Tiesitkö tämän Elviksestä?

Todella mielenkiintoista

Kirjahyllystäsi puuttuu pari kirjaa, ne parhaat:)
Peter Guralnick, ''Nuori Elvis'' sekä ''Graceland''
Asiantuntijoiden mielestä parhaat kirjar Elviksestä.
https://like.fi/kirjat/elvis-graceland-1960-1977-up/

En tiä. Mut muistan sen päivän kun elvis kuoli. The king is dead. Suurin kaikista.

KYMMENEN PROSENTIN LAULAJA

Vuonna 1958 Elvis tuotti 10 prosenttia RCA:n liikevaihdosta. RCA käytti lehtitietojen mukaan rahat lähinnä väritelevisiokokeiluihin.

Kun Elvis esiintyi vuodesta 1969 alkaen Las Vegasissa, kaupungin kaikkien hotellien ja kasinoiden liikevaihto kasvoi 10 prosenttia. Elvis veti niin paljon väkeä paikalle, että nekin hotellit ja kasinot, joilla ei ollut mitään tekemistä hänen konserttiensa kanssa, nettosivat muhkeat rahat.

Olin kansakoulun neljännellä 1957 kun käytiin kavereiden kanssa kiistaa siitä kumpi on parempi laulaja, Elvis Presley vai Tommy Steele.

50-luvulla kerrottiin yleisenä "tietona", että Elvis teki omakustannuslevynsä syntymäpäivälahjaksi äidilleen. En tiedä, mistä tämä "tieto" lähti liikkeelle, ehkä manageri Tom Parkerilta tai joltakulta muulta, jonka intresseissä oli lisätä Elviksen levymyyntiä ja kiillottaa Elviksen julkista kuvaa.

Tietääkseni Elvis itse ei mitään tällaista koskaan sanonut. Hän oli hyvin kasvatettu mammanpoika, joka tuskin halusi levittää tällaista valhetta.

Elvis astui levyttämään ensimmäisen kerran heinäkuussa 1953. Hänen äitinsä syntymäpäivä oli 25. huhtikuuta. "Syntymäpäivälahja" oli toisin sanoen joko kolme kuukautta myöhässä tai yhdeksän kuukautta etuajassa. Sitä paitsi perhe oli niin köyhä, ettei sillä ollut levysoitinta.

Tosiasiassa Elvis vain elätteli toiveita, että hänen lahjansa huomattaisiin Sun-studiolla, kuten vuotta myöhemmin kolmannella yrityksellä kävikin.

Elviksen eniten myyty single oli It's Now Or Never, jota myytiin yhdeksän miljoonaa kappaletta. 70-luvun haastattelussa Elvis nimeää sen mielikappaleekseen omista levytyksistään.

TTE

Elvis ei koskaan sijoittanut rahojaan mihinkään tuottavaan, hän vain kulutti ne ostamalla tavaraa ja palveluja. Tähän lienee syynä, että hän peri vanhemmiltaan hyvin vähäisen määrän taloudellista lahjakkuuta ja taitoja.

Elviksen lapsuuskoti oli rutiköyhä, ja Elviksen isä ei tajunnut raha-asioista juuri mitään. Hän jäin 1930-luvulla kiinni shekin väärentämisestä. Vernon Presley oli lisännyt yhden nollan saamaansa shekkiin, mennyt sen kanssa pankkiin ja luullut, että pankki maksaa hänelle automaattisesti kymmenen kertaa enemmän rahaa shekistä kuin siihen oli alun perin merkitty.

Elviksen isälle ei juolahtanut mieleen, että shekin kirjoittaja saattaisi huomata summan kymmenkertaistuneen. Vernon Presley joutui vankilaan shekkiväärennyksensä vuoksi, eikä Elvis ymmärrettävästi maininnut asiaa kuuluisuuteen noustuaan.

TTE

Elviksen äiti Gladys ei pitänyt siitä, että hänen rakas poikansa nousi maailmanmaineeseen. "Kunpa hän lopettaisi nyt heti, se tekisi minusta hyvin onnellisen," äiti sanoi jo vuonna 1956. Vuonna 1958 äitiä huolestutti, miten Elvis pärjäisi armeijassa.

Gladys Presley oli alkoholisti. Gracelandissä oli tyhjiä oluttölkkejä hänen jäljiltään siellä sun täällä. Äidin kunto laski heti vuoden 1956 alusta, jolloin Elviksen kansainvälinen ura alkoi. Manageri Tom Parkerista Gladys ei pitänyt lainkaan, ja se lisäsi hänen masennustaan.

Ryyppääminen aiheutti maksakirroosin, johon Gladys kuoli 14.8.1958 46-vuotiaana. Ehkä äidin alkoholismi aiheutti sen, että Elvis ei koskaan pitänyt kodissaan alkoholijuomia, ei edes olutta jääkaapissaan.

TTE

On yleinen väärä luulo, että Elvis ei koskaan esiintynyt ulkomailla. Vuonna 1957 Elviksellä oli pari esiintymistä Kanadassa. Elviksen managei Andreas Cornelis van Kuijk oli tullut 20-vuotiaana laittomasti Yhdysvaltoihin, eikä siitä syystä halunnut hakea passia, jolloin hänen todellinen nimensä ja tilansa olisivat paljastuneet. Niinpä nimensä Tom Parkeriksi vaihtanut manageri jäi USA:han, kun Elvis esiintyi Kanadassa.

Elvis itse olisi kovasti halunnut konsertoida mm. Euroopassa, ja vaikka esimerkiksi Japanista tarjottiin Elviksen esiintymisistä tähtitieteellisiä summia, mikään ei kääntänyt Parkerin päätä. Eikä Elviksellä ollut tarpeeksi omaa tahtoa luopua managerista, joka oli nostanut hänet ryysyistä rikkauteen.

TTE

ELVIS PARIISISSA

Vastoin yleistä luuloa, Elvis kävi muissakin maissa kuin Länsi-Saksassa, vaikka esiintymiset rajoittuivatkin USA:han ja Kanadaan. Armeija-aikanaan Elvis lomaili Pariisissa majoittuen hotelli Hôtel de Gallesiin Joe Espositon kanssa.

Joe varasi heille paikat Lidoon. Taksimatkalla sinne miehet kiersivät autossa tunnin verran Pariisin nähtävyyksiä katselemassa. Lidossa he katselivat hyvin muodostuneiden tanssijoiden paljaita pampuloita. Tanssijat vilkuilivat tuon tuosta Elviksen aitioon esityksen aikana.

Shown jälkeen Elvis ja Joe kutsuttiin takahuoneeseen tutustumaan tyttöihin. He viettivät iltaa yhdessä ja lopuksi Elvis kutsui joukon tyttöjä majoittumaan yöksi sviittiinsä hotelliin. Kaikille ei riittänyt sänkyjä, joten osa nukkui sohvilla ja jopa lattialla.

Aamulla herättyään Joe Esposito näki kauniita tyttöjä kaikkialla ja kirjoittaa kirjassaan "Good Rockin' Tonight": I thought I had died and gone to heaven. (Luulin kuolleeni ja tulleeni taivaaseen.)

TTE

Elviksen rahankäyttö oli holtitonta, mutta koska sitä yleensä tuli riittävästi, ei hänellä suurta hätää koskaan ollut. Pari vuotta ennen kuolemaansa Elvis kyllästyi vuokraamaan lentokoneita keikkamatkojaan varten ja osti useita lentokoneita, joista Joe Espositon hankkima 17 vuotta Delta Airlinesia palvellut nelimoottorinen Convair Coronado 880 maksoi 250 000 dollaria ja nimettiin Lisa Marieksi Elviksen tyttären mukaan.

Kun Esposito soitti Elvikselle ja kertoi löytäneensä tämän toivomusten mukaisen koneen, Elvis käski ostaa se. "Etkö halua nähdä sitä ensin?" Esposito kysyi. "Minä tiedän, miltä nelimoottorinen matkustajakone näyttää," Elvis vastasi.

Koneen sisustukseen meni 450 000 taalaa, ja tämä oli hieman liikaa Elviksen sen hetkiselle taloudelliselle tilanteelle, joten hän joutui ottamaan pankista lainaa Gracelandiä vastaan.

