on suhteessa etukäteen saatuun tietoon. Jos ei ole tietoa edes majapaikasta, niin Suomeen muutto ei ole helpoin vaihtoehto...kenellekkään.
        Jos on valmis työpaikka ja verkosto huolehtii asunnot yms. on riski "helpostikkin" hallittavissa. Kokemusta on toisinpäin, eli taidan ymmärtää mistä puhut.


    • n52

      ja otan vieläkin riskejä.

      Taloudelliset riskit sidon itseeni joten vastuu on vain minun.

      Ihmissuhteissa olen koko ikäni harrastanut riskin ottoa sillä saan aina jotain itselleni ja en taatusti ainakaan jää jälkikäteen itkemään,että mitä jos....?

      • Jermu

        Selkeät periaatteet ja sinullekkin tuli mieleen muuta, kuin pelkät kovat taloudelliset näkökohdat. Mielestäni nuo ihmissuhteetkin ovat "riski", koska valintoja pitää tehdä.


      • n52
        Jermu kirjoitti:

        Selkeät periaatteet ja sinullekkin tuli mieleen muuta, kuin pelkät kovat taloudelliset näkökohdat. Mielestäni nuo ihmissuhteetkin ovat "riski", koska valintoja pitää tehdä.

        puolella minusta riskien punnitus on huomattavasti helpompaa kuin ihmissuhteissa vaikka nekin tietysti kietoutuvat yhteen,mutta mielummin kuitenkin laitan itseni likoon täysillä ihmisiin.
        Perusjutut riittää minulle ja olen keskittynyt tunne puoleen enemmän kuin tavaran himoon.
        Koen mielummin vaikka huonoja kokeiluja kuin ei mitään ja siksi sillä puolella on otettava niitä riskejä.

        Toisessa lajissa jossa kokeilen kykyjäni ja etsin omaa osaamistani on myös riskejä,mutta nekin koen vain sellaisiksi jossa korkeitaan teen itseni naurunalaiseksi ja se ei minua luultavasti tapa ja on siis kokemus joita haen paljon,että olisi edes porukalle joitain tarinoita sitten joskus kun minunkin tahtini hidastuu.

        Hui hitto kuinka karmea kuva tuli mieleen.Minä hiihtelen hiljaa jossain kiiltävällä käytävällä ja kaikki juoksevat karkuun etteivät joutuisi taas kerran kuuntelemaan tarinaa jossa minä olen pääosassa,mutta kai se vastaus on siinä.
        En halua sitä sivuosaa tässä elämässä vaan otan sen mikä minulle omassani kuuluu.

        Siis otan tietoisesti riskejä joita en kadu koska hukkaisin katumisellani aikaa ottaa uusi riski.


    • yopollo

      strategiani on kyllä mieluummin tappion minimoiminen kuin voiton maksimoiminen. Otan vain tarkasti punnittuja riskejä.

      • Jermu

        Tarkasti ajattelet tilannetta ja hieman samanlaista olen tehnyt itsekin. Esim. noi eläkeratkaisut yms. Hajautan riskiä ja toivon parasta.


    • ole riskinottokykyä

      muuten kuin pakon sanelemana. Tosin silloin olen aina kyennyt todella hyviin ratkaisuihin riskin oton jälkeen. Aina elämä on tuonut parempaa kuin mistä olen hypännyt pois.

      • Jermu

        koska pakkotilanteessa saattaa olla vain huonoja vaihtoehtoja tarjolla ja valitse siitä sitten..


      • monesti on ollut
        Jermu kirjoitti:

        koska pakkotilanteessa saattaa olla vain huonoja vaihtoehtoja tarjolla ja valitse siitä sitten..

        että vain niitä huonoja vaihtoehtoja... en tiedä onnestako kyse vai mistä, mutta aina kun olen hylännyt ne kaikki huonot vaihtoehdot ja pinnistäen keksinyt itse edes jonkinlaisen muun vaihtoehdon, on se tie vienyt parempaan. Vaikka toki ens alkuun olenkin taapertanut hiuksia nostattavasti vailla hajuakaan mihin se tie vie!


    • Nykyisin taaksejäänyttä elämää.
      Suurimmat riskit ennen vakiintumista,oli ns.vaaralliset harrastukset sanan täydessä merkityksessä.

