Hoitotaho, tukihenkilö ja vanhemmat vahtii mun lääkkeidenottoa

Siinä onkin jo hyvin summattu, mutta lisättäköön tuohon vielä, että nykyisin asumisyksikkö valitaan kilpailutuksen kautta. Eikä sinun tarvitse valita sitä halvinta, vaan sen asuinyksikön saa valita ihan itse.

ELi jos asia tulee ajankohtaiseksi, kierrä tutustumassa useampaan paikkaan, ja mene sinne missä toiminta tuntuu mukavimmalta.

Nuorten asumisyksiköissä asutaan yleensä vain 2-5 vuotta. Sen jälkeen yleensä siirrytään itsenäistymisasuntoihin.

Nyt unohdat kokonaan, että skitsofreenikotkin ovat erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa. Myös taudin vaikeusaste voi olla hyvin erilainen eri ihmisillä.
Katsotaan vaikka maisterin tutkintojasi. Kaikki eivät suorita yhtäkään maisterin tutkintoa edes täysin terveenä. Toisaalta sinun kaksi tutkintoa ei ole skitsofrenian tai lääkkeettömyyden ansiota.

Kliinikon illuusiosta voidaan siirtyä skitsofreenikon illuusioon. Sinulla näyttää olevan se!

Anonyymi kirjoitti:

Nyt unohdat kokonaan, että skitsofreenikotkin ovat erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa. Myös taudin vaikeusaste voi olla hyvin erilainen eri ihmisillä.
Katsotaan vaikka maisterin tutkintojasi. Kaikki eivät suorita yhtäkään maisterin tutkintoa edes täysin terveenä. Toisaalta sinun kaksi tutkintoa ei ole skitsofrenian tai lääkkeettömyyden ansiota.

Kliinikon illuusiosta voidaan siirtyä skitsofreenikon illuusioon. Sinulla näyttää olevan se!

Lue lisää

Tuon takia niitä tutkimuksia tehdään, koska oma kokemusmaailma ei toki kerro kaikkea asioiden todellisesta laidasta. Tuossa tuotkimuksessa johon minä viittasin tuo skitsofrenian tunnetut ennusteeseen vaikuttava tekijät kontrolloidaan. Jos minä olenkin älykkäämpi ja tunnollisempi kuin keskivertoihminen, niin yhtä älykäs ja tunnollinen skitsofreenikko lääkityksellä toipuu kuusi kertaa epätodennäköisemmin skitsofreniasta kuin minä. Lisäksi jos ihminen on vähän hidasjärkinen ja paksukalloinen, mutta ei syö kongitiivista toimintakykyä heikentäviä hermomyrkkyjä, niin hän toipuu kuusi kertaa todennäköisemmin skitsofreniasta kuin lääkitty hidaskärjinen ja paksukalloinen potilas. Voi jopa olla mahdollista, että minä olisin edelleen töissä ja korkeasti koulutettu, vaikka söisin lääkkeitä ja kärisin vähemmän lääkkeistä, kuin joku vähän hidas kaveri, jolla on jo valmiiksi kongitiivinen suoritusky heikkoa. Jos tapaisin säännölliseti psykiatriani hän varmaan tulkitsisi sen johtuvan siitä, että olen syönyt myrkkyjä joiden hyödystä pitkäaikaiskäytössä ei ole mitään näyttöä. Hän varmaan tulkitsisi senkin lääkkeiden ja hoitonsa ansioksi, jos voittaisin lotossa, saisin palkankorotuksen ja kävisin säännöllisesti lenkillä. Olisi mukava sitten nostaa kymppitonnin kuukausipalkkaa, kun tietää että lääkitys on pelastanut minun henkeni ja pitänyt minut elämän syrjässä kiinni. Se onkin suurin saavutus, mihin nuo puoskarit työssään yltävät. Ei ole ensimmäistäkään hyvin tehtyä pitkäaikaistutkimusta, jonka mukaan lääkkeet lisäisivät toimintakykyä tai vähentäisivät relapseja. Ihan joka ikinen pitkäaikaistutkimus jota on koskaan tehty ja jossa tutkitaan potilaita hoidon alusta alkaen, löytää korrelaation vähäisen lääkityksen ja hyvän toimintakyvyn välillä.

Kai sinä ymmärrät, että käytännöllisesti katsoen kaikki skitsofreenikot kokeilevat tätä samaa kikkaa, olla syömättä lääkkeitä. Valitettavasti sellainen noin 70% ei parane edes sillä.

Anonyymi kirjoitti:

Kai sinä ymmärrät, että käytännöllisesti katsoen kaikki skitsofreenikot kokeilevat tätä samaa kikkaa, olla syömättä lääkkeitä. Valitettavasti sellainen noin 70% ei parane edes sillä.

Lue lisää

Otetaanpa joku kuvitteellinen esimerkki Pertti Peruskitsofreenikko, joka on perusluonteeltaan vähän syrjäänvetäytyvä ja hiljainen, tykkää pössytellä kannabista omassa pikku luukussaan ja joka ei omaa kauhean monta läheistä ystävää, koska on sattumalta tullut koulukiusatuksi viimeiset kymmenen vuotta, käytännössä siis koko peruskoulunsa ajan. Hänellä on huonot välit vanhempiinsa, koska isä oli alkoholisti ja äiti ei tykännyt kannabiksen pössyttelystä, minkä takia ajoi Pertti Perusskitsofreenikon pois kotoa jo tämän ollessa teini-ikäinen. Koulut ovat jääneet usein kesken sosiaalisten tilanteiden pelon ja ahdistusoireiden sekä masennuksen takia, johon psykiatrit ovatkin jo määränneet tehokkaita neuroleptejä depressiivisyyden hoitoon.

Pertti tekemisen puutteen ja pelkojensa takia sulkeutuu omaan maailmaansa ja kognitiivinen taantuminen onkin alkanut jo tehokkaasti muutama vuosi ennen skitsofrenian yllättävää ja hyvin äkillistä "puhkeamista" huolimatta siitä, että hän tyypillisen korkeaan psykoosiriskiryhmään kuuluvana käyttää monta kertaa todennäköisemmin antipsykootteja kuin normaaliheppu. Omaan maailmaansa ajautuneena hän alkaa äkkiä kuulla koulukiusaajansa, kutsutaan häntä vaikka Kimmo Kovikseksi, ajatuksia. Hän on monta kertaa halunnut omituisella tavalla ottaa yhteyttä Kimmo Kovikseen, koska koki että peruskoulun äkillinen päättyminen teki aukon hänen minäkokemukseensa, kun kukaan ei hakannutkaan eikä haukkunutkaan häntä joka päivä aamusta iltaan. Nyt hän oivaltaa, että saa Kimmo Koviksen äänen takaisin päähänsä kollektiivisen tietoisuuden kautta ja alkaa prosessoida tämän päässään obsessiivisesti. Tämä väkivaltainen kakofonia etenee ja syvenee, ja Kimmo Kovis korvautuu pian kovemmilla tekijöillä, kuten sarjamurhaajilla ja CIA-agenteilla. Lääkärille hän kertoo, että kuulee ilkeitä ääniä ja toisten ihmisten ajatuksia, jotka tunkeutuvat hänen päähänsä ilman lupaa, kuten Kimmon nyrkki, joka mursi kerran hänen nenänsä. Mitä lääkäri tekee?

Tässä on nuori, harhainen mies joka ehdottomasti tarvitsee vahvemman lääkityksen mutta ei ole varma, onko Perti suostuvainen hoitoon koska vaikuttaa sairaudentunnottomalta. Hän nyökkäilee ymmärtäväisesti ja seuraavana iltana poliisisaattue vie hämmentyneen Pertti Peruskitsofreenikon laitokseen, jossa hänet mitä pikimmiten lääkitään tajuttomaksi. Koska Pertti on oikeasti aika säyseä heppu, hänet on helppo ajaa raskaalle neuroleptilääkitykselle. Ikävät ajatuskulut kiusaavat Perttiä edelleen mutta hän on ymmärtänyt, että niistä ei pidä puhua koska joutuu laitokseen, joten hänä vaikuttaakin pääseen lääkärin mielestä yllättävän nopeasti kohtuulliseen remissioon tehokkaan antipsykoottisen hoidon ansiosta. Pertti Peruskistosfreenikolle järjestetään avohoito psykoosityöryhmään, jossa hän saa diagnoosin paranoidista skitsofreniasta. Pertti ei kuitenkaan ole tyytyväinen lääkitykseen, joka aiheuttaa hänelle, alun alkaen aika hyvän näköiselle hoikalle nuorelle miehelle, voimakasta lihomista, tissien kasvua ja erektio-ongelmia. Ei se mitään, lääkitystä vaihdetaan ja toivotaan, että tissit ei enää kasva ja lihomistakin ehti tapahtua vain kymmenen kiloa muutamassa viikossa. Seuraava lääke aiheuttaa voimakasta akatisiaa ja Pertti tekee mieli hypätä parvekkeela alas. Kimmo kertookin lääkärille, että hänen tekee mieli "hypätä parvekkeelta alas", jolloin lääkäri tekee taas pakkohoitolähetteen ja taas hänet huumataan tajuttomaksi laitoksessa, ettei hän tekisi mitään pahaa kellekään. Tämä sama ilmiö toistuu uudestaan ja uudestaan, vuodesta toiseen, kunnes Pertti on niin taantunut, ettei kykene enää elämään itsenäisesti. Kun Pertti yrittää yhden kerran hoidon alussa kertoa alkoholisti-isästään ja siitä, kuinka Kimmo Kovis kerran mursi hänen nenänsä (tästäkään hän ei ole kertonut kellekään ennen), lääkäri vastaa että menneet ovat menneitä ja että aikuisen miehen ei pitäisi märehtiä kauan sitten tapahtuneita asioita. Lisäksi lääkärisetä osaa kertoa, että "skitsofrenian etiologia on tuntematon" ja että sairautesi on kuin "diabetes", yhtä helposti lääkkeillä hallittava.

Jos Pertti Peruskitsofreenikko olisi sairaudentunnoton ja lääkkeetön, hän saattaisi olla pelkkä välillä sairaalassa psykoosin takia käväisevä pitkäaikaistyötön sekakäyttäjä, jolta puuttuu ammattikoulutus mihinkään työhön. Tosin hän saattaisi siinä mielessä olla toimintakykyisempi, että tytöt tykkäävät usein enemmän normaalipainoisista pojista, joilla ei kasva tissit. Skitsofreniasta toipumisen edellytyksenä oleva funktionaalinen remissio olisi kaukana, vaikkei Pertti olisikaan säyseä ja lääkemyönteinen. Hänellä ei ole yhteyttä vanhempiin, ei ystäviä, hän on kognitiivisesti taantunut eikä hän osaa kunnolla edes lukea, koska jatkuvan vakavan koulukiusaamisen takia hän lintsasi paljon peruskoulusta. Lääkärit ajattelevat Pertin kaltaisista ihmisistä, että on ehkä parempi lääkitä heidät sairaiksi ja jättää sairaudet hoitamatta, niin heistä päästään nopeammin. Tämän synnynnäistä kehityshäiriötä kun ei osata vielä hoitaa.

Anonyymi kirjoitti:

Otetaanpa joku kuvitteellinen esimerkki Pertti Peruskitsofreenikko, joka on perusluonteeltaan vähän syrjäänvetäytyvä ja hiljainen, tykkää pössytellä kannabista omassa pikku luukussaan ja joka ei omaa kauhean monta läheistä ystävää, koska on sattumalta tullut koulukiusatuksi viimeiset kymmenen vuotta, käytännössä siis koko peruskoulunsa ajan. Hänellä on huonot välit vanhempiinsa, koska isä oli alkoholisti ja äiti ei tykännyt kannabiksen pössyttelystä, minkä takia ajoi Pertti Perusskitsofreenikon pois kotoa jo tämän ollessa teini-ikäinen. Koulut ovat jääneet usein kesken sosiaalisten tilanteiden pelon ja ahdistusoireiden sekä masennuksen takia, johon psykiatrit ovatkin jo määränneet tehokkaita neuroleptejä depressiivisyyden hoitoon.