Kone oli vanha ja epätaloudellinen kerosiinisyöppö, mutta toisaalta sillä lennettiin tietysti paljon vähemmän kuin normaalilla reittikoneella.

Rahaa ei tullut Elvikselle enää viimeisinä vuosina samaan tapaan kuin aikaisemmin. Tämä johtui mm. siitä, että hän ei enää tehnyt elokuvia, jotka 50- ja 60-luvuilla olivat taanneet tasaisen rahavirran. Levytkään eivät enää kayneet kaupaksi samaan tapaan kuin uran alkuaikoina.

Valtaosa Elviksen tuloista vuoden 1973 jälkeen tuli konserttikiertueista, mutta toistuvat sairastelut aiheuttivat tulonhankintavaikeuksia. Vaikka Elvis tienasikin laulajaksi ja näyttelijäksi erinomaisesti, hänen tulonsa kalpenevat olemattomiksi verrattuna tosirikkaisiin ihmisiin.

Kun Elvis kuoli, Helsingin Sanomissa oli pieni yhden palstan levyinen maininta, että hänen pankkitilillään oli 280 000 dollaria. En muista uutislähdettä, mutta tieto tuntuu uskottavalta.

Olin kesäkuussa 1979 Memphisissä. Gracelandin portti avattiin joskus viikonloppuisin kadulla odottaville faneille ilmaiseksi, jotta he pääsivät kulkemaan Elviksen haudalle ja katselemaan puutarhaa. Yhteenkään rakennukseen ei päästetty ketään.

Otin valokuvan pihakäytävän viereen pannusta käsin kirjoitetusta taulusta, jossa kerrottiin Gracelandin ylläpitokustannusten olevan korkeita, ja pyydettiin ihmisiä lahjoittamaan rahaa vieressä olleeseen laatikkoon.

Elviksen isä, joka kuoli muutama päivä myöhemmin Gracelandissä, toisin sanoen kerjäsi rahaa.

Elvis olisi halunnut vakavia elokuvarooleja, ja pari sellaista hänelle suotiinkin. Kun elokuvien tuottajat huomasivat, että filmit toivat enemmän rahaa, jos Elvis lauloi niissä, Elviksen tulevaisuus näyttelijänä oli lyöty lukkoon.

Kuitenkin vielä 70-luvun puolivälissä Elvikselle tarjottiin roolia filmissä A Star Is Born. Manageri Parker kuitenkin hylkäsi tarjouksen, koska tuottaja halusi Barbra Streisandin nimen ensimmäiseksi ennen Elviksen nimeä elokuvan mainoksiin ja alkuteksteihin.

Tämäkin on hyvä esimerkki Parkerin vaikutusvallasta Elviksen uralla.

Elviksen nimi mainitaan usean 50-luvulla levytetyn kappaleen tekijäluettelossa. Elvis ei kuitenkaan säveltänyt ainoatakaan lauluaan. RCA:n väki ja manageri Parker selittivät Elvikselle, että koska Elviksellä oli iso rooli kappaleiden sovituksissa, hän oli oikeutettu saamaan kappaleista rojalteja tälläkin perusteella.

Laulujen varsinaiset tekijät myöntyivät tähän käytäntöön, koska muussa tapauksessa oli vaara, että Elvis ei levyttäisi heidän laulujaan, ja valtavat myyntimäärät toivat joka tapauksessa muhkeat tuotot tekijöillekin.

Kun Elvis lopulta sai selville, että hänellä ei ollut oikeuksia tekijärojalteihin, hän kielsi panemasta nimeään kappaleiden tekijäksi. Omien sanojensa mukaan Elvis on osallistunut vain yhden laulun tekemiseen. Hän kirjoitti sanat yhteen Love Me Tender -laulun säkeistöön. Valitettavasti hän ei tietääkseni koskaan sanonut, mikä säkeistö se oli.

Lokakuun 30. päivän iltana 1960 kello 18.30 Elvis aloitti Nashvillessä RCA:n studio B.ssä seuraavan päivän aamuun asti kestäneen His Hand In Mine -albumin levytyssession. Samalla tuli levytettyä myös kappale Crying In The Chapel, jota ei kuitenkaan kelpuutettu tuolle älppärille, koska RCA:n mukaan siitä ei saatu kelvollista versiota nauhalle.

Viisi vuotta myöhemmin RCA kuitenkin kaivoi tuon taltioinnin holveistaan ja julkaisi sen vuonna 1965 pääsiäissesongin aikaan singlenä. Levy nousi Britanniassa listaykköseksi ja USA:ssa kolmoseksi ja sitä myytiin pelkästään Yhdysvalloissa kultalevyyn vaaditut miljoona kappaletta.

(Ernst Jorgensen: Elvis Presley — A Life In Music, The Complete Recording Sessions)

TTE

Elvis kärsi tavallisten pulliaisten tapaan myös alemmuuskomplekseista. Hän oli sitä mieltä, että hänen kaulansa oli liian pitkä, minkä vuoksi hän käytti konserteissaan asua, jossa oli hyvin korkea kaulus.

Elvis halusi olla ykkönen kaikessa. Kerran hän meni seurueensa kanssa keilaamaan. Koska Elvis ei ollut koskaan keilannut, keilapallo meni tietysti minne sattui. Porukassa oli kuitenkin yksi (jonka nimeä en tähän hätään muista), joka oli jonkin verran joskus harrastanut keilailua.

Koska Elvis ei ollut ryhmän paras keilaaja, tuo vierailu keilahallissa jäi viimeiseksi.

TTE

Elvis is King

Hah.. viesti poistettu joka kertoi hänen olevan elossa. 86v Uutta nimeä ei mainittu.

Elvis myi oikeudet ennen 1973 tehtyihin kappaleisiin 1973 vuonna. Summa oli ilmeisen suuri. Elvis tarvitsi avioeron rahoittamiseen isomman summan, joten tuo temppu oli tehtävä. Siinä meni samalla yksi merkittävä tasaisen tulon lähde. Rojaltimaksut nimenomaan tulivat 1955-1972 välisenä aikana tehdyistä kappaleista. Ei niitä hirveästi kertynyt 1973 alkaen tehdystä tuotannosta. Vähän semmoista kädestä suuhun eloa Elviksen elämä oli viimeiset 4-5 vuotta. Hän tienasi hyvin, mutta kulut olivat isot myös. Liikaa henkilökuntaa ja turhia heräteostoksia. Esim 2 suihkukoneen ylläpito oli todella kallista. Parker vei puolet tuloista, joten sekin nakersi kassavirtaa. Elvis olisi luultavasti tehnyt vararikon viimeistään 1980-luvun alkupuolella jos olisi elänyt. Tulot pienenivät tasaisesti 1973 vuodesta alkaen, mutta menot eivät. Taloudellisesti parasta aikaa Elviksellä oli 60-luku silloin tuli rojalteja vanhoista levyistä ja uusista hyvin. Elokuvista tienasi mukavat summat ja ei ollut kuluja kiertueista, koska hän ei juuri esiintynyt 1961-1968 välisenä aikana.

Äidin kuoleman ja armeijan jälkeen Elvis oli niin pohjilla että tarvitsi Frank Sinatran kainalokepikseen ensimmäiseen julkiseen esiintymiseensä..

Sama vuoden 1968 tv-Special jonka esityksen Eversti Parker yritti estää kun kyseessä ei ollut Joulushow..

Parkerin tuottamat ja rojaltyt varmistneet laulut olivat koko 1960-luvun täyttä kuraa ja papaijaa, Elviksen urahan sukelsi pohjamutiin Parkerin suututettua Leiber& Stoller hittinikkarikaksikon...

Tässä muutamia Elviksen ja hänen aikalaistensa kommentteja vuosien varrelta.