      Taloudellinen yksittäinen riski-investointi tuotti n.200tuh.markan menetyksen.Mutta vastaavasti toisinpäin olen onnistunut paremmin,joten kaikkineen riskinotto on plussan puolella.
      Vedonlyöti kotioloissa kuuluu tietysti elämän piristyksenä kuvioon,suurin yksittäinen lapsille häviämäni kertasumma oli Häkkisen ensimmäisen formulamestaruuden varmistumisen voittoaamun 4000 mk veto.

      • Tuo 4000 mk.vedon summa oli pieni työtapaturma,koska tulin luvanneeksi loppupisteistä 10 mk/kpl ja Häkkisen pisteet olivat tasan sata /neljä henkilöä.Laskuvirheen osuus oli 3600 mk,mutta luvattu mikä luvattu ja maksoin pois.


      • Jermu
        emw34 kirjoitti:

        Tuo 4000 mk.vedon summa oli pieni työtapaturma,koska tulin luvanneeksi loppupisteistä 10 mk/kpl ja Häkkisen pisteet olivat tasan sata /neljä henkilöä.Laskuvirheen osuus oli 3600 mk,mutta luvattu mikä luvattu ja maksoin pois.

        velat ja vedonlyönnit on maksettava pois. Itseasiassa olet varmasti saanut arvostusta omassa piirissäsi siitä, että olet maksanut vetosi, vaikka teitkin epähuomiossa huonon diilin.


      • Jermu kirjoitti:

        velat ja vedonlyönnit on maksettava pois. Itseasiassa olet varmasti saanut arvostusta omassa piirissäsi siitä, että olet maksanut vetosi, vaikka teitkin epähuomiossa huonon diilin.

        luvulla omien rajojen etsimisen osin pelon ja ennenkaikkea suoriutumistaidon suhteen oli oma syynsä varmasti lähisukulaisellani,raskaansarjan nyrkkeilijällä,jota arvostin hänen viileän rauhallisen käytöksen ja itseluottamuksen vuoksi.Usko ja tunne omiin realiteetteihin oli hänellä sisäsyntyistä ja huokui tasapainona ympäristöön.
        Minäkään en tunnusta olleeni mikään yllytyshullu vaan eri asioiden kokeminen omakohtaisesti sai voimakkaan halun etsiä sellaisia asioita,joissa sai tuntea pelon voittamista terveyden(luokkaantumisen)tai jopa hengenmenon uhalla.


    • maron

      minua jopa arvostelleet riskinotosta, niin minä senkun otan edelleen riskejä. En niinkään taloudellisesti, se ei ole minun alaani. Mutta olen aina valmis tekemään melkein mitä vain jos haluan. Tyttäreni kanssa ollaan samanlaisia ja ollaan kohellettu jos missäkin. (En silti sano että näytän yhtä nuorelta kuin tyttäreni)Heh heh..
      Mutta liikunnallisia riskejä otan, en rahallisia. En silti ole mikää täysi sekopää, kyllä rajani tiedän, ja vain rimaa hipoen ne ylitän.

      • Jermu

        ootahan kun oikein päästään vauhtiin..
        En todellakaan tarkoittanut ainoastaan taloudellisia riskejä tässä avauksessa, joten nuo liikunnalliset riskit ovat aivan oikeassa paikassa.


    • eeroliini

      Kaikki on jotenkin vain sujunut elämässäni ihan sattumien satona

      • Jermu

        Mutta ei itsessään haastavaa. Minulle on tullut haasteita työn ja muiden tilanteiden kautta ja se on omiaan luomaan jänniteitä positiivisella tavalla.


    • Koen näin jälkikäteen jo ottamani riskit pieniksi, vaikka joskus lähiympäristö onkin päivitellyt ja ihmetellyt. Usein he eivät ole tienneet kaikkia päätöksiini vaikuttaneita tekijöitä.
      Joskus olen onnistunut paremmin ja joskus vähemmän hyvin.
      Tekemättömiä asioita en kadu, tehtyjä joskus - vähän. Katumisen sijasta koen eläneeni ja iloitsen siitä; joskus otan opikseni.

