Mökkiin sähköt

Tavallinen sähkön käyttäjä saa tehdä tai korjata 230Vac yksivaiheisen maadoitetun jatkoroikan. Mutta taidat tarkoittaa juuri sitä mitä sanot. Olen samaa mieltä. Jos ei tiedä, niin eihän tuota roikkaakaan saa tehdä itse. Näinhän se laki sanoo. Ymmärrystä ja älyä on vaatimuksena myös näihin joka pojalle ja tytölle sallittuihin asennuksiin. Mutta jos älyää katsoa lisätietoa Tukesin kodin sähköasennukset oppaasta ja ymmärtää mitä ne kuvat tarkoittaa, niin sitten saa tehdä. Siinä on erittäin tarkat räjäytyskuvat ja kytkentä ohjeet. Siinä on muutenkin ohjeet mitä saa itse tehdä, niin selviää se perusongelmakin. Eli nuo kiinteät asennukset ei kuulu amatööreille.

sähköasennuksia ei saa tehdä muut kuin tukesin valtuuttamat sähköurakoitsijat.

kiinteitä kirjoitti:

sähköasennuksia ei saa tehdä muut kuin tukesin valtuuttamat sähköurakoitsijat.

on vain muovinen "suoja", joka ei ole kummastakaan päästä kiinni missään, ylimääräinen kuori, jos edes yrität ymmärtää, mitä tarkoitan.

Juu eli tuota tämä seppo näyttää harrastavan tätä samaa aihetta säännöllisin väliajoin. Sama mökkijuttu oli palstoilla joskus aikaa sitten jo. Ilmeisesti joku sähköalan ihminen tai opiskelija tai opettaja. En tiedä miksi tällä tavalla pitää päteä, kiva kai lukea vastauksia sitten täysin tyhmiin kysymyksiin.

Noin pitkällä jatkojohdolla on hyvin todennäköistä että oikosulkusuojaus ei toteudu!!

Oikosulkuvirta siä mökissä ei enää riitä laukaisemaan sulaketta!! Poltat vain mökkisi

Minä kirjoitti:

Noin pitkällä jatkojohdolla on hyvin todennäköistä että oikosulkusuojaus ei toteudu!!

Oikosulkuvirta siä mökissä ei enää riitä laukaisemaan sulaketta!! Poltat vain mökkisi

Lue lisää

vikavirtasuojan kanssa voi tulla ongelmia kun potentiaali kasvaa liikaa, sulakkeisiin ei vaikuta pätkääkään ! pysyvä asennus jatkoroikalla kielletty, sähköpatterille vaaditaan kiinteä asennus, myös valaistukselle. myös oma sulake ryhmässä wc:lle on oltava. paikkakuntasi sähköasennusliikkeet auttavat asiassasi varmasti,
lupien kera.

pnieminen kirjoitti:

vikavirtasuojan kanssa voi tulla ongelmia kun potentiaali kasvaa liikaa, sulakkeisiin ei vaikuta pätkääkään ! pysyvä asennus jatkoroikalla kielletty, sähköpatterille vaaditaan kiinteä asennus, myös valaistukselle. myös oma sulake ryhmässä wc:lle on oltava. paikkakuntasi sähköasennusliikkeet auttavat asiassasi varmasti,
lupien kera.

Lue lisää

Tämä keskustelu täytyy olla provo. Pöljä kun olen niin vastaan silti. Kyllä voi tulla ongelmia sulakkeen kanssakin, kun on tarpeeksi pitkä johto perässä. Kätevänä kaverina lasket paljonko on oikosulkuvirta kun kaapelina 100m 1,5neliön johtoa.

pnieminen kirjoitti:

vikavirtasuojan kanssa voi tulla ongelmia kun potentiaali kasvaa liikaa, sulakkeisiin ei vaikuta pätkääkään ! pysyvä asennus jatkoroikalla kielletty, sähköpatterille vaaditaan kiinteä asennus, myös valaistukselle. myös oma sulake ryhmässä wc:lle on oltava. paikkakuntasi sähköasennusliikkeet auttavat asiassasi varmasti,
lupien kera.

Lue lisää

Tuon mittaisella jatkoroikalla oikosulkuvirta pitää ehdottomasti tarkistaa!! Varsinkin mökillä missä kiinteistöönkin tuleva oikosulkuvirta saattaa olla alhainen...

Lisäksi on huomioitava että roikkaa käytettäessä sulakkeen laukeamisaika pitää olla alle 0.4s eikä 5 s kuten tavallisissa kiinteissä asennuksissa

pnieminen kirjoitti:

vikavirtasuojan kanssa voi tulla ongelmia kun potentiaali kasvaa liikaa, sulakkeisiin ei vaikuta pätkääkään ! pysyvä asennus jatkoroikalla kielletty, sähköpatterille vaaditaan kiinteä asennus, myös valaistukselle. myös oma sulake ryhmässä wc:lle on oltava. paikkakuntasi sähköasennusliikkeet auttavat asiassasi varmasti,
lupien kera.

Lue lisää

D1:n (1998) mukaan (taulukko 41.5):

1.5 mm2 johdin, 10 A gGsulake, laukasuaika 0.4, maksimi kaapelin pituus on 55m

2.5 mm2 johdin, 10 A gGsulake, laukasuaika 0.4, maksimi kaapelin pituus on 92m

Minä kirjoitti:

D1:n (1998) mukaan (taulukko 41.5):

1.5 mm2 johdin, 10 A gGsulake, laukasuaika 0.4, maksimi kaapelin pituus on 55m

2.5 mm2 johdin, 10 A gGsulake, laukasuaika 0.4, maksimi kaapelin pituus on 92m

Lue lisää

nopean poiskytkennän, mutta tietysti ainut oikea tapa ko. ongelmassa on kiinteä kaapeli väh. 2.5mm maa- tai ilmakaapeli ja mökkiin kunnollinen kiinteä asennus.