"Hän oli kiltti oppilas. Suloinen, se on oikea sana. Ja keskitasoinen."
- Rouva Grimes, Elviksen opettaja koulussa

"Ei hän minuun tehnyt juuri mitään vaikutusta."
- Bill Black, Elviksen ensimmäinen basisti, kitaristi Scotty Moorelle 3.7.1954

"Keneltä kuulostat?"
"En keneltäkään."
- Elvis ja Marion Keisker, Sun-levy-yhtiön sihteeri, ennen kuin Elvis teki ensimmäisen yksityislevynsä 1953

"En tiedä mitään musiikista. Minun hommissani se ei ole tarpeen."
- Elvis 1955

"Hän oli hyvin monitahoinen persoona. Uskomattoman epävarma, ja kuitenkin vakuuttunut omassa mielessään, että hän saisi aikaan jotakin suurta."
- Sam Phillips, Elviksen ensimmäisten levyjen tuottaja

"En epäröisi myydä häntä. Eihän poika ole edes ammattilainen."
- Kemmons Wilson, Sam Phillipsin ystävä ajatuksesta myydä Elvis RCA:lle

"Herra Presleyllä ei ole mitään havaittavaa laulutaitoa."
- Musiikkikriitikko New York Timesissa 1956

"Minä vain laulan, ja siitä tulee mitä tulee. En minä sitä sen kummemmin ajattele."
- Elvis haastattelussa 1956

"Jos jotakin sovituksessa muutettiin, Elvis muutti. Kaikki tehtiin spontaanisti. Mitään ei harjoiteltu."
- Bones Howe, Elviksen levyjen tuottaja 1956

"Amerikan nuorison uusi ihanne on nimeltään Elvis Presley. Mikäli tiedottajamme tuntevat asiaa, Elvis ei varsinaisesti osaa mitään. Hänellä on kylläkin kitara aina mukanaan, mutta soitto lienee epävarmaa."
- Musiikki-Viesti -lehti 1957

"Hän pystyy soluttamaan kurkustaan ennenkuulumattoman ihmeellisiä äännähdyksiä ja hälyä. Hän on viime vuosien suosituimpia levytähtiä, mutta hänen päivänsä - kuten niin monen sensaation ennen häntä - ovat jo luetut."
- Jassion: Sata levytähteä (1957)

"10 vuotta Elviksen kuoleman jälkeen hänenlyvyjään oli myyty miljardi kappaletta, mikä on enemmän kuin kukaan muu artisti tai bändi on myynyt."
- Newsweek 3.8.1987

"Antaisin miljoona dollaria, jos voisin kulkea pitkin katuja tuntemattomana yhden päivän."
- Elvis Presley

"Jopa hänen hautajaisensa vetivät suuremman yleisön (80 000) kuin muiden laulajien konsertit."
-Newsweek 29.8.1977

"Minua ei tulla muistamaan. En ole tehnyt mitään pysyvää. En ole koskaan esiintynyt klassikkofilmissä."
- Elvis toukokuussa 1977

"Tuskin elän kovin vanhaksi."
-Elvis 1975

"Mikä on pahin vika luonteessasi?"
"Olen itsetuhoinen, mutta en mahda sille mitään."
- Elviksen vastaus tyttöystävä Linda Thompsonille

"Ja menestystä oli yksinkertaisesti enemmän kuin Elvis Presley kykeni käsittelemään. Hänestä tehtiin jumala, mutta hän oli vain ihminen, jolla oli ihmisen fyysiset ja henkiset voimat, eikä yhtään enempää."
- The New Musical Express 27.8.1977

TTE

Elviksellä oli iso henkilökunta. Loppu vuosien videopätkissä lavalla näkyy pienikokoinen apumies. Tyypin tehtävä oli laittaa kaulaliinoja Elvikselle, joita tämä faneille heitteli. Lisäksi kaveri toimi mikin pitäjänä. Varmaan kannatti palkka maksaa moisesta hommasta.

Ensimmäinen vakavasti otettava ja luotettavuuteen pyrkinyt Elvis-elämäkerta oli Jerry Hopkinsin "Elvis" vuodelta 1971. Käännän siitä satunnaisia pätkiä siltä täältä. Tämä ensimmäinen kuvaa Elviksen ensimmäisen levyn menestystä kesällä 1954.

Oli vuoden 1954 heinäkuun loppu, ja "That's All Right Mama" oli kolmospaikalla Memphisissä myytyjen country & western -levyjen listalla, missä se pysyi kaksi viikkoa, pomppasi sitten ykköspaikalle ja siitä pois joksikin aikaa, roikkui viidentenä ja kuudentena pidemmän ajan, ja lopulta poistui listoilta joulukuussa.

Se nousi listoille lyhyeksi aikaa myös Nashvillessä ja New Orleansissa, mutta kokonaismyynti oli selvästi alle 20 000. Billboard, USA:n tärkein musiikkilehti, kehui levyä ja sanoi Elviksen olevan "varteenotettava uusi laulaja, joka selviytyy sekä country- että rhythm & blues -tyylistä". Joka tapauksessa levy oli vain paikallinen hitti. Alku oli rohkaiseva, mutta ei poikkeuksellinen.

TTE

Yllättäen Elvikselle tarjoutui tilaisuus heti ensimmäisen levynsä jälkeen esiintyä Nashvillessä countrymusiikin mekassa Grand Ole Opryssä. Tässä pätkiä sen sujumisesta suomeksi käännettynä:

"Meille kaikille Grand Ole Opry oli kaiken huippu," Marion Keisker sanoo. "Se oli paikka, jonne saattoi joskus lopulta päästä, ei heti ensimmäisen levyn jälkeen."

Mario Keiskerin kertoman mukaan Elvis kuljeskeli rakennuksessa ympäriinsä esiintymisensä iltapäivänä ja oli ällistynyt siitä, miten nuhjuinen rakennus oli. Se oli rakennettu vuonna 1892, ja näytti siltä, ettei sitä ollut sittemmin maalattu. Marionin mukaan Elvis hoki jatkuvasti: "Tästäkö minä muka olen uneksinut vuosikaudet?"

Heidät otti vastaan Jim Denny, joka oli Opryn kykytoimiston pomo ja buukkasi kaikki uudet esiintyjät. Marion sanoo: "Hän oli hyvin kiihtynyt. Hän sanoi, että halusi kaikki levyllä esiintyneet soittajat. Hän näki edessään vain Scottyn ja Billyn, ja hänen mielestään muusikkoja piti olla enemmän. Jim Denny arveli, että muusikkoja oli vähintään neljä tai viisi Elviksen lisäksi."

Elvis lauloi That's All Right Maman ja Blue Moon Of Kentuckyn. Niiden jälkeen Jim Denny meni Elviksen luokse ja ehdotti, että tämä palaisi kuorma-autonkuljettajan ammattiin.

(Jerry Hopkins: Elvis)

TTE

Elviksen toinen levy oli Wynodie Harrisin vuonna 1949 julkaisema kappale, jota hän oli käyttänyt "saadakseen porukkaan liikettä", Good Rockin' Tonight. B-puolella oli I Don't Care If The Sun Don't Shine, ja yhden säkeistön kirjoitti Marion Keisker, koska Elvs ei muistanut laulun loppua.

Kappaleen säveltäjä Mac David myöntyi levyn julkaisemiseen, kun hänelle luvattiin, että Marionin nimeä ei mainittaisi levyetiketissä, eikä hänelle maksettaisi rojalteja. Levy ylsi Billboardin Valokeilaan, ja Elvistä kutsuttiin jämäkäksi uudeksi laulajaksi.

Mikä oli kaikkein tärkeintä oli, että Billboard sanoi Elviksen vetoavan countryn, bluesin ja popin kuuntelijoihin. Kaikkiin kolmeen. Harvasta levystä oli sanottu niin aikasemmin. Elvis oli nyt nostettu erikoiskategoriaan.

Outoa oli, että levyä ei myyty niin paljon kuin ensimmäistä, eikä se noussut kolmatta sijaa korkeammalle Memphisissä. Muiden kaupunkien countrylistoille se ei noussut lainkaan.

(Jerry Hopkins: Elvis)

TTE

Jo tässä varhaisessa vaiheessa Elviksen levytyssessioihin oli vakiintunut piirre, joka säilyisi loppuun asti vain vähän muuttuneena. "Jokainen sessio oli rankka kokemus", sanoo Marion (Keisker). "Hänellä ei koskaan ollut mitään etukäteen valmisteltua, ja tilaisuus vain jatkui ja jatkui ja jatkui. Ihan ensimmäiseksi hän halusi tehdä coverin jostakin juuri jossakin jukeboksissa kuulemastaan kappaleesta."