      Tulevaisuudensuunnitelmissani ja unelmissani on vielä monia asioista, joihin liittyy suurempia ja pienempiä riskejä. Odotan suurella mielenkiinnolla, mitkä niistä ehdin/onnistun vielä toteuttamaan.

      • Jermu

        ja onnistuneiden valintojen jälkeen saattaa tulla sellainen fiilis, että "miksi en tehnyt tuota aiemmin tai olisinpa laittanut enemmän peliin..."
        Pari asiaa noista jutuista. Ensinnäkin, et olisi välttämättä aiemmin onnistunut ja silloin se isomman panoksen asettaminen pöydälle ei todellakaan olisi kasvattanut muuta kuin sarvea otsalla. Jokainen voi kokeilla parilla eurolla vaikkapa peliautomaatissa..Jos tulee päävoitto, niin kuinka moni harmittelee laittaneensa liian pienen panoksen ja kuinka moni ottaa iloisesti vastaan tuon pienenkin voiton ja pistää sen taskuunsa ja lopettaa pelaamisen???


      • Jermu kirjoitti:

        ja onnistuneiden valintojen jälkeen saattaa tulla sellainen fiilis, että "miksi en tehnyt tuota aiemmin tai olisinpa laittanut enemmän peliin..."
        Pari asiaa noista jutuista. Ensinnäkin, et olisi välttämättä aiemmin onnistunut ja silloin se isomman panoksen asettaminen pöydälle ei todellakaan olisi kasvattanut muuta kuin sarvea otsalla. Jokainen voi kokeilla parilla eurolla vaikkapa peliautomaatissa..Jos tulee päävoitto, niin kuinka moni harmittelee laittaneensa liian pienen panoksen ja kuinka moni ottaa iloisesti vastaan tuon pienenkin voiton ja pistää sen taskuunsa ja lopettaa pelaamisen???

        Omat riskini liittyvät erilaisiin muutoksiin elämässä. Olen ihan liian laiska etsiäkseni aktiivisesti riskejä tai muutosta, mutta kun tilanne todella sitä vaatii, käärin hihat ja uskon pääseväni ainakin pitkällä aikavälillä vähintään tyydyttävään lopputulokseen. Tähtään tietysti parhaaseen mahdolliseen.

        Usein olen jälkikäteen hämmästellyt, miksen ole aikaisemmin ryhtynyt tekemään jotain. Mutta, jos on pitempään vain "kohtuullisen" paha olo, siihen tottuu huomaamattaan vähitellen. Vasta tilanteen muutoksen jälkeen koettu helpotus herättää ihmettelemään, miksi kummassa on antanut tilanteen jatkua niin pitkään. - En usko olevani ainoa jolle on käynyt näin.

        Tarjotut/tarjoutuvat mahdollisuudet ja uudet haasteet ovat mielestäni aina iloinen ja harkinnan arvoinen asia.

        Kaksi euroa on omasta kukkarosta otettuna mielestäni juuri sopiva summa "uhkapeliin" ;) Jos laitan sen automaattiin, pelaan entisen kollegani antaman ohjeen mukaisesti: Otan vastaan niin kauan kun kone antaa jotain ja ensimmäisen "tyhjän" kierroksen jälkeen lopetan. Joskus saan pelipanokseni takaisin, joskus voin voittaa vähän uusi pelimearkkejä, useimmiten toteutuu lupaukseni: käynpä lahjoittamassa pari euroa kansanterveydelle. - Että sellaisiakin riskejä ;))


    • tietystikkin on uskallettava ja vaikka ei aina kaikki juuri kohdalleen menisikkään , niin on vain uskallettava uudelleen.

      Oma yritys ja hyppy uuteen ammattiin , se yksi niistä riskeitä jota en ole katunut.

      Yksin matkustamista ulkomaille. Upeita kokemuksia.

      Rakkaudessa olen ottanut myöskin rikejä ja uskaltanut tehdä niitä valintoja, jotka ovat omiani ja jotka olen kokenut sen arvoisiksi.

      Elämänkatsomukselliset riskit, ja suunnata energiaani niihin tehtäviin, jotka eivät välttämättä ole suurten massojen ajattelun mukaisia.Erilaisuuden riskit.

      Olen ilmeisemmin kait aina ollut halukas haasteellisiin ja uusiin juttuihin.