Ongelmia ei tule siinä, että mitenpäin kytkeä nolla- ja vaihejohto.Koska kuorma aina nollan ja vaiheen välillä.Maa pysyy aina samana oli pistoke kuinkapäin vain.Laitteet vain pitää olla sellaisia että käyvät suoraan "muuttelematta" maadoitettuun pistorasiaan.

Minä kirjoitti:

D1:n (1998) mukaan (taulukko 41.5):

1.5 mm2 johdin, 10 A gGsulake, laukasuaika 0.4, maksimi kaapelin pituus on 55m

2.5 mm2 johdin, 10 A gGsulake, laukasuaika 0.4, maksimi kaapelin pituus on 92m

Lue lisää

vastauksesi! Jos et tiedä esiintyvää oikosulkuvirtaa pistorasiassa, johon roikka liitetään, ET voi laskea metrimäärää! Nyt olet kylmästi olettanut sen olevan 220 A. Tavallisempi arvo kesämökeillä on n. 100 A PÄÄkeskuksella!

Totuuden nimessä: laukaisuaikavaatimukset koskevat vain KIINTEÄÄ asennusta.

vts00x kirjoitti:

vastauksesi! Jos et tiedä esiintyvää oikosulkuvirtaa pistorasiassa, johon roikka liitetään, ET voi laskea metrimäärää! Nyt olet kylmästi olettanut sen olevan 220 A. Tavallisempi arvo kesämökeillä on n. 100 A PÄÄkeskuksella!

Totuuden nimessä: laukaisuaikavaatimukset koskevat vain KIINTEÄÄ asennusta.

Lue lisää

Pääasia kuitenkin tässä on että noin pitkän 1,5mm2-roikan päässä oikosulkuvirta on todennäköisesti niin pieni ettei sulake laukea. Mainitsemasi pistorasian oikosulkuvirta ei voi kuin pahentaa tilannetta entisestään(eli pienentää oikosulkuvirtaa). Tämä on yksi syy miksi tuo roikkaviritys pitäisi jättää tekemättä.

vts00x kirjoitti:

vastauksesi! Jos et tiedä esiintyvää oikosulkuvirtaa pistorasiassa, johon roikka liitetään, ET voi laskea metrimäärää! Nyt olet kylmästi olettanut sen olevan 220 A. Tavallisempi arvo kesämökeillä on n. 100 A PÄÄkeskuksella!

Totuuden nimessä: laukaisuaikavaatimukset koskevat vain KIINTEÄÄ asennusta.

Lue lisää

ilman tietoa keskuksen oikosulkuvirroista. Tietenkään ei voi kovin tarkkaan laskea. Mutta riittävästi. Tarvitaan hieman kokemusta kylläkin, jotta voi tehdä summamutikka laskelmia. Lisäksi pitää ottaa aina varmuuskerroin.
Itse olen huomannut, että isoissa muuntamoissa muutajan koko ei enää käytännössä merkitse mitään, kun kaapeleihin tulee pituutta tarpeeksi. Kaapelin impedanssi tulee määrääväksi. Ei keskuspään oikosulkuvirta. 500kVA, 1000kVA ihan sama käytännössä, kun kaapeli pituus lähentelee esim. 200m. Keskus päässä oikosulkuvirrat on jo sitten ihan eri kalipeerissa. Maallahan se keskuksen oikosulkuvirta olisi jo kivempi tietää, kun mitoittaa yksittäistä kaapelia. Mutta senkin voi laskea summassa juuri kuten sanoit vaikka tuon 100A oikosulkuvirran mukaan. Ei pitäisi mennä ainakaan pahasti metsään. Harvemmin se enää alle 100A on. Itse tuossa laskin,että normaali gG10A OFAA riittää tuohon 1,5mm2 jatkoroikkaan hyvin. It = 49,7A, 0,2S tuolla kyseisellä sulakkeella ja omissa laskelmissa oikosulkuvirtaylittää tuon kevyesti. Eihän kumikaapelihommissa tartte laskea kuten sanoit, mutta alkoi vaan muuten kiinnostamaan.

Tiedät tietenkin miten näitä lasketaan, jne. Kommentoin vain tuota " ET voi laskea.." kohtaa, koska itse ainakin lasken usein ilman tarkkaa tietoa syöttöpään oikosulkuvirroista ja ei ole mennyt pahasti metsään kun on tarkistettu asennusten jälkeen asiat käyttöönottotarkastuksessa. Usein melkein pakko laskea, että saa kaapelit tilaukseen, jne.

