Psykiatrian arvojen kriisi

Anonyymi

Löysin mielenkiintoisen artikkelin aiheesta Psychiatric Times-lehdestä. Siinä haastatellaan Dainius Pruasta joka on siis ollut YK:n lähettiläs, ja joka haluaa tuoda ihmisoikeuksia keskiöön mt-hoidossa. Hän kokee että tätä ihmisoikeuksien nousemista keskiöön vastustaa psykiatrian vallan keskittymät viitaten ilmeisestikin Länsi-Eurooppaan ja Amerikkaan (global north).

Huono suomennus artikkelista:
Akateemiset keskittymät tukevat (psykiatrian) status quoa ja sivuuttavat sen selkeästi negatiiviset vaikutukset eri puolella maailmaa. He pitävät kiinni mielipiteestä että synkkää tilannetta mielenterveysalan ja ihmisoikeuksien kentällä voidaan parantaa vain antamalla enemmän resursseja nykymallille ja tukemalla nykyistä systeemiä. Sama viesti tulee globaalilta, paikallisilta ja kansallisilta tasoilta.Nähdään että mt-hoidossa on ongelmia, mutta ensin mielenterveyshoidolle pitää antaa lisää rahallisia resursseja jotta aukkoja hoidossa voitaisiin paikata. Hän näkee että ihmisoikeudet keskiöön laittavia lähestymistapoja ei psykiatriassa oteta vakavasti. Poikkeuksia joilla syrjäytetään perus ihmisoikeudet sallitaan, mukaan lukien potilaiden informointi lääkkeiden haitoista kunnolla määräyshetkellä (informed consent) . Nämä poikkeukset muuttuvat säännöiksi monessa osassa maailmaa ja ne tekevät mt-hoidosta paikan missä ihmisoikeuksia jatkuvasti loukataan. Erilaiset syrjivien lakien ja käytäntöjen perintö pitää mielenterveyden kenttää panttivankinaan.

Pruaksen raportti YK:n ihmisoikeusneuvostolle on varoittanut että koko globaalin mielenterveyden kenttä pitäisi vapauttaa esteistä jotka vahvistavat syrjintää, stigmatisointia, institutionaalisuutta, pakkokeinoja, ylilääkintää ja avuttomuutta.Ongelma ei ole niinkään globaali taakka mt-ongelmista (mikä on toinen viesti mikä vahvistaa ylenmääräistä medikalisaatiota). Ongelma sijaitsee enemmänkin mt-hoidon oikeuksien käsittämisen esteissä.

Nämä asiat ovat vakavampia esteitä mitä pitää alleviivata:
vallan epätasapaino
biomedikaalisen mallin ylikäyttäminen ja biomedikaaliset interventiot
puolueellinen ja värittynyt tiedon ja todisteiden käyttäminen psykiatrian puolella

Hän myös kritisoi sitä, kuinka psykiatria leimaa ne ketkä arvostelevat psykiatriaa antipsykiatreiksi. Hänen mielestään pitäisi muistaa lääketieteen historiasta se että erilaiset uudet keksinnöt ovat saattaneet olla ristiriidassa arvojen kanssa ja ihmisoikeuksia ajatellen eivät ole olleet kovin niiden kanssa synkassa.

https://www.psychiatrictimes.com/view/global-psychiatry-crisis-values

44

237

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Oma mielipiteeni vuosia mt-hoidossa olleena on se, että potilaille ei tarjota riittävää informaatiota psyyken lääkkeiden haitoista, kenties myös lääkärien tiedon puutteen ja tutkimuksen puutteen vuoksi ja täten mt-puolella ihmisoikeudet eivät ole keskiössä. Osalla lääkäreistä saattaa olla sellainen asenne että "kuka potilas lääkkeitä nyt ottaisi jos kerrotaan haitoista" ja täten mielummin pimittävät haittoja jotta potilas ei kauhistuisi haitoista määräämishetkellä ja ottaisi tarvitsemansa lääkkeet käyttöön. Tämä on ihan törkeää. Koska potilaita ei informoida riittävästi haitoista, he eivät välttämättä tajua miksi esim. lääkettä ei voisi lopettaa seinään, jos heille annettu informaatio on tasoa:
      "lääkkeet voi lopettaa milloin vain", "ei aiheuta riippuvuutta". Lääkkeistä ainakin itselleni annettiin täysin erilainen kuva millaiseksi se muotoutui kun harmit oppi kantapään kautta. En saanut mitään kunnon infoa lääkäriltäni lääkkeistä kun ne määrättiin.

      Esimerkkinä vääristellystä informoinnista mt-palveluissa on esim. se, että vääristellään sitä millä tavalla lääkkeet vaikuttaa saaden potilaalle sellainen kuva kuin jotenkin tämä toimintamekanismi ymmärrettäisiin erityisen hyvin ja se korjaisi jotain biologista ongelmaa mitä mt-ongelmat ovat aiheuttaneet. Todellisuudessa pitäisi olla huomattavasti kriittisempi sen suhteen mitä ylipäätään lääkkeistä ymmärretään. Potilaita pitäisi varoittaa siitä että lääkkeitä ei ole tutkittu kovin pitkiä aikoja ja kaikkia ongelmia siitä ei ymmärretä. Käyttöaikaa pitäisi oikeasti miettiä, ettei se veny tarpeettoman pitkäksi ja potilasta pitää informoida että lääke voi olla hankala ajaa vieroitusoireiden takia alas. Joku idea ja suunnitelma lääkkeen käytön ajasta pitäisi varmasti olla jo alussa. Kriittisyyttä tarvittaisiin lääkäreiltä lääkehoitoon jotta se ei ala kääntyä potilaalle haitalliseksi mutta tätä kriittisyyttä harvoin näkee.

      Veikkaan, että tällä määrällä ihmisten lääkintää jossa lääkkeet nähdään mielestäni psykiatrian puolella vähän turhankin hyvässä ja toimivassa valossa esim pitkäaikaisratkaisuna, potilaat tulevat joutumaan niiden kanssa ongelmiin ja saattavat saada harmia.

      Suomen hoitosuositukset esim. masennushoidossa ovat syystä tai toisesta aika lääkekeskeiset, mistä on kirjoittanut esim. Ben Furman.

      Onko psykiatriassa edes tahtotilaa tutkia muita keinoja auttaa ihmisiä kuin biomedikaalisia keinoja? Ihmettelen sitä että niin matalalla kynnyksellä heti ollaan tunkemassa lääkkeitä, ja saadakseen lisäapua ihmisten pitää myöntyä lääkityksiin tai ainakin olla kokeilemassa niitä, eikä vaihtoehtoja välttämättä tuoda esille tai tarjota.

      Todellisuudessa mt-palveluissa diagnosoidaan varmasti ihmisten normaaleja elämän reaktioita ja ihan normaaleja tunne-elämän kolhuja ja ihmisten tunne-elämän reaktioita medikalisoidaan ja niistä puhutaan medikalisoitunein termein.

      Potilaita laitetaan vuosiksi lääkkeille joita on tutkittu lyhyen aikaa informoimatta tästä potilaita. Ihmisille laitetaan rekistereihin mt-merkintöjä jotka säilyy ikuisia aikoja. Ne ei lähde koskaan papereista pois, edes virheelliset merkinnät voi olla hankala saada pois ja mitenköhän ne voi vaikuttaa ihmisen käsitykseen itsestään?. Puhuessaan asioista mt-systeemissä sinne saatetaan kirjata hyvinkin henkilökohtaisia asioita, joita sitten monet potilaan lääkärit pääsevät Kannasta lukemaan. Miltä potilaasta tuntuu, kun kaikki tieto on löydettävissä elämän kriiseistä niin että ne ei vain poistu papereista?

      Lääkehoitoa oikeutetaan teorioin josta en tiedä kestävätkö kaikki päivänvaloa tai tukeeko tiede edes sitä. Esimerkkinä esim. että kuulin lääkäriltä että psykoosi vaurioittaa aivoja ja antipsykootit estävät tätä, näin hän minua pelotteli. Jälkikäteen olen lukenut kritiikkiä tästä väittämästä ja tutustunut esim. Keroputaan malliin. Psykiatriassa on varmasti paljon tutkimusta missä potilaiden elämänlaatu ja kokemukset ei ole keskiössä vaan tutkimusasetelmat on haluttu rakentaa lääkkeitä suosivaksi. Potilaiden surkeaa elämänlaatua lääkkeissä ei oteta vakavasti. Pakkohoidossa ajatellaan että potilaan ongelmat ratkeavat pakkokeinoilla ja lääkitsemällä häntä. Entäpä jos ei ratkea ja entäpä jos ne lääkkeet lisäävätkin pahaa oloa? Millainen on pakkohoidettavan potilaan asema? Hänellä ei ole valtaa vastustaa lääkärin ratkaisuja eikä hänen puheilleen ja toiveilleen juuri laiteta painoarvoa. Biomedikaalinen malli pakkohoidossa kuulostaa potentiaaliselta ihmisoikeusloukkaukselta. Mielenkiintoista miettiä teorioita sen oikeutuksen taustalla. Miksi ihmisten väkisin lääkitseminen on oikeutettua?

      Suomessa potilaan ihmisoikeudet eivät ole keskiössä, se on minun kokemukseni.

      • Anonyymi

        "Mielenkiintoista miettiä teorioita sen oikeutuksen taustalla. Miksi ihmisten väkisin lääkitseminen on oikeutettua?"

        Skitsofreniaan littyvä hoito ja tutkimus valaisee tätä hienoa logiikkaa loistavasti. Ihan kaikki tutkimus tai lähes kaikki mitä tehdään -tutkitaan sitten aivojen oletettua sikiöaikaista kehityshäiriötä ja sen aiheuttamia muutoksia aivojen toimintaan, dopamiinihypoteesia, aivojen degeneraatiohypoteesia jonka mukaan skitsofrenia aiheuttaa eteneviä muutoksia aivojen rakenteessa jne. tehdään raskaasti neuroleptilääkityillä kroonikkopotilailla. Psykiatriassa on esimerkiksi haluttu aikaisemmin selittää neuroleptien aiheuttamat pakkoliikkeet skitsofrenian aiheuttamaksi, nykyään on suosiossa ns. "kognitiiviset puutosoireet", jotka korreloivat tiettyjen aivoalueiden surkastumisen kanssa. Tutkimukset jotka löytävät aivojen surkastumisen ja skitsofrenian kognitiivisten puutosoireiden taustalla korrelaation selittävät, että skitsofrenia aiheuttaisi tämän taantumisen eikä esim. lääkkeet, jotka mm. nostavat dementiariskiä ja saavat potilaan näyttämään aivovauriopotilaalta, psykiatrien kielellä tätä tilaa tosin kutsutaan "remissioksi".

