Saako puolisoa pettää, jos ei koskaan jää kiinni?

Jos petän puolisoani eli harrastan seksuaalista kanssakäymistä jonkun muun kuin oman puolisoni kanssa, teenkö väärin, jos seuraavat ehdot toteutuvat: 1) asia ei vaivaa minua itseäni vähimmässäkään määrin eikä näin ollen vaikuta avioliittoni laatuun, 2) puolisoni ei koskaan saa tietää asiasta eikä näin ollen kärsi asiasta, 3) henkilö, jonka kanssa petän puolisoani, ei myöskään saa asiasta tunnonvaivoja eikä asiasta koidu hänelle tai hänen läheisilleen mitään haitallisia seurauksia.

Jos ollaan esimerkiksi utilitaristeja, puolison pettäminen ei ilmeisesti olisi tässä tapauksessa väärin. Oikeastaan se voisi olla jopa oikein ja suositeltavaa, koska se voi lisätä sekä minun että seksikumppanini hyvinvointia eikä myöskään vähennä puolisoni hyvinvointia.

Jos kaikesta huolimatta puolison pettäminen on tällaisessakin tapauksessa väärin, niin miksi?

91

606

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Vastaus riippuu pikkaisen siitä, että minkä sortin utilatarismista puhutaan. Jos ottaa vaikkapa yhden keskeisen filosofin, John Stuart Millin mukaan esimerkin.

      Millin idea oli näennäisesti yksinkertainen. Teko on hyvä, jos se tuottaa onnellisuutta tai hyötyä mahdollisimman monelle ja huono, jos se vähentää niitä.

      Mutta Mill ei ollut niin yksinkertainen, ettei olisi huomannut tähän liittyvää ongelmaa. Esimerkiksi, jos joku tuottaa muille ihmisille vahinkoa ja vähentää heidän onnellisuuttaan, onko oikein tappaa hänet yhteistuumin?

      Millin idea oli, että jokaista tekoa tulisi katsoa yksittäistapauksena, mutta ottaen huomioon mitä tapahtuisi, jos kaikki tekisivät niin. Tämä kertoo, onko teko hyvä vai huono.

      Siksi Mill sanoo, että onnellisuutta vähentävän ihmisen tappaminen ei olisi oikein. Syy on se, että silloin kukaan ei olisi turvassa. Jokainen voitaisiin tappaa, jos yhteisö päättäisi, että hän vähentää yhteisön onnellisuutta. Tähän liittyvä pelko siten itseasiassa vähentäisi kaikkien onnellisuutta.

      Jos siirtää tämän saman periaatteen pettämiseen... Kumpi on parempi? Maailma, jossa puoliso voi milloin tahansa salassa pettää toista vai maailma, jossa pettäjä saa jonkinlaisia seuraamuksia? Useimmat valitsevat jälkimmäisen, joten pitkässä juoksussa se maailma tuottaa enemmän onnellisuutta Millin periaatteiden mukaan.

      Asian voi perustella myös toista kautta. Utilitarismi edellyttää vapaata valintaa. Jos ihminen haluaa lisätä onnellisuuttaan, hänellä täytyy olla vapaus tehdä sellaisia tekoja, jotka lisäävät sitä. Muutoin se ei ole mahdollista.

      Yksi vapaan valinnan edellytys on se, että ihminen tietää päätökseen liittyvistä seikoista mahdollisimman paljon. Esimerkissäsi pettäjä pimittää tietoa salaamalla sen puolisoltaan. Näin pettäjä vähentää puolisonsa mahdollisuuksia tehdä vapaan valinnan sen tiedon perusteella.

      Jälleen Millin mukaan, onko parempi maailma, jossa ihminen voi tehdä päätöksiä oikean tiedon perusteella vai sellainen, jossa häneltä pimitetään tietoa? Useimmat valitsevat ensimmäisen, joten sen täytyy Millin mukaan tuottaa onnellisuutta eniten.

      • Tulkitsen tämän kommentin siten, että suora vastaus otsikon suoraan kysymykseen on "saa", koska vastaus voi olla "ei saa" vain siinä tapauksessa, että asiaa voidaan tarkastella metatasolla, jossa tietoa on käytettävissä enemmän kuin sitä todellisuudessa on käytettävissä. Siis metatasolla joku muukin kuin minä tai seksikumppanini tietää, että petän puolisoani (esimerkiksi tämän ketjun keskustelijat tietävät sen).

        Tai sitten tulkitsen tämän kommentin siten, että suora vastaus otsikon suoraan kysymykseen on "ei saa", mutta ei siksi, että tässä yksittäisessä tapauksessa itsessään olisi jotakin, mikä tekee siitä väärän, vaan siksi, että useiden tapausten pohjalta on muodostettu yleinen periaate, joka ikään kuin ulkopuolelta liittää "vääryyden" jokaiseen yksittäiseen tapaukseen, siis myös minun tapaukseeni. Tämä periaate on sikäli hyvä, että sen paikkansapitävyys voidaan tarkistaa sitten, kun ihmiskunta on lakannut olemasta. Onhan mahdollista, että ihmiskunnan lakattua olemasta huomataan, että kaiken kaikkiaan aviorikokset toivat ihmisille enemmän hyvinvointia kuin pahoinvointia. Ketjun järjestyksessä toinen kommentoija näyttäisikin edustavan sitä kantaa, jonka mukaan aviorikoksista on enemmän hyötyä kuin haittaa.


      • Anonyymi
        herrens_tiggare kirjoitti:

        Tulkitsen tämän kommentin siten, että suora vastaus otsikon suoraan kysymykseen on "saa", koska vastaus voi olla "ei saa" vain siinä tapauksessa, että asiaa voidaan tarkastella metatasolla, jossa tietoa on käytettävissä enemmän kuin sitä todellisuudessa on käytettävissä. Siis metatasolla joku muukin kuin minä tai seksikumppanini tietää, että petän puolisoani (esimerkiksi tämän ketjun keskustelijat tietävät sen).

        Tai sitten tulkitsen tämän kommentin siten, että suora vastaus otsikon suoraan kysymykseen on "ei saa", mutta ei siksi, että tässä yksittäisessä tapauksessa itsessään olisi jotakin, mikä tekee siitä väärän, vaan siksi, että useiden tapausten pohjalta on muodostettu yleinen periaate, joka ikään kuin ulkopuolelta liittää "vääryyden" jokaiseen yksittäiseen tapaukseen, siis myös minun tapaukseeni. Tämä periaate on sikäli hyvä, että sen paikkansapitävyys voidaan tarkistaa sitten, kun ihmiskunta on lakannut olemasta. Onhan mahdollista, että ihmiskunnan lakattua olemasta huomataan, että kaiken kaikkiaan aviorikokset toivat ihmisille enemmän hyvinvointia kuin pahoinvointia. Ketjun järjestyksessä toinen kommentoija näyttäisikin edustavan sitä kantaa, jonka mukaan aviorikoksista on enemmän hyötyä kuin haittaa.

        Kannattaa huomata, että Mills ei uskonut absoluuttiseen, ihmisen ulkopuoliseen moraaliin lainkaan. Mills oli liberalismin kannattaja. Hänelle moraali oli ensisijaisesti sosiaalinen käytäntö, jonka tarkoituksena oli tuottaa onnellisuutta ja hyvinvointia. Hänen meta-tasonsa ei ollut ulkopuolinen tarkkailija tai ulkopuolinen "hyvän" standardi, vaan käytännön tulokset ja ihmisten samanlaisuus.


    • inti

      Kannattaa miettiä hyvä vastaus valmiiksi sen varalle, että joku päivä vaimo esittää saman kysymyksen kuin aloittaja.

    • Anonyymi

      Haureus on aina syntiä Jumalaa vastaan.

      • Synti kohdistuu Jumalaan, ei puolisooni. Voin tehdä syntiä Jumalaa vastaan, vaikken tekisi väärin ketään kohtaan. Esimerkki tällaisesta tapauksesta on ateismi: Jumalan olemassaolon kieltäminen on selvästi synti, mutta ei moraalisesti väärin.


    • Ilman , että haluan mitenkään moralisoida niin en kyllä usko siihen, että parisuhde jotenkin pettämisellä paranee. Näkisin pikemminkin, että jos tuollainen tulee mieleen niin silloin eletään sen suhteen joutsenlaulua.

      Toki varmasti on sellaisia vapaita parisuhteita mutta ne lienevät melko marginaalinen ilmiö . Suurinta osaa asia varmasti jollakin tasolla loukkaisi.

      No jos nyt ajattelee, että on joskus sitten tehnyt tuollaisen "syrjähypyn" niin ei sitä nyt ainakaan sitten vuosien kuluttua pidä toiselle mennä tunnustamaan koska tuossahan ei takana ole muuta kuin tekijän tarve saada anteeksi ja se on puhdasta itsekkyyttä.

      Vaikka sanotaan, että ei järvi soutamalla kulu niin kyllähän tuo pettäminen on ennen kaikkea henkisen puolen juttuja, enkä tarkoita tässä nyt uskontoa vaan siinä liikutaan niin herkällä alueella. Tiedän parikin pariskuntaa joilla on sitten tuo systeemi lopulta romahtanut ja eihän siinä kipeintä tee kymmenien vuosien avioliiton jälkeen se, että joku "ulkoiluttaa pythoniansa" vaan se kaksinaamaisuus.

      • Ketjun ensimmäisen vastaajan mukaan sellainen maailma on parempi, jossa syrjähyppy tunnustetaan puolisolle, koska tällöin puoliso voi tehdä päätöksiä oikean tiedon perusteella. Tämän pitäisi kaiken kaikkiaan ja kokonaisuutena katsoen tuottaa enemmän onnellisuutta kuin sellaisen asiaintilan, jossa oikeaa tietoa pimitetään.

        Mutta jos tilanne ennen tunnustamista on se, että minä kärsin tunnonvaivoja ja puolisoni on tietämättömyytensä johdosta onnellinen, niin tunnustamisen jälkeenhän tilanne voi olla se, että minulla on keveä sydän ja hyvä olo ja puolisoni puolestaan kärsii nyt, kun hän tietää tulleensa petetyksi. Näin ollen ennen tunnustusta yksi ihminen kärsii ja yksi ihminen on onnellinen, tunnustuksen jälkeen yksi ihminen kärsii ja yksi ihminen on onnellinen. On siis yhdentekevää, tunnustaako vai ei, onnellisuuden määrä ei muutu.


      • herrens_tiggare kirjoitti:

        Ketjun ensimmäisen vastaajan mukaan sellainen maailma on parempi, jossa syrjähyppy tunnustetaan puolisolle, koska tällöin puoliso voi tehdä päätöksiä oikean tiedon perusteella. Tämän pitäisi kaiken kaikkiaan ja kokonaisuutena katsoen tuottaa enemmän onnellisuutta kuin sellaisen asiaintilan, jossa oikeaa tietoa pimitetään.

        Mutta jos tilanne ennen tunnustamista on se, että minä kärsin tunnonvaivoja ja puolisoni on tietämättömyytensä johdosta onnellinen, niin tunnustamisen jälkeenhän tilanne voi olla se, että minulla on keveä sydän ja hyvä olo ja puolisoni puolestaan kärsii nyt, kun hän tietää tulleensa petetyksi. Näin ollen ennen tunnustusta yksi ihminen kärsii ja yksi ihminen on onnellinen, tunnustuksen jälkeen yksi ihminen kärsii ja yksi ihminen on onnellinen. On siis yhdentekevää, tunnustaako vai ei, onnellisuuden määrä ei muutu.

        En oikein jaksa uskoa , että toiminta johtaa mihinkään kovin hedelmälliseen. Poikkeuksena tietenkin ne jotka elävät vapaassa suhteessa ja pelisäännöt on sovittu alusta asti ja, että ne ovat samat molemmille.

        Tuosta tunnustamisesta . Ei se nyt liene ihan samantekevää . Kuka tahansa voi tehdä virheen ja katua sitä mutta miksi maksattaa syyttömällä osapuolella sen hinta. Etenkin jos asiasta on jo aikaa ja kyse on jostain kertaluonteista tapahtummasta. Näkisin sen hyvin itsekkäänä ja ilkeänä tekona.


      • Anonyymi
        herrens_tiggare kirjoitti:

        Ketjun ensimmäisen vastaajan mukaan sellainen maailma on parempi, jossa syrjähyppy tunnustetaan puolisolle, koska tällöin puoliso voi tehdä päätöksiä oikean tiedon perusteella. Tämän pitäisi kaiken kaikkiaan ja kokonaisuutena katsoen tuottaa enemmän onnellisuutta kuin sellaisen asiaintilan, jossa oikeaa tietoa pimitetään.

        Mutta jos tilanne ennen tunnustamista on se, että minä kärsin tunnonvaivoja ja puolisoni on tietämättömyytensä johdosta onnellinen, niin tunnustamisen jälkeenhän tilanne voi olla se, että minulla on keveä sydän ja hyvä olo ja puolisoni puolestaan kärsii nyt, kun hän tietää tulleensa petetyksi. Näin ollen ennen tunnustusta yksi ihminen kärsii ja yksi ihminen on onnellinen, tunnustuksen jälkeen yksi ihminen kärsii ja yksi ihminen on onnellinen. On siis yhdentekevää, tunnustaako vai ei, onnellisuuden määrä ei muutu.

        Tai oikeastaan Millsin mukaan sellainen maailma on parempi, ei minun.