Ted Nugent kirjoitti:

ilman tietoa keskuksen oikosulkuvirroista. Tietenkään ei voi kovin tarkkaan laskea. Mutta riittävästi. Tarvitaan hieman kokemusta kylläkin, jotta voi tehdä summamutikka laskelmia. Lisäksi pitää ottaa aina varmuuskerroin.
Itse olen huomannut, että isoissa muuntamoissa muutajan koko ei enää käytännössä merkitse mitään, kun kaapeleihin tulee pituutta tarpeeksi. Kaapelin impedanssi tulee määrääväksi. Ei keskuspään oikosulkuvirta. 500kVA, 1000kVA ihan sama käytännössä, kun kaapeli pituus lähentelee esim. 200m. Keskus päässä oikosulkuvirrat on jo sitten ihan eri kalipeerissa. Maallahan se keskuksen oikosulkuvirta olisi jo kivempi tietää, kun mitoittaa yksittäistä kaapelia. Mutta senkin voi laskea summassa juuri kuten sanoit vaikka tuon 100A oikosulkuvirran mukaan. Ei pitäisi mennä ainakaan pahasti metsään. Harvemmin se enää alle 100A on. Itse tuossa laskin,että normaali gG10A OFAA riittää tuohon 1,5mm2 jatkoroikkaan hyvin. It = 49,7A, 0,2S tuolla kyseisellä sulakkeella ja omissa laskelmissa oikosulkuvirtaylittää tuon kevyesti. Eihän kumikaapelihommissa tartte laskea kuten sanoit, mutta alkoi vaan muuten kiinnostamaan.

Tiedät tietenkin miten näitä lasketaan, jne. Kommentoin vain tuota " ET voi laskea.." kohtaa, koska itse ainakin lasken usein ilman tarkkaa tietoa syöttöpään oikosulkuvirroista ja ei ole mennyt pahasti metsään kun on tarkistettu asennusten jälkeen asiat käyttöönottotarkastuksessa. Usein melkein pakko laskea, että saa kaapelit tilaukseen, jne.

Lue lisää

pohjana käytettävän oikosulkuvirran kaapelijakokaapilla tai mittauskeskuksella saa jakeluverkkoyhtiöltä. Muut tavat pienjänniteliittymien kosketusjännitesuojauksen suunnittelussa ovat amatöörimäisiä. Jos on tarkoitus suunnitella suojauksia, silloin ei ole lupa arvailla.

Kun jakeluverkkoyhtiön muuntajista ei tavallisesti ole mitään tietoa, pitää arvot kohteessa siis kysyä. Ylipäätään muuntajien tietoja tarvitaan lähinnä vain silloin, kun ne sijaitsevat hyvin lähellä, jolloin ongelmaksi saattaa muodostua keskuksen ja sen komponenttien oikosulkukestoisuus. Asennustesterillä mitaten ei päästä riittävään tarkkuuteen.

Mitä tulee liittymän oikosulkuvirtaan, se voi hyvinkin olla aivan vanhojen määräysten mukaisesti esim. 70 A asuinrakennuksen pääkeskuksella, jos pääsulakekoko on 25 A. Monesti vapaa-ajan asuntojen suunnittelussa olen törmännyt tähän ongelmaan, koska verkkoyhtiöt eivät ole mitoittaneet verkkoaan vapaa-ajan asunnoille edes tuon vanhan 2,5/3,0-säännön mukaisesti. Tällöin C-tyypin johdonsuojakatkaisijoiden käyttö on jo mahdotonta, vaikeuksia tulee myös B-tyypin kanssa.

vts00x kirjoitti:

pohjana käytettävän oikosulkuvirran kaapelijakokaapilla tai mittauskeskuksella saa jakeluverkkoyhtiöltä. Muut tavat pienjänniteliittymien kosketusjännitesuojauksen suunnittelussa ovat amatöörimäisiä. Jos on tarkoitus suunnitella suojauksia, silloin ei ole lupa arvailla.

Kun jakeluverkkoyhtiön muuntajista ei tavallisesti ole mitään tietoa, pitää arvot kohteessa siis kysyä. Ylipäätään muuntajien tietoja tarvitaan lähinnä vain silloin, kun ne sijaitsevat hyvin lähellä, jolloin ongelmaksi saattaa muodostua keskuksen ja sen komponenttien oikosulkukestoisuus. Asennustesterillä mitaten ei päästä riittävään tarkkuuteen.

Mitä tulee liittymän oikosulkuvirtaan, se voi hyvinkin olla aivan vanhojen määräysten mukaisesti esim. 70 A asuinrakennuksen pääkeskuksella, jos pääsulakekoko on 25 A. Monesti vapaa-ajan asuntojen suunnittelussa olen törmännyt tähän ongelmaan, koska verkkoyhtiöt eivät ole mitoittaneet verkkoaan vapaa-ajan asunnoille edes tuon vanhan 2,5/3,0-säännön mukaisesti. Tällöin C-tyypin johdonsuojakatkaisijoiden käyttö on jo mahdotonta, vaikeuksia tulee myös B-tyypin kanssa.

Lue lisää

on aina parempi udella oikosulkuvirtojen arvot. Paras tapa on käydä mittaamassa keskuksesta ja laskea sen perusteella. Täällä päin sähkölaitokset antaa arvot kun kysyy. Usein on kuitenkin niin, että tarkkaa arvoa ei saa nimenomaan juuri maaseutuverkoista ja olen jo ajat sitten lopettanut niiden kyselynkin. Hyvin usein lasken tuolleen, kuten juuri mainitsin. Itsellä ei ole tullut täällä päin noita alle 100A tapauksia vastaan. En ainakaan muista. Parisen sataa löytyy järkijään vanhoista AMKA linjoistakin. Ehkä täälläpäin on paremmat verkot. Heittoa ei ole tullut kovinkaan paljoa ja kaapelit saa heti tilaukseen. Ihan okei tekstiä muuten, mutta tuota amatööri asiaa en allekirjoita. Toivon tietenkin, että kilpailijat tekee vaikeimman reitin kautta. Nimittäin minusta ei ole amatöörimäistä saada urakkaa etenemään vauhdikkaasti. Kun alalla on kova kilpailu, niin liika laskeminen ja mittailu kostautuu ehkä silleen, ettei tarvitse jatkossa liikoja mittailla ja laskeskella oikosulkuvirtoja. Kilpailijat nääs näppää hommat. Sitten on aikaa pyöritellä mittareita ja laskimia. Luulen silti, että suurin osa ei vaivaudu edes laskemaan oikosulkuvirtoja, kun kaapelit on jo tilauksessa. Puhun nyt tällaisista pienistä kohteista. Mutu-menetelmällä urakoitsijat menee näissä pienissä kohteissa. Mittaamalla katsotaan, miten sitten kävi. Itseä pidän coolina tapauksena alalla, koska yleensä vaivaudun edes miettimään etukäteen näitä asioita. Mutta korostan että se on amatööri, joka jää ilman hommia. Teoriassa voi olla kovakin sana alalla. Mutta mitä hyötyä on taidoista, jos kaikki urakat kusee. Tietenkin asennukset täytyy tehdä aina lakien, yms. mukaan. Sehän on selvä ja se kuuluu ammattiotaitoon.

