Olen ahdistuneisuushäiriöinen, jolle mm. terapiassa on opetettu, että pitää kuvitella mitä pahimmillaan voisi tapahtua (sen ahdistusta aiheuttavan asian suhteen). Eräs ihminen on ilmeisesti suuttunut minulle ja kohtelee kuin ilmaa. Reagoin siihen hämmennyksellä, joka purkautuu ylettömänä höpötyksenä hänelle. Mitä siitä voi pahimmillaan seurata? Kuvittelen jo, että hän salakuvaa miten "en anna hänen olla rauhassa" ja "häiriköin". Sitten nuo salakuvaamiset näytetään kaikille ja kaikki näkevät kuinka sekaisin olen. Apua! Höpötän siis ihan arkisia asioita, kun ensin olen vain tervehtinyt, mutta en ole saanut vastatervehdystä.... Ahdistaa, enkä saa tätä mielestäni. Noita höpötyksiä on nyt tapahtunut kolme kertaa, en enää puhu hälle, mutta voiko noista kolmesta kerrasta saada jo poliisiasian (häiritsemisestä tms)?
Ahdistaa - auttakaa joku
26
64
Vastaukset
- Anonyymi
Ei höpöttämisen takia tule minkäänlaisia poliisiasioita.
Päinvastoin, jos olisi käynyt niin, että sua olisi kuvattu salaa, ja levitelty sitä, niin siitä saisi poliisiasian, etkä silloin sinä olisi syytettynä.
Itse ajattelen aika epätodennäköiseksi sen, että joku kuvaisi salaa jonkun höpöttämistä.
Mielestäni tuntuu myös aika oudolta, että terapiassa on opetettu kuvittelemaan pahinta, mitä voi tapahtua, koska monet sitten saattavat kuvitella liian pitkälle asioita ja sehän vain aiheuttaa enemmän ahdistusta.
Terapeutin pitäisi ottaa huomioon minkälainen asiakas on, ja miten hän mahdollisesti ajattelee asioista tai suhtautuu erilaisiin asioihin.
Vierasta ihmistä on vaikea alkaa neuvoa, mitä pitäisi tehdä silloin kun iskee kova ahdistus, koska jokaisella on omanlaisensa suhtautuminen ahdistukseen ja ahdistaviin tunteisiin.- Anonyymi
"Mielestäni tuntuu myös aika oudolta, että terapiassa on opetettu kuvittelemaan pahinta, mitä voi tapahtua, koska monet sitten saattavat kuvitella liian pitkälle asioita ja sehän vain aiheuttaa enemmän ahdistusta."
Mielenterveystalon ahdistuksen omahoito-ohjelmassa on myös kohta: "Valitse nyt jokin huolestunut ajatuksesi tai pelkosi ja kirjoita siitä yksityiskohtaisesti. Kuvaa tarkasti huolesi tai pelkosi, mikä olisi kamalinta mitä voisi tapahtua ja mitä siitä seuraisi." - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Mielestäni tuntuu myös aika oudolta, että terapiassa on opetettu kuvittelemaan pahinta, mitä voi tapahtua, koska monet sitten saattavat kuvitella liian pitkälle asioita ja sehän vain aiheuttaa enemmän ahdistusta."
Mielenterveystalon ahdistuksen omahoito-ohjelmassa on myös kohta: "Valitse nyt jokin huolestunut ajatuksesi tai pelkosi ja kirjoita siitä yksityiskohtaisesti. Kuvaa tarkasti huolesi tai pelkosi, mikä olisi kamalinta mitä voisi tapahtua ja mitä siitä seuraisi."Tähän omahoitoon viittasin https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/ahdistuksen_omahoito/Pages/default.aspx
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Mielestäni tuntuu myös aika oudolta, että terapiassa on opetettu kuvittelemaan pahinta, mitä voi tapahtua, koska monet sitten saattavat kuvitella liian pitkälle asioita ja sehän vain aiheuttaa enemmän ahdistusta."