        Millsin logiikka toimii eri pohjalta kuin sinun perustelusi. Hänen logiikassaan ei haeta absoluuttista, kaikissa tilanteissa onnellisuutta tuottavaa ratkaisua vaan ratkaisua, joka tuottaa enemmän onnellisuutta kuin muut ratkaisut. Yksittäistapauksella ei voi siten kumota hänen perustelujaan vaan tulee katsoa yksittäistapausten summaa.

        Pettämisen tapauksessa tulee pohtia em. siitä, että ihmiset keskimäärin haluavat enemmän sitä, että puoliso on heille uskollinen kuin että hän on uskoton. He myös haluavat enemmän sitä, että heiltä ei salata asioita tarpeettomasti. Näiden asioiden toteutuessa onnellisuus yksilön ja yhteiskunnan tasolla kasvaa.

        Mutta tämän voi todistaa myös käytännössä kuten Mills tekee teksteissään. Esimerkiksi....

        Logiikkasi mukaan pettämisen summa on nolla, koska yksi ihminen kärsii ja yksi on onnellinen. Olet oikeassa siinä, että tietäminen on tässä keskeinen muuttuja. Mutta logiikkasi edellyttäisi sitä, että kukaan ei koskaan tietäisi, että puolisot pettävät toisiaan. Tämä vain ei pidä paikkaansa. Osa pettämisistä paljastuu aina. Näin se "keveä sydän" jää saavuttamatta, jolloin summasta tulee negatiivinen.

        Toinen, mikä jää huomiotta, että petetyllä puolisolla on tiedon kautta mahdollisuus toimia toisin kuin aiemmin. Hän voi em. ottaa eron. Sekä sinun, puolisosi että mahdollisten lasten onnellisuus vähenee -jälleen keskimäärin. Samoin, koska ihmiset tietävät, että puolisot voivat pettää heidän onnellisuutensa vähenee yksinkertaisesti siksi, että he pelkäävät puolisonsa pettävän.

        Näitä voi hakea lisääkin, mutta perusidea lienee selvä. Onnellisuuden summa kääntyy negatiiviseksi hyvin nopeasti, se ei ole neutraali vaikka teoreettisessa yksittäistapauksessa niin voikin olla.

        Näin ollen, Millsiä mukaillen, moraalinen ratkaisu, jossa puolison pettämistä säädellään jollain tavalla yhteisön toimesta, tuottaa yksilön ja yhteisön tasolla enemmän onnellisuutta kuin ratkaisu, jossa sitä ei säädellä.


      • Anonyymi
        herrens_tiggare kirjoitti:

        Ketjun ensimmäisen vastaajan mukaan sellainen maailma on parempi, jossa syrjähyppy tunnustetaan puolisolle, koska tällöin puoliso voi tehdä päätöksiä oikean tiedon perusteella. Tämän pitäisi kaiken kaikkiaan ja kokonaisuutena katsoen tuottaa enemmän onnellisuutta kuin sellaisen asiaintilan, jossa oikeaa tietoa pimitetään.

        Mutta jos tilanne ennen tunnustamista on se, että minä kärsin tunnonvaivoja ja puolisoni on tietämättömyytensä johdosta onnellinen, niin tunnustamisen jälkeenhän tilanne voi olla se, että minulla on keveä sydän ja hyvä olo ja puolisoni puolestaan kärsii nyt, kun hän tietää tulleensa petetyksi. Näin ollen ennen tunnustusta yksi ihminen kärsii ja yksi ihminen on onnellinen, tunnustuksen jälkeen yksi ihminen kärsii ja yksi ihminen on onnellinen. On siis yhdentekevää, tunnustaako vai ei, onnellisuuden määrä ei muutu.

        Teoria ja käytäntö eivät aina kohtaa, omakohtaisesti voin sen todeta, suhdesoppani lopputulos aikoinaan oli kolme onnetonta ja toisiinsa täysin vittuuntunutta ihmistä.

        Elämä opettaa, mulk*u on pysynyt housuissa paitsi kotona mutta ilman tuota sekoilua ei olisi tietenkään nykyistä suhdetta, eli oman onnellisuuteni määrä on varmasti suurempi kuin oli tuolloin vaikka oli kaksi onnen lähdettä.

        Toivottavasti hekin ovat onnellisia, kuulumisista en tiedä, välit katkesivat totaalisesti.

        -a-teisti-


      • ”…jos tuollainen tulee mieleen niin silloin eletään sen suhteen joutsenlaulua.”

        Näin se yleensä on. Parisuhteessa on ongelmia, joita ei ole syystä tai toisesta kyetty ratkomaan. Toinen sitten tekee oman ratkaisunsa, ja yrittää etsiä itselleen sopivaa keinoa. Koska se ei rakenna parisuhdetta, vaan etäännyttää hiljalleen toisistaan, lopputuloksena on katkeruutta sekä eroja.

        ”…tuo systeemi lopulta romahtanut ja eihän siinä kipeintä tee kymmenien vuosien avioliiton jälkeen se, että joku "ulkoiluttaa pythoniansa" vaan se kaksinaamaisuus.”

        Tämä on juuri sitä pahinta luottamuksen pettämistä, eli näytellään sille puolisolle jotain sellaista, mitä ei oikeasti ole. Luottamus tällaisen jälkeen hyvin harvoin palautuu, pikemminkin heikkenee.


    • Anonyymi

      > Saako puolisoa pettää, jos ei koskaan jää kiinni?

      Pelkkä asian suunnittelu on Raamatun perusteella väärin.

      Mutta, mitä mieltä olisit, jos puolisosi suunnittelisi samaa?

      • Anonyymi

        "Kirottu olkoon se joka ei kiimaista naista auta" sanotaan raamatussa.


      • "Mutta, mitä mieltä olisit, jos puolisosi suunnittelisi samaa?"

        En mitään, koska en tietäisi asiasta.


      • Anonyymi
        herrens_tiggare kirjoitti:

        "Mutta, mitä mieltä olisit, jos puolisosi suunnittelisi samaa?"

        En mitään, koska en tietäisi asiasta.

        Näin ateistisena ihmisenä sanoisin omalta kohdaltani että pitäisin asiaa täytenä kusetuksena vaimooni kohtaan jos en voisi asiaa hänelle ilmaista toinen juttu on sitten jos asian kerron ja hän hyväksyy sen .

        Toisaalta jos joku tällaista harrastaa herää kysymys miksi ?
        Olisiko viisainta antaa vaimolle kengänkuva persiisiin ja ja elää itse sellaisen ihmisen kanssa joka on miellyttävämpi näissä vaimonkin tehtävissä ja antaa vaimolle mahdollisuus vapaana löytää elämänsä mies johon hän voi luottaa ja elää elämäänsä ilman että on kusetettuna jatkuvasti perheen sisältä päin .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kirottu olkoon se joka ei kiimaista naista auta" sanotaan raamatussa.

        > "Kirottu olkoon se joka ei kiimaista naista auta" sanotaan raamatussa.

        Missä kohtaa?

        Vaikka joo, auttaa saa, mutta ei kaikki "apu" ole hyvää. Voi auttaa palauttamalla henkilö takaisin järkiinsä.


    • Ajatellaan asiaa moraalisen intuition kannalta.

      Esimerkiksi minun moraalinen intuitioni sanoo, että vastaus ketjun otsikon kysymykseen on "ei saa". On siis väärin pettää puolisoa myös siinä tapauksessa, että aloituksessa luetellut ehdot täyttyvät. En kuitenkaan oikein osaa sanoa, miksi se on väärin.

      Jos kysyttäisiin, onko väärin tappaa onneton ihminen, jolla ei ole läheisiä (jonka kuolemasta kukaan ei siis kärsi), niin ilmeinen vastaus on "on", siis yksinäisten ja onnettomien ihmisten tappaminen on väärin. Se on väärin, koska jokaisella ihmisellä on arvo, joka ei perustu muuhun kuin hänen ihmisyyteensä.

      Puolison pettäminen voisi ehkä olla väärin samalla perusteella: syrjähyppy loukkaa hänen ihmisarvoaan. Mutta miksi? En loukkaa esimerkiksi naapureideni ihmisarvoa, jos harrastan seksiä jonkun muun kuin heidän kanssaan. Puolisossa pitäisi siis olla jotakin erityistä, joka erottaa hänet kaikista muista ihmisistä.

      Voidaan tietysti sanoa, että hänessä on erityistä juuri se, että hän on puolisoni. Naapureissani ei ole erityistä se, että he ovat juuri minun naapureitani: hehän ovat monien muidenkin naapureita.

      Näin ollen kysymys palautuu avioliiton tai ylipäätään pysyvän parisuhteen laatuun ja arvoon, ja tämä oikeastaan onkin aloituksen tähtäyspiste. Niin kauan kuin monogaaminen parisuhde on enemmän kuin ihmisten keskinäinen sopimus, jonka sisällöstä ihmiset eivät voi eivätkä saa itse päättää, ihmisten moraalinen intuitio vastaa otsikon kysymykseen "ei saa". Koska tämä on myös minun moraalisen intuitioni vastaus, voitaneen päätellä, että pidän monogaamista parisuhdetta jonakin enempänä kuin ihmisten välisenä sopimuksena.

      Naapureiden ja puolison välistä eroa tässä asiassa voidaan ehkä valaista seuraavalla esimerkillä. Kuvitellaan tapaus, että lupaan puolisolleni, etten harrasta seksiä muiden kuin hänen kanssaan (tämä lupaus kaiketi sisältyy oletusarvoisesti naimisiinmenoon tai parisuhteen aloittamiseen), ja kuvitellaan sitten toinen tapaus, että olen naimaton henkilö ja lupaan naapureilleni, etten harrasta seksiä muiden kuin heidän kanssaan.

      Kuvitellaan sitten, että ensimmäisessä tapauksessa harrastan seksiä jonkun muun kuin puolisoni kanssa. Mitä ajatuksia tämä herättää?

      Kuvitellaan sitten, että toisessa tapauksessa harrastan seksiä jonkun muun kuin naapureideni kanssa. Mitä ajatuksia tämä herättää?

      • Anonyymi

        " On siis väärin pettää puolisoa myös siinä tapauksessa, että aloituksessa luetellut ehdot täyttyvät."

        Lauseessasi on jo koko asian ydinsana "pettää"

        Onhan pareja jotka ovat sopineet että saavat olla muidenkin kanssa yhteisestä sopimuksesta silloin sana "pettää" poistuu kuvioista ja tulee vain elämäntapa mikä jokaisella parilla on omanlaisensa .

        Jos taas pari on sopinut että ollaan uskollisia toisilleen silloin "pettää" toista jos on toisten kanssa vastoin yhteisiä sovittuja pelisääntöjä ja sehän on siis petos toista kohtaan


      • Anonyymi kirjoitti:

        " On siis väärin pettää puolisoa myös siinä tapauksessa, että aloituksessa luetellut ehdot täyttyvät."

        Lauseessasi on jo koko asian ydinsana "pettää"

        Onhan pareja jotka ovat sopineet että saavat olla muidenkin kanssa yhteisestä sopimuksesta silloin sana "pettää" poistuu kuvioista ja tulee vain elämäntapa mikä jokaisella parilla on omanlaisensa .

        Jos taas pari on sopinut että ollaan uskollisia toisilleen silloin "pettää" toista jos on toisten kanssa vastoin yhteisiä sovittuja pelisääntöjä ja sehän on siis petos toista kohtaan

        Sana "pettää" voidaan korvata neutraalimmalla ilmaisulla, kuten "harrastaa seksiä toisten kanssa".

        Joka tapauksessa tässä siis seksi toisten kanssa olisi väärin, koska siinä rikotaan sopimus. Sopimuksen rikkominen on väärin, vaikka sopimuksen rikkomisesta koituisi enemmän hyvää kuin pahaa.

        Entä olisiko yhtä lailla ja samassa mielessä väärin rikkoa se sopimus, joka ajatuskokeessa on tehty naapureiden kanssa? Olisiko se petoksena samalla viivalla puolison kanssa sovitun sopimuksen rikkomisen kanssa?

        Jos molemmissa tapauksissa teon vääryys perustuu vain sopimuksen rikkomiseen, tapausten välillä ei kaiketi pitäisi olla moraalista eroa, ellei sitten oleteta, että toiset sopimukset ovat painavampia kuin toiset.


      • Anonyymi

        "En kuitenkaan oikein osaa sanoa, miksi se on väärin."

        Toinen näkökulma?

        Ajatellaan, että en pidä punaisista nallekarkeista. Minun ei tarvitse perustella sitä yleensä mitenkään, koska kysymys on henkilökohtaisesta mieltymyksestä. Voin sanoa em., että muut vihreät nallekarkit ovat parempia ja se on täysin hyväksyttävä selitys asialle. Tämä siitä syystä, että kyse on pohjimmiltaan tunteesta, makuelämyksestä, jonka hyväksymme olevan läpeensä subjektiivinen kokemus.

        Moraalin kanssa tilanne on erilainen. Moraaliset "tuomiot" kohdistuvat useimmiten muihin, eli joku teki jotain väärin. En voi vaatia em. yhteisöä rankaisemaan väärintekijää vain sillä perusteella, että en henkilökohtaisesti pidä siitä, mitä hän teki.

        Jotta saan yhteisön rankaisemaan väärintekijää tai edes hyväksymään moraalisen närkästykseni, minun tulee perustella se jollain, joka on minun omien mieltymysteni ulkopuolella. Minun tulee perustella muille moraalinen "tuomioni" käyttäen järkeä ja loogisia perusteluja vakuuttakseni muut, että teko on väärin.

        Me emme siis käytä tätä moraalista järkeilyä selvittääksemme itsellemme, miksi tunteemme sanoo, että teko on väärin. Me käytämme moraalista järkeilyä joko oikeuttamaan sen tunteen itsellemme tai vakuuttaksemme muille, että minun tunteeni on oikeassa ja vaatimukseni rangaistuksesta on oikeutettu.

