Heippa kaikille joita kiinnostaa keskustella henkevästi. Tilanne mulla se, että takana kohta 11v avioliittoa. 1 yhteinen lapsi joka kans lähempänä tuota vuosilukua myös. Mulla omia vanhempia lapsia, miehellä ei. Meillä meni minun mielestä huonosti jo muutama vuosi sitten, mutta sitten sairastuin vielä vakavasti ja sain hoidot. Sen jälkeen kun olen jotenkin noussut takaisin elävien kirjoihin, ei meillä mene yhtään paremmin. Mies ei välitä keskustella meidän suhteesta ja elämästä. Monet käytännön asiatkin on meillä pielessä alkaen asunnosta jne . Turha edes mainita seksiä ei ole, enkä edes taida haluta tällaisen ihmisen kanssa sitäkään. Elämä pitäisi silti olla siedettävää. Ollaan lähempänä 50v Minä haluaisin elämään tavoitteita, muutosta ja " laatua"=tarkoitusta, toinen ei välitä mitään mistään. Tämä mies on esim sellainen että ei välitä pakollisista lomista. Olisi töissä 24/7 ja oikeastaan onkin. Perheen kanssa ei matkoja, mitään erilaista silloin, kotoa ei pysty lähtemään yöksi minnekään. Ja tosiaan sanoinkin jo ei välitä siitä millainen se yhteinen koti on vaikka toinen haluaisi riittävästi tilaa lapsille ja yhteisesti ja että koti ei olisi huonokuntoinen. Siellä pitäisi sitten jaksaa olla aina. Yksin saa toki mennä minne haluaa tai lasten kanssa, hän ei osallistu. No ongelmia tässä vasta tosiaan ne jäävuoren huiput. No suuri ongelma se kun meillä on 3 yhteistä koiraa otettuna. No olen osallistunut varsinaisesti kahden nuorimman ottamiseen. Mutta kaikki koirat on minulle rakkaita kuin lapsia melkein. En halua heistä erota. Tai se on tosi vaikeaa. Sairastumisen myötä minusta on myös tainnut tulla entistä enemmän läheisriippuvainen, eli siis jotenkin kun oma itseluottamus on mennyt, en uskalla enää uudelleensairastumisen ja jo oireilujen pelossa lähteä yksin muualle asumaan, haluaisin siis meille vielä yhdessä sitä parempaa, jos elämä alkaisi sitten muuttua paremmaksi ja en olisi jatkuvassa stressissä ja ahdistuksessa siitä, kun mikään ei tyydytä. Ei siis edes se että saan olla elossa.
Mitä tekisin elämälleni.
7
602
Vastaukset
- Anonyymi
Mun kysymykset ei nyt kovinkaan henkeviä ole, mutta jotenkin tuntuu siltä kuin sinä olisit ulkoistanut koko elämäsi miehesi harteille. Jotenkin vaikuttaa siltä, että sairautesi varjolla olet vapaamatkustajana elämässäsi.
Ehkä miehesi on väsynyt elämäänne yhtälailla. Ehkä hän haluaisi, että sinä ottaisit vastuun ja tekisit puhumisen sijaan yhteisten asioiden eteen jotain.
Käytkö sinä töissä, tai onko sinulla säännölliset tulot, joilla pystyisit elämään yksiksesi ja/tai lapsesi kanssa?
Sanot kotisi olevan huonokuntoinen ja epäsopiva teille.
Tarkoitatko kotinne olevan epäsopiva sinulle, miehelle ja noin 11. vuotiaalle yhteiselle lapsellenne?
Vai asuvatko sinun vanhemmat lapsesikin myös teillä ja sen takia tarvitsisitte isomman kodin?
Jos asuvat, mitä he tekevät yhteisen kotinne eteen?
Antavatko rahaa ylläpitoon, siivoavat ja remontoivat sitä?
Odotat miehesi tekevän töiden ohella myös kotona paljon enemmän.
Mitä sinä teet kotisi kunnostamisen eteen?
Jos et käy töissä, oletko yrittänyt kunnostaa kotiasi?
Jos miehesi on aina töissä ja siten poissa kotoa, ulkoilutatko sinä koirat ja huolehdit niiden hyvinvoinnista lapsistasi huolehtimisen ohella?
Koirien ruokaan, eläinlääkärikuluihin menee monta sataa euroa vuodessa. Olisiko sinulla varaa koiriin jos asuisit erilläsi miehestäsi?