Mielenterveystalon ahdistuksen omahoito-ohjelmassa on myös kohta: "Valitse nyt jokin huolestunut ajatuksesi tai pelkosi ja kirjoita siitä yksityiskohtaisesti. Kuvaa tarkasti huolesi tai pelkosi, mikä olisi kamalinta mitä voisi tapahtua ja mitä siitä seuraisi."Parempi neuvohan se olisi, että kirjoittaisi vaikka siitä, miksi jokin asia niin kovin huolestuttaa ja pelottaa.
Mistä se johtuu, että tulee nuo tunteet pintaan, ja mitä niille voisi tehdä.
Miten voisi olla huolestumatta tai pelkäämättä jotain, mikä se sitten onkaan.
Muissakin yhteyksissä usein sanotaan, ettei ensimmäiseksi kannata pelätä kaikkein pahinta.
Mielenterveyden hoitoon liittyessä tuo olisi vielä tärkeämpää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Mielestäni tuntuu myös aika oudolta, että terapiassa on opetettu kuvittelemaan pahinta, mitä voi tapahtua, koska monet sitten saattavat kuvitella liian pitkälle asioita ja sehän vain aiheuttaa enemmän ahdistusta."
Mielenterveystalon ahdistuksen omahoito-ohjelmassa on myös kohta: "Valitse nyt jokin huolestunut ajatuksesi tai pelkosi ja kirjoita siitä yksityiskohtaisesti. Kuvaa tarkasti huolesi tai pelkosi, mikä olisi kamalinta mitä voisi tapahtua ja mitä siitä seuraisi."Näin myös mulle opetettiin terapiassa että kuvittelee sen pahimman asian mikä voi tapahtua. Tavoitteena kai olisi että huomaisi omien ajatusten "ylilyönnit" ja että se pahin asia on sellainen mitä tuskin tapahtuu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näin myös mulle opetettiin terapiassa että kuvittelee sen pahimman asian mikä voi tapahtua. Tavoitteena kai olisi että huomaisi omien ajatusten "ylilyönnit" ja että se pahin asia on sellainen mitä tuskin tapahtuu.
On olemassa ihmisiä, jotka sitten ajattelevat sitä pahinta, ja alkavat pelätä, että se tapahtuu.
Sellaiselle on vaikea taata, että tuskin tapahtuu.
Ja kun he oikein pelkäävät, niin ei tuollaisella ajattelutavalla saa ahdistusta poistettua, päinvastoin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On olemassa ihmisiä, jotka sitten ajattelevat sitä pahinta, ja alkavat pelätä, että se tapahtuu.
Sellaiselle on vaikea taata, että tuskin tapahtuu.
Ja kun he oikein pelkäävät, niin ei tuollaisella ajattelutavalla saa ahdistusta poistettua, päinvastoin.Millä ihmeen ajattelutavalla? Etkö ymmärrä lukemaasi? Kyseessä oli terapeuttinen harjoitus, ei mikään ajattelutapa että pitäisi koko ajan hokea että pahin tapahtuu.
Se että kirjoitat pahimmat pelkosi paperille, EI OLE AJATTELUTAPA.
Onneksi suurin osa ihmisistä tajuaa kuunnella terveydenhuollon ammattilaisia eikä näitä oman elämänsä suomi24-dr.phileja - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Millä ihmeen ajattelutavalla? Etkö ymmärrä lukemaasi? Kyseessä oli terapeuttinen harjoitus, ei mikään ajattelutapa että pitäisi koko ajan hokea että pahin tapahtuu.
Se että kirjoitat pahimmat pelkosi paperille, EI OLE AJATTELUTAPA.
Onneksi suurin osa ihmisistä tajuaa kuunnella terveydenhuollon ammattilaisia eikä näitä oman elämänsä suomi24-dr.philejaSe että kirjoitat paperille, siinä joutuu ajattelemaan.
Joutuu ajattelemaan sitä, mitä kirjoittaa. Etkö ymmärrä ?
Tietysti se on harjoitus, enkä voi väittää, etteikö se toimisikin. Tarkoitin vain, ettei sellainen harjoitus sovi välttämättä kaikille, olemme kaikki niin erilaisia.
