Kun tuolla Youtubessa seikkailee perhe, jolla on vähän kokemusta, joka ei osaa purjehduksen termistöä ja tuskin hirveästi teoriaakaan, jolla on kohtuullisen kokoinen vene ja joka tekee pitkähköjä matkapurjehduksia Itämeren alueella, tekee mieli kysyä, mitä tyvestä puuhun tarkoittaa.
Pitäisikö ensin käydä kursseja, ostaa pieni vene, hinkata vuosikausia lähirantoja ja kasvattaa vähitellen venekokoa? Sekö tarkoittaa tyvestä puuhun nousemista?
Mikä vika on tuossa mallissa, että rupeaa vain rohkeasti tekemään ja oppii tekemällä? Sen kummempia riskejä tuohon toimintaan ei näytä liittyvän vaan ihan tervejärkistä touhua se on.
Mitä apua todellisuudessa on siitä, että ensin purjehtii 26-jalkaisella ja sitten ostaa 40-jalkaisen? Minä väitän, ettei juuri mitään. 26-jalkaisen kokemus nopeuttaa 40-jalkaisen hallintaa vain marginaalisesti.
Eihän kaupallisen merenkulun puolellakaan siirrytä pienestä suurempaan vähitellen, vaan ensimmäinen perämiespesti voi olla vaikka kuinka suurella laivalla.
Pitäisikö ensin käydä kursseja, ostaa pieni vene, hinkata vuosikausia lähirantoja ja kasvattaa vähitellen venekokoa? Sekö tarkoittaa tyvestä puuhun nousemista?
Mikä vika on tuossa mallissa, että rupeaa vain rohkeasti tekemään ja oppii tekemällä? Sen kummempia riskejä tuohon toimintaan ei näytä liittyvän vaan ihan tervejärkistä touhua se on.
Mitä apua todellisuudessa on siitä, että ensin purjehtii 26-jalkaisella ja sitten ostaa 40-jalkaisen? Minä väitän, ettei juuri mitään. 26-jalkaisen kokemus nopeuttaa 40-jalkaisen hallintaa vain marginaalisesti.
Eihän kaupallisen merenkulun puolellakaan siirrytä pienestä suurempaan vähitellen, vaan ensimmäinen perämiespesti voi olla vaikka kuinka suurella laivalla.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Purjevenemarkkinat on niin hitaat ettei minunkaan mielestäni enää hyödy hitaasta aloituksesta. Ennen vanhaan, 15v sitten saattoi ostaa 10-15te hintaisen 70-lukulaisen veneen, kuten Avance 245, joka on hiukan helpommin hallittavissakin ja luottaa siihen, että siitä pääsee äkkiä eroon, jos haluaa vaihtaa isompaa . Tällöin ei tarvitse laittaa heti 40te isompaan veneeseen. Nykyisin tuo yhtälö ei toimi, kun siitä Avancesta ei pääse eroon. Ei auta, vaikka sen Avancen hinta on tippunut 5 tonniin, kulut juoksee koko ajan.
Kyllä ne perämiehet harjoittelee satoja tai tuhansia tunteja ennen kuin ottavat vastuun 300-metrisestä laivasta.
Jostain on aloitettava ja halvemmassa on vähemmän rahaa kiinni ja riski siis pienempi.
Vuoden parin jälkeen on muodostunut jo käsitys mitä haluaa ja tarvitsee tilojen, varusteiden yms. Suhteen jolloin voi olla helpompi saada edullinen vene kaupaksi, kun seuraava vene on huomattavasti kalliimpi.
Mitä kalliimpi vene, sen vähemmän on potentiaslisia ostajia, se on varma, siksi kauppaa tehdään keskihintaisissa keskinkertaisissa veneissä, kun ihmiset usein on keskinkertaisia.
Itse aloittaisin tällaisella keskinkertaisella veneellä kokoluokassa keskinkertainen 33-38 jalkaisella, bavaria/ranskikset
Formulakuskit aloittaa microautosta. Huuselakaan ei päässyt suoraan mukaan pallonkierrolle vaan ensin oli pienempiä kisoja. Harkimo aloitti purjehduksen jollalla. Sitten on nämä "Dunkkerit" jotka hankkivat tai rakentavat veneen, iroittavat köydet ja lähtevät matkaan. Asioita voi tehdä monella tapaa. Useimmille paras tapa on edetä askel kerraallaan kohti suurempia haasteita. Kursseja ja teoriaa ei tule väheksyä. Kukaan ei ole seppä syntyessään vaan asiat on opeteltava. Kannattaa katsoa kuppilat kuntoon ohjelmaa. Siinä on hyvä esimerkki siitä millaista se sitten on kun edes perusasiat eivät ole hallussa. Laitappa linkki mainitsemasi perheen kanavalle niin saadaan ihastella heidän menoaan.
