Polkupyörä kuntoiluun..

Taisi tarkoittaa tuota https://www.trekbikes.com/fi/fi_FI/polkupyörät/hybridipyörät/fitness-pyörät/fx/fx-2-disc/p/27991/. hän

Jos tarkoittanee joustohaarukan joustoväliä?

Jos pyörä on aivan surkea ajettava, ei paljoa lohduta ajatus että olihan se sentään halpa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos pyörä on aivan surkea ajettava, ei paljoa lohduta ajatus että olihan se sentään halpa.

Itsellä 29" Trek maastopyörä maksoi aikanaan eli 8 vuotta sitten 399 egee kaupassa ja kilometrejä siihen on kesäisin kertynyt suunnilleen 2300km. Vielä toimii hyvin ja matka jatkuu.

Onhan sekin parempaa kuntoilua kuin pelkkä laiskottelu. Sitä paitsi siinä voi kuntoilumäärät kasvaa kun ei ole niin raskasta. Se on kestävyyskunnon kannalta erinomainen asia.

JÄRKIPUHETTA,

MUTTA,

itse ole huomannut, että 50 km lenkki hybriidillä kuormittaa kehoa yhtä paljon kuin 100 km kuitumaantiepyörällä.

Jos kuntoilun tavoitteena on harrastaa vaikkapa talvilajeja, ei kallista pyörää silloin tarvita. Raskas peruspyörä riittää.

Anonyymi kirjoitti:

JÄRKIPUHETTA,

MUTTA,

itse ole huomannut, että 50 km lenkki hybriidillä kuormittaa kehoa yhtä paljon kuin 100 km kuitumaantiepyörällä.

Jos kuntoilun tavoitteena on harrastaa vaikkapa talvilajeja, ei kallista pyörää silloin tarvita. Raskas peruspyörä riittää.

Lue lisää

Hybridiä suositellaan kuntoilupyöräksi aika monessa paikassa. Tärkeintä on kuitenkin se että liikkuu sillä oli pyörä sitten mikä tahansa.

Jos alkaa vähänkään tavoitteellisesti kuntoilemaan pyöräilemällä eikä kyse ole vain hyötyliikunnasta, niin kyllä silloin myös ajokaluston pitää olla mielekästä ja tavoitteisiin sopivaa.
Jokainen tietysti tekee omien halujensa sekä ajatustensa mukaan ja mielipiteitä asiasta on varmasti yhtä paljon kuin on pyöräilijöitäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Hybridiä suositellaan kuntoilupyöräksi aika monessa paikassa. Tärkeintä on kuitenkin se että liikkuu sillä oli pyörä sitten mikä tahansa.

Maantielle maantiepyörä, maastoon maastopyörä asiointiin lyhyillä matkoilla Jopo tai mummis. Aloittajan on tarkoitus ajaa tiellä, joten oikea vastaus on maantiepyörä.

Hybridi on kaikkeen käyttöön huono. Se on maastopyörä, johon on ympätty jotain maantiekomponentteja sekaan. Jos haluaa tuollaisen sekasikiönä, niin sitten fitnesspyörä, jossa maantiepyörään on sotkettu maasturin komponentteja. Yleensä ne ovat tanko, jarrukahvat ja vaihtavat, mutta miksi joku haluaa huonon ajoasennon, kun voisi saada paremmankin?

Läskipyörä on hyvä vaihtoehto poluille ja talveen, mutta aloittaja haki tielle, eli maantiepyörää. Sitä paitsi läskipyörä on aina yli 1000€ uutena.

Halvoissa on hajonnut melko nopeasti ketjut ja rattaat sekä keskiö. Halpa metalli kun on pehmeää. Ne kannattaa sitten päivittää pykälää paremmaksi. Näin sillä halvallakin voi pärjätä pitkään. Itsellä oli sama maastopyörä yli 20 vuotta ja sillä ajettiin maastossa ja maantiellä pitkiäkin lenkkejä. Eikä sitä ole museoitu vieläkään.

Ajomäärä ja ajotapa vaikuttaa kestävyyteen. Samoin huolto. Mitä enemmän ajaa sitä parempaan kannattaa satsata. 800-1000e alkaa olla hybrideissäkin hintaluokka jolloin osilta voi alkaa odottaa jo pidempää kestoa. Ketjuja, rattaita sekä muita kuluvia osua joutuu kaikissa pyörissä vaihtamaan. Kalliimmissa pyörissä harvemmin mutta toisaalta osat ovat kalliimpia.

Ei noissa tuon aloittajan hintaluoka polkupyörissä ole kestävyydessä paljon eroja.

Ehkä joissain on huonot renkaat ja joissain saattaa olla hyvin pinnatut vanteet sekä hyvät navat.

Halvassa maantiepyörässä on sekä runko että haarukka alumiinia ja siten ajotuntumaa on kova. Vähän kalliimmassa on haarukka kuitua, joten se ei lyö niin pahasti käsille. Kuitupyöristä voidaan tehdä joko hyvin absorboivia tai kovia. Yleensä ne ovat aina alumiinisia mukavampia. Aika-ajopyöristä öytyy tosi jäykkiä runkoja. Jotkut kuitupyörät on tehty erityisesti huonoille pinnoille, kuten Spessun Roubaix sarja.

Oma genrensä ovat sitten teräs ja titaanipyörät. Hyvin tehty teräs- tai titaanipyörä on todella mukava ajaa, mutta ne eivät ole kisoissa enää kilpailukykyisiä. Kuntoiluun teräsrunkoinen pyörä käy mainiosti, mutta saatavuus on huono.

Jääkärillä hioo peruskunnon siihen että satkun lenkki menee soolona kolmenkympin keskarilla niin siitä on hyvä päivittää pyörää parempaan ja alkaa nostaa kuntoa.

