Oletko koskaan

Anonyymi

Tuntenut kaivattusi rakkautta tai hymyä näkemättä häntä?

76

1255

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kyllä mä jo taidan tietää milloin se nauraa, varmaan omille jutuilleenki hekottelee.

    • Anonyymi

      joistain sanoista ehkä aavistan sen

    • Anonyymi

      Kehu tuli perille, kiitos siitä. Yritän hymyillä 24/7.

    • Anonyymi

      Tunnen sen joka päivä.

      • Anonyymi

        Kyllä, joka päivä. Monta kertaa 💗. Mukavaa päivää.


    • Anonyymi

      Itseasiassa en oo näkemättä...

    • Anonyymi

      Njiet njiet, miten edes voisin?

    • Anonyymi

      Meillä on ns. hymy pyllyssä hänen kanssaan, ei ehkä silloin kun ollaan kahdestaan oltu, mutta noin muuten :D

    • Anonyymi

      Tunnen sen koko ajan, ei rakkautta välttämättä minua kohtaan, mutta tunnen hänen rakkautensa noin muuten. Siksi en osaa tai pysty olla millään tavalla katkera, joskus kyllä olin, mutta vaati paljon itsetutkiskelua miksi annoin toisten ihmisten vaikuttaa onnellisuuteeni, joka johti katkeruuteen, enää en sitä tee. Aivoreseptorini ovat päivittyneet.

      • Anonyymi

        Kiitos siitä:)


    • Anonyymi

      Palstasanoissa useinkin hymy näkyy, toimii tietty toisinkin päin.

    • Kyllä, hänellä on hymyilevä suu ja lämmin sydän. :)

      • Anonyymi

        Näin se toimii:)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Näin se toimii:)

        Tuntuu hyvälle ajatella, että vaikken minä pääse nauttimaan hänen hymyistään ja rakkaudestaan irl, joku muu pääsee.

        Jollain on onni nähdä ne hymyhuulet ja silmät, tuntea se rakkaus ihollaankin. :)

        Mutta mä tiedostan niiden ihanuuden, lämmön ja rakkauden. Kauneuden.


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Tuntuu hyvälle ajatella, että vaikken minä pääse nauttimaan hänen hymyistään ja rakkaudestaan irl, joku muu pääsee.

        Jollain on onni nähdä ne hymyhuulet ja silmät, tuntea se rakkaus ihollaankin. :)

        Mutta mä tiedostan niiden ihanuuden, lämmön ja rakkauden. Kauneuden.

        Voithan sinä joskus päästä osallistumaankin hänen elämäänsä ilmeineen päivineen. Koska elämä on arvoituksia täynnä, mahdollisuuksien loputon tie hymyhuulten ja onnen äärelle.
        Ajatus sai siivet alleen ja lämmin sää antaa oman mausteensa soppaan:)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Voithan sinä joskus päästä osallistumaankin hänen elämäänsä ilmeineen päivineen. Koska elämä on arvoituksia täynnä, mahdollisuuksien loputon tie hymyhuulten ja onnen äärelle.
        Ajatus sai siivet alleen ja lämmin sää antaa oman mausteensa soppaan:)

        Heh, olen jotenkin asennoitunut ihailemaan kauempaa. En uskalla elätellä toiveita, että pääsisin ja mahtuisin joskuskaan hänen elämään. Mulla kun tuskin on tarjota mitään sellaista mitä hän ei jo joltain toiselta saisi, niin halutessaan. Ja enemmänkin.

        Mutta varmaa on, että hän on aina mulle mieluinen nainen ja ihminen. :)


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Heh, olen jotenkin asennoitunut ihailemaan kauempaa. En uskalla elätellä toiveita, että pääsisin ja mahtuisin joskuskaan hänen elämään. Mulla kun tuskin on tarjota mitään sellaista mitä hän ei jo joltain toiselta saisi, niin halutessaan. Ja enemmänkin.

        Mutta varmaa on, että hän on aina mulle mieluinen nainen ja ihminen. :)

        Hän voi olla muusani, kun sydämessäni palaa ja pääni syytää tekstiä.

        Tunteita tulikuumia, liekkien liehua kuin hiustesi palava puna..


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Heh, olen jotenkin asennoitunut ihailemaan kauempaa. En uskalla elätellä toiveita, että pääsisin ja mahtuisin joskuskaan hänen elämään. Mulla kun tuskin on tarjota mitään sellaista mitä hän ei jo joltain toiselta saisi, niin halutessaan. Ja enemmänkin.

        Mutta varmaa on, että hän on aina mulle mieluinen nainen ja ihminen. :)

        Tarjottimen runsaus ei takaa suhteelle pohjaa. Kyllä siihen tarvitaan syvällisempiä ominaisuuksia ja perusarvojen samansuuntaisuutta.

        Julkkisten ihaileminen kauempaa on viisaampaa heidän näkyvyydenkin vuoksi, sitähän tarkoitat. Suurin osa heistä on kuitenkin suhteessa ihan tavisten kanssa. He ovat loppupelissä ihan tavallista porukkaa, ei heitä tule karttaa.
        Minä haluaisin selvittää suhteen mahdollisuuden, jos tuntisin vastaavia tuntemuksia kuin sinä. Jonkun keinon ihan varmasti löytäisin. Juttelemisesta varmaan aloittaisin vaivihkaa tekeytymällä ihailijaksi. Olisin yhtä hymyä ja se on varmaa se:)


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Hän voi olla muusani, kun sydämessäni palaa ja pääni syytää tekstiä.

        Tunteita tulikuumia, liekkien liehua kuin hiustesi palava puna..

        Helposti ja aidosti muusaksi muuttuen. Teksti saa aivan erityisen ulottuvuuden, huomattu on:)
        Kahden muusan yhteensulautuva teksti (julkaisematon) tuntuu ja vaikuttaa palavan voiman lähteellä sammumatta koskaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tarjottimen runsaus ei takaa suhteelle pohjaa. Kyllä siihen tarvitaan syvällisempiä ominaisuuksia ja perusarvojen samansuuntaisuutta.

        Julkkisten ihaileminen kauempaa on viisaampaa heidän näkyvyydenkin vuoksi, sitähän tarkoitat. Suurin osa heistä on kuitenkin suhteessa ihan tavisten kanssa. He ovat loppupelissä ihan tavallista porukkaa, ei heitä tule karttaa.
        Minä haluaisin selvittää suhteen mahdollisuuden, jos tuntisin vastaavia tuntemuksia kuin sinä. Jonkun keinon ihan varmasti löytäisin. Juttelemisesta varmaan aloittaisin vaivihkaa tekeytymällä ihailijaksi. Olisin yhtä hymyä ja se on varmaa se:)

        Heh, ei hän ole julkkis. Ihan rivikansalainen ja on tietoinen minusta ja minä hänestä. On vaan seikkoja joiden vuoksi joudun ihailemaan häntä etäältä. Haluaisin päästä lähemmäs, mutta pelkään että haluan liian lähelle ja se sotkee sen vähän lähempänäkin. :)

        Luotan häneen kuin kallioon, mutta en luota itseeni. Että hallitsen tunteeni kuten pitäisi hallita, jos mielisin lähemmäs millään asteella.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Helposti ja aidosti muusaksi muuttuen. Teksti saa aivan erityisen ulottuvuuden, huomattu on:)
        Kahden muusan yhteensulautuva teksti (julkaisematon) tuntuu ja vaikuttaa palavan voiman lähteellä sammumatta koskaan.

        Hyvä muusa, joka saa ajatukset ja sanat laukkaamaan, sydämen tuntemaan. :)


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Heh, ei hän ole julkkis. Ihan rivikansalainen ja on tietoinen minusta ja minä hänestä. On vaan seikkoja joiden vuoksi joudun ihailemaan häntä etäältä. Haluaisin päästä lähemmäs, mutta pelkään että haluan liian lähelle ja se sotkee sen vähän lähempänäkin. :)

        Luotan häneen kuin kallioon, mutta en luota itseeni. Että hallitsen tunteeni kuten pitäisi hallita, jos mielisin lähemmäs millään asteella.

        Millä kirjaimella muusasi nimi alkaa?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Millä kirjaimella muusasi nimi alkaa?

        Ööö, aakkosissa ennen omaa nimikirjaintani. :)

        Ei varmaan helpottanut yhtään, mutta hän tietää itse nimikirjaimet. Omansa että minun.


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Heh, ei hän ole julkkis. Ihan rivikansalainen ja on tietoinen minusta ja minä hänestä. On vaan seikkoja joiden vuoksi joudun ihailemaan häntä etäältä. Haluaisin päästä lähemmäs, mutta pelkään että haluan liian lähelle ja se sotkee sen vähän lähempänäkin. :)

        Luotan häneen kuin kallioon, mutta en luota itseeni. Että hallitsen tunteeni kuten pitäisi hallita, jos mielisin lähemmäs millään asteella.

        Tulin vaan ajatelleeksi kahdesta vaihtoehdosta:) Aina on syitä, joihin voi vedota. Usein olemattomista syistä tulee tietämättään vääränlaisia, jolloin patoaa seikat muuriksi ja oikeasti vaikeasti ylitettäväksi.
        Todennäköinen välimatka välillänne estää myös toisen esiintulon, koska et ole riittävän selvästi näyttänyt kiinnostustasi.
        Tunteiden näyttämisessä ei ole mitään väärää. Osaat satavarmasti olla omanlainen ja hallittavissa toiselle, ettei vääriä signaaleja ilmaannu:)


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Hyvä muusa, joka saa ajatukset ja sanat laukkaamaan, sydämen tuntemaan. :)

        Muusan kuuluu olla juuri mainitsemasi kaltainen ihanuus.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tulin vaan ajatelleeksi kahdesta vaihtoehdosta:) Aina on syitä, joihin voi vedota. Usein olemattomista syistä tulee tietämättään vääränlaisia, jolloin patoaa seikat muuriksi ja oikeasti vaikeasti ylitettäväksi.
        Todennäköinen välimatka välillänne estää myös toisen esiintulon, koska et ole riittävän selvästi näyttänyt kiinnostustasi.
        Tunteiden näyttämisessä ei ole mitään väärää. Osaat satavarmasti olla omanlainen ja hallittavissa toiselle, ettei vääriä signaaleja ilmaannu:)

        Yym, mitenkä tämän nyt osaisi järkevästi muotoilla. :)

        Sanotaanko näin, että kyllä hän varmasti tykkäämiseni tietää, en sitä ole salaillut eri asia onko ymmärtänyt, että se tykkääminen ei menekkään ohi ihan noin vaan. Ja minun elämäntilanteessa ja asemassa se ei ole toivottua tykkäämistä, eikä myöskään sellaista johon hän kykenisi tai paremminkin voisi vastata. Eli epätoivottua tykkäämistä hänellekin.