Nappula kirjoitti:

Pääasia kuitenkin tässä on että noin pitkän 1,5mm2-roikan päässä oikosulkuvirta on todennäköisesti niin pieni ettei sulake laukea. Mainitsemasi pistorasian oikosulkuvirta ei voi kuin pahentaa tilannetta entisestään(eli pienentää oikosulkuvirtaa). Tämä on yksi syy miksi tuo roikkaviritys pitäisi jättää tekemättä.

Lue lisää

Jos määräyksissä laukaisuaikavaatimukset koskevat vain kiinteitä asennuksia, ei se tarkoita ettei niitä voisi noudattaa pitkille roikille. Tai ainakin huomioida, että pitkä roikka pudottaa merkittävästi oikosulkuvirtaa. Totuushan on, että siellä roikan päässä olevat "väliaikaiset" laitteet/koneet voivat olla helposti vikaantuvia. Pitkien roikkien käyttö on monesti selkeä turvallisuusriski.

vts00x kirjoitti:

pohjana käytettävän oikosulkuvirran kaapelijakokaapilla tai mittauskeskuksella saa jakeluverkkoyhtiöltä. Muut tavat pienjänniteliittymien kosketusjännitesuojauksen suunnittelussa ovat amatöörimäisiä. Jos on tarkoitus suunnitella suojauksia, silloin ei ole lupa arvailla.

Kun jakeluverkkoyhtiön muuntajista ei tavallisesti ole mitään tietoa, pitää arvot kohteessa siis kysyä. Ylipäätään muuntajien tietoja tarvitaan lähinnä vain silloin, kun ne sijaitsevat hyvin lähellä, jolloin ongelmaksi saattaa muodostua keskuksen ja sen komponenttien oikosulkukestoisuus. Asennustesterillä mitaten ei päästä riittävään tarkkuuteen.

Mitä tulee liittymän oikosulkuvirtaan, se voi hyvinkin olla aivan vanhojen määräysten mukaisesti esim. 70 A asuinrakennuksen pääkeskuksella, jos pääsulakekoko on 25 A. Monesti vapaa-ajan asuntojen suunnittelussa olen törmännyt tähän ongelmaan, koska verkkoyhtiöt eivät ole mitoittaneet verkkoaan vapaa-ajan asunnoille edes tuon vanhan 2,5/3,0-säännön mukaisesti. Tällöin C-tyypin johdonsuojakatkaisijoiden käyttö on jo mahdotonta, vaikeuksia tulee myös B-tyypin kanssa.

Lue lisää

mittarilla ei päästä riittävään tarkkuuteen? En kauheesti ole mittaillu, mutta ne mitä olen mitannut, olen luottanut kuitenkin mittarin antamaan lukemaan.
Ja laskeminen on aina teoreettista, sillä et huomaa verkossa olevia vikoja, esim. löysä johdinliitos. Olen mittauksen kannalla/kannattaja.

vts00x kirjoitti:

vastauksesi! Jos et tiedä esiintyvää oikosulkuvirtaa pistorasiassa, johon roikka liitetään, ET voi laskea metrimäärää! Nyt olet kylmästi olettanut sen olevan 220 A. Tavallisempi arvo kesämökeillä on n. 100 A PÄÄkeskuksella!

Totuuden nimessä: laukaisuaikavaatimukset koskevat vain KIINTEÄÄ asennusta.

Lue lisää

Tämä kaveri kyllä aikoi mökkiinsä laittaa sukon ihan kiinteänä asennuksena, kyllä sitä pistorasiaa laukaisuaikavaatimukset koskee vaikka siinä roikka välissä olisikin. Eihän sitä roikan päästä tarvii mitata vaan siitä sukosta.

vts00x kirjoitti:

pohjana käytettävän oikosulkuvirran kaapelijakokaapilla tai mittauskeskuksella saa jakeluverkkoyhtiöltä. Muut tavat pienjänniteliittymien kosketusjännitesuojauksen suunnittelussa ovat amatöörimäisiä. Jos on tarkoitus suunnitella suojauksia, silloin ei ole lupa arvailla.

Kun jakeluverkkoyhtiön muuntajista ei tavallisesti ole mitään tietoa, pitää arvot kohteessa siis kysyä. Ylipäätään muuntajien tietoja tarvitaan lähinnä vain silloin, kun ne sijaitsevat hyvin lähellä, jolloin ongelmaksi saattaa muodostua keskuksen ja sen komponenttien oikosulkukestoisuus. Asennustesterillä mitaten ei päästä riittävään tarkkuuteen.