Ei ole yhtään vaikeaa saada alle tonnilla pyörää kuntoilukäyttöön. Toisille tuo hyvä vaan tarkoittaa jotakin enemmän kuin vain kelvollinen. Harva tavispyöräilijä ostaa kolmen tonnin pyörää, koska ei esim. tähtää kilpailuihin. Rahaa tarvitsee muuhunkin.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole yhtään vaikeaa saada alle tonnilla pyörää kuntoilukäyttöön. Toisille tuo hyvä vaan tarkoittaa jotakin enemmän kuin vain kelvollinen. Harva tavispyöräilijä ostaa kolmen tonnin pyörää, koska ei esim. tähtää kilpailuihin. Rahaa tarvitsee muuhunkin.

Lue lisää

Jos on mahdollista ja polkupyöräily todellinen harrastus kannattaa ilman muuta sijoittaa kolme tonnia polkupyörään. Minä sijoitin säästöni ja ostin kolmen tonnin polkupyörän. Ei ole kaduttanut hetkeäkään. On niin ilo ajella kevyellä ja hyvin rullaavalla polkupyörällä. Toisaalta minulla muuta elämää olekaan kuin polkupyöräily. Ulkomaille lomailemaan en lähtisi vaikka maksettaisiin.

Ei ehkä ajallisesti, kalliille osasarjoille tuppaa tulemaan kilometrejä reippaammin. Mutta kestää ne niitä lilometrejä enemmän.

Ei varmaan niin, jos ei tule niitä kilometrejä. Itsellä jotkut hg 40 ketjut ja peltirattaat venyy kuin purukumi, mutta hg 70 jo kestää pitempään. Ikävä se on mittailla sitä venymää joka lenkin jälkeen eikä tule ainakaan halvemmaksi vaihtaa osia jatkuvasti.

Kun pyöräkauppiaat myyvät EI-OOTA, niin hyvä on mennä tinkimään, saa saman kuin muutenkin eli ei mitään.

Keskiö kestää hyvin käyttöä - kuivana.

Jos on hyvät lokarit, kuiva kesä, ei aja sateella tms. niin keskiöt kestää.

Anonyymi kirjoitti:

Keskiö kestää hyvin käyttöä - kuivana.

Jos on hyvät lokarit, kuiva kesä, ei aja sateella tms. niin keskiöt kestää.

Lisätään listaan vielä että ei aja talvipakkasessa. Kyllä poljinkeskiö kestää kun ostaa polkupyörän seinäkoristeeksi ja jättää polkemiset luonnossa haaveeksi. Tosi asiassa ihmettelen suuresti että kalliimmanluokan polkupyöriinkään ei ole kehitetty kestävää keskiötä. Joihinkin malleihin saa keraamisia tekeleitä jotka kestävät paremmin. Miksei niitä panna ensiasennuksina? Kalliin polkupyörän hinta siitä paljoakaan nousisi enää. Jos ollenkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Lisätään listaan vielä että ei aja talvipakkasessa. Kyllä poljinkeskiö kestää kun ostaa polkupyörän seinäkoristeeksi ja jättää polkemiset luonnossa haaveeksi. Tosi asiassa ihmettelen suuresti että kalliimmanluokan polkupyöriinkään ei ole kehitetty kestävää keskiötä. Joihinkin malleihin saa keraamisia tekeleitä jotka kestävät paremmin. Miksei niitä panna ensiasennuksina? Kalliin polkupyörän hinta siitä paljoakaan nousisi enää. Jos ollenkaan.

Lue lisää

Hinnan muodostus on sellainen, että muutaman satasen markettipyörän katteet ovat aivan olemattomat mutta kun mennään parempaan kalustoon ei kate ole vain euromääräisesti suurempi vaan myös prosentuaalisesti.

Jos ajatellaan jotain halpaa takavaihtajaa joka on prässätty pellistä ja verrataan sitä laadukkaampaan valettuun ei valmistuskustannuksissa ole euromääräisesti valtavaa eroa, toinen vaihtajanrunko on pennin tavara, toinen parin. Valaminen on hyvin kustannustehokas valmistustapa. Materiaalienkaan osalta ei ole valtavaa eroa, materiaaleja kuluu hyvin vähän, takavaihtajan rattaiden liukulaakerointi ei maksa juuri mitään mutta ei kuulalaakerointikaan, ne on euron laakerit valmistuskustannuksiltaan.

Suurin suurta hintaeroa selittävä tekijä on kate.

Anonyymi kirjoitti:

Lisätään listaan vielä että ei aja talvipakkasessa. Kyllä poljinkeskiö kestää kun ostaa polkupyörän seinäkoristeeksi ja jättää polkemiset luonnossa haaveeksi. Tosi asiassa ihmettelen suuresti että kalliimmanluokan polkupyöriinkään ei ole kehitetty kestävää keskiötä. Joihinkin malleihin saa keraamisia tekeleitä jotka kestävät paremmin. Miksei niitä panna ensiasennuksina? Kalliin polkupyörän hinta siitä paljoakaan nousisi enää. Jos ollenkaan.

Lue lisää

Itse ostin vuosi sitten vähän alle kahden tonnin gravelpyörän tunnetulta merkiltä ja keskiö meni vaihtoon muutaman lenkin jälkeen. Nyt on sitten seuraavan paremman sarjan keskiö pyörinyt herkästi jo tuhansia kilometrejä. Ei ole ensimmäinen pyörä jonka kanssa kävi näin. Kyllä kai ne seinäruusut kestää vaikka umpiruosteessa.