        Me perustelemme moraaliteorioilla vain omia tunteitamme, emme mitään muuta. Tästä syystä meidän on vaikea perustella loogisesti ja johdonmukaisesti, miksi "moraalinen intuitiomme" on oikeassa ja toisten väärässä. Koska se intuitio tapahtuu tunteiden, ei järjen, kautta. Tunne on ensin, järki yrittää vain oikeuttaa sen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "En kuitenkaan oikein osaa sanoa, miksi se on väärin."

        Toinen näkökulma?

        Ajatellaan, että en pidä punaisista nallekarkeista. Minun ei tarvitse perustella sitä yleensä mitenkään, koska kysymys on henkilökohtaisesta mieltymyksestä. Voin sanoa em., että muut vihreät nallekarkit ovat parempia ja se on täysin hyväksyttävä selitys asialle. Tämä siitä syystä, että kyse on pohjimmiltaan tunteesta, makuelämyksestä, jonka hyväksymme olevan läpeensä subjektiivinen kokemus.

        Moraalin kanssa tilanne on erilainen. Moraaliset "tuomiot" kohdistuvat useimmiten muihin, eli joku teki jotain väärin. En voi vaatia em. yhteisöä rankaisemaan väärintekijää vain sillä perusteella, että en henkilökohtaisesti pidä siitä, mitä hän teki.

        Jotta saan yhteisön rankaisemaan väärintekijää tai edes hyväksymään moraalisen närkästykseni, minun tulee perustella se jollain, joka on minun omien mieltymysteni ulkopuolella. Minun tulee perustella muille moraalinen "tuomioni" käyttäen järkeä ja loogisia perusteluja vakuuttakseni muut, että teko on väärin.

        Me emme siis käytä tätä moraalista järkeilyä selvittääksemme itsellemme, miksi tunteemme sanoo, että teko on väärin. Me käytämme moraalista järkeilyä joko oikeuttamaan sen tunteen itsellemme tai vakuuttaksemme muille, että minun tunteeni on oikeassa ja vaatimukseni rangaistuksesta on oikeutettu.

        Me perustelemme moraaliteorioilla vain omia tunteitamme, emme mitään muuta. Tästä syystä meidän on vaikea perustella loogisesti ja johdonmukaisesti, miksi "moraalinen intuitiomme" on oikeassa ja toisten väärässä. Koska se intuitio tapahtuu tunteiden, ei järjen, kautta. Tunne on ensin, järki yrittää vain oikeuttaa sen.

        Mutta monissa tapauksissa osaan helposti sanoa, miksi intuitioni pitää paikkansa. Yksinäisten ja onnettomien tappaminen pelkästään sillä perusteella, että he ovat yksinäisiä ja onnettomia, on aina väärin. Miksi? Koska jokaisella ihmisellä on ihmisarvo. Ei ongelmaa.

        Sen sijaan on vaikeampi sanoa, miksi puolison pettäminen on aina väärin, ja koska asia on vaikea, herää epäilys, osuuko moraalinen intuitioni oikeaan. Ilmeisesti mikä tahansa väärä teko on väärä viime kädessä siksi, että se loukkaa jonkun ihmisarvoa (tai eläimen arvoa, jos eläimillä on arvo). Jos ihmisillä ei olisi ihmisarvoa, heitä saisi kohdella miten tahansa eikä mikään olisi väärin.

        Mutta aloituksessa esitetty teko ei loukkaa puolisoani itseään, hän ei kärsi, kukaan muukaan ei kärsi. Päinvastoin, teko voi tuoda maailmaan pelkkiä hyviä asioita eikä ollenkaan huonoja asioita, ja silti se on väärin.

        Tässä ihmisarvo ja ihminen itse on erotettu toisistaan: ihmistä ei loukata, vain hänen arvoaan loukataan. Voidaanko ihmisen arvoa loukata loukkaamatta ihmistä itseään? Ilmeisesti voidaan. Mutta onko moraalisesti väärin esimerkiksi ajatella jostakusta pahaa? Ainakin minun on vaikea pitää pahan ajattelemista moraalisesti vääränä. Syntiähän se tietysti voi olla ja onkin.

        Ehkä aloituksen kysymys on sellainen, jossa voidaan vielä jokseenkin selvästi nähdä, että teko on väärin. Mutta voidaan esittää kaikenlaisia moraalisia pulmia, joissa on vaikeampi nähdä, mikä on oikein, ja näissä tapauksissa moraalinen intuitio voi vielä helpommin osua harhaan.


      • Anonyymi
        herrens_tiggare kirjoitti:

        Mutta monissa tapauksissa osaan helposti sanoa, miksi intuitioni pitää paikkansa. Yksinäisten ja onnettomien tappaminen pelkästään sillä perusteella, että he ovat yksinäisiä ja onnettomia, on aina väärin. Miksi? Koska jokaisella ihmisellä on ihmisarvo. Ei ongelmaa.

        Sen sijaan on vaikeampi sanoa, miksi puolison pettäminen on aina väärin, ja koska asia on vaikea, herää epäilys, osuuko moraalinen intuitioni oikeaan. Ilmeisesti mikä tahansa väärä teko on väärä viime kädessä siksi, että se loukkaa jonkun ihmisarvoa (tai eläimen arvoa, jos eläimillä on arvo). Jos ihmisillä ei olisi ihmisarvoa, heitä saisi kohdella miten tahansa eikä mikään olisi väärin.

        Mutta aloituksessa esitetty teko ei loukkaa puolisoani itseään, hän ei kärsi, kukaan muukaan ei kärsi. Päinvastoin, teko voi tuoda maailmaan pelkkiä hyviä asioita eikä ollenkaan huonoja asioita, ja silti se on väärin.

        Tässä ihmisarvo ja ihminen itse on erotettu toisistaan: ihmistä ei loukata, vain hänen arvoaan loukataan. Voidaanko ihmisen arvoa loukata loukkaamatta ihmistä itseään? Ilmeisesti voidaan. Mutta onko moraalisesti väärin esimerkiksi ajatella jostakusta pahaa? Ainakin minun on vaikea pitää pahan ajattelemista moraalisesti vääränä. Syntiähän se tietysti voi olla ja onkin.

        Ehkä aloituksen kysymys on sellainen, jossa voidaan vielä jokseenkin selvästi nähdä, että teko on väärin. Mutta voidaan esittää kaikenlaisia moraalisia pulmia, joissa on vaikeampi nähdä, mikä on oikein, ja näissä tapauksissa moraalinen intuitio voi vielä helpommin osua harhaan.

        "Koska jokaisella ihmisellä on ihmisarvo. Ei ongelmaa."

        Hmm, tämä ei ehkä muuta tilannetta millään tavalla. Arvo tarkoittaa sitä, että pitää jotain tärkeänä, hyvänä, merkityksellisenä tai tavoiteltavana. Jos sanotaan: Yksinäisen ja onnettoman tappaminen on väärin, koska hänellä on ihmisarvo. Se tarkoittaa vain toisinpäin, että sanoja pitää ihmiselämää kaikissa tilanteissa niin tärkeänä ja merkityksellisenä asiana, että sitä ei pidä riistää. Tässäkin vain perustellaan subjektiivista preferenssiä. Tai ainakin näennäisesti näin on...

        Jos ottaa lähtökohdaksi sen, että etiikka on käsitys hyvästä ja pahasta sekä niihin liittyvistä arvoista. Etiikan lajeja on erilaisia, kuten utilatirismi tuossa aiemmin, mutta niissä on ainakin kolme erilaista vaihtoehtoa, miten ne käsittävät arvot:

        1) Arvot ovat subjektiivisia (em. hedonismi) ja nousevat yksilöstä itsestään.
        2) Arvot ovat objektiivisia (em. kristinusko ja platonismi) ja ovat siten riippumattomia ihmismielestä.
        3) Arvot ovat universaaleja (em. juuri ihmisoikeudet) ja nousevat ihmislajista itsestään.

        Ihmisarvo on tyypillisesti universaalin arvokäsityksen mukainen arvo. Se ei ole varsinaisesti subjektiivinen eikä objektiivinen. Se ei ole puhtaan subjektiivinen siinä mielessä, että se on yhdessä hyväksytty arvo. Toisaalta se ei ole puhtaan objektiivinen, koska se on ihmisten keskinäisestä sopimuksesta ja ihmismielestä riippuvainen arvo.


      • ”Näin ollen kysymys palautuu avioliiton tai ylipäätään pysyvän parisuhteen laatuun ja arvoon, ja tämä oikeastaan onkin aloituksen tähtäyspiste.”
        ”…pidän monogaamista parisuhdetta jonakin enempänä kuin ihmisten välisenä sopimuksena.”

        Tästä kaikki lähtee, se on se perusta kun näitä asioita tarkastellaan.
        Millainen keskinäinen suhde on, mihin se perustuu ja miten arvokkaana sen puolison luottamusta pitää.

        ”…lupaan puolisolleni, etten harrasta seksiä muiden kuin hänen kanssaan (tämä lupaus kaiketi sisältyy oletusarvoisesti naimisiinmenoon tai parisuhteen aloittamiseen), ja kuvitellaan sitten toinen tapaus, että olen naimaton henkilö ja lupaan naapureilleni, etten harrasta seksiä muiden kuin heidän kanssaan.”

        Oikeasti tuo ontuu aika tavalla. Parisuhde perustuu sellaisiin emotionaalisiin tekijöihin, joita ei ole muissa ihmissuhteissa. Vahva tunneside, jossa oma tekijänsä on hormoneilla yms. sekä kiintymyksellä, vaatii aina omaa erikoista luottamusta toiseen sekä sen ympärille muodostuneeseen emotionaaliseen verkostoon, eli lapset, sukulaiset jne. huomioon ottaen. Tällaisia ei ole mm. naapureiden suhteen!

        Oikeasti tuo lupaus pitäisi tehdä itselleen, eikä niinkään muille. Samoin pitää olla rohkeutta olla rehellinen, mikäli on jollekin jotain luvannut ja tuon lupauksensa rikkonut.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Koska jokaisella ihmisellä on ihmisarvo. Ei ongelmaa."

        Hmm, tämä ei ehkä muuta tilannetta millään tavalla. Arvo tarkoittaa sitä, että pitää jotain tärkeänä, hyvänä, merkityksellisenä tai tavoiteltavana. Jos sanotaan: Yksinäisen ja onnettoman tappaminen on väärin, koska hänellä on ihmisarvo. Se tarkoittaa vain toisinpäin, että sanoja pitää ihmiselämää kaikissa tilanteissa niin tärkeänä ja merkityksellisenä asiana, että sitä ei pidä riistää. Tässäkin vain perustellaan subjektiivista preferenssiä. Tai ainakin näennäisesti näin on...

        Jos ottaa lähtökohdaksi sen, että etiikka on käsitys hyvästä ja pahasta sekä niihin liittyvistä arvoista. Etiikan lajeja on erilaisia, kuten utilatirismi tuossa aiemmin, mutta niissä on ainakin kolme erilaista vaihtoehtoa, miten ne käsittävät arvot:

        1) Arvot ovat subjektiivisia (em. hedonismi) ja nousevat yksilöstä itsestään.
        2) Arvot ovat objektiivisia (em. kristinusko ja platonismi) ja ovat siten riippumattomia ihmismielestä.
        3) Arvot ovat universaaleja (em. juuri ihmisoikeudet) ja nousevat ihmislajista itsestään.

        Ihmisarvo on tyypillisesti universaalin arvokäsityksen mukainen arvo. Se ei ole varsinaisesti subjektiivinen eikä objektiivinen. Se ei ole puhtaan subjektiivinen siinä mielessä, että se on yhdessä hyväksytty arvo. Toisaalta se ei ole puhtaan objektiivinen, koska se on ihmisten keskinäisestä sopimuksesta ja ihmismielestä riippuvainen arvo.

        Objektiviisille arvoille ei ole vaihtoehtoa. Jos ihmisarvo olisi subjektiivinen preferenssi, mitään moraalia ei olisi olemassakaan. Jos moraalia ei olisi olemassa, moraalia koskevia väitteitä ei olisi olemassa. Moraalia koskevina väitteinä esiintyvät väitteet koskisivat tosiasiassa jotakin muuta kuin moraalia.

        Jos matkustaisin antiikin Roomaan ja yrittäisin vakuuttaa roomalaiset siitä, että lapsensurma on väärin, niin kaikki argumenttini voitaisiin "kumota" yksinkertaisesti kiistämällä ihmisarvo. Mutta jos kenelläkään ei olisi ihmisarvoa, ei minulla olisi syytäkään yrittää vakuuttaa ketään siitä, että lapsensurma on väärin, koska eihän se siinä tapauksessa olisi väärin. Lapsensurma ei olisi lainkaan moraalinen kysymys. Jos olisin sitä mieltä, että ihmisarvo on henkilökohtainen preferenssini eikä muuta, olisin tosiasiassa sitä mieltä, että ihmisarvoa ei ole olemassa.

        Eihän utilitarismissakaan olisi mitään järkeä, ellei utilitaristisen päättelyn lähtökohtana pidettäisi sitä, että ihmisillä on väliä, ihmisten hyvinvoinnilla ja onnellisuudella on väliä. Miksi näillä asioilla olisi väliä, ellei ihmisillä olisi ihmisarvoa?


