Asumuseroa

Osaisiko joku tyhmälle suomalaiselle miehelle kertoa, miten pitäisi suhtautua, kun nainen haluaa asumuseroa? Yhdessä ollaan oltu 5 vuotta, suhteemme sai alkunsa, että olimme molemmat vielä edellisissä suhteissa. Muutettiin todella nopeasti yhteen (minulla oli oma asunto, puolisolla ei). Parisuhde oli omasta mielestä normaali, vietettiin paljon aikaa yhdessä, käytiin treffeillä yms. Noin 2 vuotta kun oli takana, saimme lapsen.

Lapsen syntymän aikaan minä jouduin aloittamaan reissutyöt, olin käytännössä aina arkipäivät reissussa, välillä pari iltaa viikossa kotona, viikonloput olivat vapaita. Puolisoni siis joutui hoitamaan kodin ja lapsen. Olin ehkä tuolloin stressaantunut ja ahdistunut töiden takia, mutta asiaa ei koskaan otettu puheeksi. Myöhemmin selvisi, että puolisoni kuvitteli sen johtuvan hänestä ja lapsesta.

Tällä hetkellä olen viimeisen vuoden ollut öisin töissä, mutta siis reissutyöt olen lopettanut. Itse hoidan nykyisin enemmän kotia ja lasta, kun hänet päivähoidosta haen iltapäivällä. Puolisoni on meistä enemmän nykyään töissä.

Pari päivää sitten meillä oli pieni riita, ja menin suutuspäissäni mainitsemaan, että oletko suhteessa sen takia, ettei sinulla ole paikkaa mihin mennä (hänen vanhemmat asuvat 200km päässä) vai sen takia, että arki on helpompaa kaksin kuin yksin. En siis kuvittele asian olevan niin, olen nykyisin hieman mustasukkainen hänestä, jonka hän kyllä tietää. Hänen tulemisia tai menemisiä en ole koskaan rajoittanut.

Tuon riidan jälkeen seuraavana päivänä hän ilmoitti minulle, että on harkinnut asumuseroa, ja itse asiassa katsellut jo asuntoja. Oli kuulema miettinyt pitkään, ja minun sanani olivat saaneet vahvistuksen asialle. Tuli täysin puskista, koska olen ollut siinä uskossa, että suhteemme voi nykyään hyvin, kun osaamme asioista keskustella. Syynä on, että tarvitsee omaa aikaa ja tilaa, sekä haluaa kokeilla, pärjääkö yksin (lapsen hänen luona olemisesta ei ole vielä puhuttu). Olenko minä vain niin tyhmä, etten tajua, miksi ei riitä se oma aika ja tila, jota hänelle voisin antaa ns normaalissa parisuhteessa? Olen ehdottanut kavereiden näkemisiä, uuden harrastuksen aloitusta mutta ei.

Että miten sitä tähän pitäisi suhtautua? Väittää, että edelleen rakastaa, ja olen ainoa kenet hän haluaa. Ei kuulema ole ketään toista. Miksi sitten haluta asua erillään, kun omaa aikaa ja tilaa ihminen voi ottaa myös parisuhteessa?