Olen nuori, alta parikymppinen opiskelija, ja olen yrittänyt selviytyä ja pärjätä pahan olon kanssa yksin jo muutaman vuoden. Tähän alkuun haluan korostaa, että omat keinot on jo aikalailla käytetty ja todellakin tuntuu, ettei mistään rentoutusharjoituksista tai ulkoilusta ole tähän apua.
Olen siis jo usemmankin vuoden kärsinyt hyvin klassisista masennusoireista, jotka ovat kuitenkin nyt noin viimeisen vuoden aikana pahentuneet ja lisääntyneet hyvin paljon. Yksinkertaisesti asioita sen tarkemmin selittämättä: on aika paska olo.
Tämän lisäksi mukaan on astunut paniikki- ja hyvin vahvaa ahdistusoireilua, jonka takia olenkin vihdoin päässyt avun piiriin. Tästä olen hyvin kiitollinen, mutta tuntuu, kuin ongelmiani vähäteltäisiin ja yritettäisiin laittaa nuoruuden piikkiin.
Pääasiassa ollaan sairaanhoitajan vastaanotoilla (joita toki ollut vasta kaksi) käsitelty nyt tuota ahdistus- ja paniikkioireilua, ja hän on sitä mieltä, että tämä kaikki menee sosiaalisten tilanteiden pelon piikkiin. Täytin vastaanotoilla nuo perus masennus-, ahdistus- ja sos. til. pelk. kyselyt, sain kaikista hyvin korkeat tulokset. Asiassa ärsyttää nyt se, että yhtäkkiä paniikki- ja mielialaoireiluni onkin asia, joka tulee unohtaa, ja keskittyä yksinomaan tuohon sosiaalisten tilanteiden pelkoon, vaikka jo ihan noiden kyselyiden perusteella sai tämä sh osviittaa mun olosta.
Olen siis kärsinyt tietynlaisesta hyvin vahvasta ahdistuksesta, joka liittyy sosiaalisiin tilanteisiin, mutta tällä hetkellä koen, että masennusoireilu tulisi ottaa ehkäpä tätä vahvemmin käsittelyyn, sillä koen sen vaikuttavan oikeastaan ihan kaikkeen. Tuntuu jotenkin kurjalta, että asia kuitenkin sysättiin syrjään, haluaisin siihen apua hyvin kipeästi. Sh alkoi tyrkyttämään mulle hengitys-, rentoutusharjoituksia/ jotain helvetin meditaatiota ja ulkoilua tuohon ahdistukseen (lupasi kylläkin puhua hoitotiimin ja lääkärin kanssa lääkityksestä), joka pisti vituttamaan kyllä ihan huolella. Ihan kuin olisin jotenkin typerä, eikä mun oloa otettaisi kovin tosissaan. Ihan kuin hakisin apua joidenkin hengitysharjoitustenn toivossa. Seuraavan jutteluajankin sain vasta kolmen viikon päähän ja sekin PUHELIMEN kautta. Kaiken pahan olon kanssa olen sinnitellyt yksin jo niin kauan (elämä ja opiskelu on jo ottanut osumaa, ja tällä hetkellä olen niin kypsä jatkuvaan pahaan oloon ja vellomiseen), enkä todellakaan tiedö miten selviän yksin melkein kuukauden.
Sh kuitenkin siis lupasi puhua lääkityksestä, eikä tätä hommaa kuitenkaan tähän lopeteta, vaan jatketaan säännöllisiä käyntejä, hoitoa, tutkimista emt. , joten sinällään olen hyvin kiitollinen tästä mahdollisuudesta.
Kysymys kuuluukin: miten saan apua nimenomaan tuohon masennukseen? Kuinka saada auttaja ymmärtämään, kuinka paha olo mulla oikein on? Tuntuu että pitäisi suurin piirtein uhata tappaa itsensä, jotta otettaisiin tosissaan (tällä hetkellä ei erityisen itsetuhoinen olo, mutta voinhan mä jonain huonompana hetkenä jotain pahaa itselleni tehdäkin..)
Oon hirveän hyvä naamioimaan oloani, ja koen etten pysty puhumaan asioistani, enkä muista mitään vastaanotolla, kun pitäisi jotain kertoa. Onko siis ihan typerä idea, että esimerkiksi paperille kokoaisin asioita, joista haluaisin puhua?