Pertti tekemisen puutteen ja pelkojensa takia sulkeutuu omaan maailmaansa ja kognitiivinen taantuminen onkin alkanut jo tehokkaasti muutama vuosi ennen skitsofrenian yllättävää ja hyvin äkillistä "puhkeamista" huolimatta siitä, että hän tyypillisen korkeaan psykoosiriskiryhmään kuuluvana käyttää monta kertaa todennäköisemmin antipsykootteja kuin normaaliheppu. Omaan maailmaansa ajautuneena hän alkaa äkkiä kuulla koulukiusaajansa, kutsutaan häntä vaikka Kimmo Kovikseksi, ajatuksia. Hän on monta kertaa halunnut omituisella tavalla ottaa yhteyttä Kimmo Kovikseen, koska koki että peruskoulun äkillinen päättyminen teki aukon hänen minäkokemukseensa, kun kukaan ei hakannutkaan eikä haukkunutkaan häntä joka päivä aamusta iltaan. Nyt hän oivaltaa, että saa Kimmo Koviksen äänen takaisin päähänsä kollektiivisen tietoisuuden kautta ja alkaa prosessoida tämän päässään obsessiivisesti. Tämä väkivaltainen kakofonia etenee ja syvenee, ja Kimmo Kovis korvautuu pian kovemmilla tekijöillä, kuten sarjamurhaajilla ja CIA-agenteilla. Lääkärille hän kertoo, että kuulee ilkeitä ääniä ja toisten ihmisten ajatuksia, jotka tunkeutuvat hänen päähänsä ilman lupaa, kuten Kimmon nyrkki, joka mursi kerran hänen nenänsä. Mitä lääkäri tekee?

Tässä on nuori, harhainen mies joka ehdottomasti tarvitsee vahvemman lääkityksen mutta ei ole varma, onko Perti suostuvainen hoitoon koska vaikuttaa sairaudentunnottomalta. Hän nyökkäilee ymmärtäväisesti ja seuraavana iltana poliisisaattue vie hämmentyneen Pertti Peruskitsofreenikon laitokseen, jossa hänet mitä pikimmiten lääkitään tajuttomaksi. Koska Pertti on oikeasti aika säyseä heppu, hänet on helppo ajaa raskaalle neuroleptilääkitykselle. Ikävät ajatuskulut kiusaavat Perttiä edelleen mutta hän on ymmärtänyt, että niistä ei pidä puhua koska joutuu laitokseen, joten hänä vaikuttaakin pääseen lääkärin mielestä yllättävän nopeasti kohtuulliseen remissioon tehokkaan antipsykoottisen hoidon ansiosta. Pertti Peruskistosfreenikolle järjestetään avohoito psykoosityöryhmään, jossa hän saa diagnoosin paranoidista skitsofreniasta. Pertti ei kuitenkaan ole tyytyväinen lääkitykseen, joka aiheuttaa hänelle, alun alkaen aika hyvän näköiselle hoikalle nuorelle miehelle, voimakasta lihomista, tissien kasvua ja erektio-ongelmia. Ei se mitään, lääkitystä vaihdetaan ja toivotaan, että tissit ei enää kasva ja lihomistakin ehti tapahtua vain kymmenen kiloa muutamassa viikossa. Seuraava lääke aiheuttaa voimakasta akatisiaa ja Pertti tekee mieli hypätä parvekkeela alas. Kimmo kertookin lääkärille, että hänen tekee mieli "hypätä parvekkeelta alas", jolloin lääkäri tekee taas pakkohoitolähetteen ja taas hänet huumataan tajuttomaksi laitoksessa, ettei hän tekisi mitään pahaa kellekään. Tämä sama ilmiö toistuu uudestaan ja uudestaan, vuodesta toiseen, kunnes Pertti on niin taantunut, ettei kykene enää elämään itsenäisesti. Kun Pertti yrittää yhden kerran hoidon alussa kertoa alkoholisti-isästään ja siitä, kuinka Kimmo Kovis kerran mursi hänen nenänsä (tästäkään hän ei ole kertonut kellekään ennen), lääkäri vastaa että menneet ovat menneitä ja että aikuisen miehen ei pitäisi märehtiä kauan sitten tapahtuneita asioita. Lisäksi lääkärisetä osaa kertoa, että "skitsofrenian etiologia on tuntematon" ja että sairautesi on kuin "diabetes", yhtä helposti lääkkeillä hallittava.

Jos Pertti Peruskitsofreenikko olisi sairaudentunnoton ja lääkkeetön, hän saattaisi olla pelkkä välillä sairaalassa psykoosin takia käväisevä pitkäaikaistyötön sekakäyttäjä, jolta puuttuu ammattikoulutus mihinkään työhön. Tosin hän saattaisi siinä mielessä olla toimintakykyisempi, että tytöt tykkäävät usein enemmän normaalipainoisista pojista, joilla ei kasva tissit. Skitsofreniasta toipumisen edellytyksenä oleva funktionaalinen remissio olisi kaukana, vaikkei Pertti olisikaan säyseä ja lääkemyönteinen. Hänellä ei ole yhteyttä vanhempiin, ei ystäviä, hän on kognitiivisesti taantunut eikä hän osaa kunnolla edes lukea, koska jatkuvan vakavan koulukiusaamisen takia hän lintsasi paljon peruskoulusta. Lääkärit ajattelevat Pertin kaltaisista ihmisistä, että on ehkä parempi lääkitä heidät sairaiksi ja jättää sairaudet hoitamatta, niin heistä päästään nopeammin. Tämän synnynnäistä kehityshäiriötä kun ei osata vielä hoitaa.

Lue lisää

Kuvitteellisen tarinasi päähenkilölle löytyy varmasti tästä maasta lukemattomia saman ja vastaavanlaisia henkilöitä oikeassakin elämässä. Kirjoitat todella hyvin ja oikeaan osuvasti.

Psykiatriassa harvemmin, jos koskaan otetaan huomioon jokaisen henkilön historiaa ja elämässä tapahtuneita asioita. Johtuen liiallisesta kiinnittymisestä ja keskittymisestä oireisiin, hoitohenkilökunnalle potilaasta tuleviin mielikuviin, arvauksiin, jos nyt jokin sairaus sopisi kullekin potilaalle, diagnoosikeskeisyyteen, ja lääkkeiden määräämiseen.

Mitä enemmän ihmiselle kertyy laitoshoito, tai sairaalajaksoja, ja jos henkilöllä ei ole paljon sosiaalisia kontakteja, ja ei ole ollut työelämässä, niin aika monesti hoitohenkilökunnan asennoituminen on todellakin se, että kyseinen potilas on ns. menetetty tapaus, eli ei kannata enää tehdä ja hoitaa mitään. Myös tuo asia ja esimerkki, minkä toit esille, eli että jos potilas katsotaan psykoottiseksi ja työkyvyttömäksi, eikä ole kouluttautunut, niin sitä pidetään tosiaan jopa synnynnäisenä kehityshäiriönä. Jos jokaista esim. koulukiusatuksi joutunutta ja syrjäytymisen alkuvaiheessa olevaa tuettaisiin oikealla tavalla, niin monen kohtalo olisi aivan toisenlainen. Meidän yhteiskuntaa ja kulttuuria aina kehutaan, että meillä on loistava terveydenhuolto ja että meillä asuu maailman onnellisin kansa etc. Silti meillä ei esim. terveydenhuollossa ja yhteisöissä esim. paneuduta riittävästi ihmisten ongelmiin ja niiden taustasyihin.

Minusta psykiatria on oikeasti enemmän Saatanasta, kuin Jumalasta. Vaikka se eräänlainen lähes uskonto taitaa olla. Anteeksi kärkevät sanavalintani, mutta se on totuus. Oli se kyseinen tiede sitten pseudotiedettä, tai aivan väärillä urilla. Niin aivan liian monen ihmisen elämä on tuhoutunut, tuhottu ja menetetty. Liian monet ihmiset ovat traumatisoituneet esim. pakkolääkityksien ja pakkohoitopäätösten seurauksena. Ja psykiatria ei tarjoa apua, tukea, ymmärtämystä ja hoitoa tarvitseville mitään muuta, kuin lääkityksiä, ihmisten alistamista byrokratialle, kyykyttämistä ja nöyryyttämistä. Ihmisoikeuksista puhumattakaan. Niitä ei siellä sektorilla ole, paitsi itse alalla olevilla. Psykiatria on täysin hakoteillä ja epäonnistunut. Ja mikä pahinta, jos ja mikäli psykiatriaa ja sen hoitokäytäntöjä ei uudisteta ja muuteta inhimillisempään, ihmistä ymmärtävämpään ja keskustelupohjaiseen suuntaan, niin sen seurauksena tulee vain entistä enemmän lisää uhreja. Koska suuri osa esim. nykynuorisosta ei tiedä mitään, mitä ja minkälaista psykiatria ja sen käyttämät hoitokeinot ja asenteet oikeasti ovat. Hyväuskoisuus ja sinisilmäisyys ja liiallinen luottaminen systeemeihin ja esim. psykiatriaan ajaa monia nuoria sairaalaan, alistaviin ja nöyryyttäviin pakkohoitoihin ja kenties koko loppuelämän kestävään lääkitykseen, joiden ( neurolepti ja masennuslääkkeiden) käyttö johtaa paitsi lukemattomiin somaattisiin sairauksiin, niin myös ennenaikaisiin ja turhiin kuolemiin.

Anonyymi kirjoitti:

Otetaanpa joku kuvitteellinen esimerkki Pertti Peruskitsofreenikko, joka on perusluonteeltaan vähän syrjäänvetäytyvä ja hiljainen, tykkää pössytellä kannabista omassa pikku luukussaan ja joka ei omaa kauhean monta läheistä ystävää, koska on sattumalta tullut koulukiusatuksi viimeiset kymmenen vuotta, käytännössä siis koko peruskoulunsa ajan. Hänellä on huonot välit vanhempiinsa, koska isä oli alkoholisti ja äiti ei tykännyt kannabiksen pössyttelystä, minkä takia ajoi Pertti Perusskitsofreenikon pois kotoa jo tämän ollessa teini-ikäinen. Koulut ovat jääneet usein kesken sosiaalisten tilanteiden pelon ja ahdistusoireiden sekä masennuksen takia, johon psykiatrit ovatkin jo määränneet tehokkaita neuroleptejä depressiivisyyden hoitoon.

Pertti tekemisen puutteen ja pelkojensa takia sulkeutuu omaan maailmaansa ja kognitiivinen taantuminen onkin alkanut jo tehokkaasti muutama vuosi ennen skitsofrenian yllättävää ja hyvin äkillistä "puhkeamista" huolimatta siitä, että hän tyypillisen korkeaan psykoosiriskiryhmään kuuluvana käyttää monta kertaa todennäköisemmin antipsykootteja kuin normaaliheppu. Omaan maailmaansa ajautuneena hän alkaa äkkiä kuulla koulukiusaajansa, kutsutaan häntä vaikka Kimmo Kovikseksi, ajatuksia. Hän on monta kertaa halunnut omituisella tavalla ottaa yhteyttä Kimmo Kovikseen, koska koki että peruskoulun äkillinen päättyminen teki aukon hänen minäkokemukseensa, kun kukaan ei hakannutkaan eikä haukkunutkaan häntä joka päivä aamusta iltaan. Nyt hän oivaltaa, että saa Kimmo Koviksen äänen takaisin päähänsä kollektiivisen tietoisuuden kautta ja alkaa prosessoida tämän päässään obsessiivisesti. Tämä väkivaltainen kakofonia etenee ja syvenee, ja Kimmo Kovis korvautuu pian kovemmilla tekijöillä, kuten sarjamurhaajilla ja CIA-agenteilla. Lääkärille hän kertoo, että kuulee ilkeitä ääniä ja toisten ihmisten ajatuksia, jotka tunkeutuvat hänen päähänsä ilman lupaa, kuten Kimmon nyrkki, joka mursi kerran hänen nenänsä. Mitä lääkäri tekee?