Eipä ollut tarkoitukseni loukata juuri sinua, anteeksi jos sait sellaisen vaikutelman. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se että kirjoitat paperille, siinä joutuu ajattelemaan.
Joutuu ajattelemaan sitä, mitä kirjoittaa. Etkö ymmärrä ?
Tietysti se on harjoitus, enkä voi väittää, etteikö se toimisikin. Tarkoitin vain, ettei sellainen harjoitus sovi välttämättä kaikille, olemme kaikki niin erilaisia.
Eipä ollut tarkoitukseni loukata juuri sinua, anteeksi jos sait sellaisen vaikutelman.Kyllä. Joudut ajattelemaan mitä kirjoitat paperille. Aivan kuten kauppalistaa kirjoittaessa. Se ei kuitenkaan ole ajattelutapa. Vai onko sinun ajattelutapasi "banaani-maito-kauraleipä" koska olet joskus kirjoittanut kauppalistan?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä. Joudut ajattelemaan mitä kirjoitat paperille. Aivan kuten kauppalistaa kirjoittaessa. Se ei kuitenkaan ole ajattelutapa. Vai onko sinun ajattelutapasi "banaani-maito-kauraleipä" koska olet joskus kirjoittanut kauppalistan?
Voi mahoton sua, antaa olla...
Yritä rauhoittua, se helpottaa ainakin hetkeksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi mahoton sua, antaa olla...
Yritä rauhoittua, se helpottaa ainakin hetkeksi.Ihmetyttää nää kyökkipsykologit, jotka kuvittelee tietävänsä paremmin minkälaisia harjoituksia mt-ongelmista kärsivien pitäisi tehdä, kuin ne koulutetut ammattilaiset. Henkilö, joka kuvittelee että ajattelutapa on se mitä kerran kirjoitat paperille, neuvoo ammattiapua tarvitsevia 😂 oi kamala, onko Stephen Kingin ajattelutapa murhata ja kidnapata ihmisiä 😂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmetyttää nää kyökkipsykologit, jotka kuvittelee tietävänsä paremmin minkälaisia harjoituksia mt-ongelmista kärsivien pitäisi tehdä, kuin ne koulutetut ammattilaiset. Henkilö, joka kuvittelee että ajattelutapa on se mitä kerran kirjoitat paperille, neuvoo ammattiapua tarvitsevia 😂 oi kamala, onko Stephen Kingin ajattelutapa murhata ja kidnapata ihmisiä 😂
Sen verran nyt vielä kerron, etten kuvittele mitään.
Olen itsekin kärsinyt mielenterveyden ongelmista, ja tunnen paljon ihmisiä, jotka kärsivät edelleen niistä.
Sen takia kirjoitinkin, että olemme kovin erilaisia ja meihin auttavat erilaiset keinot, jokaiselle omansa.
Sille en voi mitään, että halusit takertua tuohon ajattelutapa-sanaan. Käytin ehkä väärää ilmaisua, ja heti sai joku herneen nenään.
Tavallaan ihmettelen vain sitä, kun annat sellaisen kuvan itsestäsi, että ammattilaisen keinot ovat hyviä ja oikeita ja siltikin vaikuttaa, ettet ole niistä paljon hyötynyt kun menetit hermosi näinkin pienestä asiasta.
Kaikkea hyvää silti sulle toivon, ja toivottavasti saat sen avun, mitä koet tarvitsevasi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sen verran nyt vielä kerron, etten kuvittele mitään.
Olen itsekin kärsinyt mielenterveyden ongelmista, ja tunnen paljon ihmisiä, jotka kärsivät edelleen niistä.
Sen takia kirjoitinkin, että olemme kovin erilaisia ja meihin auttavat erilaiset keinot, jokaiselle omansa.
Sille en voi mitään, että halusit takertua tuohon ajattelutapa-sanaan. Käytin ehkä väärää ilmaisua, ja heti sai joku herneen nenään.
Tavallaan ihmettelen vain sitä, kun annat sellaisen kuvan itsestäsi, että ammattilaisen keinot ovat hyviä ja oikeita ja siltikin vaikuttaa, ettet ole niistä paljon hyötynyt kun menetit hermosi näinkin pienestä asiasta.