Matkustaminen, joutuisiko mies tekemään lisää töitä maksaakseen hotellit, ruuat sun muut reissussa ollessa, vai onko sinulla ja lapsillasi säästössä riittävästi rahaa yleisesti ottaen omiin kuluihinne?- Anonyymi
Kiitos kun kommentoit. Mitä tarkoitat sanalla vapaamatkustaja? Jollain lailla sana kuvaa minua, tarkoittipa mitä vaan. Mulla ei ole enää olemassa itseluottamusta, ja koen ajelehtivani tässä läheissuhteessa riippuvaisena, koska en uskalla yksinkään enää lähteä yrittämään elämää. Haluaisin että tämä huonokin toimisi, koska pelkään sairastuvani uudelleen. Tietenkin jos ei ikinä toimi, pakkohan on lopettaa joskus.
Jos mies olisi väsynyt myös, olettaisin hänen kertovan sitten siitä edes niinä hetkinä, kun alan usein hänelle valittamaan elämästämme. Päinvastoin, hän ei näe ongelmaa ja laittaa aina minun puheeni leikiksi, ellei sitten poistu tilanteesta tavalla tai toisella. Ei ala siis oikeasti minun kanssa asioita "setvimään". Hänellä itsellään siis kun ei ole mitään ongelmaa elämässään, hän ei osaa toimia, kun se kuitenkin toisella osapuolella on ja yhdessä asutaan.
Kommenttiisi pohjautuen yritin kysyä, pitäisikö minun hänen mielestä tehdä jotain meidän yhteisille asioille ja kun vastausta ei tullut, yritin kysyä, mitä hänen mielestä on yhteiset asiat, sain yhden sanan, ylläpito. Siis todellakin vain ylläpito. Yritin kysyä, minkä ylläpito, mitä se tarkoittaa. Ei osannut vastata. Nukahti päivänokosille. Olimme juuri tulleet kaupungista reissulta. Herättyään (ei siis kauan makaillut edes) huomasin hänen tekevän lähtöä ulos ja kuulin että sinnepä hän lähtee touhuilemaan touhujaan ja siinä kuluu tod näk tämä ilta melko pitkälle, varmasti pari-kolme tuntia ainakin että en juuri näe häntä. Ei häntä kiinnostanut tällaisesta aiheesta vaihtaa mitään ajatuksia.
Vaikka itse joudun miettimään, onko meillä siis tosiaankaan mitään yhteisiä asioita😔
En ole nyt töissä mutta kaiketi rahat riittäisi yksinkin /lasten kanssa toimeentuloon. 2 alaikäistä siis. Tiukempaa rahasta olisi.
Kotimme on epäsopiva meille ja kahdelle lapselle, joista toinen siis yhteinen. Lisäksi koirat. Tilaa on liian vähän ja se on tietysti huonoin asia. Meillä ei ole omaa makuuhuonetta eikä parisänkyäkään(mies ei halua kumpaakaan) nukumme erillään ja se näyttää sopivan miehelle. Eri huoneissa. Toinen lapsi siis jakaa ainoan makuuhuoneemme kanssani ja toinen, jo teini, nukkuu olohuoneessa mieheni kanssa, eri seinustoilla. En pidä tilanteesta. Haluaisin, että lapsilla, jotka on eri sukupuolta ja ikääkin, olisi omat huoneet(tilansa) ja meillä omamme. Nukuimme vuosikaudet olohuoneessa kaksin, kunnes kyllästyin siihen, että koirat mylläsivät jatkuvasti yhteisessä sängyssämme ja 'muutin' toiseen huoneeseen. Sitä ennen lapsilla siis se yhteisenä huoneena. Mutta jo sairauteni hoidon aikana menin eri sänkyyn välillä nukkumaan, koska pelkäsin että flunssa pöpöt tarttuu kuten myös tarvitsin minulle tehdyn leikkauksen vuoksi aiemman enemmän tilaa nukkua. Ei siis 120cm enää riittänyt kahdelle. Mies ei ymmärtänyt sitä vaan kaiketi tykästyi nukkumaankin ilman minua.
En tee kotimme kunnostamisen eteen mitään, koska asumme mieheni vuokraamassa asunnossa. Emme me täällä mitään remonttia voi tehdä itse, tai mieheni voisi , jos välittäisi tai pyytäisi remonttia, kyseessä on tavallaan työsuhdeasunto missä haluaa asua ennen muuta siksi, koska vuokra on hänen mielestä halpa eikä enempää hän halua laittaa asumiseen rahaa ja ajattelee myös että yhdessäkään meidän rahat ei riittäisi muuhun(ei pidä paikkaansa) . Asunnon pinnat on 80-luvulta ja huonokuntoiset. Minua masentaa katsoa ja siivota sellaisia. Koirat sotkee tosi paljon ja ja huonekalut on kaikki koiranpuremia ym. Uudet menisi hetkessä pilalle, silti masentaa vanhat paskat. Miestä ei.