Tässä on nuori, harhainen mies joka ehdottomasti tarvitsee vahvemman lääkityksen mutta ei ole varma, onko Perti suostuvainen hoitoon koska vaikuttaa sairaudentunnottomalta. Hän nyökkäilee ymmärtäväisesti ja seuraavana iltana poliisisaattue vie hämmentyneen Pertti Peruskitsofreenikon laitokseen, jossa hänet mitä pikimmiten lääkitään tajuttomaksi. Koska Pertti on oikeasti aika säyseä heppu, hänet on helppo ajaa raskaalle neuroleptilääkitykselle. Ikävät ajatuskulut kiusaavat Perttiä edelleen mutta hän on ymmärtänyt, että niistä ei pidä puhua koska joutuu laitokseen, joten hänä vaikuttaakin pääseen lääkärin mielestä yllättävän nopeasti kohtuulliseen remissioon tehokkaan antipsykoottisen hoidon ansiosta. Pertti Peruskistosfreenikolle järjestetään avohoito psykoosityöryhmään, jossa hän saa diagnoosin paranoidista skitsofreniasta. Pertti ei kuitenkaan ole tyytyväinen lääkitykseen, joka aiheuttaa hänelle, alun alkaen aika hyvän näköiselle hoikalle nuorelle miehelle, voimakasta lihomista, tissien kasvua ja erektio-ongelmia. Ei se mitään, lääkitystä vaihdetaan ja toivotaan, että tissit ei enää kasva ja lihomistakin ehti tapahtua vain kymmenen kiloa muutamassa viikossa. Seuraava lääke aiheuttaa voimakasta akatisiaa ja Pertti tekee mieli hypätä parvekkeela alas. Kimmo kertookin lääkärille, että hänen tekee mieli "hypätä parvekkeelta alas", jolloin lääkäri tekee taas pakkohoitolähetteen ja taas hänet huumataan tajuttomaksi laitoksessa, ettei hän tekisi mitään pahaa kellekään. Tämä sama ilmiö toistuu uudestaan ja uudestaan, vuodesta toiseen, kunnes Pertti on niin taantunut, ettei kykene enää elämään itsenäisesti. Kun Pertti yrittää yhden kerran hoidon alussa kertoa alkoholisti-isästään ja siitä, kuinka Kimmo Kovis kerran mursi hänen nenänsä (tästäkään hän ei ole kertonut kellekään ennen), lääkäri vastaa että menneet ovat menneitä ja että aikuisen miehen ei pitäisi märehtiä kauan sitten tapahtuneita asioita. Lisäksi lääkärisetä osaa kertoa, että "skitsofrenian etiologia on tuntematon" ja että sairautesi on kuin "diabetes", yhtä helposti lääkkeillä hallittava.

Jos Pertti Peruskitsofreenikko olisi sairaudentunnoton ja lääkkeetön, hän saattaisi olla pelkkä välillä sairaalassa psykoosin takia käväisevä pitkäaikaistyötön sekakäyttäjä, jolta puuttuu ammattikoulutus mihinkään työhön. Tosin hän saattaisi siinä mielessä olla toimintakykyisempi, että tytöt tykkäävät usein enemmän normaalipainoisista pojista, joilla ei kasva tissit. Skitsofreniasta toipumisen edellytyksenä oleva funktionaalinen remissio olisi kaukana, vaikkei Pertti olisikaan säyseä ja lääkemyönteinen. Hänellä ei ole yhteyttä vanhempiin, ei ystäviä, hän on kognitiivisesti taantunut eikä hän osaa kunnolla edes lukea, koska jatkuvan vakavan koulukiusaamisen takia hän lintsasi paljon peruskoulusta. Lääkärit ajattelevat Pertin kaltaisista ihmisistä, että on ehkä parempi lääkitä heidät sairaiksi ja jättää sairaudet hoitamatta, niin heistä päästään nopeammin. Tämän synnynnäistä kehityshäiriötä kun ei osata vielä hoitaa.

Lue lisää

Mitä aktuaalista itteensä nyt taas? Ei täällä tarvitse mitään perusperttejä keksiä, kun täällä on ihan noita alottajia joita pitää auttaa.

Montako skitsofreenikkoa sinä edes tunnet? Tai montako niistä olet auttanut konkreettisesti? Tähän voidaan laskea nekin, jotka olet onnistunut saamaan lääkitykseltä pois, ja he elävät useita vuosia onnellisesti sen jälkeen.

Minullakin on omat fantasiani, utopiasta, jossa kaikkien olisi ihana elää, mutta minun fantasia ei ole sama asia kuin jonkun toisen ihmisen konkreettinen tavoite.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä aktuaalista itteensä nyt taas? Ei täällä tarvitse mitään perusperttejä keksiä, kun täällä on ihan noita alottajia joita pitää auttaa.

Montako skitsofreenikkoa sinä edes tunnet? Tai montako niistä olet auttanut konkreettisesti? Tähän voidaan laskea nekin, jotka olet onnistunut saamaan lääkitykseltä pois, ja he elävät useita vuosia onnellisesti sen jälkeen.

Minullakin on omat fantasiani, utopiasta, jossa kaikkien olisi ihana elää, mutta minun fantasia ei ole sama asia kuin jonkun toisen ihmisen konkreettinen tavoite.

Lue lisää

Minusta Pertti Peruskitsofreenikon tarina ei ollut kyllä fantasia eikä utopia, se oli dystopia. Se oli tarinallinen kuvaus siitä, miksi minä en ole sitten yhtään yllättynyt, että suurin osa ns. skitsofreenikoista ei tule toimintakykyiseksi. Se on se miten minä olen tulkinnut asiat a) omien kokemusteni ja havaintojeni b) lukemani tutkimusnäytön perusteella. Sinulla saa olla ihan omat mielipiteesi aiheesta enkä väittänyt, että tietäisin sinua paremmin aiheesta. Kaikkia ihmisiä ei voi auttaa tässä maailmassa ja varmasti tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät toivu traumoistaan ja psykooseistaan. On toki hyvä, että heitä varten on olemassa hoitokoteja ja työkyvyttömyyseläkkeitä.

Mutta kun hoitojärjestelmä on tehty hoitamaan psykiatrian alan "tieteellisistä" trendeistä riippuen jotain degeroivaa rappiollisten geenien aiheuttamaa aivosairautta, härskiintyneiden libidikalvojen syndroomaa ja kehitybiologisia häiriöitä, ja psykiatrien ovikylteissä voisi paremminkin lukea tittelinä "Sisätautilääketieteellisten metaforien erityisasiantuntija", niin voi olla että se voi olla yksi keskeinen selittäjä sille, miksi suurin osa ei parane. Kun psykiatria tieteenalana tulkitsee systemaattisesti omien myrkkyjensä vaikutukset aivoihin hoitamansa "neurodegeneratiivisen aivosairauden" neuropatofysiologisena ilmentymänä, niin voihan se olla että vaikka tätä neurodegeneratiivista aivosairautta kuinka sinnikkäistä hoitaisi neurolepteillä päällekkäin ja peräkkäin, niin siitä ei kovin moni toivu kovastakaan yrityksestä huolimatta. Tutkimusten ja omien kokemusteni perusteella skitsofrenian ennustetta voisi huomattavastikin parantaa seuraavilla tavoilla:
1) mielenterveysongelmien ja poikkeavien tajunnantilojen medikalisoimisen vähentäminen yleensä kulttuurissa ja yhteiskunnassa
2) lääketieteellisesti ei-validien, reliabiliteetiltaan monien tutkimusten mukaan surkeiden diagnoosien poistaminen, jotta lääkärit, lääkeyhtiöt ja tutkijat eivät voisi kupata ja hyväksikäyttää ihmisiä ja rakentaa uraansa pseudotieteellisten diagnoosien stigmaa hyväksikäyttämällä
3) ihmisten kohtaaminen yksilöinä kokonaisvaltaisesti. Monet potilaat toipuvat yllättävänkin helposti ja halvalla pelkästään sillä, että kokevat tulevansa kohdatuksi ja ymmärretyksi ihmisinä.
4) Psykososiaalisten, psykoterapeuttisten ja vertaistukeen perustuvien auttamismuotojen roolin korostaminen hoidossa. Jos ihmisen keskeinen ongelma on se, että ihmisen emotionaalisesti läheisin ihmissuhde on ollut hänen väkivaltaiseen kiusaajaansa, niin ei sitä korjata sillä että käydään säännönmukaisesti päälle poliisisaattuen kanssa ja raahataan piikille laitokseen.
5) lääkityksen käyttäminen hyvin harkitusti ja mahdollisimman lyhytkestoisesti akuuteissa kriisseissä ja niiden aiheuttamien haittavaikutuksien ymmärtäminen ja tiedostaminen. Lääkkeet eivät korjaa mitään dopamiiniepätasapainotiloja, eivätkää korjaa neuronien härskiintyneitä libidikalvoja eikä niillä ole mitään muutakaan spesifiä lääketieellistä vaikutusta mihinkään spesifiin sairauteen. Ne ovat huumaavia aineita ja kuten muutkin huumeet, niillä on runsaasti haittavaikutuksia. Niiden vaikutukset ovat kliiinisesti merkityksettömiä, ne vähentävät kuuloharhoja ja paranoidisa ajatuksia kuusi pistettä enemmän 210 pisteen PANSS-skaallalla kuin sokeripillerit. Tutkijat kuvaavat niiden vastetta toistuvasti ja jatkuvasti "kliinisesti merkityksettömäksi" meta-analyyseissa, joissa plasbovastetta ja kliinistä merkitsevyyttä tutkitaan

Noilla keinoilla ei toki tule paratiisia maan päälle eikä kroonistuneet psykoosit ja mielenterveysongelmat katoa. Ne voivat kuitenkan vähentää potilaiden ongelmien kroonistumista, kun kiinnitetään huomiota oikeisiin juurisyihin ja vielä sellaisiin juurisyihin, joihin voi tehokkaasti vaikuttaa. Nyt hoitojärjestelmä on tehty lähinnä harhaisen pseudotieteen ja siitä hyötyvien varakkaiden ihmisten aseman pönkittämiseksi ja ylläpitämiseksi, eikä sen ole tarkoituskaan parantaa tai auttaa potilaita. Minulle itselleni ei ole lainkaan yllätys, että miksi "Sisätautilääketieteellisten metaforien erityisasiantuntijat" eivät kykene parantamaan potilaitaan. Ihmettelen sitä vastoin ihmisiä, joille on yllätys että skitsofreniadiagnoosin saaneista suurin osa ei täysin toivu koskaan. Että missä haraisessa utopiafantasiassa teidän kaltaiset ihmiset oikein elätte. Elätte lapsellisessa fantasiamaailmassa, jossa neuroleptit ja lääketieteellinen hoito nähdään ainoana ja ensisijaisena ratkaisuna moniongelmaisille potilaille. Että kunhan oikea myrkky löytyy, niin potilas pääsee taas elämän syrjään kiinni ja neuronien härskiintyneet rasvahapot tai mitkä lie korjaantuvat. Sehän se on se suurin ongelma todellakin monen Pertti Peruskitsofreenikon elämässä.

Anonyymi kirjoitti:

Tuon takia niitä tutkimuksia tehdään, koska oma kokemusmaailma ei toki kerro kaikkea asioiden todellisesta laidasta. Tuossa tuotkimuksessa johon minä viittasin tuo skitsofrenian tunnetut ennusteeseen vaikuttava tekijät kontrolloidaan. Jos minä olenkin älykkäämpi ja tunnollisempi kuin keskivertoihminen, niin yhtä älykäs ja tunnollinen skitsofreenikko lääkityksellä toipuu kuusi kertaa epätodennäköisemmin skitsofreniasta kuin minä. Lisäksi jos ihminen on vähän hidasjärkinen ja paksukalloinen, mutta ei syö kongitiivista toimintakykyä heikentäviä hermomyrkkyjä, niin hän toipuu kuusi kertaa todennäköisemmin skitsofreniasta kuin lääkitty hidaskärjinen ja paksukalloinen potilas. Voi jopa olla mahdollista, että minä olisin edelleen töissä ja korkeasti koulutettu, vaikka söisin lääkkeitä ja kärisin vähemmän lääkkeistä, kuin joku vähän hidas kaveri, jolla on jo valmiiksi kongitiivinen suoritusky heikkoa. Jos tapaisin säännölliseti psykiatriani hän varmaan tulkitsisi sen johtuvan siitä, että olen syönyt myrkkyjä joiden hyödystä pitkäaikaiskäytössä ei ole mitään näyttöä. Hän varmaan tulkitsisi senkin lääkkeiden ja hoitonsa ansioksi, jos voittaisin lotossa, saisin palkankorotuksen ja kävisin säännöllisesti lenkillä. Olisi mukava sitten nostaa kymppitonnin kuukausipalkkaa, kun tietää että lääkitys on pelastanut minun henkeni ja pitänyt minut elämän syrjässä kiinni. Se onkin suurin saavutus, mihin nuo puoskarit työssään yltävät. Ei ole ensimmäistäkään hyvin tehtyä pitkäaikaistutkimusta, jonka mukaan lääkkeet lisäisivät toimintakykyä tai vähentäisivät relapseja. Ihan joka ikinen pitkäaikaistutkimus jota on koskaan tehty ja jossa tutkitaan potilaita hoidon alusta alkaen, löytää korrelaation vähäisen lääkityksen ja hyvän toimintakyvyn välillä.