Oma kokemukseni monista ulkoilmalajeista on, että nopeimmin kehittyvät ihmiset, jotka uskaltavat ottaa riskejä.
On ihmisiä, jotka käyvät kursseja, opekursseja, hankkivat pätevyyksiä ja diplomeja ja jos jonkinlaista paperia ja pyörivät seuraporukoissa aktiivisesti, mutta kuitenkin heidän todellinen tasonsa jää vaatimattomaksi verrattuna riskinottajiin.
Kun holtiton mopopoika siirtyy holtittomaksi kevarikuskiksi ja sitten holtittomaksi moottoripyöräilijäksi, hän saattaa jossain välissä kuolla. Tosiasia kuitenkin on, että samalla kasvaa hänen pyöränkäsittelytaitonsa.
Holtittomuuden ja yrittämisen ja kaatuilun luomaa kokemusta ei oteta kiinni millään ohjatuilla iltakursseilla.
Opetuksen hyöty on kiistaton, mutta mikään määrä opetusta ei riitä kumoamaan rajojen kokeilun ja riskien ottamisen hyötyjä.
"Laitappa linkki mainitsemasi perheen kanavalle niin saadaan ihastella heidän menoaan."
En tiedä, onko tuossa mitään ihasteltavaa, mutta kyllähän tuossa on tekemisen meininki ilman kaupunkilaista turhamaista hieromista. Ihan hyvin matka näyttää etenevän, vaikka termit eivät ole tuttuja eivätkä kaikki purjehduksen hienoudet avaudu.
Puheista olin ymmärtävinäni, että perheellä on pitkän matkan tähtäimessä ylittää valtameri. En yhtään ihmettele, jos niin tapahtuu, koska sen verran tervejärkisellä oppivalla asenteella ollaan liikkeellä.
https://www.youtube.com/channel/UCFIaYA5i3u6LfkEvgQmLmnA/videos
Ei ole kyllä kaverin ensimmäinen vene vaan kokemusta selkeästi löytyy enemmänkin. Koulutus ja tulotasokin on varsin korkea.
Tässä+on+paljolti+kyse+siitäkin,+millaiset+standardit+ja+tavoitteet+asettaa.++Normaalille+tervejärkiselle+ihmiselle+riittää+semmoinen+"jotenkuten"+ja+se+on+helppo+saavuttaa+nopeasti+ilman+isompaa+hieromista+tai+opiskelua.++Nämä+"tyvestä+puuhun"+-tyypit+taas+ovat+niitä+pentuina+jollapurjehduksella+aloittaneita,+usein+kilpapurjehdusta+harrastavia,+joiden+mielestä+pitää+saada+viimeisetkin+solmunrippeet+veneestä+irti.
Tuo 80/20 on hyvä havainto. Minulla oli kerran seurustelukumppanina ruokahifistelijä, jolle mikään tavallinen ei riittänyt. Kun itse vain tahdoin tehdä sen perusmakaronilaatikon, jotta saisin evästä kitusiin, niin kumppani tahtoi vääntää jotain loputtoman monimutkaista.
Sama kai pätee purjehdukseen. Jollekin riittää, että vene liikkuu edes jollain nopeudella haluttuun suuntaan. Toisen täytyy repiä irti kaikki purjehduksen maut.
Ja mitään välimuotuotoa ei voi olla?
No ei oikeastaan. Jos on, resurssien allokointi on mennyt pieleen.
Yliopistolla oli minun opiskeluaikoinani käytössä tenteissä asteikko 1-3, voi olla vieläkin. Ykkönen oli se alin hyväksytty. Yleensä oltiin sitä mieltä, että kakkosen saaminen on moka eli joko tavoitellaan huipputulosta (joka oli joissain tapauksissa tarpeen esimerkiksi tietylle syventävien opintojen suuntautumisvaihtoehdolle) tai sitten mennään läpi minimisuorituksella. Ja vaikka se osin vitsi olikin, niin olihan siinä järkeä: ei ole mitään hyötyä olla "vähän parempi", jos ei ole huippu.
