Onko avoliitossa koirat yhteinen vastuu?

No minunkaan mielestä et ole vastuussa koirien ruoka ja eläinlääkäristä aiheutuvista kuluista ellet vapaaehtoisesti halua auttaa.

No tässä huomaa, että yhteen on muutettu tuntematta toista ja käymättä kunnollisia keskusteluja ja sopimatta pelisäännöistä.

Tämä on myös todella yleistä erilaisissa yhteyksissä. Monesti deitti-ilmoituksissa kerrotaan, että en etsi lapsilleni isää, koska sellainen heillä on jo, mutta käytännössä sitten ollaan naama nurinpäin jos puoliso ei osallistukaan lasten kuluihin ja harrastuksiin kuskaamisiin, tai jos puoliso matkustaa yksin lomalle, kun toisella ei ole varaa maksaa mukaan lapsia.

Vastaus kysymykseesi:
Mielestäni olet oikeassa jos muuta ei ole sovittu. Sitä varten se seurustelu on, että tutustutaan toisen hyciin ja huonoihin puoliin. Hyvä, että seisot periaatteidesi takana.

Ehdottaisin keskustelua, jossa sovitte pelisäännöt. Miten osallistutte taloudessa syntyviin kuluihin (ruoka, vuokra, liikkuminen/autoilu, vakuutukset jne) ja miten kotityöt yms jakautuvat.

Ei tosiaankaan ole velvollisuutta osallistua toisen harrastukseen. Yhteisiä asioita ovat vain ne, joista on yhdessä sovittu. Muutoin molemmat hoitavat omat sotkunsa ja omistuksensa ylläpidon.
Sinä saat osallistua vain sen verran, mitä itse haluat. Tyttökaverisi on luovuttava koiristaan, jos hän ei itse niistä kykene huolehtimaan. Hänen pitäisi opetella kantamaan vastuuta teoistaan, eikä sysätä sitä muille.

T. Koiran omistaja

Kuulostaa keskustelulta, joka ei ole mitenkään erillinen asia suhteen muista tavoitteista ja vastuunjaosta. Kysymyksistä kuten miten hoidatte yhteistä taloutta, millaista tunnetason tukea kaipaatte toisiltanne, entä käytännön? Miten ratkaisette mahdolliset eri pariset tulot ja menot? Mihin käytetään yhdessä rahaa, entä erikseen? Mitä tavoitellaan pitkällä tähtäimellä (yhteiset haaveet, tavoitteet ja taloudenpito eri elämäntilanteissa)? Miten huolehditaan tasa-arvosta (ei siis 50:50, koska ette koskaan tule suhteeseen täysin tasa-arvoisina, vaan lähtökohdat, yhteiskunta ja elämäntilanteet vaihtelevat) ja miten tasapainoillaan tasavertaisina ilman, että valta keikahtaa suhteelle epäedulliseksi? Miten tunnistaa ja olla kantamatta sellaisia riskejä tai taakkaa mihin ei ole valmis lähtemään? Miten pitää omat rajat ja miten taata reiluuden kokemus myös eron jälkeen?

Koirat ovat vain yksi asia (kuten auton osalta jo tunnistitkin), joka teidän pitää tunnetason tarpeiden, käytännöntekemisen ja talouden osalta ratkaista. Siihen ei pysty ulkopuolelta antamaan mitään selkeää ohjenuoraa. Tilanne vaihtelee suhteen eri vaiheissa, mutta kannattaa varmaan edes ajatusleikin tasolla käydä tuota kokonaiskeskustelua tavoitteista, tarpeista ja rajoista pitkin matkaa ja koittaa keskustelussa olla reiluja toisillenne.

Jos vaikka toivotte tästä pitkää suhdetta, niin tällä koirateemalla pääsee jo aika ytimeen, ettekä siinä keskustele vain koirista ja tästä hetkestä. Oletko valmis huolehtimaan ja kantamaan kanssani tasavertaisena vastuuta minulle tärkeistä asioista? Ovatko samat asiat meille tärkeitä? Mitä tehdään yksin ja miten molemmilla on mahdollisuus toteuttaa eriäviä tarpeitaan? Miten yhdessä rakennamme vahvemman talouden ja saamme molemmat kuluttamisen lisäksi kasvattaa varallisuuttamme? Miten saadaan kokemus siitä, että vastuuta ja tekoja jaetaan, mutta huomioidaan yksilön tarpeet?