Lue lisää

Vahva korrelaatio hyvän toimintakyvyn ja vähäisen tai peräti olemattoman lääkityksen välillä on itsestäänselvyys.

Minulla on normaali toimintakyky. Se ei johdu siitä, etten käytä psyyken lääkkeitä enkä ole koskaan käyttänyt.

Jos toimintakykyyn tulee huomattavia puutteita, tilanne ei korjaannu sillä, ettei anneta lääkettä ja jätetään potilas sillensä. Jospa siitä itsestään tokenisi ja toimintakyky palautuisi. Paitsi jos kyseessä on joku rasittava elämäntilanne kuten vaikka puolison kuolema. Näistä toimintakykyä heikentävistä tilanteista toivutaan itsestään.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta Pertti Peruskitsofreenikon tarina ei ollut kyllä fantasia eikä utopia, se oli dystopia. Se oli tarinallinen kuvaus siitä, miksi minä en ole sitten yhtään yllättynyt, että suurin osa ns. skitsofreenikoista ei tule toimintakykyiseksi. Se on se miten minä olen tulkinnut asiat a) omien kokemusteni ja havaintojeni b) lukemani tutkimusnäytön perusteella. Sinulla saa olla ihan omat mielipiteesi aiheesta enkä väittänyt, että tietäisin sinua paremmin aiheesta. Kaikkia ihmisiä ei voi auttaa tässä maailmassa ja varmasti tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät toivu traumoistaan ja psykooseistaan. On toki hyvä, että heitä varten on olemassa hoitokoteja ja työkyvyttömyyseläkkeitä.

Mutta kun hoitojärjestelmä on tehty hoitamaan psykiatrian alan "tieteellisistä" trendeistä riippuen jotain degeroivaa rappiollisten geenien aiheuttamaa aivosairautta, härskiintyneiden libidikalvojen syndroomaa ja kehitybiologisia häiriöitä, ja psykiatrien ovikylteissä voisi paremminkin lukea tittelinä "Sisätautilääketieteellisten metaforien erityisasiantuntija", niin voi olla että se voi olla yksi keskeinen selittäjä sille, miksi suurin osa ei parane. Kun psykiatria tieteenalana tulkitsee systemaattisesti omien myrkkyjensä vaikutukset aivoihin hoitamansa "neurodegeneratiivisen aivosairauden" neuropatofysiologisena ilmentymänä, niin voihan se olla että vaikka tätä neurodegeneratiivista aivosairautta kuinka sinnikkäistä hoitaisi neurolepteillä päällekkäin ja peräkkäin, niin siitä ei kovin moni toivu kovastakaan yrityksestä huolimatta. Tutkimusten ja omien kokemusteni perusteella skitsofrenian ennustetta voisi huomattavastikin parantaa seuraavilla tavoilla:
1) mielenterveysongelmien ja poikkeavien tajunnantilojen medikalisoimisen vähentäminen yleensä kulttuurissa ja yhteiskunnassa
2) lääketieteellisesti ei-validien, reliabiliteetiltaan monien tutkimusten mukaan surkeiden diagnoosien poistaminen, jotta lääkärit, lääkeyhtiöt ja tutkijat eivät voisi kupata ja hyväksikäyttää ihmisiä ja rakentaa uraansa pseudotieteellisten diagnoosien stigmaa hyväksikäyttämällä
3) ihmisten kohtaaminen yksilöinä kokonaisvaltaisesti. Monet potilaat toipuvat yllättävänkin helposti ja halvalla pelkästään sillä, että kokevat tulevansa kohdatuksi ja ymmärretyksi ihmisinä.
4) Psykososiaalisten, psykoterapeuttisten ja vertaistukeen perustuvien auttamismuotojen roolin korostaminen hoidossa. Jos ihmisen keskeinen ongelma on se, että ihmisen emotionaalisesti läheisin ihmissuhde on ollut hänen väkivaltaiseen kiusaajaansa, niin ei sitä korjata sillä että käydään säännönmukaisesti päälle poliisisaattuen kanssa ja raahataan piikille laitokseen.
5) lääkityksen käyttäminen hyvin harkitusti ja mahdollisimman lyhytkestoisesti akuuteissa kriisseissä ja niiden aiheuttamien haittavaikutuksien ymmärtäminen ja tiedostaminen. Lääkkeet eivät korjaa mitään dopamiiniepätasapainotiloja, eivätkää korjaa neuronien härskiintyneitä libidikalvoja eikä niillä ole mitään muutakaan spesifiä lääketieellistä vaikutusta mihinkään spesifiin sairauteen. Ne ovat huumaavia aineita ja kuten muutkin huumeet, niillä on runsaasti haittavaikutuksia. Niiden vaikutukset ovat kliiinisesti merkityksettömiä, ne vähentävät kuuloharhoja ja paranoidisa ajatuksia kuusi pistettä enemmän 210 pisteen PANSS-skaallalla kuin sokeripillerit. Tutkijat kuvaavat niiden vastetta toistuvasti ja jatkuvasti "kliinisesti merkityksettömäksi" meta-analyyseissa, joissa plasbovastetta ja kliinistä merkitsevyyttä tutkitaan

Noilla keinoilla ei toki tule paratiisia maan päälle eikä kroonistuneet psykoosit ja mielenterveysongelmat katoa. Ne voivat kuitenkan vähentää potilaiden ongelmien kroonistumista, kun kiinnitetään huomiota oikeisiin juurisyihin ja vielä sellaisiin juurisyihin, joihin voi tehokkaasti vaikuttaa. Nyt hoitojärjestelmä on tehty lähinnä harhaisen pseudotieteen ja siitä hyötyvien varakkaiden ihmisten aseman pönkittämiseksi ja ylläpitämiseksi, eikä sen ole tarkoituskaan parantaa tai auttaa potilaita. Minulle itselleni ei ole lainkaan yllätys, että miksi "Sisätautilääketieteellisten metaforien erityisasiantuntijat" eivät kykene parantamaan potilaitaan. Ihmettelen sitä vastoin ihmisiä, joille on yllätys että skitsofreniadiagnoosin saaneista suurin osa ei täysin toivu koskaan. Että missä haraisessa utopiafantasiassa teidän kaltaiset ihmiset oikein elätte. Elätte lapsellisessa fantasiamaailmassa, jossa neuroleptit ja lääketieteellinen hoito nähdään ainoana ja ensisijaisena ratkaisuna moniongelmaisille potilaille. Että kunhan oikea myrkky löytyy, niin potilas pääsee taas elämän syrjään kiinni ja neuronien härskiintyneet rasvahapot tai mitkä lie korjaantuvat. Sehän se on se suurin ongelma todellakin monen Pertti Peruskitsofreenikon elämässä.

Lue lisää

Miksi sinä puhut kuin aloittaja olisi ilmaa? (tähänkin mulla on teoria.) Kohtaa hänet kokonaisvaltaisesti ihmisenä. Estä hänen meidkalisoitumisensa.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta Pertti Peruskitsofreenikon tarina ei ollut kyllä fantasia eikä utopia, se oli dystopia. Se oli tarinallinen kuvaus siitä, miksi minä en ole sitten yhtään yllättynyt, että suurin osa ns. skitsofreenikoista ei tule toimintakykyiseksi. Se on se miten minä olen tulkinnut asiat a) omien kokemusteni ja havaintojeni b) lukemani tutkimusnäytön perusteella. Sinulla saa olla ihan omat mielipiteesi aiheesta enkä väittänyt, että tietäisin sinua paremmin aiheesta. Kaikkia ihmisiä ei voi auttaa tässä maailmassa ja varmasti tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät toivu traumoistaan ja psykooseistaan. On toki hyvä, että heitä varten on olemassa hoitokoteja ja työkyvyttömyyseläkkeitä.

Mutta kun hoitojärjestelmä on tehty hoitamaan psykiatrian alan "tieteellisistä" trendeistä riippuen jotain degeroivaa rappiollisten geenien aiheuttamaa aivosairautta, härskiintyneiden libidikalvojen syndroomaa ja kehitybiologisia häiriöitä, ja psykiatrien ovikylteissä voisi paremminkin lukea tittelinä "Sisätautilääketieteellisten metaforien erityisasiantuntija", niin voi olla että se voi olla yksi keskeinen selittäjä sille, miksi suurin osa ei parane. Kun psykiatria tieteenalana tulkitsee systemaattisesti omien myrkkyjensä vaikutukset aivoihin hoitamansa "neurodegeneratiivisen aivosairauden" neuropatofysiologisena ilmentymänä, niin voihan se olla että vaikka tätä neurodegeneratiivista aivosairautta kuinka sinnikkäistä hoitaisi neurolepteillä päällekkäin ja peräkkäin, niin siitä ei kovin moni toivu kovastakaan yrityksestä huolimatta. Tutkimusten ja omien kokemusteni perusteella skitsofrenian ennustetta voisi huomattavastikin parantaa seuraavilla tavoilla:
1) mielenterveysongelmien ja poikkeavien tajunnantilojen medikalisoimisen vähentäminen yleensä kulttuurissa ja yhteiskunnassa
2) lääketieteellisesti ei-validien, reliabiliteetiltaan monien tutkimusten mukaan surkeiden diagnoosien poistaminen, jotta lääkärit, lääkeyhtiöt ja tutkijat eivät voisi kupata ja hyväksikäyttää ihmisiä ja rakentaa uraansa pseudotieteellisten diagnoosien stigmaa hyväksikäyttämällä
3) ihmisten kohtaaminen yksilöinä kokonaisvaltaisesti. Monet potilaat toipuvat yllättävänkin helposti ja halvalla pelkästään sillä, että kokevat tulevansa kohdatuksi ja ymmärretyksi ihmisinä.
4) Psykososiaalisten, psykoterapeuttisten ja vertaistukeen perustuvien auttamismuotojen roolin korostaminen hoidossa. Jos ihmisen keskeinen ongelma on se, että ihmisen emotionaalisesti läheisin ihmissuhde on ollut hänen väkivaltaiseen kiusaajaansa, niin ei sitä korjata sillä että käydään säännönmukaisesti päälle poliisisaattuen kanssa ja raahataan piikille laitokseen.
5) lääkityksen käyttäminen hyvin harkitusti ja mahdollisimman lyhytkestoisesti akuuteissa kriisseissä ja niiden aiheuttamien haittavaikutuksien ymmärtäminen ja tiedostaminen. Lääkkeet eivät korjaa mitään dopamiiniepätasapainotiloja, eivätkää korjaa neuronien härskiintyneitä libidikalvoja eikä niillä ole mitään muutakaan spesifiä lääketieellistä vaikutusta mihinkään spesifiin sairauteen. Ne ovat huumaavia aineita ja kuten muutkin huumeet, niillä on runsaasti haittavaikutuksia. Niiden vaikutukset ovat kliiinisesti merkityksettömiä, ne vähentävät kuuloharhoja ja paranoidisa ajatuksia kuusi pistettä enemmän 210 pisteen PANSS-skaallalla kuin sokeripillerit. Tutkijat kuvaavat niiden vastetta toistuvasti ja jatkuvasti "kliinisesti merkityksettömäksi" meta-analyyseissa, joissa plasbovastetta ja kliinistä merkitsevyyttä tutkitaan

Noilla keinoilla ei toki tule paratiisia maan päälle eikä kroonistuneet psykoosit ja mielenterveysongelmat katoa. Ne voivat kuitenkan vähentää potilaiden ongelmien kroonistumista, kun kiinnitetään huomiota oikeisiin juurisyihin ja vielä sellaisiin juurisyihin, joihin voi tehokkaasti vaikuttaa. Nyt hoitojärjestelmä on tehty lähinnä harhaisen pseudotieteen ja siitä hyötyvien varakkaiden ihmisten aseman pönkittämiseksi ja ylläpitämiseksi, eikä sen ole tarkoituskaan parantaa tai auttaa potilaita. Minulle itselleni ei ole lainkaan yllätys, että miksi "Sisätautilääketieteellisten metaforien erityisasiantuntijat" eivät kykene parantamaan potilaitaan. Ihmettelen sitä vastoin ihmisiä, joille on yllätys että skitsofreniadiagnoosin saaneista suurin osa ei täysin toivu koskaan. Että missä haraisessa utopiafantasiassa teidän kaltaiset ihmiset oikein elätte. Elätte lapsellisessa fantasiamaailmassa, jossa neuroleptit ja lääketieteellinen hoito nähdään ainoana ja ensisijaisena ratkaisuna moniongelmaisille potilaille. Että kunhan oikea myrkky löytyy, niin potilas pääsee taas elämän syrjään kiinni ja neuronien härskiintyneet rasvahapot tai mitkä lie korjaantuvat. Sehän se on se suurin ongelma todellakin monen Pertti Peruskitsofreenikon elämässä.

