Lasten syntymäpäivistä

Hei, pohdin aivan saamaa kun äskettäin järjestin lapselleni synttäreitä. Järjestin lapselleni aivan tavalliset perussynttärit oikein junttityyliin. Syötiin herkkuja, leikittiin ilman ohjelmaa ja ohjausta, eikä varsinkaan mitään läksiäislahjoja. Lapset näyttivät nauttivan suunnattomasti, juhlijat olivat ikähaitarilla 3-7 v. Monet näistä olivat omille vanhemmilleen viestittäneet, että mennäänkö huomenna uudestaan.
Mielipiteeni varsinkin tähän yleistyneeseen kiitoslahjan antamiseen on kielteinen. Eikö juuri siinä kasvateta väärään suuntaan. Totutetaan lapsi siihen, että aina on itse hyödyttävä jotenkin siitä, että antaa itse.

on ollut meilläkin. Aina. Rehellisesti sanottuna lasten synttäreiden järjestäminen kavereille on rasittavaa tai ei edes se järjestäminen, mutta se melu ja peräänkatsominen, kun on lauma erilaisia ja eri-ikäisiä ipanoita paikalla. Synttäreiden päätteeksi olen aina tyytyväinen, jos ei kukaan tai mikään mennyt rikki. Kakut, sipsit sun muut on aina tarjottu, mutta ohjelmaa en järjestä.

Meillä ei ole ollut koskaan mitään ohjelmia.
Kakku on tehty sellaiseksi miksi lapsi haluaa...kolmena vuotena peräkkäin olen vääntänyt erilaisen heppakakun.
Sipsejä, popcorneja, keksejä ja karkkia.
Eikä ole ollut tapana antaa lähtiäisiksi mitään.
Aika milloin alkaa ja milloin loppuu, yleensä 2-2,5 tuntia kestää.

Juu, tää on nyt tosiaankin tullut tavaksi, että synttärivieraat saavat pikkulahjan kotiin tuomisiksi. Tokihan ennenkin on ollut lastenkutsuilla mm. ongintaa josta on saanut jotain pientä. Mutta kun aina nämä synttärivieraitten lahjat eivät olekaan kovin pieniä. Kerran eskarimme toi tarhakaverin synttäreiltä kotiin arvokkaamman lahjan kuin oli itse vienyt synttärisankarille! Kyllä vähän nolotti. Toisaalta, nyt keväällä kun tuntuu olevan joka viikonloppu jonkun tarhakaverin synttärikutsut, niin en voi millään kuvitella ostavani kaikille kallista lahjaa. Mielestäni 3-6 euroa riittää; muistaminen on tärkeintä.

Minulla on itseäni 8 vuotta nuorempi pikkusisko, nyt 11-vuotias. Jo vuosien ajan minä olen ollut se, joka on järjestänyt synttärit. Ihan sen takia että en ole niin "aikuinen" että läsnäoloni esimerkiksi 10-vuotiaan synttäreille, joilla on jo poikiakin, olisi tunnelmaa kangistavaa. Sitä paitsi nautin siitä hommasta ja äitini ei =)

Ohjemaa on ollut aina. Siskoni saa keksiä etukäteen listan leikkejä ja pelejä (vettä kengässä, pullonpyöritys, panttipeli, tanssikilpailu, superpallolusikka jne.), ja minä järjestän niihin tarvittavat välineet. Usein suurin osa leikeistä jää leikkimättä, koska he keksivät muuta puuhaa. Aina synttäreihin on kuitenkin kuulunut onginta, josta saa "hilupussin". Niiden kokoamisesta olen tehnyt oikein taiteenlajin: hintoja vertaillen, pussin kokoa miettien ja värejä valiten olen koonnut todella halvalla pieniä pussukoita, joissa on mm. ilmapallo, tarroja, pari karkkia, ehkä jotain Tiimarin puisia askartelukuvioita jne. En ole ikinä ajatellut tuota kiitoslahjana tai muuna vastaavana, onginta oli osa synttäriohjelmaa silloinkin kun itse vielä ramppasin lasten kekkereillä. Lisäksi synttäriohjelmaan kuuluu usein musiikkia, joka on milloin mitäkin siskoni makuun, alkaen aikanaan jostain lastenlauluista ja nyt taitaa olla menossa Britney Spears ja Antti Tuisku.

En usko että ohjelmattomat ja "ongettomat" synttärit olisivat yhtään sen huonommat. Kyllä ne lapset keksivät tekemistä ihan itsekseenkin! Meille se on vain ollut yksi pikkusiskoni ja minun yhteinen puuha joka vuosi, varsinkin nyt kun olen asunut muualla jo jonkin aikaa. Selitin niin tarkasti noista meidan "suunnitelmista" siksi, että jos vaikka innostutkin järjestelemään. Mutta tarvetta siihen ei ole. Ainoa välttämätön valmistautuminen tuollaisiin juhliin on lapsille herkkuja ja itselle korvatulpat ja buranaa =)

