Mikä helvetin järki 15 vuoden velkojen vanhenemisajassa?

Maksaahan ulosottovelallinen joka kuu jonkun sovitun summan velkojille. Kyllä siitä melkoinen potti tulee viidessätoista vuodessa. Itse otin lainaa kiinteistöä vastaan ja olen valmis myymään taloni heti kun joku sen suostuu ostamaan. Ja tämän päälle siis maksan velkaani ja olen ulosoton vuoksi paarialuokkaa ilman luottotietoja.

Tuo on hyvin yleinen väärinkäsitys, että velat eivät muualla maailmassa vanhene. Suomi on poikkeus siinä mielessä, että täällä on käytössä velan lopullinen vanhentuminen, jota muualla maailmassa ei ole.

Mutta lähes kaikissa muissa maissa on käytössä takaraja (Statute of Limitations) sille, mihin mennessä velkojan täytyy viedä velka oikeuteen. Muussa tapauksesssa velkoja menettää lopullisesti oikeuden saada lainvoima suorittamattomalla velalle. Esim. yhdysvalloissa tuo takaraja on tyypillisesti 3-6 vuotta.

Suomessahan mitään takarajaa ei ole, jolloin se on velallisen omasta aloitteellisuudesta kiinni riitauttaa mahdollisesti vanhentunut velka.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on hyvin yleinen väärinkäsitys, että velat eivät muualla maailmassa vanhene. Suomi on poikkeus siinä mielessä, että täällä on käytössä velan lopullinen vanhentuminen, jota muualla maailmassa ei ole.

Mutta lähes kaikissa muissa maissa on käytössä takaraja (Statute of Limitations) sille, mihin mennessä velkojan täytyy viedä velka oikeuteen. Muussa tapauksesssa velkoja menettää lopullisesti oikeuden saada lainvoima suorittamattomalla velalle. Esim. yhdysvalloissa tuo takaraja on tyypillisesti 3-6 vuotta.

Suomessahan mitään takarajaa ei ole, jolloin se on velallisen omasta aloitteellisuudesta kiinni riitauttaa mahdollisesti vanhentunut velka.

Lue lisää

Yleensä puheessa velkojen vanhentumisella tarkoitetaan juuri velan lopullista vanhentumista. Kyse ei ole väärinkäsityksestä, vaan epätäsmällisestä kielenkäytöstä.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on hyvin yleinen väärinkäsitys, että velat eivät muualla maailmassa vanhene. Suomi on poikkeus siinä mielessä, että täällä on käytössä velan lopullinen vanhentuminen, jota muualla maailmassa ei ole.

Mutta lähes kaikissa muissa maissa on käytössä takaraja (Statute of Limitations) sille, mihin mennessä velkojan täytyy viedä velka oikeuteen. Muussa tapauksesssa velkoja menettää lopullisesti oikeuden saada lainvoima suorittamattomalla velalle. Esim. yhdysvalloissa tuo takaraja on tyypillisesti 3-6 vuotta.

Suomessahan mitään takarajaa ei ole, jolloin se on velallisen omasta aloitteellisuudesta kiinni riitauttaa mahdollisesti vanhentunut velka.

Lue lisää

"Tuo on hyvin yleinen väärinkäsitys, että velat eivät muualla maailmassa vanhene. Suomi on poikkeus siinä mielessä, että täällä on käytössä velan lopullinen vanhentuminen, jota muualla maailmassa ei ole. "

Lauseesi on ristiriitainen. Siispä faktaksi jää, että velan lopullinen vanheneminen on suomalainen erikoisuus, ja muualla maailmassa velat eivät vanhene.

"Mutta lähes kaikissa muissa maissa on käytössä takaraja (Statute of Limitations)..."