Lue lisää

Tuohon ei taida, ainakaan minulla olla edelleenkään enää mitään lisättävää.

Sanoit aivan oikein ja toit esille paikkansapitäviä totuuksia.

Olet aivan oikeassa esille tuomissasi asiakohdissa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuohon ei taida, ainakaan minulla olla edelleenkään enää mitään lisättävää.

Sanoit aivan oikein ja toit esille paikkansapitäviä totuuksia.

Olet aivan oikeassa esille tuomissasi asiakohdissa.

Lue lisää

Mites ois vaikka anteeksipyyntö? Miksi tulla ja pilata toisen ihmisen avunpyyntö?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sinä puhut kuin aloittaja olisi ilmaa? (tähänkin mulla on teoria.) Kohtaa hänet kokonaisvaltaisesti ihmisenä. Estä hänen meidkalisoitumisensa.

Anteeksi, mutta minulla ei ole keinoja auttaa aloittajaa. Siksi en osaa ehdottaa mitään. Ehkä sinulla on? Aloittajalla tarvitsee toisten ihmisten apua, mutta en tiedä, mistä hän saisi sellaista tukea, mitä minun mielestäni tarvitsee. En tiedä. Suomessa pitäisi olla vaihtoehto vakavista mielenterveysongelmista ihmisille, jotka haluvat lääkkeetöntä hoitoa, kuten Norjassa on. Minun mielestäni hän tosiaan tarvitsisi jonkun kodinomaisen yhteisöllisen paikan, jossa hänen tilanteensa läpikotin selvitettäisiin ja jossa hänen lääkityksensä lopetettaisiin vähitellen, jos hän sitä toivoo. Yksin ja omin päin on huono alkaa lääkitystä lopettamaan etenkin, jos on hauraassa mielentilassa. Mutta Suomessa se on melkeinpä mahdotonta. Tuo aloittaja vaatii intesiivistä tukea ja apua, mutta kaikki ympärillä olevat auttajat ovat obsessiivisen takertuneita lääkehoitoon ja omituisen paternalistia aikuista ihmistä kohtaan, vaikka lääkehoito aloittajan mielestä selkeästi heikentää hänen toimintakykyään ja mielenterveyttään. Haluaisin todella auttaa aloittajaa hänen kuvaamassaan vaikeassa tilanteessa, mutta minulla ei ole välineitä hänen auttamiseensa. Häntä mielestäni auttaisi sellainen tuki, jota Suomessa ei ole tarjolla. Joku hoitopaikka, jossa hän kokisi olevansa turvassa, jossa hänen kehollista koskemattomuuttaan kunnoitettaisiin, jossa hän kokisi tulleensa kohdatuksi ja jossa hänen tilannettaan lähestyttäisiin kokonaisvaltaisesti. Ihan elämän perusrutiinit, ravinto, traumaattiset kokemukset, itsetunto jne. pitäisi varmaan hoitaa ja saada kuntoon. Unohdettaisiin diagnoosit ja kohdattaisin ihminen yksilönä. Mielestäni tuossa nyt on sellainen tilanne, että ihmisen yli kävellään ja hänen itsemäärämisoikeuttaan ei kunnioiteta. Kun on huonossa tilassa, niin on vaikea tuosta noin vain lähteä tilanteesta. Tärkeäähän potilaan on ilmaista, että hän tietää olevansa oikeutettu päättämään hoidostaan. Aikuisella ihmisellä on lähtökohtaisesti oikeus kieltäytyä tukihenkilöstä ja hoidosta, jos haluaa. Hänen pitäisi olla tietoinen tästä ja sanoa, että hän on tietoinen oikeuksistaan. Yrittää asettaa rajat siihen, miten häntä kohdellaan. Mutta ymmärrän, että se on vaikeaa jos on heikko mielenterveys ja pitkäkestoinen suhde hoitoon

Anonyymi kirjoitti:

Kuvitteellisen tarinasi päähenkilölle löytyy varmasti tästä maasta lukemattomia saman ja vastaavanlaisia henkilöitä oikeassakin elämässä. Kirjoitat todella hyvin ja oikeaan osuvasti.

Psykiatriassa harvemmin, jos koskaan otetaan huomioon jokaisen henkilön historiaa ja elämässä tapahtuneita asioita. Johtuen liiallisesta kiinnittymisestä ja keskittymisestä oireisiin, hoitohenkilökunnalle potilaasta tuleviin mielikuviin, arvauksiin, jos nyt jokin sairaus sopisi kullekin potilaalle, diagnoosikeskeisyyteen, ja lääkkeiden määräämiseen.

Mitä enemmän ihmiselle kertyy laitoshoito, tai sairaalajaksoja, ja jos henkilöllä ei ole paljon sosiaalisia kontakteja, ja ei ole ollut työelämässä, niin aika monesti hoitohenkilökunnan asennoituminen on todellakin se, että kyseinen potilas on ns. menetetty tapaus, eli ei kannata enää tehdä ja hoitaa mitään. Myös tuo asia ja esimerkki, minkä toit esille, eli että jos potilas katsotaan psykoottiseksi ja työkyvyttömäksi, eikä ole kouluttautunut, niin sitä pidetään tosiaan jopa synnynnäisenä kehityshäiriönä. Jos jokaista esim. koulukiusatuksi joutunutta ja syrjäytymisen alkuvaiheessa olevaa tuettaisiin oikealla tavalla, niin monen kohtalo olisi aivan toisenlainen. Meidän yhteiskuntaa ja kulttuuria aina kehutaan, että meillä on loistava terveydenhuolto ja että meillä asuu maailman onnellisin kansa etc. Silti meillä ei esim. terveydenhuollossa ja yhteisöissä esim. paneuduta riittävästi ihmisten ongelmiin ja niiden taustasyihin.

Minusta psykiatria on oikeasti enemmän Saatanasta, kuin Jumalasta. Vaikka se eräänlainen lähes uskonto taitaa olla. Anteeksi kärkevät sanavalintani, mutta se on totuus. Oli se kyseinen tiede sitten pseudotiedettä, tai aivan väärillä urilla. Niin aivan liian monen ihmisen elämä on tuhoutunut, tuhottu ja menetetty. Liian monet ihmiset ovat traumatisoituneet esim. pakkolääkityksien ja pakkohoitopäätösten seurauksena. Ja psykiatria ei tarjoa apua, tukea, ymmärtämystä ja hoitoa tarvitseville mitään muuta, kuin lääkityksiä, ihmisten alistamista byrokratialle, kyykyttämistä ja nöyryyttämistä. Ihmisoikeuksista puhumattakaan. Niitä ei siellä sektorilla ole, paitsi itse alalla olevilla. Psykiatria on täysin hakoteillä ja epäonnistunut. Ja mikä pahinta, jos ja mikäli psykiatriaa ja sen hoitokäytäntöjä ei uudisteta ja muuteta inhimillisempään, ihmistä ymmärtävämpään ja keskustelupohjaiseen suuntaan, niin sen seurauksena tulee vain entistä enemmän lisää uhreja. Koska suuri osa esim. nykynuorisosta ei tiedä mitään, mitä ja minkälaista psykiatria ja sen käyttämät hoitokeinot ja asenteet oikeasti ovat. Hyväuskoisuus ja sinisilmäisyys ja liiallinen luottaminen systeemeihin ja esim. psykiatriaan ajaa monia nuoria sairaalaan, alistaviin ja nöyryyttäviin pakkohoitoihin ja kenties koko loppuelämän kestävään lääkitykseen, joiden ( neurolepti ja masennuslääkkeiden) käyttö johtaa paitsi lukemattomiin somaattisiin sairauksiin, niin myös ennenaikaisiin ja turhiin kuolemiin.

Lue lisää

Komppaan tätä.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta Pertti Peruskitsofreenikon tarina ei ollut kyllä fantasia eikä utopia, se oli dystopia. Se oli tarinallinen kuvaus siitä, miksi minä en ole sitten yhtään yllättynyt, että suurin osa ns. skitsofreenikoista ei tule toimintakykyiseksi. Se on se miten minä olen tulkinnut asiat a) omien kokemusteni ja havaintojeni b) lukemani tutkimusnäytön perusteella. Sinulla saa olla ihan omat mielipiteesi aiheesta enkä väittänyt, että tietäisin sinua paremmin aiheesta. Kaikkia ihmisiä ei voi auttaa tässä maailmassa ja varmasti tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät toivu traumoistaan ja psykooseistaan. On toki hyvä, että heitä varten on olemassa hoitokoteja ja työkyvyttömyyseläkkeitä.

Mutta kun hoitojärjestelmä on tehty hoitamaan psykiatrian alan "tieteellisistä" trendeistä riippuen jotain degeroivaa rappiollisten geenien aiheuttamaa aivosairautta, härskiintyneiden libidikalvojen syndroomaa ja kehitybiologisia häiriöitä, ja psykiatrien ovikylteissä voisi paremminkin lukea tittelinä "Sisätautilääketieteellisten metaforien erityisasiantuntija", niin voi olla että se voi olla yksi keskeinen selittäjä sille, miksi suurin osa ei parane. Kun psykiatria tieteenalana tulkitsee systemaattisesti omien myrkkyjensä vaikutukset aivoihin hoitamansa "neurodegeneratiivisen aivosairauden" neuropatofysiologisena ilmentymänä, niin voihan se olla että vaikka tätä neurodegeneratiivista aivosairautta kuinka sinnikkäistä hoitaisi neurolepteillä päällekkäin ja peräkkäin, niin siitä ei kovin moni toivu kovastakaan yrityksestä huolimatta. Tutkimusten ja omien kokemusteni perusteella skitsofrenian ennustetta voisi huomattavastikin parantaa seuraavilla tavoilla:
1) mielenterveysongelmien ja poikkeavien tajunnantilojen medikalisoimisen vähentäminen yleensä kulttuurissa ja yhteiskunnassa
2) lääketieteellisesti ei-validien, reliabiliteetiltaan monien tutkimusten mukaan surkeiden diagnoosien poistaminen, jotta lääkärit, lääkeyhtiöt ja tutkijat eivät voisi kupata ja hyväksikäyttää ihmisiä ja rakentaa uraansa pseudotieteellisten diagnoosien stigmaa hyväksikäyttämällä
3) ihmisten kohtaaminen yksilöinä kokonaisvaltaisesti. Monet potilaat toipuvat yllättävänkin helposti ja halvalla pelkästään sillä, että kokevat tulevansa kohdatuksi ja ymmärretyksi ihmisinä.
4) Psykososiaalisten, psykoterapeuttisten ja vertaistukeen perustuvien auttamismuotojen roolin korostaminen hoidossa. Jos ihmisen keskeinen ongelma on se, että ihmisen emotionaalisesti läheisin ihmissuhde on ollut hänen väkivaltaiseen kiusaajaansa, niin ei sitä korjata sillä että käydään säännönmukaisesti päälle poliisisaattuen kanssa ja raahataan piikille laitokseen.
5) lääkityksen käyttäminen hyvin harkitusti ja mahdollisimman lyhytkestoisesti akuuteissa kriisseissä ja niiden aiheuttamien haittavaikutuksien ymmärtäminen ja tiedostaminen. Lääkkeet eivät korjaa mitään dopamiiniepätasapainotiloja, eivätkää korjaa neuronien härskiintyneitä libidikalvoja eikä niillä ole mitään muutakaan spesifiä lääketieellistä vaikutusta mihinkään spesifiin sairauteen. Ne ovat huumaavia aineita ja kuten muutkin huumeet, niillä on runsaasti haittavaikutuksia. Niiden vaikutukset ovat kliiinisesti merkityksettömiä, ne vähentävät kuuloharhoja ja paranoidisa ajatuksia kuusi pistettä enemmän 210 pisteen PANSS-skaallalla kuin sokeripillerit. Tutkijat kuvaavat niiden vastetta toistuvasti ja jatkuvasti "kliinisesti merkityksettömäksi" meta-analyyseissa, joissa plasbovastetta ja kliinistä merkitsevyyttä tutkitaan