Kaikkea hyvää silti sulle toivon, ja toivottavasti saat sen avun, mitä koet tarvitsevasi.Etkö sinä kirjoittanut tuota "mielestäni on omituista että terapiassa on opetettu..." ja "parempi neuvo olisi..." ?
Kyllä noiden kommenttien perusteella saa sen käsityksen että kuvittelet tietäväsi paremmin.
Etkä ilmeisesti sairasta ahdistuneisuushäiriötä tai sitten ole käynyt hoidossa sen vuoksi, sillä tuo mainittu harjoitus on yleisesti ollut käytössä jo vuosia. Ja sinä et ilmeisesti tuollaisesta edes tiennyt.
Tottakai jokaisella on omat asiat mitkä siihen auttavat, eihän jokainen lääkekään sovi kaikille. Nuo opetettavat harjoitukset ovat sellaisia jotka auttavat SUURINTA OSAA. Ei varmasti ole olemassa yhtä keinoa joka varmasti auttaisi kaikkia.
En todellakaan tiedä mistä kuvittelet että menetin hermoni 😂 ehkä jos olisin käyttänyt kymmentä huutomerkkiä tai kirosanoja, ymmärtäisin. Vai meneekö se niin että ihminen joka kyseenalaistaa sinua/ kirjoituksiasi = hermonsa menettänyt? En myöskään ymmärrä mistä olet saanut päähäsi että jos ihminen menettää hermonsa, hän ei ole saanut apua ahdistukseen 😂 eli kuka tahansa joka menettää hermonsa siis mielestäsi sairastaa ahdistuneisuushäiriötä? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmetyttää nää kyökkipsykologit, jotka kuvittelee tietävänsä paremmin minkälaisia harjoituksia mt-ongelmista kärsivien pitäisi tehdä, kuin ne koulutetut ammattilaiset. Henkilö, joka kuvittelee että ajattelutapa on se mitä kerran kirjoitat paperille, neuvoo ammattiapua tarvitsevia 😂 oi kamala, onko Stephen Kingin ajattelutapa murhata ja kidnapata ihmisiä 😂
"Onneksi suurin osa ihmisistä tajuaa kuunnella terveydenhuollon ammattilaisia eikä näitä oman elämänsä suomi24-dr.phileja"
Olen eri kommentoija. Tuo halventava kommentti muista kirjoittajista ei edistä keskustelua, Keskusteluhan on mielipiteiden, ajatusten ja kokemusten vaihtamista ja siihen saavat osallistua muutkin kuin jonkun alan "ammattilaiset."
Itse olen sitä mieltä, että on hyvä miettiä ja kyseenalaistaa joskus myös ns. ammattilaisten näkökohtia. Ei ole hyvä luottaa sokeasti mihinkään, tässä yhteiskunnassa ja ihmisten maailmassa. Myös ammattilaiset kyseenalaistavat toimintatapojaan ja teorioitaan, ja ovat joskus eri mieltä keskenään siitä miten kannattaa toimia jossakin tilanteessa.
Tuo neuvo kirjoittaa pahimmat pelkonsa jne. lienee yleisesti käytetty kognitiivisissa ja ratkaisukeskeisissä terapioissa. Uskon että se voi joskus toimiakin. Mutta ei toimi kenellä vaan ja missä tilanteessa vaan, ja varsinkaan jos on yksin sitä tekemässä. Monet terapioissa käytetyt "kikat" on tarkoitettu tehtäväksi osana terapiaa, ja siinähän on olennaista se että on joku myötäelämässä ja tukemassa. Kannattelemassa, jos harjoitus herättääkin vaikka jotain odottamattomia tunteita, tai odottamattoman voimakkaita tunteita. Minusta on hiukan vastuutonta Mielenterveystalolta, että laitetaan tuollaisia ohjeita nettiin sovellettavaksi ihmisille, jotka ovat hyvin erilaisissa tilanteissa ja mielentiloissa.
