Minulla ei ole ketään jolle puhua, niin kirjoitan tänne. Tää menee varmaan kuuroille korville tai tulee pelkkää paskaa niskaan, mutta haluan vuodattaa tuskani jonnekkin.
Tuskin tätä kukaan lukee..Olen niin särkynyt. masentunut, rikki vuotanut..
Minut aina jätetään.
oma syyni kai..Minä en ole täydellinen. Olen täynnä vikoja ja menneiden draamoja, jotka välillä tuo heikkouteni esiin.
Olen kuitenkin ihminen joka kaipaa rakkautta, hellyyttä ,huomioo ja luottamusta että toinen ei jätä, vaikka mikä olisi, vaikka mikä tulisi..
En ole koskaan pettänyt yhtäkään kumppaniani, se on hyvä puoleni. Tarpeeni rakkauteen ja hellyyteen on niin suuret, että jossain vaiheessa mies sitten aina ahdistuu kun takerrun liikaa. Minulla kun ei ole muuta elämää kuin se mies jonka kanssa olen. Ei ystäviä, eikä muutakaan sosiaalista elämää kuin työni, sen jälkeen olen yksin.
Kaipaan rakkautta, yhdessä tekemistä, kosketusta, sitä tunnetta että olen jollekkin tärkeä ja minua rakastetaan. Sama kaava toistuu aina. Aluksi on ihanaa ja tarpeeni tältä osin täyttyy, olen onnellinen ja rakastunut, luon pohjaa yhteiselle tulevaisuudelle ja sitten PAM! se tapahtuu, mies alkaa ottaa etäisyyttä, kuherruskuukaudet on ohi ja en saa tarpeilleni enää vastiketta. Alan panikoitua ja tarkertua enempi, se ajaa miehen pois lopulta. Haluan vain olla ME jonkun kanssa ja jakaa vapaa-aikani miehen kanssa. Yhdessä ollaan. En ole sosiaalinen ihminen, enkä kaipaa kaverilaumaa, vaan miestä elämääni.
Minä olen siihen syyllinen, myönnän sen. Pitäisi antaa tilaa ja miehen olla myös enempi kavereiden kanssa, eikä takertua häneen. Olen yrittänyt kaikki terapiat ja saada naispuolisia ystäviä, jotta en takerru mieheen. Pitäisi luovuttaa ja olla ikuisesti vaan yksin, mutta mitä sitten teen? minulla on suuri sydän ja suuret tunteet. Kaipaan kosketusta, rakastelua, romantiikkaa, yhdessä tekemistä, oman pesän rakentamista, arkea yhdessä, että joku jonka kanssa käydä kaupassa, tehdä ruokaa, katsoa sohvalla elokuvia, herätä aamuun yhdessä, puhua, jakaa ajatuksia, suunnitelmia yhdessä että mitä kivaa tehdään vkl:na tai lomilla. En ole kylmä nainen, vaan minulta saa todella paljon rakkautta ja huomioo, liikaakin..
Minä menetin juuri elämäni suurimman rakkauden, mitä en ole eläissäni kokenut. Kaikki on täydellistä yhden vuoden ajan. Olin niin onnellinen, mutta sitten se taas tapahtui. Mieheltä tuli yhä vähemmän viestejä ja puheet yhteisestä tulevaisuudesta lähti pois, panikoiduin taas. Takerruin ja olin valmis mihin vaan ettei hän jättäisi, mutta hän halusi erota, koska olen mikä olen. Hän oli sosiaalisempi kuin minä, halusi enempi vapautta ja erillään oloa. Ymmärrän sen täysin. Yritin antaa sitä hänelle, mutta jo erillään olo parikin päivää oli tuskaa..Sitten kun alkaa se itsenäistymisvaihe niin minun huono puoleni tulee esiin..se on se syy miksi miehet ei jaksa minua. Vaadin liikaa, kun haluan vain olla mieheni kanssa ja että hän on minun kanssani. Voidaan yhdessä tavata muitakin ihmisiä, tottakai!, mutta en haluan samalla olla mieheni lähellä, kyljessä kiinni, pussailla, eikä niin että minä olen ilmaa kun muita on paikalla.
Nyt saan sitä paskaa niskaan ja odotan jo sättimistä tällä palstalla. Minä olen kuitenkin mikä olen, enkä jaksa enää yrittää muuttaa itseäni. Olen kuluttanut siihen yritykseen jo vuosikausia, eikä ole aika myöntää, mitkä on tarpeeni ja mitä haluan.
Ei, se ei ole tavaraa, ei lahjoja, ei omaisuutta, ei mitään muuta kuin huomioo, rakkautta ja sitä ettei jätetä. Ei aina jätetä!