Sam joutui selittämään Elvikselle, ettei hän voinut tehdä niin. Hänen pitäisi tehdä jotakin uutta ja erilaista ja saada muut tekemään covereita hänen levytyksistään. Elvis poikkesi muista SUNin artisteista. Hän ei säveltänyt kappaleitaan. Meidän täytyi luoda ne sillä paikalla ja hetkellä tai käyttää hyväksi lukuisia laulujen kirjoittajiamme.

Eikä Elvis koskaan harjoitellut. Muut tapasivat kiertueidensa jälkeen harjoitella kunnes arvelivat, että heillä oli jotakin levytettäväksi kelpaavaa ja SITTEN he menivät Samia tapaamaan. Ei Elvis. Elviksellä ei koskaan ollut mitään valmiina.

Kaikki kävi aina samalla tavalla kuin silloin kun ensimmäisen kerran kutsuimme Elviksen studioon. Istuuduimme ja annoimme hänen käydä läpi kaikki hänen tuntemat kappaleet tai ainakin ne, jotka hän halusi levyttää, ja me valikoimme muutaman, joihin keskittyisimme.

Jerry Hopkins: "Elvis"
TTE

YouTubeen on ilmestynyt Elviksen uran alkuvaiheita kuvaava hyvin asiallinen dokumenttielokuva vuodelta 2008. Siinä kerrotaan yksityiskohtaista tietoa Tupelosta ja Elviksen vanhemmista 1930-luvulla, myös Vernon Presleyn osuudesta shekkiväärennökseen. Hänet armahdettiin vankilasta kesken kolmen vuoden tuomion.
https://www.youtube.com/watch?v=tW_xDjzjBUY

Elokuva päättyy ajallisesti Elviksen syyskuussa 1956 synnyinkaupungissaan Tupelossa pitämään konserttiin, jossa yleisöä oli enemmän kuin Tupelossa oli asukkaita.

Ihan kaikesta kertojana toimiva Kris Kristofferson ei kerro koko totuutta. Elvis kyllä buukattiin Las Vegasiin huhtikuussa 1956, mutta vähäisen suosion vuoksi sopimus sanottiin irti hyvässä yhteisymmärryksessä ennenaikaisesti. Las Vegasin yleisö oli aikuista väkeä. Ei heitä kiinnostanut Elvis Presleyn kuunteleminen.

TTE

Elvis koki ensimmäisen "mellakkansa" esiintyessään Jacksonvillessä 1955. Teini-ikäiset repivät vaatteet hänen päältään, repivät palasiksi hänen vaaleanpunaisen paitansa ja valkean takkinsa ja kiskoivat kengät hänen jalastaan. Itse asiassa Elviksen henki oli vaarassa, vaikka Elvis vain naureskeli asialle.

Keskelle heinäkuuta 1955 sattui seuraava merkittävä tapaus, kun Baby Let's Play House nousi ensimmäisenä Elviksen levynä yhdelle koko maan kattavista myyntilistoista. Aikaisemmin hän oli ollut vain alueellisilla listoilla, mutta nyt hän oli koko USA:n kattavalla listalla.

Ja seuraavalla viikolla Elvis oli kahdella valtakunnallisella listalla — viidentenätoista country-musiikkilistalla ja yhdentenätoista tiskijukkien eniten soittamien country-kappaleiden listalla.

TTE

Kun tämä levy nousi listoilla, Elviksen viides ja viimainen Sun-yhtiölle tehty levy julkaistiin. Se oli Mystery Train, jonka Sam Phillips ja afroamerikkalainen blueslaulaja Little Junior Parker olivat kirjoittaneet ja joka oli ollut menestys Parkerille muutama vuosi aikaisemmin. Kääntöpuolella oli I Forgot To Remember To Forget, Stan Keslerin kirjoittama countrykappale. Hän oli kirjoittanut myös kappaleen I'm Left, You're Right, She's Gone.

Kun levyä kuljetettiin kauppoihin, eversti Parker ja hänen apulaisensa Tom Diskin alkoivat tapailla Bob Nealiä, Elvistä ja hänen isäänsä keskustellakseen syksyn ja talven suunnitelmista. Näissä tapaamisissa sovittiin, että piakkoin ilmoitettaisiin Elviksen jättävän pian Sunin ja siirtyvän isompaan levy-yhtiöön.

"Käytännössä lähes koko vuoden 1955 käytiin jonkinlaisia neuvotteluja", sanoo Bob Neal. "Minulta kyseltiin millä hinnalla Elviksen sopimuksen voisi ostaa, ja minä lupasin kysyä asiaa Sam Phillipsiltä. Tiedän, että aluksi summa oli vain neljä tai viisi tuhatta dollaria, mutta muistan kun Columbia-yhtiön Mitch Miller soitti minulle ja kysyi hintaa.

Siinä vaiheessa Sam Phillips pyysi 20 000 dollaria. Soitin takaisin Millerille, ja hän sanoi: "Unohdetaan koko homma! Ei yksikään laulaja ole tuon summan arvoinen."

Jerry Hopkins kirjoittaa Elviksen ensimmäisestä televisioesiintymisestä näin:

Elviksen ensimmäisen tv-esiintymisen päivä tammikuun 28. oli kylmä ja sateinen. Elviksen ensimmäisen lp-levyn takakannessa kirjoitettiin: "... hyvin harva uhmasi myrskyä. Salissa oli jonkin verran hytisevää huoltoporukkaa ja lauantai-illan viettäjiä, jotka lähinnä olivat tulleet säätä karkuun.

Ulkona teini-ikäiset ryntäsivät paikan mainoksen ohi läheiselle rullaluisteluradalle. Juuri ennen shown alkua väsynyt promoottori palasi lippuluukulle kädessään kymmeniä lippuja, joita hän ei ollut saanut annettua pois edes ilmaiseksi Times Squaren kaduilla."

Teatteri sijaitsi keskellä Manhattania New Yorkin teatterialueella, ja vaikka Elviksen nimi oli mainoskyltissä, siihen ei juuri kiinnitetty huomiota. Hän oli aiheuttanut mellakoita etelässä, mutta New Yorkissa hyvin harva musiikkialalla työskentelevä oli kuullut hänestä.

- Jerry Hopkins: Elvis

TTE

Seuraava pätkä kuvaa Elviksen levytyksiä RCA:lle vuonna 1956:

"Kun aloimme levytykset," Steve Sholes sanoi, "hän piti kitaraansa niin ylhäällä, että se tuntui olevan hänen suussaan, ja yritimme saada myös hänen äänensä mukaan, koska tuohon aikaan ei nauhoitettu usealle uralle. Kitaran ääni oli niin kova, että hänen äänensä hukkui sen alle."

"Siirtelimme mikkiä eri paikkoihin, ja lopulta päädyimme käyttämään ukuleleelle tarkoitettua huopaplektraa. Hän soitti kitaraa niin rajusti, että aina parin kolmen oton jälkeen katkesi kieli. Ja hän katkoi kieliä vielä huopaplektrallakin."

"Muistan, että hän pudotti plektran kesken yhden oton, mutta jatkoi soittamista sormillaan. Kun kappale päättyi, hänen sormistaan vuoti verta. Niinpä kysyin: Mikset lopettanut? 'Nooh, se sujui niin hyvin, etten halunnut keskeyttää.'

Jerry Hopkins: Elvis
TTE

Sun-levy-yhtiön omistaja Sam Phillips kertoi mielellään medialle, miten hän "löysi" Elviksen levy-yhtiönsä tähdeksi. Hänen versionsa tarinasta on vain puoliksi totta.

Pitää paikkansa, että kun Elvis muusikkokavereidensa kanssa jammaili kappaletta "That's All Right, Mama", Sam Phillips tajusi sen mahdollisuudet, ryntäsi studioon ja kehotti poikia aloittamaan sen alusta, että hän saisi sen nauhalle.