      • Anonyymi
        herrens_tiggare kirjoitti:

        Objektiviisille arvoille ei ole vaihtoehtoa. Jos ihmisarvo olisi subjektiivinen preferenssi, mitään moraalia ei olisi olemassakaan. Jos moraalia ei olisi olemassa, moraalia koskevia väitteitä ei olisi olemassa. Moraalia koskevina väitteinä esiintyvät väitteet koskisivat tosiasiassa jotakin muuta kuin moraalia.

        Jos matkustaisin antiikin Roomaan ja yrittäisin vakuuttaa roomalaiset siitä, että lapsensurma on väärin, niin kaikki argumenttini voitaisiin "kumota" yksinkertaisesti kiistämällä ihmisarvo. Mutta jos kenelläkään ei olisi ihmisarvoa, ei minulla olisi syytäkään yrittää vakuuttaa ketään siitä, että lapsensurma on väärin, koska eihän se siinä tapauksessa olisi väärin. Lapsensurma ei olisi lainkaan moraalinen kysymys. Jos olisin sitä mieltä, että ihmisarvo on henkilökohtainen preferenssini eikä muuta, olisin tosiasiassa sitä mieltä, että ihmisarvoa ei ole olemassa.

        Eihän utilitarismissakaan olisi mitään järkeä, ellei utilitaristisen päättelyn lähtökohtana pidettäisi sitä, että ihmisillä on väliä, ihmisten hyvinvoinnilla ja onnellisuudella on väliä. Miksi näillä asioilla olisi väliä, ellei ihmisillä olisi ihmisarvoa?

        Toki on vaihtoehto, kuten tuolla ylempänä listasin. Universaali tai kollektiivinen arvo ajaa täsmälleen saman asian.

        Mutta, kenties haet toista asiaa eli itseisarvoa... Etiikassa itseisarvo on arvo, jota ei tarvitse tai edes voi perustella muilla arvoilla. Päinvastoin itseisarvo on arvo, jolla perustellaan ne muut arvot tai joka on itsessään tavoittelemisen arvoinen tila. Se toimii siis päättelyn lähtökohtana. Ihmisarvo on monille juuri tällainen itseisarvo.

        Itseisarvon luonteesta voidaan sitten käyttää ilmaisuja objektiivinen, subjektiivinen tai vaikkapa universaali. Yksi tapa nähdä asia on, että universaali on subjektiivisten arvojen summa. Itseisarvo on silloin arvo, jonka valtaosa ihmisistä hyväksyy sellaiseksi.

        Tarkkaan ottaen kristinuskon käsitys "objektiivisista" arvoista toimii juuri näin. Valtaosa kristityistä hyväksyy arvot ja uskoo, että ne ovat ihmismielestä riippumattomia. Tämä uskomus tekee niistä kristittyjen mielestä "objektiivisia" vaikka kysymys on puhtaasti henkilökohtaisesta päätöksestä pitää niitä objektiivisena.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Toki on vaihtoehto, kuten tuolla ylempänä listasin. Universaali tai kollektiivinen arvo ajaa täsmälleen saman asian.

        Mutta, kenties haet toista asiaa eli itseisarvoa... Etiikassa itseisarvo on arvo, jota ei tarvitse tai edes voi perustella muilla arvoilla. Päinvastoin itseisarvo on arvo, jolla perustellaan ne muut arvot tai joka on itsessään tavoittelemisen arvoinen tila. Se toimii siis päättelyn lähtökohtana. Ihmisarvo on monille juuri tällainen itseisarvo.

        Itseisarvon luonteesta voidaan sitten käyttää ilmaisuja objektiivinen, subjektiivinen tai vaikkapa universaali. Yksi tapa nähdä asia on, että universaali on subjektiivisten arvojen summa. Itseisarvo on silloin arvo, jonka valtaosa ihmisistä hyväksyy sellaiseksi.

        Tarkkaan ottaen kristinuskon käsitys "objektiivisista" arvoista toimii juuri näin. Valtaosa kristityistä hyväksyy arvot ja uskoo, että ne ovat ihmismielestä riippumattomia. Tämä uskomus tekee niistä kristittyjen mielestä "objektiivisia" vaikka kysymys on puhtaasti henkilökohtaisesta päätöksestä pitää niitä objektiivisena.

        Moraali ei voi nousta ihmisluonnosta tai kaikkien ihmisten jakamista periaatteista tai vastaavasta (universaalit arvot, kollektiiviset arvot), koska ihminen luontoineen ja periaatteineen on juuri se, mikä on moraalisen arvioinnin kohteena. Ihmisen kaikki ajattelu ja toimintahan on joka tapauksessa ihmisluonnosta nousevaa. Ihmisluonnosta nousevat arvot olisivat siten pohjimmiltaan sitä, että ihminen ajattelee mitä ajattelee ja tekee mitä tekee, ja se, mitä ihminen ajattelee ja tekee, on hyvää ja oikein, koska ihminen ajattelee ja tekee niin. Jos tämä on moraalia, niin minä olen kala. Jos joku vielä selvittäisi, miksi ihminen ajattelee mitä ajattelee ja tekee mitä tekee, nähtäisiin vieläkin selvemmin tällaisen "moraalin" ei-moraalinen luonne.

        Objektiivisille arvoille ei ole vaihtoehtoa muutoin kuin siinä merkityksessä kuin täytekakulle on vaihtoehto, jos pöydässä on tarjolla myös hiekkakakkua. Tällöin täytekakun syömisen vaihtoehtona on hiekkakakun syöminen. Mutta se, että joku syö hiekkakakkua, ei tarkoita sitä, että hiekkakakku on ruokaa. Täytekakku sitä vastoin on ruokaa, vaikkei kukaan söisi sitä tai vaikkei sitä olisi edes tarjolla.


      • Anonyymi
        herrens_tiggare kirjoitti:

        Moraali ei voi nousta ihmisluonnosta tai kaikkien ihmisten jakamista periaatteista tai vastaavasta (universaalit arvot, kollektiiviset arvot), koska ihminen luontoineen ja periaatteineen on juuri se, mikä on moraalisen arvioinnin kohteena. Ihmisen kaikki ajattelu ja toimintahan on joka tapauksessa ihmisluonnosta nousevaa. Ihmisluonnosta nousevat arvot olisivat siten pohjimmiltaan sitä, että ihminen ajattelee mitä ajattelee ja tekee mitä tekee, ja se, mitä ihminen ajattelee ja tekee, on hyvää ja oikein, koska ihminen ajattelee ja tekee niin. Jos tämä on moraalia, niin minä olen kala. Jos joku vielä selvittäisi, miksi ihminen ajattelee mitä ajattelee ja tekee mitä tekee, nähtäisiin vieläkin selvemmin tällaisen "moraalin" ei-moraalinen luonne.

        Objektiivisille arvoille ei ole vaihtoehtoa muutoin kuin siinä merkityksessä kuin täytekakulle on vaihtoehto, jos pöydässä on tarjolla myös hiekkakakkua. Tällöin täytekakun syömisen vaihtoehtona on hiekkakakun syöminen. Mutta se, että joku syö hiekkakakkua, ei tarkoita sitä, että hiekkakakku on ruokaa. Täytekakku sitä vastoin on ruokaa, vaikkei kukaan söisi sitä tai vaikkei sitä olisi edes tarjolla.

        Käytän omaa logiikkaasi Jumalaan....

        Jos objektiiviset arvot ovat pohjimmiltaan sitä, että Jumala ajattelee mitä ajattelee ja tekee mitä tekee, ja se mitä Jumala ajattelee ja tekee, on hyvää ja oikein, koska hän on Jumala (tai vaihtoehtoisesti, koska Raamattu sanoo, että Jumala on hyvä).

        Jos emme voi arvioida Jumalan hyvyyttä muuta kuin Jumalan/Raamatun kautta olemme täsmälleen samassa tilanteessa, mitä kritisoit. Logiikkasi mukaan moraali ei voi nousta siitä, mikä on arvioinnin kohteena.

        Tai jos se nousee, niin se nousee ihmismielen subjektiivisesta valinnasta pitää Jumalaa hyvänä. Se on siis ihmismielen tuotos eikä mitään objektiivista. Jos taas Jumalan moraalia voi arvioida jollain tavalla, se edellyttää, että meillä on jokin moraalinen mittapuu ja silloin emme tarvitse Jumalaa mihinkään.

        Toiseksi, meillä ei ole mitään velvollisuutta noudattaa meitä ylemmän arvoja tai määräyksiä vain siksi, että hän on meitä ylempi ja tietävämpi. Pelkkä arvojen noudattaminen siksi, että uskoo jonkun muun tietävän asian paremmin, ei ole moraalia lainkaan. Se on vain sokeaa tottelevaisuutta, jossa moraaliset päätökset ja niihin liittyvä vastuu ulkoistetaan sille ylemmälle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Käytän omaa logiikkaasi Jumalaan....

        Jos objektiiviset arvot ovat pohjimmiltaan sitä, että Jumala ajattelee mitä ajattelee ja tekee mitä tekee, ja se mitä Jumala ajattelee ja tekee, on hyvää ja oikein, koska hän on Jumala (tai vaihtoehtoisesti, koska Raamattu sanoo, että Jumala on hyvä).

        Jos emme voi arvioida Jumalan hyvyyttä muuta kuin Jumalan/Raamatun kautta olemme täsmälleen samassa tilanteessa, mitä kritisoit. Logiikkasi mukaan moraali ei voi nousta siitä, mikä on arvioinnin kohteena.

        Tai jos se nousee, niin se nousee ihmismielen subjektiivisesta valinnasta pitää Jumalaa hyvänä. Se on siis ihmismielen tuotos eikä mitään objektiivista. Jos taas Jumalan moraalia voi arvioida jollain tavalla, se edellyttää, että meillä on jokin moraalinen mittapuu ja silloin emme tarvitse Jumalaa mihinkään.

        Toiseksi, meillä ei ole mitään velvollisuutta noudattaa meitä ylemmän arvoja tai määräyksiä vain siksi, että hän on meitä ylempi ja tietävämpi. Pelkkä arvojen noudattaminen siksi, että uskoo jonkun muun tietävän asian paremmin, ei ole moraalia lainkaan. Se on vain sokeaa tottelevaisuutta, jossa moraaliset päätökset ja niihin liittyvä vastuu ulkoistetaan sille ylemmälle.

        Tulkitsen tämän niin, että mielestäsi täytekakkua ei ole tarjolla.


      • Anonyymi
        herrens_tiggare kirjoitti:

        Tulkitsen tämän niin, että mielestäsi täytekakkua ei ole tarjolla.

        Ajattelen moraalista vähän eri tavoin. Ei niinkään, että mikä on objektiivisesti oikein ja väärin, tai miksi minun pitäisi olla moraalinen tai millainen on hyvä ihminen. Minusta tärkeää on vain kysyä, että mitä moraali mahdollistaa yhteiskunnan ja yksilön tasolla? Mitä sellaista moraalin avulla voimme saavuttaa, mitä muuten emme voisi saavuttaa?

        Mielestäni moraali palvelee montaa tarkoitusta: se luo vakautta, turvallisuutta, vähentää riskejä ja vahinkoja, lisää luottamusta ja siten mahdollistaa yhteistyön ihmisten välillä asioiden saavuttamiseen ja tekemiseen, joita ei voisi yksin saada aikaan.

        Moraali siis mahdollistaa elämisen ja työskentelyn yhdessä yhteiskunnassa, mikä parantaa kaikkien elämää tavalla tai toisella pitkässä juoksussa. Ja ihmiset tuntuvat todella haluavan parantaa elämäänsä ympäri maailman, se vaikuttaa olevan itseisarvo - se parempi elämä.


    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Kuinka tuo liittyy asiaan? Ei mitenkään. Pettäminenhän ei ole rikos ja osapuolet tekevät sn omasta tahdostaan vaikka väärin onkin.

        -a-teisti-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka tuo liittyy asiaan? Ei mitenkään. Pettäminenhän ei ole rikos ja osapuolet tekevät sn omasta tahdostaan vaikka väärin onkin.

        -a-teisti-

        ArtoTTT

        Onhan ihmisen käyttäytyminen varsin mielenkiintoista, valheita kerrotaan puolin ja toisin ja niihin uskotaan välillä jopa itse, kuten tuo ettei pettäminen ketään vanhingoita, kumppani ei koskaan saa tietää jne.
        https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000008024182.html


    • Anonyymi

      Riippuu siitä uskotko kaiken näkevään Jumalaan, joka sanoi: älä tee huorin.

      "Kirjat avataan ja teot tutkitaan"

      • Tietysti viimeistään viimeisellä tuomiolla pettäminen paljastuu eikä toinen ehto siis voi toteutua. Myöskään kolmas ehto ei toteudu, sillä myös seksikumppanini joutuu vastaamaan teostaan viimeisellä tuomiolla.

        Olen toki sitä mieltä, että etiikka on viime kädessä teologiaa eli aloituksenkin kysymys on pohjimmiltaan teologinen, mutta teologian ei tarvitse olla kristillistä. Jos viimeistä tuomiota ei tulisi, mainitut ehdot voisivat toteutua, vaikka Jumala onkin olemassa.


      • herrens_tiggare kirjoitti:

        Tietysti viimeistään viimeisellä tuomiolla pettäminen paljastuu eikä toinen ehto siis voi toteutua. Myöskään kolmas ehto ei toteudu, sillä myös seksikumppanini joutuu vastaamaan teostaan viimeisellä tuomiolla.

        Olen toki sitä mieltä, että etiikka on viime kädessä teologiaa eli aloituksenkin kysymys on pohjimmiltaan teologinen, mutta teologian ei tarvitse olla kristillistä. Jos viimeistä tuomiota ei tulisi, mainitut ehdot voisivat toteutua, vaikka Jumala onkin olemassa.