Ja jos ei löydy rakentavaa ratkaisua, niin keskustelun kautta tämä on ainakin mahdollisuus huomata ajoissa ja lähteä etsimään paremmin tarpeita vastaavaa puolisoa tai toteuttaa itseään yksin.

Nykyään ei ole mitään aitoa yhteistaloutta olemassakaan enää, jossa varat olisivat yhteisiä, laskut yhteisiä, eläimet yhteisiä....

Kyllä minun uusi mieheni huolehtii myös minun lapsestani kuin lemmikistänikin. Hänhän se minun valmiiseen huusholliini muutti, enkä minä hänen.

Aidossa yhteistaloudessa kaikki asiat ja ongelmat muuttuvat yhteiseksi, kun asutaan yhdessä.

Riippuu niin tilanteesta.

Jos koira on yhdessä hankittu niin on aina.

Jos koira on toisen ennen parisuhdetta hankkima niin ei välttämättä ole. Jos toinen on vain sen koiran siihen kotiinsa ja elämäänsä hyväksynyt sillä ajatuksella, että se koiran aikanaan hankkinut myös oman koiransa hoitaa, niin ei ole. Jos taas se koira on molemmille tärkeä ja perheenjäsen ja kaveri niin silloin on.

Eri juttu omasta mielestäni on, jos eläin aidosti kärsii. Silloin pitää olla sydämetön mikäli ei yritä tehdä minkä kykenee.

Tietysti jossain kohtaa tulee aina vastaan se hetki, että onko eläimen "hoito" enää se asiallisin toimintatapa. Lopulta tulee se hetki, kun lemmikki täytyy vain päästää pois kärsimästä.

Näistä käy hyvin ilmi, ettei ole tarpeeksi pohjaa, mihin rakentaa jotain yhteistä elämää:

"En mä jaksa aamulla herätä aikasemmin --- en mä ole sitä koiraa hankkinut enkä halua sitoutua siihen --- sehän on sama kuin aisuroisi toisen lapsia"

"kysyin tytyltä haluaako se maksaa mun autolainaa ja käyttää sitä huollossa myös, ei halunnut ja ei ole kuulemma sama asia"

Lapsiakin tulee joskus vahingossa, joten ihan kammottaa pelkkä ajatuskin, jos niin kävisi. Erilleen kannattaa minun mielestä siis lähteä, jos koira (tai auto) kuluineen jo aiheuttaa tuollaista.

Minulla uusi mies merkitsi minut autoonsa toiseksi omistajaksi. Mutta kukin tyylillään.

>> Ehdotin erilleen muuttoa kun ei toiminut hyvin, siitä seurasi riitaisa ero. <<

Ahaa. Siis olette jo eronneet. Hyvä niin. Miksi sitten vielä penäät täällä sitä, kumpi oli oikeassa vai väärässä?

Kumpi muutti kumman valmiiseen kotiin? Silläkin kai on merkitystä. Moni nainen elää sinkkuna tosi hyvissä asunnoissa nykyään, ennen kuin joku poikaystävä ilmestyy kuvoihin ja muuttaa sinne vain putkikassinsa sisältö mukanaan ja jää kuluttamaan naisen asunnon pintoja, huonekaluja, laitteita ym., joita ei ole maksanut.

Minä en odota mieheni hoitavan koiraani, vaikka asumme yhdessä. Koira on minun hankkimani jo ennen kun tapasin mieheni, joten mielestäni miehelläni ei ole minkäänlaista velvollisuutta sitä hoitaa. Kaikki mitä mieheni tekee koirani eteen, tapahtuu hänen omasta tahdostaan. Jos hän ei joskus halua tai pysty, niin sitten vien koiran hoitoon muualle. Ja jos ei muualle vieminenkään onnistu, niin sitten se tarkoittaa sitä, että en pysty koirastani enää huolehtimaan, ja minun on siitä luovuttava.