Minua myös sieppaa tämä kiihtyvä kilpavarustelu, jota käydään muksujen ja vähän isompienkin synttäreiden ympärillä. Aiemmin nyt 12-vuotias tyttäreni halusi järjestettävän ohjelmalliset syntymäpäiväjuhlat isolle joukolle luokkatovereitaan, mutta viimeksi poppoo oli kyllä
melkolailla kutistunut, vain kaikkein parhaimmat ystävät oli kutsuttu mukaan. Kakun kokosin niin kuin ennenkin, mutta 12-vuotias huolehti jo itse 'ohjelmasta'. Toinen muksu on vielä eskarissa, ja synttärikutsuja on tullut tasaiseen tahtiin, mutta
olemme onnellisesti välttyneet (syystä tai toisesta) osallistumasta. Sitäpaitsi päiväkodissa
muistetaan jokaista synttärisankaria vakiintunein menoin ja pikku tarjottavaa on saanut viedä sinne
mukanaan. Tosin henkilökuntakin on jo joutunut
toppuuttelemaan liian suuriksi paisuneita tarjoiluja. Yllättävää ehkä, mutta minä kannatan
pienen pussukan antamista vieraille kotiin lähdettäessä. Ei siihen tarvitse edes rahalla mitään ostaa, jokaisen lapsiperheen nurkissa varmasti pyörii kaikenlaista pikkutavaraa, jota
pusseihin voi panna (ja laittaa vahingon kiertämään, heh, heh!). Tai sisällön voi askarrella yhdessä synttärisankarin kanssa. Vaihtoehtoja ostetulle kamalle kyllä löytyy!
Koululaismaailmassa on kovin yleistä nykyään
järjestää mitä suureellisempia ja näyttävämpiä
synttäreitä, etenkin tyttöjen kesken. No, rahallahan saa ja hevosella pääsee, mutta en kannata ollenkaan tuollaista kilpavarustelua (kenellä on makeimmat synttärit, kenellä paras naamiaispuku, kenellä ihanimmat lähtiäispussukat jne.). Entäs ne, joilla ei todellakaan ole varaa satsata kutsujen järjestelyihin? Koko syntymäpäivän idea (ja muidenkin juhlien, esim.
juuri naamiaisten) kärsii, jos tavoitteena on vain tehdä vaikutus kavereihin ja näiden vanhempiin.
Oudoimmat syntymäpäivät, joilla olen ollut mukana, koin muutama vuosi sitten naapurissamme.
Poika täytti muistaakseni neljä vuotta, kavereita
ja näiden äitejä oli kutsuttu kylään. Kahvin aikana istuin olohuoneessa, synttärisankarin äiti
yritti hampaat irvessä toteuttaa keksimäänsä 'ohjelmaa', ja tv näytti kerta toisensa jälkeen,
miten terroristien ohjaama lentokone iskeytyi
WTC:n torniin. Oli melkoisen epätodellinen olo, mutta se lapsi ainakin muistaa vielä vanhana ukkonakin juuri tuon synttärinsä.

Jokainen järjestäköön omanalaisensa synttärit. Meilläkin oli kerran kaiken näköistä ohjelmaan mutta jotkut tytöistä koki leikit silloin lapsellisiksi eikä osallistunut ja tunnelma oli kokonaisuudessan aika apaattinen. Emme ole sen koommin sitten tehneetkään muuta kuin kakun, sipsit ja popparit ja keskiköön lapset itse ohjelmansa.

...anniskella kotiinvietäväksi. Juhlapöytään olen laittanut jokaiselle hatut ja sellaiset "vappupillit", en muuta. Eikä ole tyttö toistenkaan synttäreiltä mitään saanut.

Minunkin mielestäni lasten synttärit ovat jo sinällään aika rasittavia ja kalliita hoitaa.
Pitää olla monenlaista tarjottavaa ja laitella niitä ja sitten on joukko huutavia ja riehuvia tenavia. Onnellinen on aina kun ne on ohitse.
Kymmenvuotissynttärit on kyllä viimeiset jotka kavereille järjestän. Esikoinen täytti 11, eikä kaverisynttäreitä pidetty. Saavat kyllä itse järkätä jos haluuvat, rahaa voin antaa, muuten en
osallistu. Mun mielestä on tosi nuijaa kun pitää antaa vieraille "lahja", jenkeistä on taas tämäkin ilo kehitelty.. Meilläkin on kyllä kaksilla viimeisillä synttäreillä annettu läksiäislahja, kun kaikki muutkin antavat, niin on vähän "pakko"..
Oma kokemus kyllä on, että juhlista saadaan kyllä turhaa pikkuroinaa, omatkin lapset ovat antaneet sisaruksilleen tuomiset tai sitten ne on lojuneet lattioilla...

Muksu ja hänen kaverinsa ovat vielä niin pieniä
( alle 4 v) että se kotiin lähtö riehakkaista hipoista voi olla itkun ja raivon takana. Olenkin varannut aina esim. Nalle Puh-keksipussin tms. kotiin viemiseksi. Lähtö on silloin helpompaa kaikille osapuolille.

Meillä tykätään kutsua porukkaa ja järjestää ohjelmaa. Niin on ollut aina ja varmaan tulee aina olemaankin. Lapset saavat miettiä minkä aiheen ympärilä juhlitaan ja sitten enempi tai vähempi "varustellaan" riippuen ihan kiireistä. Kivaa on aina, ongintaa on aina eikä se ole mikään ylivoimainen ponnistus.