Yritän jaksaa kävelyttää koiria päivittäin jokaista erikseen. Yleensä jaksankin ja silloin tunnen olevani tarpeellinen. Minusta se on koirille välttämätöntä, vaikka häkissä ulkonakin paljon olisivat. Miehen siis vähemmän tarvitsee varsinaiselle lenkille aina viedä. Hän tosiaan pissattaa heidät aamulla ja myöhään illalla. En väheksy sitä. Ja lenkittää myös hieman tietysti, ellen minä ehdi tai jaksa. Koirat on kuitenkin lähtökohtaisesti otettu hänen metsästyskoirikseen, toki he on meidän kaikkien perheenjäseniä ja menee oikeastaan käytännössä kaiken edelle. Ei me voida niidenkään vuoksi oikein reissuille yhdessä lähteä. Niitä ei voi ottaa mukaan kun ei ole nyt edes sellaista autoa missä voisi kuljettaa ja tod näk osalle pitäisi olla hoitaja. Meillä ei ole. Miestä ei haittaa.
Matkustaminen tarkoittaisi meidän tapauksessa yhteistä suht lyhyttä auto-tai junamatkaa kenties lähialueella tai jossain päin Suomea. Ei kalliita hotelleja yms. Mutta miehellä ei ole sellaiseenkaan minusta ihan normaaliin vaihteluun elämässä mitään kiinnostusta.
Voi vaikuttaa miehen haukkumiselta tms mutta olen niin kyllästynyt ja pettynyt elämäämme, en ymmärrä miksi en saa avioliittoamme toimimaan tai normaaliksi. Ihan näillä mietteillä. Kiitos jos joku jaksoi lukea.
- Anonyymi
Mutta tuohan on vain positiivinen seikka, että asutte vuokralla! Kyllähän te voitte vuokrata teidän tarpeisiinne ja elämäntilanteeseenne sopivamman asunnon. Ettekä te edes ole mitenkään velvollisia remontoimaan nykyistä vuokra-asuntoanne. Kaikkea hyvää teille, kyllä asiat varmasti vielä järjestyvät.
- Anonyymi
Kiitos, kai se sitten on onni onnettomuudessa, mutta kun valitettavasti muodostunut pysyväksi olosuhteeksi toisen yksipuolisella päätöksellä. Minusta molempien toiveet tulisi ottaa huomioon, etenkin sen, joka kokee kärsivänsä
😶
- Anonyymi
Jos teillä on vain 2 huonetta 4:lle ihmiselle 3:lle koiralle, niin eipä kuulosta hyvältä. Toivottavasti teillä kuitenkin on keittiö, eteinen ja vessa pesumahdollisuudet ovat olemassa samassa kiinteistössä.
Jos huoneita on vain olohuone ja makkari, miksi olet päättänyt että niissä nukutaan sukupuolen mukaan ?
Jos minä olisin sinä, pistäisin heti nukkumajärjestyksen uusiksi.
Makuuhuone jaettaisiin kahtia korkeilla umpihyllyillä lasten kesken. Näin kummallakin olisi oma rauha. Ei enää haittaa vaikka toisella puolella nukkuu poika ja toisella puolella tyttö.
Sinä ja miehesi nukutte olohuoneessa. Ei läheisyyttä eikä keskusteluyhteyttä synny jos ette pysty olemaan edes samassa sängyssä vierekkäin.
Järjestät olohuoneessa huonekalut siten, että teille tulee oma soppi jonne muilla (lue koirilla) ei ole asiaa, missään tilanteessa. Käännät vaikka hyllykön sängyn eteen blokkaamaan kulkua.
Soppeen etsit 80 cm leveän levitettävä sänkyrungon, näin siitä syntyy 160 cm leveä vuode.Jos kaupasta ei löydy, teette sen itse. You tubessa on pilvin pimein opastusvideoita.
Päivisin petinne patjat ovat päällekkäin kauniin päiväpeiton alla, illalla levitätte pohjan ja petaatte teille hyvän nukkumapaikan. Tämä onnistuu, jos sinulla ja miehelläsi yhdessä nukkumiseen tahtoa on. Täytyy olla tosi pieni olohuone jos et tätä pysty järjestämään.
Koirien paikka ei ole ihmisten sängyssä. Tämä on minun mielipide asiaan. Joku toinen on varmaan toista mieltä, mutta koirien turkissa kantautuu hiekkaa ja pölyä sänkyyn, jos elukoita ei pysty pesemään joka ulkoilutuksen jälkeen.