Anonyymi kirjoitti:

Itse ostin vuosi sitten vähän alle kahden tonnin gravelpyörän tunnetulta merkiltä ja keskiö meni vaihtoon muutaman lenkin jälkeen. Nyt on sitten seuraavan paremman sarjan keskiö pyörinyt herkästi jo tuhansia kilometrejä. Ei ole ensimmäinen pyörä jonka kanssa kävi näin. Kyllä kai ne seinäruusut kestää vaikka umpiruosteessa.

Lue lisää

Itse ostin pari vuotta sitten tonnin hybridin. Sitä on saanut rassata yllättävän paljon, ohjainlaakeri, keskiö, vaihteet ja nyt vapaaratas on ehtoopuolella.

Anonyymi kirjoitti:

Hinnan muodostus on sellainen, että muutaman satasen markettipyörän katteet ovat aivan olemattomat mutta kun mennään parempaan kalustoon ei kate ole vain euromääräisesti suurempi vaan myös prosentuaalisesti.

Jos ajatellaan jotain halpaa takavaihtajaa joka on prässätty pellistä ja verrataan sitä laadukkaampaan valettuun ei valmistuskustannuksissa ole euromääräisesti valtavaa eroa, toinen vaihtajanrunko on pennin tavara, toinen parin. Valaminen on hyvin kustannustehokas valmistustapa. Materiaalienkaan osalta ei ole valtavaa eroa, materiaaleja kuluu hyvin vähän, takavaihtajan rattaiden liukulaakerointi ei maksa juuri mitään mutta ei kuulalaakerointikaan, ne on euron laakerit valmistuskustannuksiltaan.

Suurin suurta hintaeroa selittävä tekijä on kate.

Lue lisää

Kate osaltaan mutta paremman segmentin polkupyörät on kauttaaltaan hyvin tehtyjä. Runkomateriaalin kevennyshommat, ja kun siitä halutaan vielä jäykkä ja kestävä, on melko kallista puuhaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kate osaltaan mutta paremman segmentin polkupyörät on kauttaaltaan hyvin tehtyjä. Runkomateriaalin kevennyshommat, ja kun siitä halutaan vielä jäykkä ja kestävä, on melko kallista puuhaa.

Lue lisää

Minulla on edesmenneen Rossano pyörämerkin uusi runko odottamassa laittamista, alu-runko, mainostermein "kolmoisohennettu." Sen hinta merkin edustajalle tehtaalta toimitettuna ja maalattuna oli noin 150 euroa (alv. 0). Taiwanista suuresta runkoja valmistavasta tehtaasta. Runko kuitenkin heidän suunnitteluaan ja sarjat hyvin pieniä, mihin hinta sitten laskee kun runkoja tehdään hihnalla tuhansia tai kymmeniä tuhansia?

Mikä tuollaisen rungon jälleenmyyntihinta sitten on, en tiedä, olen ehkä kuullut mutta en muista. Veikkaus on noin 350 euroa, ei alle ainakaan. Tosin rungonkin kate ohenee kun se menee kasatun pyörän mukana.

Ostin tuon liikkeen konkurssipesästä itselle hiukan paremman Cannondalen, tuon rungon hiilikuituhaarukan ja kymmenkunta hybridiä ja maastopyörää myyntiin. Tunnen entisen omistajan ja katteista oli puhetta joskus mutta asiakkaatkin osaavat tinkiä ja vanhokja myydään -40% tms. Mutta niistäkin vielä jää jotain.

Peukkua myös tälle.

https://konaworld.com/rove_al_700.cfm

Pitää olla vähän ymmärrystä pyöristä, ettei satu saamaa sutta ja sekundaa. Moni ei tästä syystä uskalla ostaa käytettyä.

Anonyymi kirjoitti:

Pitää olla vähän ymmärrystä pyöristä, ettei satu saamaa sutta ja sekundaa. Moni ei tästä syystä uskalla ostaa käytettyä.

Mitään kolhittua hiilarirunkoa nyt ei kannata ostaa suurin surminkaan. Osasarjoista on hyvä tietää, mikä riittää niihin omiin tarpeisiin, ettei ota pyörää jollain Shimano Soralla ja kuvittele saaneensa Campagnolo Super Recordia. Ostaessa katsoo tarkkaan pyörän kunnon ja tekee koeajolenkin, jossa selvii tuntuma ja huomaa mahdolliset viat. Ainakaan ei pidä lukea vain ilmoitusta, soittaa ja sopia ostosta ja sitten käy vaan hakemassa äkkiä pyörän pois. Silloin tulee just niitä turhia ja ei niin mieluisia yllätyksiä.

Anonyymi kirjoitti:

Mitään kolhittua hiilarirunkoa nyt ei kannata ostaa suurin surminkaan. Osasarjoista on hyvä tietää, mikä riittää niihin omiin tarpeisiin, ettei ota pyörää jollain Shimano Soralla ja kuvittele saaneensa Campagnolo Super Recordia. Ostaessa katsoo tarkkaan pyörän kunnon ja tekee koeajolenkin, jossa selvii tuntuma ja huomaa mahdolliset viat. Ainakaan ei pidä lukea vain ilmoitusta, soittaa ja sopia ostosta ja sitten käy vaan hakemassa äkkiä pyörän pois. Silloin tulee just niitä turhia ja ei niin mieluisia yllätyksiä.

Lue lisää

Käytetty ei koskaan ole uusi ja esim Sora-vaihteisto on hyvä etenkin harrastajalle. Kalliut vaihteistot eivät kestä sen kummoisemmin kuin edullisempi ja 12 levyistä pakkaa saa vaihtaa koko ajan. Ja etenkin huollot ovat sikakalliit.

Käyttöpyörään massakäyttöosat !

Anonyymi kirjoitti:

Käytetty ei koskaan ole uusi ja esim Sora-vaihteisto on hyvä etenkin harrastajalle. Kalliut vaihteistot eivät kestä sen kummoisemmin kuin edullisempi ja 12 levyistä pakkaa saa vaihtaa koko ajan. Ja etenkin huollot ovat sikakalliit.