      • Jermu

        Sitähän se minullekkin on ollut, vaikka näinkin kiltti ihminen olen..Kjäh!


    • Pirre*

      yksin tarvinnut ottaa mitään riskejä, minulle riski tarkoittaa vaaraa menettää omeisuutensa, joko olevan tai tulevan.

      Mieheni kanssa rakensimme ensimmäisen talomme ilman säästettyä rahaa ja velaksi otettu käsiraha vain takuuna, se oli minusta todellinen riski, mutta se kyllä kannatti.

      • Jermu

        olette laittaneet tiiminä omat voimavaranne panokseksi ja voititte. Hieno suoritus.


    • n52

      että mikä on oma kommenttisi aiheestasi?

      • Jermu

        Olen itse ottanut paljonkin riskejä vähän joka asiassa. Nyt olen siinä tilanteessa, että voin sanoa riskinoton "kannattaneen", voisi sanoa, että olen arjen voittaja.
        Perheasiat on ok. Kaikkien terveys on ok.
        Työpaikka on ok. Tulotaso on riittävä. Eläkejärjestelyt on ok.
        Kaikki tämä vaati eräänlaista hyppyä tuntemattomaan ilman takaisinpääsyä..Sellainen one-way-only. Silloin se ei tuntunut todellakaan näin helpolta, kuin tämän listaus tähän.


      • n52
        Jermu kirjoitti:

        Olen itse ottanut paljonkin riskejä vähän joka asiassa. Nyt olen siinä tilanteessa, että voin sanoa riskinoton "kannattaneen", voisi sanoa, että olen arjen voittaja.
        Perheasiat on ok. Kaikkien terveys on ok.
        Työpaikka on ok. Tulotaso on riittävä. Eläkejärjestelyt on ok.
        Kaikki tämä vaati eräänlaista hyppyä tuntemattomaan ilman takaisinpääsyä..Sellainen one-way-only. Silloin se ei tuntunut todellakaan näin helpolta, kuin tämän listaus tähän.

        Oletko siis ottanut tietoisia riskejä vai pakollisten tilanteiden tuomia?

        Jauhan nyt sitä tunnepuoli riskiä.
        Siellä puolella olet nähtävästi pystynyt vähentämään riskin suuruutta ajatellen esim.perhettäsi koska vaikutat mieheltä joka huomaa ilon siellä missä sitä on ja nauttii elämän antamista lahjoista ja näkee ne eikä katsele ohitse etsien olematonta.

        Oletko opetellut tuota riskinottoa vai onko se ollut aina sinussa?


      • n52
        n52 kirjoitti:

        Oletko siis ottanut tietoisia riskejä vai pakollisten tilanteiden tuomia?

        Jauhan nyt sitä tunnepuoli riskiä.
        Siellä puolella olet nähtävästi pystynyt vähentämään riskin suuruutta ajatellen esim.perhettäsi koska vaikutat mieheltä joka huomaa ilon siellä missä sitä on ja nauttii elämän antamista lahjoista ja näkee ne eikä katsele ohitse etsien olematonta.

        Oletko opetellut tuota riskinottoa vai onko se ollut aina sinussa?

        olen pahoillani,että sinut on sotkettu minun rinnalleni tuonne usko jutun kysymyksiin.

        Sorry!


      • Jermu
        n52 kirjoitti:

        Oletko siis ottanut tietoisia riskejä vai pakollisten tilanteiden tuomia?

        Jauhan nyt sitä tunnepuoli riskiä.
        Siellä puolella olet nähtävästi pystynyt vähentämään riskin suuruutta ajatellen esim.perhettäsi koska vaikutat mieheltä joka huomaa ilon siellä missä sitä on ja nauttii elämän antamista lahjoista ja näkee ne eikä katsele ohitse etsien olematonta.

        Oletko opetellut tuota riskinottoa vai onko se ollut aina sinussa?