        Jos vaimo kysyisi suoraan asiasta, niin joutuisi kertomaan epätotuuden, mutta onko sekään huono asia? Aina totuuden kertominen ei ole hyvästä. Jos esimerkiksi olisit elänyt 30-luvun Saksassa, piilottelisit juutalaisia asunnossasi ja Gestapon edustaja tulisi ovelle kysymään, oletko nähnyt viimeaikoina juutalaisia, niin olisiko oikein kertoa totuus? Ilmiselvästi olisi oikein olla kertomatta totuus. Ehkä aloituksen ongelma on siinä, että tilanne helposti monimutkaistuu ja karkaa lapasesta. Ymärrän siten, että antiikin Spartassa tai ehkä myös nykyajan Japanissa paha asia on se, että jää kiinni ja menettää kasvonsa yhteisön edessä. Itse teolla ei niinkään ole väliä, jos ei jää kiinni. Kristinuskon erikoisuus taitaakin olla se, että pitää toimia oikein vaikka olisi yksin, eikä kukaan huomaa.


      • Anonyymi
        inti kirjoitti:

        Jos vaimo kysyisi suoraan asiasta, niin joutuisi kertomaan epätotuuden, mutta onko sekään huono asia? Aina totuuden kertominen ei ole hyvästä. Jos esimerkiksi olisit elänyt 30-luvun Saksassa, piilottelisit juutalaisia asunnossasi ja Gestapon edustaja tulisi ovelle kysymään, oletko nähnyt viimeaikoina juutalaisia, niin olisiko oikein kertoa totuus? Ilmiselvästi olisi oikein olla kertomatta totuus. Ehkä aloituksen ongelma on siinä, että tilanne helposti monimutkaistuu ja karkaa lapasesta. Ymärrän siten, että antiikin Spartassa tai ehkä myös nykyajan Japanissa paha asia on se, että jää kiinni ja menettää kasvonsa yhteisön edessä. Itse teolla ei niinkään ole väliä, jos ei jää kiinni. Kristinuskon erikoisuus taitaakin olla se, että pitää toimia oikein vaikka olisi yksin, eikä kukaan huomaa.

        "Kristinuskon erikoisuus taitaakin olla se, että pitää toimia oikein vaikka olisi yksin, eikä kukaan huomaa."

        Tjaa, miten olisi karman laki idän uskonnoissa?


      • inti kirjoitti:

        Jos vaimo kysyisi suoraan asiasta, niin joutuisi kertomaan epätotuuden, mutta onko sekään huono asia? Aina totuuden kertominen ei ole hyvästä. Jos esimerkiksi olisit elänyt 30-luvun Saksassa, piilottelisit juutalaisia asunnossasi ja Gestapon edustaja tulisi ovelle kysymään, oletko nähnyt viimeaikoina juutalaisia, niin olisiko oikein kertoa totuus? Ilmiselvästi olisi oikein olla kertomatta totuus. Ehkä aloituksen ongelma on siinä, että tilanne helposti monimutkaistuu ja karkaa lapasesta. Ymärrän siten, että antiikin Spartassa tai ehkä myös nykyajan Japanissa paha asia on se, että jää kiinni ja menettää kasvonsa yhteisön edessä. Itse teolla ei niinkään ole väliä, jos ei jää kiinni. Kristinuskon erikoisuus taitaakin olla se, että pitää toimia oikein vaikka olisi yksin, eikä kukaan huomaa.

        Jumala huomaa kuitenkin. Mutta ainakaan tuollainen kunniakulttuuri ei oikein istu yhteen kristinuskon kanssa. Kristinuskossa etsitään mieluummin häpeää ja nöyryytystä kuin kunniaa, Jumalan esimerkkiä noudattaen. Ehkä sekin on yksi kristinuskon menestyksen salaisuuksista. Tässä kaikki on niin ei-inhimillistä ja vaikeaa, ja sen takia tekopyhyys kukoistaa. On helppo olla olematta tekopyhä, kun laskee rimaa tarpeeksi. Tässä kaava: mitä enemmän uskonnon sisällä esiintyy tekopyhyyttä, sitä paremmasta uskonnosta on kyse.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Kristinuskon erikoisuus taitaakin olla se, että pitää toimia oikein vaikka olisi yksin, eikä kukaan huomaa."

        Tjaa, miten olisi karman laki idän uskonnoissa?

        Wikipedian mukaan:

        Hindulaisuus: "Jos ihminen keskittyy elämässään vain seksiin, hän joutuu seuraavassa elämässään linnuksi (jotka voivat paritella paljon ihmisiä useammin)."

        Buddhalaisuus: "Koska mikään korkeampi voima ei määritä karmaa, ei siihen sisälly ajatusta rangaistuksesta tai palkkiosta."

        Teosofia: "Karma tulee rankaisemaan sitä joka on loukannut toista, eikä ihmisen pidä omalla toiminnallaan kostaa puolestaan."

        Vaijea sanoa saako nosta vastausta kysymykseen.


      • Anonyymi
        inti kirjoitti:

        Wikipedian mukaan:

        Hindulaisuus: "Jos ihminen keskittyy elämässään vain seksiin, hän joutuu seuraavassa elämässään linnuksi (jotka voivat paritella paljon ihmisiä useammin)."

        Buddhalaisuus: "Koska mikään korkeampi voima ei määritä karmaa, ei siihen sisälly ajatusta rangaistuksesta tai palkkiosta."

        Teosofia: "Karma tulee rankaisemaan sitä joka on loukannut toista, eikä ihmisen pidä omalla toiminnallaan kostaa puolestaan."

        Vaijea sanoa saako nosta vastausta kysymykseen.

        Eri idän uskonnot käsittävät todella karman vähän eri tavoin. Yhteistä niille on kuitenkin se, että karma on syyn ja seurauksen "laki". Jokainen teko aiheuttaa seurauksen ja vaikuttaa siten tekijään itseensä ennemmin tai myöhemmin.

        Myös ajatukset ja sanat luetaan teoiksi. Jotkut teot tuottavat parempia seurauksia ja toiset huonompia. Ihmisellä on siis motiivi toimia oikein riippumatta siitä, näkeekö teon joku tai jääkö hän siitä kiinni -jokaisessa tilanteessa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eri idän uskonnot käsittävät todella karman vähän eri tavoin. Yhteistä niille on kuitenkin se, että karma on syyn ja seurauksen "laki". Jokainen teko aiheuttaa seurauksen ja vaikuttaa siten tekijään itseensä ennemmin tai myöhemmin.

        Myös ajatukset ja sanat luetaan teoiksi. Jotkut teot tuottavat parempia seurauksia ja toiset huonompia. Ihmisellä on siis motiivi toimia oikein riippumatta siitä, näkeekö teon joku tai jääkö hän siitä kiinni -jokaisessa tilanteessa.

        Karman lain mukaan tosiaankin pitää olla tarkkana sen suhteen mitä tekee tai ajattelee. Vaikkei uskoisikaan karmaan tai jälleensyntymään, niin jotain informaatiota on varmaankin olemassa, johon teot ja ajatukset vaikuttavat.


      • inti kirjoitti:

        Karman lain mukaan tosiaankin pitää olla tarkkana sen suhteen mitä tekee tai ajattelee. Vaikkei uskoisikaan karmaan tai jälleensyntymään, niin jotain informaatiota on varmaankin olemassa, johon teot ja ajatukset vaikuttavat.

        En usko karmaan, mutta karma olisi varmaankin ihanteellinen systeemi, jos se koskisi vain tätä elämää. Tietysti oletetaan, että karma toteuttaa oikeudenmukaisuuden täydellisesti, ja jos näkisimme tämän täydellisen oikeudenmukaisuuden toteutuvan silmiemme edessä, niin mikäpä sen parempaa?

        Mutta jos karmaan liittyy usko sielunvaellukseen ja jälleensyntymään, niin joudutaan siihen tilanteeseen, että kaikki maailman kärsimys on ansaittua eikä vain ansaittua, vaan täydellisen oikeudenmukaista. Kärsivän auttaminen olisi kyseenalaista, koska se olisi puuttumista täydelliseen oikeudenmukaisuuteen. Se olisi vähän sama kuin jos viimeisellä tuomiolla joku ihminen jälkeenpäin menisi muuttelemaan Jumalan tuomiota: mikä tahansa muutos tekisi tuomiosta vähemmän oikeudenmukaisen.

        Pitää olettaa, että maailma ei ole oikeudenmukainen, tämä oletus tekee maailmasta paremman.


      • Anonyymi
        herrens_tiggare kirjoitti:

        En usko karmaan, mutta karma olisi varmaankin ihanteellinen systeemi, jos se koskisi vain tätä elämää. Tietysti oletetaan, että karma toteuttaa oikeudenmukaisuuden täydellisesti, ja jos näkisimme tämän täydellisen oikeudenmukaisuuden toteutuvan silmiemme edessä, niin mikäpä sen parempaa?

        Mutta jos karmaan liittyy usko sielunvaellukseen ja jälleensyntymään, niin joudutaan siihen tilanteeseen, että kaikki maailman kärsimys on ansaittua eikä vain ansaittua, vaan täydellisen oikeudenmukaista. Kärsivän auttaminen olisi kyseenalaista, koska se olisi puuttumista täydelliseen oikeudenmukaisuuteen. Se olisi vähän sama kuin jos viimeisellä tuomiolla joku ihminen jälkeenpäin menisi muuttelemaan Jumalan tuomiota: mikä tahansa muutos tekisi tuomiosta vähemmän oikeudenmukaisen.

        Pitää olettaa, että maailma ei ole oikeudenmukainen, tämä oletus tekee maailmasta paremman.

        "kaikki maailman kärsimys on ansaittua eikä vain ansaittua..."
        Jos karman käsittää vain moraalisena lakina, niin näin olisi. Em. buddhalaisuus ei käsitä sitä näin. Buddhalaisuudessa on viisi karman, syyn ja seurauksen, muotoa, joita kutsutaan termillä niyama.

        Esimerkiksi jos jäät maanvyöryn alle muiden kanssa, kyse ei ole välttämättä siitä, että sinä tai joku muu tehnyt jotain väärin. Kyse on vain "utu niyamasta", fysiikan laeista.

        Tai jos sairastut, kyse ei ole silloinkaan välttämättä sinun teoistasi. Kyse on vain "bija niyamasta", biologian laeista.

        Kärsivän ihmisen auttaminen ei siten ole koskaan buddhalaisuudessa kyseenalaista, koska emme aina tiedä, mistä kärsimys johtuu. Ja toisaalta, kärsivän auttaminen tuottaa itsessään hyviä seurauksia, joten se on itsessään jo riittävä syy auttaa.


      • herrens_tiggare kirjoitti:

        En usko karmaan, mutta karma olisi varmaankin ihanteellinen systeemi, jos se koskisi vain tätä elämää. Tietysti oletetaan, että karma toteuttaa oikeudenmukaisuuden täydellisesti, ja jos näkisimme tämän täydellisen oikeudenmukaisuuden toteutuvan silmiemme edessä, niin mikäpä sen parempaa?

        Mutta jos karmaan liittyy usko sielunvaellukseen ja jälleensyntymään, niin joudutaan siihen tilanteeseen, että kaikki maailman kärsimys on ansaittua eikä vain ansaittua, vaan täydellisen oikeudenmukaista. Kärsivän auttaminen olisi kyseenalaista, koska se olisi puuttumista täydelliseen oikeudenmukaisuuteen. Se olisi vähän sama kuin jos viimeisellä tuomiolla joku ihminen jälkeenpäin menisi muuttelemaan Jumalan tuomiota: mikä tahansa muutos tekisi tuomiosta vähemmän oikeudenmukaisen.

        Pitää olettaa, että maailma ei ole oikeudenmukainen, tämä oletus tekee maailmasta paremman.

        Muuten, Aalto-yliopistossa on kehitetty informaatiolla toimiva jääkaappi. Moraalikin voisi olla informaatiota tai tietoa hyvästä ja pahasta ja sekin voisi vaikuttaa ympäristöön. Ei ehkä aiheuttaisi jälleensyntymää, mutta muuten saattaa vaikuttaa kauas tulevaisuuteenkin. Ja jos moraali ei olisi tietoa vaan vain ihmisen oma käsitys hyvästä ja pahasta, niin ilman muuta sekin vaikuttaa ainakin nykyiseen elämään. Ja jos sielu on sekin informaatiota, niin informaatiota siirtyy sielun mukana kauas tulevaisuuteen ja ihmisen teoilla voi tosiaankin olla vaikutusta ties kuinka kauas tulevaisuuteen.


      • inti kirjoitti:

        Muuten, Aalto-yliopistossa on kehitetty informaatiolla toimiva jääkaappi. Moraalikin voisi olla informaatiota tai tietoa hyvästä ja pahasta ja sekin voisi vaikuttaa ympäristöön. Ei ehkä aiheuttaisi jälleensyntymää, mutta muuten saattaa vaikuttaa kauas tulevaisuuteenkin. Ja jos moraali ei olisi tietoa vaan vain ihmisen oma käsitys hyvästä ja pahasta, niin ilman muuta sekin vaikuttaa ainakin nykyiseen elämään. Ja jos sielu on sekin informaatiota, niin informaatiota siirtyy sielun mukana kauas tulevaisuuteen ja ihmisen teoilla voi tosiaankin olla vaikutusta ties kuinka kauas tulevaisuuteen.

        Miten toimii informaatiolla toimiva jääkaappi?

        Hyvää ja pahaa koskevasta tiedosta tuli mieleen seuraava ajatuskulku.