Mitä sitten?
Ihan tervetullut tuollainen olisi Suomeenkin. Kyllä riitaiseen saatavaan pitää järkevässä ajassa hakea ratkaisu, jos haluaa yhteiskunnan koneiston apua. Eihän kukaan järkevä velkoja Suomessakaan kuitenkaan roikota omasta mielestään selvää saatavaa riitaisena ylimääräistä, koska mitä nopeammin asiaan saa tuomioistuimen ratkaisun, sitä pitempään voi käyttää verorahoilla tuotettua ulosottopalvelua hyväkseen.
Mutta tuollaisen mekanismin puute ei mitenkään muuta sitä, että on typerää, että istumalla takapuolellaan 15 vuotta voi senkin ratkaisun tehdä tyhjäksi.

"Suomessahan mitään takarajaa ei ole, jolloin se on velallisen omasta aloitteellisuudesta kiinni riitauttaa mahdollisesti vanhentunut velka.

Täh? No mutta vanhentuneen velan perinnän riitauttaminenhan nyt on maailman helpoin tehtävä. Tosiasiaksi edelleen jää, että Suomessa et voi saada velalliselta (pääsääntöisesti) 15 vuoden jälkeen sentin latia, vaikka sinulla olisi mikä tuomioistuimen päätös hankittuna vaikka kuinka aikaisin. Ja lisäksi on toinenkin vanhentumissäännös, joka sekin on velallisen eduksi, velka vanhenee jo kolmessa vuodessa, jos siitä ei huomaa määrävälein muistuttaa.
Miten kansainvälinen oikeusvertailusi vastaa tähän? Miten muissa maissa pitää velasta muistuttaa, jotta se ei vanhene, vai riittääkö, että 5,9 vuoden päästä päräyttää asian tuomioistuimeen ennen takarajan umpeutumista?

Anonyymi kirjoitti:

"Tuo on hyvin yleinen väärinkäsitys, että velat eivät muualla maailmassa vanhene. Suomi on poikkeus siinä mielessä, että täällä on käytössä velan lopullinen vanhentuminen, jota muualla maailmassa ei ole. "

Lauseesi on ristiriitainen. Siispä faktaksi jää, että velan lopullinen vanheneminen on suomalainen erikoisuus, ja muualla maailmassa velat eivät vanhene.

"Mutta lähes kaikissa muissa maissa on käytössä takaraja (Statute of Limitations)..."

Mitä sitten?
Ihan tervetullut tuollainen olisi Suomeenkin. Kyllä riitaiseen saatavaan pitää järkevässä ajassa hakea ratkaisu, jos haluaa yhteiskunnan koneiston apua. Eihän kukaan järkevä velkoja Suomessakaan kuitenkaan roikota omasta mielestään selvää saatavaa riitaisena ylimääräistä, koska mitä nopeammin asiaan saa tuomioistuimen ratkaisun, sitä pitempään voi käyttää verorahoilla tuotettua ulosottopalvelua hyväkseen.
Mutta tuollaisen mekanismin puute ei mitenkään muuta sitä, että on typerää, että istumalla takapuolellaan 15 vuotta voi senkin ratkaisun tehdä tyhjäksi.

"Suomessahan mitään takarajaa ei ole, jolloin se on velallisen omasta aloitteellisuudesta kiinni riitauttaa mahdollisesti vanhentunut velka.

Täh? No mutta vanhentuneen velan perinnän riitauttaminenhan nyt on maailman helpoin tehtävä. Tosiasiaksi edelleen jää, että Suomessa et voi saada velalliselta (pääsääntöisesti) 15 vuoden jälkeen sentin latia, vaikka sinulla olisi mikä tuomioistuimen päätös hankittuna vaikka kuinka aikaisin. Ja lisäksi on toinenkin vanhentumissäännös, joka sekin on velallisen eduksi, velka vanhenee jo kolmessa vuodessa, jos siitä ei huomaa määrävälein muistuttaa.
Miten kansainvälinen oikeusvertailusi vastaa tähän? Miten muissa maissa pitää velasta muistuttaa, jotta se ei vanhene, vai riittääkö, että 5,9 vuoden päästä päräyttää asian tuomioistuimeen ennen takarajan umpeutumista?