Käyttöpyörään massakäyttöosat !

Lue lisää

Ihan tavallinen 8 levyinen takapakka tavallisella, vaikkapa Alivo-vaihteistolla, on paras pitkässä juoksussa. Kuntoilla voi, jos reittä riittää.

Paras satsata vaikkapa tavaratelineeseen ja kunnon lokasuojiin.

Anonyymi kirjoitti:

Käytetty ei koskaan ole uusi ja esim Sora-vaihteisto on hyvä etenkin harrastajalle. Kalliut vaihteistot eivät kestä sen kummoisemmin kuin edullisempi ja 12 levyistä pakkaa saa vaihtaa koko ajan. Ja etenkin huollot ovat sikakalliit.

Käyttöpyörään massakäyttöosat !

Lue lisää

Mikä tuossa satuilussasi on motiivi? Oletko koskaan pyöräillyt? TM testasi:
"Yleinen luulo on ollut, että leveät 9- tai 10-pakalle tehdyt ketjut ovat kulutuskestävämpiä kuin ohuemmat 11- tai 12-ketjut. Kun ketju on leveämpi, materiaalia on enemmän ja sen luulisi siten kestävän paremmin kulutusta. Näin ei kuitenkaan ole, sillä 12-ketjut nousivat kulutuskestävyydeltään testin kärkeen. Sramin Eagle XX1- ja X01-ketjuilla kestivät käyttöä jopa 7 000 kilometrin matkan ennen vaihtokuntoon päätymistä. Shimanon lippulaivamalli XTR pääsi 3 000–4 000 km väliin, mittaustavasta riippuen.

Syy parempaan kulutuskestävyyteen löytyy kehittyneestä tekniikasta, mikä tarkoittaa käytännössä parempia materiaaleja, valmistustekniikoita ja entistä pidemmälle jalostettuja pintakäsittelyjä. Kehitystyön kärki kohdistuu uusiin malleihin, kun taas vanhoihin mallisarjoihin niitä sovelletaan vain harvoin."

Anonyymi kirjoitti:

Mikä tuossa satuilussasi on motiivi? Oletko koskaan pyöräillyt? TM testasi:
"Yleinen luulo on ollut, että leveät 9- tai 10-pakalle tehdyt ketjut ovat kulutuskestävämpiä kuin ohuemmat 11- tai 12-ketjut. Kun ketju on leveämpi, materiaalia on enemmän ja sen luulisi siten kestävän paremmin kulutusta. Näin ei kuitenkaan ole, sillä 12-ketjut nousivat kulutuskestävyydeltään testin kärkeen. Sramin Eagle XX1- ja X01-ketjuilla kestivät käyttöä jopa 7 000 kilometrin matkan ennen vaihtokuntoon päätymistä. Shimanon lippulaivamalli XTR pääsi 3 000–4 000 km väliin, mittaustavasta riippuen.

Syy parempaan kulutuskestävyyteen löytyy kehittyneestä tekniikasta, mikä tarkoittaa käytännössä parempia materiaaleja, valmistustekniikoita ja entistä pidemmälle jalostettuja pintakäsittelyjä. Kehitystyön kärki kohdistuu uusiin malleihin, kun taas vanhoihin mallisarjoihin niitä sovelletaan vain harvoin."

Lue lisää

Motonetistä saa 6 €:llä kasiktjun jolla ajaa 2000km. 11-ketju saisi siis maksaa korkeintaan 21€ jotta pääsisi samaan hintalaatusuhteeseen

Anonyymi kirjoitti:

Motonetistä saa 6 €:llä kasiktjun jolla ajaa 2000km. 11-ketju saisi siis maksaa korkeintaan 21€ jotta pääsisi samaan hintalaatusuhteeseen

Näyttäisi Motonetin omien sivujen mukaan heidän halvin kasiketju (shimano HG40) olevan hinnaltaan 11,90€, ei tuo sanomasi 6€
Eli tuolla sinun laskukaavallasi saisi tuo 11-ketju maksaa samaan hinta-laatusuhteeseen päästäkseen maksimissaan 41,65€

Anonyymi kirjoitti:

Mikä tuossa satuilussasi on motiivi? Oletko koskaan pyöräillyt? TM testasi:
"Yleinen luulo on ollut, että leveät 9- tai 10-pakalle tehdyt ketjut ovat kulutuskestävämpiä kuin ohuemmat 11- tai 12-ketjut. Kun ketju on leveämpi, materiaalia on enemmän ja sen luulisi siten kestävän paremmin kulutusta. Näin ei kuitenkaan ole, sillä 12-ketjut nousivat kulutuskestävyydeltään testin kärkeen. Sramin Eagle XX1- ja X01-ketjuilla kestivät käyttöä jopa 7 000 kilometrin matkan ennen vaihtokuntoon päätymistä. Shimanon lippulaivamalli XTR pääsi 3 000–4 000 km väliin, mittaustavasta riippuen.

Syy parempaan kulutuskestävyyteen löytyy kehittyneestä tekniikasta, mikä tarkoittaa käytännössä parempia materiaaleja, valmistustekniikoita ja entistä pidemmälle jalostettuja pintakäsittelyjä. Kehitystyön kärki kohdistuu uusiin malleihin, kun taas vanhoihin mallisarjoihin niitä sovelletaan vain harvoin."

Lue lisää

Olettaisin että noihin kilometreihin päästäkseen pitää rattaiden myös tukea siirtoa helpottavia "hammastuksia" ketjuissa.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan tavallinen 8 levyinen takapakka tavallisella, vaikkapa Alivo-vaihteistolla, on paras pitkässä juoksussa. Kuntoilla voi, jos reittä riittää.