        Hän on kuitenkin ihminen jota en haluaisi hukata löydettyäni enkä kokonaan kadottaa, mutta minun pitäisi kyetä työntämään tuon kaltainen tykkääminen pois päästäni ja pystyä hillitsemään itseni. Mutta en tunnu voivan sille mitään, että menen hänestä jotenkin sekaisin.

        Miten se nyt voikin olla niin vaikeaa olla tuntematta muutakin mielenkiintoa, kuin silkkaa kaveruutta. Eihän muutkaan naiset näin vaikuta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Muusan kuuluu olla juuri mainitsemasi kaltainen ihanuus.

        Hän vaan on eikä sille mahda itsekkään mitään. Jotenkin ylivoimainen olento. :)


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Yym, mitenkä tämän nyt osaisi järkevästi muotoilla. :)

        Sanotaanko näin, että kyllä hän varmasti tykkäämiseni tietää, en sitä ole salaillut eri asia onko ymmärtänyt, että se tykkääminen ei menekkään ohi ihan noin vaan. Ja minun elämäntilanteessa ja asemassa se ei ole toivottua tykkäämistä, eikä myöskään sellaista johon hän kykenisi tai paremminkin voisi vastata. Eli epätoivottua tykkäämistä hänellekin.

        Hän on kuitenkin ihminen jota en haluaisi hukata löydettyäni enkä kokonaan kadottaa, mutta minun pitäisi kyetä työntämään tuon kaltainen tykkääminen pois päästäni ja pystyä hillitsemään itseni. Mutta en tunnu voivan sille mitään, että menen hänestä jotenkin sekaisin.

        Miten se nyt voikin olla niin vaikeaa olla tuntematta muutakin mielenkiintoa, kuin silkkaa kaveruutta. Eihän muutkaan naiset näin vaikuta.

        Ymmärrän kyllä tilanteen.
        Ole huoleti. Ette te toisianne kadota, kun toimiva kaveruus on kerran muodostunut välillenne. Tärkeät ihmiset tulevat aina pitämään yhtä, se on helposti tunnusteltavissa. Vaikeudeksi voi muodostua mainitsemasi läheisempi yhteys, mutta ei sen puuttuminen jatkuvuudelta mikään mahdottomuus välttämättä ole. Ihmissuhteita on monenlaisia variaatioita.
        Kun löytää omanlaisen, silloin tykkääminen saa raamit, eikä katoa mihinkään.
        Hillitseminen ja hallitseminen kysyy paljon molemmilta, mutta se toimii niin halutessanne.
        Jatkuva nykyasemasi on tietysti rajoittava puoli. Mutta toiselle se vuorostaan on hyväkin käsijarru:)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärrän kyllä tilanteen.
        Ole huoleti. Ette te toisianne kadota, kun toimiva kaveruus on kerran muodostunut välillenne. Tärkeät ihmiset tulevat aina pitämään yhtä, se on helposti tunnusteltavissa. Vaikeudeksi voi muodostua mainitsemasi läheisempi yhteys, mutta ei sen puuttuminen jatkuvuudelta mikään mahdottomuus välttämättä ole. Ihmissuhteita on monenlaisia variaatioita.
        Kun löytää omanlaisen, silloin tykkääminen saa raamit, eikä katoa mihinkään.
        Hillitseminen ja hallitseminen kysyy paljon molemmilta, mutta se toimii niin halutessanne.
        Jatkuva nykyasemasi on tietysti rajoittava puoli. Mutta toiselle se vuorostaan on hyväkin käsijarru:)

        Niinno, en tiedä miksi jo ensimmäisestä kohtaamisesta tekstimuodossa, mulle tuli tunne että nyt törmäsin johonkin mikä vielä vaikuttaa minuun vahvasti.

        Ihan joku omituistakin omituisempi tunne, kenties intuitio. Ja siitä asti mä olen janonnut tuntea tuon ihmisen. Ihan kuin hän olisi jotain mystistä mitä olen aina kaivannut ja liiman tavoin jäin häneen kiinni. En roiku ihmisissä normaalisti näin. Mun on yleensä helppo unohtaa vieraat ihmiset. Ja jatkaa elämääni yhtään vaivaantumatta, etten ole sen enempää kiinnostunut.

        Tiedän, että tunteeni joista yritän järkeillä itseni irti ovat yksipuolisia ja minä vielä voisin niiden pauloissa sukeltaa vaikka Atlantiin, mutta hänelle ne tunteeni on ehkä jopa epämukavia. Enkä mä halua, että hänellä olisi epämukavaa minun takiani. Minun syystäni.

        Siksi vähän välttelen häntä, vaikka ihan oikeasti en mitään muuta niin paljon haluaisikaan, kun oppia tuntemaan hänet, ihan siis irl ja vakavasti. Mä kaipaan hänenlaista ihmistä ystäväksi. Järkevää, elämää ymmärtävää, avarakatseista ja sydämellistä ihmistä.

        Mä aistin hänestä kaikenlaista hyvää, vaikka toki myös jonkinlaista ehdottomuutta ja kenties jyrkkiäkin rajoja, jotka saatan hiukan vallattomampana kokea hankalaksi. Mutta toisaalta arvostan hänessä sitä, että hänellä on rajat ja itsetunto, itsekunnioitus ja ei on ei.

        No ei hän käsijarrua kaipaa, minä sen sijaan kaipaan kaikkia jarruja, etten ylitä sopivia rajoja ja loukkaa ketään sen vuoksi.

        Tämä on ihan hirveätä kamppailua tunteiden kanssa. Mä en ole ollut vielä ikinä, koko elämäni aikana näin kovassa kamppailussa itseni kanssa.

        Yritän olla urhea ja ei tässä mitään, mutta todellisuudessa menen melkein mykäksi, kun en tiedä mitä sanoisin, etten sano jotain älytöntä. Ihastuneena voi puhua ohi suunsa ja saada toisen liukenemaan lipettiin.

        Mä olen ihan varma, että meillä olis paljon puhuttavaa ja hyvä ystävyys, kun vaan minä tollopää saan itseni aisoihin. :)


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Niinno, en tiedä miksi jo ensimmäisestä kohtaamisesta tekstimuodossa, mulle tuli tunne että nyt törmäsin johonkin mikä vielä vaikuttaa minuun vahvasti.

        Ihan joku omituistakin omituisempi tunne, kenties intuitio. Ja siitä asti mä olen janonnut tuntea tuon ihmisen. Ihan kuin hän olisi jotain mystistä mitä olen aina kaivannut ja liiman tavoin jäin häneen kiinni. En roiku ihmisissä normaalisti näin. Mun on yleensä helppo unohtaa vieraat ihmiset. Ja jatkaa elämääni yhtään vaivaantumatta, etten ole sen enempää kiinnostunut.

        Tiedän, että tunteeni joista yritän järkeillä itseni irti ovat yksipuolisia ja minä vielä voisin niiden pauloissa sukeltaa vaikka Atlantiin, mutta hänelle ne tunteeni on ehkä jopa epämukavia. Enkä mä halua, että hänellä olisi epämukavaa minun takiani. Minun syystäni.

        Siksi vähän välttelen häntä, vaikka ihan oikeasti en mitään muuta niin paljon haluaisikaan, kun oppia tuntemaan hänet, ihan siis irl ja vakavasti. Mä kaipaan hänenlaista ihmistä ystäväksi. Järkevää, elämää ymmärtävää, avarakatseista ja sydämellistä ihmistä.

        Mä aistin hänestä kaikenlaista hyvää, vaikka toki myös jonkinlaista ehdottomuutta ja kenties jyrkkiäkin rajoja, jotka saatan hiukan vallattomampana kokea hankalaksi. Mutta toisaalta arvostan hänessä sitä, että hänellä on rajat ja itsetunto, itsekunnioitus ja ei on ei.

        No ei hän käsijarrua kaipaa, minä sen sijaan kaipaan kaikkia jarruja, etten ylitä sopivia rajoja ja loukkaa ketään sen vuoksi.

        Tämä on ihan hirveätä kamppailua tunteiden kanssa. Mä en ole ollut vielä ikinä, koko elämäni aikana näin kovassa kamppailussa itseni kanssa.

        Yritän olla urhea ja ei tässä mitään, mutta todellisuudessa menen melkein mykäksi, kun en tiedä mitä sanoisin, etten sano jotain älytöntä. Ihastuneena voi puhua ohi suunsa ja saada toisen liukenemaan lipettiin.

        Mä olen ihan varma, että meillä olis paljon puhuttavaa ja hyvä ystävyys, kun vaan minä tollopää saan itseni aisoihin. :)

        Tunteiden kieltäminen on itsemurhaa. Itsemurhaat itseäsi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tunteiden kieltäminen on itsemurhaa. Itsemurhaat itseäsi.

        Hmm, ehkä. Mutta täytyyhän mun ottaa huomioon muidenkin tunteet? Ei kyse ole vain mun tunteista, vaan muidenkin.

        Jos ei olisi muita (joiden tunteet merkitsee ja painaa vaakakupissa), kuin minä tunteineni ja hän tuntisi edes jotakuinkin samoin, niin enhän mä mitään jarruttelisikaan. Antaisin vielä lisää usvaa putkeen, ei minua sitten enää mikään pidättelisikään.

        Mutta nyt on tilanne se, että on otettava useamman muunkin tunteet huomioon. Ja koittaa järkiintyä.


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Niinno, en tiedä miksi jo ensimmäisestä kohtaamisesta tekstimuodossa, mulle tuli tunne että nyt törmäsin johonkin mikä vielä vaikuttaa minuun vahvasti.

        Ihan joku omituistakin omituisempi tunne, kenties intuitio. Ja siitä asti mä olen janonnut tuntea tuon ihmisen. Ihan kuin hän olisi jotain mystistä mitä olen aina kaivannut ja liiman tavoin jäin häneen kiinni. En roiku ihmisissä normaalisti näin. Mun on yleensä helppo unohtaa vieraat ihmiset. Ja jatkaa elämääni yhtään vaivaantumatta, etten ole sen enempää kiinnostunut.

        Tiedän, että tunteeni joista yritän järkeillä itseni irti ovat yksipuolisia ja minä vielä voisin niiden pauloissa sukeltaa vaikka Atlantiin, mutta hänelle ne tunteeni on ehkä jopa epämukavia. Enkä mä halua, että hänellä olisi epämukavaa minun takiani. Minun syystäni.

        Siksi vähän välttelen häntä, vaikka ihan oikeasti en mitään muuta niin paljon haluaisikaan, kun oppia tuntemaan hänet, ihan siis irl ja vakavasti. Mä kaipaan hänenlaista ihmistä ystäväksi. Järkevää, elämää ymmärtävää, avarakatseista ja sydämellistä ihmistä.