        Näiden valopäiden omassa todellisuudesta vieraantunessa kuplassa lääkehoidon vaikutukset aivoihin ovat siis todiste siitä, että skitsofrenia on ihka oikea aivosairaus ja siksi tärkeää lääkitä entistä raskaammin ja entistä pidempään potilaita, joiden diagnoosin keskeinen kriteeri ei suinkaan ole biologinen vaan se, että he kokevat ja uskovat muiden mielestä mahdottomiin asioihin keinotekoisesti määritellyn ajan. Luin esimerkiksi juuri kirjan, jossa edelleen viitataan skitsofreenikoilla tehtyihin postmortem-tutkimuksiin ja siihen, että heiltä löydetty keskimääräistä tiheämpi dopamiinireseptorien määrä olisi todiste dopamiinihypoteesista eikä ihan vain simppelisti siitä, että lääkkeet aiheuttavat keskushermostossa kompensaatiomekanismin, joka lisää dopamiinireseptorien määrää. Vaikka vuosikymmeniä sitten eläinkokeissa tutkittiin ja havaitiin, että kappas vaan, niinhän ne neuroleptit tekevät -ne lisäävät dopamiinireseptorien tiheyttä ja siksi ns. mielisairalla on tällaisia keskimääräisiä poikkeamia aivoissaan. Siksi amfemiinia nauttivat hiiret ovat vähän enemmänkin täpinöissään, kun ovat syöneet neuroleptejä riittävän pitkään (oliko se pari päivää). Jos jotain nuo lääkkeet eläinkokeiden mukaan tekevät pitkällä aikavälillä, niin virittävät aivot niin herkiksi reagoimaan dopamiiniin, että sitä voisi suositella amfetamiininarkkareille vahvistamaan nautintoaineen vaikutuksia. Toki se joillakin ihmisillä voi nostaa ns. psykoosiriskiä ihan vain siksi, että se herkistää aivoalueiden reaktiivisuutta joka liittyy pelkoreaktioihin ja lisää kiihtymystilaa. On kuitenkin eri asia sanoa, että amfetamiini aiheuttaisi psykoosia suoraan itsessään tai että neuroleptit poistaisivat kaikki epämielyttäviksi ja oudoiksi tulkitut ajatuskulut. Mielisairaat halutaan typistää jonkun mysteisen aivosairauden "uhreiksi", vaikka koko diagnoosi perustuu täysin keinotekoisille sosiaaliseen kontekstiin liittyville tulkinnoille. Esimerkiksi sosiaalitieteissä ja psykologisssa voidaan tutkia sitä, miten skitsofreniaan liittyvät jäykät perusteettomat uskomukset (yksi skitsofrenian diagnoosin kriteeri, mihin se sitten viittaakaan) eivät itse asiassa ole lainkaan niin itsepintaisia kuin kuvitellaan, vaan usein lievenevät ja jopa poistuvat oikealla kommunikaatiolla. Biomedikaalisessa mallissa se, että ihminen pitää itsepintaisesti kiinni uskomuksessaan on jo näyttö siitä, että hän on sairas ja aivoiltaan "rikkinäinen". Edellyttäen toki, että perusteettomissa uskomuksissaan itsepintaisesti roikkuva ei ole lääkäri itse.

        Tällainen epämääräinen tulkintoihin pohjautuva diagnoosi luo mielivaltaisen asetelman lääkäri-potilassuhteeseen ja altistaa vakaviin ihmisoikeusrikosiin, koska potilaalta käytännössä viedään aikuisen ihmisen itsemääräämisoikeus viemällä häneltä valta tulkita omia subjektiivisia kokemuksiaan. Kun se yhdistyy kehoa vahingoittaviin hoitomuotohin, joissa on valtavia riskejä ja näyttöä vain kohtalaisesta lyhytaikaisesta tehosta, niin totta kai nousee kysymyksiä siitä, uhrataanko potilaiden keskeiset ihmis- ja perusoikeudet näiden lääkäreiden ammatillisen statuksen pönkityksen ja taloudellisten sekä ideologisten intressien alttarille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Mielenkiintoista miettiä teorioita sen oikeutuksen taustalla. Miksi ihmisten väkisin lääkitseminen on oikeutettua?"

        Skitsofreniaan littyvä hoito ja tutkimus valaisee tätä hienoa logiikkaa loistavasti. Ihan kaikki tutkimus tai lähes kaikki mitä tehdään -tutkitaan sitten aivojen oletettua sikiöaikaista kehityshäiriötä ja sen aiheuttamia muutoksia aivojen toimintaan, dopamiinihypoteesia, aivojen degeneraatiohypoteesia jonka mukaan skitsofrenia aiheuttaa eteneviä muutoksia aivojen rakenteessa jne. tehdään raskaasti neuroleptilääkityillä kroonikkopotilailla. Psykiatriassa on esimerkiksi haluttu aikaisemmin selittää neuroleptien aiheuttamat pakkoliikkeet skitsofrenian aiheuttamaksi, nykyään on suosiossa ns. "kognitiiviset puutosoireet", jotka korreloivat tiettyjen aivoalueiden surkastumisen kanssa. Tutkimukset jotka löytävät aivojen surkastumisen ja skitsofrenian kognitiivisten puutosoireiden taustalla korrelaation selittävät, että skitsofrenia aiheuttaisi tämän taantumisen eikä esim. lääkkeet, jotka mm. nostavat dementiariskiä ja saavat potilaan näyttämään aivovauriopotilaalta, psykiatrien kielellä tätä tilaa tosin kutsutaan "remissioksi".

        Näiden valopäiden omassa todellisuudesta vieraantunessa kuplassa lääkehoidon vaikutukset aivoihin ovat siis todiste siitä, että skitsofrenia on ihka oikea aivosairaus ja siksi tärkeää lääkitä entistä raskaammin ja entistä pidempään potilaita, joiden diagnoosin keskeinen kriteeri ei suinkaan ole biologinen vaan se, että he kokevat ja uskovat muiden mielestä mahdottomiin asioihin keinotekoisesti määritellyn ajan. Luin esimerkiksi juuri kirjan, jossa edelleen viitataan skitsofreenikoilla tehtyihin postmortem-tutkimuksiin ja siihen, että heiltä löydetty keskimääräistä tiheämpi dopamiinireseptorien määrä olisi todiste dopamiinihypoteesista eikä ihan vain simppelisti siitä, että lääkkeet aiheuttavat keskushermostossa kompensaatiomekanismin, joka lisää dopamiinireseptorien määrää. Vaikka vuosikymmeniä sitten eläinkokeissa tutkittiin ja havaitiin, että kappas vaan, niinhän ne neuroleptit tekevät -ne lisäävät dopamiinireseptorien tiheyttä ja siksi ns. mielisairalla on tällaisia keskimääräisiä poikkeamia aivoissaan. Siksi amfemiinia nauttivat hiiret ovat vähän enemmänkin täpinöissään, kun ovat syöneet neuroleptejä riittävän pitkään (oliko se pari päivää). Jos jotain nuo lääkkeet eläinkokeiden mukaan tekevät pitkällä aikavälillä, niin virittävät aivot niin herkiksi reagoimaan dopamiiniin, että sitä voisi suositella amfetamiininarkkareille vahvistamaan nautintoaineen vaikutuksia. Toki se joillakin ihmisillä voi nostaa ns. psykoosiriskiä ihan vain siksi, että se herkistää aivoalueiden reaktiivisuutta joka liittyy pelkoreaktioihin ja lisää kiihtymystilaa. On kuitenkin eri asia sanoa, että amfetamiini aiheuttaisi psykoosia suoraan itsessään tai että neuroleptit poistaisivat kaikki epämielyttäviksi ja oudoiksi tulkitut ajatuskulut. Mielisairaat halutaan typistää jonkun mysteisen aivosairauden "uhreiksi", vaikka koko diagnoosi perustuu täysin keinotekoisille sosiaaliseen kontekstiin liittyville tulkinnoille. Esimerkiksi sosiaalitieteissä ja psykologisssa voidaan tutkia sitä, miten skitsofreniaan liittyvät jäykät perusteettomat uskomukset (yksi skitsofrenian diagnoosin kriteeri, mihin se sitten viittaakaan) eivät itse asiassa ole lainkaan niin itsepintaisia kuin kuvitellaan, vaan usein lievenevät ja jopa poistuvat oikealla kommunikaatiolla. Biomedikaalisessa mallissa se, että ihminen pitää itsepintaisesti kiinni uskomuksessaan on jo näyttö siitä, että hän on sairas ja aivoiltaan "rikkinäinen". Edellyttäen toki, että perusteettomissa uskomuksissaan itsepintaisesti roikkuva ei ole lääkäri itse.

        Tällainen epämääräinen tulkintoihin pohjautuva diagnoosi luo mielivaltaisen asetelman lääkäri-potilassuhteeseen ja altistaa vakaviin ihmisoikeusrikosiin, koska potilaalta käytännössä viedään aikuisen ihmisen itsemääräämisoikeus viemällä häneltä valta tulkita omia subjektiivisia kokemuksiaan. Kun se yhdistyy kehoa vahingoittaviin hoitomuotohin, joissa on valtavia riskejä ja näyttöä vain kohtalaisesta lyhytaikaisesta tehosta, niin totta kai nousee kysymyksiä siitä, uhrataanko potilaiden keskeiset ihmis- ja perusoikeudet näiden lääkäreiden ammatillisen statuksen pönkityksen ja taloudellisten sekä ideologisten intressien alttarille.

