NAISTEN suosikkikirjat kautta aikojen?

Inspiroiva :
* Jack Kerouac - Matkalla
Ajatuksia herättävä :
* Toni Morrison - Solomonin laulu
Pelottava :
* Ray Bradbury - Fahrenheit 451
Hauska / inspiroiva :
* Allen Ginsbergin runot
Liikuttava / söötti :
* Henry Miller - Hymy tikkaiden juurella

Eli ei todellakaan mitään Tuulen viemää-nyyhkyilyä *yäks* =D

Kyllä minun täytyy myöntää, että romanttinen kirjallisuus on liikuttanut paljon. Mutta mahtuu mukaan vakavampaakin.
Sieltä romanttiselta puolelta nousee Utrion teokset, myös teini-iässä ahmittu Angelika-sarja oli tärkeä, mm. siksi, että se innosti ottaa historiallisista faktoista selvää enemmänkin.

Toinen suuri kirjaliljavaikuttaja oli Hilja Valtonen, nykyisin kai lähes unohdettu. Hänen kipakat, itse pärjäävät naishahmonsa olivat tietyn asteisesta vanhakantaisuudestaan huolimatta tärkeitä esikuvia itseeän etsivälle nuorelle naiselle.
Bronten Kotiopettajattaren romaanin näin ensin elokuvana, sitten se oli pakko lukea. Kaiken romanttisen kirjallisuuden äiti.

Itselleni kirjahyllyyn oli pakko saada
- Linnan Täällä Pohjantähden alla
- Dumas'n Muskettisoturit kaikkine jatkoineen
- Hugon Kurjat (kun näki Les Mis'n pari kertaa..)
- TUhannen ja yhden yön tarinat
- Lewisin Narnia-sarja (ja sen seuraksi Potterit)
- Lars Sundin Pohjanmaa-trilogia
- Bronten Humiseva harjua (ihanan karmaiseva!)

Sitten on joitain kestosuosikkeja kirjastosta, kanadalainen Carol Shields esmes. Häntä luen myös englanniksi.
TOinen älykkäällä tavalla hauska ja itseironinen on englantilainen David Lodge, jonka "Maailma on pieni" avasi silmät. Myös hänen teoksensa luin sittemmin englanniksi, koska kaikkia ei ole suomennettu. "Therapy" on Lodgen teoksista mainioin.

Mutta sokerina pohjalla on joka vuosi läpiluettavat L.M. MOntogmeryn Anna- ja Runotyttö-sarjat. Toista sataa vuotta vanha teksti on raikasta, ajatonta, tyttöjen "pärjäämisen" malliesimerkkiä - ja vielä erittäin hauskaa. Luen ne kesäisin mökillä, minne ovat varastoon jääneet.

Inspiroiva :
* Gala, Salvador Dalin muusa
Ajatuksia herättävä :
* Alice Seboldin "Oma taivas"
Pelottava, hyvällä tavalla :
* Stephen Kingin lähes koko tuotanto
Hauska / inspiroiva :
* Tove Janssonin vanhat alkuperäiset mustavalko-muumit
Liikuttava / söötti :
* James Herriotin kirjat

...kuka enää jaksaa lukea Tuulen Viemää tai Humisevaa Harjua muutakin kuin kuriositeetin ja nostalgian vuoksi??? *ihmettelee*

No näin äkkiä ajateltuna nimeäsin suosikkikirjoikseni Waltarin Sinuhe egyptiläisen, Kingin Musta Torni- sarjan ja Tolkienin Sormusten Herran.

Että näin.

ymmärrän keskustelun avaajan kannan tuulen viemään ja humisevaan harjuun. mutta! että vastanneet naisetkin ovat ne teilanneet? ilmeisesti edes lukematta? tuulen viemää ja humiseva harju ovat molemmat paitsi klassikoita _myös_ erittäin hyviä ja viihdyttäviä teoksia. ne kyllä lukee mielikseen muutoinkin kuin nostalgian kannalta. lisäksi etenkään tuulen viemää ei edes ole erityisen romanttinen kirja, enemmänkin historiallinen ja myös erittäinkin naisasiakirja. uskokaa pois.

omat lempparikirjani ovat täällä pohjantähden alla ja ruohometsän kansa. myös l. m. montgomeryn annat ja runotytöt ovat iki-ihania.
itse en häpeile tunnustaa pitäväni myös ns. klassisesta naisten kirjallisuudesta, kuten juuri brontën [tuollako merkillä se nimi kirjoitetaan?:) ] sisarusten teoksista, soita minulle helenakin on tullut luettua..:)

Bronten sisarusten kirjoista suosikkini on Syrjästäkatsojan tarina. Tuulen viemän olen lukenut n. 14 kertaa. Jalna-sarjan kokonaisuudessaan seitsemisen kertaa, Jane Austenit kolmeen-neljään kertaan. Ensilukemalla M.M. Kayen Kaukaiset paviljongit oli kiehtova, mutta ei kestänyt toista lukukertaa. Tolstoin Anna Kareninan (v. 1974 ostettu pokkariversio) on osittain irtolehtipainoksena...