        Mä aistin hänestä kaikenlaista hyvää, vaikka toki myös jonkinlaista ehdottomuutta ja kenties jyrkkiäkin rajoja, jotka saatan hiukan vallattomampana kokea hankalaksi. Mutta toisaalta arvostan hänessä sitä, että hänellä on rajat ja itsetunto, itsekunnioitus ja ei on ei.

        No ei hän käsijarrua kaipaa, minä sen sijaan kaipaan kaikkia jarruja, etten ylitä sopivia rajoja ja loukkaa ketään sen vuoksi.

        Tämä on ihan hirveätä kamppailua tunteiden kanssa. Mä en ole ollut vielä ikinä, koko elämäni aikana näin kovassa kamppailussa itseni kanssa.

        Yritän olla urhea ja ei tässä mitään, mutta todellisuudessa menen melkein mykäksi, kun en tiedä mitä sanoisin, etten sano jotain älytöntä. Ihastuneena voi puhua ohi suunsa ja saada toisen liukenemaan lipettiin.

        Mä olen ihan varma, että meillä olis paljon puhuttavaa ja hyvä ystävyys, kun vaan minä tollopää saan itseni aisoihin. :)

        On asioita jotka eteentullessa vaan tekevät mainitsemasi tunteen ja vaikutuksen. Itselläni on vastaavia tuntemuksia ollut. Intuitio lienee oikeanlainen ilmaisu tapahtumille, yleensä naksahtaa oikeaan kohtaan.
        Toisen arvostus on tärkeää kaikista virheistäkin huolimatta, koska muuten ei kaksipuolinen luottamus pääse kehittymään. Anna hänelle omaa aikaa, jos aidosti ajattelet mitä kirjoitat.
        Asemasi nykyhetkessä on itsellesikin irl rajoite, jos ymmärrän oikein.
        Ihastunut ei tarvitse mitään käsikirjoitusta, turhaan tuollaisia edes mietit.
        Toisen loukkaaminen ei ole tietenkään suotavaa irl, koska se jää harvoin toiselta huomaamatta. Näillä sivuilla näkee räikeitä tapauksia. Ajateltuna jos toimii someraivona, silloin mahdollisuus toimia irl myös samoin. Rinnastan molemmat lähes samalle viivalle.
        Varmaan asiaa ja juttua riittää, siitä ei ole epäilystäkään. Alku ystävyydelle avaa kaksi tollopäätä, ainakin toisen aisan oikealle puolelle:)


      • Anonyymi kirjoitti:

        On asioita jotka eteentullessa vaan tekevät mainitsemasi tunteen ja vaikutuksen. Itselläni on vastaavia tuntemuksia ollut. Intuitio lienee oikeanlainen ilmaisu tapahtumille, yleensä naksahtaa oikeaan kohtaan.
        Toisen arvostus on tärkeää kaikista virheistäkin huolimatta, koska muuten ei kaksipuolinen luottamus pääse kehittymään. Anna hänelle omaa aikaa, jos aidosti ajattelet mitä kirjoitat.
        Asemasi nykyhetkessä on itsellesikin irl rajoite, jos ymmärrän oikein.
        Ihastunut ei tarvitse mitään käsikirjoitusta, turhaan tuollaisia edes mietit.
        Toisen loukkaaminen ei ole tietenkään suotavaa irl, koska se jää harvoin toiselta huomaamatta. Näillä sivuilla näkee räikeitä tapauksia. Ajateltuna jos toimii someraivona, silloin mahdollisuus toimia irl myös samoin. Rinnastan molemmat lähes samalle viivalle.
        Varmaan asiaa ja juttua riittää, siitä ei ole epäilystäkään. Alku ystävyydelle avaa kaksi tollopäätä, ainakin toisen aisan oikealle puolelle:)

        Juu, arvostus on a ja o. Samoin luotettavuus ja rehellisyys. Ne on kivijalka kaikille suhteille.

        Ne on jo lähtökohtaisesti arvojakin, jotka merkitsee itsellenikin oleellisesti ja paljon, joten pidän niistä kiinni myös hänen suhteensa.

        Annan hänelle tilaa ja aikaa niin paljon kun tarvitsee, mulla vaan on olo että mahtaako hän ymmärtää miksen pidä yhteyttä, jos kerran haluan tutustua. Ettei luule, etten välitä tai haluaisikaan. En ole hänelle sitä tainnut sanoa näin selvästi.

        En tosin ole varma haluaako hän tutustua minuun, olen epävarma sen suhteen, kun aika kuluu hiljaisuudessa. Ja hänen mahdollinen parisuhde, salliiko kumppani minua lähimainkaan.

        Olis niin paljon kerrottavaa, sanottavaa hänelle, enkä tiedä mistä alottaisin. Ja miten.

        Ja haluaako hän ylipäänsä ketään minunlaista ystäväksi, hänellä niitä ystäviä kuitenkin riittää. Onko mulla mitään tarjottavaa hänelle ystävänä? :/

        Lumipallo kasvaa kasvamistaan. Epävarmuus sen myötä.

        Lähinnä mietin tuota, että voiko se tieto ihastumisestani ja siitä, että miten hänet sen valossakin näen saada hänetkin epävarmaksi ja ajattelemaan, etten muuten lähestyisi häntä kuin kieli pitkänä? Varuilleen mun motiiveista? :/

        Hänen kykyyn ja rohkeuteen torjua minut uskon ja luotan, jos itse olen hölmö, mutta sellaiset asiat ei saisi kuormittaa. Eikä aiheuttaa epäluuloa. Mikä riski siinä on, kun huokailen ja haikailen, katsoo että onpa siinä toivoton tapaus. :D

        Karkuun. :)

        Kunpa en nyt jäätyis...


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Juu, arvostus on a ja o. Samoin luotettavuus ja rehellisyys. Ne on kivijalka kaikille suhteille.

        Ne on jo lähtökohtaisesti arvojakin, jotka merkitsee itsellenikin oleellisesti ja paljon, joten pidän niistä kiinni myös hänen suhteensa.

        Annan hänelle tilaa ja aikaa niin paljon kun tarvitsee, mulla vaan on olo että mahtaako hän ymmärtää miksen pidä yhteyttä, jos kerran haluan tutustua. Ettei luule, etten välitä tai haluaisikaan. En ole hänelle sitä tainnut sanoa näin selvästi.

        En tosin ole varma haluaako hän tutustua minuun, olen epävarma sen suhteen, kun aika kuluu hiljaisuudessa. Ja hänen mahdollinen parisuhde, salliiko kumppani minua lähimainkaan.

        Olis niin paljon kerrottavaa, sanottavaa hänelle, enkä tiedä mistä alottaisin. Ja miten.

        Ja haluaako hän ylipäänsä ketään minunlaista ystäväksi, hänellä niitä ystäviä kuitenkin riittää. Onko mulla mitään tarjottavaa hänelle ystävänä? :/

        Lumipallo kasvaa kasvamistaan. Epävarmuus sen myötä.

        Lähinnä mietin tuota, että voiko se tieto ihastumisestani ja siitä, että miten hänet sen valossakin näen saada hänetkin epävarmaksi ja ajattelemaan, etten muuten lähestyisi häntä kuin kieli pitkänä? Varuilleen mun motiiveista? :/

        Hänen kykyyn ja rohkeuteen torjua minut uskon ja luotan, jos itse olen hölmö, mutta sellaiset asiat ei saisi kuormittaa. Eikä aiheuttaa epäluuloa. Mikä riski siinä on, kun huokailen ja haikailen, katsoo että onpa siinä toivoton tapaus. :D

        Karkuun. :)

        Kunpa en nyt jäätyis...

        Mitä nuo kirjaimet nimimerkissäsi?
        Asutko samaa sukupuolta olevan kanssa?
        Kysyy nainen


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitä nuo kirjaimet nimimerkissäsi?
        Asutko samaa sukupuolta olevan kanssa?
        Kysyy nainen

        Roomalaisia numeroita, vuosiluku.

        Miksi kysyt?


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Roomalaisia numeroita, vuosiluku.

        Miksi kysyt?

        Kirjoitustasi on mukava lukea.
        Kasvoissa jotain tuttua vaikkakin voi olla vaikka jokin julkkis jota fanitat.
        Eipä mtn, mukavaa iltaa.


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Juu, arvostus on a ja o. Samoin luotettavuus ja rehellisyys. Ne on kivijalka kaikille suhteille.

        Ne on jo lähtökohtaisesti arvojakin, jotka merkitsee itsellenikin oleellisesti ja paljon, joten pidän niistä kiinni myös hänen suhteensa.

        Annan hänelle tilaa ja aikaa niin paljon kun tarvitsee, mulla vaan on olo että mahtaako hän ymmärtää miksen pidä yhteyttä, jos kerran haluan tutustua. Ettei luule, etten välitä tai haluaisikaan. En ole hänelle sitä tainnut sanoa näin selvästi.

        En tosin ole varma haluaako hän tutustua minuun, olen epävarma sen suhteen, kun aika kuluu hiljaisuudessa. Ja hänen mahdollinen parisuhde, salliiko kumppani minua lähimainkaan.

        Olis niin paljon kerrottavaa, sanottavaa hänelle, enkä tiedä mistä alottaisin. Ja miten.

        Ja haluaako hän ylipäänsä ketään minunlaista ystäväksi, hänellä niitä ystäviä kuitenkin riittää. Onko mulla mitään tarjottavaa hänelle ystävänä? :/

        Lumipallo kasvaa kasvamistaan. Epävarmuus sen myötä.

        Lähinnä mietin tuota, että voiko se tieto ihastumisestani ja siitä, että miten hänet sen valossakin näen saada hänetkin epävarmaksi ja ajattelemaan, etten muuten lähestyisi häntä kuin kieli pitkänä? Varuilleen mun motiiveista? :/

        Hänen kykyyn ja rohkeuteen torjua minut uskon ja luotan, jos itse olen hölmö, mutta sellaiset asiat ei saisi kuormittaa. Eikä aiheuttaa epäluuloa. Mikä riski siinä on, kun huokailen ja haikailen, katsoo että onpa siinä toivoton tapaus. :D

        Karkuun. :)

        Kunpa en nyt jäätyis...

        Sähän teet epävarmuudesta itsellesi tuon lumiefektin, näen sen sivusta selvästi. Yhteydenpitoa tulisi sulta jossain määrin olla, niinkuin tässä oot viestinyt. Mitä sun kielen pituuteen tulee, ei se täyteen pituuden yllä etteikö toinen sulle stoppia laita, jos motiivit paistavat läpi. Ei tuollaisia kannata pohtia, ovat turhaa nykyaikana.
        Mikset ole sinut itsesi kanssa?
        Potkin sua takapuoleen. Meetkös ennen kuin kasvatat kuormaa entisestään. Ethän sä toivottomalta vaikuta.:) Turhan jäärältä ja epäilevältä mitä toinen voisi ajatella. Ei eletä viime vuosikymmenellä.
        Ystävyyttä ei osteta eikä siihen liity mitään rajotteita kummaltakaan puolelta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoitustasi on mukava lukea.
        Kasvoissa jotain tuttua vaikkakin voi olla vaikka jokin julkkis jota fanitat.
        Eipä mtn, mukavaa iltaa.

