Olen alkanut pohtimaan että olenko tekemässä oikean ratkaisun. Olemme sopineet menevämme naimisiin. Mies on ihana ja hauska. Meillä samanlaiset mielenkiinnot ja tulevaisuuden haaveet, hyvä työnjako arjessa, läheisyyttä, seksiä ym.
Keskustelijaa en kuitenkaan hänestä saa, ei osaa lohduttaa, sanoa oikeita sanoja, ei näytä tietävän edelleenkään mitkä asiat on minulle tärkeitä. Kaikkeen asioiden läpikäymiseen hän reagoi mököttämällä. Ottaa kaiken syvemmän keskustelun kritiikkinä. Ei koskaan lohduta, pahoittele että joku asia meni niin kuin meni. Ei ymmärrä miksi olen kokenut jonkun asian niin kuin olen kokenut.
Esim. Pari päivää sitten purin kiukkuani häneen, kun minulle tärkeä asia ei mennyt niin kuin olisin toivonut. Todella tärkeä asia. No mies ei sanonut mitään, mökltökötti. Seuraavana päivänä kirjoitin hänelle viestin, jossa kerroin että miksi asia oli suututtanut niin paljon minua ja kerroin miten olisin toivonut asian menevän. Ja kiukku ei johdu hänestä. Mies ei vastannut viestiin, kotona käyttäytyi normaalisti, mutta ei ottanut asiaa puheeksi lainkaan vaikka olimme ihan kahdestaan.eilen sitten sanoin hänelle, että olisi kiva jos jollain tavalla olisi kommentoinut viestiäni, kertomaani tai edes lohduttaisit. Pahoittelisi että asia meni niinkuin meni. Mutta ei. Uusi mökötys alkoi.
Mietin, että kannattaako naimisiin edes mennä jos näin huono kommunikointi meillä on.
Mies ei keskustele, kannattaako avioitua
30
1026
Vastaukset
- Anonyymi
Vihkiminen on ensimmäinen askel kohti avioeroa.
Mentyäsi naimisiin, jossakin vaiheessa löydät *hyvän keskustelijan* annat sille , koska kaikki on niin ihanaa. Suhteeseen ei liity mikään arjen harmit.
Syytät miestäsi, kuten kaikki muutkin naiset.
Niin se vaan menee aina, ellet ole taloudellisesti riippuvainen miehestäsi.- Anonyymi
No sitäpä tässä juuri pohdin että jos tietää että keskustelussa on ongelmia niin pitäiskö ne yrittää ratkaista ennen kun avioituu. Ei tässä ole kuin itseään syyttäminen jos menee naimisiin tietäen että kaikki ei ole suhteessa kunnossa. Sen verran jo elämänkokemusta kertynyt ja parisuhteitakin takana (mutta ei avioliittoa, toisin kuin miehellä) että ymmärrän että toista ei voi muuttaa. En tule hänestä koskaan saamaan läpi yön keskustelijaa tai rakkaudesta puhujaa, mutta jonkinlaista sympatiaa, lohdutusta, uusien näkökulmien antamista kyllä kaipaan ja vaadinkin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No sitäpä tässä juuri pohdin että jos tietää että keskustelussa on ongelmia niin pitäiskö ne yrittää ratkaista ennen kun avioituu. Ei tässä ole kuin itseään syyttäminen jos menee naimisiin tietäen että kaikki ei ole suhteessa kunnossa. Sen verran jo elämänkokemusta kertynyt ja parisuhteitakin takana (mutta ei avioliittoa, toisin kuin miehellä) että ymmärrän että toista ei voi muuttaa. En tule hänestä koskaan saamaan läpi yön keskustelijaa tai rakkaudesta puhujaa, mutta jonkinlaista sympatiaa, lohdutusta, uusien näkökulmien antamista kyllä kaipaan ja vaadinkin.
No miten itse käyttäydyt häntä kohtaan? Empaattinen ja lempeä käytöksinen saa samaa takaisin. Mies jää alakynteen? Mököttää kun mikään ei mene oikein tai mieliksi?
- Anonyymi
Ei kaikkea voi saada samassa paketissa, en suosittele avioitumista.
Teissä molemissa on vikanne. - Anonyymi
Sinä itse teet päätöksen tässä asiassa.
