Rippikoulun iltaohjelmissa halutuimpia olivat sketsit, lyhyet huumorikertomukset, jotka isoset esittivät näytellen. Halu näytellä oli niin suuri, että yli-isosen oli ihan pakko jakaa esiintymisvuoroja.
Itse havaitsin olevani aivan päinvastainen. Jos joku pappistoimeni tekemisistä ei ollut mennyt nätisti purkkiin, minun oli erittäin vaikea toistaa sitä kuvausta varten. Pappisveljet suorastaan nauttivat, kun saivat näytellä.
Itse havaitsin olevani aivan päinvastainen. Jos joku pappistoimeni tekemisistä ei ollut mennyt nätisti purkkiin, minun oli erittäin vaikea toistaa sitä kuvausta varten. Pappisveljet suorastaan nauttivat, kun saivat näytellä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet ammatiltasi pappi?
Olen. Työurani alun toimin kristillisessä vajaamielislaitoksessa, loput 10 vuotta seurakuntapappina vastuualana erityisesti rippikoulu. Olen jo kauan ollut eläkkeellä,.
Rippikoulussani ollessani en osannut nauttia :)
Hetkelliset vapaa ajan hetket olivat mukavia.
En ole siis mikään uskovainen nii itselleni se oli lähinnä pakko pullaa. 🤔
Vaimoni oli ollut ortodoksisella kristinoppikoululeirillä. Pappi oli kysynyt, haluavatko nuoret jotakin iltaohjelmaa. Eivät olleet halunneet, joten sitä ei ollut. Olivat pitäneet leirin vapaamuotoisuudesta.
Silloin 50-luvulla muutenkin ortodoksisen seurakunnan taloudellinen tilanne oli hyvin heikko. Leirikeskuksessa oli vain karkealautalattiainen yhteismajoitus ja siskonpeti koko porukalle.
Kun itse myöhemmin pidin luterilaisen seurakunnan ripareita, taloudellinen taso oli paljon korkeampi. Luterilaisessa tausta-ajattelussa kilpaili kaksi suuntaa. Kirkko vaati, että ripari olisi hyvin tietopuolinen, toiset pyrkivät taas luomaan miellyttävän kokemuksen.
Pakkopullaahan se silti joillekin oli. Useimmat tulivat riparille saadakseen "naimaluvan" eli oikeuden tulla vihityksi kirkossa, vielä useammat saadakseen rippilahjat. Kyllähän sen näki, että fossiileilla ja snanilaisilla oli perin erilaiset odotukset.
Jos sitä olisi toteutettu kirkon ohjelman ja oppikirjojen mukaan, tulos olisi ollut täydellinen katastrofi ja kivireen vetäminen sekä oppilaille, isosille että henkilökunnalle. Kyse olikin siitä, kuinka paljon papit uskalsivat tinkiä kirkon ohjelmasta ja luoda riparista niin miellyttävän kuin suinkin.
Tulevaisuutta ajatellenhan miellyttävä kokemus oli paljon kutsuvampi kuin tehokas pakkopulla. Silti tutkimukset osoittivat, että kutsumus riparin jälkeen kirkon toimintaan on heikkoa. Niin mielestäni tuleekin olla, sillä ei ole luontevaa, että ihminen uhraa elämänsä kirkolle, kun on monta muutakin vaativaa suuntaa.
Kyllä se oli joillekin myös pakkopullaa. Niin monia myös kielteisiä ajatuksia siihen oli viritetty. Aikaisemmin oli pidetty jopa eri leirit tytöille ja pojille. Siitä oli ainakin meilläpäin jo luovuttu. Jos tyttö ja poika halusivat majoittua yhteen, en missään tapauksessa tuntenut syytä estää, enkä kysellä, mitä he mahdollisesti tekivät.
Oli kyllä niitäkin, varsinkin nuoriso-ohjaajissa, joiden mielestä riparin tulee muistuttaa keskitysleiriä.
Meillä ainakin vanhemmat pakotti hakemaan naimaluvan.
Ei siinä ollu väittää vastaan.
Silloin oli varmasti hyvin paljon taloudellisia ongelmia ja tuskin nytkään käyttävät liikaa rahaa?uskon että heillä on tiukka budjetti.
Kirkossa käynti ei ole kaikille elämän tapa.
Itse en paheksu heitä jotka siellä käy tai työskentelee jokainen elää omaa elämäänsä.
Kysyin nuorten motiivia, mutta aina ja kaikki sanoivat vain nämä kaksi. Olihan minulle aivan selvä, että ei se kaikki tapahtunut snadilaisten tahdosta. Fossiileista oli jo kehittynyt vaativia ja urautuneita konformisteja.
Meidän rippileiriin ei kuulunut näyttelemistä ollenkaan.
- Sheena
Enpä minäkään sitä kaivannut. Mutta sanadilaiset ja isoset kaipasivat. Entä sinä?