        Tältä se vähän tuntuu, että potilaiden perus- ja ihmisoikeudet jää toissijaisiksi. Pelottaa myös, että heidän terveytensä tässä biomedikaalisessa mallissa jossa lääkkeitä määrätään niin matalalla kynnyksellä, puutteellisella jopa vääristellyllä informaatiolla huomattavasti pidemmiksi ajoiksi mitä tutkimukset on kestäneet. Tärkeämpää painoarvoa saa se, että hoitoa tehdään mukavan helpoin resurssein, ja tieteentekijät ja lääkärit saa pönkittää ammatillista statustaan. Taustalla on myös paljon taloudellisia intressejä eri puolilla, joka tukee tuota rakennelmaa. Ehkä älyllistä laiskuutta. Ja jotenkinhan se hoito on rakennettava tosiaan - tässä nyt tehdään sitä kehittyneintä lääketieteellistä hoitoa mitä on. Sopii miettiä kelle tuo systeemi on rakennettu, oikeasti palvelemaan käyttäjiä vai miten tuo on rakentunut. Veikkaan että moni kuka tuon systeemin ovista sisään kävelee, ongelmat kroonistuu tuolla hoitomallilla ja päälle tulee muutama muu uusi ongelma lääkkeistä. Samalla voidaan viedä käsitys siitä, että voi voida paremmin kun lyödään huonoja ennusteita tiskiin ja ajatus kroonisesta sairaudesta.

        Uskon, että nykysysteemimme tieteessä minkä perustalle hoito rakennetaan on oikeasti paljon sellaista, mikä ei kestäisi tieteellistä tarkastelua lähemmin. Älyllistä typeryyttä, heikkoja pitkänajan ennusteita, vääristelyä, voitontavoittelua. Kulttuurisia uskomuksia ja arvoja sekoittunut tieteeseen, mikä on aikaisemminkin ollut psykiatrian ongelmana..... Mikä osa sairauksista on oikeasti olemassa olevia psykiatrisia sairauksia, mikä osa käytännössä käyttäytymistä, mitä pidetään yhteiskunnassamme epätoivottuna ja sellaisena mikä pitää tukahduttaa lääkkein. Lääkkeissä on efektejä, jotka saavat kyllä käytöksen muuttumaan ja olotilan muuttumaan joskus halutunlaiseksi (joko ulkopuolisen tarkkailijan mielestä tai henkilön itsensä mielestä) mutta ovatko ne jotain biologista häiriötä korjaavia vai pikemminkin laukaisevia?

        Nykymalli pitäisi laittaa uudistukseen, mutta onneksi mt-ongelmaiset ovat siitä heikossa asemassa vailla valtaa, että ei se muutama menetetty elinvuosi tai tuhottu seksuaalipuoli, tukahdutetut leikatut tunteet, muutama vuosi vieroituksen kanssa tuskaillessa, lisääntynyt pahoinvointi lääkekeskeisessä hoidossa juuri merkkaa. Voidaan jatkaa nykyisellä mallilla. Biologisia läpimurtoja tehnyt psykiatria kun on niin tehokasta ja turvallista ja kehittynyttä nykylääketiedettä, jonka hoidot ovat mullistaneet pitkällä tähtäimelläkin potilaiden elämän paremmaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tältä se vähän tuntuu, että potilaiden perus- ja ihmisoikeudet jää toissijaisiksi. Pelottaa myös, että heidän terveytensä tässä biomedikaalisessa mallissa jossa lääkkeitä määrätään niin matalalla kynnyksellä, puutteellisella jopa vääristellyllä informaatiolla huomattavasti pidemmiksi ajoiksi mitä tutkimukset on kestäneet. Tärkeämpää painoarvoa saa se, että hoitoa tehdään mukavan helpoin resurssein, ja tieteentekijät ja lääkärit saa pönkittää ammatillista statustaan. Taustalla on myös paljon taloudellisia intressejä eri puolilla, joka tukee tuota rakennelmaa. Ehkä älyllistä laiskuutta. Ja jotenkinhan se hoito on rakennettava tosiaan - tässä nyt tehdään sitä kehittyneintä lääketieteellistä hoitoa mitä on. Sopii miettiä kelle tuo systeemi on rakennettu, oikeasti palvelemaan käyttäjiä vai miten tuo on rakentunut. Veikkaan että moni kuka tuon systeemin ovista sisään kävelee, ongelmat kroonistuu tuolla hoitomallilla ja päälle tulee muutama muu uusi ongelma lääkkeistä. Samalla voidaan viedä käsitys siitä, että voi voida paremmin kun lyödään huonoja ennusteita tiskiin ja ajatus kroonisesta sairaudesta.

        Uskon, että nykysysteemimme tieteessä minkä perustalle hoito rakennetaan on oikeasti paljon sellaista, mikä ei kestäisi tieteellistä tarkastelua lähemmin. Älyllistä typeryyttä, heikkoja pitkänajan ennusteita, vääristelyä, voitontavoittelua. Kulttuurisia uskomuksia ja arvoja sekoittunut tieteeseen, mikä on aikaisemminkin ollut psykiatrian ongelmana..... Mikä osa sairauksista on oikeasti olemassa olevia psykiatrisia sairauksia, mikä osa käytännössä käyttäytymistä, mitä pidetään yhteiskunnassamme epätoivottuna ja sellaisena mikä pitää tukahduttaa lääkkein. Lääkkeissä on efektejä, jotka saavat kyllä käytöksen muuttumaan ja olotilan muuttumaan joskus halutunlaiseksi (joko ulkopuolisen tarkkailijan mielestä tai henkilön itsensä mielestä) mutta ovatko ne jotain biologista häiriötä korjaavia vai pikemminkin laukaisevia?

        Nykymalli pitäisi laittaa uudistukseen, mutta onneksi mt-ongelmaiset ovat siitä heikossa asemassa vailla valtaa, että ei se muutama menetetty elinvuosi tai tuhottu seksuaalipuoli, tukahdutetut leikatut tunteet, muutama vuosi vieroituksen kanssa tuskaillessa, lisääntynyt pahoinvointi lääkekeskeisessä hoidossa juuri merkkaa. Voidaan jatkaa nykyisellä mallilla. Biologisia läpimurtoja tehnyt psykiatria kun on niin tehokasta ja turvallista ja kehittynyttä nykylääketiedettä, jonka hoidot ovat mullistaneet pitkällä tähtäimelläkin potilaiden elämän paremmaksi.

        Olisi todella hyvä, että tutkittaisiinkin esim. yli 20 vuotta näitä lääkityksiä käyttäneitä, että missä kunnossa heidän kehonsa ja elimistönsä on.

        Kuinka monille on tullut sydän- ja verisuonitauteja, diabetestä, hermostosairauksia, osteoropoosia, ym.
        Listasta voisi tulla vaikka kuinka pitkä.

        Mutta miksei näitä koskaan tutkita ja selvitetä ? Olisiko syy siinä, ettei edes haluta tietoa, eli ei haluta myöntää, mitä kaikkea näistä voi seurata.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisi todella hyvä, että tutkittaisiinkin esim. yli 20 vuotta näitä lääkityksiä käyttäneitä, että missä kunnossa heidän kehonsa ja elimistönsä on.

        Kuinka monille on tullut sydän- ja verisuonitauteja, diabetestä, hermostosairauksia, osteoropoosia, ym.
        Listasta voisi tulla vaikka kuinka pitkä.

        Mutta miksei näitä koskaan tutkita ja selvitetä ? Olisiko syy siinä, ettei edes haluta tietoa, eli ei haluta myöntää, mitä kaikkea näistä voi seurata.

        Elokuussa 2009 psykiatrinen tiedeyhteisö kuohui, kun arvostetussa The Lancet -lehdessä julkaistiin suomalainen tutkimus, jossa selvitettiin antipsykoottisten lääkkeiden käytön vaikutusta skitsofreniapotilaiden kuolleisuuteen. Tutkimuksen mukaan antipsykoottisten lääkkeiden käyttö vähentää merkittävästi skitsofreniapotilaiden kuolleisuutta ja selvästi eniten kuolleisuutta vähentää klotsapiini.1

        m-a-d-i-n-f-i-n-l-a-n-d (piste) org/t-i-i-h-o-n-e-n2009/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Elokuussa 2009 psykiatrinen tiedeyhteisö kuohui, kun arvostetussa The Lancet -lehdessä julkaistiin suomalainen tutkimus, jossa selvitettiin antipsykoottisten lääkkeiden käytön vaikutusta skitsofreniapotilaiden kuolleisuuteen. Tutkimuksen mukaan antipsykoottisten lääkkeiden käyttö vähentää merkittävästi skitsofreniapotilaiden kuolleisuutta ja selvästi eniten kuolleisuutta vähentää klotsapiini.1

        m-a-d-i-n-f-i-n-l-a-n-d (piste) org/t-i-i-h-o-n-e-n2009/

        Ylläolevan tutkimuksen linkittäminen ei onnistunut s24 seulan takia, tuon lisäviivoilla yms. varustetun linkin tuollaisenaan googlettaminen pitäisi toimia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Elokuussa 2009 psykiatrinen tiedeyhteisö kuohui, kun arvostetussa The Lancet -lehdessä julkaistiin suomalainen tutkimus, jossa selvitettiin antipsykoottisten lääkkeiden käytön vaikutusta skitsofreniapotilaiden kuolleisuuteen. Tutkimuksen mukaan antipsykoottisten lääkkeiden käyttö vähentää merkittävästi skitsofreniapotilaiden kuolleisuutta ja selvästi eniten kuolleisuutta vähentää klotsapiini.1

        m-a-d-i-n-f-i-n-l-a-n-d (piste) org/t-i-i-h-o-n-e-n2009/

        Oikeastaan en ymmärrä, miksi yleensä kaikissa julkaisuissa selvitellään jonkin vaikutusta kuolemaan.
        Miksei voida selvittää vaikutuksia, etenkin niitä haitallisia, jo ihmisen eläessä.
        Mitä kaikkea esim. lääkkeet ovat mahdollisesti saaneet aikaiseksi elimistössä ym. pitkän ajan käytön seurauksena.
        Onko tiettyjen lääkkeiden pitkäaikaiskäyttäjillä samanlaisia somaattisia sairauksia, jne.

        Sama koskee just jotain huumeitakin, aina selvitellään mikä, ja miten joku johtaa kuolemaan, ja vertaillaan kuinka paljon esim. alkoholi tappaa verrattuna huumeisiin.
        Siinäkin olisi hyvä selvitellä vaikka sitä, minkälaisia vaikutuksia näillä aineilla on vaikka ihmisen psyykkeeseen.