Mitä tulee liittymän oikosulkuvirtaan, se voi hyvinkin olla aivan vanhojen määräysten mukaisesti esim. 70 A asuinrakennuksen pääkeskuksella, jos pääsulakekoko on 25 A. Monesti vapaa-ajan asuntojen suunnittelussa olen törmännyt tähän ongelmaan, koska verkkoyhtiöt eivät ole mitoittaneet verkkoaan vapaa-ajan asunnoille edes tuon vanhan 2,5/3,0-säännön mukaisesti. Tällöin C-tyypin johdonsuojakatkaisijoiden käyttö on jo mahdotonta, vaikeuksia tulee myös B-tyypin kanssa.

Lue lisää

Eikös mitatun arvon tule olla 25 % sulakkeen toimintavirtarajaa suurempi. Luulisi tällä kertoimella tarkkuuden riittävän.

oikari kirjoitti:

mittarilla ei päästä riittävään tarkkuuteen? En kauheesti ole mittaillu, mutta ne mitä olen mitannut, olen luottanut kuitenkin mittarin antamaan lukemaan.
Ja laskeminen on aina teoreettista, sillä et huomaa verkossa olevia vikoja, esim. löysä johdinliitos. Olen mittauksen kannalla/kannattaja.

Lue lisää

Mittarihan se kertoo todellisen oikosulkuvirranarvon. Sehän ottaa huomioon väljät liitokset, kertoo todellisen kaapelipituuden,jne. Mittaustulos kerrotaan 0,8:lla, niin siinä on johtimen oikosulun aikana lämpenemisestä aiheutuva kerroin myös mukana. Otetaanhan se laskentakaavassakin huomioon, mutta useimmat taitaa käyttää laskelmissa kerrointa 0,95, niin kuin D1 ohjeissa on.
Itse olen sekä laskennan, että mittauksen kannalla. Jos tekee laskelman, niin se on kätevämpi tapa joskus. Silloin ei tarvitse mitata oikosulkuvirtoja, jos kaapelin poikkipinta ja pituus on todettavissa milloin vaan. Jos ei tee laskelmaa, oikosulkuvirtamittaukset on pakollisia. Eli joskus säästää hieman aikaakin. Aikahan on rahaa urakoinnissa.
Jos taas itse suunnittelen, teen aina laskelmia ja muita tarkasteluja täytyyhän ne poikkipinnat ja sulakkeet olla oikein suunnitelmissa. Suunnitellessa pyrin tekemään tarkemmin laskelmat. Laitan niihin päälle varmuuskerrointa, ettei mene ihan vituroilleen. Tuloksia en anna ulos, jos sen urakoi esim. joku muu porukka. Kyseinen urakoitsija saa mitata sitten itse ne. Jos taas me urakoidaan valmiiden suunnitelmien mukaan, niin kaapelit menee tilaukseen suunnittelijan tietojen mukaan tietenkin. Itse tehdään mittaukset. Suunnittelijan töppäys se on, jos mittauksissa todetaan, että kaapeli on liian pieni poikkipintainen tai sulaketta täytyy pienentää. Kun taas urakoimme pieniä kohteita ja "suunnittelu" kuuluu meille, niin usein lasken etukäteen oikosulkuvirran tai katson D1 taulukoista max. kaapelipituuden kyseisellä sulakkeella. Noista taulukoista näkee muuten persesilmällä, miten syöttöpään isompien oikosulkuvirtojen arvot vaikuttaa aina vaan vähemmän, mitä isommista virroista on kysymys ja kaapelin pituus eli sen impedanssin suuruus on se mikä määrää.
Kun on muutaman vuoden laskeskellut näitä juttuja, riittää pieni pohdiskelu, laskukone, muutama kuparin ohmiarvo kilometriä kohti ulkomuistissa ja oikosulkuvirran saa laskettua esim. työmaallakin laskukoneella alle minuutin, jos on tarve. Kokemusta täytyy olla ja hieman ulkomuistissa muuntajien likimääräisiä impedanssiarvoja ja niin saa jo tarkankin arvon. Ei nämä ole niin älyttömän vaikeita asioita. Useimmin lyhyillä kaapelipituuksilla "tehdään kuten on aina tehty" ilman mitään laskelmia ja pohdiskelua. Otetaan tavallaan riski ja korjataan mittauksien jälkeen, jos meni vituiksi. Mutta hyvin harvoin on käynyt niin näissä tavan omaisissa tapauksissa. Asioista on usein tehty aivan liian tieteellisiä. Muutamat laskentaohjelmat, joita markkinoilla on pistää hieman hymyilyttämään, kun tuo laskukone yleensä riittää, pieni pohdiskelu tai D1 taulukko tai Exelillä tehty pieni laskuohjelman pätkä, mistä saa printtauksenkin muistoksi.
Itse olen urakoitsija ja ei ole tarkoitus opettaa ketään. Jokaisella on varmaan oma tyyli näissä asioissa ja asiat voi tehdä monella tapaa. Suunnittelijat paneutuu noihin laskelmiin eri antaumuksella. Lopputuloshan pitäisi olla kuitenkin aina sama, kun asennukset luovutetaan. Olen kuitenkin monessa asiassa nyrkkisääntöjen vankkumaton kannattaja, koska se tuo leipää minulle ja meidän asentajille paremmin kuin tietellinen pohdiskelu.

oikari kirjoitti:

Jos määräyksissä laukaisuaikavaatimukset koskevat vain kiinteitä asennuksia, ei se tarkoita ettei niitä voisi noudattaa pitkille roikille. Tai ainakin huomioida, että pitkä roikka pudottaa merkittävästi oikosulkuvirtaa. Totuushan on, että siellä roikan päässä olevat "väliaikaiset" laitteet/koneet voivat olla helposti vikaantuvia. Pitkien roikkien käyttö on monesti selkeä turvallisuusriski.