Tätä ennen oli kuitenkin tapahtunut paljon. Elvis oli studiossa ensimmäisen kerran jo kesällä 1953, jolloin Sam Phillipsin sihteeri Marion Keisker kiinnitti huomiota Elviksen laulamiseen ja nauhoitti vastoin tapojaan Elviksen laulua. Hän soitti nauhoituksensa Phillipsille, joka ei ollut kiinnostunut.

Elvis vieraili studiossa toisen kerran puoli vuotta myöhemmin, mutta Phillipsiä eivät Elviksen laulut kiinnostaneet.

Elvis oli paikalla kolmannen kerran kesällä 1954, mutta vain siksi, että laulaja, jonka esityksiä oli valmistauduttu levyttämään, ei päässyt tulemaan studioon. Niinpä Mario Keisker ehdotti Sam Phillipsille, että paikalle kutsuttaisiin "se pulisonkeja käyttävä kaveri".

Phillips suostui ehdotukseen, mutta kun Elvis lauloi hänelle tarjottuja kappaleita, kukaan ei innostunut niistä. Vasta huilitauon aikana jammailtu "That's All Right, Mama" kelpasi.

Jos Marion Keisker ei olisi sinnikkäästi tuputtanut Elvistä Phillipsille, ei Elvis olisi koskaan levyttänyt mitään kaupallista Sun-studiossa. Ainakaan Sam Phillips ei olisi Elvistä studioon kutsunut.

Kaikki tämä löytyy Jerry Hopkinsin Elvis-elämäkerrasta, jossa Marion Keisker itse kertoo tapahtumista.

Palaan jossakin vaiheessa Jerry Hopkinsin varhaiseen Elvis-elämäkertaan, joka on sikäli mainio, että siinä Elviksen aikalaiset kertovat Elviksestä. Nyt vaihteeksi kuitenkin muutamia pätkiä muista kirjoista.

"Elvis loi oman maailmansa. Hän tunsi olonsa turvalliseksi ja mukavaksi ainoastaan siinä. Gracelandiin muodostui todellinen yhteisö. Elimme kuin yksi iso perhe, söimme, keskustelimme, kinastelimme, pelasimme ja matkustimme yhdessä.

Vaikka ystävystyin Elviksen porukan miesten kanssa, Elvis ei koskaan sallinut minun tai kenenkään toisenkaan unohtaa, että olin hänen tyttönsä. En saanut koskaan muodostaa liian läheisiä välejä kenenkään vakituisen Elvis-klaaniin kuuluneen kanssa.

Eräänä iltana tultuamme elokuvista sanoimme hyvää yötä kaikille ja menimme yläkertaan. Palatessani keittiöön muutama minuutti myöhemmin hakeakseni jotakin syötävää huomasin Jerry Schillingin, joka oli juuri pestattu Elviksen palkkalistoille, tekevän itselleen välipalaa. Aloimme keskustella. Hetkeä myöhemmin Elvis tuli alas.

'Mitä hemmettiä te kaksi täällä teette?' hän huusi meille. Säikähtäneenä Jerry vastasi: 'Me vain juttelimme. Kysyin häneltä hänen vointiaan, koska se oli ollut huono iltapäivällä.'

'Tulin alas hakemaan jotakin syötävää,' vastasin.
'Cilla, ei sinun pidä kuljeskella täällä myöhään yöllä,' Elvis sanoi ja määräsi minut yläkertaan.

Kuulin hänen haukkuvan Jerryä. 'Jos haluat pitää työpaikkasi, huolehdi omista asioistasi. Jos joku kysyy häneltä hänen vointiaan, se olen minä.'"

- Priscilla Beaulieu Presley: Elvis And Me

Priscillan kirjasta käy ilmi Elviksen mustasukkaisuus ja heikko itsetunto.

TTE

Elviksen äiti kuoli vuonna 1958, ja Elaine Dundy kirjoittaa siitä kirjassaan "Elvis and Gladys":

Lopun alku tuli elokuun ensimmäisellä viikolla. Gladysin kunto oli nyt niin huono, että vaadittiin välitöntä hoitoa. Vaikka hänen ihonsa kellersi, paikallinen lääkäri ei kyennyt tekemään diagnoosia. Gladysin omalle lääkärille soitettiin, mutta hän ei voinut tulla paikalle, koska hän ei saanut toimia lääkärinä Tennesseen ulkopuolella. Gladysin oli palattava heti Memphisiin.

Kokonainen päivä kului hukkaan, kun Gladys kieltäytyi lentämästä, eikä Elvikselle myönnetty viikonloppulomaa (armeijasta), jotta hän olisi voinut olla Gladysin seurana junassa kotiin. Perjantaina 8. elokuuta Elvis toi autolla vanhempansa Fort Worthiin ja pani heidät Memphisin junaan.

Välittömästi lauantaina kello 14 Gladys vietiin lääkärin vastaanottoon ja siirrettiin Methodist-sairaalaan myöhään iltapäivällä. Neljä erikoislääkäriä tuli paikalle, mutta vaikka he päätyivät ennalta arvattavaan päätelmään, että Gladysillä oli maksatulehdus, sen syystä olitiin eri mieltä.

Tästä alkaen julkaistiin päivittäisiä ilmoituksia lehdistölle. Gladysin iäksi mainittiin 42 ja sairauden sanottiin olevan "keltatauti ja munuaisvaivat". Hänen kuntonsa oli "hyvin vakava, mutta ei hengenvaarallinen".

TTE

Elvis pysyi äitinsä sängyn vieressä tiistai-illasta keskiviikkoiltaan. Keskiviikkona kello 21 Gladys vaati Elvistä palaamaan Gracelandiin ja nukkumaan. Kun Elvis poistui tuona iltana hän sanoi journalisteille: "Hän puhuu selkeästi ja voi paremmin." Elvis sanoi palaavansa aamulla.

Elvis nukkui puhelimen soidessa aamun varhaisina tunteina torstaina 14. elokuuta. Hän tiesi, mistä oli kysymys jos ennen kuin vastasi puhelimeen. Vernon sanoi Gladysin kuolleen kello 3:15. "Hän herätti minut, kun hänellä oli hengitysvaikeuksia. Menin hänen luokseen niin pian kuin pääsin, ja lääkäri ja sairaanhoitaja panivat hänet hengitystelttaan. Mutta siitä ei ollut apua."

Järkyttyneenä ja epäuskoisena Elvis kiirehti sairaalaan. Vartija siirtyi pois tieltä ja Elvis astui Gladysin huoneeseen. Sitten Elviksen ja Vernonin vaikeroivat äänet kaikuivat öisen hiljaisen sairaalan seinissä ja käytävillä heidän itkiessä ja rukoillessa pitkään ja äänekkäästi Gladysin elottoman ruumiin äärellä.

Elaine Dundy: Gladys and Elvis
TTE

Elviksellä oli perimätiedon mukaan 24 cm jölli. Siitä peräisin termi "elvistellä".

Kysynnän ja tarjonnan laki. Nykyään Elvis olis 0-.

Pillereitä 25 kappaletta vuorokaudessa syönyt Elvis ei aina valinnut sanojaan kovin hyvin konserttilavalla. Hän oli alkanut esitellä sopraanolaulaja Kathy Westmorelandin sanomalla, ettei Kathy piitannut, mistä löysi hupinsa. Sen jälkeen Elvis esitteli Sweet Inspirations -ryhmän sanomalla, että heidän henkensä haisi monnilta.

Kathy Westmoreland alkoi saada törkyisiä puhelinsoittoja ja pyysi Joe Espositoa esittämään Elvikselle toiveen, että Elvis muuttaisi esittelyn.

Greensboro-iltana Red muistaa Elviksen tokaisseen: "Tämä on Kathy Westmoreland, sopraanolaulajamme, joka ei pidä tavasta, jolla esittelen hänet. Ja jos hän ei pidä siitä, hän voi häipyä lavalta."

Dave Hebler muistaa, että yleisö oli shokissa. Olisi voinut kuulla nuppineulan putoavan lattialle. Oli kertakaikkisen noloa kuulla se, ja halusin sukeltaa maan alle. Ensin Estelle Sweet Inspirationsista alkoi itkeä, sitten Sylvia, toinen ryhmän jäsen alkoi itkeä.