Itse en avioituisi, hänenlaisensa kanssa koska tuollaisia ongelmia on jo nyt. - Anonyymi
Kumpikin teistä tarvitsee ja hakee aivan erilaisia asioita ja ominaisuuksia toisessa.
Kummassakaan ei ole mitään vikaa. Mutta teidän fysiikat vain eivät sovi pidempiaikaiseen yhteiseen elämään.
Pidä häntä kaverina, nyt etäisyydeltä ja jatka Ei avioliittooa tuon kanssa. Avioero on tarpeeton sinun elämässäsi. Miksi edes haaveilet liitosta tuon miehen kanssa?
miestä varten on aivan varmasti juuri hänelle sopiva puoliso. Sinä et ole hän.
Sinulle on taattuvarmasti myös juuri sinulle sopiva puoliso. Jatka etsintää. - Anonyymi
Näinpä se taitaa olla. En vaan jaksa enää etsiä, olen
kohta viiskymppinen. Taitaa avioliitto jäädä minulta tässä elämässä väliin. Ilman naimisiin menoa kun voi suhteessa olla onneksi.- Anonyymi
Avioliitto ei ole onneksi tänä päivänä, enää mikään sellanen asia jota olisi välttämättömyys tavoitella. Jos solmit avioliiton, jos menet naimisiin vahingossa väärän miehen kanssa.
Voi käydä niin, että ajan oloon liittosi murenee tosi pahoihin ongelmiin.
Puhumattomuus ja asioiden selvittämättä jättäminen on kaikista pahinta mitä voi käydä.
Siinä sitten olet yksin tai ainakin ilman miestäsi, sormukset tiukasti sormessa ja ansassa.
Josta ei aina pääse vapaaksi niin helpolla.
Mutta itse päätät, kuten aiemmin kirjoitin.
- Anonyymi
Rakastatko miestä?
Jos rakastat, mitäpä jos hyväksyisit miehen sellaisena kuin hän on.
Sinähän sanoit, että mies on ihana ja hauska, teillä on samanlaiset mielenkiinnot jne jne.
Sun miesystävä ei ole puhuja-tyyppi. Hän on luonteeltaan tasaisempi kuin sinä. Hänellä ei ole isoja tunne-elämän nousuja eikä laskuja. Mies ottaa asiat asioina, ei metelöi pettymyksistä tai ilon aiheista, mutta silti hän rakastaa.
Sillä on järki päässä, jalat maassa ja hän haluaa elää kepeämpää elämää kuin sinä.
Ei hän mökötä silloin kun sinä vaadit häntä näyttämään suurempia tunteita ja käyttämään paljon sanoja. Hän menee lukkoon, sinä syyllistät lisää; mikset puhu, mies menee entistä enemmän lukkoon, sinä alat itkemään; soppa on valmis.
Sinä mitä ilmeisimmin koet kaikki pettymykset henk.koht. tappioina. Saat luultavasti kiukku-/mielipahakohtauksia jos asiat eivät mene just silleen kuin sinä haluat. Ei maailma pyöri pelkästään sinun navan ympärillä, vai miten se meni :).
Opettele suhtautumaan jatkossa pettymyksiin ns. normaalisti, sinua veetuttaa, mutta hei ei siihen koko maailma eikä elämä kaadu.
Nyt sinä käännät pettymyksesi miehen syyksi. Vingut, mulla on paha mieli, mikset sinä edes lohduta. Mies vaikenee koska sun sanat ovat moitetta asiasta johon miehellä ei alun alkaen ollut minkäänlaista osaa.
Ja jauhat asiasta vielä päiviä jälkikäteenkin, keskustellaan, mikset voi lohduttaa kun mulla on paha mieli. Vähemmästäkin menee lukkoon.
Et sinä kuole siihen, ettei mies ole koko ajan tsemppaamassa, lohduttelemassa, taputtelemassa sun pahaa mieltä pois ja kehumassa sua.