Lue lisää

Kylläpäs sulla menee tunteisiin....voivoi.

Anonyymi kirjoitti:

Kylläpäs sulla menee tunteisiin....voivoi.

Yksirivinenkin palasi muutaman kuukauden jälkeen. Voi voi.

Anonyymi kirjoitti:

Yksirivinenkin palasi muutaman kuukauden jälkeen. Voi voi.

Yksi tai kaksirivinen, mitäpä tuota tyhmälle useammalla lauseella jankkaa.

Eikös se suomessakin nostettu 20 vuoteen.

Anonyymi kirjoitti:

"Tuo on hyvin yleinen väärinkäsitys, että velat eivät muualla maailmassa vanhene. Suomi on poikkeus siinä mielessä, että täällä on käytössä velan lopullinen vanhentuminen, jota muualla maailmassa ei ole. "

Lauseesi on ristiriitainen. Siispä faktaksi jää, että velan lopullinen vanheneminen on suomalainen erikoisuus, ja muualla maailmassa velat eivät vanhene.

"Mutta lähes kaikissa muissa maissa on käytössä takaraja (Statute of Limitations)..."

Mitä sitten?
Ihan tervetullut tuollainen olisi Suomeenkin. Kyllä riitaiseen saatavaan pitää järkevässä ajassa hakea ratkaisu, jos haluaa yhteiskunnan koneiston apua. Eihän kukaan järkevä velkoja Suomessakaan kuitenkaan roikota omasta mielestään selvää saatavaa riitaisena ylimääräistä, koska mitä nopeammin asiaan saa tuomioistuimen ratkaisun, sitä pitempään voi käyttää verorahoilla tuotettua ulosottopalvelua hyväkseen.
Mutta tuollaisen mekanismin puute ei mitenkään muuta sitä, että on typerää, että istumalla takapuolellaan 15 vuotta voi senkin ratkaisun tehdä tyhjäksi.

"Suomessahan mitään takarajaa ei ole, jolloin se on velallisen omasta aloitteellisuudesta kiinni riitauttaa mahdollisesti vanhentunut velka.

Täh? No mutta vanhentuneen velan perinnän riitauttaminenhan nyt on maailman helpoin tehtävä. Tosiasiaksi edelleen jää, että Suomessa et voi saada velalliselta (pääsääntöisesti) 15 vuoden jälkeen sentin latia, vaikka sinulla olisi mikä tuomioistuimen päätös hankittuna vaikka kuinka aikaisin. Ja lisäksi on toinenkin vanhentumissäännös, joka sekin on velallisen eduksi, velka vanhenee jo kolmessa vuodessa, jos siitä ei huomaa määrävälein muistuttaa.
Miten kansainvälinen oikeusvertailusi vastaa tähän? Miten muissa maissa pitää velasta muistuttaa, jotta se ei vanhene, vai riittääkö, että 5,9 vuoden päästä päräyttää asian tuomioistuimeen ennen takarajan umpeutumista?

Lue lisää

"koska mitä nopeammin asiaan saa tuomioistuimen ratkaisun, sitä pitempään voi käyttää verorahoilla tuotettua ulosottopalvelua hyväkseen."

Se ulosotto myös maksaa.

Systeemi toimii, että enste maksumuistusta, sitten maksuvaatimusta ja jos ei rahaa tule niin sitten alkaa oikeudelliset toimet ja ulosotolla kynitään rahoja. Mutta jos ulosotto jatkuu pitkään eikä rahaa tule, menee laskut bumerangina takaisin perintäyhtiölle.

Sitten tekevät niin, että odottavat kunnes luottotiedot palautuneet ja veronpalautusten aika käsillä niin sitten lähettävät laskut uudestaan. Tätä rumbaa jatketaan sitten tarvittaessa vuosikymmeniä. Tähän kuuluu myös se, että velasta muistutetaan aika-ajoin, koska jos velat voi vanhentua niinkin että niistä ei muistuteta.

