Nainen saitko lahjaksi

Anonyymi

Kun muutit omillesi niin ostiko äitisi lahjaksi dildon ja oletko saanut lahjaksi joka vuosi uuden leikki välineen iltalehdessä lukee että moni äiti ostaa tyttärelleen dildoja lahjaksi ettei tulis tinderityttöä mutta voittaako dildot oikeaa vehjettä ja tinderimiehiä vai hankkiko äiti tinderimiehiä lahjaksi

72

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Tosi typerä aloitus.

      • Anonyymi

        Iltalehdestä suoraan eli ostiko äitisi ekan dildosi


    • Anonyymi

      se on hienosti tehty,seksuaalisuus niin tärkeä asia että kaiken maailman negatiivisuus asian ympäriltä pois,tietysti osapuolia kunnioittaen.

      • Anonyymi

        Eli äidin täytyy ostaa joko big brown frank tai big brown goldfinger tai big black mr boss tai big boy eli tuo mr on mister en tiedä miten lyhennetään englanniksi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli äidin täytyy ostaa joko big brown frank tai big brown goldfinger tai big black mr boss tai big boy eli tuo mr on mister en tiedä miten lyhennetään englanniksi

        Tai brown arabi man doll tai black african man doll eli mies nukke


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tai brown arabi man doll tai black african man doll eli mies nukke

        Eli ei ihme jos oikea suomimies ei kelpaa kun tottuu leluihin


    • Sain astioita, muistaakseni pyyhkeitä ja taisin saada rahaakin vähän omilleni muutettuani 18-vuotiaana.

      • Anonyymi

        No saitko venus teko pimperon tai tyttönuken vai etkö kehtaa sanoa että sait mr long boyn tai gigant paavon eli jättiläis paavon


      • Anonyymi kirjoitti:

        No saitko venus teko pimperon tai tyttönuken vai etkö kehtaa sanoa että sait mr long boyn tai gigant paavon eli jättiläis paavon

        En ole omistanut ainuttakaan seksilelua koko pian 45 ikäni aikana. Eikä tiettävästi mun vanhemmatkaan.


      • J-a-n kirjoitti:

        En ole omistanut ainuttakaan seksilelua koko pian 45 ikäni aikana. Eikä tiettävästi mun vanhemmatkaan.

        Enkä ole siis myöskään käyttänyt seksileluja. En edes lainaksi kysynyt. Ihmistä ei vissiin vielä kai leluksi lasketa, vaikka jotkut leluna pitääkin.


    • Anonyymi

      Voi tavaton mitä shittiä taas.
      Hyviin tapoihin ei kuulu ostaa dildoja lapsille eikä aikuisille.

      - Sheena

      • Anonyymi

        Olin 19

        Tosi köyhää oli

        Lainaa sain pankista


      • Anonyymi

        Samaa mieltä minäkin että jokainen ostaa lelunsa itse mutta kai siinä varmaankin ajattelisi että tytär olisi onnellinen ja jos tytär ei kehtaisi ostaa niin menis mukaan ostoksille ja olis maksumiehenä ehkä minäkin voin olla jyrkkä mutta toisaalta ymmärrän että haluaa että rakaimmat ihmiset olis onnellisia


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä minäkin että jokainen ostaa lelunsa itse mutta kai siinä varmaankin ajattelisi että tytär olisi onnellinen ja jos tytär ei kehtaisi ostaa niin menis mukaan ostoksille ja olis maksumiehenä ehkä minäkin voin olla jyrkkä mutta toisaalta ymmärrän että haluaa että rakaimmat ihmiset olis onnellisia

        Ostaisitko pojalle keinovaginan, jos hän ei itse kehtaa?

        Ihminen ei tule onnelliseksi, jos hänelle kannetaan eteen kaikki.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ostaisitko pojalle keinovaginan, jos hän ei itse kehtaa?

        Ihminen ei tule onnelliseksi, jos hänelle kannetaan eteen kaikki.

        - Sheena

        Oikeassa olet kai veisin pojan sinne missä olis hänen ikäisiään naisia no joo hän saisi tehdä mitä itse haluaa samoin tytär ja tukena olisin ja jos juttu jatkuisi niin äiti otettaisiin mukaan keskusteluun ja neuvomaan eli lapset voisi äitinsä kanssa keskustella aiheesta enemmän


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olin 19

        Tosi köyhää oli

        Lainaa sain pankista

        Aijaa, saako sieltä jo dildolainaa? Eikö pikavippi riittäs tuohon kuitenki.


    • Sain äidiltäni lahjaksi potkun persiiseen - noin kuvainnollisesti sanottuna kun muutin omilleni 14-vuotiaana. Vaatteeni sain pitää, muuta en saanut mukaani.

      Dildo olisi ollut varmaankin sen merkki, että olisin ollut jonkin arvoinen. Että äitini olisi piitannut minusta.. mutta hyvä näin.. en olisi vahva ihminen ilman vastoinkäymisiäni ja karma on olemassa. Jokainen saa palkkansa tässä tai seuraavassa elämässä, niin uskon.