        Kiitos. :)

        Ei mulla oikeastaan ole ketään fanitettavaa tai en osaa fanittaa. Kaikki on vaan ihmisiä, jotka tekee työtään ja mistä tykkää. Missä on kenties hyvä. Siinä valossa julkkiskin on vaan ihminen mulle.

        Oma naama se siinä on, filtterillä vaan näyttää eleetön naama yhdenlaiselta, irl taas monenlaiselta. Mulla ns. kameranaama, kuvat näyttää paremmalle, kun irl. :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sähän teet epävarmuudesta itsellesi tuon lumiefektin, näen sen sivusta selvästi. Yhteydenpitoa tulisi sulta jossain määrin olla, niinkuin tässä oot viestinyt. Mitä sun kielen pituuteen tulee, ei se täyteen pituuden yllä etteikö toinen sulle stoppia laita, jos motiivit paistavat läpi. Ei tuollaisia kannata pohtia, ovat turhaa nykyaikana.
        Mikset ole sinut itsesi kanssa?
        Potkin sua takapuoleen. Meetkös ennen kuin kasvatat kuormaa entisestään. Ethän sä toivottomalta vaikuta.:) Turhan jäärältä ja epäilevältä mitä toinen voisi ajatella. Ei eletä viime vuosikymmenellä.
        Ystävyyttä ei osteta eikä siihen liity mitään rajotteita kummaltakaan puolelta.

        Heh, niinhän mä taidan tehdä. Epävarmuus tulee kaiketi siitä, että yhteydenpito on aika yksipuolista.

        Tai sen aloittaminen, niin pakosti miettii että ehkä on merkki, että ei ole niin väliksi. Kohteliaisuudesta vastaa? Mutta hiljenee, kunnes otan taas yhteyttä. Tulkitsen joko oikein tai väärin, mutta se sitä epävarmuutta ruokkii.

        En ole ehkä niin "tärkeä" hänelle, kun hän minulle. Ja se on tietysti ok, siihen nyt ei auta nokkaa koputtaa. Jähmettää vaan. Kun tuppautuminen on asia johon en halua syyllistyä.

        Mietinkö liikaa? :D

        Paha tapa käännellä palikkaa kädessä tai päässä ja katsella joka syrjää ja reunaa, kulmatkin läpi. :)


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Heh, niinhän mä taidan tehdä. Epävarmuus tulee kaiketi siitä, että yhteydenpito on aika yksipuolista.

        Tai sen aloittaminen, niin pakosti miettii että ehkä on merkki, että ei ole niin väliksi. Kohteliaisuudesta vastaa? Mutta hiljenee, kunnes otan taas yhteyttä. Tulkitsen joko oikein tai väärin, mutta se sitä epävarmuutta ruokkii.

        En ole ehkä niin "tärkeä" hänelle, kun hän minulle. Ja se on tietysti ok, siihen nyt ei auta nokkaa koputtaa. Jähmettää vaan. Kun tuppautuminen on asia johon en halua syyllistyä.

        Mietinkö liikaa? :D

        Paha tapa käännellä palikkaa kädessä tai päässä ja katsella joka syrjää ja reunaa, kulmatkin läpi. :)

        Ehkäpä en miettisi niin tarkkaan, jos hänellä olis vähän vähemmän mulle väliä. Kai sitä koittaa olla hienotunteinen, eikä runnoen rynnätä toisen elämään. Kun kuitenkin haluaisin luoda sellaisen turvallisen ja kunnioittavan ihmissuhteen häneen.

        Missä ei tarvitsisi tuntea oloaan ahdistetuksi tai pakko mitään. Hankalaa olla varovaisena rohkea ja reipas. :)

        Vähän varpailla tunnustella maaperää ja varautua pakittamaan, kun stop näytetään.


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Kiitos. :)

        Ei mulla oikeastaan ole ketään fanitettavaa tai en osaa fanittaa. Kaikki on vaan ihmisiä, jotka tekee työtään ja mistä tykkää. Missä on kenties hyvä. Siinä valossa julkkiskin on vaan ihminen mulle.

        Oma naama se siinä on, filtterillä vaan näyttää eleetön naama yhdenlaiselta, irl taas monenlaiselta. Mulla ns. kameranaama, kuvat näyttää paremmalle, kun irl. :)

        Olet siis valokuvauksellinen.
        Näin tuo minullakin, julkkis tai ei, hirvi vai ei...
        Jokohan ne lomat häämöttää?
        Mitä teet lomalla?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet siis valokuvauksellinen.
        Näin tuo minullakin, julkkis tai ei, hirvi vai ei...
        Jokohan ne lomat häämöttää?
        Mitä teet lomalla?

        No siitä valokuvauksellisesta en nyt sitten sano mitään, mutta ehkä kun naama on peruslukemilla se on parhaimmillaan. :D

        Mulla ei ole lomaa, kun olen oloneuvos. Kitkutan vielä tilinpohjilla hetken aikaa. Olen pitänyt pidemmän sapatin ja sairastanut samalla vuoden verran epämääräisiä päänsärkyjä, hermokipuja ja pyörrytyksiä.

        Nyt kuitenkin syypääkin on selvillä, ikääntyminen, kulumat, ahtaumat, prolapsi. Eri asia voiko niitä saada hoidettua, niin että kykenen suoriutumaan työstäni kunnialla.

        Syksyllä saatan olla sen suhteen viisaampi. Kesä menee kotikulmilla. Perus arkea eläen. Mitään huimaa ei nyt edes kykene suorittamaan.

        Entäs itse?


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        No siitä valokuvauksellisesta en nyt sitten sano mitään, mutta ehkä kun naama on peruslukemilla se on parhaimmillaan. :D

        Mulla ei ole lomaa, kun olen oloneuvos. Kitkutan vielä tilinpohjilla hetken aikaa. Olen pitänyt pidemmän sapatin ja sairastanut samalla vuoden verran epämääräisiä päänsärkyjä, hermokipuja ja pyörrytyksiä.

        Nyt kuitenkin syypääkin on selvillä, ikääntyminen, kulumat, ahtaumat, prolapsi. Eri asia voiko niitä saada hoidettua, niin että kykenen suoriutumaan työstäni kunnialla.

        Syksyllä saatan olla sen suhteen viisaampi. Kesä menee kotikulmilla. Perus arkea eläen. Mitään huimaa ei nyt edes kykene suorittamaan.

        Entäs itse?

        Hei se perusarki on parasta! Eipä tässäkään mitään benjijä..
        Lomat edessä, ikää takana. Mulla myös fyysiset vaivat nostelevat päätään, kulumia alkaa olla.
        Säryt, hermosellaiset, ovat myöskin tuttuja.
        Lomalla yritän ainakin rentoutua kiireistä.


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Heh, niinhän mä taidan tehdä. Epävarmuus tulee kaiketi siitä, että yhteydenpito on aika yksipuolista.

        Tai sen aloittaminen, niin pakosti miettii että ehkä on merkki, että ei ole niin väliksi. Kohteliaisuudesta vastaa? Mutta hiljenee, kunnes otan taas yhteyttä. Tulkitsen joko oikein tai väärin, mutta se sitä epävarmuutta ruokkii.

        En ole ehkä niin "tärkeä" hänelle, kun hän minulle. Ja se on tietysti ok, siihen nyt ei auta nokkaa koputtaa. Jähmettää vaan. Kun tuppautuminen on asia johon en halua syyllistyä.

        Mietinkö liikaa? :D

        Paha tapa käännellä palikkaa kädessä tai päässä ja katsella joka syrjää ja reunaa, kulmatkin läpi. :)

        Epävarmuutesi täytyy olla sun virstanpylväs, johon et luota kovinkaan vahvasti. Vaikka luulisin että olet vahvemmasta päästä lähes kaikessa, mihin ryhdyt.
        Uskon teillä olevan keskinäisen vahvuuden, jollaiseen ei monikaan pysty. Mitähän mahtaa toinen kelata, todennäköisesti samansuuntaista kuin itse.
        Miettimiset eivät aina ole tae selvyyden näkemiseksi. Juupas-eipäs velloo liiaksi mieltä. On kyettävä valitsemaan enemmän juupas- kuin eipäs -valintoja:)
        Mietit turhan perusteellisesti kaikkea, sama vika toisellakin.
        Palikan läpi on mahdollisuus katsoa ja tulkata selvemmin kuin monikääntelyillä, ihan vaan vinkiksi:)


      • MONTA KERTAA. JA JOSKUS MYÖNNÄN ETTÄ KAIPAAN SITÄ JOTAKIN RINNALLENI JA ELÄMÄÄNI


      • Anonyymi kirjoitti:

        Epävarmuutesi täytyy olla sun virstanpylväs, johon et luota kovinkaan vahvasti. Vaikka luulisin että olet vahvemmasta päästä lähes kaikessa, mihin ryhdyt.
        Uskon teillä olevan keskinäisen vahvuuden, jollaiseen ei monikaan pysty. Mitähän mahtaa toinen kelata, todennäköisesti samansuuntaista kuin itse.
        Miettimiset eivät aina ole tae selvyyden näkemiseksi. Juupas-eipäs velloo liiaksi mieltä. On kyettävä valitsemaan enemmän juupas- kuin eipäs -valintoja:)
        Mietit turhan perusteellisesti kaikkea, sama vika toisellakin.
        Palikan läpi on mahdollisuus katsoa ja tulkata selvemmin kuin monikääntelyillä, ihan vaan vinkiksi:)

        Noo mä mietin perusteellisesti, mutta sitten kun lyön lukkoon jotain menen höyryjunan tavoin eteenpäin. Epäröimättä enää yhtään.

        Joku pala pitää kai loksahtaa kohdalleen ensin. :)

        Jaa-a, mitähän mahtaa kelata päässään. Sen kun tietäisi olis ehkä vähän helpompaa hengittää. Nyt täytyy vähän pidätellä hengitystä ja vetää pinnallista hönkää.