Molemmat poistuvat lavalta kyyneleet silmissään. Sitten Kathy nousee seisomaan järkyttyneenä ja kävelee pois. Yleisö ei tiedä, mitä tehdä. Tilanne on äärimmäisen nolo. Naisista ainoa, joka jäi lavalle, oli Myrna Smith Sweet Inspirationsista.

Elvis oli raivosta suunniltaan konsertin jälkeen. Hän ei sulattanut sitä, että joku saattoi pitää kiinni periaatteistaan ja vastustaa suurta Elvis Presley'ä. Elvis vannoi hankkivansa toisen ryhmän Sweet Inspirationsin tilalle.

Lopulta Kathy Westmoreland ja Sweet Inspirations kuitenkin olivat mukana kiertueen loppuun asti ja pysyivät palkkalistoilla sen jälkeenkin. Tom Parker sanoi naisille, että heidän työpaikkansa oli turvattu, koska Elvis oli liian laiska harjoituttamaan heidän tilalleen toisia laulajia.

Naiset ovat yhä mukana, tosin kukaan ei tiedä onko syynä lojaalisuus, vai uran edistäminen.

Red West, Sonny West & Dave Hebler: Elvis — What Happened?
TTE

Red West muistelee: "Elvis syö pillereitä nukahtaakseen. Hän syö pillereitä herätäkseen. Hän syö pillereitä, että voi mennä vessaan. Hän syö pillereitä, ettei hänen tarvitse mennä vessaan. Joskus hän oli syönyt piristyspillereitä niin paljon, että kykeni juuri ja juuri hengittämään, ja kerran luulin hänen kuolevan niihin."

"Hänen kroppansa ei toimi enää normaalin ihmisen kropan mukaisesti. Pillerit hoitavat kaiken hänelle. Hän on kävelevä apteekki. Hän on polttanut marihuanaa, muttei pidä siitä, koska se polttaa hänen kurkkuaan. Hän syö piristyslääkkeitä ja masennuslääkkeitä ja kaikenlaisia erittäin voimakkaita kipulääkkeitä, Percodania ja muuta sellaista, jota annetaan kuoleville syöpäpotilaille. Hän hankkii usein lääkkeitä henkilökuntansa nimiin kirjoitetuilla resepteillä. Hän tuntee hyvin eri pillerit."

Dave Hebler, mies joka on omistanut viimeiset 18 vuotta elämästään karaten tutkimiseen, kertoo: "Kun perehdyin Elviksen tilanteeseen, yllätyin. On aivan hullua, että ihminen haluaa tehdä hitaan itsemurhan, mitä Elvis mielestäni lääkkeillä tekee.

Tässä on mies, yksi maailman suosituimmista. Hän saa kaiken, mitä haluaa. Hänellä riittää rahaa. Minun on vaikea ymmärtää, miksi hän yrittää väkisin tuhota itsensä. Tuntuu, että hän tavoittelee kuolemaa"

- Red West, Sonny West & Dave Hebler: Elvis — What Happened?
TTE

Palataanpa 50-luvulle. Seuraava pätkä on Ernst Jorgensenin kirjasta "Elvis Presley — A Life In Music". Se on seikkaperäinen selvitys kaikista Elviksen levytyksistä. Kun Elvis lähti armeijaan vuonna 1958, RCA ei ollut varautunut siihen juuri mitenkään. Sille ei vielä ollut valjennut, miten rahallisestikin arvokkaasta laulajasta oli kysymys.

"Steve Sholes ja Parker jatkoivat kinastelua levyjen julkaisuaikataulusta. He olivat riidelleet yli kaksi vuotta siitä, miten monta levyä pitäisi julkaista vuosittain. Eversti Parker halusi niukkuutta markkinoille, kun taas Sholes halusi markkinoille paljon levyjä, minkä Parker pelkäsi haittaavan myyntiä.

Koska purkissa oli kovin niukasti lauluja, eikä Elviksen odotettu levyttävän lisää ennen vuotta 1960, eversti tuntui olevan vahvoilla, mutta Sholes halusi ehdottomasti, että pidettäisiin kiinni Elviksen levytyssopimuksessa mainitusta määrästä: neljä singleä ja yksi albumi vuodessa.

RCA:lla ei juuri ollut vaihtoehtoja. Elvis vastasi jopa 40 prosentista sen vuosittaisesta levymyynnistä, joten Sholes pitäisi varmasti kiinni kannastaan. Kun Elviksen kyky haistaa hitti oli tiedossa, Sholes ei halunnut suin päin ajaa hänen mielipiteidensä yli, ja lopulta sovittiin, että jos jokin kappale ei miellyttänyt Elvistä, RCA ei julkaisisi sitä. Vain siinä tapauksessa, että Elvikseltä ei saataisi lausuntoa kohtuullisessa ajassa, levy julkaistaisiin ilman hänen lupaansa.

Elviksen lähtiessä armeijaan, RCA:lla oli viisi kappaletta kesäkuun 1958 levytyssessiosta ja jokunen aikaisemmin julkaisematta jätetty kappale. Niiden joukossa olivat 'Tomorrow Night', Sunilta saatu keskeneräinen master sekä 'Tell Me Why', laulu, joka Elviksen mielestä muistutti liikaa kappaletta 'Just A Closer Walk With Thee'.

Elvis piti kappaleita 'One Night', Your Cheating Heart', 'Ain't That Loving You Baby' ja 'My Wish Came True' keskeneräisinä mastereina ja 'When It Rains It Really Pours' ainoastaan albumin täytemusiikkina.

Sholes oli halunnut uutta materiaalia ainakin viidelle singlelle ja yhdelle albumille, yhteensä 22 kappaletta. Sen sijaan hänellä oli vain 12, ja useimpiin niistäkin liittyi ongelmia."

TTE

Lisää samasta kirjasta:

Elvis Presleyn levymyynti oli syksyllä 1958 ihan hyvää johtuen King Creolen julkaisusta, mutta ilmassa oli huolestuttavia merkkejä. Oli miljoona kiihkeää fania, jotka ostivat jokaisen Elvis-levyn, mutta kahden tai kolmen miljoonan kappaleen levymyynnit tuntuivat olevan ohi.

'Hard Headed Woman' nousi kakkospaikalle, ja jokainen EP nousi ykkös- tai kakkospaikalle uudella EP-listalla. Albumikin nousi kakkoseksi, mutta myynti jäi heikommaksi kuin sen edeltäjällä 'Loving You' -albumilla.

Albumin kehnohkon menestyksen ei olisi pitänyt olla yllätys, koska fanit olivat ostaneet jo aikaisemmin julkaistut singlet ja EP-levyt, eikä heidän tarvinnut hankkia samoja lauluja kaksin kappalein.

Yksi Elviksen levymyynnin kohotusyritys oli se, että Parker puhui Sholesin ympäri ja sai hänet julkaisemaan levytyksen Elviksen lehdistötilaisuudesta laivalla ennen Saksaan lähtöä. Elvis ei laulanut nuottiakaan, mutta levyä myytiin 100 000 kappaletta.

Ernst Jorgensen: Elvis Presley — A Life In Music (The Complete Recording Sessions)

Lisää samasta kirjasta:

Vaikka kaikki vaikutti luottavaiselta ulospäin, hetkittäistä epäröintiä esiintyi. Elvis tapasi soitella Saksasta koti-ikävää potevana, huolestuneena ja onnettomana. Useammin kuin kerran Parker harkitsi pyytää Elvikselle aikaistettua kotiutusta.

Enimmäkseen Parker kuitenkin paiski töitä pitääkseen rattaat pyörimässä. Hän teki sopimuksen ABC-TV:n kanssa Elviksen esiintymisestä Frank Sinatran Timex Showssa, kun Elvis pääsisi armeijasta ja hänen ensimmäinen armeijan jälkeinen singlensä julkaistaisiin.