Kotimaisista Polvat, Räsäset ja Hietamiehet ovat saaneet olla aika rauhassa. Hilja Valtosen reippaiden tyttöjen kuvaukset olivat nuorena suosikkejani. Eeva Joenpellon kirjat olen lukenut tiemmä kaikki ja parhaat (Neito kulkee vetten päällä, Lohja-sarja) moneen kertaan. Eila Pennasen Himmun rakkaudet -kirjasta alkanut sarja on neljään-viiteen kertaan kahlattu. Pidän myös Eeva Kilven sota-aikaa kuvaavista teoksista ja luen viimeisimmäkin taatusti vielä uudestaan...

Mieleen ei muistu nyt yhtään nuorempaa naisista naisille kirjoittavaa suomalaista kirjailijaa, jota viitsisin lukea tai lukea uudestaan. Eihän näin voi olla?

Kyl se on tuon ukon pankkikirja miu suosikkikirja.

Valloitavan romanttisen ihana kirjasarja Catherine on pitänyt pintansa suosikki kirjojeni joukossa.
Se tulee luettua (koko sarja putkeen) aina parin vuoden välein.

Angelika sarja tulee sitten kakkosena, se on vaan tylsempi kuin Catherine.

Molemmille kirjasarjoille kiitos siitä, että kiinnostuin historiasta!

Kyllä löytyy Tuulen Viemää suosikkikirjojen kärjestä. Ehkäpä kirjasta tehty elokuva antaa siitä liian romanttisen kuvan... Myös Humisevat Harjut ja Ylpeydet ja Ennakkoluulot jne. on luettu. Yksi erittäin hyvä kirja on myös Minä, Kleopatra. Sai minut kiinnostumaan Rooman historiasta. Mika Waltarin kirjat ovat niitä jotka ovat herättäneet minussa ajatuksia. Onhan sitä tietenkin tullut joskus pari harlekiini-kirjaa luettua ja eipä niitä voi pokalla lukea. ;)

Austen on ensimmäinen ja yhä monella tapaa ylittämätön. Hän on älykäs ja hauska, niin älykäs että on kyennyt löytämään kapeasta 1800-luvun yläluokan seurapiiristä sen mikä on yleisinhimillistä. Ja vaikka hän nauraa hupsuudelle, hänen naurunsa ei ole ilkeää.

Atwood on sitten jotain muuta. Häneltä parhaat ovat varmasti Kissansilmä ja Kivettyneet leikit. Miksei myös myöhempi Ryövärimorsian. Häntä on syytetty feminismistä, mutta se johtunee enimmältään vain hiukan omalaatuisesta tulevaisuusfantasia Orjattaresi -teoksesta, minkä kyllä voi sivuuttaakin. Sen sijaan noissa kahdessa kasvukipuja ja aikuistumista kuvaavassa kirjassa (siis Kissansilmä ja K..) löytyy muutama elementti, missä naiseutta ja tyttöyttä kuvataan niin tarkoin ja analyyttisesti, etten ole samaan missään törmännyt. Suosittelen kaikille.

Brontën sisarusten teokset ovat klassikkoja kyllä, mutta heidän ansionsa on ehkä vain tietynlaisen lajityypin luomisessa. Sen, josta sitten syntyivät Angelikat ja Catherinet. Ne ovat hyvin romanttisia, seikkailullisia ja päättyvät onnellisiin happy endeihin - no jaa, Humisevan harjun loppu nyt on puolirealistinen, muttei ihan uskottava. Mutta ei puhtaassa viihteessä mitään vikaa ole, kunhan on edes hyvin kirjoitettu ja faktat kohdallaan. Eiväthän ne yritäkään muuta kuin viihdyttää, ja ovat siten ihan yhtä hyviä kuin mitkä tahansa Wilbur Smithit, Sheldonit, Kingit, Higginsit - ja mitä näitä miehille suunnattuja vastaavia jännäreitä onkaan.

6-12-vuotiaana: Rauha S. Virtasen Selja-sarja
yläasteiässä: Rochen Jalna-sarja, Elvi Sinervon runot, Lauri Viidan Moreeni
lukioikäisenä: Tuulen viemää, Saima Harmajan runot

Täysi-ikäisyyden ja aikuistumisen myötä suosikkikirjat on vaihdelleet laidasta laitaan, ja kaikkia hetken "hurmaannuttaneita" en muista...enää ei oo tapana lukea samaa kirjaa uudestaan 3-4 kertaa vuodessa niin kuin noina vanhoina hyvinä aikoina.
Mutta muutama esimerkki ns. aikuisiän suosikkikirjoista: Olavi Paavolaisen tuotanto, Katri Valan runot, Maria Jotunin Huojuva talo, Juhani Ahon Juha, Mari Mörön tuotanto, erityisesti Kiltin yön lahjat...listaa tuntuisi kyllä voivan jatkaa loputtomiin, rakastun aika herkästi kirjoihin nykyään :D

millaisia nämä romaanit naiset olivat, selittäkää??

Decameron. Kravun kääntöpiiri. Vittuja-kirja. Se on olemassa.