        Ottaa päähän, kun aina vain puhutaan ja kirjoitetaan tuosta kuolemaan johtamisesta.
        Voisi miettiä mitä, ja kuinka paljon, ehtii tapahtua tuhoa ja haittaa ennen sitä kuolemaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oikeastaan en ymmärrä, miksi yleensä kaikissa julkaisuissa selvitellään jonkin vaikutusta kuolemaan.
        Miksei voida selvittää vaikutuksia, etenkin niitä haitallisia, jo ihmisen eläessä.
        Mitä kaikkea esim. lääkkeet ovat mahdollisesti saaneet aikaiseksi elimistössä ym. pitkän ajan käytön seurauksena.
        Onko tiettyjen lääkkeiden pitkäaikaiskäyttäjillä samanlaisia somaattisia sairauksia, jne.

        Sama koskee just jotain huumeitakin, aina selvitellään mikä, ja miten joku johtaa kuolemaan, ja vertaillaan kuinka paljon esim. alkoholi tappaa verrattuna huumeisiin.
        Siinäkin olisi hyvä selvitellä vaikka sitä, minkälaisia vaikutuksia näillä aineilla on vaikka ihmisen psyykkeeseen.

        Ottaa päähän, kun aina vain puhutaan ja kirjoitetaan tuosta kuolemaan johtamisesta.
        Voisi miettiä mitä, ja kuinka paljon, ehtii tapahtua tuhoa ja haittaa ennen sitä kuolemaa.

        Luitko koko jutun vai vain tuon lyhyen katkelman?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oikeastaan en ymmärrä, miksi yleensä kaikissa julkaisuissa selvitellään jonkin vaikutusta kuolemaan.
        Miksei voida selvittää vaikutuksia, etenkin niitä haitallisia, jo ihmisen eläessä.
        Mitä kaikkea esim. lääkkeet ovat mahdollisesti saaneet aikaiseksi elimistössä ym. pitkän ajan käytön seurauksena.
        Onko tiettyjen lääkkeiden pitkäaikaiskäyttäjillä samanlaisia somaattisia sairauksia, jne.

        Sama koskee just jotain huumeitakin, aina selvitellään mikä, ja miten joku johtaa kuolemaan, ja vertaillaan kuinka paljon esim. alkoholi tappaa verrattuna huumeisiin.
        Siinäkin olisi hyvä selvitellä vaikka sitä, minkälaisia vaikutuksia näillä aineilla on vaikka ihmisen psyykkeeseen.

        Ottaa päähän, kun aina vain puhutaan ja kirjoitetaan tuosta kuolemaan johtamisesta.
        Voisi miettiä mitä, ja kuinka paljon, ehtii tapahtua tuhoa ja haittaa ennen sitä kuolemaa.

        0nk0 professori Jar1 T11h0sen johtama kuolleisuustutkimus tieteellistä vilppiä?

        Johdanto

        Elokuussa 2009 psykiatrinen tiedeyhteisö kuohui, kun arvostetussa The Lancet -lehdessä julkaistiin suomalainen tutkimus, jossa selvitettiin antipsykoottisten lääkkeiden käytön vaikutusta skitsofreniapotilaiden kuolleisuuteen. Tutkimuksen mukaan antipsykoottisten lääkkeiden käyttö vähentää merkittävästi skitsofreniapotilaiden kuolleisuutta ja selvästi eniten kuolleisuutta vähentää klotsapiini.1

        Tutkimus oli vahvasti ristiriidassa aiempien tutkimusten kanssa, jotka olivat herättäneet suurta huolta siitä, että pitkäaikainen antipsykoottinen lääkehoito nimenomaan lisäisi skitsofreniapotilaiden kuolleisuutta. Esimerkiksi vuonna 2006 tehdyssä tutkimuksessa oli mukana 7217 noin 30-vuotiasta suomalaista ja aineistoon kuuluneista 99 skitsofreniapotilaasta 39 kuoli seitsemän vuoden seurannan aikana. Ennenaikaisen kuoleman riski oli heillä sitä suurempi, mitä enemmän neuroleptejä käytettiin. Tutkijoiden mukaan käsillä oli akuutti tarve arvioida uudelleen sitä, johtuvatko skitsofreniapotilaiden kuolemat sairaudesta vai itse lääkityksestä.2

        Vuonna 2007 puolestaan julkaistiin laaja metatutkimus, johon sisältyi 37 eri tutkimusta 25 maasta. Tutkimus osoitti skitsofreniapotilaiden eliniän lyhentyneen merkittävästi 1970-luvulta lähtien suhteessa muuhun väestöön. Tutkijat arvelivat tähän syyksi uuden polven neuroleptejä, joiden tiedetään aiheuttavan klassisia neuroleptejä huomattavasti enemmän painonnousua, metabolista oireyhtymää sekä diabetesta.3

        Tiedeyhteisön huolet antipsykoottisten lääkkeiden aiheuttamasta kuolleisuuden lisääntymisestä ainakin jollain tasolla lopettaneesta suomalaistutkimuksesta vastasi professori Jar1 T11h0sen johtama työryhmä...

        Sivustolta madinfinland org


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        0nk0 professori Jar1 T11h0sen johtama kuolleisuustutkimus tieteellistä vilppiä?

        Johdanto

        Elokuussa 2009 psykiatrinen tiedeyhteisö kuohui, kun arvostetussa The Lancet -lehdessä julkaistiin suomalainen tutkimus, jossa selvitettiin antipsykoottisten lääkkeiden käytön vaikutusta skitsofreniapotilaiden kuolleisuuteen. Tutkimuksen mukaan antipsykoottisten lääkkeiden käyttö vähentää merkittävästi skitsofreniapotilaiden kuolleisuutta ja selvästi eniten kuolleisuutta vähentää klotsapiini.1

        Tutkimus oli vahvasti ristiriidassa aiempien tutkimusten kanssa, jotka olivat herättäneet suurta huolta siitä, että pitkäaikainen antipsykoottinen lääkehoito nimenomaan lisäisi skitsofreniapotilaiden kuolleisuutta. Esimerkiksi vuonna 2006 tehdyssä tutkimuksessa oli mukana 7217 noin 30-vuotiasta suomalaista ja aineistoon kuuluneista 99 skitsofreniapotilaasta 39 kuoli seitsemän vuoden seurannan aikana. Ennenaikaisen kuoleman riski oli heillä sitä suurempi, mitä enemmän neuroleptejä käytettiin. Tutkijoiden mukaan käsillä oli akuutti tarve arvioida uudelleen sitä, johtuvatko skitsofreniapotilaiden kuolemat sairaudesta vai itse lääkityksestä.2

        Vuonna 2007 puolestaan julkaistiin laaja metatutkimus, johon sisältyi 37 eri tutkimusta 25 maasta. Tutkimus osoitti skitsofreniapotilaiden eliniän lyhentyneen merkittävästi 1970-luvulta lähtien suhteessa muuhun väestöön. Tutkijat arvelivat tähän syyksi uuden polven neuroleptejä, joiden tiedetään aiheuttavan klassisia neuroleptejä huomattavasti enemmän painonnousua, metabolista oireyhtymää sekä diabetesta.3

        Tiedeyhteisön huolet antipsykoottisten lääkkeiden aiheuttamasta kuolleisuuden lisääntymisestä ainakin jollain tasolla lopettaneesta suomalaistutkimuksesta vastasi professori Jar1 T11h0sen johtama työryhmä...

        Sivustolta madinfinland org

        ... jonka muita jäseniä olivat Psykiatrian Tutkimussäätiön puheenjohtaja Jouko Lönnqvist, Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck, edesmennyt Kelan entinen tutkimusprofessori Timo Klaukka, Lääkäriseura Duodecimin puheenjohtaja Leo Niskanen, psykiatrian dosentti Antti Tanskanen sekä Helsingin yliopiston kansanterveystieteen lehtori Jari Haukka. Tutkimusraportin mukaan kaikki kirjoittajat vaikuttivat tutkimuksen suunnitteluun, laadintaan ja raportointiin ja kaikki kirjoittajat olivat sekä nähneet että hyväksyneet raportin lopullisen version. Rahoituslähteenä oli vuosittainen erityisvaltionosuusrahoitus Suomen sosiaali- ja terveysministeriöltä.1 Seuraavaksi käyn läpi tätä tutkimusta ja sitä kohtaan esitettyä kritiikkiä.

        ----

        Yhteenveto ja johtopäätökset

        Kun luin suomalaistutkijoiden artikkelia, olin taustatietojeni sekä oman kokemukseni valossa tuloksista hyvin hämmästynyt. Ja kun luin tutkimusta kohtaan esitettyä kritiikkiä, tutkimusta oli enää mahdotonta pitää uskottavana. Tämän vaikutusvaltaisen tutkimuksen heikkouksia ovat siis otsikko, joka ei vastaa sitä mitä on tutkittu, erittäin puutteellinen aineiston kuvailu sekä sairauden kestolla kikkailu ennen viimeisen antipsykootin aloittamista. Monilääkittyjen potilaiden käyttämiä lääkkeitä ei eritellä millään tavalla ja todennäköisesti suurin osa klotsapiinin käyttäjistä kuuluukin monilääkittyjen ryhmään. Kumulatiivisen käytön analyysi lääkkeiden käytön suhteen johtaa siihen, että selvästi muita lääkkeitä myöhempään aloitettua klotsapiinia käyttäneiden potilaiden kuolemat lisäävät ensisijaisesti muiden antipsykoottien käyttäjien kuolleisuutta. Aineisto on vahvasti ristiriidassa muun suomalaisen datan kanssa lääkitsemättömien potilaiden suhteen. Tutkimusraportista on jätetty pois kaikki vuosina 1973-1995 kuolleet skitsofreniapotilaat ja alkuperäisen aineiston kokoa ei ilmoiteta. Analyysistä on jätetty pois 64,2% antipsykoottien käyttäjien kuolemista, mutta kuolemien kokonaismäärään nämä sisältyvät. Tutkimuksen toteuttamistapaan liittyvä väistämätön vääristymä tuloksissa ei ole satunnaista, vaan suosii voimakkaasti klotsapiinia. Lisäksi tutkimustulokset ovat vahvasti ristiriidassa aiempien tutkimustulosten kanssa sekä klotsapiinin että ylipäätään antipsykoottien kuolemilta suojaavan vaikutuksen suhteen. Erityisesti aineiston yhteensopimattomuus muun suomalaisen datan kanssa sekä se tosiasia, että aineistoon alun perin kuuluneiden potilaiden määrästä ei ole tietoa, herättävät väistämättä kysymyksen, että onko väitettyä aineistoa koskaan ollut todellisuudessa edes olemassa.