Noilla keinoilla ei toki tule paratiisia maan päälle eikä kroonistuneet psykoosit ja mielenterveysongelmat katoa. Ne voivat kuitenkan vähentää potilaiden ongelmien kroonistumista, kun kiinnitetään huomiota oikeisiin juurisyihin ja vielä sellaisiin juurisyihin, joihin voi tehokkaasti vaikuttaa. Nyt hoitojärjestelmä on tehty lähinnä harhaisen pseudotieteen ja siitä hyötyvien varakkaiden ihmisten aseman pönkittämiseksi ja ylläpitämiseksi, eikä sen ole tarkoituskaan parantaa tai auttaa potilaita. Minulle itselleni ei ole lainkaan yllätys, että miksi "Sisätautilääketieteellisten metaforien erityisasiantuntijat" eivät kykene parantamaan potilaitaan. Ihmettelen sitä vastoin ihmisiä, joille on yllätys että skitsofreniadiagnoosin saaneista suurin osa ei täysin toivu koskaan. Että missä haraisessa utopiafantasiassa teidän kaltaiset ihmiset oikein elätte. Elätte lapsellisessa fantasiamaailmassa, jossa neuroleptit ja lääketieteellinen hoito nähdään ainoana ja ensisijaisena ratkaisuna moniongelmaisille potilaille. Että kunhan oikea myrkky löytyy, niin potilas pääsee taas elämän syrjään kiinni ja neuronien härskiintyneet rasvahapot tai mitkä lie korjaantuvat. Sehän se on se suurin ongelma todellakin monen Pertti Peruskitsofreenikon elämässä.

Lue lisää

"Monet potilaat toipuvat yllättävänkin helposti ja halvalla pelkästään sillä, että kokevat tulevansa kohdatuksi ja ymmärretyksi ihmisinä."

Täysin totta.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sinä puhut kuin aloittaja olisi ilmaa? (tähänkin mulla on teoria.) Kohtaa hänet kokonaisvaltaisesti ihmisenä. Estä hänen meidkalisoitumisensa.

"Kohtaa hänet kokonaisvaltaisesti ihmisenä. Estä hänen medikalisoitumisensa."

Taas komppaan.

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi, mutta minulla ei ole keinoja auttaa aloittajaa. Siksi en osaa ehdottaa mitään. Ehkä sinulla on? Aloittajalla tarvitsee toisten ihmisten apua, mutta en tiedä, mistä hän saisi sellaista tukea, mitä minun mielestäni tarvitsee. En tiedä. Suomessa pitäisi olla vaihtoehto vakavista mielenterveysongelmista ihmisille, jotka haluvat lääkkeetöntä hoitoa, kuten Norjassa on. Minun mielestäni hän tosiaan tarvitsisi jonkun kodinomaisen yhteisöllisen paikan, jossa hänen tilanteensa läpikotin selvitettäisiin ja jossa hänen lääkityksensä lopetettaisiin vähitellen, jos hän sitä toivoo. Yksin ja omin päin on huono alkaa lääkitystä lopettamaan etenkin, jos on hauraassa mielentilassa. Mutta Suomessa se on melkeinpä mahdotonta. Tuo aloittaja vaatii intesiivistä tukea ja apua, mutta kaikki ympärillä olevat auttajat ovat obsessiivisen takertuneita lääkehoitoon ja omituisen paternalistia aikuista ihmistä kohtaan, vaikka lääkehoito aloittajan mielestä selkeästi heikentää hänen toimintakykyään ja mielenterveyttään. Haluaisin todella auttaa aloittajaa hänen kuvaamassaan vaikeassa tilanteessa, mutta minulla ei ole välineitä hänen auttamiseensa. Häntä mielestäni auttaisi sellainen tuki, jota Suomessa ei ole tarjolla. Joku hoitopaikka, jossa hän kokisi olevansa turvassa, jossa hänen kehollista koskemattomuuttaan kunnoitettaisiin, jossa hän kokisi tulleensa kohdatuksi ja jossa hänen tilannettaan lähestyttäisiin kokonaisvaltaisesti. Ihan elämän perusrutiinit, ravinto, traumaattiset kokemukset, itsetunto jne. pitäisi varmaan hoitaa ja saada kuntoon. Unohdettaisiin diagnoosit ja kohdattaisin ihminen yksilönä. Mielestäni tuossa nyt on sellainen tilanne, että ihmisen yli kävellään ja hänen itsemäärämisoikeuttaan ei kunnioiteta. Kun on huonossa tilassa, niin on vaikea tuosta noin vain lähteä tilanteesta. Tärkeäähän potilaan on ilmaista, että hän tietää olevansa oikeutettu päättämään hoidostaan. Aikuisella ihmisellä on lähtökohtaisesti oikeus kieltäytyä tukihenkilöstä ja hoidosta, jos haluaa. Hänen pitäisi olla tietoinen tästä ja sanoa, että hän on tietoinen oikeuksistaan. Yrittää asettaa rajat siihen, miten häntä kohdellaan. Mutta ymmärrän, että se on vaikeaa jos on heikko mielenterveys ja pitkäkestoinen suhde hoitoon

Lue lisää

"Minun mielestäni hän tosiaan tarvitsisi jonkun kodinomaisen yhteisöllisen paikan, jossa hänen tilanteensa läpikotin selvitettäisiin ja jossa hänen lääkityksensä lopetettaisiin vähitellen, jos hän sitä toivoo."

Aivan niin. Komppaan. Torniossa, siis Länsi-Lapin sairaanhoitopiirissä, on käytössä avoimen dialogin hoitomalli ja lääkkeétön hoito. Tiedän että jotkut ovat muuttaneet sinne sitä varten muualta Suomesta. Olen vakavissani sitä mieltä että aloittajan ja vastaavassa tilanteessa olevien kannattaisi ottaa asiasta selvää ja harkita.

Dokumentti "Avoin dialogi" Youtubessa antaa osviittaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Minun mielestäni hän tosiaan tarvitsisi jonkun kodinomaisen yhteisöllisen paikan, jossa hänen tilanteensa läpikotin selvitettäisiin ja jossa hänen lääkityksensä lopetettaisiin vähitellen, jos hän sitä toivoo."

Aivan niin. Komppaan. Torniossa, siis Länsi-Lapin sairaanhoitopiirissä, on käytössä avoimen dialogin hoitomalli ja lääkkeétön hoito. Tiedän että jotkut ovat muuttaneet sinne sitä varten muualta Suomesta. Olen vakavissani sitä mieltä että aloittajan ja vastaavassa tilanteessa olevien kannattaisi ottaa asiasta selvää ja harkita.

Dokumentti "Avoin dialogi" Youtubessa antaa osviittaa.

Lue lisää

Olisiko se niin yksinkertaista muuttaa Tornioon tuosta noin vaan?
Sinne kun menisi, niin olisi edelleen ulkopaikkakuntalainen, ei torniolainen.

Kuka sen mahdollisen hoidon maksaisi? Ei ainakaan Länsi-Pohjan sosiaalivirasto, etenkään ulkopaikkakuntalaiselle.
On aika kumma, kun aina mainitaan, että menkää sinne, Avoimen dialogin mallilla hoidettaviksi.
Olisikin niin helppoa. Kenties rikkailta onnistuu.

Anonyymi kirjoitti:

Olisiko se niin yksinkertaista muuttaa Tornioon tuosta noin vaan?
Sinne kun menisi, niin olisi edelleen ulkopaikkakuntalainen, ei torniolainen.

Kuka sen mahdollisen hoidon maksaisi? Ei ainakaan Länsi-Pohjan sosiaalivirasto, etenkään ulkopaikkakuntalaiselle.
On aika kumma, kun aina mainitaan, että menkää sinne, Avoimen dialogin mallilla hoidettaviksi.
Olisikin niin helppoa. Kenties rikkailta onnistuu.

Lue lisää

Ei kai muuttaminen koskaan mukavaa ole, mutta siltikkin lähes kaikki ihmiset muuttavat elämänsä aikana ja vieläpä useampaan otteeseen.

Ehkä avoimen dialogin malli rupeasi kiinnostamaan valtamediaa, jos ihmiset arvottaisivat sen yhtä tärkeäksi, kuin vaikka opiskelun, tai työpaikan ja muuttaisivat sen perässä. Nythän näin ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kai muuttaminen koskaan mukavaa ole, mutta siltikkin lähes kaikki ihmiset muuttavat elämänsä aikana ja vieläpä useampaan otteeseen.

Ehkä avoimen dialogin malli rupeasi kiinnostamaan valtamediaa, jos ihmiset arvottaisivat sen yhtä tärkeäksi, kuin vaikka opiskelun, tai työpaikan ja muuttaisivat sen perässä. Nythän näin ei ole.

Lue lisää

Tietenkin ihmiset muuttavat, kuka mistäkin syystä, sehän on ihan tavallista.
Monet varmaan haluaisivat muuttaa, eikä se ole kaikille mahdollista.

Edelleen se kustannuskysymys mahdollisen hoidon saamiseksi.
Mielenterveysongelmista kärsivät eivät kaikki ole rikkaita ihmisiä. Monet joutuvat turvautumaan sosiaalitoimeen hoitomaksujen maksamisessa.

Ja vaikka on sosiaalijärjestelmä olemassa, tuskin mikään kunta ottaisi vastaan suurta määrää hoitopaikan takia sinne muuttavia ihmisiä, joiden hoidon kunta joutuisi kenties kustantamaan.
Kuten jo aiemmin kirjoitin, tuskin Torniossa oltaisiin valmiita maksamaan ulkopaikkakuntalaisten hoitoja, ja tuskin kovin moni kunta kustantaisi asukkaansa hoidot vieraalla paikkakunnalla.

Järkevämpäähän se olisi tuollaista hoitomallia laajentaa ympäri Suomea, että se olisi paremmin ihmisten tavoitettavissa.
Toisaalta taas, jos on liiankin hyvin toimiva hoitomalli, niin onhan se aina joiltain rahallisesti pois, jos kaikki paranisivat, eikä enää ketään tarvitsisi hoitaa.

Tavallaan typerää olla käyttämättä jotain mikä oikeasti toimii.
Kun ollaan muka hyvinvointivaltiossa, niin pitäisihän kaikki keinot ja toimintamallit käyttää, jos niistä on hyötyä ihmisille.

Anonyymi kirjoitti:

"Minun mielestäni hän tosiaan tarvitsisi jonkun kodinomaisen yhteisöllisen paikan, jossa hänen tilanteensa läpikotin selvitettäisiin ja jossa hänen lääkityksensä lopetettaisiin vähitellen, jos hän sitä toivoo."

Aivan niin. Komppaan. Torniossa, siis Länsi-Lapin sairaanhoitopiirissä, on käytössä avoimen dialogin hoitomalli ja lääkkeétön hoito. Tiedän että jotkut ovat muuttaneet sinne sitä varten muualta Suomesta. Olen vakavissani sitä mieltä että aloittajan ja vastaavassa tilanteessa olevien kannattaisi ottaa asiasta selvää ja harkita.

Dokumentti "Avoin dialogi" Youtubessa antaa osviittaa.

Lue lisää

Onko varmaa tietoa tästä? Minulle ilmoitettiin että avoimen dialogin hoitomalli torniossa on hiipunut / hiipumassa..

Anonyymi kirjoitti:

Tietenkin ihmiset muuttavat, kuka mistäkin syystä, sehän on ihan tavallista.
Monet varmaan haluaisivat muuttaa, eikä se ole kaikille mahdollista.