Nyt kerään särkyneet sydämen palaset maasta yksi kerrallaan, kun olen saanut sydämen kuntoon, minun täytyy todella miettiä, että uskallanko antaa sitä enää kellekkään rikottavaksi. Miksei joku ihana mies voi vaan rakastaa minua, tälläistä heikkoa ja haurasta. Pitäis olla vaan yksin mutta...se on niin mustaa ja synkkää..
Ehkä löydän tällä kirjoituksella jonkun toisen ihmisen jolla on sama tarve kuin minulla. En tunne yhtäkään ihmistä jolla niin suuri hellyyden tarve kuin minulla. Yleensä parit elää yhdessä ja erikseen parisuhteissa. En ole tavannut ketään paria joka vuosienkin päästä haluaa olla yhdessä lähes kaiken vapaa-ajan. Onko sellaista olemassakaan? Minun haaveissa on nyt ja aina, eikä se muutu. Ehkä joskus löydän miehen , joka on yhtä erakko kuin minä, se rakastaa minua ja antaa mitä tarvitsen ja minä voin antaa hänelle mitä hän tarvitsee. Lämpimän sydämen ja paljon rakkautta, yhdessä oloa, nauttien elämästä toistemme kanssa, kokien ihania asioita yhdessä, saada upeita muistoja yhdessä, tehdä kaikki hullua ja lapsellista yhdessä. Haluan saada mieheni jakamattoman huomion ja minä annan sitä hänelle, joka päivä, myös ne hetken kun ollaan erillään esim töiden takia, minä lähetän kyllä rakkausviestejä. Nyt voitte aloittaa sen tylytyksen..olkaa hyvä..
aina jätetään
41
2057
Vastaukset
Ei toisen sydäntä passaa soimata, se on mikä on ja niin se kuuluu ollakin.
Mietin, että tietyiltä osin itse tunnen samoin, en kaipaa kavereita niinkään, vaan sitä tiettyä ihmistä elämääni, jonka kanssa olla ja tehdä. Usein yhdessä, toisinaan erillään, mutta hieman tosiaan erakkomaisesti ylipäänsä.
Samalla mietin, että olen aina kaivannut suhteissani selkeää erillisyyttäkin, mahdollisuutta olla samassa tilassa yksin, omien mielenkiinnonkohteiden parissa. Sitä kautta mietin, että onko rakkautesi useimmille liian ylitsevuotavaa? Ettei se jätä tilaa omalle olemiselle?- Anonyymi
uskon että huomion haluni ja rakkauden tarve on on liian ylitse vuotavaa, myönnän sen. En vaan ole löytänyt sitä nappulaa, jolla saan sen pois päältä. Haluan aloittaa aamut yhdessä, pussaten lähteä töihin, töissä ollessani lähetän yleensä viestin, että kaipaan tai rakastan, en kokoajan, mutta huomioin toisen niin, sitten ootan että pääsen töistä ja voidaan olla yhdessä. Haluan päivän aikana usein halailla, pussailla, rutistaa ja vaikka kutitella, sitten kun päivä on ohi, mennään yhdessä sänkyyn, ehkä rakastellaan tai sitten vaan ollaan sylikkäin. Moni mies alkaa kaipaa omaa tilaa ja sitä että en kokoajan lääpi. En tiiä miten saisin tarvetta koskettaa hiljennettyä. Haluan kulkea käsikädessä kylillä myös..Saan voimani siitä kun saan rakastaa ja mies rakastaa minua takaisin. Se on kauneinta tässä kylmässä maailmassa.
tottakai omaakin tilaa tarvitaan. Itse vaivun välillä kirjoittaan tai maalaamaan jotain ja mies saa tehdä omia juttujaan, mutta kunhan ollaan samassa tilassa tai talossa. Eikä niin ettei nähdä koko päivän aikana. Anonyymi kirjoitti:
uskon että huomion haluni ja rakkauden tarve on on liian ylitse vuotavaa, myönnän sen. En vaan ole löytänyt sitä nappulaa, jolla saan sen pois päältä. Haluan aloittaa aamut yhdessä, pussaten lähteä töihin, töissä ollessani lähetän yleensä viestin, että kaipaan tai rakastan, en kokoajan, mutta huomioin toisen niin, sitten ootan että pääsen töistä ja voidaan olla yhdessä. Haluan päivän aikana usein halailla, pussailla, rutistaa ja vaikka kutitella, sitten kun päivä on ohi, mennään yhdessä sänkyyn, ehkä rakastellaan tai sitten vaan ollaan sylikkäin. Moni mies alkaa kaipaa omaa tilaa ja sitä että en kokoajan lääpi. En tiiä miten saisin tarvetta koskettaa hiljennettyä. Haluan kulkea käsikädessä kylillä myös..Saan voimani siitä kun saan rakastaa ja mies rakastaa minua takaisin. Se on kauneinta tässä kylmässä maailmassa.