Ulosottoa ei käytetä tarpeettomasti koska siitä on kuluja, että ongelmallisilla asiakkailla odotetaan välillä hetki että saavat rahaa kerättyä että saisi ainakin edes veronpalautukset vietyä.

Anonyymi kirjoitti:

Eikös se suomessakin nostettu 20 vuoteen.

Velka vanhentuu lopullisesti Suomessa 20 vuodessa eräpäivästä laskettuna, tai 25 vuodessa jos velkojana on luonnollinen henkilö.

Ulosoton määräaikaa voidaan kuitenkin jatkaa eneintään 10 vuodella, mikä pidentää myös mainittua velan lopullista vanhentumista, jos velallinen on selvästi sopimattomilla toimilla järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien vahingoksi.

Eli lopullinen vanhentuminen voi pisimmillään kestää 35 vuotta velan eräpäivästä.

Anonyymi kirjoitti:

Velka vanhentuu lopullisesti Suomessa 20 vuodessa eräpäivästä laskettuna, tai 25 vuodessa jos velkojana on luonnollinen henkilö.

Ulosoton määräaikaa voidaan kuitenkin jatkaa eneintään 10 vuodella, mikä pidentää myös mainittua velan lopullista vanhentumista, jos velallinen on selvästi sopimattomilla toimilla järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien vahingoksi.

Eli lopullinen vanhentuminen voi pisimmillään kestää 35 vuotta velan eräpäivästä.

Lue lisää

Ulosottoasiakirjoissa vanhenemisaika on ainakin minulla 15 vuotta. Eli, vuonna 2034 olen vapaa kulutusluottovelastani jossen sitä ennen voita lotossa tai saa amerikan perintöä.
Sieppaa kyllä se, että joka kuu velkasaldoni kasvaa muutamalla satasella, koska ulosotettavaa ei ole kuin vähän. Jos vuonna 2018 velkaa oli xxx määrä, nyt sitä on xxx x määrä. En tykkää maksella ulosottajan lounasbrunssia ja kaljojakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Velka vanhentuu lopullisesti Suomessa 20 vuodessa eräpäivästä laskettuna, tai 25 vuodessa jos velkojana on luonnollinen henkilö.

Ulosoton määräaikaa voidaan kuitenkin jatkaa eneintään 10 vuodella, mikä pidentää myös mainittua velan lopullista vanhentumista, jos velallinen on selvästi sopimattomilla toimilla järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien vahingoksi.

Eli lopullinen vanhentuminen voi pisimmillään kestää 35 vuotta velan eräpäivästä.

Lue lisää

tässä on nyt jonkunlainen ristiriita. Suomessa sellainen velka vanhenee 20v johon ei ole haettu oikeuden päätöstä eikä ole ollut ulosotossa. Joten lauselma ulosoton määräaikaa voidaan jatkaa 10v ei mielestäni tässä aja asiaansa koska kyseinen velka ei ole siellä ollut.

Anonyymi kirjoitti:

tässä on nyt jonkunlainen ristiriita. Suomessa sellainen velka vanhenee 20v johon ei ole haettu oikeuden päätöstä eikä ole ollut ulosotossa. Joten lauselma ulosoton määräaikaa voidaan jatkaa 10v ei mielestäni tässä aja asiaansa koska kyseinen velka ei ole siellä ollut.

Lue lisää

ja lisäyksenä tämänkin velan ravitsee täyttää perintäoikeudelliset lain alaisuudet eli velkaa on tarvinnut 3v välein karhuta. muuten perintäoikeutta ei ole.

Olosuhteet muuttuvat yllättävän nopeasti. Suurin osa suomalaisista on velkaantunut no. asuntolainasta. Sitä otetaan, vaikka kukaan ei ole selvännäkijä. Uskotaan ja luotetaan terveyteen, avioliittoon, työmarkkinoihin yms. vaikka mikään niistä ei ole varma nakki.
Elämässä tapahtuu kaikenlaista, jopa pahaa.