        Tulee mieleen, että karrikoidusti tai osuen. A) Toivottavasti se yks jurpo ei enää ota yhteyttä. B) Ei kuulu mitään, ei taida kiinnostaa. C) En kyllä minäkään ota yhteyttä, enhän mä voi! Eikä mua kiinnostakkaan sen puoleen. D) Ainiin, toi vieläkö se läähättelee mun perään.Voi heh ja lol. E) Jotain muuta, mitä? En tiedä. :D

        No kieli poskessa nämä nyt väkersin. Ehkä hän nyt ei noin häijysti ajattele, edes minusta. :P

        Tai sitten hirnuu taustalla ja lukee mun päänöyhtän ja aivokurttujen tuotoksia vatsa kippurassa, höh hih voi kaikkee toikin miettii, hoopo. Voiko joku olla noin diudiu. :D

        Noo mä vähän oon diudiu hänen kanssa, hiukan hukassa ja ihmeissäni. Hän saa mut vähän ulalle.

        Palikan läpi, mut jos palikka on umpipuuta tai metallia? ;)

        Kai mä taas joku päivä rohkenen morsettaa, kuis kulkee ja jotain (oot muuten aika ihanan kaunis siinä mekossas) eikun ei ei sitä pitänyt sanoa. Hienon näköinen eläin sulla tuossa yhdessä kuvassa, joo. :S

        Tää palikka menee nukkumaan punasiin hiuksiin ja pehmeisiin hymyhuuliin. Öitä. :)


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Noo mä mietin perusteellisesti, mutta sitten kun lyön lukkoon jotain menen höyryjunan tavoin eteenpäin. Epäröimättä enää yhtään.

        Joku pala pitää kai loksahtaa kohdalleen ensin. :)

        Jaa-a, mitähän mahtaa kelata päässään. Sen kun tietäisi olis ehkä vähän helpompaa hengittää. Nyt täytyy vähän pidätellä hengitystä ja vetää pinnallista hönkää.

        Tulee mieleen, että karrikoidusti tai osuen. A) Toivottavasti se yks jurpo ei enää ota yhteyttä. B) Ei kuulu mitään, ei taida kiinnostaa. C) En kyllä minäkään ota yhteyttä, enhän mä voi! Eikä mua kiinnostakkaan sen puoleen. D) Ainiin, toi vieläkö se läähättelee mun perään.Voi heh ja lol. E) Jotain muuta, mitä? En tiedä. :D

        No kieli poskessa nämä nyt väkersin. Ehkä hän nyt ei noin häijysti ajattele, edes minusta. :P

        Tai sitten hirnuu taustalla ja lukee mun päänöyhtän ja aivokurttujen tuotoksia vatsa kippurassa, höh hih voi kaikkee toikin miettii, hoopo. Voiko joku olla noin diudiu. :D

        Noo mä vähän oon diudiu hänen kanssa, hiukan hukassa ja ihmeissäni. Hän saa mut vähän ulalle.

        Palikan läpi, mut jos palikka on umpipuuta tai metallia? ;)

        Kai mä taas joku päivä rohkenen morsettaa, kuis kulkee ja jotain (oot muuten aika ihanan kaunis siinä mekossas) eikun ei ei sitä pitänyt sanoa. Hienon näköinen eläin sulla tuossa yhdessä kuvassa, joo. :S

        Tää palikka menee nukkumaan punasiin hiuksiin ja pehmeisiin hymyhuuliin. Öitä. :)

        Olet impulsiininen , mikä viestii monenlaista ympäriämpäri 24/7. Tavallaan impulssiivinen ei edes välttämättä törmää vastahankaluuksiin, koska osaa suhtautua ihmisiin ja tapahtumiin oikeanlaisesti. Ylilyönnit antavat välillä suunnan vaihdon, jos toinen on täysin kykenemätön hallitsemaan tilannetta. Tilanteista tulee mielenkiintoisia, erilaisia kuin näin ruudulla:) Tuli yks koomisuus mieleen, kun tapanani on pieniä jäyniä järjestää.
        Aiheellista kurnuttaa moneen suuntaan, sillä koskaan ei tiedä minkä vastaanoton toiselle teet.
        Ajattele jos et tuntisi sisäsuuria mullistuksia, sulta ei ilmestyisi noita lukunautintoja tänne eikä sinne suuntaan.
        Ei noi läähätykset sua syö eikä ihoosi kiinnity, antaa kurnuttaa kaikkien vaan.
        Tottakai sun tulee huikata kun kohtaatte. Suorastaan vaadin että huomioit, muistakin. Vaihdatte hymynkin tuttuun tyyliin, niin palikan lähentyminen on taattu:)

        Puupalikka palaa, metallivastaava kärventyy, ei jää kuin läpivalaiseva ikipalikka.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet impulsiininen , mikä viestii monenlaista ympäriämpäri 24/7. Tavallaan impulssiivinen ei edes välttämättä törmää vastahankaluuksiin, koska osaa suhtautua ihmisiin ja tapahtumiin oikeanlaisesti. Ylilyönnit antavat välillä suunnan vaihdon, jos toinen on täysin kykenemätön hallitsemaan tilannetta. Tilanteista tulee mielenkiintoisia, erilaisia kuin näin ruudulla:) Tuli yks koomisuus mieleen, kun tapanani on pieniä jäyniä järjestää.
        Aiheellista kurnuttaa moneen suuntaan, sillä koskaan ei tiedä minkä vastaanoton toiselle teet.
        Ajattele jos et tuntisi sisäsuuria mullistuksia, sulta ei ilmestyisi noita lukunautintoja tänne eikä sinne suuntaan.
        Ei noi läähätykset sua syö eikä ihoosi kiinnity, antaa kurnuttaa kaikkien vaan.
        Tottakai sun tulee huikata kun kohtaatte. Suorastaan vaadin että huomioit, muistakin. Vaihdatte hymynkin tuttuun tyyliin, niin palikan lähentyminen on taattu:)

        Puupalikka palaa, metallivastaava kärventyy, ei jää kuin läpivalaiseva ikipalikka.

        Öö, en oikeastaan ole impulsiivinen. Ehkäpä sopeutuva ja mukautuva, hyväksyvä? Mun ei tarvi saada aina päättää, kiva jos toinenkin joskus ottaa päätösvastuun. Se sopii mulle.

        Pikemminkin liiankin harkitseva, mutta pelle, lapsellinen, koominen ja spontaani saatan olla esim. huumorissa, saatan yllättää toisen spontaanisti heittäytyen tahallaan hölmöksi, naurettavaksi, tykkään viihdyttää ja nauraa itsekin itselleni, saatan päättää lähteä johonkin ihmettelemään piristyäkseni, ehdottaa jotain yllättäin, järjestellä huonekalut uuteen uskoon, perustaa perennapenkin jne.

        Muuten kyllä olen tylsänkin tasainen ja turvallisuus edellä ja harkiten etenevä.

        Luulen että tuohon minussa aina kyllästytäänkin, en yllätä tarpeeksi. Muhun voi luottaa liikaa. Ihmiset alkaa pitämään itsestäänselvyytenä. Ehkä joku turvallisuuteen ja pysyvyyteen tyytyväinen voisi olla ikionnellinen minun kanssa.

        Heh, olen kyllä joskus miettinyt miltähän mun aivojeni tuotteet täällä ketjuissa näyttää. Välillä mietin, että ehkäpä tuon olisi voinut jättää vaikka kirjoittamatta. Siinä mielessä kyllä olen impulsiivinen ja spontaani, että en paljon häpeile sanoa asioita kuten ne näen ja koen, tunnen.

        Kehtaan olla aito itseni. Eikä se aina välttämättä ole mulle eduksi. :D

        Mutta ei se mua haittaa. Se haittaa jos loukkaan jotakuta harkitsemattomuuttani, ne jää kyllä helposti harmittamaankin.

        Välillä saan siitä noottiakin sitten. :)

        Valitettavasti en tuota keijukaiseksi nimeämääni näe irl. Asutaan aika kaukana toisistamme, joten törmääminen katukuvassa ei ole odotettavaa.

        Olishan se mukavaa, kun voitais nähdä ja ehkä jos hänelle sopii, käydä joskus yhdessä vaikka syömässä, kahvilla, kuuntelemassa musiikkia, muuta kulttuurielämyksiä käyden.

        Kyllä mä mieluusti viettäisin vapaa päivää hänen seurassaan ja kanssaan. Olisin aika avoin mille vaan toteutuskelpoiselle idealle.

        Mutta, jos joskus törmätäänkin, niin ehdottomasti hymyilen ja pysöhdyn juttelemaan. En voisi kävellä hänen ohi reagoimatta häneen mitenkään. Se olis ihan ylivoimaista edes yrittää moista. :)

        Palikka mikä palikka. :D


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Öö, en oikeastaan ole impulsiivinen. Ehkäpä sopeutuva ja mukautuva, hyväksyvä? Mun ei tarvi saada aina päättää, kiva jos toinenkin joskus ottaa päätösvastuun. Se sopii mulle.

        Pikemminkin liiankin harkitseva, mutta pelle, lapsellinen, koominen ja spontaani saatan olla esim. huumorissa, saatan yllättää toisen spontaanisti heittäytyen tahallaan hölmöksi, naurettavaksi, tykkään viihdyttää ja nauraa itsekin itselleni, saatan päättää lähteä johonkin ihmettelemään piristyäkseni, ehdottaa jotain yllättäin, järjestellä huonekalut uuteen uskoon, perustaa perennapenkin jne.

        Muuten kyllä olen tylsänkin tasainen ja turvallisuus edellä ja harkiten etenevä.

        Luulen että tuohon minussa aina kyllästytäänkin, en yllätä tarpeeksi. Muhun voi luottaa liikaa. Ihmiset alkaa pitämään itsestäänselvyytenä. Ehkä joku turvallisuuteen ja pysyvyyteen tyytyväinen voisi olla ikionnellinen minun kanssa.

        Heh, olen kyllä joskus miettinyt miltähän mun aivojeni tuotteet täällä ketjuissa näyttää. Välillä mietin, että ehkäpä tuon olisi voinut jättää vaikka kirjoittamatta. Siinä mielessä kyllä olen impulsiivinen ja spontaani, että en paljon häpeile sanoa asioita kuten ne näen ja koen, tunnen.

        Kehtaan olla aito itseni. Eikä se aina välttämättä ole mulle eduksi. :D

        Mutta ei se mua haittaa. Se haittaa jos loukkaan jotakuta harkitsemattomuuttani, ne jää kyllä helposti harmittamaankin.

        Välillä saan siitä noottiakin sitten. :)

        Valitettavasti en tuota keijukaiseksi nimeämääni näe irl. Asutaan aika kaukana toisistamme, joten törmääminen katukuvassa ei ole odotettavaa.

        Olishan se mukavaa, kun voitais nähdä ja ehkä jos hänelle sopii, käydä joskus yhdessä vaikka syömässä, kahvilla, kuuntelemassa musiikkia, muuta kulttuurielämyksiä käyden.

        Kyllä mä mieluusti viettäisin vapaa päivää hänen seurassaan ja kanssaan. Olisin aika avoin mille vaan toteutuskelpoiselle idealle.