        Jumalan luonto on hyvän idea (Platonin kielellä sanottuna, vaikkei Jumala olekaan abstrakti). Hyvää koskeva tieto on siis Jumalan luontoa koskevaa tietoa.

        "Sitten Herra Jumala sanoi: 'Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!'" (1. Moos. 3:22)

        Jos ihminen ennen syntiinlankeemusta ei tiennyt hyvää, hän ei tiennyt Jumalan luontoa. Eikö ihminen siis paratiisissa tuntenut Jumalaa?

        Vai onko ajatus se, että langettuaan ihminen tuntee hyvän lisäksi myös pahan eli hyvän puutteen eli Jumalan poissaolon, ennen lankeemusta hän tunsi vain hyvän, koska hän oli aina Jumalan läsnäolossa?

        Olennaista on siis Jumalan poissaolo. "Älkää syökö siitä puusta, joka antaa teille kokemuksen Jumalan poissaolosta."

        Mutta miten Jumala itse sitten voisi tuntea Jumalan poissaolon eli pahan, jonka hän edellä siteeratun jakeen mukaan tuntee? Ilmeisesti Jumala tietää, mitä on Jumalan poissaolo, koska hän tulee ihmiseksi. Jumalan poissaolohan on synnin seuraus. Jeesus ei tehnyt syntiä, mutta koska hän kantoi ihmiskunnan synnit ristille, hän sai kuitenkin kokea synnin seuraukset: "Jumalani, miksi hylkäsit minut?"

        Joku filosofi voi selittää ja on varmaan selittänytkin, kuinka Jumalalle mikään historian tapahtuma ja siis myöskään inkarnaation tosiasia – josta hänellä on omaan kokemukseen perustuvaa tietoa eikä ainoastaan tosiasioita koskevaa propositionaalista tietoa – ei ole "ennen" tai "jälkeen", vaan kaikki on "nyt". Inkarnaatio on kuitenkin kontingentti tapahtuma, kuten kaikki muutkin historian tapahtumat: on olemassa mahdollinen maailma, jossa Jumala ei tule ihmiseksi, ja jos Jumala olisi luonut sen maailman, Jumala ei tietäisi, miltä tuntuu olla ihminen. Toisin sanoen "tiedän, miltä tuntuu olla ihminen" ei ole Jumalan välttämätöntä tietoa, toisin kuin "tiedän, että olen Jumala", "tiedän että olen kaikkivaltias" jne.

        Onkohan tämä jotakin harhaoppia?


      • herrens_tiggare kirjoitti:

        Miten toimii informaatiolla toimiva jääkaappi?

        Hyvää ja pahaa koskevasta tiedosta tuli mieleen seuraava ajatuskulku.

        Jumalan luonto on hyvän idea (Platonin kielellä sanottuna, vaikkei Jumala olekaan abstrakti). Hyvää koskeva tieto on siis Jumalan luontoa koskevaa tietoa.

        "Sitten Herra Jumala sanoi: 'Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!'" (1. Moos. 3:22)

        Jos ihminen ennen syntiinlankeemusta ei tiennyt hyvää, hän ei tiennyt Jumalan luontoa. Eikö ihminen siis paratiisissa tuntenut Jumalaa?

        Vai onko ajatus se, että langettuaan ihminen tuntee hyvän lisäksi myös pahan eli hyvän puutteen eli Jumalan poissaolon, ennen lankeemusta hän tunsi vain hyvän, koska hän oli aina Jumalan läsnäolossa?

        Olennaista on siis Jumalan poissaolo. "Älkää syökö siitä puusta, joka antaa teille kokemuksen Jumalan poissaolosta."

        Mutta miten Jumala itse sitten voisi tuntea Jumalan poissaolon eli pahan, jonka hän edellä siteeratun jakeen mukaan tuntee? Ilmeisesti Jumala tietää, mitä on Jumalan poissaolo, koska hän tulee ihmiseksi. Jumalan poissaolohan on synnin seuraus. Jeesus ei tehnyt syntiä, mutta koska hän kantoi ihmiskunnan synnit ristille, hän sai kuitenkin kokea synnin seuraukset: "Jumalani, miksi hylkäsit minut?"

        Joku filosofi voi selittää ja on varmaan selittänytkin, kuinka Jumalalle mikään historian tapahtuma ja siis myöskään inkarnaation tosiasia – josta hänellä on omaan kokemukseen perustuvaa tietoa eikä ainoastaan tosiasioita koskevaa propositionaalista tietoa – ei ole "ennen" tai "jälkeen", vaan kaikki on "nyt". Inkarnaatio on kuitenkin kontingentti tapahtuma, kuten kaikki muutkin historian tapahtumat: on olemassa mahdollinen maailma, jossa Jumala ei tule ihmiseksi, ja jos Jumala olisi luonut sen maailman, Jumala ei tietäisi, miltä tuntuu olla ihminen. Toisin sanoen "tiedän, miltä tuntuu olla ihminen" ei ole Jumalan välttämätöntä tietoa, toisin kuin "tiedän, että olen Jumala", "tiedän että olen kaikkivaltias" jne.

        Onkohan tämä jotakin harhaoppia?

        Tiede.fi-sivustolla on asiaa selitetty seuraavasti: "Järjestelmään kytketty demoni on myös yhden elektronin transistori, joka seuraa järjestelmän elektronien liikettä. Kun elektroni tulee saarekkeelle, demoni vangitsee sen positiivisella varauksella; kun elektroni lähtee saarekkeelta, demoni hylkii sitä negatiivisella varauksella ja pakottaa sen liikkumaan ylämäkeen, mikä laskee järjestelmän lämpötilaa."

        "Jumalan luonto on hyvän idea (Platonin kielellä sanottuna, vaikkei Jumala olekaan abstrakti). Hyvää koskeva tieto on siis Jumalan luontoa koskevaa tietoa."

        Turun yliopistossa on tehty väitöskirja  Platonin ideat – todellisuus informaationa.

        Se on melko pitkä. Yritin hieman kahlata sitä läpi. Pari poimintaa.

        "Mutta se, mikä antaa maailmalle totuuden ja tietävälle kyvyn ymmärtää tämä totuus, on hyvän idea. "

        "Toteutuva todellisuus siis informoi tutkimukseni mukaan ideoista."

        "Koska maailma rakentuu vain pienestä elementtien valikosta, ehdotan että,
        vallitseva monimuotoisuus voidaan selittää elementtien järjestäytymisellä tarkko-
        jen normien ja ennakkoehtojen mukaan sisällöiksi."

        Paratiisin puut voisivat edustavat ideoita, jotka tuottavat hedelmää (toteutuva todellisuus).

        Paratiisi oli muuten mielenkiintoinen paikka. Siellä eli kavalia eliöitä, joista käärme kaikkein kavalin.

        "Olennaista on siis Jumalan poissaolo. "Älkää syökö siitä puusta, joka antaa teille kokemuksen Jumalan poissaolosta.""

        Varsin mahdollista. Ennen syntiinlankeemusta ihminen tunsi Jumalan läsnäolon, mutta sen jälkeen Jumalan poissaolon.

        Kirjoituksestasi tulee mieleen kenosis. Luterilaisen kirkon sivuston mukaan.

        "Kreikan sana kenosis tarkoittaa tyhjentymistä. Kenosis viittaa kristillisessä kielessä Kristukseen, joka tyhjensi itsensä (Fil. 2:7) taivaallisesta kunniastaan, alentui ottamaan orjan muodon ja syntyi ihmiseksi Neitsyt Mariasta ja Pyhästä Hengestä."

        Ei varmaankaan ole harhaoppia.


      • inti kirjoitti:

        Tiede.fi-sivustolla on asiaa selitetty seuraavasti: "Järjestelmään kytketty demoni on myös yhden elektronin transistori, joka seuraa järjestelmän elektronien liikettä. Kun elektroni tulee saarekkeelle, demoni vangitsee sen positiivisella varauksella; kun elektroni lähtee saarekkeelta, demoni hylkii sitä negatiivisella varauksella ja pakottaa sen liikkumaan ylämäkeen, mikä laskee järjestelmän lämpötilaa."

        "Jumalan luonto on hyvän idea (Platonin kielellä sanottuna, vaikkei Jumala olekaan abstrakti). Hyvää koskeva tieto on siis Jumalan luontoa koskevaa tietoa."

        Turun yliopistossa on tehty väitöskirja  Platonin ideat – todellisuus informaationa.

        Se on melko pitkä. Yritin hieman kahlata sitä läpi. Pari poimintaa.

        "Mutta se, mikä antaa maailmalle totuuden ja tietävälle kyvyn ymmärtää tämä totuus, on hyvän idea. "

        "Toteutuva todellisuus siis informoi tutkimukseni mukaan ideoista."

        "Koska maailma rakentuu vain pienestä elementtien valikosta, ehdotan että,
        vallitseva monimuotoisuus voidaan selittää elementtien järjestäytymisellä tarkko-
        jen normien ja ennakkoehtojen mukaan sisällöiksi."

        Paratiisin puut voisivat edustavat ideoita, jotka tuottavat hedelmää (toteutuva todellisuus).

        Paratiisi oli muuten mielenkiintoinen paikka. Siellä eli kavalia eliöitä, joista käärme kaikkein kavalin.

        "Olennaista on siis Jumalan poissaolo. "Älkää syökö siitä puusta, joka antaa teille kokemuksen Jumalan poissaolosta.""

        Varsin mahdollista. Ennen syntiinlankeemusta ihminen tunsi Jumalan läsnäolon, mutta sen jälkeen Jumalan poissaolon.

        Kirjoituksestasi tulee mieleen kenosis. Luterilaisen kirkon sivuston mukaan.

        "Kreikan sana kenosis tarkoittaa tyhjentymistä. Kenosis viittaa kristillisessä kielessä Kristukseen, joka tyhjensi itsensä (Fil. 2:7) taivaallisesta kunniastaan, alentui ottamaan orjan muodon ja syntyi ihmiseksi Neitsyt Mariasta ja Pyhästä Hengestä."

        Ei varmaankaan ole harhaoppia.

        Vaikuttaa harvinaisen mielenkiintoiselta väitöskirjalta. Pitänee joskus lukea se. Silmäilin sitä vähän. Sivulla 10 lukee: "Platonin mukaan aineellisen todellisuuden ulkopuolella vaikuttaa abstrakti, ajatuksin saavutettava ideatodellisuus, joka on mallina havaittavalle todellisuudelle."

        Tässä on erikoinen sanavalinta: abstrakti ideatodellisuus vaikuttaa. Kuinka abstraktit asiat vaikuttavat? Onko "mallina oleminen" vaikuttamista? Mallihan on passiivinen, se vain on, mutta ei varsinaisesti tee mitään.

        Sivulla 7: "Toisin sanoen tutkimukseni valottaa aineellisen todellisuuden ulkopuolella olevan NORMATIIVISEN ja ABSTRAKTIN todellisuuden mahdollisuutta."

        Hyvän idea on normatiivinen: se on objektiivinen mittapuu, jonka avulla asioita voidaan mitata. Tässä idea siis toimii mallina. Mutta jos normatiivisuus tarkoittaa myös velvoittavuutta, niin Platonin ideat eivät toimi: jos ne nimittäin ovat abstrakteja, kuinka ne voisivat velvoittaa?

        Tämän takia teismi selittää moraaliset tosiasiat paremmin kuin platonismi. Jumala on konkreettinen olio ja sitä paitsi persoonallinen. Hän voi säätää velvollisuuksia.

        Mutta Platon itse ei kaiketi tarvinnutkaan velvollisuuksia. Hänhän ajatteli, että pahuus johtuu tiedon puutteesta. Jos ihminen tuntee hyvän, hän ei tee pahaa, ja jos hän ei tunne hyvää, hän on pahaa tehdessään ikään kuin syyntakeeton. Ei siis ole olemassa ketään, jota velvollisuudet voisivat velvoittaa.

        Mutta eikö ihmisellä pitäisi kuitenkin olla velvollisuus opetella tuntemaan hyvä?

        Epistemologinen ongelma on se, että jos abstraktit oliot eivät voi vaikuttaa aineelliseen todellisuuteen, aineellisen todellisuuden pitäisi tavoittaa ideat yksipuolisesti ja ideoista riippumatta. Kuinka tämä on mahdollista?

        Platonin mukaan oppiminen on mieleenpalauttamista. Ihminen ei siis varsinaisesti opikaan mitään uutta, vaan muistaa jotakin jo oppimaansa. Tätä Platon selittää muistaakseni jälleensyntymällä: sielu on ennen ruumiiseen joutumistaan "nähnyt" ideat aineettomassa todellisuudessa.

        Toisaalta Platon puhuu myös demiurgista, joka on luonut maailman. Jos demiurgi tuntee ideat, hän voi yksinkertaisesti luoda ihmisen sellaiseksi, että ihmisen järki on vastaavuussuhteessa abstraktiin ideamaailmaan.

        Mutta jos näitä vaihtoehtoja, pre-eksistenttistä sielua ja järkevää luojaa, ei ole tarjolla, niin kuinka ideoiden ja aineellisen todellisuuden välinen epistemologinen kuilu silloin silloitetaan? Ehkä tuo väitöskirja vastaa tähän kysymykseen.


    • Anonyymi

      Peseydy suihkussa pettämisen jälkeen tarkkaan, pese vaatteet+60° lämmössä myös väärien parfyymituoksujen ja meikkijäämien poistamiseksi.
      Pysy negatiivisena ja jatka seksin keräämistä.
      Silloin ja vain silloin selviät naisen kaikkitietävältä katseelta turvassa!
      😁

      • Anonyymi

        Seksin keräämistä, eihän kerran kahdessa kuukaudessa voi mitenkään riittää sinulle.