Ohje ei sinänsä ole huono. Siinä haetaan varmaan sitä, että ahdistuksessa ihminen koettaa välttää jotain, mistä on oppinut seuraavan jotain kauheaa. On oppinut, että ei pärjää ko. tilanteessa, vaan ainoa keino on välttää joutumasta siihen. Välttäminen helpottaa, mutta kun tilanne (ulkoinen tapahtuma tai vaikka pelkästään jokin tietoisuuteen pyrkivä traumamuisto) tulee kuitenkin vastaan yhä uudelleen, ja jos on oppinut että ainoa tapa selvitä siitä on vältellä, niin välttämisestä tulee yhä isompi osa elämää, elämä kapeutuu, ja pelko vaan kasvaa.
Pelkoa voi aiheuttaa traumaattinen muisto, joka tunkee mieleen ilman erityistä ärsykettä, tai jokin ulkoinen tilanne tai tapahtuma, johon liittyy muisto jostain siinä tapahtuneesta. Pelkoa kohti kannattaa aina yrittää mennä ja kohdata se vähän kerrallaan. Silloin huomaa, että selviää ja että se ei olekaan niin vaarallinen. Siten ahdistus vähenee, eikä tarvitse käyttää niin paljon energiaa pelkäämiseen ja välttelyyn.
Tämä on se logiikka. Mutta eihän se kaikkien pelkojen kohdalla toimi niin yksinkertaisesti. Jos vaikka on kyse jostain pitkäkestoisesta pelkoa aiheuttaneesta olosuhteesta (esim. väkivaltainen lapsuudenkoti ja tapahtumat siellä), ja kun on oppinut, että pelkoa aiheuttava tilanne todella on sellainen, jossa on mahdollisuus vain hävitä. Siis, että teet mitä tahansa, aina väärin, aina tulee rangaistus. Tällaisia pelkoja on monella ihmisellä ahdistuneisuuden taustalla. Niihin ei käy yleensä nuo mielikuvaharjoitukset, ainakaan yksin tehtynä. Ongelma on monimutkaisempi.
Joku suhteellisen yksinkertainen pelko voi tosiaan olla sellainen, että jos vaan uskaltaa edes ajatella sen läpi, kuvitella pelkoa aiheuttavan tilanteen, kirjoittaa sen (tai puhua terapeutille tai jollekin läheiselle jos sellainen on) niin siinä tavallaan jo kokee sen, kokee myös tunteita mutta ilman että mitään kauheaa todellisuudessa tapahtuu. Ja huojentuu, kun huomaakin "selvinneensä". Mutta yksinään miettiessä ja kuvitellessa se ei välttämättä onnistu, koska mieli kasvattaa pelon kohdetta ja liittää siihen ehkä muitakin pelottavia muistikuvia. Koska pelko on psykofysiologinen reaktio, ruumis panee vastaan: ahdistus lisääntyy, tuntuu vaan pahalta, ei pystykään edes ajattelemaan asiaa. - Tarvitaan siis toista ihmistä tukemaan ja sanomaan, että olen tässä, kohtaamme tämän yhdessä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Onneksi suurin osa ihmisistä tajuaa kuunnella terveydenhuollon ammattilaisia eikä näitä oman elämänsä suomi24-dr.phileja"
Olen eri kommentoija. Tuo halventava kommentti muista kirjoittajista ei edistä keskustelua, Keskusteluhan on mielipiteiden, ajatusten ja kokemusten vaihtamista ja siihen saavat osallistua muutkin kuin jonkun alan "ammattilaiset."
Itse olen sitä mieltä, että on hyvä miettiä ja kyseenalaistaa joskus myös ns. ammattilaisten näkökohtia. Ei ole hyvä luottaa sokeasti mihinkään, tässä yhteiskunnassa ja ihmisten maailmassa. Myös ammattilaiset kyseenalaistavat toimintatapojaan ja teorioitaan, ja ovat joskus eri mieltä keskenään siitä miten kannattaa toimia jossakin tilanteessa.