      • Anonyymi

        No ei kukaan voi muuttaa ennen kuin täyttää 18v niin ei lapsi voi yksin asua taidat muistaa väärin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ei kukaan voi muuttaa ennen kuin täyttää 18v niin ei lapsi voi yksin asua taidat muistaa väärin

        Ellei ole häirikkö lapsi eli ongelma lapsi ja joutuu lasten kotiin ja eka oma asunto on vankila selli


      • Anonyymi kirjoitti:

        No ei kukaan voi muuttaa ennen kuin täyttää 18v niin ei lapsi voi yksin asua taidat muistaa väärin

        Olin ysillä, eli peruskoulussa. Mutsi heitti minut pellolle.

        Asuin nimellisesti isällä stadissa, tosin isä asui 80 km päässä. Elin lapsilisillä ja elatusrahoilla ensimmäisen vuoden, kunnes aloitin päivätyöt.

        En todellakaan muista väärin. Olin vielä ihan lapsi jonka piti aikuistua nopeasti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No ei kukaan voi muuttaa ennen kuin täyttää 18v niin ei lapsi voi yksin asua taidat muistaa väärin

        Voipa, minunkin äiti lähti kotoa 15 vanhana oman äitinsä mielenterveys ongelmien takia. Siellä oli aika vaikeat oltavat yhteen aikaan. Naimisiinkin meni isänsä luvalla jo 17 ikäisenä. On edelleen.


      • J-a-n kirjoitti:

        Voipa, minunkin äiti lähti kotoa 15 vanhana oman äitinsä mielenterveys ongelmien takia. Siellä oli aika vaikeat oltavat yhteen aikaan. Naimisiinkin meni isänsä luvalla jo 17 ikäisenä. On edelleen.

        Elätti itsensä ompelijana Luhtasella.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ellei ole häirikkö lapsi eli ongelma lapsi ja joutuu lasten kotiin ja eka oma asunto on vankila selli

        No minä olin häirikkö äitini uudessa elämässä. Minut piti tavalla tai toisella poistaa häiriköimästä hänen ja uuden miehen yhteiseloa.
        Minä kun en suostunut esimerkiksi sitomaan tuon miehen kengännauhoja.. siitäkös ilo irtosi. Turpiin tuli niin että tukka lähti. Ukko pahoinpiteli minut tajuttomaksi. Noin niinkuin esimerkkinä.
        Minähän se saasta olin.. not really.

        Ensin äiti jätti kasvamaan omillaan ja sitten kun kasvoin vahvaksi ja itsetietoiseksi, tuli tämä äidin uusi rakkaus, joka ei sietänyt sitä ollenkaan. Se oli henkisen ja ruumiillisen väkivallan kausi elämässäni.

        Olin vain lapsi joka ei taipunut sairaan mielen edessä. Ja laskun maksoin ihan itse.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Olin ysillä, eli peruskoulussa. Mutsi heitti minut pellolle.

        Asuin nimellisesti isällä stadissa, tosin isä asui 80 km päässä. Elin lapsilisillä ja elatusrahoilla ensimmäisen vuoden, kunnes aloitin päivätyöt.

        En todellakaan muista väärin. Olin vielä ihan lapsi jonka piti aikuistua nopeasti.

        Eikö isäsi ottanut sinua luokseen asumaan tai iso vanhemmat mutta luulis isän ottavan luokseen jos äiti pihalle heittää ja mikä oli syynä teitkö kenties jotain anteeksi antamatonta ja miksi isäsi ei ottanut sinua luokseen aika kamalaa eikö sosiaali viranomaiset ja poliisi puuttunut jotain outoa


      • Anonyymi
        J-a-n kirjoitti:

        Voipa, minunkin äiti lähti kotoa 15 vanhana oman äitinsä mielenterveys ongelmien takia. Siellä oli aika vaikeat oltavat yhteen aikaan. Naimisiinkin meni isänsä luvalla jo 17 ikäisenä. On edelleen.

        Kai naimisiin voi mennä 17v mutta muutto 15v eikö isänsä luokse voinut mennä aika kamalia kohtaloita


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eikö isäsi ottanut sinua luokseen asumaan tai iso vanhemmat mutta luulis isän ottavan luokseen jos äiti pihalle heittää ja mikä oli syynä teitkö kenties jotain anteeksi antamatonta ja miksi isäsi ei ottanut sinua luokseen aika kamalaa eikö sosiaali viranomaiset ja poliisi puuttunut jotain outoa

        Isä otti minut nimellisesti itselleen. Näin faijaa parin kuukauden välein. Omillani olin.


      • J-a-n kirjoitti:

        Voipa, minunkin äiti lähti kotoa 15 vanhana oman äitinsä mielenterveys ongelmien takia. Siellä oli aika vaikeat oltavat yhteen aikaan. Naimisiinkin meni isänsä luvalla jo 17 ikäisenä. On edelleen.