        Mutta, jos joskus törmätäänkin, niin ehdottomasti hymyilen ja pysöhdyn juttelemaan. En voisi kävellä hänen ohi reagoimatta häneen mitenkään. Se olis ihan ylivoimaista edes yrittää moista. :)

        Palikka mikä palikka. :D

        Kukapa varsinaisesta digtaattorista pitää elämää ohjaamassa, ei kukaan. Vuorovaikutusta ja molemminpuolista elämän tulee olla. Silloin se toimii ja mahdollisuudet ovat selkeät.
        Toiset ovat ns luonnonlapsia, eli voivat kaiken räväyttää omalla tyylillä pihalle. itse en pysty, enkä luonteeltani ole niin rääväsuinen. On kyettävä huomioimaan myös toiset. Hienotunteisuus ja toisen huomioiminen ovat tärkeitä.
        Korona on vapauttanut joitain tapahtumia, eli kultturellia omimaan fiilisten mukaan. Suunnitelmat ovat hyvä alku, tiedä vaikka kohtaisitte areenan humussa:)

        Aito vastaan jonkinasteinen häveliäisyys olisi viisasta pitää mielessä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kukapa varsinaisesta digtaattorista pitää elämää ohjaamassa, ei kukaan. Vuorovaikutusta ja molemminpuolista elämän tulee olla. Silloin se toimii ja mahdollisuudet ovat selkeät.
        Toiset ovat ns luonnonlapsia, eli voivat kaiken räväyttää omalla tyylillä pihalle. itse en pysty, enkä luonteeltani ole niin rääväsuinen. On kyettävä huomioimaan myös toiset. Hienotunteisuus ja toisen huomioiminen ovat tärkeitä.
        Korona on vapauttanut joitain tapahtumia, eli kultturellia omimaan fiilisten mukaan. Suunnitelmat ovat hyvä alku, tiedä vaikka kohtaisitte areenan humussa:)

        Aito vastaan jonkinasteinen häveliäisyys olisi viisasta pitää mielessä.

        Digtaattorit on kyllä raskaita ihmisiä. Hyvin vaikeaa sietää ja jaksaa.

        Heh, rääväsuu kuulostaakin pahalta, tavattomalta. Mielummin rehellinen ja suora, mutta tahdikas. :)

        Hmm, olen tässä miettinyt tänään ja oikeastaan pitkin vuotta, että mitä tekisin. Välillä tulee tunne, että pyörin kehää ja yritän mahdottomasta mahdollista. Ehkä pitäisi hyväksyä tilanne ja päästää irti ystävä haaveista. Monen mutkan monimutkainen kuvio.

        Tuntuu, etten ole nyt ymmärtänyt jotain. Lyö tyhjää. Siis ystävästäni.

        Hän ei saa sanotuksi jotain suoraan, tunne. Enkä minä kysytyksi.

        Joo, häveliäisyys ei ehkä kuulu valikoimaani, mutta on mulla hienotunteisuutta. Irl vielä enemmän kun täällä internetin syövereissä.

        Väitän itsekkäästi olevani mukava ja helppo tulla juttuun ja toimeen ihminen. :)


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Digtaattorit on kyllä raskaita ihmisiä. Hyvin vaikeaa sietää ja jaksaa.

        Heh, rääväsuu kuulostaakin pahalta, tavattomalta. Mielummin rehellinen ja suora, mutta tahdikas. :)

        Hmm, olen tässä miettinyt tänään ja oikeastaan pitkin vuotta, että mitä tekisin. Välillä tulee tunne, että pyörin kehää ja yritän mahdottomasta mahdollista. Ehkä pitäisi hyväksyä tilanne ja päästää irti ystävä haaveista. Monen mutkan monimutkainen kuvio.

        Tuntuu, etten ole nyt ymmärtänyt jotain. Lyö tyhjää. Siis ystävästäni.

        Hän ei saa sanotuksi jotain suoraan, tunne. Enkä minä kysytyksi.

        Joo, häveliäisyys ei ehkä kuulu valikoimaani, mutta on mulla hienotunteisuutta. Irl vielä enemmän kun täällä internetin syövereissä.

        Väitän itsekkäästi olevani mukava ja helppo tulla juttuun ja toimeen ihminen. :)

        Niinhän sä ootkin hyvin asioihin suhtautuva ja suvaitsevainen. Sellainen ystävä on mieluinen ja harvassa noin yleensäkin.
        Ystäväsi on jossain kaukana, eli hitaasti asianne etenevät:) Koita saada hänet kirjoituksen päähän, niin eiköhän solmut aukene. Sen jälkeen voi olla meno vauhdikasta tai vauhti hyytyy kokonaan. Mutta ethän voi muuten päästä selvyyteen. Osaisinpa avata sulle hänen pandooralippaan. Niin sen tekisin pala palalta luvan kanssa.
        Tilanne on se, missä selvitellä ja pohtia mahdollisuuksia mihinkin.
        Netti lietsoo kuviot aivan erilaisiksi kuin mitä ne yleensä ovat. Se lienee syy, ettei asiat etene toivotulla tavalla toivottuun suuntaan.
        Mahdatko olla malttamaton ystäväsi suuntaan? Olet jonkinlaisessa asemassa ja mahdollisessa suhteessa, jotka ovat jonkinlainen tenkkapoo toiselle?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niinhän sä ootkin hyvin asioihin suhtautuva ja suvaitsevainen. Sellainen ystävä on mieluinen ja harvassa noin yleensäkin.
        Ystäväsi on jossain kaukana, eli hitaasti asianne etenevät:) Koita saada hänet kirjoituksen päähän, niin eiköhän solmut aukene. Sen jälkeen voi olla meno vauhdikasta tai vauhti hyytyy kokonaan. Mutta ethän voi muuten päästä selvyyteen. Osaisinpa avata sulle hänen pandooralippaan. Niin sen tekisin pala palalta luvan kanssa.
        Tilanne on se, missä selvitellä ja pohtia mahdollisuuksia mihinkin.
        Netti lietsoo kuviot aivan erilaisiksi kuin mitä ne yleensä ovat. Se lienee syy, ettei asiat etene toivotulla tavalla toivottuun suuntaan.
        Mahdatko olla malttamaton ystäväsi suuntaan? Olet jonkinlaisessa asemassa ja mahdollisessa suhteessa, jotka ovat jonkinlainen tenkkapoo toiselle?

        Kiitos.

        Joo, kaukana on. Kiireinenkin. Touhukas.

        Pidin useamman kuukauden hiljaisuutta ja muutaman kerran olen ollut yhteydessä. Että en nyt kovin hätäinen. :)

        Malttamaton kyllä varmaan. Mä kaipaan hänen juttuja ja ajatuksia. Voisin lukea ja varmasti kuunnellakin vaikka päiväkausia hänen ajatuksiaan kyllästymättä. Ne on aina mielenkiintoisia ihan sama mitä hän sanoo.

        Yym, olen joo varattu, perheellinen ja väärää sukupuolta minkään romanttisen suhteen, siksi niitä ihastumisen tunteitani yritänkin tukahduttaa. Ne kun ei ole sallittuja mitenkään päin tässä kuviossa.

        Muttei ehkä kuitenkaan estä kaveri olemasta, ehkä ystäväkin jos hyvin käy. Mutta ymmärrät ehkä tilanteen haastavuuden?

        Minusta hän kyllä osaa suhtautua kypsästi näinkin hullunkuriseen tilanteeseen, se on yksi hänen ihailtavista piirteistä. Tuo ymmärrys. Moni muu olisi toivottanut jo painu helvettiin kommentein lähtöpassit.

        Luulen silti ettei hänkään veny mihin vaan ja minä se varmaan enemmän olen hänen seuraa vaille, kun hän minun.

        God natt och sov gott, tähän loppuun. :)


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Kiitos.

        Joo, kaukana on. Kiireinenkin. Touhukas.

        Pidin useamman kuukauden hiljaisuutta ja muutaman kerran olen ollut yhteydessä. Että en nyt kovin hätäinen. :)

        Malttamaton kyllä varmaan. Mä kaipaan hänen juttuja ja ajatuksia. Voisin lukea ja varmasti kuunnellakin vaikka päiväkausia hänen ajatuksiaan kyllästymättä. Ne on aina mielenkiintoisia ihan sama mitä hän sanoo.

        Yym, olen joo varattu, perheellinen ja väärää sukupuolta minkään romanttisen suhteen, siksi niitä ihastumisen tunteitani yritänkin tukahduttaa. Ne kun ei ole sallittuja mitenkään päin tässä kuviossa.

        Muttei ehkä kuitenkaan estä kaveri olemasta, ehkä ystäväkin jos hyvin käy. Mutta ymmärrät ehkä tilanteen haastavuuden?

        Minusta hän kyllä osaa suhtautua kypsästi näinkin hullunkuriseen tilanteeseen, se on yksi hänen ihailtavista piirteistä. Tuo ymmärrys. Moni muu olisi toivottanut jo painu helvettiin kommentein lähtöpassit.

        Luulen silti ettei hänkään veny mihin vaan ja minä se varmaan enemmän olen hänen seuraa vaille, kun hän minun.

        God natt och sov gott, tähän loppuun. :)

        Ole hyvä. Malttamattomuus on hyvä tunnustaa itselle, toiselle sitä ei niinkään tule osoittaa.
        Intuitioni on kokemuksesta toimivaa, välillä turhankin tietoisuuteen pohjautuvaa. On olemassa sellaisia muusaolentoja, joissa sitä on hitusen enemmän kuin jossain toisessa:)
        Olen ymmärtänyt ilman sanojakin erittäin monenlaisia haasteita monessa palstakeitoksessa.
        Itse koen mainitut keitokset mielenkiintoisiksi ja haasteisiksi, en suinkaan luotaantyöntyviksi. Olet symppis, pidän tyylistäsi:)
        Kypsät persoonat ymmärtävät, ei niinkään tavistilanteita. Ja tietävät mitä hyvää vuorovaikutusta saavat aikaan toisilleen.

        Nukuin vaihteeksi kehnonlaisesti. Ensi yön oltava uneliaampi, tai ei muuten aamukukko laula:)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ole hyvä. Malttamattomuus on hyvä tunnustaa itselle, toiselle sitä ei niinkään tule osoittaa.
        Intuitioni on kokemuksesta toimivaa, välillä turhankin tietoisuuteen pohjautuvaa. On olemassa sellaisia muusaolentoja, joissa sitä on hitusen enemmän kuin jossain toisessa:)
        Olen ymmärtänyt ilman sanojakin erittäin monenlaisia haasteita monessa palstakeitoksessa.
        Itse koen mainitut keitokset mielenkiintoisiksi ja haasteisiksi, en suinkaan luotaantyöntyviksi. Olet symppis, pidän tyylistäsi:)
        Kypsät persoonat ymmärtävät, ei niinkään tavistilanteita. Ja tietävät mitä hyvää vuorovaikutusta saavat aikaan toisilleen.

