Laitan lyhyesti:
Oma tilanne: koulukiusaamistaustaa (tästä sosiaalinenahdistushäiriö masennusalttiutta), oon myös homo (mutten julkisesti - tavallaan kaapissa vaikka jotkut kaverit tietää). En oo ikinä ollut suhteessa, käynyt treffeillä ja oon neitsyt. Ikää on 26.
Tää henkilö ei tiedä mun mt-ongelmista tai elinhistoriasta.
Mitä tapahtu:
- Ihastuin samaa sukupuolta olevaan henkilöön jonka luulin kiinnostuneen musta samalla lailla (koska "merkkejä" oli). Näin jälkikäteen oon tajunnu että hän vaan ehkä yritti tosi kovasti olla mun ystävä (koulukiusaamistaustan takia välttelen ihmisiä ja mun kanssa kestää pitkään ennenkuin lämpeän). Oman taustani takia olin myös aluksi varuillani koska mun mielestä hän oli liian ystävällinen. Mä sitten ihmettelin sitä ja kysyin asiaa toiselta ystävältä hällä oli enemmän kokemusta suhteista. Ja hän sano että kuulostaa että hän ois ihastunu muhun. Aluksi epäilin sitä ja tein jopa puolesta vastaan listoja jne. No sitten näin ihmisenä jolla on koulukiusaamistaustan takia kroonisen huono itsetunto ja epätoivoinen halu tulla hyväksytyksi sitten tavallaan aloin uskomaan siihen että se oli ihastunut. Tää kuitenkin alkoi ahdistamaan paljon koska en oo ikinä ollut julkisesti homo tai kertonut kellekään tunteista. Lisäksi tuntui että oon ollut huono ystävä. Pahinta oli sitten se, että hän oli sitten sellanen henkilö jonka kanssa oli hyvä olla ja jonka seurassa tuli hyväksytty, turvallinen ja nähty olo. Musta tuntu että meillä kuitenkin synkkasi hyvin mikä on harvinaista mun kaltaselle ihmiselle.
- Tästä on kohta yli 1v aikaa. päädyin sitten kertomaan ja hän sanoi ettei tunne samoin koska on hetero > halusi kuitenkin että ollaan ystäviä
- en oo pystynyt olemaan ystävä ja oon blokannut hänet kaikkialta > vältellyt. On ollut helppoa koska hän lähti töiden takia toiseen kaupunkiin.
- mua ei oo ikinä torjuttu romanttisesti joten tietenkin sattui paljon: mulle tuli masennuksessa ja ahfistushäiriössä relapsi mikä yhdistettynä korona aikaan ei ollut hyvä juttu. Yritän nyt päästä jaloilleni takasin.
- musta tuntuu että "ystäväni" on hylännyt mut kun tarvitsisin häntä (vaikka ymmärrän koska on erikoistilanne). Sillon kun oltiin vielä samassa kaupungissa hän esim. kaupungilla vastaan tullessa tavallaan juoksi karkuun. Hän kuitenkin kysyi mun vointia mutta valehtelin että olen ok vaikken ole. Tän jälkeen ei oo tullut mitään yhteydenottoa tms. moneen kuukauteen vaikka aiemmin on ollut suht. aktiivisesti viestitelty esim. whatsappissa. Nyt jälkikäteen tuntuu että ystävyys on ollut yksipuolista mun puolelta (ei oo ollu vastavuoroista).
- Tuntuu että asia jäi kesken ja käsittelemättä kun hän muutti muualle enkä oo uskaltanut ottaa yhteyttä ja ottaa asiaa esille jos hän aattelee että asia on loppuunkäsitelty.
Miten pääsen tästä kunnolla yli? Koska mulla menee pasmat sekasin jos esim. somessa tai muualla ees nään vilahduksen hänestä.
Kiitos!
Tartten neuvoja tai palautuksen todellisuuteen.
6
110
Vastaukset
- Anonyymi
Tosi harmi, että olit ymmärtänyt hänen aikeensa väärin. Itse en edes ottaisi tuota minään torjuntana, kun kuulut kuitenkin vähemmistöön, niin varmaan harvemmin joku sattumalta kohtaamasi ihminen kuuluisi myös. Eli niitä todellisia vaihtoehtoja on vielä vähemmän kuin heteroilla. Itse en ihan heteronakaan ole koskaan tehnyt aloitteita missään livenä, mutta olen miettinyt, että olisihan se kamalaa, jos sitten saisikin pakit. Ihan voi olla toinen esim. jo varattu.
Livenä toki olisi romanttisempaa tavata, mutta toisaalta deittisivustoilla voi olla varmempi, että toinenkin etsii jotakin. Ja yleensä on vähän kuvattu, että mitä etsii, mikä olisi varsinkin homoille ihan elintärkeää, että toinen etsii myös samaa sukupuolta. Mitä tehdä? En itse näe muuta vaihtoehtoa kuin että lopetan kaverisuhteen kun tuntuu hankalalta olla ystävä enää. Toisaalta ihastuin ihan hänen käytöksensä takia eli vika ei ole täysin mun.
