HP fic! Siriuksen lapsuus ja uudet ystävät.

Tykkäsin todella.. :) mukava oli.. jatka samaan malliin.. *peukut pystyssä* onnea!
:D

hyvä juoni! Paria kirjoitusvirhetta lukuunottamatta, sujuva ja virheetön suoritus! Jatka vain! ;)

Idea tavallaan ihan hyvä. Sirius Musta ei 11-vuotiaana kuitenkaan ollut laiha ja riutunut. Olet selvästi yrittänyt käyttää J. K. Rowlingin kirjoitus tapaa ja jopa onnistunut siinä joten kuten. Hieman voisit yrittää persoonallisempaa. Tsemppiä vaan :)

Onkos kukaan kuullu Sarahin ja Siriuksen romanssista? löysin sen joiltain sivuilta jokka valitettavasti lopetettiin. Se mitä siitä muistan oli et Sirius oli ihan hulluna Sarahiin Sarah Siriukseen ja ne kävi yhdessä tylyahossa ystävänpäivänä ja Sarah tuli kerran tai pari "kelmien" kanssa rääkyvään röttelöön animaagina kun Lupin muuttu... Onkos kukaan kuullu Sharonista? sellanenki juttu oli siellä sivuilla et Siriuksella olis ollu tytär sen Sarahin kanssa...