Ääripäät ovat yleensä huonoja asiasta riippumatta.
Ei tuossa mielestäni mitään väärää ole. Jos itse uskaltaa lähteä harjoittelemaan suoraan isolla veneellä, niin siitä vaan. Toki pienellä veneellä harjoittelussa on se etu, että mokat, joita meille kaikille tapahtuu alussa enemmän ja myöhemmin vähemmän, on usein helppo korjata lihasvoimalla. On kuitenkin ihan mahdollista aloittaa harjoittelu suoraan isollakin, ja onhan iso vene monella tapaa helpompikin.
Olen kuitenkin eri mieltä siitä, etteikö 26-jalkaisella hankittu kokemus auttaisi 40-jalkaiseen siirtyessä. Kaikki samat lainalaisuudet pätevät molemmissa. 26-jalkaisella ne oppii todennäköisesti nopeammin, koska kevyessä veneessä perstuntuma on voimakkaampi. Itse purjehdin pitkään 27-jalkaisella ja kun sitten hyppäsin 40-jalkaiseen, niin eipä siinä ollut muuta opeteltavaa kuin sisäkoneen käyttö perämoottorin sijaan.
Laivojen ohjaamiseen vertaaminen ontuu sikäli, että se laivakuski on saanut ensin teoriakoulutuksen, sitten käytännön harjoitukset ja sittenkin toimii pitkään perämiehenä kapteenin alaisuudessa. Huviveneessä olet heti omillasi.
Voi se opin polku tulla huviveneessäkin, vanhempani veneilivät jo -60 luvulla ja olen vauvasta saakka -67 ollut vesillä ja mielestäni olin aika pro jo kymmen vuotiaana vs muut huviveneilijät vesillä tai rantautumisessa. Isäni oli hyvä opettaja ja antoi laajan vastuun silloin, kun itse sitä halusin, tuon ikäisenä on välillä muutakin mielen kiintoa, kuin purjeiden trimmaus.
Oli varsin helppoa sitten ensimäisen oman veneen kanssa ja kyllä sitä vieläkin oppii välillä uutta.
Laivakuskina voin kokemuksesta kertoa, että laivan hallinta on tekniikan ja massan vuoksi pirun helppoa verrattuna purjeveneeseen.
Vaatii paljon enemmän taitoa saada laituriin purjevene kuin laiva.
Tuttu liikennelentäjä väitti samaa lentämisestä. Tuulen riepotteleman pikkucessnan laskeminen on paljon haastavampaa kuin vakaasti lähestyvän matkustajakoneen, jonka kurssi ei heilu joka puuskassa.
Ja kukaan ei sitten kommentoi otsikon kysymystä ?
Onhan sitä kommentoitu. Se nyt vaan on niin että aloittaja on oman kantansa lyönyt lukkoon ja haluaa vain tukea omalle näkemykselleen joten aika turhaa siihen on mitään sanoa sen enempää.
Mitä tahansa asiaa voi opetella kuinka pitkään tahansa. Joku oppii samassa ajassa enemmän, toinen vähemmän.
Minä kuitenkin syön mieluummin ihan hyvää ja monipuolista ruokaa kuin joka päivä maailman parasta hernekeittoa.
Aloitin purjehduksen vaimoni kanssa muutama vuosi sitten 2000-luvun 11 m /6 tn C/R veneellä. Navigointi oli kyllä minulla hallussa ennestään, mutta purjeen käsittely oli nuoruuden purjelautailun varassa. Purjehduksen opit tulivat kirjoista ja netistä. Omin voimin liikkeelle ensimmäisestä purjehduksesta alkaen. Vaarat on vältetty ja purjehduksen perusteet opittiin melko nopsaan. Venevauhti on aivan alun jälkeen ollut vertailukelpoista ja satamissa han tämän kokoisilla veneillä liikutaan joka tapauksessa moottorilla. Jos aikoo tosissaan kilpailla, niin jolla-kokemus on varmaan tueksi. Perhepurjehduksen oppimiseen ei tarvitse kärsimysnäytelmää kylpyammeen kokoisella purjeveneellä.
Purjehtiminen on erittäin helppoa.