tottakai omaakin tilaa tarvitaan. Itse vaivun välillä kirjoittaan tai maalaamaan jotain ja mies saa tehdä omia juttujaan, mutta kunhan ollaan samassa tilassa tai talossa. Eikä niin ettei nähdä koko päivän aikana.Voipi olla. Jotenkin tuntuisi, että tarpeesi saada kosketusta, läheisyyttä, kuulua yhteen on jotenkin huomattavan suuri, jostain syystä. Tähän puoleen itsessäsi voisit koittaa tutustua paremmin, et kahlitaksesi sitä, vaan ymmärtääksesi sitä paremmin.
Voin joiltain osin samaistua mainitaasi miesten tilan tarpeesta ja mietin, että itselleni usein riitti vähempi koskettelu, kun tiesi toisen olevan siinä jossain, lähellä. Se oleminen lähellä riitti, monasti riitti sekin, että toinen on ilmaissut olevansa minulle, kumppanini.
Tosin myönnän toisaalta osittain olleeni (olevani) kaltaisesi, tiettyjä romanttisia eleitä tuli toistettua rutiininomaisesti joka päivä.
Älä vielä luovuta rakkauden suhteen, elämä on todella ihmeellinen ja yllättävä.
- Anonyymi
Huijui! Olipa pitkä avutuminen. :I Alun luin ja ihan järkevältä vaikutat, joten en ymmärrä miksi sinulle käy noin.
- Anonyymi
Minusta taas tuollainen takertuminen ei vaikuta ollenkaan järkevältä!
Ap voisi kysyä itseltään, että oletko lainkaan tuntenut kumppaneitasi vai oletko "rakastunut" vain itse luomaasi romanttiseen mielikuvaan siitä, millaisia heidän tulisi olla? Jotkut ovat rakastuneita rakkauteen, eikä ihmiseen ja siinä kuplassa kuvittelevat sitä sitten todelliseksi rakkaudeksi.
- Anonyymi
Oli niin pitkä trollaus, etteen jaksanut lukea loppuun. Ehkä pääset joskus mies dumppaavan jonkun, mutta epäilen
- Anonyymi
Sitä sinä aina toitota, trollausta, mikä sinun pointtisi on?
Olet varmaan elämääsi kyllästynyt, petetty, unohdettu luuseri
ja kateellinen kaikille jotka ovat kokeneet rakkautta.
Katso nyt itseäsi peiliin ja toivo universuumilta itsellesi muutosta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitä sinä aina toitota, trollausta, mikä sinun pointtisi on?
Olet varmaan elämääsi kyllästynyt, petetty, unohdettu luuseri
ja kateellinen kaikille jotka ovat kokeneet rakkautta.
Katso nyt itseäsi peiliin ja toivo universuumilta itsellesi muutosta.Hyvä mies, katso aina kulloisenkin trollauksesi konteksti ennen kun aloitat väsyneen ränttisi.
- Anonyymi
Hyvin jäsennelty ja hyvin olet itseäsi tulkinnut. Toivon sydämeni pohjasta että löydät elämäsi rakkauden. Toivon myös että löytäisit nais kavereita. Kaverit ja ystävät ovat elämän suola ja kantavat myös läpi vaikeiden aikojen.
Kaikkea hyvää elämääsi.- Anonyymi
kiitos <3 Yritän kovasti löytää naisystäviä.
Kaikkea hyvää myös sinulle. - Anonyymi
Ehkä likka aliarvioi ja kontroiloi itseän suhtessa? Etenee puheissa pariutumista yhteen muttoa?En usko aloiteen tekijässä mitään vikaa! On vaan ollut huono säkä, kohdannut väärän laisia ihmisiä ja heti hullantunnut,rakastunut.Eikä näe varotus merkkejä toinen vaan pitää leluna!Toki tilaa pitää antaa,Koko ajan ei viestitelyä kyselyjä missä olet,koska tavataan? miehelle tulle ahdistusta toi haluaa mut sitoa vankilaan.Ulkopuolisena on vaikea sanoa muuta kuin OLET VAIN KOHDANUT VÄRÄNLAISIA MIEHIÄ.EI SINUSSA VIKAA OLE!ÄLÄ LUOVUTA.lOPETA ITSE SÄÄLI JA ITSESI RUOSKIMINEN!