      • Anonyymi

        Pysy negatiivisena ja jatka seksin kerjäämistä.


    • Anonyymi

      Ei.

      -a-teisti-

      • Anonyymi

        Mitä ei?
        Oletko ikuinen romantikko?


    • Anonyymi

      Pettää saa ja kannattaa aina, se tuntuu hyvältä!

      • Anonyymi

        Älkää hukatko sormuksianne jotka poistatte synnin tekojen ajaksi.
        Eräs vaimo löysi sellaisen auton lattialta eikä luultavasti koskaan antanut anteeksi sitä!
        😁


    • Anonyymi

      Saako v:mäisen puolison tappaa jos ei jää kiinni ?

      Jos sillä on vain hyviä seurauksia lähipiiriin ja puolisokin on aina niin elämään kyllästyneen oloinen .

      Eli kaikki voittaisi asiassa ?

      Kysyy nimim.Jumalan hullu

      • Anonyymi

        Eroaminen on helppo, suosittu ja kivuton tapa ahdistuneelle vangille!


    • Anonyymi

      Koska olet luuseripelle, ja ainoa seksikokemuksesi on Erotiikan Maailman ja oikean kätesi peukalonhangan kaa, niin jatka tieurasi suunnassa. Käy ostamassa pari pakastebroileria Ääss-Marketista, ja kokeile miltä vieras tuntuu. Tai sitten ammattiauttaja saattaa sinut loivaan laskuun eläkkeelle 26-vuotiaana.
      Lepositeet, sossutätisi ovuloi vieressä, peräruiskeita varje dag från Sibbo.

      • Anonyymi

        Hah

        Luuserit ovat vaimonsa tossujen alla.
        Naisilla homma toki saattaa olla vaarallista!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

        Pidän huumoristasi.🤭

        Kärjistettyä mutta totta.
        😁


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pidän huumoristasi.🤭

        Kärjistettyä mutta totta.
        😁

        Jäykkänä maximi 13,7cm


    • Anonyymi

      Ystäväni sai puolisonsa kiinni pettämisestä siten että tuntematon henkilö soitti ja kertoi. Hän närkästyi suunnattomasti ja sanoi ettei halunnut kenenkään paljastuksia. Antoi asian olla. Avioliitto sujuu vieläkin, näyttää tasapainoiselta.
      Oma: Olisin halunnut pettää salaten ja olen varma että liitto olisi ollut parempi ja molemmat onnellisempia. En pystynyt, koska psyykeni ja omatuntoni ei olisi kestänyt, mutta olin tyytymätön suhteeseen. Puoliso oireili, koska tajusi tyytymättömyyteni.
      Päättyi eroon ja molemmat löysivät hyvän uuden-elämän.
      Tässä tapauksessa rehellisyys kannatti.
      Aloittajana pettäisin salaten jos kantti kestäisi niin ettei kuolinvuoteellakaan avautuisi asiasta.
      Toisaalta pienen maailman takia tuollainen tilanne ei voi loputtomiin kestää joten ratkaisu kyllä tulee.

      • Anonyymi

        Kammottavaa että ihmiset eivät kykene omaan elämään parisuhteissaan.
        Kaikki kaikki pitää olla toisenkin tiedossa.
        Muistuttaa uskovaisten jumalsuhdetta kaikkitietävään Herraan.
        😁


    • ”Jos kaikesta huolimatta puolison pettäminen on tällaisessakin tapauksessa väärin, niin miksi?”

      Kaikki lähtee siitä, miten luottamuksellinen suhde puolison kanssa on. Eli mihin asioihin voi toisessa luottaa, mihin ei. Mitä läheisempi suhde, sitä vankempi luottamus on. Mitä etäisempi suhde, sitä vähemmän luottamusta on. Nämä olisi puolisoiden hyvä tiedostaa jopa aivan alusta saakka.

      Pettäminen on tuon luottamuksen pettämistä ja se voi olla henkistä tai fyysistä. Valtaosa naisista kokee loukkaavimpina henkisen pettämisen. Eli kokee puolison ”pelaavan” häntä vastaan, sulkevan hänet ulkopuolelle, laittavan itsensä nöyryyttävään asemaan tai antavan ulkopuolisille ”aseita”, joilla nämä voivat kipeästikin loukata.
      Miehet taas kokevat fyysisen pettämisen pahempana asiana.

      Eli kannattaa miettiä, missä määrin haluaa rikkoa tuota luottamusta, olla tietoinen siitä, että näin on tehnyt.

      ”2) puolisoni ei koskaan saa tietää asiasta eikä näin ollen kärsi asiasta…”

      Tämä on harhakäsitys, johon moni lankeaa. Oikeassa elämässä salaisuudet saattavat tulla ilmi myöhään, yleensä silloin kun sitä vähiten odottaa. Mitä myöhemmin asia tulee toisen tietoon, sitä enemmän se rikkoo.

      Jos pari on ensin sopinut, että tällaiset pelkät fyysiset syrjäpanot ovat ok, kyse ei ole niinkään enää luottamuksen pettämisestä. Mikäli tällaiseen sopimukseen voi päästä, se kannattaa tehdä jo varhaisessa vaiheessa suhdetta.

    • Tom Jonesilla homma skulaa: https://www.is.fi/viihde/art-2000008035294.html

      Ilmeisesti Tompalla oli vaimonsa kanssa sellainen sopimus, että Tomppa saa nussia vieraita naisia mielin määrin. On toki mahdollista, että tämä sopimus syntyi alun perin siten, että Tomppa rupesi vaimoltaan kysymättä nussimaan vieraita naisia ja vaimo sitten vain hyväksyi asian. Ilmeisesti Tomppa ei kuitenkaan tehnyt väärin ainakaan enää sen jälkeen, kun vaimo oli hyväksynyt asian.

      Oletetaan, että teen puolisoni kanssa sopimuksen, että meistä kumpikin saa tahollaan nussia vieraita ihmisiä. Rupean nussimaan vieraita ihmisiä. Vaimoni pahoittaa mielensä ja kärsii asiasta. Hän ei kuitenkaan sano mitään, vaan kärsii hiljaa, koska meillähän on sopimus, että saamme nussia vieraita. En kai tee väärin, jos jatkan vieraiden nussimista vaimoni kärsimyksestä huolimatta? Eikö pikemminkin vaimoni tee väärin minua kohtaan, kun hän selvästä sopimuksesta huolimatta kiduttaa minua hiljaisella kärsimyksellään, jota en voi olla huomaamatta?

      It's not unusual to be loved by anyone
      It's not unusual to have fun with anyone
      But when I see you hanging about with anyone
      It's not unusual to see me cry
      I wanna die

      • Olihan tämä… No, ennen näin saatettiin elää avioliitoissa, jotka perustuivat vahvasti taloudellisiin tai sosiaalisiin perusteisiin.

        ”Vaimoni pahoittaa mielensä ja kärsii asiasta. Hän ei kuitenkaan sano mitään, vaan kärsii hiljaa, koska meillähän on sopimus, että saamme nussia vieraita. ”

        Eli vaimo on alistunut tekemään sopimuksen, johon hän ei oikeasti kykene. Vaimo ehkä välittää liikaa miehestään, mutta koska suhde on huono, siinä ei avoimesti keskustella. Ei etenkään ongelmista.

        ”En kai tee väärin, jos jatkan vieraiden nussimista vaimoni kärsimyksestä huolimatta? ”

        Tämä taas on silkkaa vallankäyttöä, kun toinen selkeästi huomaa toisen voivan huonosti ja kärsivän, ja ei piittaa siitä lainkaan.

        ”Eikö pikemminkin vaimoni tee väärin minua kohtaan, kun hän selvästä sopimuksesta huolimatta kiduttaa minua hiljaisella kärsimyksellään, jota en voi olla huomaamatta?”

        Tämä on sitä ikävää mutta yleistä parisuhde peliä, missä ei enää osata avoimesti kertoa tunteista ja ajatuksistaan. Mikä sitten saa toisen alistumaan? No, usein taustalla on pelko hylkäämisestä, pelkoa eroamisesta tai jotain muuta.


      • Anonyymi

        Avioliitto on tavallaan orjasopimus.
        Aikaisempina vuosisatoina aviomiehet omistivat vaimonsa taloudellisesti ja henkisesti.
        Tyrannia on tasapuolistunut, nyt molemmat omistavat toisensa suuntaan.
        Parempi pitää kiinni keskinäisestä toistensa omistamisesta jos ollaan avioliitossa.
        Ei tule omistamisen ristiriitoja!
        😁


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avioliitto on tavallaan orjasopimus.
        Aikaisempina vuosisatoina aviomiehet omistivat vaimonsa taloudellisesti ja henkisesti.
        Tyrannia on tasapuolistunut, nyt molemmat omistavat toisensa suuntaan.
        Parempi pitää kiinni keskinäisestä toistensa omistamisesta jos ollaan avioliitossa.
        Ei tule omistamisen ristiriitoja!
        😁

        Myös juridisesti omistivat, raiskauskielto avioliitossakin on aika tuore!
        😁


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avioliitto on tavallaan orjasopimus.
        Aikaisempina vuosisatoina aviomiehet omistivat vaimonsa taloudellisesti ja henkisesti.
        Tyrannia on tasapuolistunut, nyt molemmat omistavat toisensa suuntaan.
        Parempi pitää kiinni keskinäisestä toistensa omistamisesta jos ollaan avioliitossa.
        Ei tule omistamisen ristiriitoja!
        😁

        Ketään ei omista ketään. Vaikka olet vanhempiesi lapsi, he eivät omista sinua.
        Auton omistaminen on taas eriasia...


    • Anonyymi

      Uskossa olevat!
      Älkää pettäkö Jeesusta, hyljätkää lähimmäisetkin jos tahdotte seurata häntä.
      Jeesus vaati sitä todellisilta opetuslapsiltaankin.
      9-12v

      • Onko pyhyys Jeesukselle tärkeämpää kuin moraali? Ei kai Jeesus ollutkaan ensisijaisesti mikään moraalisaarnaaja. Jumalan erityinen ilmoitus voi syrjäyttää moraaliset velvollisuudet. Tämä on raamatullinen näkemys (esimerkiksi Abrahamin tapaus). Jos Jumala pyytäisi minua tekemään jotakin moraalitonta, olisi synti olla tekemättä sitä. Täytyy siis toivoa, ettei sellaista tilannetta tule, koska siinä voisi tulla paskat housuun jopa kaltaiseltani tosimieheltä. Siinä ei kuitenkaan olisi kyse siitä, että "ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä" (Apt. 5:29), koska moraaliset velvollisuudet eivät ole ihmisten, vaan Jumalan säätämiä. Jumala siis säätää velvollisuuden, mutta asettaa ihmisen tilanteeseen, jossa ihmisen on pyhyyden tähden rikottava tätä velvollisuutta. Jos ihminen ei tee väärin, hän tekee syntiä, mutta saa ihmisten kiitoksen. Ihmiset esimerkiksi kauhistelevat sitä, että Abraham olisi tappanut poikansa, ellei Jumala olisi viime hetkellä estänyt häntä. Ehkä pyhän sodan käsite kuuluu tähän kategoriaan. Ihmiset kauhistelevat sitäkin, että israelilaiset tappoivat kanaanilaisia, ja niinhän sitä pitääkin kauhistella, sillä kauheaahan se oli. Jotkut tosin yrittävät selittää, että se oli oikein, siis moraalisesti ihan laatuunkäypä menettelytapa. Kaipa sekin on mahdollista.

        Saattaa kuitenkin olla niin, että sellaiset erityiset tapaukset kuin oman lapsen uhraaminen tai pyhä sota kuuluvat pelastushistoriaan eikä Jeesuksen ja apostolisen ajan jälkeen mitään vastaavaa enää tapahdu, koska pelastushistoria tuli valmiiksi. Myös Jeesuksen jotkin kyseenalaisilta vaikuttavat kehotukset voisivat olla osa tätä historiaa, tai ehkä Jeesus olisi kokonaan oma lukunsa. Tällainen näkemys olisi varmaankin teologisesti perusteltavissa.


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Kysytäänpä näin, onko pettäminen oikein vai väärin?
      Mielipiteitä on toki monenlaisia, mutta itse ajattelen, että joko olet reilusti yhden ja saman ihmisen kanssa suhteessa tai olet ja pysyt sinkkuna, ja pidät "vapaammin" hauskaa.
      Kun pettäminen tulee puolisolle ilmi jossain vaiheessa, suhde todennäköisesti kaatuu eikä kumppani pysty sinuun enää ikinä luottamaan. Sen takia on hyvä miettiä, että onko todella valmis ottamaan sen riskin, että menettää tämän hetken hyvät asiat.
      Se ei ole mielestäni taas pettämistä, jos ollaan suhteessa jossa ollaan sovittu, että voidaan olla suhteen ulkopuolella toisten kanssa erilaisissa suhteissa.
      Silti kannattaa miettiä, että onko sellainen oikea ja aito suhde.

    • Anonyymi

      koska joudut salamaan asian niin se kuluttaa sun energiaa se on siellä taustalla ja sun täytyy koko ajan peitellä siitä tajuat, sä sitä vai et.
      jos se oli hyvä akti sä joudut vertaan sitä koti-aktiin, se vaikuttaa suhteeseen, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen.

    • Tuohon aloitukseen pitäisi lisätä myös oletus, ettei mitään muitakaan negatiivisia seurauksia aiheudu kuten esimerkiksi levität sukupuolitaudin vaimollesi ja ettei ehkäisy petä, jolloin lapset voivat kärsiä.