Paras satsata vaikkapa tavaratelineeseen ja kunnon lokasuojiin.

Lue lisää

Kyllähän Alivolla pärjää ihan varmasti, laadukkaimmissa vaihteistoissa maksetaan täsmällisyydestä ja äänettömyydestä, hinta on sikäli toissijainen, että eihän suht laadukas vaihajakaan nyt hirveän kallis ole ja kun sen perusomisnaisuus on tuo täsmällisyys ja äänettömyyss. Se tulee huolettuakin viimeistään heti ensimmäisen kitinöiden myötä, ne raksahdus vaihtaessa tai ketjujen rallatus ei vain käy kun tietää, että paremminkin tämä boi toimia. Näin ainakin minulla.

Anonyymi kirjoitti:

Käytetty ei koskaan ole uusi ja esim Sora-vaihteisto on hyvä etenkin harrastajalle. Kalliut vaihteistot eivät kestä sen kummoisemmin kuin edullisempi ja 12 levyistä pakkaa saa vaihtaa koko ajan. Ja etenkin huollot ovat sikakalliit.

Käyttöpyörään massakäyttöosat !

Lue lisää

En ottaisi 12-pakkaa alumiinista tehtynä, teräksisenä ei ole ollut kestävyysongelmaa, suurin ratas on tosin alumiinia mutta sen käyttö on vähäistä.

Anonyymi kirjoitti:

En ottaisi 12-pakkaa alumiinista tehtynä, teräksisenä ei ole ollut kestävyysongelmaa, suurin ratas on tosin alumiinia mutta sen käyttö on vähäistä.

Kestää ne alumiinipakatkin kunhan on valmistettu laadukkasta alumiinista. Puhtaana se on hyvä kyllä pitää. Taas ei sitten millään pärjää laadukkaalle teräkselle kuitenkaan. Ketjun tulisi olla se pehmein osa joka ensinnä ja eniten kuluu, alumiinipakan kohdalla näin ei ole. Laakerointiin tuon voi rinnastaa sinänsä, liukulaakerissa laakeri on pehmeämpi.

Anonyymi kirjoitti:

Käytetty ei koskaan ole uusi ja esim Sora-vaihteisto on hyvä etenkin harrastajalle. Kalliut vaihteistot eivät kestä sen kummoisemmin kuin edullisempi ja 12 levyistä pakkaa saa vaihtaa koko ajan. Ja etenkin huollot ovat sikakalliit.

Käyttöpyörään massakäyttöosat !

Lue lisää

Ite oon huomannut, että tuossa vuoden -16 Bianchissa, missä vaihteisto Shimano 105 ja takapakka 11-lehtinen, on sitä probleemaa, että ketju alkaa laahata ikävästi vaihtajahäkkiä vasten, kun siirrät ketjun joko isoimmalle takarattaalle tai pienimmälle takarattaalle. Ylämäessä pitää heittää ketju pienemmälle eturattaalle, jotta laahaaminen loppuu. Sitten välitys on hitusen turhankin köykänen. Kyllähän sillä hyvin Alpit nousisi, mutta täällä Suomessa ei ole semmoisia nousuja, jotta välityksen tarttis olla niin köykänen.
Säädöt yhtä tyhjän kanssa, koska lehtiä on vain liikaa. Väkisinkin menee ketju liian jyrkkään kulmaan, eikä kaikkia välityksiä pysty täten käyttämään. Ei oo vika vaan ominaisuus, niin kuin nykyvehkeissä tuntuu nyrkkisääntö olevan. Nykyään kun joku on huonosti toimiva, niin se on ominaisuus, ei vika niin kuin ennen vanhaan.
Ysärillä, milloin maantiepyörät oli rautaa ja vaihteita 12 eli takana 6 lehteä, ei tuommoista ketjun laahausta ollut, ellei sitten tahalleen säätänyt etuvaihtajan perseelleen. Mutta kuka idiootti niin olisi tehnyt? Hyvin riittivät välitykset pitkillekin lenkeille. Enemmän ei ole parempi, ja se on ihan höpinää, että fillarissa pitää olla sata vaihdetta.

Kenties jollakin tasolla. Sellainen pyörä on kuitenkin paras, jolla on kiva pyöräillä, eikä se jää seinään nojaamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kenties jollakin tasolla. Sellainen pyörä on kuitenkin paras, jolla on kiva pyöräillä, eikä se jää seinään nojaamaan.

Juuri näin!

sen lauluja laulat,

kenen kuselle kusevit

XXL ongelma omalta kantiltani on se, että myyvät "massoille" (keskiverto ihmisille). Itse olen lyhyt ja lisäksi lyhyt selkä, joten heidän valikoimassa ole kovinkaan usein mitään sopivaa. Sopiva runkokoo olisi oltava 50 tai alle (XS).

EI

tarvitaan vain

HYVÄ MIELI JA ASENNE, JOLLA ULKOILUSTA NAUTITAAN

ei ryppyotsaista varustautumista

Anonyymi kirjoitti:

XXL ongelma omalta kantiltani on se, että myyvät "massoille" (keskiverto ihmisille). Itse olen lyhyt ja lisäksi lyhyt selkä, joten heidän valikoimassa ole kovinkaan usein mitään sopivaa. Sopiva runkokoo olisi oltava 50 tai alle (XS).

Lue lisää

Totta, isot ja pienet koot puuttuvat heidän valikoimistaan.