        Joo, mulla kanssa äiti muutti kotoa 15-vuotiaana.. piikomaan. Muutti serkkunsa luo tänne etelään. Pihkaantui sitten serkkunsa poikaystävään ja minä olen yksi tulos siitä suhteesta. Suhteesta joka oli tuomittu jo alkujansa. Tasan ei käy onnen lahjat.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kai naimisiin voi mennä 17v mutta muutto 15v eikö isänsä luokse voinut mennä aika kamalia kohtaloita

        Kyllä kuule nuoria ihmisiä oikeesti kulkee tuolla kaverien luona budjaten. Kotona voi olla vaikeeta, mahdotonta olla.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No minä olin häirikkö äitini uudessa elämässä. Minut piti tavalla tai toisella poistaa häiriköimästä hänen ja uuden miehen yhteiseloa.
        Minä kun en suostunut esimerkiksi sitomaan tuon miehen kengännauhoja.. siitäkös ilo irtosi. Turpiin tuli niin että tukka lähti. Ukko pahoinpiteli minut tajuttomaksi. Noin niinkuin esimerkkinä.
        Minähän se saasta olin.. not really.

        Ensin äiti jätti kasvamaan omillaan ja sitten kun kasvoin vahvaksi ja itsetietoiseksi, tuli tämä äidin uusi rakkaus, joka ei sietänyt sitä ollenkaan. Se oli henkisen ja ruumiillisen väkivallan kausi elämässäni.

        Olin vain lapsi joka ei taipunut sairaan mielen edessä. Ja laskun maksoin ihan itse.

        Olet selkeä lastensuojelutapaus. Missä siis asuit? Et kai kuitenkaan kadulla?

        - Sheena


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No minä olin häirikkö äitini uudessa elämässä. Minut piti tavalla tai toisella poistaa häiriköimästä hänen ja uuden miehen yhteiseloa.
        Minä kun en suostunut esimerkiksi sitomaan tuon miehen kengännauhoja.. siitäkös ilo irtosi. Turpiin tuli niin että tukka lähti. Ukko pahoinpiteli minut tajuttomaksi. Noin niinkuin esimerkkinä.
        Minähän se saasta olin.. not really.

        Ensin äiti jätti kasvamaan omillaan ja sitten kun kasvoin vahvaksi ja itsetietoiseksi, tuli tämä äidin uusi rakkaus, joka ei sietänyt sitä ollenkaan. Se oli henkisen ja ruumiillisen väkivallan kausi elämässäni.

        Olin vain lapsi joka ei taipunut sairaan mielen edessä. Ja laskun maksoin ihan itse.

        Joo ei tuollaista tarvi sietää eikä kuulukkaan sietää eikö poliisit tai sosiaaliviranomaiset tai koulu puuttunut tai isäsi eli miksi isäsi ei ottanut sinua luokseen asumaan ja huolehtinut sinusta ja ei se ollut sinun vikasi niin kun ei tiedä taustaa tai syytä mutta kun tietää niin ei ollut sinun vikasi ihmeellinen isäkin kun ei tytärtään ottanut luokseen asumaan ja turvaan ja käymään äidin ja isäpuolen luona kylässä ystävänsä kirveen kera jossa sääli on sairautta ja palannut luoksesi ja olisit turvassa


      • Anonyymi
        J-a-n kirjoitti:

        Voipa, minunkin äiti lähti kotoa 15 vanhana oman äitinsä mielenterveys ongelmien takia. Siellä oli aika vaikeat oltavat yhteen aikaan. Naimisiinkin meni isänsä luvalla jo 17 ikäisenä. On edelleen.

        Minun äitini lähti kotoa 16-vuotiaana vanhanaikaisesti kotiapulaiseksi kauas kotikonnuiltaan, rahan takia.

        - Sheena


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Joo, mulla kanssa äiti muutti kotoa 15-vuotiaana.. piikomaan. Muutti serkkunsa luo tänne etelään. Pihkaantui sitten serkkunsa poikaystävään ja minä olen yksi tulos siitä suhteesta. Suhteesta joka oli tuomittu jo alkujansa. Tasan ei käy onnen lahjat.

        Vanhemmat ikäluokat aika nuorina lähti maailmalle. Ja pariutuikin. Mun äiti on 50-luvulla syntyneitä lapsia.

        Ikävää tuo sun kohtalo tai miksikä sitä oikeesti pitäsi sanoa, en tiedä sanaa. Mutta äidin asenne tuntuu pahalta sua kohtaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet selkeä lastensuojelutapaus. Missä siis asuit? Et kai kuitenkaan kadulla?

        - Sheena

        Isällä oli kakkoskämppä stadissa. Siellä asuin.

        Lastensuojelulla ei ollut asiaa kun paperilla kaikki oli hyvin. Kun 12-vanhana olin kuolla aliravitsemukseen, sossu vaati äitiä tilille.. valehteli kirkkain silmin että olin itse aiheuttanut sen, että minulla oli syömishäiriö.

        Totuus oli oikeasti jotakin muuta..


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minun äitini lähti kotoa 16-vuotiaana vanhanaikaisesti kotiapulaiseksi kauas kotikonnuiltaan, rahan takia.