Parker jopa leikitteli ajatuksella saada Elvis levyttämään EP-levy Saksassa ja rohkaisi häntä hankkimaan hyvät äänityslaitteet kotiinsa. Elvis voisi ehkä laulaa muutaman rakastamansa hengellisen laulun omalla piano- tai kitarasäestyksellä. Itse asiassa Elvis tekikin muutamia viimeistelemättömiä kotiäänityksiä sekä itse että yhdessä ystäviensä Red Westin ja Charlie Hodgen kanssa, ja pari ajan runtelemaa nauhaa näistä esityksistä on säilynyt.

Niissä Elvis pelleilee vanhojen kappaleidensa ja uuden materiaalin kanssa kokeillen lauluja, joiden myöhempää julkaisua hän on selvästi harkinnut, esimerkiksi The Driftersin "Such A Night". Nauhoitukset ovat kiehtova ikkuna Elviksen musiikilliseen kehittymiseen, mutta niistä ei koskaan hiiskuttu Steve Sholesille, eivätkä ne olisi kelvanneet kaupallisesti julkaistaviksi.

Ernst Jorgensen: Elvis Presley — A Life In Music (The Complete Recording Sessions)
TTE

Palaan luultavasti jossakin vaiheessa Jörgensenin mainioon kirjaan, mutta vaihteeksi pätkä Priscilla Presleyn kirjasta, jossa hän kertoo yllätyskutsusta Elviksen asunnolle Saksassa.

"Joka päivä koulun päätyttyä tapasin mennä tuohon baariin, kuunnella musiikkia jukeboksista ja kirjoitella kirjeitä ystävilleni Austinissa kertoen, miten paljon ikävöin heitä. Hukkuen kyyneliin tuhlasin viikkorahani soittaen lauluja, jotka olivat tuolloin hyvin suosittuja Valloissa — Frankie Avalonin "Venus" ja Everly Brothersin "All I Have To Do Is Dream".

Eräänä lämpimänä kesäiltapäivänä istuin veljeni Donin kanssa, kun huomasin komean yli parikymppisen miehen tuijottavan minua. Olin nähnyt hänen tarkkailevan itseäni aikaisemminkin, mutta en ollut kiinnittänyt häneen sen kummempaa huomiota. Hän nousi seisomaan ja käveli minua kohti. Hän sanoi nimekseen Currie Grant ja kysyi minun nimeäni.

Priscilla Beaulieu, vastasin hyvin epäluuloisena. Hän oli paljon vanhempi kuin minä. Hän kysyi, mistä päin USA:ta olin kotoisin, mitä pidin Saksasta ja pidinkö Elvis Presleystä.

"Tietysti pidän", vastasin nauraen. "Kukapa ei pitäisi?"
"Olen hänen hyvä ystävänsä. Käyn vaimoni kanssa kylässä hänen luonaan aika usein. Haluaisitko tulla mukaan jonakin iltana?"

Koska kutsu tuli täytenä yllätyksenä, epäluuloisuuteni vain lisääntyi. Sanoin, että minun täytyisi kysyä asiaa vanhemmiltani. Seuraavien kahden viikon aikana Currie tapasi vanhempani, ja isäni tarkasti hänen taustansa. Curriekin oli ilmavoimissa, ja kävi ilmi, että isäni tunsi hänen esimiesupseerinsa. Se mursi jään heidän välillään. Currie vakuutti isälleni, että minusta pidettäisiin hyvää huolta vierailullani Elviksen luona, joka asui erillään varuskunnasta talossa Bad Neuheimissa.

Vierailuiltana pengoin vaatekaappiani yrittäen löytää sopivan asun. Mikään ei tuntunut tarpeeksi hyvältä Elviksen tapaamiseen. Valitsin laivastonsinisen mekon,. valkeat sukat ja kengät. Kun katselin itseäni peilistä, olin mielestäni söpö, mutta koska olin vain 14-vuotias, en uskonut tekeväni Elvikseen mitään vaikutusta."

Priscilla Beaulieu Presley: Elvis And Me

Pidän noin kuukauden tauon, mutta sitä ennen vielä toinen pätkä Priscillan kirjasta. Hän on juuri saapunut ensimmäistä kertaa Elviksen asunnolle Saksassa.

"Keskustelimme sitä sun tätä jonkin aikaa. Sitten Elvis nousi ja käveli istumaan pianonsa ääreen. Huone hiljeni hetkessä. Kaikkien silmät olivat kiinni hänessä, kun hän alkoi viihdyttämään meitä.

Hän lauloi "Rags To Riches" ja "Are You Lonesome Tonight", ja sitten ystäviensä kanssa yhdessä laulun "End Of The Rainbow". Elvis esitti myös tulkintansa Jerry Lee Lewisistä hakaten pianoa niin rajusti, että sen päällä ollut vesilasi alkoi liukua oli pudota. Kun Elvis tarrasi sihen kiinni hukkaamatta yhtään kappaleen sävelistä, kaikki nauroivat ja taputtivat — paitsi minä. Olin hermostunut.

Vilkaisin ympärilleni ja huomasin luonnollista kokoa olevan puolialastoman Brigitte Bardotin kuvan seinällä. Hän oli viimeinen henkilö, jonka halusin nähdä kurvikkaine vartaloineen, törröhuulineen ja pörröhiuksineen. Jos se kuvasi Elviksen naismakua, tunsin itseni hyvin nuoreksi ja väärässä paikassa olevaksi.

Nostin katseeni ja huomasin Elviksen tavoittelevan minun huomiotani. Mitä vähemmän kiinnostuneelta vaikutin, sitä enemmän hän lauloi vain minulle. Minusta tuntui uskomattomalta, että Elvis Presley yritti tehdä minuun vaikutuksen."

Priscilla Beaulieu Presley: Elvis And Me
TTE

Elvis pääsi armeijasta maaliskuussa 1960, ja samana vuonna julkaistiin hänen ensimmäinen armeijan jälkeen levytetty LP. Ernst Jorgensen kirjoittaa siitä seuraavaan tapaan:

"Kello oli 7 aamulla, kun Elvis ryhtyi hommiin Reconsider Babyn kanssa, joka oli Lowell Fulsomin blues — Elvikselle tuttu jo vuoden 1954 julkaisusta alkaen. Muusikoiden normaalit aamusessiot olivat alkamassa muutaman tunnin kuluttua, mutta tilaisuus soittaa bluesia tuntui pitävän heidät vauhdissa. Kappale oli oikeastaan harjoitusluontoinen jammailu, jossa oli mukana bändin uusin tulokas Homer "Boots" Randolph, joka oli Kentuckyssä syntynyt jazzin mukana kasvanut muusikko. Hän oli hankkinut lisätuloja klubi-ilta-ansioihinsa Nashvillen sessioilla.

Hänen saksofonisoolonsa, joka oli ensimmäinen Elviksen levylle tallennettu, pääsi heti klassisten rockhetkien kirjaan. Näin saatiin mykistävä yö päätökseensä, ja samassa hetkessä RCA kiirehti julkaisemaan albumin Elvis Is Back.

Ernst Jorgensen: Elvis Presley — A Life In Music
(Jatkoa pian...)

TTE

Ernst Jorgensen esittää kirjassaan arvion Elviksen ensimmäisestä armeija-ajan jälkeisestä älppäristä:

"Taiteellisessa mielessä "Elvis Is Back" oli riemuvoitto kaikilla tasoilla. Kaikilla aikaisemmilla albumeilla oli tehty kompromisseja. Kappalevalinnat sekä Loving You -levylle että King Creoleen määräytyivät noiden filmien tarpeista. Ensimmäinen RCA:n julkaisema Elvis-albumi sisälsi viisi aikaisemmin hylättyä Sun-masteria, ja kun toiselle albumille nimeltä "Elvis" ei saatu tarpeeksi tuoretta materiaalia, puuttuviksi kappaleiksi valittiin peräti kolme Little Richard - coveria.

Vuoden 1960 mainosrumba oli täyttä totta: Elvistä ei oltu koskaan kuultu tällaisena. Hänen äänessään oli uutta syvyyttä, hänen tulkintansa olivat entistä syvällisempiä, säestäjät olivat luultavasti alan parhaita, kappalevalikoima oli vaihteleva ja hyvää mielikuvitusta osoittava ja tekninen laatu huippua.