        Nukuin vaihteeksi kehnonlaisesti. Ensi yön oltava uneliaampi, tai ei muuten aamukukko laula:)

        Malttamattomuus on joo vähän ehkä piirre mikä voi säpsäyttää. Etenkin kun on tilaa ja vapauttaa arvostava ihminen. Yritän pysyä pöksyissäni sen malttamattomuuden kanssa. :)

        Ehkä mulla on pienoinen huoli, että kun olen hissuksiin hän ajautuu kauemmas ja kauemmas, kohta en enää tavoita ja kadotan hänet. Sitten kadun kun odottelin ja jahkailin.

        Toisaalta ihastumisen myötä piilee se vaara, että tutummaksi tullessa huomaa lisää ihastuttavia piirteitä ja rakastuu. Sittenhän minä kusessa olen. :D

        Enkä sillä sano, toisissa olosuhteissa ja jos se olisi sallittua rakastuisin enemmän kun mielelläni juuri häneen, jos kehenkä. Se kävis ehkä turhankin helposti, kun pelkkä hymy jo saa siivet selkääni. Hyst, tästä ei hiiskuta muille. :)

        Sydän jätti taaskin kolme lyöntiä väliin. Ei passaa miettiä mitään hymyjä.


        Taidan olla helppo? :D

        Kypsä kuvaa hyvin sinuakin. Helpotat häilyvää oloani keskustelemalla ja tuomalla näkökulmia esiin. Suuresti kiitos sinulle. :)

        Voi harmi, toivottavasti saat ensi yönä nukutuksi hyvin. Äkkiä kostautuu, kun lämminkin vielä ottaa veronsa, jos univelkaa kertyy.

        Helteitä luvassa, niin yöt voi pian olla tukalia. Ei tunnu missään, jos on viilennystä saatavilla.

        Kiitos sulle vielä. Nyt on taas helpompi hymyillä. :)


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Malttamattomuus on joo vähän ehkä piirre mikä voi säpsäyttää. Etenkin kun on tilaa ja vapauttaa arvostava ihminen. Yritän pysyä pöksyissäni sen malttamattomuuden kanssa. :)

        Ehkä mulla on pienoinen huoli, että kun olen hissuksiin hän ajautuu kauemmas ja kauemmas, kohta en enää tavoita ja kadotan hänet. Sitten kadun kun odottelin ja jahkailin.

        Toisaalta ihastumisen myötä piilee se vaara, että tutummaksi tullessa huomaa lisää ihastuttavia piirteitä ja rakastuu. Sittenhän minä kusessa olen. :D

        Enkä sillä sano, toisissa olosuhteissa ja jos se olisi sallittua rakastuisin enemmän kun mielelläni juuri häneen, jos kehenkä. Se kävis ehkä turhankin helposti, kun pelkkä hymy jo saa siivet selkääni. Hyst, tästä ei hiiskuta muille. :)

        Sydän jätti taaskin kolme lyöntiä väliin. Ei passaa miettiä mitään hymyjä.


        Taidan olla helppo? :D

        Kypsä kuvaa hyvin sinuakin. Helpotat häilyvää oloani keskustelemalla ja tuomalla näkökulmia esiin. Suuresti kiitos sinulle. :)

        Voi harmi, toivottavasti saat ensi yönä nukutuksi hyvin. Äkkiä kostautuu, kun lämminkin vielä ottaa veronsa, jos univelkaa kertyy.

        Helteitä luvassa, niin yöt voi pian olla tukalia. Ei tunnu missään, jos on viilennystä saatavilla.

        Kiitos sulle vielä. Nyt on taas helpompi hymyillä. :)

        Sulla ei pitäis olla mitään ongelmaa piilevien vaarojen suhteen, on teillä sen verran välimatkaa. Toinen saattaa kamppailla vastaavien ajatusten kanssa. Tulee mietittyä miten tässä näin pääsi käymään.
        Hys hys, osaan pitää sun äänettömän salaisuuden helposti, voit luottaa sanaani:)
        Mielelläni annan omaa perspektiivistä ajatusta jos on aihetta. Ja samalla se toimii monella lailla, jotka pitävät ajatusten vaihdosta.
        Pyrkinyt nykyään olemaan ja toimimaan järjen vastaisesti, mihin joutunut opettelemaan pitkän kaavan kautta. Aihe tuskin kiinnostaa, enkä vaivaa sua aiheella koko yötä.
        Helteitä pukkaa yötä-päivää tämän viikon. Iltasuihkussa käynti ja viileän täkin alle, niin eiköhän päästä aamuun silmät kiinni.

        Kiitos itsellesi. Hymyilen myös aika ajoin. Nyt on helposti sen paikka:)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sulla ei pitäis olla mitään ongelmaa piilevien vaarojen suhteen, on teillä sen verran välimatkaa. Toinen saattaa kamppailla vastaavien ajatusten kanssa. Tulee mietittyä miten tässä näin pääsi käymään.
        Hys hys, osaan pitää sun äänettömän salaisuuden helposti, voit luottaa sanaani:)
        Mielelläni annan omaa perspektiivistä ajatusta jos on aihetta. Ja samalla se toimii monella lailla, jotka pitävät ajatusten vaihdosta.
        Pyrkinyt nykyään olemaan ja toimimaan järjen vastaisesti, mihin joutunut opettelemaan pitkän kaavan kautta. Aihe tuskin kiinnostaa, enkä vaivaa sua aiheella koko yötä.
        Helteitä pukkaa yötä-päivää tämän viikon. Iltasuihkussa käynti ja viileän täkin alle, niin eiköhän päästä aamuun silmät kiinni.

        Kiitos itsellesi. Hymyilen myös aika ajoin. Nyt on helposti sen paikka:)

        No ei vaaraa sikäli, että nenätysten oltaisi. Vaan enhän tunnu tarvitsevan nenätystäkään, kun jo villiinnyn ihmisestä. :)

        Hmm, en tiedä niin mitä somassa päässään miettii minusta. En osaa edes arvata.

        Huh, salaisuus on tallessa. Äänetön mutta ehkä vähän näkyvillä. :D

        Kuten sanoin, sanon mitä ajattelen...

        Perspektiivi on hyvästä, joskus kun sitä ei kukaan ole antamassa, junnaa. Takkuaa.
        Et sinä vaivaa, voit toki kertoa jos haluat tarinasi pitkän kaavan kautta. :)

        Toivottavasti unta riitti aamuun?

        https://youtu.be/IlE_ZVSPbxI

        Siivet selässä tuli mieleeni, että siitä on olemassa kappalekin.

        Mukavaa torstaita. Keep on smiling. :)


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        No ei vaaraa sikäli, että nenätysten oltaisi. Vaan enhän tunnu tarvitsevan nenätystäkään, kun jo villiinnyn ihmisestä. :)

        Hmm, en tiedä niin mitä somassa päässään miettii minusta. En osaa edes arvata.

        Huh, salaisuus on tallessa. Äänetön mutta ehkä vähän näkyvillä. :D

        Kuten sanoin, sanon mitä ajattelen...

        Perspektiivi on hyvästä, joskus kun sitä ei kukaan ole antamassa, junnaa. Takkuaa.
        Et sinä vaivaa, voit toki kertoa jos haluat tarinasi pitkän kaavan kautta. :)

        Toivottavasti unta riitti aamuun?

        https://youtu.be/IlE_ZVSPbxI

        Siivet selässä tuli mieleeni, että siitä on olemassa kappalekin.

        Mukavaa torstaita. Keep on smiling. :)

        Hahaa, jo on teillä aikamoinen siipien räpistely ollut, hyvä täälläkin tietää:) Etten vaan sotke kuvioitanne, kun näkyvyys lietsoo välillä raketin vauhdilla. Spontaanina ja hyvin nukkuneena ja kohti weekendiä tuppaa asiat loksahtamaan ajalleen.
        Kannattaako aina kaikkea tyrkyttää, enhän tiedä edes kuka olet:) Monet asiat kulkevat omaa tietään, joka tulee oikeaan paikkaan kun on niiden aika.

        Torstai käynnistynyt vauhdilla. Kuuma päivä edessä ja hymy naamarissa maskin alla, tai sitten ei :)

        Kiitos, hyvää tätä päivää. Pitäiskö toivottaa jopa monikossa?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hahaa, jo on teillä aikamoinen siipien räpistely ollut, hyvä täälläkin tietää:) Etten vaan sotke kuvioitanne, kun näkyvyys lietsoo välillä raketin vauhdilla. Spontaanina ja hyvin nukkuneena ja kohti weekendiä tuppaa asiat loksahtamaan ajalleen.
        Kannattaako aina kaikkea tyrkyttää, enhän tiedä edes kuka olet:) Monet asiat kulkevat omaa tietään, joka tulee oikeaan paikkaan kun on niiden aika.

        Torstai käynnistynyt vauhdilla. Kuuma päivä edessä ja hymy naamarissa maskin alla, tai sitten ei :)

        Kiitos, hyvää tätä päivää. Pitäiskö toivottaa jopa monikossa?

        Se on minun villikko luonteeni, kun välillä villiintyy ja riehaantuu. :)

        Ei kai tässä sotkettavaa ole. Osaan itse sotkea tarpeeksi. Mutta hyvää viikonloppua! :)


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Öö, en oikeastaan ole impulsiivinen. Ehkäpä sopeutuva ja mukautuva, hyväksyvä? Mun ei tarvi saada aina päättää, kiva jos toinenkin joskus ottaa päätösvastuun. Se sopii mulle.

        Pikemminkin liiankin harkitseva, mutta pelle, lapsellinen, koominen ja spontaani saatan olla esim. huumorissa, saatan yllättää toisen spontaanisti heittäytyen tahallaan hölmöksi, naurettavaksi, tykkään viihdyttää ja nauraa itsekin itselleni, saatan päättää lähteä johonkin ihmettelemään piristyäkseni, ehdottaa jotain yllättäin, järjestellä huonekalut uuteen uskoon, perustaa perennapenkin jne.

        Muuten kyllä olen tylsänkin tasainen ja turvallisuus edellä ja harkiten etenevä.

        Luulen että tuohon minussa aina kyllästytäänkin, en yllätä tarpeeksi. Muhun voi luottaa liikaa. Ihmiset alkaa pitämään itsestäänselvyytenä. Ehkä joku turvallisuuteen ja pysyvyyteen tyytyväinen voisi olla ikionnellinen minun kanssa.

        Heh, olen kyllä joskus miettinyt miltähän mun aivojeni tuotteet täällä ketjuissa näyttää. Välillä mietin, että ehkäpä tuon olisi voinut jättää vaikka kirjoittamatta. Siinä mielessä kyllä olen impulsiivinen ja spontaani, että en paljon häpeile sanoa asioita kuten ne näen ja koen, tunnen.