        - Sheena

        Juu-u, nuorina ne ennen lähti elantonsa tienaamaan. Ennen oli työpaikkojakin niin, että sai paikan melkeinpä vaan ovesta sisään käveltyään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Joo ei tuollaista tarvi sietää eikä kuulukkaan sietää eikö poliisit tai sosiaaliviranomaiset tai koulu puuttunut tai isäsi eli miksi isäsi ei ottanut sinua luokseen asumaan ja huolehtinut sinusta ja ei se ollut sinun vikasi niin kun ei tiedä taustaa tai syytä mutta kun tietää niin ei ollut sinun vikasi ihmeellinen isäkin kun ei tytärtään ottanut luokseen asumaan ja turvaan ja käymään äidin ja isäpuolen luona kylässä ystävänsä kirveen kera jossa sääli on sairautta ja palannut luoksesi ja olisit turvassa

        Ei siinä kirveellä ole työtä.. anteeksiannolla ja ymmärtämisellä sitä vastoin kylläkin.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Isällä oli kakkoskämppä stadissa. Siellä asuin.

        Lastensuojelulla ei ollut asiaa kun paperilla kaikki oli hyvin. Kun 12-vanhana olin kuolla aliravitsemukseen, sossu vaati äitiä tilille.. valehteli kirkkain silmin että olin itse aiheuttanut sen, että minulla oli syömishäiriö.

        Totuus oli oikeasti jotakin muuta..

        Helvettiläinen mitä paskaa olet joutunut kestämään. Vituttaa aina näitä lukiessa, mimmoset ihmiset kohtelee lapsiaan noin.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Ei siinä kirveellä ole työtä.. anteeksiannolla ja ymmärtämisellä sitä vastoin kylläkin.

        Anteeksi antamatonta


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Isällä oli kakkoskämppä stadissa. Siellä asuin.

        Lastensuojelulla ei ollut asiaa kun paperilla kaikki oli hyvin. Kun 12-vanhana olin kuolla aliravitsemukseen, sossu vaati äitiä tilille.. valehteli kirkkain silmin että olin itse aiheuttanut sen, että minulla oli syömishäiriö.

        Totuus oli oikeasti jotakin muuta..

        Voi tavaton sentään. Onneksi ajat olleet ja menneet. Varsinaisen korkeakoulun olet käynyt.

        - Sheena


      • J-a-n kirjoitti:

        Juu-u, nuorina ne ennen lähti elantonsa tienaamaan. Ennen oli työpaikkojakin niin, että sai paikan melkeinpä vaan ovesta sisään käveltyään.

        Nykyään ei ole niin, sillä työantajilla on ehtoja työpaikkoja ei niin vain saa ovesta sisään kävelyllä. Itse kerran yliopistolla kysyin, että pääseekö sinne siivojaksi. Tarvetta oli ja minut olisi palkattu siltä seisomalta, mutta sitten paljastuin, että olin yliopiston opiskelija, miksi palkkaamiseni ei käynyt. Saman oppilaitoksen siivooja olisi kuulema tietoturvariski.

        Mitäs kuuluu?


      • Anonyymi
        J-a-n kirjoitti:

        Vanhemmat ikäluokat aika nuorina lähti maailmalle. Ja pariutuikin. Mun äiti on 50-luvulla syntyneitä lapsia.

        Ikävää tuo sun kohtalo tai miksikä sitä oikeesti pitäsi sanoa, en tiedä sanaa. Mutta äidin asenne tuntuu pahalta sua kohtaan.

        Ehkä 30 luvulla syntyneet mut ei kyl 50 luvulla syntyneitä piioiksi myyty vaan asuivat kotona kunnes muutto 18-20v omaan asuntoon tai kunnes löysi tulevan miehensä ja he muuttivat yhdessä yhteiseen kotiin


      • J-a-n kirjoitti:

        Vanhemmat ikäluokat aika nuorina lähti maailmalle. Ja pariutuikin. Mun äiti on 50-luvulla syntyneitä lapsia.

        Ikävää tuo sun kohtalo tai miksikä sitä oikeesti pitäsi sanoa, en tiedä sanaa. Mutta äidin asenne tuntuu pahalta sua kohtaan.

        Joo mun mutsi kans 50-luvun lapsia.

        Äitimuorini ei niitä kaikkein äidillisimpiä ihmisiä ole.

        Mitä kaikkea negaa olenkaan kohdannut, se jos mikä on tehnyt minusta sen mikä nyt olen. Sisupussin.. tosin sitä vikaa taitaa olla tullut jo syntymässä.

        Itse en ole pahoillani kohtalostani. Kasvatin itse itsestäni sellaisen kuin olen ja olen aika tyytyväinen lopputulemaan. Minun on hyvä olla tälläisenä ja osasyynä juuri kaikki vastoinkäymiseni elämässä siihen on. Voisi jopa sanoa että olen kiitollinen elämästäni.

        Kaiken kokemani pahan jälkeen minua ei enää horjuteta ihan vähästä.


      • Anonyymi
        J-a-n kirjoitti:

        Juu-u, nuorina ne ennen lähti elantonsa tienaamaan. Ennen oli työpaikkojakin niin, että sai paikan melkeinpä vaan ovesta sisään käveltyään.

        Nimenomaan. Ja pienellä palkalla jokainen elätti itsensä, kun vaihtoehtoja ei ollut. Äidin piti päästä oppiin hienoon kouluun, mutta perheessä sattuneet tapahtuman vuoksi, rahaa ei yllättäen saatu eli opinnot sai jäädä. Nykyisin olisi opintolaina...