Edelleen se kustannuskysymys mahdollisen hoidon saamiseksi.
Mielenterveysongelmista kärsivät eivät kaikki ole rikkaita ihmisiä. Monet joutuvat turvautumaan sosiaalitoimeen hoitomaksujen maksamisessa.

Ja vaikka on sosiaalijärjestelmä olemassa, tuskin mikään kunta ottaisi vastaan suurta määrää hoitopaikan takia sinne muuttavia ihmisiä, joiden hoidon kunta joutuisi kenties kustantamaan.
Kuten jo aiemmin kirjoitin, tuskin Torniossa oltaisiin valmiita maksamaan ulkopaikkakuntalaisten hoitoja, ja tuskin kovin moni kunta kustantaisi asukkaansa hoidot vieraalla paikkakunnalla.

Järkevämpäähän se olisi tuollaista hoitomallia laajentaa ympäri Suomea, että se olisi paremmin ihmisten tavoitettavissa.
Toisaalta taas, jos on liiankin hyvin toimiva hoitomalli, niin onhan se aina joiltain rahallisesti pois, jos kaikki paranisivat, eikä enää ketään tarvitsisi hoitaa.

Tavallaan typerää olla käyttämättä jotain mikä oikeasti toimii.
Kun ollaan muka hyvinvointivaltiossa, niin pitäisihän kaikki keinot ja toimintamallit käyttää, jos niistä on hyötyä ihmisille.

Lue lisää

Tornioon voi muuttaa niin kuin yleensäkin muutetaan toiselle paikkakunnalle, että haetaan ensin asunto ja sitten siirretään kirjat sinne. Sen jälkeen on paikkakunnan asukas ja oikeutettu kaikkiin palveluihin mihin muutkin kuntalaiset.
Asuntotilanne paikkakunnalla on tietääkseni vähintään kohtalainen. Ainakin verrattuna johonkin isompaan kaupunkiin tai, herra varjelkoon, pk-seutuun.

Tottakai muuttaminen vieraalle paikkakunnalle, kenties toiselle puolelle maata on iso asia käytännössä, taloudellisesti ja henkisesti. Mutta eihän sitä päivässä tarvitse toteuttaa. Suunnittelee kärsivällisesti, niin eiköhän se onnistu jossain vaiheessa.

Tiedän useammaltakin taholta, että Tornioon on muutettu inhimillisen, lääkkeettömän mt-hoidon perässä. Näin kertoi minulle mm. eräs siellä työskentelevä jonka kanssa keskustelin eräässä tilaisuudessa. Eikä pitänyt asiaa mitenkään pahana :) vaan ymmärsi ja oli myötätuntoinen.
Itselläni on tällä hetkellä eräs ystävä, jonka veli on ollut pitkään skitsofreniadiagnoosilla ja joutunut käyttämään neurolepteja. Parikymmentä vuotta! En rupea nyt kertomaan mitä ne ovat hänelle tehneet... Hän haluaisi vierottautua lääkkeistä, ja on yrittänytkin, mutta yksin ilman tukea antavaa vertaisryhmää ja/tai osaavaa terveydenhuollon ammattilaista se on osoittautunut hankalaksi. Niin pitkän käytön jälkeen tulevat vierotuspsykoosit ja muut oireet voimakkaina. Perheen tuki ei hänen kohdallaan ole riittänyt. Ystäväni on suunnitellut muuttavansa veljensä kanssa Tornioon jotta tämä saisi sairaalasta ammatillista tukea vierotukseen ja tarvittaessa voisi olla osastollakin. He ovat tehneet alustavia suunnitelmia jo.

Nämä ovat vakavia asioita.

Hulluahan se on että pitää tämmöisiä neuvoja antaa! Että muuta toiselle puolelle Suomea jos et halua rampautua loppuiäksesi lääkkeistä, joita sinun on käytettävä pakolla...! Vaikuttaa, ettemme elä sivistysvaltiossa.
Mutta niin se vain on. Jokaisen pitää ottaa vastuu itsestään, selviytymisestään ja hyvinvoinnistaan. Mt-systeemi diagnosointeineen ja lamaannuttavine lääkityksineen tekee tämän hyvin vaikeaksi monelle.

Ehkä aloittaja voisi aluksi hakeutua jonkin vertaisryhmän piiriin,... jos vain löytyy... Miten olisi tuo Mad in Finland esimerkiksi... Älä kuitenkaan anna periksi elämäsi suhteen. Koeta pitää ruori omissa käsissä. Lääketiede tekee mielestäni tässä historiallisessa hetkessä suuren virheen kun hoitaa elämän ongelmia kemikaaleilla. Se tullaan huomaamaan joskus, ja silloin ne jotka osasivat nähdä keisarin uusien vaatteiden läpi, voivat onnitella itseään.

Anonyymi kirjoitti:

Onko varmaa tietoa tästä? Minulle ilmoitettiin että avoimen dialogin hoitomalli torniossa on hiipunut / hiipumassa..

Mä olen nyt pari vuotta ihmetellyt, että mitä buumer fantasiaa tämä avoimen dialogin malli on?

Se on kyllä lupaava, mutta kun se jää siihen. Mikään asia tämän ilmiön ympärillä ei tue niitä haaveita ja toiveita, mitä tällkkin foorumilla tästä ihmeentekevästä hoitomuodosta esitetään.

Ainoa looginen salaliittoteoria minkä avoimeen dialogiin voi yhdistää, on se että sen kehittäjät hyötyvät enemmän nykyisestä mallista, eivätkä siksi tuotteista sitä.

Anonyymi kirjoitti:

Tietenkin ihmiset muuttavat, kuka mistäkin syystä, sehän on ihan tavallista.
Monet varmaan haluaisivat muuttaa, eikä se ole kaikille mahdollista.

Edelleen se kustannuskysymys mahdollisen hoidon saamiseksi.
Mielenterveysongelmista kärsivät eivät kaikki ole rikkaita ihmisiä. Monet joutuvat turvautumaan sosiaalitoimeen hoitomaksujen maksamisessa.

Ja vaikka on sosiaalijärjestelmä olemassa, tuskin mikään kunta ottaisi vastaan suurta määrää hoitopaikan takia sinne muuttavia ihmisiä, joiden hoidon kunta joutuisi kenties kustantamaan.
Kuten jo aiemmin kirjoitin, tuskin Torniossa oltaisiin valmiita maksamaan ulkopaikkakuntalaisten hoitoja, ja tuskin kovin moni kunta kustantaisi asukkaansa hoidot vieraalla paikkakunnalla.

Järkevämpäähän se olisi tuollaista hoitomallia laajentaa ympäri Suomea, että se olisi paremmin ihmisten tavoitettavissa.
Toisaalta taas, jos on liiankin hyvin toimiva hoitomalli, niin onhan se aina joiltain rahallisesti pois, jos kaikki paranisivat, eikä enää ketään tarvitsisi hoitaa.

Tavallaan typerää olla käyttämättä jotain mikä oikeasti toimii.
Kun ollaan muka hyvinvointivaltiossa, niin pitäisihän kaikki keinot ja toimintamallit käyttää, jos niistä on hyötyä ihmisille.

Lue lisää

Muuttaminen on oma revohkansa, jota kukaan ei kaipaa.

Mutta mitä tuossa nopeasti katsoin tornion vuokratasoa, niin vaikutti hyvinkin maltilliselta. Eli ei mitään sellasita mitä ei asumistuella katettaisi, tai jos itsellä on omistusasunto toisella paikkakunnalla, niin sen vuokraamsella.

Avoimen dialgoin malli on tunnetusti myös paljon kevyempi hoitomuoto. Kun MT-puolella ei poli käynneistä veloiteta maksua, niin se on huomattavasti edullisempi kuin mikään muu hoito muualla suomessa.

Tämän lisäksi ihmisen työkyky säilyy paremmin.

Eli taloudellisesta näkökulmasta katseltuna ihmisen tätyy olla "hölmö" jos ei lähde hoitoon Tornioon.

Huolimatta siitä, että lääketieteellisiä termejä aloittajalla on, aloitus on trolli; ei omakohtaisesti koettua kerrontaa.
Hän harmittelee toisessa ketjussa, ettei hänellä ole akateemista tutkintoa. Psykiatreja hän vihaa; he eivät usko miehen olevan aidosti olevan älykäs.

Tiedän syyn tähän; lääkkeitään ei voi kirjoittaa terv.keskuksen lääkärit.

Anonyymi kirjoitti:

Onko varmaa tietoa tästä? Minulle ilmoitettiin että avoimen dialogin hoitomalli torniossa on hiipunut / hiipumassa..

Jos olisin tilanteessa jossa harkitsisin muuttoa johonkin toiseen kuntaan ja hakeutumista siellä mielenterveyspalveluihin, soittaisin ensin ja kysyisin. Alla neuvontanumero Länsi-Lapin psykiatriaan. Kysyisin sieltä kaikkea asiaan liittyvää, jotta saisin käsityksen mitä voin odottaa.
Neuvonnassa vastaa luultavasti hoitaja. Lisäksi saattaisin soittaa jollekin psykiatrille tai psykologille siellä, jos tuntuu että haluan vielä tarkempaa tietoa. Heidän nimiään löytyy allaolevasta linkistä sairaanhoitopiirin sivulta, ja yhteystietoja voi kysyä neuvonnasta. Tarvittaessa voi jättää soittopyynnön.

Jos on hankalassa elämäntilanteessa voi tuntua raskaalta hoitaa asioitaan aktiivisesti ja päämäärätietoisesti, puoliaan pitäen. Se kuitenkin kannattaa ja meillä on oikeus siihen, kansalaisina. Ne palvelut on luotu meitä varten.

Neuvontanumeroon ja eri työntekijöille voi soittaa useammankin kerran, jos asia ei tule hoidetuksi ensimmäisellä kerralla. Mielenterveyspalveluissa on monta näkökohtaa, ja kun saa tietoa palveluista se voi johtaa miettimään omia tarpeitaan edelleen, ja voi herätä tarve lisätietoon. Voi siis olla syytä soitella useammankin kerran. Ei pidä epäröidä esim. jättää soittopyyntöjä psykologeille ja psykiatreille, he vastaavat niihin kyllä aikanaan ja sekin on heidän työtään.

https://lshp.fi/fi-fi/Sairaanhoitopalvelut/Psykiatria

Mielenterveyspäivystys
myös palveluohjausta ja neuvontaa
040 715 8400(24/7)

Anonyymi kirjoitti:

Mä olen nyt pari vuotta ihmetellyt, että mitä buumer fantasiaa tämä avoimen dialogin malli on?

Se on kyllä lupaava, mutta kun se jää siihen. Mikään asia tämän ilmiön ympärillä ei tue niitä haaveita ja toiveita, mitä tällkkin foorumilla tästä ihmeentekevästä hoitomuodosta esitetään.

Ainoa looginen salaliittoteoria minkä avoimeen dialogiin voi yhdistää, on se että sen kehittäjät hyötyvät enemmän nykyisestä mallista, eivätkä siksi tuotteista sitä.

Lue lisää

Länsi-Lapin verkostopainotteinen psykoosihoito tuottaa kestäviä pitkän aikavälin tuloksia
https://madinfinland.org/tutkimus_avoin_dialogi/

Psykoosilääkityksen lopettaminen yhteydessä parempaan pitkän aikavälin lopputulokseen psykoosihoidossa
https://madinfinland.org/tutkimus_wunderlink/

Anonyymi kirjoitti:

Länsi-Lapin verkostopainotteinen psykoosihoito tuottaa kestäviä pitkän aikavälin tuloksia
https://madinfinland.org/tutkimus_avoin_dialogi/

Psykoosilääkityksen lopettaminen yhteydessä parempaan pitkän aikavälin lopputulokseen psykoosihoidossa
https://madinfinland.org/tutkimus_wunderlink/

Lue lisää

Ai niin ja tässä vielä linkki suoraan tutkimukseen, siinä heti ensimmäisillä riveillä kerrotaan että lisätutkimuksia tarvitaan.

https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0165178117323338

Anonyymi kirjoitti:

Huolimatta siitä, että lääketieteellisiä termejä aloittajalla on, aloitus on trolli; ei omakohtaisesti koettua kerrontaa.
Hän harmittelee toisessa ketjussa, ettei hänellä ole akateemista tutkintoa. Psykiatreja hän vihaa; he eivät usko miehen olevan aidosti olevan älykäs.