        Olen itse käyttänyt klotsapiinia vuosikausia ja koin sen nostaneen painoani kymmeniä kiloja sekä aiheuttaneen muun muassa psykoottisuutta sekä toivottomuutta. Olen myös vuosien varrella nähnyt lukemattomia Leponexilla ja muilla neurolepteillä lääkittyjä potilaita, jotka ovat usein sosiaalisesti hyvin huono-osaisia sekä huomattavan ylipainoisia. Kokemukseni, keskusteluni sekä havaintoni muiden antipsykoottien nykyisten ja entisten käyttäjien parissa tukevat näkemystä, jonka mukaan Tiihosen työryhmän tutkimus on erittäin kyseenalainen.

        Tällä tutkimuksella on ollut suuri vaikutus kansainväliseen keskusteluun, kansalliseen skitsofrenian Käypä hoito -suositukseen sekä psykiatriseen hoitoon päätyneiden ihmisten arkeen. Tiihosen johtamaa tutkimusta kohtaan esitetyn kritiikin valossa on perusteltua olettaa, että kyse on julkisin varoin harjoitetusta tieteellisestä vilpistä. On myös mahdollista, että tutkijat ovat tahattomasti jättäneet noudattamatta tieteellisen tutkimuksen perussääntöjä ja tämä olisi johtanut systemaattiseen virheeseen analyysissä. Jälkimmäinen vaihtoehto vaikuttaa kuitenkin tutkijoiden koulutustason huomioiden pois suljetulta. Jos vastaavien tutkimusten vaikutusta Käypä hoito -suosituksiin halutaan jatkossa rajoittaa, on aika pohtia kirjoittajien vastuuta artikkelistaan ja sitä, onko valtion myöntämiä apurahoja käytetty lain vastaisesti. Näin edistettäisiin laadukaamman hoidon ja sitä kautta potilaiden oikeuksien toteutumista ja ehkäistäisiin mielenterveyspalvelujen uskottavuuden rapautumista. Käsittelemäni tutkimuksen argumentit klotsapiinin ja muiden antipsykoottien kuolemia ehkäisevän vaikutuksen puolesta skitsofreniapotilailla ovat esittämieni tosiasioiden valossa niin hatarat, että tutkimusta on mahdotonta pitää luotettavaan tietoon perustuvien hoitosuositusten perustana.


    • Anonyymi

      Psykiatrian keskeisenä ajatuksena taitaa nykyään olla se, että tehdään potilaasta ikuinen asiakas ajamalla hänet lääkekoukkuun. Kun lääkevieroitus osoittautuu mahdottomaksi, asetetaan potilaalle uudet diagnoosit ja lääkekoukku sen kun jatkuu aina vaan "ylläpitohoitona".

      Yksi hyväksikäytön tapa tämäkin. Potilas kärsii, toiset korjaavat hyödyn. Tarvitaan ikuisia asiakkaita pitämään systeemiä pystyssä.

      • Anonyymi

        James Daviesilta, joka on kirjoittanut kirjan Hajalla - Onneton totuus psykiatrian nykytilasta, on ilmestynyt uusi kirja Sedated. How Modern Capitalism Created our Mental Health Crisis.
        Siinä puhutaan siitä, kuinka kapitalismi on yhtenä tekijänä nykyisessä "mielenterveyskriisissä."

        Se kuvaa mm. sitä, että sen sijaan että henkinen paha olo nähtäisiin ymmärrettävänä reaktiona laajempiin yhteiskunnallisiin ongelmii, ollaan omaksuttu lääketieteellinen malli, mikä sijoittaa ongelmat yksilöön ja heidän aivoihinsa. Ongelmat sijoitetaan yksilöön ja se sopii joidenkin intresseihin. Valitettavasti kyseinen ymmärrystapa voi olla hiukan eksyksissä ja jopa vaarallinen. Ajattelin, että luen tuon kirjan, kun joskus ehdin.

        Nimenomaan jotkut korjaavat hyödyt tästä hoitoprosessista. Ei välttämättä potilas tosin. Potilaan asema voi olla hyvin alhainen siinä vaiheessa kun nykysysteemin hoitomallista alkaa tulla haittaa. Kukaan ei ole juuri kiinnostunut haitoista, ja kun ei ole, tutkimuksen sarallakaan, voi potilaan asema olla todella epäsuotuisa uusine pillereineen. Kierre voi olla loputon potilaalle ja invalidisoiva.


      • Anonyymi

        Noinhan tuo menee.

        Paraneminen tarkoittaa sitä, että potilas tajuaa olla ottamatta lääkärin määräämiä aineita.


      • Anonyymi

        Psyykenlääkkeet ovat unelma rahanlähde lääkeyhtiöille. Koukuttavia, hankalia lopettaa, sisältävät vieroitusoireita, luovat ehkä tiloja nimeltä supersensitivity psychosis ja tardive dysphoria ynnä muuta kärsimystä mitä voidaan pitää yksilöiden henkisinä ongelmina mitä pitää lääkitä. Ensiksi pitää vaan saada ihmiset uskomaan valheisiin jotta he kiinnostuvat käyttämään näitä, mitä on esim kemiallinen epätasapaino ja se että lääkkeet ei ole haitallisia kun ne ei aiheuta riippuvuuttakaan.
        Masennuksesta pitää luoda kuva lääkkeitä tarvitsevana biologisena häiriötilana, ei normaalinakin reaktiona elämään, ja jopa lieviin masennustiloihin voidaan suocitella lääkehoitoa

        Ihmisiä myös painostetaan ja pakotetaan joissain tiloissa käyttämään lääkkeitä (esim pakkohoito, tukien saaminen jne) Pitää kokeilla ensin lääkehoito ja osoittaa olevansa hoitomyönteinen ja tekevänsä työtä paranemisen eteen

        Myös tardiiviin dyskinesiaan on tehty lääkehoitoa. Se on psyykenlääkkeiden aiheuttama. Tuleekohan myös PSSD:hen jota myös psyykenlääkkeet laukaisee jonain päivinä lääketieteellistä apua? Vähän epäilen kyllä, koska ilmiö saattaa olla niin monimutkainen.

        Loputtomat markkinat lääkkeille! Tuovatko lääkkeet terveyttä? Eikö niiden pitäisi kun kerran psykiatriaakin pidetään terveydenhoitona jonne lapataan rahaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psyykenlääkkeet ovat unelma rahanlähde lääkeyhtiöille. Koukuttavia, hankalia lopettaa, sisältävät vieroitusoireita, luovat ehkä tiloja nimeltä supersensitivity psychosis ja tardive dysphoria ynnä muuta kärsimystä mitä voidaan pitää yksilöiden henkisinä ongelmina mitä pitää lääkitä. Ensiksi pitää vaan saada ihmiset uskomaan valheisiin jotta he kiinnostuvat käyttämään näitä, mitä on esim kemiallinen epätasapaino ja se että lääkkeet ei ole haitallisia kun ne ei aiheuta riippuvuuttakaan.
        Masennuksesta pitää luoda kuva lääkkeitä tarvitsevana biologisena häiriötilana, ei normaalinakin reaktiona elämään, ja jopa lieviin masennustiloihin voidaan suocitella lääkehoitoa

        Ihmisiä myös painostetaan ja pakotetaan joissain tiloissa käyttämään lääkkeitä (esim pakkohoito, tukien saaminen jne) Pitää kokeilla ensin lääkehoito ja osoittaa olevansa hoitomyönteinen ja tekevänsä työtä paranemisen eteen

        Myös tardiiviin dyskinesiaan on tehty lääkehoitoa. Se on psyykenlääkkeiden aiheuttama. Tuleekohan myös PSSD:hen jota myös psyykenlääkkeet laukaisee jonain päivinä lääketieteellistä apua? Vähän epäilen kyllä, koska ilmiö saattaa olla niin monimutkainen.

        Loputtomat markkinat lääkkeille! Tuovatko lääkkeet terveyttä? Eikö niiden pitäisi kun kerran psykiatriaakin pidetään terveydenhoitona jonne lapataan rahaa

        Liian hyvät lääkkeet on huonoa bisnestä.

        Ainahan siitä on puhuttu, että lääketehtaat ja lääkärit on liitossa keskenään, lääkäreitä lahjotaan monin eri tavoin.

        Täydellisessä maailmassa lääkäreitä ei enää tarvita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psyykenlääkkeet ovat unelma rahanlähde lääkeyhtiöille. Koukuttavia, hankalia lopettaa, sisältävät vieroitusoireita, luovat ehkä tiloja nimeltä supersensitivity psychosis ja tardive dysphoria ynnä muuta kärsimystä mitä voidaan pitää yksilöiden henkisinä ongelmina mitä pitää lääkitä. Ensiksi pitää vaan saada ihmiset uskomaan valheisiin jotta he kiinnostuvat käyttämään näitä, mitä on esim kemiallinen epätasapaino ja se että lääkkeet ei ole haitallisia kun ne ei aiheuta riippuvuuttakaan.
        Masennuksesta pitää luoda kuva lääkkeitä tarvitsevana biologisena häiriötilana, ei normaalinakin reaktiona elämään, ja jopa lieviin masennustiloihin voidaan suocitella lääkehoitoa

        Ihmisiä myös painostetaan ja pakotetaan joissain tiloissa käyttämään lääkkeitä (esim pakkohoito, tukien saaminen jne) Pitää kokeilla ensin lääkehoito ja osoittaa olevansa hoitomyönteinen ja tekevänsä työtä paranemisen eteen

        Myös tardiiviin dyskinesiaan on tehty lääkehoitoa. Se on psyykenlääkkeiden aiheuttama. Tuleekohan myös PSSD:hen jota myös psyykenlääkkeet laukaisee jonain päivinä lääketieteellistä apua? Vähän epäilen kyllä, koska ilmiö saattaa olla niin monimutkainen.

        Loputtomat markkinat lääkkeille! Tuovatko lääkkeet terveyttä? Eikö niiden pitäisi kun kerran psykiatriaakin pidetään terveydenhoitona jonne lapataan rahaa

        "Koukuttavia, hankalia lopettaa, sisältävät vieroitusoireita, luovat ehkä tiloja nimeltä supersensitivity psychosis ja tardive dysphoria ynnä muuta kärsimystä mitä voidaan pitää yksilöiden henkisinä ongelmina mitä pitää lääkitä."