- Anonyymi
Olen myös hyvin hellyyden kipeä ihminen. Ymmärrän tunteesi hyvin. Ihminen on monesti itse itsensä pahin vihollinen ja vastustaja. Pelkäät niin paljon menettämistä että taistelet kynsin hampain pitääksesi kiinni.Toivon että seuraava mies on enemmän kaltaisesi. Sekä yritä löytää muutakin kuin se mies. Vaikka ihan mikä tahansa muu harrastus.
- Anonyymi
Miksi et enää kirjoita Jormasta? Ei näitä sun pitkiä sepustuksia jaksa kukaan lukea!! :D
- Anonyymi
Kenelle sinä kulloinkin luulet palstan trollien perusteella vastaavasi- aina samalle vai? Sellaista se on kun on yksinkertainen vaikka sisälukutaitoa😉 Edes tuota jormahöpinää et provoksi osaa erottaa ja ylpeänä siinä hekumoit hölmöydelläsi. Voi elämä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kenelle sinä kulloinkin luulet palstan trollien perusteella vastaavasi- aina samalle vai? Sellaista se on kun on yksinkertainen vaikka sisälukutaitoa😉 Edes tuota jormahöpinää et provoksi osaa erottaa ja ylpeänä siinä hekumoit hölmöydelläsi. Voi elämä
No voi elämä itsellesi!!
Ottiko noin koville kun sinut tunnistetaan samaksi satusedäksi. Ei Jormastoorien kirjoittaja muuta ole kuin satusetä, joka tykkää raapustella tänne mielikuvitustarinoita aamusta yömyöhään ja itseasiassa läpi yönkin kun katsoo julkaisuaikoja.
Minua se ei häiritse kun voin jättää avautumiset väliin, mutta kunhan nyt vain mainitsin yhtäläisyyden yltiöpäiselle kirjoitamisen tarpeelle.
Miksi ihmeessä sinä voit reagoida noin voimakkaasti yksittäisen kirjoittajan mielipiteelle???? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No voi elämä itsellesi!!
Ottiko noin koville kun sinut tunnistetaan samaksi satusedäksi. Ei Jormastoorien kirjoittaja muuta ole kuin satusetä, joka tykkää raapustella tänne mielikuvitustarinoita aamusta yömyöhään ja itseasiassa läpi yönkin kun katsoo julkaisuaikoja.
Minua se ei häiritse kun voin jättää avautumiset väliin, mutta kunhan nyt vain mainitsin yhtäläisyyden yltiöpäiselle kirjoitamisen tarpeelle.
Miksi ihmeessä sinä voit reagoida noin voimakkaasti yksittäisen kirjoittajan mielipiteelle????Kyllä minä tiedän, että se on satusetä joka esittää aamut ja illat ja kyllä, yötkin naista netissä ja välillä miehiä myös, hyvä kun ymmärrät hänen kaavansa. Vaikutti siltä, että asia ei ole niin ja koska kaikki ei tätä ymmärrä, vaan ottaa juttunsa tosissaan, niin ilkeilin ja meni selvästi väärään osoitteeseen. Nostan käden pystyyn virheen merkiksi. Pahoittelut.
- Anonyymi
Tuossa näen aika paljon samaa kuin itsessäni. Olen tosin mies. Erakkoluonteinen ja semisti introvertti. On vain yksi hyvä ystävä ja hänkin asustelee tunnin päässä. En jaksa semmoisia hyvän päivän tuttuja, jos heidän kanssaan ei ole mitään yhteistäkään. Viihdyn kotona enimmäkseen ja ulkona luonnossa kävellen.
Onhan se vaikea löytää samantapaista ihmistä. Vielä kun nörtittelen ja katselen leffoja vapaalla. Sekä jotain opiskelua ja satunnaista askartelua sekä piirtelyä. Varustettuna kierolla huumorilla ja pohdiskelen isoja asioita, niin on aika nolla mahikset löytää kiva nainen. Toiset pitää luuserina ja toiset taas liian osaavaisena ja hyvänä. Niin mitäpä siinä sitten mahdat.
Tykkään myös hellyydestä ja lähellä olosta sekä yhdessä tekemisestä. Mutta sitä omaa aikaakin pitää olla vaikka kumpikin kotona hyvin viihtyisi. Ettei ihan 24/7 ole kiinni toisessa. Jos haluaa vaikka lukea jotain, niin antaa sen lukurauhan esimerkiksi.
Kun en tiedä asuinpaikkaasi tai mitään muutakaan sinusta niin: Toivottavasti löydät itsellesi sopivan miehen. 👍 Sekä hyvää kevään odottelua. 😊 - Anonyymi
Mikä siinäkin on ettei riittävän samankaltaista koskaan kohtaa. Sellaista jonka kanssa voisi sujua.