Lue lisää

tästä:
"Pitkien roikkien käyttö on monesti selkeä turvallisuusriski."

Yllättäen jo pistorasiapylväätkin sisältävät joskus suuria ylimenovastuksia!

Maallikko kirjoitti:

Eikös mitatun arvon tule olla 25 % sulakkeen toimintavirtarajaa suurempi. Luulisi tällä kertoimella tarkkuuden riittävän.

väärästä suunnasta.

Oikosulkuvirtamittaukset kosketusjännitesuojauksen kannalta menevät kuten kerroittekin, tosin niin, että mittarin tulee näyttää 1,25 kertaa suojalaitteen Ia-arvo. Helpoin muistisääntö on siis C16 ja 200 A.

Minä puhuinkin tekstissäni siitä, ettei mittalaitteiden tarkkuus riitä oikosulkuKESTOISUUDEN toteamiseen. Se taas johtuu mittalaitteiden epätarkkuudesta muutaman kiloamppeerin ja sitä suuremmilla virroilla. Testerit ovat tarkkoja siellä enintään muutaman sadan ampeerin alueella, vaikka jotkut NÄYTTÄVÄT suurempiakin arvoja.

Ted Nugent kirjoitti:

Mittarihan se kertoo todellisen oikosulkuvirranarvon. Sehän ottaa huomioon väljät liitokset, kertoo todellisen kaapelipituuden,jne. Mittaustulos kerrotaan 0,8:lla, niin siinä on johtimen oikosulun aikana lämpenemisestä aiheutuva kerroin myös mukana. Otetaanhan se laskentakaavassakin huomioon, mutta useimmat taitaa käyttää laskelmissa kerrointa 0,95, niin kuin D1 ohjeissa on.
Itse olen sekä laskennan, että mittauksen kannalla. Jos tekee laskelman, niin se on kätevämpi tapa joskus. Silloin ei tarvitse mitata oikosulkuvirtoja, jos kaapelin poikkipinta ja pituus on todettavissa milloin vaan. Jos ei tee laskelmaa, oikosulkuvirtamittaukset on pakollisia. Eli joskus säästää hieman aikaakin. Aikahan on rahaa urakoinnissa.
Jos taas itse suunnittelen, teen aina laskelmia ja muita tarkasteluja täytyyhän ne poikkipinnat ja sulakkeet olla oikein suunnitelmissa. Suunnitellessa pyrin tekemään tarkemmin laskelmat. Laitan niihin päälle varmuuskerrointa, ettei mene ihan vituroilleen. Tuloksia en anna ulos, jos sen urakoi esim. joku muu porukka. Kyseinen urakoitsija saa mitata sitten itse ne. Jos taas me urakoidaan valmiiden suunnitelmien mukaan, niin kaapelit menee tilaukseen suunnittelijan tietojen mukaan tietenkin. Itse tehdään mittaukset. Suunnittelijan töppäys se on, jos mittauksissa todetaan, että kaapeli on liian pieni poikkipintainen tai sulaketta täytyy pienentää. Kun taas urakoimme pieniä kohteita ja "suunnittelu" kuuluu meille, niin usein lasken etukäteen oikosulkuvirran tai katson D1 taulukoista max. kaapelipituuden kyseisellä sulakkeella. Noista taulukoista näkee muuten persesilmällä, miten syöttöpään isompien oikosulkuvirtojen arvot vaikuttaa aina vaan vähemmän, mitä isommista virroista on kysymys ja kaapelin pituus eli sen impedanssin suuruus on se mikä määrää.
Kun on muutaman vuoden laskeskellut näitä juttuja, riittää pieni pohdiskelu, laskukone, muutama kuparin ohmiarvo kilometriä kohti ulkomuistissa ja oikosulkuvirran saa laskettua esim. työmaallakin laskukoneella alle minuutin, jos on tarve. Kokemusta täytyy olla ja hieman ulkomuistissa muuntajien likimääräisiä impedanssiarvoja ja niin saa jo tarkankin arvon. Ei nämä ole niin älyttömän vaikeita asioita. Useimmin lyhyillä kaapelipituuksilla "tehdään kuten on aina tehty" ilman mitään laskelmia ja pohdiskelua. Otetaan tavallaan riski ja korjataan mittauksien jälkeen, jos meni vituiksi. Mutta hyvin harvoin on käynyt niin näissä tavan omaisissa tapauksissa. Asioista on usein tehty aivan liian tieteellisiä. Muutamat laskentaohjelmat, joita markkinoilla on pistää hieman hymyilyttämään, kun tuo laskukone yleensä riittää, pieni pohdiskelu tai D1 taulukko tai Exelillä tehty pieni laskuohjelman pätkä, mistä saa printtauksenkin muistoksi.
Itse olen urakoitsija ja ei ole tarkoitus opettaa ketään. Jokaisella on varmaan oma tyyli näissä asioissa ja asiat voi tehdä monella tapaa. Suunnittelijat paneutuu noihin laskelmiin eri antaumuksella. Lopputuloshan pitäisi olla kuitenkin aina sama, kun asennukset luovutetaan. Olen kuitenkin monessa asiassa nyrkkisääntöjen vankkumaton kannattaja, koska se tuo leipää minulle ja meidän asentajille paremmin kuin tietellinen pohdiskelu.