Ja kuinka selviän näinkin kauan yksin? Kyseiselle tyypille ei ole yhtään aikaisemmin aikoja, eikä tuo puhelimessa jutteleminen kovin innosta,,,, Helvetti
Toivottavasti tästä sepustuksesta edes jotain selvää sai, toivottavasti edes joku osaa jonkun neuvon tähän antaa
Ei oteta tosissaan?
4
198
Vastaukset
Hei,
Hyvä, että kirjoitit tänne ja hienoa, että sinulla on jo hoitosuhde! Koet, että tapaamisten väli on pitkä, joten laitan tiedoksesi paikkoja, joista voit saada tukea myös muina aikoina.
Tukinet -tukipisteesi netissä, https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa itseään mietityttävästä aiheesta. Tukinetissä on monia tukisuhdepalveluita, joista esim. Mieli Tukisuhde https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/ tai Etsivan nettityön tukisuhde https://tukinet.net/teemat/etsivan-nettityon-tukisuhde/tukisuhteet/ voisivat sopia sinulle.
Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja ryhmächattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.
Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä. Tukinetin kaikki palvelut saa maksutta käyttöönsä, kun on anonyymisti rekisteröitynyt ja kirjautunut sivuille. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.
Sekasin-chat https://sekasin247.fi/
Sekasin-chat on auki vuoden jokaisena päivänä, maanantaista perjantaihin klo 9-24 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin 15-24. Chatissa päivystävät mielenterveyden ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset.
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata- Anonyymi
Kehitä itsevarmuutta. Tarvitset vähän sellaista tervettä häikäilemättömyyttä. Se tulee automaattisesti jos jotakin kautta huomaat että voit myös itse vaikuttaa muihin, etkä ole muita huonompi.
Lisäksi kun usein tunteet vie meitä, niin se on mahdollista vain jos itse pakenet sitä tunnetta, etkä itse hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet. Pitää hyväksyä se herkkyytensä, ja kehittää mainitsemaani vahvuutta. Ja voit kehittää sitä. Kyllä sinä vielä opit.- Anonyymi
Pitää hyväksyä se tunne ja kohdata se niin että ajattelet että tällainen tämä tunne tässä nyt on ja jonkin ajan päästä sitä ei ole. Pitää olla siis tietoinen tunteistaan. Se on juurikin yhdenlaista mindfulnessia tässä tapauksessa tunteista. Tsemppiä.
- Anonyymi
Jos puhuminen on vaikeaa, niin hyvinkin voi kirjoitella paperille ( tai koneelle ) omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan.
Tekstejä voi myöhemmillä tapaamisilla antaa hoitajan tai lääkärin lukea, vielä parempi että niitä kävisi siellä yhdessä läpi.
Jos ap on " kirjoittaja-tyyppiä", niin kirjoittelusta voi olla jotain hyötyä ihan muutenkin. Saa purettua mietteitä ulos pääkopasta paperille.
Se on vähän kuin päästäisi irti siitä kaikesta mitä päässä pyörii, omatoimista omahoitoa.
On tosi ikävää, että hoitoa ja aikoja on vaikea saada, ja vielä tämä koronakin jarruttelemassa.
Ap on ehkä vähän turhaan saanut käsityksen, että hoitaja olisi vähätellyt hänen ongelmiaan, tapaamisiahan vasta kaksi (?).
Ehkä tuo hoitaja on yrittänyt jäsennellä asioita, koska tottahan sekin on että mitä useampi ongelma, sen vaikeampaa niihin on tarttua. Ja pikkuhiljaa ne alkavat kuitenkin keskusteluissa yhdistyä keskenään, isommaksi kokonaisuudeksi.
Kun itsellä on paha olla, niin usein tulee ajateltua, ettei keneltäkään saa haluamaansa apua, mutta ei se ihan niin mene, kyllä hoitava tahokin välittää. Ja kyllä he uskovatkin, että voi olla paha olo. He tekevät nimenomaan töitä hoitaakseen pahoin voivia ihmisiä.
Tällaisissa asioissa ei kiirehtimisestä ole mitään apua, päinvastoin, ajan kanssa asioihin keskittyen tulee parempaa tulosta.
Ongelmien kasvuunkin on mennyt pidemmän aikaa, ei voi ajatellakaan, että ne saisi pois ykskaks sormia napsauttamalla ( vaikka se olisikin tosi hieno juttu ).
Voimia aloittajalle, ja toivotaan, että kaikki kääntyy ajan myötä parempaan suuntaan.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 894190
Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1032353Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?312268Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell962084Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian281887- 311860
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni91567- 281531
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei1881350- 751184