Tiedän syyn tähän; lääkkeitään ei voi kirjoittaa terv.keskuksen lääkärit.

Lue lisää

Onhan se vähän silmiinpistävää, että puhutaan kuin viiskymppinen, ja tiedetään enemmän lääkkeiden haittavaikutuksista, kuin nuorten maailmasta. Noh tällästä tämä on anonyymissä netissä.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt unohdat kokonaan, että skitsofreenikotkin ovat erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa. Myös taudin vaikeusaste voi olla hyvin erilainen eri ihmisillä.
Katsotaan vaikka maisterin tutkintojasi. Kaikki eivät suorita yhtäkään maisterin tutkintoa edes täysin terveenä. Toisaalta sinun kaksi tutkintoa ei ole skitsofrenian tai lääkkeettömyyden ansiota.

Kliinikon illuusiosta voidaan siirtyä skitsofreenikon illuusioon. Sinulla näyttää olevan se!

Lue lisää

Ei se oo tauti vaan persoonallisuushäiriö. Lääkkeittä skitsofrenia voi johtaa vaikka mihin pahaan.

https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/ihmiset/paivi-rissanen-suljetun-osaston-entinen-toivoton-tapaus/

Skitsofreniadiagnoosin nuorena saanutta Päivi Rissasta pidettiin "toivottomana tapauksena" ja hankalana potilaana. Hän ei kuitenkaan luovuttanut vaan lopetti lääkkeet vähitellen ja kirjoitti väitöskirjan kokemuksistaan mielenterveysjärjestelmässä. Väitöskirjan nimi on Toivoton tapaus. Nykyisin hän toimii tutkijana.

Mielenterveysjärjestelmässä on paljon työntekijöitä, niin lääkäreitä kuin hoitajiakin, jotka hoitavat oikeastaan itseään. He projisoivat potilaisiinsa sellaisia puolia itsestään, joita eivät voi hyväksyä, ja koettavat sitten vaikuttaa näihin potilaan kautta. Sitä kutsutaan projektiiviseksi identifikaatioksi.
He siis tarvitsevat potilaitaan oman sisäisen tasapainonsa ylläpitämiseen. Myös muu yhteiskunta tarvitsee mielenterveyspotilaita tai sellaisiksi leimattuja ihmisiä, samasta syystä. On mukavampaa kuin "hulluus" on itsen ulkopuolella.

Tästä voi johtua, jos joskus tuntuu siltä, kuten eräs tässä ketjussa mainitsi, että kun tulee parempaan kuntoon se ei olekaan ehkä sitä mitä odotettiin...

Anonyymi kirjoitti:

Mielenterveysjärjestelmässä on paljon työntekijöitä, niin lääkäreitä kuin hoitajiakin, jotka hoitavat oikeastaan itseään. He projisoivat potilaisiinsa sellaisia puolia itsestään, joita eivät voi hyväksyä, ja koettavat sitten vaikuttaa näihin potilaan kautta. Sitä kutsutaan projektiiviseksi identifikaatioksi.
He siis tarvitsevat potilaitaan oman sisäisen tasapainonsa ylläpitämiseen. Myös muu yhteiskunta tarvitsee mielenterveyspotilaita tai sellaisiksi leimattuja ihmisiä, samasta syystä. On mukavampaa kuin "hulluus" on itsen ulkopuolella.

Tästä voi johtua, jos joskus tuntuu siltä, kuten eräs tässä ketjussa mainitsi, että kun tulee parempaan kuntoon se ei olekaan ehkä sitä mitä odotettiin...

Lue lisää

Olen lukenut kyseisestä asiasta artikkeleita jonkin verran.

Kirjoitit, on mukavampaa kun " hulluus " on itsen ulkopuolella.
Toisaalta kun ajattelee, niin onhan se mielenkiintoista olla itsekin hulluna vastaanotolla tai keskustelemassa kaltaisensa kanssa.
Siihen mukaan vähän haastetta ja kyseenalaistamista, niin tilanne alkaa olla mukava.
Mielikuvitusta vielä mukaan tilanteeseen, niin kyllä lähtee....
Ajatuksena ainakin houkuttelevaa.

Anonyymi kirjoitti:

https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/ihmiset/paivi-rissanen-suljetun-osaston-entinen-toivoton-tapaus/

Skitsofreniadiagnoosin nuorena saanutta Päivi Rissasta pidettiin "toivottomana tapauksena" ja hankalana potilaana. Hän ei kuitenkaan luovuttanut vaan lopetti lääkkeet vähitellen ja kirjoitti väitöskirjan kokemuksistaan mielenterveysjärjestelmässä. Väitöskirjan nimi on Toivoton tapaus. Nykyisin hän toimii tutkijana.

Lue lisää

Hänethän oli diagnosoitu väärin, ei ollutkaan loppujen lopuksi skitsofreniaa.
Hyvä kuitenkin, sitkeys ja taistelutahto kyllä palkitaan.
Siinäkin nähtiin, että kaikki on mahdollista.

Anonyymi kirjoitti:

Olen lukenut kyseisestä asiasta artikkeleita jonkin verran.

Kirjoitit, on mukavampaa kun " hulluus " on itsen ulkopuolella.
Toisaalta kun ajattelee, niin onhan se mielenkiintoista olla itsekin hulluna vastaanotolla tai keskustelemassa kaltaisensa kanssa.
Siihen mukaan vähän haastetta ja kyseenalaistamista, niin tilanne alkaa olla mukava.
Mielikuvitusta vielä mukaan tilanteeseen, niin kyllä lähtee....
Ajatuksena ainakin houkuttelevaa.

Lue lisää

Claes Anderssonin kirja Hulluudestamme ja hulluudestanne kannattaa lukea.

Anonyymi kirjoitti:

Hänethän oli diagnosoitu väärin, ei ollutkaan loppujen lopuksi skitsofreniaa.
Hyvä kuitenkin, sitkeys ja taistelutahto kyllä palkitaan.
Siinäkin nähtiin, että kaikki on mahdollista.

Lue lisää

Päivi Rissasen diagnoosi oli aluksi skitsofrenia, myöhemmin sen tilalle tuli jokin muu, taisi olla joku traumakategorian diagnoosi, en muista tarkkaan. Mutta se ei ole oleellista. Nämä diagnoosinimikkeet ovat hyvin hämääviä. Tosiasiassa "skitsofreniankin" taustalla on traumatisoituminen.
Diagnoosinimikkeet ovat keino rajata ja leimata. Ne ovat siksi hyvin vaarallisia. Diagnoosit luovat sosiaalista eristyneisyyttä ja muokkaavat ihmisen identiteettiä negatiiviseen suuntaan. Herkkä ihminen - ja kuka tahansa - alkaa mukautua ympäristön odotuksiin. Mielestäni on rikos antaa ihmiselle skitsofreniadiagnoosi.

Päivi Rissasen tarina on hyvin tyypillinen, loppua lukuunottamatta. Harva jaksa ponnistaa niin kuin hän, siitä asemasta mihin hän joutui saatuaan skitsofreniadiagoosin ja jouduttuaan monivuotiseen lääkekierteeseen. Hän kertoo kirjassaan, että ratkaiseva apu löytyi hoitajasta, joka ymmärsi ja kannusti, ei säälitellyt eikä yrittänyt työntää potilaan rooliin.

Nykyään mt-hoidossa on aika vähän tilaisuuksia tiiviin ja tarpeeksi pitkäkestoisen hoitosuhteen luomiseen, keskusteluihin siis. "Hoito" on biologistista ja perustuu lääkkeisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Hänethän oli diagnosoitu väärin, ei ollutkaan loppujen lopuksi skitsofreniaa.
Hyvä kuitenkin, sitkeys ja taistelutahto kyllä palkitaan.
Siinäkin nähtiin, että kaikki on mahdollista.

Lue lisää

Skitsofrenia on oireyhtymä, jonka reliabiliteettia eli luotettavuutta arvioidaan sen perusteella, kuinka yhteneväisiä kliinikkojen arviot ovat saman potilaan samoista oireista. Skitsofreniaa ei voi mitata millään biomarkkerilla, eli se on ihmisen käyttäytymisen ja puheiden perusteella asetettu diagnoosi. Skitsofrenian kappa-arvo on realistisissa olosuhteissa noin 0.46. Tutkijoiden mukaan lääketieteellisten diagnoosien kappa-arvon pitäisi olla vähintään 0.6, jotta ne olisivat hyväksyttävän rajoissa. Tämä johtuu siitä, että lääketieteessä korostuu aika paljon sen arvioiminen, että mitä tapahtuu, kun annat virheellisen diagnoosin ihmiselle. Virheellinen diagnoosi voi johtaa ihmisen kuolemaan tai ennusteen merkittävään heikkenemiseen. Jos puolet diagnooseista on vääriä eli kliinikkojen arvioissa on liian paljon hajontaa, niin et voi mitenkään arvioida onko diagnoosi väärä vai oikea. Luotettavuus eli reliabiliteetti on liian heikko:

" For reliability of only 0.50 to 0.60, it must be understood that means that 40% to 50% of the data being analyzed are erroneous. When kappa values are below 0.60, the confidence intervals about the obtained kappa are sufficiently wide that one can surmise that about half the data may be incorrect (10). Clearly, statistical significance means little when so much error exists in the results being tested."

Suomeksi: " Reliabiliteetti 0.5-0.6 tarkoittaa, että 40 % - 50 % datasta on virheellistä. Kun kappa-arvot ovat alle 0.6, luottamusvälit ovat niin laajoja, että voidaan karkeasti yleistää, että noin puolet datasta on todennäköisesti virheellistä. On ilmeistä, että tilastollinen todennäköisyys (= todennäköisyys sille, että tulos johtuu sattumasta valitulla riskitasolla) ei merkitse mitään, jos näin paljon virhettä esiintyy testituloksissa".

DSM-V tautiluokituksen mukaan realistisissa olosuhteissa arvioituna skitsofrenian kappa-arvo on 0.46.

https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999

Suomeksi sanottuna Päivi Rissanen ei ollut yhtään sen enempää väärin diagnosoitu kuin kukaan muukaan skitsofreenikko. Skitsofreniadiagnoosin huono ennuste johtuu sen tautologisuudesta -skitsofreniadiagnoosi annetaan yleensä ihmisille, joilla on historiansa perusteella todennäköistä, että psykoosi uusiutuu ja toimintakyky ei parane merkittävästi. Historia ennustaa monia asioita paljon paremmin, kuin mikään oirepohjainen diagnoosi, joita psykiatrit lätkivät potilailleen. Historia ennustaa elämässä yleensäkin todella paljon. Ihmiset toistavat virheitään ja onnistumisiaan, ihmiset toistavat itseään. Se on rakennettu ihmisen hermostoon, että sama toistuu, koska rutiinit vähentävän energiankulutusta ja lisäävät enustettavuutta. Jotkut toimivat kuitenkin vastoin psykiatrien tulkitsemaan menneisyyttä, ja toipuvat yllättävän hyvin suhteessa tilastolliseen keskiarvoon. Tämä antaa vaikutelman, että ennuste ei ole ollut onnistunut ja diagnoosi on väärä, vaikka tosiasiassa psykiatrien diagnostiset välineet ovat varsin epäluotettavia ilman ajallistakaan ulottuvuutta, kun sitä mitataan oireyhtymän tasolla eli oireiden tasolla. Menneisyys on ainoa väline, jolla psykiatrit voivat parantaa potilailleen antamiensa diagnoosien ennustavaliditeettia, ja sitä skitsofreenikoilla yleensä on enemmän kuin muilla psykoosipotilailla. Se ei ole diagnoosien ansiota, vaan inhimillisen käyttäytymisen.

Kirjoitus 16.01 2022. 22:40
Tunnistettu trollikirjoitukseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitus 16.01 2022. 22:40
Tunnistettu trollikirjoitukseksi.

WLAN tappaa heikkolahjaiset. Kännykkäsäteily vie lisääntymiskyvyn. Trollaa keskenmenos kanssa!

Anonyymi kirjoitti:

WLAN tappaa heikkolahjaiset. Kännykkäsäteily vie lisääntymiskyvyn. Trollaa keskenmenos kanssa!

Rahoitu nyt. Jätä köyhät kiistelemään nuansseista