Ei rakkauteen sanoja tarvita. seuraavan kerran kun olet pettynyt johonkin, älä huuda, älä pura kiukkuasi mieheesi. Mene vain miehesi syliin ja halaa häntä lujasti. Jos mies laittaa kädet sun ympärille ja halaa takaisin, se kertoo kaiken hänen tunteistaan sinua kohtaan.- Anonyymi
Kyllä rakastan häntä. Olen yrittänyt ymmärtää ja hyväksyä sen ettei hän ole puhemiehiä vaan käy asioita läpi omassa päässään. Mutta jos puhuminen parisuhteessa on minulle elinehto? Jos en saa käytyä asioita läpi keskustelemalla, tulen ahdistuneeksi ja vihaiseksi. Paras vaihtoehto on, että kumpikin tulisi toista vastaan tässä asiassa. Mutta en näe miehessä edes yritystä. Itse yritän kylläjä ja joskus jopa onnistunkin. En aina jaksa kuitenkaan. Etenkin tämä ko. Asia missä oikeesti olisin tarvinnut tukea ja lohdutusta. Eikö mies tässä tapauksessa olisi voinut tulla halaamaan minulta pahan mielen pois. En ymmärtä miksi minun olisi pitänyt omassa harmituksessani ymmärtää häntä ja toimia hänen tavallaan. Kyllä tulevan puolison pitäisi osata jossain tilanteissa tulla vastaan ja ymmärtää.
- Anonyymi
Meillä aikalailla samaa kaavaa kuin teillä. Mentiin naimisiin kyllä. Vuosien varrella miettinyt että oliko oikea ratkaisu. Pahoittelee kyllä ja tiedostaa ettei osaa reagoida " aikuismaisesti". Viime aikoina olen ollut todella väsynyt ja meni niin pahaksi itkin pari päivää ja mies vaan mökötti että aloin puhua erosta ja en oikeastaan jaksanut enää välittää mitä tapahtuu aloin itsekin mökkötämään. Ja katsoin välittääkö oikeastaan yhtään. Kyllä sen jälkeen mies ryhdistäytynyt. Nyt jatkuvasti huolissaan kun huomasi että kuinka paha olo minulla oikeastaan yrittää jatkuvasti pitää sylissä ja saada puhumaan. Toistelee että rakastaa minua ja pelkää että en usko mutta en enää oikein jaksa puhua.
- Anonyymi
Samaa paskan jauhantaa ja toistoa. Tämä on ap trolli, kirjoittaa pitkiä kirjoituksia, saman toistoa, ei hyvä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samaa paskan jauhantaa ja toistoa. Tämä on ap trolli, kirjoittaa pitkiä kirjoituksia, saman toistoa, ei hyvä.
Sinä olet häiriintynyt. Kyttäri. Kirjoitan omasta avioliitostani. Jonka olen jo viisi vuotta sitten mieheni kanssa kirkossa sukulaisten ja ystävien läsnäollessa sopinut. Meillä on 2 lasta.
- Anonyymi
Pitää miettiä mitä hyviä ja huonoja puolia miehessä on, ja sellaisilla painotuksilla mitkä asiat itse koet tärkeiksi. Jos miehesi on vaikkapa mukava, luotettava, komea, hyvin toimeentuleva ja hyvä sängyssä, mutta ei oikein osaa keskustella. Sitten otat eron ja löydät miehen joka osaa keskustella, mutta on kusipää, epäluotettava, ruma, persaukinen ja huono sängyssä. Ääriesimerkki, mutta ymmärrät varmaan pointin. Jos haet täydellistä miestä, niin et todennäköisesti tule sellaista löytämään.
- Anonyymi
Hyviä pointteja kyllä. Aiemmin seurustelin 10vuotta miehen kanssa, joka osasi kyllä puhua mutta monta muuta asiaa suhteesta puuttui.
Tässä suhteessa monta kertaa olen ajatellut että ei se puhumattomuus ole este, kunnes tulee asia jossa kaipaan puhumista. Tulee olo, ettei mies välitä kun ei vastaa mitään tai kerro omaa näkökulmaa johonkin asiaan. Jos suoraan kysyn, että mitä ajattelet niin vastaus on että en ole ajatellut asiaa ollenkaan. Mies ollut aiemmin naimisissa ja samaa viestiä olen hänen exältä kuullut, että kommunikoinnissa ollut ja on edelleen pahoja haasteita ja siihen suhde lopulta kaatunutkin. Me kun ollaan siinä iässä, että ei montaa vuotta mene kun ollaan vaan kahdestaan ilman lapsia niin pelottaa oikein ajatus miten hiljaa vaan vietetään päivämme kun lasten tuomat arjen monet sopimukset ja keskustelut jää pois. No sellaisia ovat meidän molempien vanhemmatkin, hiljaiseloa omissa huoneissaan omia juttuja tehden.