Sen vuoksi rauhoittaisin ihmisten vuoteet ja istumapaikat ihmisille. Eihän sängyssä syödäkään. On paljon mukavampi nukkua puhtaissa lakanoissa kuin hiekkaisissa tai leivänmuruisissa.
Jokaiselle koiralle oma peti ja oma paikka sinne teidän huusholliin, esim keittiöön tai eteiseen rauhalliseen nurkkaan. Jos koirat ovat yli vuoden ikäisiä, ne osaavat kyllä rauhoittua omalle paikalleen kun päivittäistä aktiviteettia on riittävästi ja kasvatatte ne tottelemaan. Pedit voi tehdä vaikka vanhasta täkistä tai matosta.
Sanot koirien olevan metsästyskoiria ja viettävän päivisin aikaa tarhassa. Jos kyseessä on ajokoira tai pystykorva/hirvikoirarotuiset lemmikit, niille ei riitä lyhyt lenkki.
Ne tarvitsevat päivässä monen kilometrin kävelyn ja muutakin aktiviteettia, esim nenätyöskentelyä. Jos miehesi on teistä ainoa joka metsästää, hänen tehtävänsä on ulkoiluttaa ja kouluttaa koirat käyttäytymään myös sisällä hyvin. Näin se vain metsästysporukoissa on, metsästäjä kouluttaa omat apulaisensa ja on ylpeä heistä.
Koirat eivät syö huonekaluja, ei kenkiä eikä lapasia. Näin se vaan on. Mitä nopeammin nuo asiat kitketään niistä pois, sitä mukavampaa lemmikin elämä on.
Koiriin liittyvät ongelmat poistuvat vain (hyvän kautta) kasvattamalla. Ei muuta kuin toimeen. Lemmikkinameja saa vaikka pienimällä koiran mieluisin ruokaherkku puolen sentin palasiksi ja ei muuta kuin toistoa, toistoa ja vielä kerran toistoa.
Kodin maalaaminen ja kunnostaminen.
Oikeasti hei, vuokra-asuntoakin voi ja saa maalata ja tapetoida. Maalia saa edullisesti, tapettirullia on poistomyynnissä muutaman euron hintaan. Huonekaluja saa kirppikseltä muutamalla kympillä. Sinullahan ei rahat olleet niin tiukalla ettetkö voisi hieman sitä käyttää kodin hyväksi.
Sinulla on sen verran isot lapset, että he osaavat auttaa. Ei muuta kuin ryhdytte yhdessä tekemään kodistanne asuttavamman.
Sori, että tämä mun viesti on tällaista paasaamista, mutta sun elämä paranee heti kun sinä itse päätät tehdä sen eteen jotain. Konkreettisesti tekemään jotain, eikä vain valittamaan miehellesi miten kurja elämä teillä on, miten huono koti, miten ikävät olosuhteet, ei ole lomaa jne jne jne.
Nyt sinä odotat miehesi kertovan, päättävän ja vielä tekevänkin kaikki asiat teidän kaikkien puolesta. Sitä tarkoitin vapaamatkustamisella.
Tietysti jos olet täysin kypsä, niin onhan sekin vaihtoehto, että menet kotikuntasi sosiaalitoimistoon ja laitat itsesi ja lapsesi niiden vuokra-asuntojonoon. Sekin on konkreettista tekemistä ja yksi piste yhteiselämääsi miehesi kanssa. - Anonyymi
Miehessäsi on paljon hyvää. Jos kaikille riittäisi mikä hönelle, maailmasta ei olisi vesi ilms happi maa hiekka fosfori ruoka loppumassa.
Hän om lahja maailman ihmisile.
Häntä ei haittaa työssäkäyvänä jakaa huonetta sinun pojan kanssa.
Pidän miehestäsi. Vaatimaton.
Olisiko ketään ystävää joka matkustaisi kanssasi, jos miehedi ei matkustamisesta välitä.
Tsemppiä - Anonyymi
Inhoan koiria,= meteliä, jota joudun kuunnella kun takapihan puolella 10 koiraa taloissa. Säikähdön haukkumista.
Niitten kanssa en osaa neuvoa eikä mun asia nukkuuko ne teiän sängyssä vai muualla.
Miksi ihmiset ei anna toisilleem läheisyyttö, halaa, vaan tarvitaan rakkeja. Undulaatit ja kalat ja hämähäkit ja käärmeet on hiljsisempia
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664582Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142249- 251774
- 121508
- 271433
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51298- 101227
- 131146
- 221086
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911014