Anonyymi kirjoitti:

EI

tarvitaan vain

HYVÄ MIELI JA ASENNE, JOLLA ULKOILUSTA NAUTITAAN

ei ryppyotsaista varustautumista

Periaatteessa noin, tunnen kaverin joka vetää 50 km lenkkejä Jopolla! Eri asia on, kuinka kivaa se on. Otetaanpa muutama varuste tuosta tarkempaa syyniin:

Lukkopolkimet mahdollistavat pyörivän liikkeen, mikä taas ennaltaehkäisee polvivammojen syntymistä. Eli jos ajat vain vähän, kauppaan tms, käy se hyvin ilman lukkopolkimia. Jos kuntoilet, käytät joko lukkopolkimia tai olet ajamatta, kun polvet paukkuvat. Lukkopolkimet vaativat pyöräilykengät.

Valot ovat turvallisuustekijä myös maantiepyörässä. Pienet led-valot riittävät näkymisen. Kannattaa valita sellainen malli, jonka saa myös vilkulle.

Juomapullot ja telineet ovat oleellinen varuste, jotta nestetasapainosta voi huolehtia. Kuntoilu ilman riittävää nestettä ei ole kivaa, tehokasta eikä turvallista.

Jne

Anonyymi kirjoitti:

Periaatteessa noin, tunnen kaverin joka vetää 50 km lenkkejä Jopolla! Eri asia on, kuinka kivaa se on. Otetaanpa muutama varuste tuosta tarkempaa syyniin:

Lukkopolkimet mahdollistavat pyörivän liikkeen, mikä taas ennaltaehkäisee polvivammojen syntymistä. Eli jos ajat vain vähän, kauppaan tms, käy se hyvin ilman lukkopolkimia. Jos kuntoilet, käytät joko lukkopolkimia tai olet ajamatta, kun polvet paukkuvat. Lukkopolkimet vaativat pyöräilykengät.

Valot ovat turvallisuustekijä myös maantiepyörässä. Pienet led-valot riittävät näkymisen. Kannattaa valita sellainen malli, jonka saa myös vilkulle.

Juomapullot ja telineet ovat oleellinen varuste, jotta nestetasapainosta voi huolehtia. Kuntoilu ilman riittävää nestettä ei ole kivaa, tehokasta eikä turvallista.

Jne

Lue lisää

Itse ajan yli 5000km vuodessa ilman lukkopolkimia. Myös maantiepyörällä.
Hyvin moni pyöräilijä on kärsii polviongelmista juuri lukkopolkimienkäytön vuoksi. Moni on polviongelmainen luopunut luopunut lukkopolkimien käytöstä.

Kirjoituksesi on malliesimerkki miten aloittelijoille kerrotaan että pyörällä on liki mahdotonta ajaa ilman lukkopolkimia ainakaan harrastusmielessä. Muiden harrastajien aiheuttama ryhmäpaine onkin suurin syy monella lukkopolkimien hankkimiseen.

Jos flättipolkimilla käsittää ne muoviset ensiasennuspolkimet niin minäkin valitsisin lukkopolkimet joka kerta. Mutta on kunnollisiakin joissa jalka ei lipsu. Itse suosin mtb-polkimia joissa metalliset pinnit. Lisäksi minulla on silti pyöräilykengät jotka ovat suunnieltu fläteille. Talvella sitten käytän ihan normaaleja talvikenkiä. Syksymmällä paksumpia vaelluskenkiä.
Pidän vapaudesta jonka flättipolkimet antaa, voi käyttää eri kenkiä, voi kävellä normaalisti eikä tule sairaalareissua kaatumisten vuoksi kun ei jalka irtoakaan polkimesta.

Minulla on polvet kunnossa, ei ole mitään tunemuksia niissä koskaan ajaessa tai sen jälkeen. Tämä tapani pyöräillä on siis ollut toimiva eikä aiheuta ongelmia. En kaipaa mitään lukkopolkimilta.

Anonyymi kirjoitti:

Itse ajan yli 5000km vuodessa ilman lukkopolkimia. Myös maantiepyörällä.
Hyvin moni pyöräilijä on kärsii polviongelmista juuri lukkopolkimienkäytön vuoksi. Moni on polviongelmainen luopunut luopunut lukkopolkimien käytöstä.

Kirjoituksesi on malliesimerkki miten aloittelijoille kerrotaan että pyörällä on liki mahdotonta ajaa ilman lukkopolkimia ainakaan harrastusmielessä. Muiden harrastajien aiheuttama ryhmäpaine onkin suurin syy monella lukkopolkimien hankkimiseen.

Jos flättipolkimilla käsittää ne muoviset ensiasennuspolkimet niin minäkin valitsisin lukkopolkimet joka kerta. Mutta on kunnollisiakin joissa jalka ei lipsu. Itse suosin mtb-polkimia joissa metalliset pinnit. Lisäksi minulla on silti pyöräilykengät jotka ovat suunnieltu fläteille. Talvella sitten käytän ihan normaaleja talvikenkiä. Syksymmällä paksumpia vaelluskenkiä.
Pidän vapaudesta jonka flättipolkimet antaa, voi käyttää eri kenkiä, voi kävellä normaalisti eikä tule sairaalareissua kaatumisten vuoksi kun ei jalka irtoakaan polkimesta.

Minulla on polvet kunnossa, ei ole mitään tunemuksia niissä koskaan ajaessa tai sen jälkeen. Tämä tapani pyöräillä on siis ollut toimiva eikä aiheuta ongelmia. En kaipaa mitään lukkopolkimilta.

Lue lisää

On täyttä höpöä syyttää polvivaivoja lukkopolkimista. Pyöräily ei juurikaan rasita polvia tai muita niveliä esimerkiksi juoksuun verrattuna. Klossien väärä asento voi aiheuttaa ongelmia samoin kuin väärä ajoasento muutenkin. Huono ajotekniikka, liiallinen rasitus ja vääräkokoinen tai väärin säädetty pyörä ovat suurimmat syyt polviongelmiin ja muihinkin kiputiloihin. Polvissa ja muissa nivelissä saattaa olla myös alunperin jotain vikaa joka aiheuttaa ongelmia. Lisäksi pitää huomioida mahdolliset aikaisemmat loukkaantumiset jotka ovat jättäneet jälkensä. Aika moni on kaatunut esim. luistellessa polvilleen joka on saattanut aiheuttaa vaurion joka ei normaalisti haittaa mutta pitkällä pyörälenkillä saattaa aiheuttaa ongelmia.