        Kehtaan olla aito itseni. Eikä se aina välttämättä ole mulle eduksi. :D

        Mutta ei se mua haittaa. Se haittaa jos loukkaan jotakuta harkitsemattomuuttani, ne jää kyllä helposti harmittamaankin.

        Välillä saan siitä noottiakin sitten. :)

        Valitettavasti en tuota keijukaiseksi nimeämääni näe irl. Asutaan aika kaukana toisistamme, joten törmääminen katukuvassa ei ole odotettavaa.

        Olishan se mukavaa, kun voitais nähdä ja ehkä jos hänelle sopii, käydä joskus yhdessä vaikka syömässä, kahvilla, kuuntelemassa musiikkia, muuta kulttuurielämyksiä käyden.

        Kyllä mä mieluusti viettäisin vapaa päivää hänen seurassaan ja kanssaan. Olisin aika avoin mille vaan toteutuskelpoiselle idealle.

        Mutta, jos joskus törmätäänkin, niin ehdottomasti hymyilen ja pysöhdyn juttelemaan. En voisi kävellä hänen ohi reagoimatta häneen mitenkään. Se olis ihan ylivoimaista edes yrittää moista. :)

        Palikka mikä palikka. :D

        Tää on se mies, joka esiintyy myös naisena ja turhaa höpöttää on siis trolli. Ei mitää perää näis jutuissa!!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tää on se mies, joka esiintyy myös naisena ja turhaa höpöttää on siis trolli. Ei mitää perää näis jutuissa!!

        Heh, mies joka esiintyy naisena?

        Tuo ei itsellä tullut mieleenkään. Hyvä että sinä tiedät. :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tää on se mies, joka esiintyy myös naisena ja turhaa höpöttää on siis trolli. Ei mitää perää näis jutuissa!!

        Vaikene ja ole hiljaa hyvän sään aikana. Tai muuten lennät avaruuteen!


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Se on minun villikko luonteeni, kun välillä villiintyy ja riehaantuu. :)

        Ei kai tässä sotkettavaa ole. Osaan itse sotkea tarpeeksi. Mutta hyvää viikonloppua! :)

        Villikko luonne pitää pyörät pyörimässä, eikä ole koskaan turhan tylsää. Et sinä mitään sotke silmissäni, sopivasti vaan muljahtelee siipien alla:)
        Valikoiva muistinmenetys kaikkineen on varteenotettava puolustus ja on luvallinen jos mitä.
        Itteesi et saa ottaa, ei ole mitään syytä. Anna sotkujen olla, mennä ja tulla, mitä niitä miettimään.
        Nytkö viikonlopun viettoon, pidennettyyn sellaiseen. Hyvää sullekin kun starttaat:)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Villikko luonne pitää pyörät pyörimässä, eikä ole koskaan turhan tylsää. Et sinä mitään sotke silmissäni, sopivasti vaan muljahtelee siipien alla:)
        Valikoiva muistinmenetys kaikkineen on varteenotettava puolustus ja on luvallinen jos mitä.
        Itteesi et saa ottaa, ei ole mitään syytä. Anna sotkujen olla, mennä ja tulla, mitä niitä miettimään.
        Nytkö viikonlopun viettoon, pidennettyyn sellaiseen. Hyvää sullekin kun starttaat:)

        Kunhan ei sotkeentuisi pyöriinsä. :P


        Käykö auringonpistos ja sekojen puhuminenkin puolustuspuheeksi? :D

        Vaikka syy oliskin jumalaisen ihana nainen, jumalaisen kauniina kukkakuosissa tms?

        No nyt melkeen täytyy viikonloppu aloittaa, huomenna täytyy pistää hihat heilumaan. Pari päivää olen ollut laiskiaisena, nurmikko kaipaa taas ajelunsa, huusholli siivoojansa ja kyläänkin pitäisi ehtiä.

        Pidän hiljaisen huomisen.

        Kiitti. :)

        https://youtu.be/_zkjngo5Lww


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Kunhan ei sotkeentuisi pyöriinsä. :P


        Käykö auringonpistos ja sekojen puhuminenkin puolustuspuheeksi? :D

        Vaikka syy oliskin jumalaisen ihana nainen, jumalaisen kauniina kukkakuosissa tms?

        No nyt melkeen täytyy viikonloppu aloittaa, huomenna täytyy pistää hihat heilumaan. Pari päivää olen ollut laiskiaisena, nurmikko kaipaa taas ajelunsa, huusholli siivoojansa ja kyläänkin pitäisi ehtiä.

        Pidän hiljaisen huomisen.

        Kiitti. :)

        https://youtu.be/_zkjngo5Lww

        Kaupunkikuva vilisee silmänruokaa pikkupikku kukka-kledjuissa, hymyhuulissa maskin takana, silmäin sopivissa tuiskeissa ja ties missä auringon saattamissa myhäilyissä.
        Moni jutska onnistuu maskin takaa, pelottavan helposti:)

        Viikonloput läpeensä tuppaa menemään vauhdin saattelemina. Olisi epänormaalia jos ei vauhtia olisi erinäisin tavoin. Ohjeistettava menot ja männynkävyt suurin piirtein järjestykseen, silloin säästyy suurimmilta katastrofeilta. Takapakkeja tulee varmasti. Niitä ei voi välttää, koska aina ei muista mikä piti jättääkin tänään tekemättä.Ei se mitään.
        Huomioithan sisäkukat, jos talven jälkeen olet saanut pidettyä hengissä ne ainokaiset, tai edes sen yhden:)

        "Mitä linkki sisältää"? Kysyn, koska en juurikaan niitä kaipaa. Onko musaan liittyvä?

        Hiljaisia siivous- sun muu -päiviä kuumuuden saattelemina.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kaupunkikuva vilisee silmänruokaa pikkupikku kukka-kledjuissa, hymyhuulissa maskin takana, silmäin sopivissa tuiskeissa ja ties missä auringon saattamissa myhäilyissä.
        Moni jutska onnistuu maskin takaa, pelottavan helposti:)

        Viikonloput läpeensä tuppaa menemään vauhdin saattelemina. Olisi epänormaalia jos ei vauhtia olisi erinäisin tavoin. Ohjeistettava menot ja männynkävyt suurin piirtein järjestykseen, silloin säästyy suurimmilta katastrofeilta. Takapakkeja tulee varmasti. Niitä ei voi välttää, koska aina ei muista mikä piti jättääkin tänään tekemättä.Ei se mitään.
        Huomioithan sisäkukat, jos talven jälkeen olet saanut pidettyä hengissä ne ainokaiset, tai edes sen yhden:)

        "Mitä linkki sisältää"? Kysyn, koska en juurikaan niitä kaipaa. Onko musaan liittyvä?

        Hiljaisia siivous- sun muu -päiviä kuumuuden saattelemina.

        Eipä ole kaupungilla tullut vuosikausiin hengailtua. Ei ole ehtinyt, kyennyt, viitsinyt.

        Varmaan siellä näkisi kaikenlaista mielenkiintoista kiitäjää. :)

        Maskit kätkee taakseen suun ja nenän, ikävää kun ei niitä näe.

        Sisäkukat peräti 2 hengissä 5:stä. :D

        Musiikkia sisältää. Siivous sellaista. :)

        Nyt tämän killisilmän luomet tuntuu dumbbereilta, pitää nukkua. Hyvät yöt, kesäkiitäjä. :)


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Eipä ole kaupungilla tullut vuosikausiin hengailtua. Ei ole ehtinyt, kyennyt, viitsinyt.

        Varmaan siellä näkisi kaikenlaista mielenkiintoista kiitäjää. :)

        Maskit kätkee taakseen suun ja nenän, ikävää kun ei niitä näe.

        Sisäkukat peräti 2 hengissä 5:stä. :D

        Musiikkia sisältää. Siivous sellaista. :)

        Nyt tämän killisilmän luomet tuntuu dumbbereilta, pitää nukkua. Hyvät yöt, kesäkiitäjä. :)

        Kiitäjiä pörrää tosin harvemmin asutuilla maillakin. Surisee enemmän ja vähemmän. Lintujen siritykset selvempiä kaupunkien ulkopuolella, vaikka pianhan ne äänet vaikenee. Poikaset lähtevät lentoräpiköimisiin.
        Ok, musiikki on elämän eliksiiriä. Oma suukapula on tottuneesti siivousintouttajana. Kiitos kuitenkin.
        Killisilmä:D
        Nukkua ja syödä täytyy. Nyt on unen aika. Sopivia unia killisimmu:)


    • Anonyymi

      Hän ei ole koskaan hymyillyt minulle. Ei unessa eikä valveilla . Totaalinen tabula rasa.

      • Anonyymi

        Hah! Samat sanat.


    • Anonyymi

      Monesti olen hymyillyt ja jutellut naiselle, vaikka en ole nähnyt häntä reiluun vuoteen. m>n

    • Anonyymi

      Hyvä kysymys. Kyllä vain ja aika useinkin.

    • Anonyymi

      Olen, silloin kun kaipasin hyvin kauan tuntemaani ihmistä. Kaipaaminen loppui vuosia sitten.

    • Anonyymi

      Päivittäin, sanatonta viestintää 😄 Tai sitten se on vain minun harhaluulo 🤖

    • Anonyymi

      Sattuma mainittu. KuNyt tulivuoretkin valjastetaan bitcoinlouhintaanvituskuva toimivasta…

      Uusi Suomi
      34 | 36
      On tää hirveetä..

    • Anonyymi

      Kyllä viimeksi eilen kun olit mun vieressä.

    • Anonyymi

      Todella usein ja huolestun heti kun en tunne.

    • Anonyymi

      Tunnen. Hänen kiihtymyksensä tunnen voimakkaimmin. Tämän tunnistaminen välittyy rakkaudessa, missä yhdistyy kolme merkittävää asiaa samaan aikaan.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      103
      1595
    2. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1234
    3. Mitä oikein

      Näet minussa? Kerro.
      Ikävä
      88
      1157
    4. Lopeta tuo mun kiusaaminen

      Ihan oikeasti. Lopeta tuo ja jätä mut rauhaan.
      Ikävä
      139
      1076
    5. Mika Muranen juttu tänään

      Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras
      Sananvapaus
      2
      1062
    6. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      586
      1029
    7. Kotipissa loppuu

      Onneksi loppuu kotipizza, kivempi sotkamossa käydä pitzalla
      Kuhmo
      20
      950
    8. Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."

      Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih
      Tv-sarjat
      8
      922
    9. Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."

      Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum
      Tv-sarjat
      12
      816
    10. Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa

      On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida
      Kokkola
      9
      731
    Aihe