- Anonyymi
Kiinnitin huomiota tähän, että miten hiljaa vietätte päivänne lasten lähdettyä.
Sehän riippuu täysin parisuhteen puheliaammasta osapuolesta. Teillä on juuri niin hiljaista kuin mitä sinä haluat. Eihän se parisuhteen toinen osapuoli kauheasti ole äänessä nytkään.
Minun mies ei kovin montaa sanaa päivässä sano. Siitä huolimatta yhdessä olemme olleet nyt 40 vuotta.
Alussa hänen puhumattomuutensa ärsytti minua suunnattomasti, juuri samalla tapaa kuin sinua nyt ärsyttää miehesi sulkeutuneisuus.
Onneksi tajusin ajoissa, että kyseessä on luonteenpiirre, ehkä joku puute jossain solussa hänen aivoissaan, ehkä tunnelukko, mutta viis siitä. Vaikka me olemme kommunikoinnissa eri planeetoilta, en minä voi väkisin häntä muuttaa toisenlaiseksi.
Mieheni on sellainen kuin on, hiljainen, vähäsanainen, ottaa minut kainaloonsa ja lastenlapset, mutta ei aina huomaa meitäkään koskettaa. Toisten koskettaminen, puhuminen, ei ole hänelle luontaista. Miehelleni jo kätteleminen on iso asia.
Ja minun mieheni ei ole koskaan ollut iloinen ja hauska. Hän on vakava, hymyilee harvoin, mutta ei hän sillä mitään pahaa tarkoita. Hän vain on sellainen.
Minä olen suulas, hyvää tarkoittava hölösuu jonka on pakko kertoa kaikki ulos, niin hyvät kuin huonotkin asiat. Puheliaisuus ei ole aina hyvästä. Joskus sanon liikaa, joskus sanon liian ilkeästi tai vain ajattelemattomasti ja satutan puheillani muita. Minä kosketan huomaamattani liian nopeasti jopa ventovieraitakin ja aiheutan sen myötä joskus vaivannuttavia tilanteita ja väärinkäsityksiä.
Kummallakin meistä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, sellaiset luonteenpiirteet joiden muuttaminen on hankalaa. Monet asiat kun tulevat selkäytimestä, ne ovat osa persoonaamme. Kun tämän hyväksyy, parisuhdekin voi huomattavasti paremmin. - Anonyymi
Ilmeisesti miehelläsi ainakin jonkunlaisia puheenlahjoja on, jos hän kerran on ihana ja ... hauska... ja sitten parin lausee jälkeen mies onkin lähes mykkä.
Jokin tuossa yhtälössä nyt ei täsmää. Ilmeisesti kaverilla on hyvät miimikon taidot tai sitten hän on tahattomasti hauska??
Joku sinulle tärkeä asia ei mennyt just silleen niinkuin sinä sen halusit menevän. Purit pettymyksesi mieheen suuttumalla hänelle. Mies ei reagoinut, olisikohan jo tottunut noihin sinun kiukutteluihisi??
Olet kuitenkin aikuinen nainen, viisissäkymmenissä. Sinulla on useampia parisuhteita ollut aiemmin???
Nyt meinaat ettet parempaakaan miestä saa kuin tämä mykkä, joten pettymyksissäsi sivallat sanan säilällä heikomman ulosannin omaavaa ja mietit pitäisikö erota. Ehkä eroaminen olisi viisain teko. - Anonyymi
Voi olla, ettei mies osaa puhua, ainakaan niillä sanoilla jotka sinun mielestäsi olisivat oikeat, ja sen takia ei haluakaan yrittää. Voi olla myös niin, että on yrittänyt puhua mutta olet torpannut puhumisen jo alkuunsa, jos sieltä ei ole tullut sellaista tekstiä, mitä odotit tai mitä olisit halunnut kuulla.
ELi ehkä kyseessä onkin se, ettei miehesi puhu niin kuin sinä haluat ja jos tätä haluat, olette menossa parisuhteessanne metsään. On hienoa, että sinä kerrot tunteistasi ja asioistasi mutta jos toinen ei tunne tarvetta sellaiseen, se ei ole väärin eikä henkilökohtaista sinua kohtaan.