Anonyymi kirjoitti:

On täyttä höpöä syyttää polvivaivoja lukkopolkimista. Pyöräily ei juurikaan rasita polvia tai muita niveliä esimerkiksi juoksuun verrattuna. Klossien väärä asento voi aiheuttaa ongelmia samoin kuin väärä ajoasento muutenkin. Huono ajotekniikka, liiallinen rasitus ja vääräkokoinen tai väärin säädetty pyörä ovat suurimmat syyt polviongelmiin ja muihinkin kiputiloihin. Polvissa ja muissa nivelissä saattaa olla myös alunperin jotain vikaa joka aiheuttaa ongelmia. Lisäksi pitää huomioida mahdolliset aikaisemmat loukkaantumiset jotka ovat jättäneet jälkensä. Aika moni on kaatunut esim. luistellessa polvilleen joka on saattanut aiheuttaa vaurion joka ei normaalisti haittaa mutta pitkällä pyörälenkillä saattaa aiheuttaa ongelmia.

Lue lisää

Se on juuri näin. Edelliseen viitaten viidentuhannen jälkeen viimeistään tulee lukkopolkimia ikävä. Poljin tänään juuri kuusituhatta kilometriä täyteen tämän vuoden osalta. Ehkä, tai ei edes ehkä, en voisi kuvitellakaan 1638 kilometrin heinäkuun taittuneen vailla lukkoja.

Anonyymi kirjoitti:

Se on juuri näin. Edelliseen viitaten viidentuhannen jälkeen viimeistään tulee lukkopolkimia ikävä. Poljin tänään juuri kuusituhatta kilometriä täyteen tämän vuoden osalta. Ehkä, tai ei edes ehkä, en voisi kuvitellakaan 1638 kilometrin heinäkuun taittuneen vailla lukkoja.

Lue lisää

Moni pelkää lukkopolkimia ja pitää niitä vaarallisina. On totta että käyttö vaatii totuttelua ja pientä ennakointia kaupunkiliikenteessä. Käytön kuitenkin oppii nopeasti kun vähän harjoittelee ja muistaa ettei olla jopon satulassa.

Itse käytän maantie- graver- ja maastopyörässä kombipolkimia:

https://bike.shimano.com/en-EU/product/component/deorext-t8000/PD-T8000.html

Sekä maastokenkiä joita on useampia.

Oma maastoajoni on sen verran kevyttä että nuo kestävät ja voin valita ajanko lukot kiinni vai ajanko flättinä. Kaupunkiliikenteessä ajan tilanteen mukaan flättinä tai yksi tai molemmat lukot kiinni. Maantiepyörässä olisi tietysti hyvä käyttää maantiepolkimia ja kenkiä mutta itse arvostan enempi mtb kenkien kävelyominaisuuksia. Muutaman kerran olen maantiekengillä heittänyt kunnon lipat ja se riitti.

Anonyymi kirjoitti:

Moni pelkää lukkopolkimia ja pitää niitä vaarallisina. On totta että käyttö vaatii totuttelua ja pientä ennakointia kaupunkiliikenteessä. Käytön kuitenkin oppii nopeasti kun vähän harjoittelee ja muistaa ettei olla jopon satulassa.

Itse käytän maantie- graver- ja maastopyörässä kombipolkimia:

https://bike.shimano.com/en-EU/product/component/deorext-t8000/PD-T8000.html

Sekä maastokenkiä joita on useampia.

Oma maastoajoni on sen verran kevyttä että nuo kestävät ja voin valita ajanko lukot kiinni vai ajanko flättinä. Kaupunkiliikenteessä ajan tilanteen mukaan flättinä tai yksi tai molemmat lukot kiinni. Maantiepyörässä olisi tietysti hyvä käyttää maantiepolkimia ja kenkiä mutta itse arvostan enempi mtb kenkien kävelyominaisuuksia. Muutaman kerran olen maantiekengillä heittänyt kunnon lipat ja se riitti.

Lue lisää

Kieltämättä maantiekengät on kauheat ottaa askeleita. Onnistuin myös hankkimaan tyylikkäät mutta kovat maantiekengät. Pitkillä lenkeillä hiertää vaivaisluuta sietämättömästi. Seuraavat on varmasti juuri maastopolkimet kenkineen.

Anonyymi kirjoitti:

Kieltämättä maantiekengät on kauheat ottaa askeleita. Onnistuin myös hankkimaan tyylikkäät mutta kovat maantiekengät. Pitkillä lenkeillä hiertää vaivaisluuta sietämättömästi. Seuraavat on varmasti juuri maastopolkimet kenkineen.

Lue lisää

Sopiva lesti on myös maantiekenkien hankinnan perusta. Vaikka pyöräilykenkä saakin olla istuvuudeltaan aika napakka niin mistään ei saa puristaa tai hiertää liikaa. Sopiva kenkä löytyy kokeilemalla. Monesti on tullut ostettua eri kenkä mitä lähdin ostamaan koska lesti ei ole ollut sopiva. Omaan jalkaan monet shimanon kengät istuu ja samalla lestillä saa mtb sekä maantiekenkiä.

Anonyymi kirjoitti:

Kieltämättä maantiekengät on kauheat ottaa askeleita. Onnistuin myös hankkimaan tyylikkäät mutta kovat maantiekengät. Pitkillä lenkeillä hiertää vaivaisluuta sietämättömästi. Seuraavat on varmasti juuri maastopolkimet kenkineen.