        Vieroitusoireetkin selitetään aina joksikin muuksi kuin vieroitusoireiksi. Kun lääkevieroittautuja joutuu vieroituksensa kanssa ongelmiin, asetetaan uudet diagnoosit ja ei muuta kuin uudet pillerit kouraan. Sadistista, moraalitonta toimintaa. Vain ihmisperkele kykenee tällaiseen. Väittäisin tämän olevan jopa yleisesti hyväksytty toimintamalli terveydenhuollon piirissä. Niin monesta tapauksesta olen kuullut, joten tuskin on sattumaa. Tältä systeemiltäkö pitäisi vielä mennä jokin testaamaton koronapiikki ottamaan!?

        Vai onko joku tullut oikeasti kuulluksi kärsiessään vaikkapa lääkevieroituksen laukaisemasta hypomaniasta tai psykoosista?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Liian hyvät lääkkeet on huonoa bisnestä.

        Ainahan siitä on puhuttu, että lääketehtaat ja lääkärit on liitossa keskenään, lääkäreitä lahjotaan monin eri tavoin.

        Täydellisessä maailmassa lääkäreitä ei enää tarvita.

        Täydellisyyttä ei ole olemassakaan, eikä sitä tulla ikinä saavuttamaankaan.


    • Anonyymi

      "Potilaan asema voi olla hyvin alhainen siinä vaiheessa kun nykysysteemin hoitomallista alkaa tulla haittaa. Kukaan ei ole juuri kiinnostunut haitoista, ja kun ei ole, tutkimuksen sarallakaan, voi potilaan asema olla todella epäsuotuisa uusine pillereineen. Kierre voi olla loputon potilaalle ja invalidisoiva."

      Näin on. Tällaista jotkut jossain kutsuvat auttamiseksi. Ketä tai mitä tässä autetaan, jääköön jokaisen itse pääteltäväksi.

      • Anonyymi

        Lisäksi tuohon ( tosin eri kommentoija ), että siinä vaiheessa kun on jo lähellä invalidisoitumista, niin ei saa apua mistään muualtakaan ( yleislääkärit ym. myös erikoislääkärit ).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisäksi tuohon ( tosin eri kommentoija ), että siinä vaiheessa kun on jo lähellä invalidisoitumista, niin ei saa apua mistään muualtakaan ( yleislääkärit ym. myös erikoislääkärit ).

        Sitten kun potilas on invalidisoitunut, laitetaan kaikki mielisairauden piikkiin ja potilas hoitolaitokseen 20 eri psyykenlääkitykselle kusivaippoihin makaamaan? Toivon todella, ettei Suomi ole vajonnut näin alas.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitten kun potilas on invalidisoitunut, laitetaan kaikki mielisairauden piikkiin ja potilas hoitolaitokseen 20 eri psyykenlääkitykselle kusivaippoihin makaamaan? Toivon todella, ettei Suomi ole vajonnut näin alas.

        Hyvin kuvaat tulevaisuuden näkymiä......Ei noin alas tosin ole vajottu, muttei olla ylemmäksikään noustu.

        Aina kyllä yritetään todistella, että asiat muuttuvat paremmiksi, mutta se on pelkkää sanahelinää.

        Ei tarvitse edes vielä olla invalidisoitunut, kun nyt jo laitetaan suurin osa mielisairauden piikkiin.

        Olen joskus miettinyt, että saattaisikin olla helpompaa rankassa lääketokkurassa, ettei tajuaisi, mitä ympärillä tapahtuu, ja miten mielenterveysongelmaisia kohdellaan ja kohdataan terveydenhuollossa.
        Vaippoihin ei tosin olisi kiva päästellä, kuka ne vaihtaisi ?

        Tuskin mikään muuttuu ikinä, kun ei ole muuttunut, voisi sanoa jopa, vuosikymmeniin.


    • Anonyymi

      Onhan se jo koomista, että puhutaan mielisairauksista, vaikka sellaisia ei voi edes olla olemassa, koska mieli on abstrakti käsite. Pitäisikin puhua aivosairauksista, joita pitäisi olla neurologit hoitamassa, eivätkä mitkään nykyajan noitatohtori psykiatrit.

      Psykiatria on siis pseudotiedettä. Lääkärit myrkyttävät estoitta potilaitaan, kuin noitatohtorit myrkyillään.

      Yli 30 vuotta olen tätä touhua potilaan kannalta seurannut ja vasta nykyään uudet lääkärit tuntuvat kohtelevan ihmisiä humaanisti. Olen kohdannut suoranaisia sadisteja, jotka olisivat voineet toimia vaikkapa natsilääkäreinä keskitysleireillä.

      • Anonyymi

        "Onhan se jo koomista, että puhutaan mielisairauksista, vaikka sellaisia ei voi edes olla olemassa, koska mieli on abstrakti käsite. Pitäisikin puhua aivosairauksista, joita pitäisi olla neurologit hoitamassa, eivätkä mitkään nykyajan noitatohtori psykiatrit."

        Aivan. Tällöin tosin pitäisi pystyä osoittamaan, että aivoissa oikeasti on jokin fyysinen poikkeauvuus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Onhan se jo koomista, että puhutaan mielisairauksista, vaikka sellaisia ei voi edes olla olemassa, koska mieli on abstrakti käsite. Pitäisikin puhua aivosairauksista, joita pitäisi olla neurologit hoitamassa, eivätkä mitkään nykyajan noitatohtori psykiatrit."

        Aivan. Tällöin tosin pitäisi pystyä osoittamaan, että aivoissa oikeasti on jokin fyysinen poikkeauvuus.

        Aivoissa on oltava kemiallinen epätasapainotila, kun asiantuntija kerran niin sanoo. Kyllä asiantuntija tietää, onhan hänellä saatavillaan viimeisin tieteellinen tieto.
        Eihän diabeetikkokaan pärjää ilman insuliinia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Onhan se jo koomista, että puhutaan mielisairauksista, vaikka sellaisia ei voi edes olla olemassa, koska mieli on abstrakti käsite. Pitäisikin puhua aivosairauksista, joita pitäisi olla neurologit hoitamassa, eivätkä mitkään nykyajan noitatohtori psykiatrit."

        Aivan. Tällöin tosin pitäisi pystyä osoittamaan, että aivoissa oikeasti on jokin fyysinen poikkeauvuus.

        Niin, edelleenkin nämä asiat tuntuvat olevan enemmänkin ns. henkimaailman juttuja, ja niille ei löydy kunnon lääketieteellistä selitystä.

        Psykiatrian historiakin on varsin likainen, kidutusta ja väkivaltaa, eikä siitä ole välttämättä päästy vieläkään täysin eroon. Lääkärit voivat mielivaltaisesti myrkyttää potilaitaan. Julkisella puolelle lääkärillä voi olla yli 500 potilasta, niin hoida heitä siinä sitten kokonaisvaltaisesti.

        Aikoinaanhan näitä sairauksia selitettiin nimenomaan niinä henkimaailman juttuina, ja nykyään sitä pidetään taikauskona. No, olen itse todistanut ihan omallanikin kohdalla, että näissä jutuissa on jopa perää, Se selittäisi senkin, miksi näitä tiloja ei voida parantaa. No,, ei voidakaan, josa ei ajeta "pirua" ulos. Eikä niille löydy siis selvää fyysistä syytä. Lääkärit koulutetaan siihen, että nämä henkimaailman jutut eivät kuulu psykiatriaan.

        En väitä, että kaikki olisivat ns. riivattuja, mutta joidenkin kohsalla sitäkin on syytä epäillä. Jos potilas kertoo joutuneensa tämän ilmiön kanssa tekemisiin, niin silloin sekin mahdollisuus on syytä pitää mielessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, edelleenkin nämä asiat tuntuvat olevan enemmänkin ns. henkimaailman juttuja, ja niille ei löydy kunnon lääketieteellistä selitystä.

        Psykiatrian historiakin on varsin likainen, kidutusta ja väkivaltaa, eikä siitä ole välttämättä päästy vieläkään täysin eroon. Lääkärit voivat mielivaltaisesti myrkyttää potilaitaan. Julkisella puolelle lääkärillä voi olla yli 500 potilasta, niin hoida heitä siinä sitten kokonaisvaltaisesti.

        Aikoinaanhan näitä sairauksia selitettiin nimenomaan niinä henkimaailman juttuina, ja nykyään sitä pidetään taikauskona. No, olen itse todistanut ihan omallanikin kohdalla, että näissä jutuissa on jopa perää, Se selittäisi senkin, miksi näitä tiloja ei voida parantaa. No,, ei voidakaan, josa ei ajeta "pirua" ulos. Eikä niille löydy siis selvää fyysistä syytä. Lääkärit koulutetaan siihen, että nämä henkimaailman jutut eivät kuulu psykiatriaan.

        En väitä, että kaikki olisivat ns. riivattuja, mutta joidenkin kohsalla sitäkin on syytä epäillä. Jos potilas kertoo joutuneensa tämän ilmiön kanssa tekemisiin, niin silloin sekin mahdollisuus on syytä pitää mielessä.

        Psykiatreille ei IKINÄ kannata puhua mitään "hulluja" juttuja.


      • Anonyymi

        "Yli 30 vuotta olen tätä touhua potilaan kannalta seurannut ja vasta nykyään uudet lääkärit tuntuvat kohtelevan ihmisiä humaanisti."

        Kohteluni oli niin humaania, että 15 vuoden ajan täysin ventovieraat lääkärit uusivat SSRI-lääkereseptejäni etänä kyselemättä kertaakaan vointini perään. Enkä ole ainoa, joka on saanut osakseen yhtä humaania kohtelua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatreille ei IKINÄ kannata puhua mitään "hulluja" juttuja.