        - Sheena


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Ei siinä kirveellä ole työtä.. anteeksiannolla ja ymmärtämisellä sitä vastoin kylläkin.

        Kauniisti sanottu 💓

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Anteeksi antamatonta

        Annoin jo kauan aikaa sitten anteeksi. Siksi en ole katkera. Exä auttoi prosessissa paljon.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Voi tavaton sentään. Onneksi ajat olleet ja menneet. Varsinaisen korkeakoulun olet käynyt.

        - Sheena

        No elämä on. Meillä kaikilla on elämässämme omat vastoinkäymisensä. Yhtälailla vaikeita asioita kaikilla. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, mutta silti...


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Annoin jo kauan aikaa sitten anteeksi. Siksi en ole katkera. Exä auttoi prosessissa paljon.

        Kyllä jos lapseni joku hakkaisi niin menisin kirveen kanssa kylään niin ei joku aikuinen äijä lapsiani hakkaisi se on varma ja kun menisin kylään niin siellä ei puhuttaisi olis vaan punaista tapettii ja mattoo ja kattoo ja anteeksi en antaisi


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä jos lapseni joku hakkaisi niin menisin kirveen kanssa kylään niin ei joku aikuinen äijä lapsiani hakkaisi se on varma ja kun menisin kylään niin siellä ei puhuttaisi olis vaan punaista tapettii ja mattoo ja kattoo ja anteeksi en antaisi

        Väkivalta ei ole koskaan oikea ratkaisu. Se ruokkii itseään, syntyy katkeamaton kierre. Olen vakaasti väkivaltaa vastaan, olen nähnyt sen kasvot ja vastustan sitä viimeiseen hengenvetooni asti. Se ei ratkaise mitään.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Väkivalta ei ole koskaan oikea ratkaisu. Se ruokkii itseään, syntyy katkeamaton kierre. Olen vakaasti väkivaltaa vastaan, olen nähnyt sen kasvot ja vastustan sitä viimeiseen hengenvetooni asti. Se ei ratkaise mitään.

        Se on sit se viimeinen ratkaisu ja väkivalta lopuisi siihen se hihhuli ei hakkaisi ketään enään koskaan ja sinun ei tarvitsisi enään koskaan ei koskaan pelätä että hihhuli hakkaisi tai koskisi sinuun niin se on isän tehtävä niin vaimoa ja lapsia ei hakata ei kukaan ug olen puhunut


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Väkivalta ei ole koskaan oikea ratkaisu. Se ruokkii itseään, syntyy katkeamaton kierre. Olen vakaasti väkivaltaa vastaan, olen nähnyt sen kasvot ja vastustan sitä viimeiseen hengenvetooni asti. Se ei ratkaise mitään.

        Taisin vähän yli reakoida anteeksi mutta toivottavasti pois muuton jälkeen et ole joutunut kokemaan väkivaltaa vaan olis ollut kivaa eli kokenut vain rakkautta ja välittämistä aitoa eli hyvä elämä en osaa paremmin sanoa vaan haleja ja suukkoja tarvitsisit nyt


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        No elämä on. Meillä kaikilla on elämässämme omat vastoinkäymisensä. Yhtälailla vaikeita asioita kaikilla. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, mutta silti...

        Sä oot nainen sitkee. Itse asiassa oot sitkeämpi kuin minä. Mulla oli sentäs vanhemmat ja lähisuku tukemassa kaikista tekemistäni tempuista huolimatta.

        Toivon todella ettei sun tarvitsisi kokea enempiä vastoinkäymisiä elämässäsi. Et ole luovuttanut missään vaiheessa, vaan olet jatkanut eteenpäin, vaikka varmasti niitä hetkiäkin on ollut. Ei voi muuta sanoa, kuin että olematonta hattuani nostan sulle.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Väkivalta ei ole koskaan oikea ratkaisu. Se ruokkii itseään, syntyy katkeamaton kierre. Olen vakaasti väkivaltaa vastaan, olen nähnyt sen kasvot ja vastustan sitä viimeiseen hengenvetooni asti. Se ei ratkaise mitään.

        Ja vaihdetaan puheen aihetta kivempiin asioihin eli onko pujottelija hyvä pussaamaan ja pitääkö se sinua hyvänä ja huolehtii sinusta


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se on sit se viimeinen ratkaisu ja väkivalta lopuisi siihen se hihhuli ei hakkaisi ketään enään koskaan ja sinun ei tarvitsisi enään koskaan ei koskaan pelätä että hihhuli hakkaisi tai koskisi sinuun niin se on isän tehtävä niin vaimoa ja lapsia ei hakata ei kukaan ug olen puhunut

        Jännä juttu, mutta en ole koskaan pelännyt väkivaltaa. Olen nähnyt sitä irl ihan riitämiin, yhdeksi elämäksi. Sanoin exälle jo suhteen alussa, että minä en tule sietämään ainoatakaan väkivallan tekoa häneltä. Että se olisi sitten siinä. Eikä hän koskaan ollutkaan väkivaltainen minua kohtaan.