Hän syöksyi Poikkarinkuja kolmentoista kartanoon lähelle Regulusta joka puhdisti kaapuansa. ”Putsaa itsesi ja mene johonkin jossa et ole tiellä. Puhu vain jos puhutellaan.” Rouva Musta sanoi ja käveli käsikynkässä Herra Mustan kanssa väkijoukkoon. Kartano oli siistitty ja koristeltu vihreällä ja hopealla Luihuisuuden merkiksi. Sirius katsoi ympärilleen ja meni lähelle nurkkaa ikkunan viereen, jotta näkisi ulos jos tylsistyisi katsomaan juhlavieraita. Sirius seurasi kelloa minuutin välein ja katsoi ulkoa saapuvaa juhlaväkeä, kunnes näki tutut kasvot. ”Voi ei. Bellatrix.” Sirius kuiskasi ja meni kauemmas ikkunasta nähdessään kamalan serkkunsa. Hetken päästä Bellatrix astui sisään, mutta ei kiinnittänyt huomiota Siriukseen, josta Sirius oli todella helpottunut. Juhlaväki söi ja joi tyytyväisinä kunnes juhlien järjestäjä kuulutti: ”Nyt kun olemme syöneet tarpeeksi, voimme aloittaa tanssimisen.” Ja ihmiset alkoivat musiikin alkaessa yksitellen lähteä tanssilavalle. Jotkut tanssivat yksintansseja ja muutama pariskunta yhdessä, mukaan lukien herra ja rouva Musta. Sirius tuijotti edelleen ikkunaa, josta näkyi tanssijoiden heijastukset. Yhtäkkiä Sirius näki jotain odottamatonta heijastuksesta. Kaunis vaaleahiuksinen tyttö tanssi yksin ihmisjoukon keskellä. Hänen kauniit hiuksensa liikkuivat sulavasti mukana hänen tanssiessaan. Hänen kauniit silmänsä katsoivat lempeästi ihmisiä ja hänen ruusunpunaiset huulensa olivat kauniisti paikallaan. Sirius ei ollut koskaan nähnyt ketään niin kaunista. Tyttö tanssi lähemmäksi ja lähemmäksi Siriusta ja Siriuksen sydän hyppi. Lopulta tyttö pysähtyi katsomaan Siriusta, Sirius tunsi sydämensä hypänneen. ”Hei.” Tyttö sanoi lempeästi. ”Hei.” Sirius vastasi ja nielaisi. ”Sinäkin olet näköjään täällä yksin?” Tyttö sanoi. ”Tavallaan.” Sirius vastasi ja yskäisi parantaakseen ääntään. ”Öh.
Ha-haluaisitko tanssia? Siis minun kanssa?” Sirius kysyi ja tiesi, että tyttö nauraisi hänelle päin naamaa, mutta sen sijaan tyttö hymyili kauniisti ja sanoi: ”Mikäs siinä.” ja ojensi kätensä. Sirius tarttui siihen ja saattoi hänet tanssilavalle. Joka hetki Sirius rukoili mielessään kahta asiaa: ettei astuisi tytön varpaille, vaan tanssisi yhtä hyvin kuin harjoitellessaan ja että kukaan ei tulisi keskeyttämään. Siriuksen onneksi ei tapahtunut kumpaakaan. Laulun loputtua Sirius oli onnellinen ettei ollut pilannut vaikutustaan tyttöön. ”Jotain juotavaa?” Tyttö kysyi. ”Öh, okei.” Sirius vastasi ja käveli tytön perässä pöytien luo. ”En ole tainnut esittäytyä…” Tyttö sanoi. ”En minäkään.” Sirius sanoi ja hymyili. ”Olen Sarah Carey.” Tyttö sanoi. ”Kaunis nimi… Minä olen Sirius Musta.” Sirius sanoi. ”Musta? Olen kuullut suvustasi… Ainakin vähän.” Sarah sanoi. ”Ilmeisesti vain huonoista puolista…” Sirius mutisi ja Sarah naurahti. ”Minulla ei ole tapana tuomita jokaista ihmistä suvun vuoksi.” Sarah sanoi. ”Eipä ole minunkaan suvussa kehumista. Pelkää puhdasverisyydellä kerskailua ja Luihuiseen kuulumista.” Sarah sanoi. ”Sama täällä. Saan takuulla kirouksen ylleni kun hattu lajittelee minut muuhun kuin Luihuiseen.” Sirius sanoi ja Sarah hymyili. ”Oletko sinä saanut jo kutsun?” Sarah kysyi. ”En, mutta tiedän, että pääsen. Räjäytin kerran vahingossa kukkaruukun kiukuissani… Useammin kuin kerran…” Sirius sanoi. ”Minäkin olen hajottanut ikkunoita vihaisena ja äitini on saanut opetella kunnolla entiustus-loitsua.” Sarah sanoi ja Siriusta nauratti. ”Onko sinulla sisaruksia?” Sirius kysyi. ”Ei enkä haluaisi.” Sarah vastasi. ”Entä sinulla?” Hän jatkoi. ”On, pikkuveli Regulus. Aika rasittava tapaus.” Sirius sanoi. ”Juuri sen takia en haluaisikaan sisaruksia…” Sarah vastasi. ”Onko sinullakin perheongelma?” Sarah kysyi. ”Määrittele sana: ongelma” Sirius sanoi. ”No esimerkiksi lellivätkö vanhempasi enemmän veljeäsi kuin sinua iän takia?” Sarah kysyi. ”Ei iän takia. Vaan koska…” Sirius sanoi ja keskeytti. ”Niin?” Sarah ihmetteli. ”Mennään tänne. Sirius sanoi ja käveli huoneesta ulos. ”Koska en ole kiinnostunut pimeästä taikuudesta.” Sirius kuiskasi, kun Sarah sulki oven.
”Ahaa… No en ole minäkään, mutta se ei onneksi vaivaa minun puhdasverisyydestä hulluja vanhempiani.” Sarah sanoi. ”Onnekas.” Sirius sanoi. ”No onhan siitä välillä juteltu mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta…” Sarah sanoi. ”No ei minuakaan…” Sirius sanoi. Syntyi kiusallinen hiljaisuus kartanon pimeässä käytävässä. ”Öö… Menetkö sinäkin Tylypahkaan?” Sirius kysyi. ”Joo… Mihin tupaan ajattelit mennä?” Sarah kysyi. ”Rohkelikko olisi aika hyvä… Itse asiassa mikä vain käy kunhan en joudu Luihuiseen.” Sirius sanoi. ”Sama täällä. Ajattelin, että Rohkelikko olisi ihan kiva.” Sarah sanoi.
Keskustelu jatkui jatkumistaan. Sirius teki parhaansa, että Sarahilla ei olisi tylsää hänen seurassaan. Aika kului ja lopulta kuului rouva Mustan huuto: ”Sirius! Tule tänne ja äkkiä! Lähdemme kotiin!” Sirius huokaisi. ”Noh… Nähdään, Sarah.” ja nousi ylös. ”Nähdään.” Sarah sanoi ja nousi ylös. He jäivät tuijottamaan toisiaan kunnes Sarah suuteli Siriusta poskelle ja lähti hitaasti velhojen ja noitien keskelle. Siriuksen sydän hypähteli koko matkan takan luo. Lopulta hän meni takan eteen juuri kun herra Musta oli kadonnut liekkeihin. Jäljellä oli enää rouva Musta. ”Siellähän sinä. Ala tulla nyt!” rouva Musta sanoi ja astui liekkeihin:”Kalmanhanaukio kaksitoista!” karjaisten.
Sirius katsoi ympärilleen ja sai katseellaan kiinni Sarahin. Sarah vilkutti Siriukselle ja Sirius hänelle. Lopulta Sirius astui liekkeihin lausuen tuskallisesti: ”Kalmanhanaukio kaksitoista.”

Jatka ihmeessä!