Jos kokee normaalit yhteisasumisen asiat enemmän velvoitteena kuin haluna miellyttää ja auttaa omaa puolisoa. on syytä kysyä, kannattaako edes asua yhdessä, jos ei kerran ole halua jakaa koko elämäänsä, haittoineenkin, toisen kanssa.

Kumma juttu nykyään, kun se 'rakkaus' kantaa lähinnä yön yli ja juhla-aikoina, mutta ei enää päivällä ja arkena.

Niin siinä käy kun kaksi henkisesti vielä täysin lasta leikkii parisuhdetta.
Se tyty (on muuten halventava nimitys tämä tyty) oli sun ittes valitsema.

Silloin kun kaksi aikuista ihmistä muuttaa yhteen, samalla otetaan vastuu myös niistä lemmikeistä joita perheeseen tulee. Eli jos toisella, tai molemmilla on "lemmikkejä" jo valmiina vastuullaan, olipa sitten sydänkäpysenä kissa, koira, lisko tai auto, niin yhteenmuutolla hyväksytään se, että jatkossa "lemmikki" kuuluu perheeseen ja siitä pidetään huolta puolin ja toisin.

Esim. minä en iki kuuna kullan valkeena päivänä muuttaisi yhteen miehen kanssa jolla olisi lemmikkieläimenä käärme, hämähäkki tai lisko.

Mitä tulee siihen kuka maksaa ja mitä, niin huhheijjaa. Järki käteen hyvät ihmiset.
Mikä pakko teidän on pariutua noin keskenkasvuisina, kun ette pysty sopimaan mistään asiasta rakkaanne kanssa riitelemättä!

En puutu rahaan enkä parisuhteen muihin kiemuroihin, ainoastaan siihen mitä tarkoittaa kun parisuhteessa on mukana myös lemmikkieläin.

Kannattaa miettiä asiat etukäteen ennen yhteen muuttamista, jos seurustelukumppanilla on jo koira/kissa/mikä tahansa lemmikki, joka vaatii päivittäistä huolenpitoa,

Jos niin arkinen ja simppeli asia kuin koiran lenkittäminen joskus toisen puolesta, on aivan kauheeta pakkopullaa, niin ei ne tunteet lemmikkieläintä kohtaan kauhean hyvät voi olla.

Aivan varmasti ap ja "tytyn"koira ovat olleet kaksin kotona.
Jos eläinrakkautta ei löydy sisimmästä, välinpitämättömyys eläimen hyvinvoinnista näkyy jokapäiväisessä käytöksessä. Jokaisen eläimen omistajan pitäisi seurata miten seurustelukumppani kohtelee eläintä.

Sama toisin päin, jos et pidä seurustelukumppanisi elukasta, älä muuta yhteen hänen kanssaan.
Eläin elää "pahimmillaan" ja on mukana elämässänne jopa 10-15-30 vuotta. Se on helevetin pitkä aika inhota ja hoitaa vaikka satunnaisestikin jotain sellaista otusta josta et yhtään tykkää.

Et ole sitoutunut tuohon parisuhteeseen. Onneksi teillä ei ole lapsia.

Kyllä on. Tietoisesti menit yhteen naisen kanssa jolla tiesit koiria olevan ja jotka hänelle on tärkeitä. Jos ei vastuu kiinnosta niin etsi lemmikitön tai lapseton nainen. Yksinkertaista. Muuten ,kanna vastuusi ,ole mies äläkä hiiri.

Jos tuossa vaiheessa alkaa tulla rahasta erimielisyyttä tuollaisen asian kohdalla, niin ihan turhaa sinnitellä onnettomassa suhteessa. Kyllä se käsi riittää ja pornoa on netti täynnä ja kyllä sieltä baarista löytyy seuraava noja kun baaritkin aukeaa ihan kohta.

Koirat tai minä. VALITSE.

Pidä rakkisi.