        Mutta isäpuoli joka halusi hallita minua ja vaati pelkoa sekä kunnioitusta väkivallalla sai minut vain uhmaantumaan. En muista pelänneeni.

        Olen usein mennyt myös nyrkin eteen katutappeluissa ja baarikahnauksissa. Kerran jopa puukon eteen. Jopa ihan ventovieraiden kahinoissa.

        Jos tappelu on tasaväkinen en puutu, mutta jos näen että porukalla muljutetaan tai maassa makaavaan kajotaan - mennyt aina väliin ja kertaakaan en ole saanut iskua. Ja nyt pitää koputtaa puuta...

        Väkivalta ei ole ratkaisu mihinkään ongelmaan.. se on vain väliaikainen helpotus omaan pahoinvointiin.. se on heikko ja selkärangaton tapa purkaa omaa huonoa oloa.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Joo mun mutsi kans 50-luvun lapsia.

        Äitimuorini ei niitä kaikkein äidillisimpiä ihmisiä ole.

        Mitä kaikkea negaa olenkaan kohdannut, se jos mikä on tehnyt minusta sen mikä nyt olen. Sisupussin.. tosin sitä vikaa taitaa olla tullut jo syntymässä.

        Itse en ole pahoillani kohtalostani. Kasvatin itse itsestäni sellaisen kuin olen ja olen aika tyytyväinen lopputulemaan. Minun on hyvä olla tälläisenä ja osasyynä juuri kaikki vastoinkäymiseni elämässä siihen on. Voisi jopa sanoa että olen kiitollinen elämästäni.

        Kaiken kokemani pahan jälkeen minua ei enää horjuteta ihan vähästä.

        No titta tuokin, vastoinkäymiset kasvattaakin. Kun ei pääse helpolla, oppii ponnistelemaan eteenpäin.


      • Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:

        Nykyään ei ole niin, sillä työantajilla on ehtoja työpaikkoja ei niin vain saa ovesta sisään kävelyllä. Itse kerran yliopistolla kysyin, että pääseekö sinne siivojaksi. Tarvetta oli ja minut olisi palkattu siltä seisomalta, mutta sitten paljastuin, että olin yliopiston opiskelija, miksi palkkaamiseni ei käynyt. Saman oppilaitoksen siivooja olisi kuulema tietoturvariski.

        Mitäs kuuluu?

        Joo. Ajat on toiset.

        Sitä samaa arkea. :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Taisin vähän yli reakoida anteeksi mutta toivottavasti pois muuton jälkeen et ole joutunut kokemaan väkivaltaa vaan olis ollut kivaa eli kokenut vain rakkautta ja välittämistä aitoa eli hyvä elämä en osaa paremmin sanoa vaan haleja ja suukkoja tarvitsisit nyt

        Kiitos. Halit ja suukot otan vastaan ihan milloin vain. Minä löysin itselleni melko hyvän miehen jonka kanssa elelin 25 vuotta. Ilman fyysistä väkivaltaa.

        Nyt eronnut hänestä, sillä minun on aika löytää itseni.


      • Lauruska kirjoitti:

        Sä oot nainen sitkee. Itse asiassa oot sitkeämpi kuin minä. Mulla oli sentäs vanhemmat ja lähisuku tukemassa kaikista tekemistäni tempuista huolimatta.

        Toivon todella ettei sun tarvitsisi kokea enempiä vastoinkäymisiä elämässäsi. Et ole luovuttanut missään vaiheessa, vaan olet jatkanut eteenpäin, vaikka varmasti niitä hetkiäkin on ollut. Ei voi muuta sanoa, kuin että olematonta hattuani nostan sulle.

        Samaa mietin just, että vaikka olen itsekin nähnyt ja kokenut vaikka mitä sontaa ja taistellut elämästäni syntymästä asti, niin on kuitenkin ollut aina vanhempien rakkaus ja tuki läsnä. Ettei ole ihan yksin ollut.

        Kumppaneista nyt ei apua ole ollut, nykyinen poikkeus jonka ansiosta olen elossa ylipäänsä.


      • Lauruska kirjoitti:

        Sä oot nainen sitkee. Itse asiassa oot sitkeämpi kuin minä. Mulla oli sentäs vanhemmat ja lähisuku tukemassa kaikista tekemistäni tempuista huolimatta.

        Toivon todella ettei sun tarvitsisi kokea enempiä vastoinkäymisiä elämässäsi. Et ole luovuttanut missään vaiheessa, vaan olet jatkanut eteenpäin, vaikka varmasti niitä hetkiäkin on ollut. Ei voi muuta sanoa, kuin että olematonta hattuani nostan sulle.

        Ja minähän ihailen sinua. Joten ..

        Kaikilla meistä on ristimme - taakkamme kannettavana.

        Ja olen kyllä eräänlainen kumipää. Ja sopivasti pikkuisen tyhmäkin.. sillain hyvällä tavalla.


      • J-a-n kirjoitti:

        Samaa mietin just, että vaikka olen itsekin nähnyt ja kokenut vaikka mitä sontaa ja taistellut elämästäni syntymästä asti, niin on kuitenkin ollut aina vanhempien rakkaus ja tuki läsnä. Ettei ole ihan yksin ollut.