Lue lisää

sitä, ettei oisulkuvirtamittauksia saa unohtaa, varsinkaan urakan käyttöönottotarkastuksen yhteydessä. Niiden avulla voidaan löytää piileviä vikoja.

Vertaileeko urakoitsijat laskennallisia ja mitattuja arvoja, ovatko ne "sopusoinnussa" keskenään (Pahoin pelkään...). Jos eivät ole, puututaanko siihen, vai keksitäänkö vain jokin sopiva selitys mistä voisi johtua, eikä varmenneta oikeasti mistä tulosten eroavuus johtuu.

Laskeminen ja mittaaminen yhdessä ovat oikea tapa tehdä vastuullisesti urakoita. Laskemalla pysyy tuntuma ja näkemys johdinpaksuuksiin/suojauksiin ja mittaamalla saadaan asia varmennettua.

oikari kirjoitti:

sitä, ettei oisulkuvirtamittauksia saa unohtaa, varsinkaan urakan käyttöönottotarkastuksen yhteydessä. Niiden avulla voidaan löytää piileviä vikoja.

Vertaileeko urakoitsijat laskennallisia ja mitattuja arvoja, ovatko ne "sopusoinnussa" keskenään (Pahoin pelkään...). Jos eivät ole, puututaanko siihen, vai keksitäänkö vain jokin sopiva selitys mistä voisi johtua, eikä varmenneta oikeasti mistä tulosten eroavuus johtuu.

Laskeminen ja mittaaminen yhdessä ovat oikea tapa tehdä vastuullisesti urakoita. Laskemalla pysyy tuntuma ja näkemys johdinpaksuuksiin/suojauksiin ja mittaamalla saadaan asia varmennettua.

Lue lisää

Urakoitsijat ei yleensä vertaile mittaustuloksia laskennallisiin. Siitä syystä että, jos oikosulkulaskelmat on käytössä, niin mittauksia ei tehdä. Ei ainakaan meidän firmassa ja tuskin muissakaan. Jokainen voitettu tunti on rahaa firmalle. Jossain muualla voi olla paremmat katteet, niin se on sitten eri juttu. Eräs isompi asiakas täälläpäin vaatii kyllä aina mittaukset, vaikka laskelmatkin on tehty ja ne on käytössä. Ollaan kyllä vertailtu. Heittoa on aina ollut hieman. Valvojat on joskus pistänyt kopiot mittaustuloksista suunnittelijalle ihmeteltäväksi myös. Oikeastaan suunnittelijaahan se mittaustulos pitäisi eniten kiinnostaa, jos laskennallinen ja todellinen heittää paljonkin. Silloin on ehkä laskettu väärin tai urakoitsija on vetänyt kaapelit ehkäpä eri reittiä kuin on suunniteltu. Joka tapauksessa. Jos suunnitelmat on olemassa, niin vika on suunnittelijassa, jos poikkipinta on liian pieni. Kaapelit tilataan suunnitelman mukaan. Totta kai näitä tapauksia ihmetellään työmailla ja etsitään syyllinen ja maksumies, jos kyseessä on isompikin moka. Urakoitsijat yleensä vetää tietenkin lyhyempää reittiä, kuin on suunniteltu, jos on mahdollista, koska kaapelia menee silloin tietenkin vähemmän. Oikosulkuvirtoihin sillä on kuitenkin edullinen vaikutelma.

Ted Nugent kirjoitti:

Urakoitsijat ei yleensä vertaile mittaustuloksia laskennallisiin. Siitä syystä että, jos oikosulkulaskelmat on käytössä, niin mittauksia ei tehdä. Ei ainakaan meidän firmassa ja tuskin muissakaan. Jokainen voitettu tunti on rahaa firmalle. Jossain muualla voi olla paremmat katteet, niin se on sitten eri juttu. Eräs isompi asiakas täälläpäin vaatii kyllä aina mittaukset, vaikka laskelmatkin on tehty ja ne on käytössä. Ollaan kyllä vertailtu. Heittoa on aina ollut hieman. Valvojat on joskus pistänyt kopiot mittaustuloksista suunnittelijalle ihmeteltäväksi myös. Oikeastaan suunnittelijaahan se mittaustulos pitäisi eniten kiinnostaa, jos laskennallinen ja todellinen heittää paljonkin. Silloin on ehkä laskettu väärin tai urakoitsija on vetänyt kaapelit ehkäpä eri reittiä kuin on suunniteltu. Joka tapauksessa. Jos suunnitelmat on olemassa, niin vika on suunnittelijassa, jos poikkipinta on liian pieni. Kaapelit tilataan suunnitelman mukaan. Totta kai näitä tapauksia ihmetellään työmailla ja etsitään syyllinen ja maksumies, jos kyseessä on isompikin moka. Urakoitsijat yleensä vetää tietenkin lyhyempää reittiä, kuin on suunniteltu, jos on mahdollista, koska kaapelia menee silloin tietenkin vähemmän. Oikosulkuvirtoihin sillä on kuitenkin edullinen vaikutelma.

Lue lisää

suurinpiirtein käytännön olevan. Mutta voisi olla että vertailemalla mittaustuloksia laskennallisiin, voitaisiin löytää esim. isohkoista syöttökaapeleista löysät liitokset ja kaapelivauriot.