Tuo neuvo kirjoittaa pahimmat pelkonsa jne. lienee yleisesti käytetty kognitiivisissa ja ratkaisukeskeisissä terapioissa. Uskon että se voi joskus toimiakin. Mutta ei toimi kenellä vaan ja missä tilanteessa vaan, ja varsinkaan jos on yksin sitä tekemässä. Monet terapioissa käytetyt "kikat" on tarkoitettu tehtäväksi osana terapiaa, ja siinähän on olennaista se että on joku myötäelämässä ja tukemassa. Kannattelemassa, jos harjoitus herättääkin vaikka jotain odottamattomia tunteita, tai odottamattoman voimakkaita tunteita. Minusta on hiukan vastuutonta Mielenterveystalolta, että laitetaan tuollaisia ohjeita nettiin sovellettavaksi ihmisille, jotka ovat hyvin erilaisissa tilanteissa ja mielentiloissa.
Ohje ei sinänsä ole huono. Siinä haetaan varmaan sitä, että ahdistuksessa ihminen koettaa välttää jotain, mistä on oppinut seuraavan jotain kauheaa. On oppinut, että ei pärjää ko. tilanteessa, vaan ainoa keino on välttää joutumasta siihen. Välttäminen helpottaa, mutta kun tilanne (ulkoinen tapahtuma tai vaikka pelkästään jokin tietoisuuteen pyrkivä traumamuisto) tulee kuitenkin vastaan yhä uudelleen, ja jos on oppinut että ainoa tapa selvitä siitä on vältellä, niin välttämisestä tulee yhä isompi osa elämää, elämä kapeutuu, ja pelko vaan kasvaa.
Pelkoa voi aiheuttaa traumaattinen muisto, joka tunkee mieleen ilman erityistä ärsykettä, tai jokin ulkoinen tilanne tai tapahtuma, johon liittyy muisto jostain siinä tapahtuneesta. Pelkoa kohti kannattaa aina yrittää mennä ja kohdata se vähän kerrallaan. Silloin huomaa, että selviää ja että se ei olekaan niin vaarallinen. Siten ahdistus vähenee, eikä tarvitse käyttää niin paljon energiaa pelkäämiseen ja välttelyyn.
Tämä on se logiikka. Mutta eihän se kaikkien pelkojen kohdalla toimi niin yksinkertaisesti. Jos vaikka on kyse jostain pitkäkestoisesta pelkoa aiheuttaneesta olosuhteesta (esim. väkivaltainen lapsuudenkoti ja tapahtumat siellä), ja kun on oppinut, että pelkoa aiheuttava tilanne todella on sellainen, jossa on mahdollisuus vain hävitä. Siis, että teet mitä tahansa, aina väärin, aina tulee rangaistus. Tällaisia pelkoja on monella ihmisellä ahdistuneisuuden taustalla. Niihin ei käy yleensä nuo mielikuvaharjoitukset, ainakaan yksin tehtynä. Ongelma on monimutkaisempi.
Joku suhteellisen yksinkertainen pelko voi tosiaan olla sellainen, että jos vaan uskaltaa edes ajatella sen läpi, kuvitella pelkoa aiheuttavan tilanteen, kirjoittaa sen (tai puhua terapeutille tai jollekin läheiselle jos sellainen on) niin siinä tavallaan jo kokee sen, kokee myös tunteita mutta ilman että mitään kauheaa todellisuudessa tapahtuu. Ja huojentuu, kun huomaakin "selvinneensä". Mutta yksinään miettiessä ja kuvitellessa se ei välttämättä onnistu, koska mieli kasvattaa pelon kohdetta ja liittää siihen ehkä muitakin pelottavia muistikuvia. Koska pelko on psykofysiologinen reaktio, ruumis panee vastaan: ahdistus lisääntyy, tuntuu vaan pahalta, ei pystykään edes ajattelemaan asiaa. - Tarvitaan siis toista ihmistä tukemaan ja sanomaan, että olen tässä, kohtaamme tämän yhdessä.Tottakai keskusteluun saa osallistua ihan kuka tahansa.
Mutta silloin jos joku kommentoi "älä tee niinkuin sinun lääkärisi/ psykologisi neuvoo, vaan tee niinkuin minä täällä Suomi24 neuvon", on myös muilla velvollisuus huomauttaa että täällä ei pyöri lääkärit ja psykiatrit, ym vaan trolleja ja muita sekopäitä joiden ohjeita ei todellakaan kannata ottaa todesta.