Avioliitossa ei voi muuttaa toista - tai toki voi ja näin on usein tapahtunutkin eli toinen rupeaa käyttäytymään niin kuin kuvittelee sen toisen toivovan, jolloin hän menettää oman identiteettinsä eikä itse asiassa tiedä, mitä itse haluaa. Eikä se määräävämpi osapuoli ole sen tyytyväisempi; sen sijaan saa uutta valittamista siitä, ettei se toinen kerro omia ajatuksiaan (ei tietenkään koska ne on lytätty jo aikoja sitten)
Eli ainoa tie, on itsensä kehittäminen eli sinunkin tulisi ymmärtää, että ihmisillä on ns. erilainen temperamentti, joka tarkoittaa tapaa reagoida asioihin. On myös erilaisia tapoja puhua, kertoa ja analysoida asioita. Sinun tapasi ei ole ainoa oikea.- Anonyymi
Kyllä tiedän sen, enkä oletakaan että hän samalla tavalla haluaisi puhua asioista kuin minä. Ja kuten aiemminkin kirjoitin, osaan olla myös vaatimatta puhumista ainakin välillä. Joskus kumminkin asiat olisi hyvä saada selvitettyä puhumalla, kuten esim. tämä kyseinen asia. Se asia liittyi meihin molempiin, en pystynyt sitä yksin ratkaisemaan ja olisin tarvinnut miehen apua. Edes niin, että hän totesi että ei asia niin paha olekaan kuin luulen. Koska se ei ollutkaan, mutta pettymys oli. Ja mies on ainoa joka olisi jollain tavoin pystynyt korjaamaan asiaa. Jos miehen ainoa reagointi on samalla kun sohvalla makaa katsellen telkkaria ettei hänellä ole mitään sanottavaa niin ei se oikein hyvältä vaikuta. Kyllä oletan että jotain tukea puolisolta saa.
No tämä kaikki päättyi lopulta siihen, että mies sen jälkeen kun lakkasin puhumasta hänelle ja sanoin ottavani aikalisän avioliiton suhteen kun siinä vaaditaan mielestäni myös tukena olemista toiselle, otti asian hoitaakseen ja omalla tavallaan kertoi että mitään muuta ei hän halua kuin loppuelämän viettää yhdessä.
- Anonyymi
Sinä olet epävarma, tulkitset parisuhteessanne eteentulevat tilanteet voimakkaasti ja koet ne uhkina tai ongelmina.
Miehelle sinun iso ongelmasi oli tyhjästä suuttumista, itsestään selvä juttu, asia joka olisi hoitunut ilman isoa meteliä ja pettymystäkin.
Teidän yhdessä olonne, sekin on miehelle itsestään selvää. Tottakai te olette pari ilman jatkuvaa toistoa/vakuutteluakin.
Luota mieheen. Älä hötkyile, rauhoitu, älä vaadi miestä toimimaan sillä sekunnilla kun sinä käsket tai haluat, asetu aloillesi, nauti elämästäsi.- Anonyymi
Myönnän että haluan että minulle aika ajoin vakuutetaan että se olen juuri minä jonka kanssa mies haluaa olla nyt ja tulevaisuudessa. Se juontaa meidän menneisyyksistä jotka on erilaiset ja en ihan luota miehen arviointikykyyn kumppanin valinnoissa. Ja myös sen takia, kun hän itse on sanonut etehtyneensa aiemmissa suhteissa ja olosuhteiden pakosta esim.mennyt naimisiin. En halua hänen erehtyvän myös minun kohdallani ja siksi haluan haastaa hänet keskustelemaan ja oikeasti pohtimaan myös omaa tapaa toimia. Mutta vaatiminen ja haastaminen pitää myös osata lopettaa jossain vaiheessa, ei sitä kukaan kestä kovin pitkään. Ollaan kuitenkin selvitty kaikenlaisista jo tähän mennessä ja uusperhe-elämä tuo kokoajan haasteita arjessa.