        Riskinotto itsessään ei ole se tarkoitus useinkaan. Tilanne itsessään vain muodostaa sen riskin epäonnistumisesta.
        Tilanne kaupungilla: Joku tyyppi pysäyttää sinut kadulla ja alkaa vaatia puukolla uhaten lompakkoasi..Mitä teet. Annat sen hänelle ja toivot, että tilanne jää siihen???? Tai teet yhtä hullusti, kuin meikäläinen ja humauttaa sille punkkarille vekin kulmaan ja melkein katkaisee siltä käden. (ei ollut edes laatuveitsi..pyh).
        Realiteetteja minulle, mutta en toivo niitä kenellekkään tapahtuvaksi.
        Se on varmaan sellaista juttua, mitä isoisä opetti, että vaikka menis oma henki, niin kymmenen viedään mukana hautaan..ainakin. Oikein on oikein ja väärin on väärin..Se vaan on niin.


      • Jermu
        n52 kirjoitti:

        olen pahoillani,että sinut on sotkettu minun rinnalleni tuonne usko jutun kysymyksiin.

        Sorry!

        Itsehän menin sinne ja heti oli marakatti kimpussa. Tappelus päivässä pitää sefun virkeänä, vai miten se meni?
        Mulla ei ole edes käsitystä, mitä siinä poistuneessa uskonnollisessa avauksessa oli, mutta mitäs sen on väliä.


      • n52
        Jermu kirjoitti:

        Itsehän menin sinne ja heti oli marakatti kimpussa. Tappelus päivässä pitää sefun virkeänä, vai miten se meni?
        Mulla ei ole edes käsitystä, mitä siinä poistuneessa uskonnollisessa avauksessa oli, mutta mitäs sen on väliä.

        ollut oikeastaan mitään.
        Se siirrettiin vain oikealle paikalleen ja minä hölmö olin se joka halusi tänään kysyä yleistä linjaa uskon jutuista.
        Loput menikin ihan omalla painollaan.

        (jos et ikinä kerro kenellekkään niin minulla taisi olla hauskaa)

        Minkä tietysti tulen kiistämään jos joku kysyy.


    • merliNelli

      tuntuu, että koko elämä on riskinottoa..

      No, omaan yritykseen taitaa suurin riski liittyä.Taisi mennä jotenkin...velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa..:)
      En kadu, mutta joskus on toivottoman tuntuista taistelua.

      Onhan sitä kaikenlaista tapahtunut ja kun vielä yleensä tekee ratkaisuja vaiston tai tunteen varassa ajattelematta järjellä niin..kolhuja on tullut, isoja ja pieniä mutta henki kulkee vielä ja usein jopa naurattaa:)

      • n52

        sanovat,että velipuoli maksaessa,mutta mitä sitä ylipäätään saisi jos pelkäisi pienintäkin riskiä.
        Huomenta.


      • merliNelli
        n52 kirjoitti:

        sanovat,että velipuoli maksaessa,mutta mitä sitä ylipäätään saisi jos pelkäisi pienintäkin riskiä.
        Huomenta.

        Juu, joskus nuo sanonnat saavat kummallisia väänteitä..:D

        Parkkisakko...riskillä kauppakeskuskseen ja maalaistollona jäin haahuilemaan tavarapaljouden keskelle.Enhän minä muistanut koko parkkimaksua...:(


      • n52
        merliNelli kirjoitti:

        Juu, joskus nuo sanonnat saavat kummallisia väänteitä..:D

        Parkkisakko...riskillä kauppakeskuskseen ja maalaistollona jäin haahuilemaan tavarapaljouden keskelle.Enhän minä muistanut koko parkkimaksua...:(

        riskin otto?
        Löysitkö jotain ihanaa ja liittyykö se pukeutumiseen....=)


      • Jermu

        pienyrittäjän elämä. Taloudelliset arvot sotkeentuvat kokolailla koko elämään ja vaikuttavat jokaisella tasolla ja toisinpäin. Se ei negatiivinen asia kokonaisuutena. yrityksen tehtävähän ei ole suoranaisesti työllistää, vaan tuottaa voittoa. Työllistäminen (oma ja ulkopuoliset) ovat siinä se sekundäärinen funktio.