Valitettavasti mt-ongelmista kärsivällä voi olla pää niin sekaisin että oikeasti kuvittelee täältä saavansa asiantuntevaa apua ja ottaa tosissaan jonkun kyökkipsykologin "hoida psykoosia valkosipulilla"- ohjeita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tottakai keskusteluun saa osallistua ihan kuka tahansa.
Mutta silloin jos joku kommentoi "älä tee niinkuin sinun lääkärisi/ psykologisi neuvoo, vaan tee niinkuin minä täällä Suomi24 neuvon", on myös muilla velvollisuus huomauttaa että täällä ei pyöri lääkärit ja psykiatrit, ym vaan trolleja ja muita sekopäitä joiden ohjeita ei todellakaan kannata ottaa todesta.
Valitettavasti mt-ongelmista kärsivällä voi olla pää niin sekaisin että oikeasti kuvittelee täältä saavansa asiantuntevaa apua ja ottaa tosissaan jonkun kyökkipsykologin "hoida psykoosia valkosipulilla"- ohjeita."on myös muilla velvollisuus huomauttaa että täällä ei pyöri lääkärit ja psykiatrit,"
Haha :D . Mistä sinä tiedät keitä täällä pyörii? Tunnetko kaikki kirjoittajat nimeltä, heidän tittelinsä, oppiarvonsa, työpaikkansa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"on myös muilla velvollisuus huomauttaa että täällä ei pyöri lääkärit ja psykiatrit,"
Haha :D . Mistä sinä tiedät keitä täällä pyörii? Tunnetko kaikki kirjoittajat nimeltä, heidän tittelinsä, oppiarvonsa, työpaikkansa?Sellainen asia kuin sisälukutaito.
Jos tässä ketjussa olisi yksikin lääkäri tai psykiatri, kyllä sen huomaisi, ihan jo siitä että osaavat kirjoittaa, tuntevat asian mistä kirjoittavat ja kirjoittavat faktoja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä. Joudut ajattelemaan mitä kirjoitat paperille. Aivan kuten kauppalistaa kirjoittaessa. Se ei kuitenkaan ole ajattelutapa. Vai onko sinun ajattelutapasi "banaani-maito-kauraleipä" koska olet joskus kirjoittanut kauppalistan?
No eikö tässä tarkoitettu sitä, että kun kirjoittaa mahdollisia pahimpia skenaarioita paperille, huomaa miten oma ajattelu toimii ja millaisia kauhukuvia se luo? Tästä pääsee pois ajattelemalla boksin ulkopuolelta mahdollisia muita skenaarioita että asiat voivat esimerkiksi mennä hyvin tai ne eivät ole niin pahoja mitä itse luulee.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sellainen asia kuin sisälukutaito.
Jos tässä ketjussa olisi yksikin lääkäri tai psykiatri, kyllä sen huomaisi, ihan jo siitä että osaavat kirjoittaa, tuntevat asian mistä kirjoittavat ja kirjoittavat faktoja.No, eikä huomaisi!
Itse kirjoittelen "hulluna" täällä, olen psyk sh. Ystäväni on psykologi ja kärsii mt-ongelmista. Kun hän suoltaa puheena pelkojaan ja ahdistustaan, ei siitä kuule hänen olevan "alan ammattilainen", vaan samanlainen mt-ongelmainen kuin kuka tahansa muu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No, eikä huomaisi!
Itse kirjoittelen "hulluna" täällä, olen psyk sh. Ystäväni on psykologi ja kärsii mt-ongelmista. Kun hän suoltaa puheena pelkojaan ja ahdistustaan, ei siitä kuule hänen olevan "alan ammattilainen", vaan samanlainen mt-ongelmainen kuin kuka tahansa muu.Ilmoittaudun minäkin. Olen psykologi, ketjuun kirjoitellut. Omakohtaisesti aihetta aikanaan kokenut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ilmoittaudun minäkin. Olen psykologi, ketjuun kirjoitellut. Omakohtaisesti aihetta aikanaan kokenut.