        Kumppaneista nyt ei apua ole ollut, nykyinen poikkeus jonka ansiosta olen elossa ylipäänsä.

        Jaano exä kyllä huolehti hienosti yhteisen kodin ja touhusi siellä enemmän kun kukaan. En ehkä ole ahkerampaan ihmiseen vielä törmännyt.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ja vaihdetaan puheen aihetta kivempiin asioihin eli onko pujottelija hyvä pussaamaan ja pitääkö se sinua hyvänä ja huolehtii sinusta

        Pujis tyydyttää hyvin pussailutarpeeni.. mikä on lähestulkoon loppumaton.
        Mutta meillä ei ole parisuhdetta perinteisessä mielessä. Joten emme huolehdi toisistamme. Tapailemme ja olemme molemmat sinkkuja. Tämä järjestely on erikoinen, mutta toimiva.
        Mutta se siitä. Se meistä.. puhutaanko vaikka sosiaalipolitiikasta.. tai kuntien veröäyreistä..?


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Jännä juttu, mutta en ole koskaan pelännyt väkivaltaa. Olen nähnyt sitä irl ihan riitämiin, yhdeksi elämäksi. Sanoin exälle jo suhteen alussa, että minä en tule sietämään ainoatakaan väkivallan tekoa häneltä. Että se olisi sitten siinä. Eikä hän koskaan ollutkaan väkivaltainen minua kohtaan.

        Mutta isäpuoli joka halusi hallita minua ja vaati pelkoa sekä kunnioitusta väkivallalla sai minut vain uhmaantumaan. En muista pelänneeni.

        Olen usein mennyt myös nyrkin eteen katutappeluissa ja baarikahnauksissa. Kerran jopa puukon eteen. Jopa ihan ventovieraiden kahinoissa.

        Jos tappelu on tasaväkinen en puutu, mutta jos näen että porukalla muljutetaan tai maassa makaavaan kajotaan - mennyt aina väliin ja kertaakaan en ole saanut iskua. Ja nyt pitää koputtaa puuta...

        Väkivalta ei ole ratkaisu mihinkään ongelmaan.. se on vain väliaikainen helpotus omaan pahoinvointiin.. se on heikko ja selkärangaton tapa purkaa omaa huonoa oloa.

        En minäkään väkivaltaa ymmärrä mutta sitten ymmärrän jos perheelle joku tekee pahaa niin pahalla vastataan mutta muutoin en ymmärrä väkivaltaa mutta normaalien ihmisten ei tarvi pelätä väkivaltaa mutta moni hakattu uhri ei ole pulmunen eli on itse tehnyt jotain jonka kostetaan ja rikolliset on eri mutta normaalit ihmiset ei tarvi väkivaltaa sietää no ei pitäis olla aihettakaan jos itse ei tee riitaa tai petä viilaa linssiin ym eli jos elää normaalia ihmisen elämää niin ei väkivaltaakaan ole


      • J-a-n kirjoitti:

        No titta tuokin, vastoinkäymiset kasvattaakin. Kun ei pääse helpolla, oppii ponnistelemaan eteenpäin.

        Mulle se on ollut ainoa tie. Kääntää vahvuudeksi, ennemmin kuin katkeruudeksi ja ruikuttamiseksi.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Pujis tyydyttää hyvin pussailutarpeeni.. mikä on lähestulkoon loppumaton.
        Mutta meillä ei ole parisuhdetta perinteisessä mielessä. Joten emme huolehdi toisistamme. Tapailemme ja olemme molemmat sinkkuja. Tämä järjestely on erikoinen, mutta toimiva.
        Mutta se siitä. Se meistä.. puhutaanko vaikka sosiaalipolitiikasta.. tai kuntien veröäyreistä..?

        No se on teidän juttunne ja teidän suhde ja hyvä että olette onnellisia ja tyytyväisiä mutta saanko kysyä miksi teistä ei tule paria ja rakastavaisia jos kumpikin rakastatte toisianne ja viihdytte yhdessä ja luulis että nytkin olisitte jomman kumman luona mutta pääasia että kumpikin haluaa niin


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Mulle se on ollut ainoa tie. Kääntää vahvuudeksi, ennemmin kuin katkeruudeksi ja ruikuttamiseksi.

        Hyvä niin. 👍


      • Anonyymi kirjoitti:

        En minäkään väkivaltaa ymmärrä mutta sitten ymmärrän jos perheelle joku tekee pahaa niin pahalla vastataan mutta muutoin en ymmärrä väkivaltaa mutta normaalien ihmisten ei tarvi pelätä väkivaltaa mutta moni hakattu uhri ei ole pulmunen eli on itse tehnyt jotain jonka kostetaan ja rikolliset on eri mutta normaalit ihmiset ei tarvi väkivaltaa sietää no ei pitäis olla aihettakaan jos itse ei tee riitaa tai petä viilaa linssiin ym eli jos elää normaalia ihmisen elämää niin ei väkivaltaakaan ole

        Pahalla kun vastaa pahaan, saa vastaansa pahaa, johon vastataan pahalla ja pahan kierre on siinä.