Mikä yllättävintä, uusi albumi ei viitannut mihinkään yhteen ja ainoaan suuntaan. Se ei oikein tuonut mieleen hänen aikaisempia levytyksiään. Countryn makua ei juuri ollut, ja oli vain pikkuriikkinen häivähdys gospelia Elviksen tai Jordanairesin äänissä.

Tuntui, että Elvis oli kehittänyt ihan oman musiikkityylinsä ja särkenyt tyylien väliset rajat ilmaistakseen, mitä hän oli kuullut kaikissa rakastamissaan musiikkityyleissä. Dokumenttina Elviksen ensimmäisestä comebackistä "Elvis Is Back" on vastustamaton. Ainoastaan erikseen julkaistut singlet puuttuvat levyltä."

Ernst Jorgensen: Elvis Presley — A Life In Music

No juu... Siitä vaan ostamaan levy! Niin minäkin tein vuonna 1960.
TTE

Vaihdetaanpa kirjaa. Seuraava ote on kirjasta Elvis And The Memphis Mafia, jonka kirjoittamisen hoiti Alanna Nash. Hän oli The Neew York Timesille artikkeleita kirjoittanut toimittaja. "Mafian" edustajat, joiden muisteluista kirja koostuu, olivat Billy Smith (Elviksen serkku), Marty Lacker ja Lamar Fike.

BILLY SMITH: "Tammikuun lopulla Linda heräsi hyvin aikasin aamulla ja kuuli Elviksen hengittävän melko oudosti. Hän oli ottanut liian suuren annoksen, ja hänellä oli hengitysvaikeuksia.

Ymmärtääkseni se liippasi aika läheltä. Kun Elvis tuotiin alas ambulanssiin, Patsy Presley oli paikalla ja sanoi Elviksen näyttäneen kuolleelta.

Tri Nick toimitti hänet Baptist-sairaalaan, jonne hän jäi yli kahdeksi viikoksi. Sen sanottiin olleen yleistä hoitoa, mutta hän oli sairaalassa päästäkseen erilaisista myrkyistä kehossaan. Hänen maksastaan otettiin koepala. Se oli laajentunut ja jonkin verran rasvoittunut lääkkeiden väärinkäytön vuoksi.

Häpeällistä oli, että aina kun Elvis joutui sairaalaan, hänelle yhä toimitettiin salaa huumaavia lääkkeitä. Vuonna 1975 vietin jonkin verran aikaa hänen seurassaan sairaalassa. Yksi kavereista oli sairaalassa kaiken aikaa, samoin Linda. Elvis sai kamansa kaikesta huolimatta. Olen aika varma, että hoitajat toimittivat hänelle kamaa. Elvis osasi suostutella ja taivutella. Mutta jos hän ei kuitenkaan saanut kamaa sairaalassa ollessaan, hän ryhtyi käyttämään sitä heti, kun pääsi sairaalasta.

Yksikään näistä vieroittamisyrityksistä ei toiminut. Tämä vuoden 1975 yritys oli kaikkein pisin. Hänen painonsa putosi, ja hän näytti upealta ja piti muutamia loistavia konsertteja"

LAMAR FIKE: "Meitä moitittiin siitä, että Elvis oli mitä oli. Mutta ei humalaista voi estää juomasta, jos hän ei halua tehdä sitä itse."

TTE

Vaihdetaanpa taas kirjaa. Seuraava pätkä on kirjasta "Down At The End Of Lonely Street — The Life And Death Of Elvis Presley". Sen kirjoittivat Peter Harry Brown ja Pat H. Broeske. Kirja nousi myyntilistojen ykköseksi ja oli suuri arvostelumenestys 1990-luvun lopulla. "Yksi parhaista Elvis-kirjoista" oli monien kriitikoiden arvio.

"Elviksen elämässä tapahtui myönteinen käänne. Heinäkuussa 1972, puoli vuotta sen jälkeen kun Priscilla oli jättänyt Elviksen. George Klein kutsui hätkähdyttävän kaunottaren Linda Diane Thompsonin Memphian-teatteriin, jota Elvis vuokrasi yksityiseen koko yön kestäneeseen elokuvien katseluun. Linda opiskeli Memphis State Universityssä, oli Miss Tennessee -missikisan voittaja, ja oli sijoittunut neljänneksi Miss USA -kisassa. Thompson oli liian hermostunut menemään paikalle yksin, joten hän toi mukanaan tyttöystävänsä, Miss Rhode Islandin.

Kun filmiä katsottiin, Elvis keskittyi Thompsoniin. Hän muistelee: "Elvis tuli istumaan viereeni ja alkoi tutustua. Tiedättehän sen, haukottelua ja käden viemistä istuimen taakse."

Muutaman viikon kuluttua Elvis kuskasi LIndan Las Vegasiin. Linda palasi kotiin ylpeänä timanttisormus sormessaan. Linda oli neitsyt heidän kohdatessa. Heidän romanssinsa kesti neljä ja puoli vuotta. Se alkoi kiihkeänä, muuttui ystävyydeksi, ja kuihtui Lindan kuvauksen mukaan "äidin ja vauvan väliseksi suhteeksi", jota tehosti Elviksen lääkkeiden käyttö.

"Hän tarvitsi ja halusi enemmän rakkautta kuin kukaan koskaan tapaamani", Thompson sanoi. Muusikoiden ja mafian jäsenten mukana Linda kulki kiertueilla siten, että hänestä tuli lopulta sen kiinteä osa.

Toisin kuin vaatimaton Priscilla, joka oli enimmäkseen pysytellyt sivussa, Iloinen ja kookas Linda hyväksyi roolinsa ilomielin. Priscillan ujous sai hänet vaikuttamaan syrjään vetäytyvältä, mutta Linda oli ylipursuva. Hän nautti osastaan rockkuninkaan kuningattarena jakaen mielellään nimikirjoituksiaan ja näyttäen yhtä hohdokkaalta kuin Cher, Diana Ross ja muut tuon ajan diivat."

TTE

Jerry Hopkins kirjoitti ensimmäisen vakavasti otettavan Elvis-elämäkerran vuonna 1971 ja jatkoi julkaisemalla kirjan "Elvis — The Final Years" vuonna 1980. Seuraava pätkä on siitä ja kuvaa Elviksen tammikuussa 1973 Havaijilla pidettyyn maailmanlaajuisesti televisioituun konserttiin valmistautumista.

"Harjoittelimme Honolulu International Centerissä seitsemänä iltana — laulajat yhtenä iltana ja me seuraavana", sanoo John Wilkinson, Elviksen komppikitaristi. "Meidän päiväohjelma oli selkeä. Ilmoittauduimme Tom Diskinille ja sitten menimme rannalle, ostoksille, vuokrasimme moottoripyöriä ja ajelimme ympäri saarta, vuokrasimme polkuveneitä ja kävimme risteilyillä. Jotkut toivat vaimonsa tai tyttöystävänsä saarelle. Se oli lomaa, todellakin!"

Honolulun uutisvälineillä oli juhla-aika, ja nyt kun Elvis pysyi yhdessä paikassa kauemmin kuin vain nukkuakseen yön yli, hän näki joitakin kirjoituksia itsestään. Kaikki oli pelkkää ylistystä. Ja kolmantenatoista päivänä Honolulun pormestari julisti sen "Elvis Presley -päiväksi".

Elviksellä oli hauskaa. Harjoitukset pidettiin salassa Hilton Hawaiian Domessa, joka sijaitsi nurmikolla hotellin edustalla, ja Elviksellä oli päällään mitä räikeimpiä asuja, kuten pitkä minkkiturkki, valepukuna, kuten hän asian ilmaisi. Kun hän halusi lähteä ostoksille, joku kavereista soitti kauppaan, joka avattiin kello 2 yöllä Elvistä varten.

Kun Pasetta filmasi hänen "saapumisensa" Hiltonin helikopterikentälle, paikalla oli yli tuhat fania. "Ihan kuin vanhaan hyvään aikaan," Elvis sanoi. Linda oli hänen vierellään kaiken aikaa, ja koska Elvis oli laihtunut, hän näytti siltä miltä halusi näyttää. "Hoikka kuin luudanvarsi ja komeampi kuin 10 filmitähteä", kuten Sonny oli asian ilmaissut.