        "Psykiatreille ei IKINÄ kannata puhua mitään "hulluja" juttuja."

        nykyään thdellekään lääkärille ei kannata puhua hullujua, sillä vuoden2016 lakimuutoksen myötä, kellä tahansa lääkärillä on oikeus ja velvollisuus lähettää potilas tarkkailuun jos epäilee pakkohoidon kriteerien täyttyvän-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Psykiatreille ei IKINÄ kannata puhua mitään "hulluja" juttuja."

        nykyään thdellekään lääkärille ei kannata puhua hullujua, sillä vuoden2016 lakimuutoksen myötä, kellä tahansa lääkärillä on oikeus ja velvollisuus lähettää potilas tarkkailuun jos epäilee pakkohoidon kriteerien täyttyvän-

        Sillä tavalla meistä pidetään huolta.

        Jokaisella tavallisella lääkärillä on oikeus saattaa ihminen vangituksi, laittaa lukkojen taakse neljäksi vuorokaudeksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Psykiatreille ei IKINÄ kannata puhua mitään "hulluja" juttuja."

        nykyään thdellekään lääkärille ei kannata puhua hullujua, sillä vuoden2016 lakimuutoksen myötä, kellä tahansa lääkärillä on oikeus ja velvollisuus lähettää potilas tarkkailuun jos epäilee pakkohoidon kriteerien täyttyvän-

        Kun sattuu olemaan " hullun paperit ", niin ei tarvitse puhua edes hulluja, faktatkin riittävät yrittämään lähetettä tarkkailuun.
        Ei tarvitse olla kuin tympeän yleislääkärin kanssa eri mieltä jostain ihan selkeästäkin asiasta, ja ilmaista se ääneen hänelle, niin jo löytyy aihetta.
        ....ainakin yritykseen.....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Yli 30 vuotta olen tätä touhua potilaan kannalta seurannut ja vasta nykyään uudet lääkärit tuntuvat kohtelevan ihmisiä humaanisti."

        Kohteluni oli niin humaania, että 15 vuoden ajan täysin ventovieraat lääkärit uusivat SSRI-lääkereseptejäni etänä kyselemättä kertaakaan vointini perään. Enkä ole ainoa, joka on saanut osakseen yhtä humaania kohtelua.

        Kyse olikin nuorista, vähän aikaa vasta psykiatreina toimineista lääkäreistä, varsinkin nuoret naislääkärit tuntuvat paneutuvan työhönsä humaanisti.

        Ovat saaneet selvästikin hyvän elämän, eivätkä ole katkeria mistään, se tekee ihmisestä humaanin. Kun sinua on aina kohdeltu hyvin, haluat myös kohdella itsekin muita hyvin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyse olikin nuorista, vähän aikaa vasta psykiatreina toimineista lääkäreistä, varsinkin nuoret naislääkärit tuntuvat paneutuvan työhönsä humaanisti.

        Ovat saaneet selvästikin hyvän elämän, eivätkä ole katkeria mistään, se tekee ihmisestä humaanin. Kun sinua on aina kohdeltu hyvin, haluat myös kohdella itsekin muita hyvin.

        Minulla on myös kokemusta kolmisenkymmentä vuotta.
        Itsekin olen kiinnittänyt huomiota siihen, että näiden nuorempien nykypsykiatrien kanssa tulee paremmin toimeen.

        Ainoa, mikä aiheuttaa pieniä vaikeuksia, on siinä, kun nuorilla ei ole elämänkokemusta.
        Juuri valmistuneet kun ovat lukeneet enimmäkseen vain kirjatietoa, ja usein varmasti noudattelevat sitä, niin tosielämä ja elämänkokemukset eivät aina osu yksiin vanhempien, jo elämää nähneiden ja kokeneiden " potilaiden " kanssa.

        Toki, mitä avoimempi ja vastaanottavaisempi mieli nuorella lääkärillä on, sitä enemmän hänellä on mahdollisuus myös " oppia " hoidok(e)iltaan.
        Mutta omasta kokemuksestanikin tiedän, että nuoremmat kyllä keskittyvät eri tavalla kuuntelemaan, ja nimenomaan kuulemaan, mitä puhutaan.

        Enää en itse paljon psykiatreja tarvitse, mutta uskon siihen, että tulevaisuudessa tulee olemaan ihan hyviäkin psykiatreja.
        Onhan heitä satunnaisesti ollut vanhemmissakin vuosien varrella.

        Nuoret haluavat oppia, vanhemmat ovat jo ehkä joskus " leipäänsä " kyllästyneitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyse olikin nuorista, vähän aikaa vasta psykiatreina toimineista lääkäreistä, varsinkin nuoret naislääkärit tuntuvat paneutuvan työhönsä humaanisti.

        Ovat saaneet selvästikin hyvän elämän, eivätkä ole katkeria mistään, se tekee ihmisestä humaanin. Kun sinua on aina kohdeltu hyvin, haluat myös kohdella itsekin muita hyvin.

        "Kyse olikin nuorista, vähän aikaa vasta psykiatreina toimineista lääkäreistä, varsinkin nuoret naislääkärit tuntuvat paneutuvan työhönsä humaanisti."

        Hyvä niin. Meitä psyykenlääkkeistä aivovaurion saaneita ei kuitenkaan paljon enää lohduta nuorten naislääkäreiden humaani ote työhönsä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kyse olikin nuorista, vähän aikaa vasta psykiatreina toimineista lääkäreistä, varsinkin nuoret naislääkärit tuntuvat paneutuvan työhönsä humaanisti."

        Hyvä niin. Meitä psyykenlääkkeistä aivovaurion saaneita ei kuitenkaan paljon enää lohduta nuorten naislääkäreiden humaani ote työhönsä.

        ""Kyse olikin nuorista, vähän aikaa vasta psykiatreina toimineista lääkäreistä, varsinkin nuoret naislääkärit tuntuvat paneutuvan työhönsä humaanisti.""

        Hyvä että sinulla oli tuo kokemus, minulla oli päinvastainen, juurikin eräästä nuoresta erikoistuvasta naispsykiatrista. Kohtelua en haluaisi enää edes muistella, mutta hän oli päävastuussa traumatisoitumisestani eräällä hoitojaksolla. Alentuva, tunkeileva, pyrki etsimään vikoja. Ei empatian häivääkään.
        Olen kyllä tavannut montakin empaattista ja vastuuntuntoista psykiatria, naisia ja miehiä, useimmat vähän vanhempia, en usko että ikä on kovin ratkaiseva.

        Minusta kuitenkin on - hieman kärjistäen - melkeinpä huono asia, jos potilaana oleva tapaa empaattisen psykiatrin. Siksi, että työssään psykiatri joutuu noudattelemaan systeemin ehtoja. Hän joutuu antamaan diagnooseja, lääkkeitä, tekemään merkintöjä jotka parhaassakin tapauksessa rajoittavat potilaana olevan mahdollisuuksia elämässä myöhemmin. Psykiatri ei siis voi väistää rooliaan.
        Empaattinen ja vilpittömästi hyvää tarkoittava lääkäri tai psykiatri tekee pitemmällä tähtäimellä enemmän hallaa ihmiselle jota hän kokee auttavansa kuin sellainen, joka käytöksellään paljastaa selvästi psykiatrian luonteen.
        Minusta ihmisiä pitäisi auttaa muulla tavalla kuin psykiatrialla. Psykiatria ei edes ole mikään oikea lääketieteen haara, vaan pseudotiedettä. Ihmistä voi auttaa muutenkin kun pakottamalla hänet uskomaan että hän on sairas ja tarvii esim. psykoaktiivisia aineita tai sähköshokkeja. Kokeilkoon sellaisia kuka haluaa, en ole kieltämässä. Itse kannatan terapeuttisia keinoja. Niitä on paljon, on mistä valita. Ennen kaikkea pitäisi purkaa "auttajalta" vääränlainen auktoriteetti, mikä tulee mm. kun ratsastetaan pseudotieteellä, ilman oikeaa tietämystä ja perehtymistä ihmisten asioihin ja siihen mitä ollaan hoitamassa.


    • Anonyymi

      Kun katsoo maailman tilannetta ja sitä miten ihmiset on jakautuneet leireihin. Onko vaikea ajatella että myös psykiatrit kuuluvat johonkin leiriin eivätkä pysty objektiivisesti analysoimaan ihmisen ajatusmaailmaa ja arvopohjia.

      • Anonyymi

        Psykiatrien päätehtävä yhteiskunnassa on stigmatisoida osa ihmisistä, jotta muut voivat tuntea itsensä "terveiksi".
        "Sairaaksi" nimitetty on useimmiten yhteisönsä ongelmien purkukanava, ukkosenjohdatin. Koska yhteisö ei halua kohdata ongelmiaan eikä käsitellä niitä vaan torjua ne, syntipukkia kontrolloidaan, "autetaan", hänen mahdollisuuksiaan rajataan mm. heikentämällä hänen identiteettiään ja antamalla hänelle erilaisia, toisinaan jopa elinikäisiä "ennusteita".
        Pahimmillaan diagnoosin ja prognoosin lisäksi varmistetaan yksilön toimintakyvyttömyys pysyvällä, "elinikäiseksi" sanotulla lamaannuttavalla (neurolepti-)lääkityksellä.

        Psykiatrian valta ihmiseen on monitahoinen. Se on sekä käytännöllistä, voimakeinoin tapahtuvaa pakkovaltaa että syvällistä identiteettiin ja sosiaaliseen rooliin vaikuttamista.


    • Anonyymi

      "Pahimmillaan diagnoosin ja prognoosin lisäksi varmistetaan yksilön toimintakyvyttömyys pysyvällä, "elinikäiseksi" sanotulla lamaannuttavalla (neurolepti-)lääkityksellä."

      Sähköshokkihoidosta puhumattakaan. ECT:n turvallisuudesta potilaalle ei voi mennä takuuseen kukaan. Kokeeko joku saaneensa sähköshokkihoidosta oikeaa apua?

      • Anonyymi

        Olen saanut apua vuosia sitten, monet vuodet kestäneeseen psykoottiseen sekoiluun.
        Apu koostui useammasta tekijästä, yhtenä oli tuo ECT.

        Itse huomasin ECT-hoitojen jälkeen, että se hyödytti, tosin ainoastaan ensimmäisestä sarjasta oli hyötyä, toinen ei enää vaikuttanut samalla tavoin.

        Jälkeenpäin kun asiaa ajattelen, niin jos saisin valita tilanteen mahdollisesti tullessa eteen, valitsisin ECT:n lääkitysten sijasta.
        Itselleni on kyllä lääkkeet aiheuttaneet enemmän vahinkoa vuosien saatossa.