- Anonyymi
Samaa olen minäkin miettinyt. Onko itse niin erilainen, kun samanhenkistä miestä ei vain löydy tai jos löytyy, on muita esteitä tiellä. Terveisin eräs nainen.
- Anonyymi
kiitos kaikille asiallisille vastauksille. Olen lukenut niistä jokaisen. Tää auttaa jo kun voi ees jonnekkin avautua. Oon miettinyt nyt että ennen seuraavaa suhdeyritystä, minun täytyy olla hetken aikaa yksin ja etsiä itseni. Ehkä siten saan pitää miehen pidempään kun ei takerru häneen. Vaikeeta tulee olemaan. Nään joka puolella pariskuntia. Rakastuneita. Miten ne on onnistunut?
- Anonyymi
Hellyydentarve ihmisillä vaihtelee. Toiset janoavat sitä ja toiset puolestaan karttavat sitä. Hellyys ja toisen huomioiminen liittyy muuhunkin kuin seksiin. Surullista jos toinen osapuoli parisuhteessa tuntee jäävänsä vaille riittävää hellyyttä ja koskettelua, ja toinen puolestaan kokee hellyydenosoitukset liian imeläksi, jopa ahdistavaksi. Onnellisuus muodostuu monesta osatekijästä, eikä vähiten siitä tunteeko itsensä arvostetuksi ja rakastetuksi, ja pystyykö vastaamaan toisen tarpeisiin.
- Anonyymi
Toivottavasti löydät samalla aaltopituudella olevan henkilön, joka vastaa tarpeitasi, eikä koe tukehtuvansa rakkaudenosoituksiisi. Kaikkea hyvää sinulle rakkauden saralla!
- Anonyymi
Hyvin sinä satusetä aloittajana jaksat pitää tätäkin ketjua pinnalla
- Anonyymi
Tunnistan joitakin samoja takertuvaisia piirteitä itsestäni (menneistä suhteista)..
Minulla läheisyyden kaipuuseen ja hylätyksi tulemisen pelkoon liittyi omaan kelpaavuuteeni kohdistuva epäilys, pelko etten ole riittävän hyvä toiselle, pelko että olen vääränlainen.
Yritin monessa suhteessa olla toiselle mieliksi, hyvä ja parempi, sellainen että minua ei jätettäisi.
Nykyään, tehtyäni paljon itsetutkiskelua ja -analyysiä, olen vihdoin hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen.
Tunnistan ja osaan kertoa ääneen kumppanilleni millainen minä olen, mitä haluan, mitä tarvitsen, mitkä ovat heikkouteni, kipukohtani, pelkoni, ja ennen kaikkea: miten toivon itseäni kohdeltavan.
Olen huomannut, että kun kohtaan itseni arvostavasti ja kunnioittavasti, lempeästi, teen niin myös läheisilleni. Hyväksyn heidän tarpeensa ja heikkoutensa, aivan kuten hyväksyn omani.
Näin tehdessäni saan vastakaikua käytökselleni. Minut hyväksytään kaikkine vikoineni päivineen, kunhan vain jaksan yrittää parhaani joka päivä suhteessamme. Eli puhun, kuuntelen, annan tilaa ja aikaa, mutta myös vaadin sitä, mitä itse kaipaan.
Minulle myös käänteentekevä oivallus on ollut tajuta, etten voi kahlita toista, tai pakottaa ketään rakastamaan, haluamaan minua tai hyväksymään tarpeitani. Tunteita ei voi pakottaa. Rakkaus on minulle tunteena sallivaa, ei ikinä kahlitsevaa tai rajoittavaa. Olen vapaa rakastamaan kumppaniani, mutta jos sitä tunnetta puristetaan väkisin minusta, lähden pois.
Rakkautta ei saa pakottaa. Jos kumppanini sanoisi jonain päivänä ettei rakasta minua enää, minun täytyisi vain antaa hänen mennä. Vaikka se sattuisi miten.
Et voi vaikuttaa kenenkään toisen päätöksiin, tunteisiin tai ajatuksiin.
Omiisi taas voit, niihin sinulla on kaikki valta.