      Vielä suurempi ongelma on kysymyksen kaikkitietävyys. Me emme ole kaikkitietäviä, joten et voi tietää etukäteen tekosi seurauksia. Ihmiset eivät ole kaikkitietäviä, joten kysymyksesi ei päde ihmisiin. Mutta oletetaan, että olet kaikkitietävä Jumala ja jatketaan pohdintaa.

      Kysymys on siis yksinkertaistettuna: Saako kaikkitietävä olento pettää toisen luottamuksen, jos pettämisen kohde ei saa koskaan tätä tietoonsa eikä tästä aiheudu mitään suoraa haittaa kenellekään?

      Sanoisin, ettei saa, koska jo tällainen asenne on haitallinen ja syö luottamusta tärkeistä ihmissuhteista. Jos petät toisen luottamuksen tietoisesti, etkä koe tästä huonoa omaatuntoa, niin et ole luottamuksen arvoinen. Vaikka toinen ei tietäisi pettämisestäsi mitään hän ei voi luottaa sinuun. Parisuhteessa on tärkeää, että kumpikin tuntee toisen ja tätä et voi saavuttaa, jos joudut salaamaan oman kylmän laskelmoidun epärehellisyytesi.

      Lisäksi täytyy pohtia, onko pettämiseen käytetty aika parhaalla tavalla käytettyä. Tämä ylimääräinen aika saattaa olla pois siitä ajasta, minkä voisit viettää vaimosi kanssa. Tällöin ei katsota pelkkää haittaa vaan myös sitä, mitä hyviä asioita jää tekemättä pettämisen vuoksi.

      • Anonyymi

        Kondomit on keksitty! huolehtimaan "synnin" tekoon ilman seurauksia!
        Ei sukupuolitauteja ei lehtolapsia.
        Tieteellinen ja tekninen kehitys on vapauttanut ja parantanut maailmaa.
        Sekulaarisuus on onni!
        Seksuaalisuus on onni!
        😁


      • "Sanoisin, ettei saa, koska jo tällainen asenne on haitallinen ja syö luottamusta tärkeistä ihmissuhteista. Jos petät toisen luottamuksen tietoisesti, etkä koe tästä huonoa omaatuntoa, niin et ole luottamuksen arvoinen. "

        Tästä oikeastaan pettämisessä on kyse.


      • Anonyymi
        mummomuori kirjoitti:

        "Sanoisin, ettei saa, koska jo tällainen asenne on haitallinen ja syö luottamusta tärkeistä ihmissuhteista. Jos petät toisen luottamuksen tietoisesti, etkä koe tästä huonoa omaatuntoa, niin et ole luottamuksen arvoinen. "

        Tästä oikeastaan pettämisessä on kyse.

        Maailma pohjautuu paljolti petoksille, yhteiskunnat sovituille valheille rakentuu.
        Jos sen myöntää, viisautta on ihminen saavuttanut.
        😁


      • Anonyymi kirjoitti:

        Maailma pohjautuu paljolti petoksille, yhteiskunnat sovituille valheille rakentuu.
        Jos sen myöntää, viisautta on ihminen saavuttanut.
        😁

        Aika nihilistinen on elämänasenteesi, jos noin ajattelet. Toki sinä saat olla kannattamassa tuollaista yhteiskuntaa, mutta minä en pidä sitä lainkaan hyvänä.


      • mummomuori kirjoitti:

        Aika nihilistinen on elämänasenteesi, jos noin ajattelet. Toki sinä saat olla kannattamassa tuollaista yhteiskuntaa, mutta minä en pidä sitä lainkaan hyvänä.

        Ja jos uskoo, että asiat todellakin on noin huonosti, niin pitäisi olla sitä enemmän ajamassa yhteiskunnan kehittämistä.


      • Anonyymi
        mummomuori kirjoitti:

        Aika nihilistinen on elämänasenteesi, jos noin ajattelet. Toki sinä saat olla kannattamassa tuollaista yhteiskuntaa, mutta minä en pidä sitä lainkaan hyvänä.

        Järjetön päätelmä että olisin kannattamassa sellaista yhteiskuntaa.
        Yhteiskunnat ovat sellaisia kuin niiden kansalaisetkin.
        Kaksinaamaisia kieroilijoita pitkälti.
        😁


      • Anonyymi
        Järkisyitä kirjoitti:

        Ja jos uskoo, että asiat todellakin on noin huonosti, niin pitäisi olla sitä enemmän ajamassa yhteiskunnan kehittämistä.

        Pahalta vaikuttaa, ei ole puoluettakaan mitä äänestäisi ja ehdokkaissa ei loistavia tapauksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Järjetön päätelmä että olisin kannattamassa sellaista yhteiskuntaa.
        Yhteiskunnat ovat sellaisia kuin niiden kansalaisetkin.
        Kaksinaamaisia kieroilijoita pitkälti.
        😁

        Avioliittojen on oltava avoimia yhtiöitä, ei suljettuja omistusjärjestelyjä.
        😁


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pahalta vaikuttaa, ei ole puoluettakaan mitä äänestäisi ja ehdokkaissa ei loistavia tapauksia.

        Etsi ihmisiä, jotka ajattelevat asioista kuin sinä ja pistä puolue pystyyn!

        Vaatii työtä, mutta yhteiskunnan parantaminen on meidän kaikkien vastuulla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Järjetön päätelmä että olisin kannattamassa sellaista yhteiskuntaa.
        Yhteiskunnat ovat sellaisia kuin niiden kansalaisetkin.
        Kaksinaamaisia kieroilijoita pitkälti.
        😁

        Jos pitää ajatuksesta, että kaikki perustuu valheelle ja kaikki ovat sellaisia, aivan varmaan sitä näkee kaikkialla. Onneksi asia ei ole näin.


      • Anonyymi
        mummomuori kirjoitti:

        Jos pitää ajatuksesta, että kaikki perustuu valheelle ja kaikki ovat sellaisia, aivan varmaan sitä näkee kaikkialla. Onneksi asia ei ole näin.

        Olet liian vanha saadaksesi toista miestä enään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet liian vanha saadaksesi toista miestä enään.

        Mitenkä tämä liittyy ketjun aiheeseen? Jälleen aika lapsenomainen kommentti, jossa näkyy se, miten asia loppuu eikä enää osata sanoa mitään :d

        Niin, kielteinen ajattelumaailma kai synnyttää juuri tällaisia ajatuksia, eikä maailmassa enää kykene näkemään mitään postiiivista.


      • Anonyymi
        mummomuori kirjoitti:

        Mitenkä tämä liittyy ketjun aiheeseen? Jälleen aika lapsenomainen kommentti, jossa näkyy se, miten asia loppuu eikä enää osata sanoa mitään :d

        Niin, kielteinen ajattelumaailma kai synnyttää juuri tällaisia ajatuksia, eikä maailmassa enää kykene näkemään mitään postiiivista.

        Sainpa riisuttua lampaannahkasi yltäsi.
        Vanhoillinen mummeli.


      • mummomuori kirjoitti:

        Mitenkä tämä liittyy ketjun aiheeseen? Jälleen aika lapsenomainen kommentti, jossa näkyy se, miten asia loppuu eikä enää osata sanoa mitään :d

        Niin, kielteinen ajattelumaailma kai synnyttää juuri tällaisia ajatuksia, eikä maailmassa enää kykene näkemään mitään postiiivista.

        Sosiaalinen media ei tuo ihmisistä parhaita puolia esiin. Vaikka ajattelemme joistakin perustavaa-laatua olevista asioista eri tavalla, niin olet yksi kirjoittaja, jonka viesteistä löytyy viisautta ja rehellisyyttä. Sosiaalinen median hyvä puoli on, että voi keskustella eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa, mutta kolikolla on myös kääntöpuoli:

        Eräässä toisessa keskustelua erästä miestä haukuttiin oikein urakalla, kun hän ei selvästikään ymmärtänyt neliulotteisen geometrian perusteita. Sävy oli loukkaava. Tuon lukeminen teki pahaa, kun tiesin, että kyseessä oli iäkäs eläkeläinen, joka viettää netissä sen verran paljon aikaa, että hän saattaa olla myös yksinäinen. Mieleen tuli omat isovanhempani aikoinaan.

        Jos jollakin on yksinäinen iäkkäämpi sukulainen, niin kehoitan miettimään laukoisitko hänelle vastoin kasvoja samanlaisia ”näppäryyksiä”. Tekstien takana on täälläkin vain tavallisia ihmisiä - jotka pahoittavat mielensä.


      • Järkisyitä kirjoitti:

        Sosiaalinen media ei tuo ihmisistä parhaita puolia esiin. Vaikka ajattelemme joistakin perustavaa-laatua olevista asioista eri tavalla, niin olet yksi kirjoittaja, jonka viesteistä löytyy viisautta ja rehellisyyttä. Sosiaalinen median hyvä puoli on, että voi keskustella eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa, mutta kolikolla on myös kääntöpuoli:

        Eräässä toisessa keskustelua erästä miestä haukuttiin oikein urakalla, kun hän ei selvästikään ymmärtänyt neliulotteisen geometrian perusteita. Sävy oli loukkaava. Tuon lukeminen teki pahaa, kun tiesin, että kyseessä oli iäkäs eläkeläinen, joka viettää netissä sen verran paljon aikaa, että hän saattaa olla myös yksinäinen. Mieleen tuli omat isovanhempani aikoinaan.

        Jos jollakin on yksinäinen iäkkäämpi sukulainen, niin kehoitan miettimään laukoisitko hänelle vastoin kasvoja samanlaisia ”näppäryyksiä”. Tekstien takana on täälläkin vain tavallisia ihmisiä - jotka pahoittavat mielensä.

        Näihän se on. Ihan hyvin kirjoitit.

        Jokainen voi tälläkin palstalla valita kirjoittaessaan, kirjoittaako asiasta vai on vaikko vain vittuilessaan ja toki tuossakin on eroja mutta yhtä kaikki kirjoittajaanhan ei saisi kohdistaa sitä "lämpöään" .

        Enkä yhtään tässä nyt esitä, että en olisi itse koskaan sortunut mokomaan ja vilpittömät pahoittelut tuosta mutta kun tämäkin on sellainen asia, että se korjausliikehän pitää aloittaa itsestään, tuolla luulisin, että päästään jo aika pitkälle.


    • Anonyymi

      Turus voipki maalaa muutki ko vain omantuntons
      https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/kotimaa/muinaisjäännös-sotkettiin-punaisella-maalilla-turussa-–-museokeskus-tehnyt-rikosilmoituksen/ar-AAKVZ1W?li=BBr5KbI
      Ja aiva mielesillää väreill. Mutta naimissii siel ei käyrä.

    • Anonyymi

      Riittää kun tunnustatte syntinne omaa sukupuolta olevalle sielunhoitajallenne.
      Pettäminen on silloin sun ja Jumalan välinen asia.
      Jeesus ottaa synnin silloin itselleen!
      😁

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Torstaina tulee ulos uutispommi

      Ihan uskomatonta on luvassa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      5980
    2. Jussi Halla-aho ei jatka puolueen puheenjohtajana

      Jussi Halla-aho ei asetu ehdolle Perussuomalaisen puolueen puheenjohtajaksi.
      Maailman menoa
      418
      4192
    3. Ilmaöämpöpumpun tehonkulutus jäähdytyksessä?

      Paljonko kuluttaa, kun jatkuvasti käy täysillä? Mikä on jäähdytyksen COP ?
      73
      3988
    4. No nyt! Vappu Pimiä ja Teemu-rakas harvinaisessa yhteiskuvassa: "Suostuu, kun ei tiedä aluksi..."

      Vappu ja harvoin nähty "mysteerimies" eli aviomies Teemu poseeraavat Instassa kesäisissä tunnelmissa: https://www.suomi24.fi/viihde/no-nyt-vappu-pimia
      Kotimaiset julkkisjuorut
      13
      3137
    5. syy siepin happamuuteen selvisi!

      Voiko paljoa happamampaa ilmestystä olla kuin Sara Sieppi Kaunissaaren rannalla ? ressukka kuvitteli iskeneensä kultasuoneen ja pääsevänsä tämän uu
      Kotimaiset julkkisjuorut
      61
      2306
    6. Sofia ja velipoika.

      Sofia on tuonut velipoikansa mukaan psykologin vastaanotolle. Taitaa velikin olla yhtä hömelö kun lähtee ratsastamaan tuon lokin mukaan. Sofialla m
      Kotimaiset julkkisjuorut
      37
      1097
    7. Oikeasti olisin sut halunnut mies

      omaksi, kullaksi, rakkaaksi, kumppaniksi, ystäväksi, olkapääksi, hellittäväksi, arkeen ja juhlaan, eteiseen ja peräkammariin, sohvalle ja sänkyyn, rii
      Ikävä
      103
      1045
    8. Maisa torpa selittää hyymylehdessä

      Syötä hakusana… UUTISET 20.6.2021 Maisa Torppa selittelee miksi lomakuvissa on alkoholia ja hänkin juo drinksulasista Maisa Torppa on lähtenyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      36
      1004
    9. Me kuulumme yhteen.

      Mies, minä olen sinulle oikea ja sinä oikea minulle.Me kuulumme toisillemme. Me kuulumme yhteen. Se on näin.
      Ikävä
      51
      873
    10. Katariina Anttila oli saanut väkevää palautetta tänään 21.6. toimituksessa!

      Toimitukseen marssi hyvin harmistunut haapavetinen rouva henkilö. Oli antanut Katariinalle kunnolla palautetta Ilkka Revon jatkuvasta maalittamisesta.
      Haapavesi
      33
      858
    Aihe