      • Anonyymi

        Ai jossain vielä saa sähköä, no eiköhän nekin kohta vaihdu mangneettiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen saanut apua vuosia sitten, monet vuodet kestäneeseen psykoottiseen sekoiluun.
        Apu koostui useammasta tekijästä, yhtenä oli tuo ECT.

        Itse huomasin ECT-hoitojen jälkeen, että se hyödytti, tosin ainoastaan ensimmäisestä sarjasta oli hyötyä, toinen ei enää vaikuttanut samalla tavoin.

        Jälkeenpäin kun asiaa ajattelen, niin jos saisin valita tilanteen mahdollisesti tullessa eteen, valitsisin ECT:n lääkitysten sijasta.
        Itselleni on kyllä lääkkeet aiheuttaneet enemmän vahinkoa vuosien saatossa.

        ECT voi lyhytaikaisesti annettuna joitain auttaakin. ECT on kuitenkin vammauttanut toimintakyvyttömiksi jopa tohtoritason ihmisiä. Esim. Yhdysvalloissa ei tiettävästi ole kansallisia säädöksiä ECT:lle, vaan niistä vastaa jokainen osavaltio itse. Uskoisin, että Suomessa tilanne on parempi ECT:tä koskevan lainsäädännön osalta. ECT-laitteilla tehdään kyllä bisnestä siinä missä psyykenlääkkeilläkin.


      • Anonyymi

        Viime syksynä sairaalassa ollessani minuun kokeiltiin sähköhoitoa ja olihan se vähän kuin olis ollut alieneiden sieppaamana testihenkilönä jossain ufon sisällä. Pienoinen muistinmenetys seurasi hoidon jälkeen, mutta mitään muita haittavaikutuksia ei ollut.

        Psykiatriassa on tapana nämä hoitomuodot joiden toimivuutta ei edes vieläkään ymmärretä. Se on sellaista, että kokeillaas tehdä vaikka näin, ja katotaan mitä tapahtuu. Todellista tiedettä tosiaankin.

        Tiedän muuten miltä oikea sähköisku tuntuu ja ei se minua vahingoittanut mitenkään. Saan joskus muutenkin ihan luonnostaankin ns. slaagin, joka pikkasen pistää hyppäämään ilmaan. Ja se on ihan yhtä voimakas slaagi, kuin oikea sähköiskukin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viime syksynä sairaalassa ollessani minuun kokeiltiin sähköhoitoa ja olihan se vähän kuin olis ollut alieneiden sieppaamana testihenkilönä jossain ufon sisällä. Pienoinen muistinmenetys seurasi hoidon jälkeen, mutta mitään muita haittavaikutuksia ei ollut.

        Psykiatriassa on tapana nämä hoitomuodot joiden toimivuutta ei edes vieläkään ymmärretä. Se on sellaista, että kokeillaas tehdä vaikka näin, ja katotaan mitä tapahtuu. Todellista tiedettä tosiaankin.

        Tiedän muuten miltä oikea sähköisku tuntuu ja ei se minua vahingoittanut mitenkään. Saan joskus muutenkin ihan luonnostaankin ns. slaagin, joka pikkasen pistää hyppäämään ilmaan. Ja se on ihan yhtä voimakas slaagi, kuin oikea sähköiskukin.

        Tiedän sähköhoidoissa käyneitä joilta on sitä ennen purettu lääkityksiä jopa kokonaan pois niin että he sähköhoidon jälkeen ovat lääkkeettömiä. Olen aina miettinyt mikä osa sillä on olon kohentumisessa. Yleensä siihen psykiatriassa ei usein ryhdytä. Itselläni nimittäin jo pelkästään lääkitysten purku auttoi korjaamaan oloa, mutta siihen ei psykiatrian aloitteesta ryhdytty ja tein tämän omasta aloitteestani sen jälkeen kun psykiarialla annoksiani oli vain nosteltu siihen asteelle että oloni oli epämiellyttävä ja elämänlaatu heikkoa. Sähköstä kieltäydyin, koska olin saanut jo riittävästi haittoja ja vieroitusoireita ennen sitä ja luottamukseni psykiatrian hoitojen turvallisuuteen oli kokenut kolauksen ja epäilin että suuressa roolissa pahassa olossani oli lääkkeistä kokemani harmit.

        Olen lukenut ihmisistä jotka ovat saaneet pahoja muisti- ja kognition haittoja toistuvista sähköhoidoista. Kuvaavat niitä aivovaurioiksi. Yksi esimerkki on lääkäri nimeltä Sue Cuncliffe, jonka tarinan löysin netistä. Hän puhuu esim. Youtubessa löytyvässä väittelyssä "ECT maudsley debatessa" omista vaurioistaan.

        Tutkimusnäyttö ECT.n tueksi on hatara ja on epäselvää onko siitä edes pitkän tähtäimen hyötyä. Siitä on kirjoittanut esim John Read ja Irving Kirsch.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän sähköhoidoissa käyneitä joilta on sitä ennen purettu lääkityksiä jopa kokonaan pois niin että he sähköhoidon jälkeen ovat lääkkeettömiä. Olen aina miettinyt mikä osa sillä on olon kohentumisessa. Yleensä siihen psykiatriassa ei usein ryhdytä. Itselläni nimittäin jo pelkästään lääkitysten purku auttoi korjaamaan oloa, mutta siihen ei psykiatrian aloitteesta ryhdytty ja tein tämän omasta aloitteestani sen jälkeen kun psykiarialla annoksiani oli vain nosteltu siihen asteelle että oloni oli epämiellyttävä ja elämänlaatu heikkoa. Sähköstä kieltäydyin, koska olin saanut jo riittävästi haittoja ja vieroitusoireita ennen sitä ja luottamukseni psykiatrian hoitojen turvallisuuteen oli kokenut kolauksen ja epäilin että suuressa roolissa pahassa olossani oli lääkkeistä kokemani harmit.

        Olen lukenut ihmisistä jotka ovat saaneet pahoja muisti- ja kognition haittoja toistuvista sähköhoidoista. Kuvaavat niitä aivovaurioiksi. Yksi esimerkki on lääkäri nimeltä Sue Cuncliffe, jonka tarinan löysin netistä. Hän puhuu esim. Youtubessa löytyvässä väittelyssä "ECT maudsley debatessa" omista vaurioistaan.

        Tutkimusnäyttö ECT.n tueksi on hatara ja on epäselvää onko siitä edes pitkän tähtäimen hyötyä. Siitä on kirjoittanut esim John Read ja Irving Kirsch.

        Mikään hoito ei sovi aivan kaikille.

        Itse on huommannut muutosta hyvään, tai pahaan. Olipahan vaan mielenkiintoinen kokemus. Tykkään kai kokeilla kaikenlaista "erikoista"

        Masennukseenhan sitä lähinnä käytetään, enkä ole koskaan oikein tuntenut olevani mitenkään sairaalloisen masentunut, ainoastaan olo ollut välillä vähän vaisu. Tykkään elämästäni ja elämme kuitenkin aika mielenkiintoista aikaa, ehkä jopa kaikkein mielenkiintoisinta koskaan koko ihmiskunnan historiassa. On hyvä olla elossa näinä aikoina, aatelkaas miten paljon meillä on edistystä ja luontoakin on vielä hyvin täällä Suomessakin jäljellä. Ei pitäs valittaa vaikkei sinusta tullutkaan maailman keisaria, ihan harmiton hupsukin on näinä aikoina mielenkiintoinen kohtalo.

        Elämä oli ennen todella kovaa, ja ihmiset julmia toisiaan kohtaan. Emparia ja humanismi oli lähinnä älykkäiden hyväosaisten harrastustoimintaa.


    Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Torstaina tulee ulos uutispommi

      Ihan uskomatonta on luvassa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      5887
    2. Jussi Halla-aho ei jatka puolueen puheenjohtajana

      Jussi Halla-aho ei asetu ehdolle Perussuomalaisen puolueen puheenjohtajaksi.
      Maailman menoa
      418
      4182
    3. Ilmaöämpöpumpun tehonkulutus jäähdytyksessä?

      Paljonko kuluttaa, kun jatkuvasti käy täysillä? Mikä on jäähdytyksen COP ?
      72
      3976
    4. No nyt! Vappu Pimiä ja Teemu-rakas harvinaisessa yhteiskuvassa: "Suostuu, kun ei tiedä aluksi..."

      Vappu ja harvoin nähty "mysteerimies" eli aviomies Teemu poseeraavat Instassa kesäisissä tunnelmissa: https://www.suomi24.fi/viihde/no-nyt-vappu-pimia
      Kotimaiset julkkisjuorut
      13
      3129
    5. syy siepin happamuuteen selvisi!

      Voiko paljoa happamampaa ilmestystä olla kuin Sara Sieppi Kaunissaaren rannalla ? ressukka kuvitteli iskeneensä kultasuoneen ja pääsevänsä tämän uu
      Kotimaiset julkkisjuorut
      61
      2292
    6. Sofia ja velipoika.

      Sofia on tuonut velipoikansa mukaan psykologin vastaanotolle. Taitaa velikin olla yhtä hömelö kun lähtee ratsastamaan tuon lokin mukaan. Sofialla m
      Kotimaiset julkkisjuorut
      37
      1095
    7. Oikeasti olisin sut halunnut mies

      omaksi, kullaksi, rakkaaksi, kumppaniksi, ystäväksi, olkapääksi, hellittäväksi, arkeen ja juhlaan, eteiseen ja peräkammariin, sohvalle ja sänkyyn, rii
      Ikävä
      102
      1034
    8. Maisa torpa selittää hyymylehdessä

      Syötä hakusana… UUTISET 20.6.2021 Maisa Torppa selittelee miksi lomakuvissa on alkoholia ja hänkin juo drinksulasista Maisa Torppa on lähtenyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      34
      979
    9. Me kuulumme yhteen.

      Mies, minä olen sinulle oikea ja sinä oikea minulle.Me kuulumme toisillemme. Me kuulumme yhteen. Se on näin.
      Ikävä
      51
      871
    10. Katariina Anttila oli saanut väkevää palautetta tänään 21.6. toimituksessa!

      Toimitukseen marssi hyvin harmistunut haapavetinen rouva henkilö. Oli antanut Katariinalle kunnolla palautetta Ilkka Revon jatkuvasta maalittamisesta.
      Haapavesi
      33
      856
    Aihe