Keskity siis ja työstä ajatusmaailmaasi. Olet kaiken tarjoamasi rakkauden arvoinen, kanavoi tuota rakkautta myös itseäsi kohden. Kaikkea hyvää, ja onnea!- Anonyymi
ihanasti kirjoitettu. Kiitos! Minä yritän kovasti tätä riippuvuus ja läheisyystarve ongelmaa työstää..olen miettinyt, että mikä menee pieleen. Olen huomannut saman kaavan toiston. Aluksi on ihanaa, saan paljon huomioo, kehuja, rakkautta ja läheitsyyttä, olen rakastunut ja onnellinen, sitten mies alkaa ottaa etäisyyttä ja ei ole enää sitä mitä alussa ja minä panikoidun, pelkään menettäväni sen kaiken, saan kilareita ja teen kaikkee muutakin, että mies huomaisi minut, eikä katoaisi, kai haluan varmistaa kaikella että hän yhä rakastaa ja jää, no, tämä ajaaa miehen vaan kauemmaksi minusta, ei tälläistä rippuvaa hullua kukaan jaksa. Olen työstänyt asiaa päässäni ja mietin, että en pakota enää ketään rakastaa ja hyväksyy minua, vaan sen pitäisi tulla luonnostaan. Miehellä pitäisi ehkä olla samat tarpeet kuin minulla, jos vaikka baari ja kaverit tai työ ajaa parisuhteen ohi, niin mies ei ole minua varten. Minä en ole sellainen nainen, joka odottaa yksin kotona että koska miehellä ois aikaa minulle. Mies taas ei halua naista joka kitisee kokoajan yhdessä olon perään ja on riippuvainen, joten olen aina löytänyt väärän miehen??...En tiedä onko teoria ees järkevä..en tiiä
- Anonyymi
Moi, täällä mies, jonka puoliso tarvitsi "omaa tilaa" yhtäkkiä niin paljon, että jouduin muuttamaan pois kotoamme 20 vuoden jälkeen.
Olen aloittajan kaltainen läheisyyden suhteen, kaipaan romanttista rakkautta, tiivistä yhdessäoloa, kahden aikuisen symbioosia.
Toki molemmilla saa olla omat kaverinsa ja elämänsä, tietenkin, en ole mustasukkainen enkä sairaalloisen omistushaluinen.
Mutta pidän suunnattomasti läheisyydestä, pussailusta, halaamisesta, arjen ja juhlan jakamisesta.
Sellaista suhdetta olen hakenut koko elämäni ja sellaiseen pyrkinyt, mutta tässä viimeisimmässä huomaan olleeni itsepetokseni uhri - minä halusin, toinen ei.
No, nyt muutamaa kuukautta myöhemmin olen vähitellen hyväksynyt sen, että kaikki on ohitse. Jäljellä on omaisuuden jako ja lasten asioiden selvittäminen (kolme lasta, pienin tokaluokkalainen ja isoin menee lukioon).
Yritän etsiä itselleni uuden puolison, ihmisen, joka oikeasti haluaa olla lähellä ja jolle parisuhde on oikeasti sitä, että jaetaan elämä, tunteet ja jopa kehot toistensa kanssa.
Ehkä löydän sellaisen ihmisen - huonommassa tapauksessa en.
Vaikea sanoa, kristallipalloa kun en omista...- Anonyymi
on ihanaa kuulla, että on miehiäkin jolla sama läheisyyden tarve kuin minulla. En tiedä onko se yhtä voimakas kuin naisella tai onko edes sukupuolella väliä. Valitettavasti minä olen mustasukkainen ja omistushaluinen miehestäni. Olen kaiken maailman terapiat käynyt että pääsen siitä eroon, mutta tuloksetta. Turha enää yrittää. Ois vaan niin ihanaa kun ois samaan aikaan paras kaveri ja rakas, tehtäis ihan kaikki yhdessä. En osaa olla ihmisten kanssa niin minulle riittäisi vaan se yksi rakas. Erakkoluonne. mutta yksinäinen.
En uskalla uudestaan yrittää suhdetta vähään aikan. Täytyy ensin toipua erosta ja saada jotenkin itsensä taas kasaan. jotenkin....
- Anonyymi
Pakonomainen ripustautuminen tukehduttaa kaiken ja kaikki. Sinut itsesi ensiksi.
On niin helppoa kohdistaa kaikki energia ja mielenkiinto vain yhteen ihmiseen jonka on saanut koukkunsa.
Vaatii vähän enemmän energiaa hankkia itseellen muitakin kiinostuksen kohteita!
Mutta tuossa energiasi käyttö palkitaan moninkertaisesti. Nyt sinulla on jotain muutakin jakamista kuin vain oma sydämesi (tärkeä, mutta ei tarpeeksi tärkeä!) - informaatiota muistakin oppimisitasi ja kiinnostuksistasi.
Joten, mitähän jos käyttäisit aikasi uusiin asioihin, tutustuisit erilaisiin ihmisiin, voisitte jakaa samoja harrastuksia. Nyt sinusta ei muodostuisi enää riippakiveä "vuoden tutustumisen jälkeen" vaan sinulla olisi partneri jonka kanssa voit jakaa kiinnostuksia muiltakin areenoilta kuin vain jatkuvaa yhdessäolon kyhnäämistä.