        Jonkun täytyy osata olla suurempi ihminen ja kääntää se toinen poski. Tyyliin antaa vääryys anteeksi ja unohtaa. Kävellä pois.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No se on teidän juttunne ja teidän suhde ja hyvä että olette onnellisia ja tyytyväisiä mutta saanko kysyä miksi teistä ei tule paria ja rakastavaisia jos kumpikin rakastatte toisianne ja viihdytte yhdessä ja luulis että nytkin olisitte jomman kumman luona mutta pääasia että kumpikin haluaa niin

        No meidän juttuhan se on.. mutta mitä tekemistä rakkaudella on tämän asian kanssa..?
        Minä en halua pariutua, sillä haluan olla yksin. En kuitenkaan halua olla nunna.
        Pujis ei halua pariutua kanssani sen enempää kuin minä hänen kanssaan. Mutta oikeasti ei enempää pujottelijasta ja meidän suhteestamme.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No meidän juttuhan se on.. mutta mitä tekemistä rakkaudella on tämän asian kanssa..?
        Minä en halua pariutua, sillä haluan olla yksin. En kuitenkaan halua olla nunna.
        Pujis ei halua pariutua kanssani sen enempää kuin minä hänen kanssaan. Mutta oikeasti ei enempää pujottelijasta ja meidän suhteestamme.

        Mutta outoa jos kumpikin on ihastunut ja nyt varmaankin jo rakastunut niin eikö kumpikin silloin halua olla yhdessä ja jos taas kumpikaan ei tunne mitään vetoa toisiinsa niin miksi edes tavata silloin tällöin seksin merkeissä


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mutta outoa jos kumpikin on ihastunut ja nyt varmaankin jo rakastunut niin eikö kumpikin silloin halua olla yhdessä ja jos taas kumpikaan ei tunne mitään vetoa toisiinsa niin miksi edes tavata silloin tällöin seksin merkeissä

        En kommentoi asiaa aikaisempia enempää.

        Sinulla kovat oletukset meistä. Mutta jokaisella oikeus mielipiteeseen ja näkemykseen. Siinä missä elämänkatsomukseenkin. Ei sun näkemys nyt huono ole, mutta poikkeaa kovasti omastani. En ajattele asioista niin mustavalkoisesti.

        Ainoa mitä voin sanoa, on että olemme tyytyväisiä tilanteeseen tälläisenään.


    • Anonyymi

      Sulla ei oo vissiin sitten natsannu tinderityttöjen kanssa, johtuisko tuosta myöhäiskyselyiästäsi?

    • Anonyymi

      Kaik ostin itse...
      Kävin töissä kun pääsin ammattik.
      Kodin laitoin...
      Oli sukanvarres rahaa...
      Mulla oli ain töitä...
      Töitä tekemällä pärjää....
      T:Elluhallo...👍😊

    • Anonyymi

      Tuo homppeli-pomppeli tipahti tosiaan joo Selviytyjät ohjelmasta pois, en muistanut katsoa lauantaina nyt muistin uusinnan.

    • Anonyymi

      Tuollainen on vähän hassuakin mitä nyt tytöt kertovat itselle kosmetologisista tuotteistaan, aika hassuja mutta toimivia kyllä.

    • Anonyymi

      Tyttökaverillesi ostat syntymäpäivälahjaksi partavaahto-purkin.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?

      Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?
      Kalajoki
      102
      4639
    2. Joku hukkui Hyrynsalmella?

      Oliko mökkiläinen taas?
      Hyrynsalmi
      27
      2415
    3. Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia

      Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell
      Maailman menoa
      110
      2312
    4. Mitä sinä mietit

      Mies?
      Ikävä
      200
      2199
    5. PoIiisi jahtasi mopopojan hengiltä

      Toivottavasti on   s  i  n  i  v  u  o  k  k  o    nyt ylpeä itsestään, kun ajatti teinin päin lyhtypylvästä. https://w
      Maailman menoa
      426
      1997
    6. Sinä eräs, pyydän......

      AUTA mua ole kiltti. Ei mun takia vaan.... Miten saan sut kiinni?
      Ikävä
      175
      1545
    7. Emme voi elää velaksi, sanoi Riikka

      Valtionvelan odotetaan nousevan 86,3 prosenttiin bruttokansantuotteesta vielä kuluvan vuoden aikana. https://www.iltale
      Perussuomalaiset
      100
      1279
    8. Et halua kohdata niitä tunteita ja asioita, joita minä herätän sisälläsi

      Vastustelet. Yrität esittää, että kaikki on hyvin. Leikit perhettä.
      Tunteet
      33
      1087
    9. Miksi epäilit kaivattusi kiinnostuneen

      Juuri sinusta? Mihin piirteisiin hän aikanaan saattoi sinussa ihastua? Olivatko ne yhtään samoja asioita joihin itse iha
      Ikävä
      72
      986
    10. Minkä asian haluaisit muuttaa kaivatussasi?

      Mikä kaivattusi luonteessa tai ulkonäössä ärsyttää sua?
      Ikävä
      79
      870
    Aihe