      • merliNelli
        n52 kirjoitti:

        riskin otto?
        Löysitkö jotain ihanaa ja liittyykö se pukeutumiseen....=)

        ostin kahvin ja leivoksen vain..:D

        Isoissa kaupoissa menee niin pyörryksiin, ettei saa ostettua mitään.Halpaa shoppailua jos muistaa parkkimaksut...:D


      • merliNelli
        Jermu kirjoitti:

        pienyrittäjän elämä. Taloudelliset arvot sotkeentuvat kokolailla koko elämään ja vaikuttavat jokaisella tasolla ja toisinpäin. Se ei negatiivinen asia kokonaisuutena. yrityksen tehtävähän ei ole suoranaisesti työllistää, vaan tuottaa voittoa. Työllistäminen (oma ja ulkopuoliset) ovat siinä se sekundäärinen funktio.

        sitä riittäisi vaikka jaettavaksi, mutta voiton kanssa on vähän niin ja näin..ehkäpä jonain päivänä kirkastuu.
        Vastuu se on joka painaa enemmän, kuin rahan puute.Vastuu kulkee mukana jatkuvasti, myös niinä harvoina vapaa-ajan hetkinä tai lyhykäisillä reissuilla.
        Plussana taas... vastaa itse tekemisistään ja jonkinlainen vapaus.

        Jos vaakakuppeihin laittais, niin aikalailla tasapainossa pysyy:D


    • Ansku

      45 vuotiaana, onnistuin ja sain työpaikan samana päivänä kun minusta tuli isoäiti.
      Jaa pojanpoika täyttää syksyllä 10v ja kauppakamari taitaa myöntää ensimmäisen brenikan mummulle ;-).

    • reiska

      sanoi saunaillassa, että kyllä ottas riskin tahi laihan, kunhan vaan joku antas. On polonen ollu poikamies jo pitkään. Että ainakin suvusta löytyy riskin ottokykyä.

    • Tällainen tapaus

      Minusta siinä on riskiä tarpeeksi, kun aamulla avaa silmänsä ja lähtee kylmään ja kovaan maailmaan peiton alta. Vieläkö sen suurempia riskejä tarvitaan?

      • Pirre*

        on vaikkeeta:))


    • Simanainen

      Hä hää...löysinpäs sut!:D

      Suurin riski, minkä olen ottanut on se, kun perustin firman ja palkkasin joukon asiantuntemattomia, mutta perziittömän hauskoja työntekijöitä. :))

      Halusin kokeilla jotain erilaista ja se osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Kadun vain, että palkkasin nuo ääliöt, ne tekee mut sekopäiseksi! :D

      Kilautin kaverille ja käytin fifti fiftin.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. IL - Kansanedustaja tehnyt ITSEMURHAN eduskuntatalossa!!

      "IL:n tiedot: Kansanedustaja tehnyt itsemurhan Eduskuntatalossa Iltalehden tietojen mukaan kansanedustaja on tehnyt its
      Maailman menoa
      385
      8458
    2. Eemeli Peltonen teki itsemurhan eduskuntatalossa

      Kevyet mullat sitten vaan. Ei mulla muuta.
      Maailman menoa
      173
      2810
    3. Kuka pistetty kylmäksi

      Ketähän joutunu puukkohipan uhriksi? Tietääkö kukkaan?
      Kajaani
      13
      1152
    4. Oletko samaa mieltä

      Että on parempi olla erillään?
      Ikävä
      76
      998
    5. Sylikkäin.

      Sylikkäin, suudellen. Milloin haluaisit näin nainen tehdä ? Vain häntä ajatellen 😘. Tietenkin jos häntä asia kiinnosta
      Ikävä
      61
      903
    6. Postilaatikoista

      Tuntuu kaikki tietävän tekijän/tekijät, mutta miksi nimiä ei julkaista???
      Kihniö
      25
      896
    7. Nainen arvaa kuka

      En ikävä kyllä elä enää pitkään
      Ikävä
      55
      863
    8. Sano nyt kiertääkö

      Huhut meistä tai jostain muusta?
      Ikävä
      64
      832
    9. Mietin että

      Onko tarinallamme vielä luvussa tilaa kohtaamiselle vai jääkö se tähän.
      Ikävä
      46
      806
    10. Eemeli Peltosen viimeinen postaus Facebookissa!

      "Olen ollut kevätistuntokauden viimeisillä viikoilla paljon poissa eduskuntatyöstä. Sain toukokuussa hyvää hoitoa HUSiss
      Maailman menoa
      72
      792
    Aihe