Katsos, se kun tulee tapahtumaan ilman kerjäämistä automaattisesti kun VALITSET juuri sinulle sopivan oikean seuralaisen ja harrastukset, mielenkiinon kohteet!- Anonyymi
niin..totta tuokin.Rakastan maalaamista ja taidetta, se voisi olla hyvä aloitus..ehkä joku taiteilija voisi olla hyvä mies minulle..mutta entä jos hänkään ei tarvii läheisyyttä niin paljoo kun minä.. ihanne kuva ois että yhdessä maalattaisiin illat, kumpikin omassa tilassaan, mutta päivän päätteeksi hän tulisi kanssani sänkyyn ja katselemme silmiin toisia. Ehkä se voisi toimia.
Mutta nyt palaan todellisuuteen ja olen hetken aikaa yksin. Ehkä alan taas maalata ja piirään rakkauden kun muuten en sitä mistään saa.. Anonyymi kirjoitti:
niin..totta tuokin.Rakastan maalaamista ja taidetta, se voisi olla hyvä aloitus..ehkä joku taiteilija voisi olla hyvä mies minulle..mutta entä jos hänkään ei tarvii läheisyyttä niin paljoo kun minä.. ihanne kuva ois että yhdessä maalattaisiin illat, kumpikin omassa tilassaan, mutta päivän päätteeksi hän tulisi kanssani sänkyyn ja katselemme silmiin toisia. Ehkä se voisi toimia.
Mutta nyt palaan todellisuuteen ja olen hetken aikaa yksin. Ehkä alan taas maalata ja piirään rakkauden kun muuten en sitä mistään saa..Olen tuo mies pari viestiä ylempää. Rekisteröin nimimerkin (vanha, vuosia vuosia sitten luomani katosi aikanaan jonnekin).
Maalaisitko tunteesi tauluun - haluaisin nähdä sen?
Kertoisitko tunteistasi - minkä värisiä ne ovat, miltä ne tuoksuvat? Onko tunteillasi ääni, muttei välttämättä tarvitse sanoja?
Värit ja tuoksut voivat olla enemmän kuin mitkään sanat....
Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia tunteista, rikkoutuneista unelmista, rakkaudesta?- Anonyymi
MiesLinnunradalta kirjoitti:
Olen tuo mies pari viestiä ylempää. Rekisteröin nimimerkin (vanha, vuosia vuosia sitten luomani katosi aikanaan jonnekin).
Maalaisitko tunteesi tauluun - haluaisin nähdä sen?
Kertoisitko tunteistasi - minkä värisiä ne ovat, miltä ne tuoksuvat? Onko tunteillasi ääni, muttei välttämättä tarvitse sanoja?
Värit ja tuoksut voivat olla enemmän kuin mitkään sanat....
Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia tunteista, rikkoutuneista unelmista, rakkaudesta?mies linnunradalta. En tiedä vielä. Yleensä se tapahtuu niin että istun maalieni kanssa ja kankaan lattialla ja sitten alkaa tapahtuu. sitä ennen pitää odotella luomistilaa. Se ei tule pakottamalla. Musikki soi aina taustalla. klassinen tai piano, ei lauluääniä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
niin..totta tuokin.Rakastan maalaamista ja taidetta, se voisi olla hyvä aloitus..ehkä joku taiteilija voisi olla hyvä mies minulle..mutta entä jos hänkään ei tarvii läheisyyttä niin paljoo kun minä.. ihanne kuva ois että yhdessä maalattaisiin illat, kumpikin omassa tilassaan, mutta päivän päätteeksi hän tulisi kanssani sänkyyn ja katselemme silmiin toisia. Ehkä se voisi toimia.
Mutta nyt palaan todellisuuteen ja olen hetken aikaa yksin. Ehkä alan taas maalata ja piirään rakkauden kun muuten en sitä mistään saa..Miksi et mene maalauskursseille ( niitä kun tarjotaan joka puolella ympäri Suomea ja ovat lähes ilmaisia!!) Tapaisisit siellä muita ihmisiä ja oppisit lisää.
Kirjottaudu vesivärikurssille, oljyvärikurssille, pastellekurssille!
Tuossa sinulle on kolmena päivänä viikossa muunkin kiinnostuksen kohde kuin "kyhnätä jonkun kimpussa"
Lakkaa jauhamasta tuota samaa kyhnäämisepisodia ja hanki itsellesi muuta ajateltavaa.
Kun aivosi raikastuvat, aivan varmasti mielenkiintosi herää tapaamaan rakastettavia ja älykkäitä ihmisiä.