- Anonyymi
Eiköhän sitä kannattaisi tehdä ihan niin kuin miltä tuntuu. Voithan sanoa, että ehkä joskus voisitte taas olla kavereita, mutta että ainakaan tällä hetkellä se ei sinusta tunnu hyvältä.
Ilmeisesti tuo ystäväsi on tulkinnut sinua, että sinä et halua olla hänen ystäväsi. Valitettavasti joskus asiat menee sillä tavalla ristiin, että niitä vaikea palauttaa ennalleen, vaikka kuinka yrittäisi. Voithan kirjoittaa hänelle pitkän viestin, ja selität asiat omalta kannaltasi niin rehellisesti ja perusteellisesti kuin voit. Ei ole väliä, vaikka hän ei vastaisi, mutta sillä tavalla saat ainakin puhdistettua omaa mieltäsi ja prosessoitua tuota asiaa. Sinulla ei ole mitään hävittävääkään. Myös aika puhdistaa mieltä, mutta se usein edellyttää, että elämässä tapahtuu muita, uusia asioita. Jos elämässä ei tapahdu asioita, helposti jää pyörimään noiden asioiden kanssa. Aloita uusia asioita, harrastuksia yms., jossa voit tutustua uusiin ihmisiin.
- Anonyymi
Onkos se ihme, jos et ole saanut yhteydenottoja viimeaikoina? Meinaan kun ylempänä viestissäsi kerrot blokanneesi hänet kaikkialla.
Koulukiusaamisesta selviää, myös ahdistuneisuushäiriö poistuu. Usko pois. Olen huomattavasti sinua vanhempi -- minua kiusattiin koulussa ja kotona. Myös kaikenlainen väkivalta on tullut koettua, pyssynpiippukin on ollut kahdesti naamalla.
Minun kaiketi pitäisi olla erakoitunut paniikkihiirulainen, mutta enpä vaan ole. Minun aikanani ei puhuttu paniikkihäiriöistä tai ahdistuksesta, eikä paljoa kiusaamisestakaan (ainakaan tällä tasolla mitä nykyään).
Opin ihan itse ja itsekseni paniikkikohtauksista ja ahdistuneisuudesta ulos. Toisaalta minulla ei ollut paljoa vaihtoehtoja. Ei ollut ketään, joka olisi paaponut, elättänyt tai mahdollistanut elon neljän seinän sisällä. Oli pakko mennä opiskelemaan ja töihin ihmisten pariin ja pärjätä nillä eväillä mitä on saanut. Oli pakko karistaa ihmisarkuuttakin pois, koska oli vaan pakko.
Näin jälkeen päin olen miettinyt, että hyvin paljon on varmasti ollut perusluonteellakin vaikutusta. Olen luonnoltani äärimmäisen rehellinen ja hyväntahtoinen. Kun kiusaajista pääsi eroon ja toisenlaisten ihmisten seuraan, sai huomata että minuahan kohdellaankin ihmisenä. Minusta jopa pidetään. Saan jopa kiitosta ja kehuja ihan omana itsenäni. Tämä nyt meni vähän OT, mutta halusin vain sanoa, että älä anna kiusaamiskokemusten määritellä tulevaisuuttasi liian paljoa. Tapahtunut on tapahtunutta, siihen ei voi vaikuttaa. Nykyhetki on se mikä merkitsee -- keskity siis pääasiassa siihen. - Anonyymi
Laitan tähän linkin musiikkin, joka voi rohkaista kaikkia kiusattuja tai lannistettuja:
https://www.youtube.com/watch?v=uttYnh8hBQk
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persujen mukaan rasismi on huumoria
Vaan kun koomikko kutsui Halla-ahoa fasistiksi, niin piti haastaa oikeuteen. Mihin se huumorinitaju yhtäkkiä hävisi? ⠀1124498BOIKOTOIN - Ei mitään Suomi.fi postilaatikoita käyttöön
Ainakaan minulle! Vai että pitäisi alkaa siellä käyädä katselemassa tammikuusta 2026 siis periaatteessa päivittäin että2003717- 2023011
Lasse Lehtonen vaatii persuja pyytämään anteeksi aasialaisilta
Persut ova romahduttaneet Suomen maakuvan parissa päivässä negatiiviseksi rasismillaan ja se alkaa vaikuttamaan jo Suome772872Hallitus on kaadettava ja Orpon on erottava
Mikään muu hallitus ei ole oman elämäni aikana tuhonnut näin paljon tämän maan taloutta ja työllisyyttä sekä suomen main602747- 841421
- 601266
Aitolehti Capital
HehkuB on myynnissä, kovalla työllä saavutettu unelma joka sekin lässähti kuten kaikki mihin ryhtyy! Nyt Sewen asialle2381092- 611006
MOT: Työmarkkinatori on olemattomien työpaikkojen hakupaikka
Työpaikkojen tietoja ei tarkisteta, ja ainakin noin noin 10% on olemattomia työpaikkoja ja sen lisäksi eri rekryfirmat t1201003