Lue lisää

Kengän pohjan jäykkyys on oleellista. Liian jäykkä tai liian löysä pohja aiheuttavat molemmat jalkavaivoja pitkillä lenkeillä.

Minulla on yhdet muuten hyvät Shimanon halpiskengät, mutta yli sadan kilometrin lenkkejä ei niillä viitsi ajaa. Tulee suonenvedon tyyppinen kipu jalkapohjaan. Lukemani mukaan tyypillistä liian jäykille pohjille.

Esimerkki liian löysästä pohjasta pitkillä lenkeillä on taas retkipyörässäni käyttämäni maastopoljin ja Adidaksen trekkingkenkä yhdistelmä. Pienillä tehoilla ja hiljakseen rullaillessa kenkä on tosi mukava, mutta kun päivämatka alkaa lähennellä satasta, poljin tuntuu tosi selvästi jalkapohjassa. Kenkä on kuitenkin ylivoimainen retkikäytössä, koska se on myös hyvä kävellä.

Jos on hankalat jalat, ainoa järkevä kenkä ollee joku lämpömuotoiltava maantiekenkä. Ne olivat joku vuosi sitten kuuminta hottia, mutta nyt markkinoilla on niitä vähemmän. Ainakin Shimano SH-R260L:ää saa vielä.

Anonyymi kirjoitti:

Kengän pohjan jäykkyys on oleellista. Liian jäykkä tai liian löysä pohja aiheuttavat molemmat jalkavaivoja pitkillä lenkeillä.

Minulla on yhdet muuten hyvät Shimanon halpiskengät, mutta yli sadan kilometrin lenkkejä ei niillä viitsi ajaa. Tulee suonenvedon tyyppinen kipu jalkapohjaan. Lukemani mukaan tyypillistä liian jäykille pohjille.

Esimerkki liian löysästä pohjasta pitkillä lenkeillä on taas retkipyörässäni käyttämäni maastopoljin ja Adidaksen trekkingkenkä yhdistelmä. Pienillä tehoilla ja hiljakseen rullaillessa kenkä on tosi mukava, mutta kun päivämatka alkaa lähennellä satasta, poljin tuntuu tosi selvästi jalkapohjassa. Kenkä on kuitenkin ylivoimainen retkikäytössä, koska se on myös hyvä kävellä.

Jos on hankalat jalat, ainoa järkevä kenkä ollee joku lämpömuotoiltava maantiekenkä. Ne olivat joku vuosi sitten kuuminta hottia, mutta nyt markkinoilla on niitä vähemmän. Ainakin Shimano SH-R260L:ää saa vielä.

Lue lisää

Mitä jäykempi pohja sitä suuremmalle alalle rasitus kohdistuu. Ongelmia aiheuttaa nimenomaan liian löysät pohjat eivät jäykät. Halvemmissa kengissä pohja ei ole niin jäykkä kuin kalliimmissa. Trekking kengissä painotetaan myös kävelymukavuutta jäykyyden kustannuksella. Asialla on toinenkin puoli. Koska löysempi pohja aiheuttaa enemmän rasitusta päkiöihin se myös kehittää ja vahvistaa jalkaterän lihaksia. Jos siirrtyy jäykistä kengistä löysempiin niin saattaa tulla ongelmia. Itsellä on joka kevät ongelmia ensimmäisillä lenkeillä mutta kun rasitusta lisää taisaisesti niin ongelmat katoavat. Ylipäätään jalkaterän vahvistamiseen ja harjoittelun monipuolistamiseen suosittelisin kauden alussa pitkiä kävelylenkkejä. Myös seisten varpaille nousu on hyvä harjoitus. Jos jalassa on jotain asento-ongelmaa niin erilaisia tukipohjallisia on olemassa. Ylipäätään rasitustasoa pitää nostaa vain vähän kerrassaan ja muistaa palautuminen.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä jäykempi pohja sitä suuremmalle alalle rasitus kohdistuu. Ongelmia aiheuttaa nimenomaan liian löysät pohjat eivät jäykät. Halvemmissa kengissä pohja ei ole niin jäykkä kuin kalliimmissa. Trekking kengissä painotetaan myös kävelymukavuutta jäykyyden kustannuksella. Asialla on toinenkin puoli. Koska löysempi pohja aiheuttaa enemmän rasitusta päkiöihin se myös kehittää ja vahvistaa jalkaterän lihaksia. Jos siirrtyy jäykistä kengistä löysempiin niin saattaa tulla ongelmia. Itsellä on joka kevät ongelmia ensimmäisillä lenkeillä mutta kun rasitusta lisää taisaisesti niin ongelmat katoavat. Ylipäätään jalkaterän vahvistamiseen ja harjoittelun monipuolistamiseen suosittelisin kauden alussa pitkiä kävelylenkkejä. Myös seisten varpaille nousu on hyvä harjoitus. Jos jalassa on jotain asento-ongelmaa niin erilaisia tukipohjallisia on olemassa. Ylipäätään rasitustasoa pitää nostaa vain vähän kerrassaan ja muistaa palautuminen.

Lue lisää

Kyllä polkupyöräkengissä pitää kovat pohjat olla. Mieluiten hiilikuitua. Sen sijaan lestin kapeus ja materiaalin kovuus saattaa aiheuttaa ikävää kalvamista. Sen vuoksi olisi parempi kokeilla kenkiä jalkoihinsa kaupassa eikä ostaa netistä sokkona, niin kuin minä tein. Enkä viitsinyt palauttaa kun ajattelin ajan mittaan kenkien teentyvän. Kävi pikemminkin päinvastoin.