En tiedä eikö "psykologit" ymmärrä lukemaansa vai mikä mättää? Psykologi ei ole lääkäri eikä psykiatri.
Psykiatrinen sairaanhoitaja ei ole lääkäri eikä psykiatri.
Venekauppias ei ole lääkäri eikä psykiatri.
Ja sinä olet todennäköisesti trolli.
Jo se että joku itseään psykologiksi tituleeraava, ei tunne näitä eroja, kertoo sen ettei hänellä ole minkäänlaista terveydenhuollon koulutusta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tiedä eikö "psykologit" ymmärrä lukemaansa vai mikä mättää? Psykologi ei ole lääkäri eikä psykiatri.
Psykiatrinen sairaanhoitaja ei ole lääkäri eikä psykiatri.
Venekauppias ei ole lääkäri eikä psykiatri.
Ja sinä olet todennäköisesti trolli.
Jo se että joku itseään psykologiksi tituleeraava, ei tunne näitä eroja, kertoo sen ettei hänellä ole minkäänlaista terveydenhuollon koulutusta.Eihän edellä sitä tarkoitetuttakaan, että lääkäri, psykologi ja psykiatri olisivat sama asia vaan sitä, ettei täällä voi tunnistaa, kuka on ammatiltaan mitäkin. Lääkäritkin sairastavat ja ovat silloin potilaita (samoin kuin sairaanhoitajat ja psykologit).
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän edellä sitä tarkoitetuttakaan, että lääkäri, psykologi ja psykiatri olisivat sama asia vaan sitä, ettei täällä voi tunnistaa, kuka on ammatiltaan mitäkin. Lääkäritkin sairastavat ja ovat silloin potilaita (samoin kuin sairaanhoitajat ja psykologit).
Kyllä voi tunnistaa. Kirjoitustapa, faktojen tietämys, jne kertoo paljon. Ihan rikostutkinnassakin pystytään päättelemään vaikka ja mitä henkilöstä kirjoitustyylin perusteella; ikä, sukupuoli, millä alalla työskentelee, jne.
Jos joku kirjoittaa täällä olevansa eläinlääkäri ja sanoo koiran munivan ja kissalla olevan 40 kynttä niin kuka tahansa normaali järjellä varustettu ymmärtää siinä vaiheessa ettei kyseessä ole eläinlääkäri.
Ja kuka on sanonut ettei lääkäri (tai minkään muunkaan ammattikunnan edustaja) sairasta?? Nyt on tainnut mennä puurot ja vellit sekaisin.
- Anonyymi
Homeopatiasta saa apua. Ja jos ei jonkun kanssa suju niin miksi hänen kanssaan pitää jaaritella. Toisaalta jos ei toinen osaa lopettaa höpinöitäsi tai poistua paikalta, niin omapahan on asiansa. Miten olisi jos alkaisit kuvitella miten asiat voisi päättyä hyvin, sen sijaan että kehittelet pahimman lopputuloksen. Positiivisuus kannattaa aina. Vielä jos alkaa toisia auttelemaan niin omat höpinät jää vähemmälle ja tulee hyvä mieli itsellekin.
- Anonyymi
Jopas jotakin.
- Anonyymi
10 vuotta sitten kuvataideterapeutti sanoin mulle todella viisaasti eli vaikka on paha olla,niin ei ole paha ihminen.Tämän neuvon jälkeen terapia ei enää jatkunut kauaa,mutta itsellänikin ahdistuneisuushäiriö.Eli auttaisko tämä mun saamani neuvo sua.En ole ikinä pitänyt itseänä rikollisena mutta kiva tietää etten ole paha ihminen vaikka välillä on elämässä paha olla.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta
Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee3861512- 1051288
Miksi koulut pakottavat
Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja1161210Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli1641139- 44987
- 63906
Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt32816Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024
Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit0810Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!
Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s91804Tuhdit oluet kauppoihin. Miksi vastustaa?
8% oluet kauppoihin mutta mikä siinä on että osa politikoista vstustaa ? Kauppa kuitenkin hinnoittelee vahvan oluen ni167691