- Anonyymi
Olen huomannut ettei naimisiin kannata mennä ajattele eka tehdään yhteinen pesä ja siihen lapset ollaan muutama vuosi yhdessä ja kappas mies löytää uuden naisen ja se on siinä eikö miehille merkitse mitään,nää yhteiset vuodet
- Anonyymi
Eiköhän se yhteisten vuosien laatu ole tärkeämpää miehellekin.
Mulla oli vaimo joka oli joka käänteessä moittimassa. Mikään ei kelvannut. Hän oli samanlainen jo seurusteluaikana, Puuttui pukeutumiseeni, miten söin, millainen auto olisi pitänyt olla, miten sisustetaan, missä käydään lomilla yms. Ei puhettakaan että olisimme tehneet mitään minun tavalla, mutta kun olin rakastunut niin kaiken sieti.
Yhtään kaunista sanaa ei kiitokseksi tullut, vain jatkuvaa moitetta, niiden vuosien aikana ja vähättelyä. Masennuin vaimon jatkuvasta negatiivisesta asenteesta ja muutuin puhumattomaksi ja sekös vaimoa rassasi entistä enemmän.
Minun syytä erokin oli. Vaimo ruoti koko ystäväpiirin voimin minun mahdottomuutta puolisona, siinä kaikkosivat minua vähemmän tuntevat ystävät. Onneksi jäljelle jäivät ne ystävät jotka olivat tunteneet minut ennen parisuhdetta.
Exä ei tajua vieläkään miten loukkaavaa ja syvälle haavoittavaa hänen käytöksensä minua kohtaan oli. Yhä puhuu kylillä miten mahdoton ja hankala ihminen minä olen, siksi kun en halua hänen kanssaan olla edes facekaveri.- Anonyymi
Tämän takia pitäisi tutustua hyvin jo ennen kuin tekee päätöksen avioliitosta. Turha syyttää puolisoa siitä millainen on, jos rakkauden sokaisemana menee naimisiin ja katsoo läpi sormien puolison epämiellyttäviä ominaisuuksia. Mieheni sanonut ex-puolisonsa olleen tällainen joka-asiassa moittija. Miehen mukaan ex puoliso muuttui avioliitossa. Itse en oikein usko tähän. Ainoastaan rakkauden huuma sokaissut ja naimisiin menty liian pian.
- Anonyymi
Miehelläsi on tunnepuolella vammaa.
- Anonyymi
Voi olla Asperger, niillä on tunneälyssä, yleensäkkin sosiaalisessa puolessa puutteita. Kyvyssä tulkita toisten tunnetiloja ja omiaankin siis. Eivät osaa näyttää empatiaansa vaikka tuntevat sitä. Heille tunteet täytyy sanallistaa yksiselitteisesti, muuten jäävät huomaamatta. Rakentava riitely voi olla vaikeaa, jo toisen myrtynyt ilmekin voi olla uhkaava ja tilanteesta paetaan. Ovat kuitenkin kilttejä, rauhallisia ja luotettavia, kun eivät stressaantuneita, eivätkä pelaile.
lähde autismiliitto - Anonyymi
Olette mielestäni liian erilaisia ja se voi alkaa haitata suhdetta pidemmän päälle. Oma kokemus samanlaisesta suhteesta ja lopulta tuli ero.
- Anonyymi
Mököttäminen on hankistä väkivaltaa. Paljonko olet sitä valmis kestämään?
- mököttäjästä eronnut - Anonyymi
Pidä miestä ystävänäsi - etäisyydellä.
Lakkaa haaveilemasta mitään läheisempää ja lämpimämpää sen kanssa. Se haluaa olla liikaa sitoutumatta - sinä haluat jotain muuta.
Lakkaa kiusaamasta itseäsi ja toista. Tuo mies on kahvi- ja lenkkeilyseuraa . Ei muuta.
Yli 50 ei ole liian vanha hakemaan haluamansalaista elämänkumppania. Hän tulee elämääsi - tai ei.
Kumpikaan vaihtoehto ei ole maailmanloppu. Vain pidä itsesi henkisesti aktiivisena, sinullahan on vielä reilu 20 hyvää elinaikaa jäljellä! - Anonyymi
Alkakaa lähetellä toiselle tekstiviestejä, jää turhempi kalkatus pois.
Suhde saattaa säilyä tämän vuoksi!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1108216- 392529
- 1212243
- 221909
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais151644- 111479
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa161442"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla141389- 151262
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.121173