Maakaapeli ja sähköasentaja olisi tietysti paras vaihtoehto. Mutta mitenkä kaivat 50 metriä pitkän kaapeliojan kivikkoiseen maastoon? Samoin sähkömiehet ovat kalliita.

aloittaja kirjoitti:

Maakaapeli ja sähköasentaja olisi tietysti paras vaihtoehto. Mutta mitenkä kaivat 50 metriä pitkän kaapeliojan kivikkoiseen maastoon? Samoin sähkömiehet ovat kalliita.

osta mersua, kun ei siihen ole varaa, joten pitää jättää mökki sähköistämättä sitten.

aloittaja kirjoitti:

Maakaapeli ja sähköasentaja olisi tietysti paras vaihtoehto. Mutta mitenkä kaivat 50 metriä pitkän kaapeliojan kivikkoiseen maastoon? Samoin sähkömiehet ovat kalliita.

Sähkömies on halpa.
Elämä on kallis.
Lasten henki on äärettömän kallis.
Rahapula ei ole oikeutus tehdä päättömyyksiä.

Maakaapelin saa vaikka sileälle kalliolle. Siinä vain pitää käyttää riittävän lujaa mekaanista suojaa. Vaikkapa paksua sinkittyä teräskourua. Ne propataan kallioon kiinni haponkestävillä ruuveilla.
Jos maasto on vain kivikkoinen, kannattaa kaivaa ja tasoittaa kaapelioja sen verran kuin kohtuudella pystyy, huomioiden ettei jää mitään teräviä särmiä kaapelin kulkureitille. Kaapelille ojaan peti pehmeästä hiekasta. Päälle ladotaan tarkoitukseen sopivia tiilikouruja. Niitä samoja joita välillä näkee puhelinmiesten vanhoissa kaivannoissa. Koko komeus päällystetään eli naamioidaan joutomaalla, joka nopsasti kasvaa rikkaruohoa.
Ja hyvä tulee.
Jos on rahasta sen verran pulaa, ettei vielä tuota pysty tekemään, niin kannattaa odotella ja säästää vähän lisää. Ei ne kumiroikat ainakaan halvemmaksi tule kuin kunnollinen maakaapelikaan.
Tee kerralla kunnolla ettei tarvitse kahteen kertaan tehdä. Tulee paljon halvemmaksikin.

Ai niin, jos kuitenkin teet roikkavirityksen, joka aiheuttaa vahingon jollekin, vaikka omalle tai naapurin tenavalle, tai vaikka sitten murtovarkaalle, olet siitä vastuussa.
Pahempaan liemeen sinä joutuisit kuin sähköiskun saanut murtovaras.

Sähkömies kirjoitti:

Sähkömies on halpa.
Elämä on kallis.
Lasten henki on äärettömän kallis.
Rahapula ei ole oikeutus tehdä päättömyyksiä.

Maakaapelin saa vaikka sileälle kalliolle. Siinä vain pitää käyttää riittävän lujaa mekaanista suojaa. Vaikkapa paksua sinkittyä teräskourua. Ne propataan kallioon kiinni haponkestävillä ruuveilla.
Jos maasto on vain kivikkoinen, kannattaa kaivaa ja tasoittaa kaapelioja sen verran kuin kohtuudella pystyy, huomioiden ettei jää mitään teräviä särmiä kaapelin kulkureitille. Kaapelille ojaan peti pehmeästä hiekasta. Päälle ladotaan tarkoitukseen sopivia tiilikouruja. Niitä samoja joita välillä näkee puhelinmiesten vanhoissa kaivannoissa. Koko komeus päällystetään eli naamioidaan joutomaalla, joka nopsasti kasvaa rikkaruohoa.
Ja hyvä tulee.
Jos on rahasta sen verran pulaa, ettei vielä tuota pysty tekemään, niin kannattaa odotella ja säästää vähän lisää. Ei ne kumiroikat ainakaan halvemmaksi tule kuin kunnollinen maakaapelikaan.
Tee kerralla kunnolla ettei tarvitse kahteen kertaan tehdä. Tulee paljon halvemmaksikin.

Ai niin, jos kuitenkin teet roikkavirityksen, joka aiheuttaa vahingon jollekin, vaikka omalle tai naapurin tenavalle, tai vaikka sitten murtovarkaalle, olet siitä vastuussa.
Pahempaan liemeen sinä joutuisit kuin sähköiskun saanut murtovaras.

Lue lisää

ei joudu vastuuseen mistään, koska mitään lakia ei ole rikottu, toteaa nimismies ja jättää syyteen nostamatta murtovarkaan kuolemantuottamuksesta.

niin oikea maakapeli on halvempi kuin mmj

väärässä kirjoitti:

niin oikea maakapeli on halvempi kuin mmj

Mua ottaa päähän tommonen kun joillain monen kymmenen metrin jatkojohdoila viritellään sähköjä johonkin.

Kyllähän toi on ihan hyväksyttävä ratkaisu väliaikaisesti kun tehdään remonttia tms., mutta kyllä se pitempi aikaiseen käyttöön on epäkäytännöllistä ja ennen kaikkea vaarallista kun ne piuhat sitten on vedetty kulkemaan lattioita pitkin ja jostain ovien ja ikkunoiden välistä.

Kannattaa tosiaan vetää sinne mökkiin esim. maakapelilla ne sähköt ja asentaa kiinteästi mmj:llä sinne mökkiin tarvittavat pistorasiat ja lamput ym..

Ja ei kannata sitten todellakaan itse niitä mennä asentelemaan jos ei ole aivan erityisen varma että osaa, vaan antaa ammattilaisten hoitaa asennukset!