Tuota odotellessa, hanki kissa jota voit pitää sylissä Mutkumullaonkissaallegia.... joo joo mutku mutku mutku
- Anonyymi
Huh huh kun ahdistaa jo tuon vuodatuksen lukeminen! Tulee mieleen, että onkohan sinulla epävakaa persoonallisuushäiriö sekä läheisriippuvuus? Ei tuollaisessa ole mielestäni kyse rakkaudesta, enkä yhtään ihmettele, jos miehet häipyvät. Itse en kestäisi tuollaista takertumista lainkaan, vaan tuntisin tukehtuvani. Ja olen nainen. Terveeseen suhteeseen vaaditaan kaksi itsenäistä, omilla jaloillaan seisomaan kykenevää ihmistä.
- Anonyymi
Paljon on suhteita jotka perustuvat valtaan ja käskytykseen.On eräänlainen työnjako.Jos tunnepuoli ei kohtaa on ero välttämätön.Sillä tarkoitan sitä että elää voi yhdessä mutta tunne-elämä on muualla - unelmissa.Ihminen elää ikäänkuin kaksoiselämää.On onnellinen muiden onnesta vaikka ei omastaan pysty nauttimaan.
- Anonyymi
itseasiassa olen miettinyt juuri noita kahta vaihtoehtoa.
- Anonyymi
Kuulostat ihan mun eksältä... Ei voinut olla yksin ja aina piti viettää aikaa hänen kanssaan eikä saanu olla juuri omaa elämää ja menoja ilman häntä. Koitin olla hyvä mies ja olin hänen kanssaan aina ja otin huomioon ihan kaikessa mutta lopulta mikään ei hänelle riittänyt joten oli pakko lähteä. Jotenkin se hänen rakkaus jääny mieleen koska se oli sellaista että sen vain tunsi joka ikinen hetki minkä hänen kanssaan vietin hän oli onnellinen. Välillä ikävöin sellaista suhdetta mutta ymmärrän että en halua olla sellaisen ihmisen kanssa joka ei kykene olemaan yksin hetkeäkään
- Anonyymi
Hei Voinko tutustua sinuun
- Anonyymi
Hei Aina Voinko tutustua sinuun
- Anonyymi
Joo, suoleen
- Anonyymi
Toistat jatkuvasti olevasi ei täydellinen, heikko ja hauras. Tukeaksesi tuota luuloa /uskomusta sinä , sen sijaan että tiedostaisit olevasi Luojan luoma yksilo jolla on kaikki oikeudet valita kumppani jota sinä - aivan niin - sinä ! voit tukea, sinä tarkoituksella vain vaadit "Kainaloa johon käpertyä, hellyyttä ja 24/7/12 yhteen liimautumista" .
Kukaan ei jaksa tuollaista, kuten olet kerta toisensa jälkeen saanut huomata.
Mitähän jos nousisit tuosta itsesäälin mudasta .
Viitsi nähdä vaivaa hankkia itsellesi mieluisaa tekemistä (sitä kutsutaan harrastukseksi), keskitä osa energiaasi ja aikaasi muuhun kuin valitukseen
"minä, poloinen minä, minä aaaaaaaaaaaina jätetyksi tullut reppana".
Kukaan ei jaksa kuulla eikä kokea tuota.
Anna itsellesi tilaa hengittää ja suo se toisellekin!
Tuo jo yksistään auttaa asettamaan palaset niille kuuluville kohdilleen. - Anonyymi
Vihdoin olen löytänyt kohtalontoverin! Itse olen ihan samanlainen. Miehen seura on parasta mitä tiedän, sillä hänen kanssaan voi tehdä samoja asioita kuin kenen tahansa muunkin kanssa, mutta myös sellaisia asioita, joita ei voi tehdä muiden kanssa.
En ymmärrä, miksi tällainen ominaisuus nähdään aina vikana, joka pitäisi hoitaa pois. Vain se, mikä on ilmeisesti yleisempää, on sallittua ja tervettä, vaikka geenit ja kokemukset meistä muokkaavat sellaisia kuin olemme, toisista erilaisia kuin muista. Kaikki eivät vain tarvitse muuta seuraa, jotkut eivät tarvitse seuraa ollenkaan, toiset tarvitsevat jatkuvasti seuraa. Siis - meitä on erilaisia.
Onko se niin väärin, jos haluaa paljon hellyyttä? Missä menee raja, ja kuka sen määrittelee? Onko valtavirralla oikeus päättää rajat kaikille?
Pitääkö itsensä pakottaa kiinnostumaan muista asioista, olemaan yksin tai muiden seurassa, jos siitä ei kokeilunkaan jälkeen ole kiinnostunut?
Jos on tekemässä muuta, mutta silti haluaisi vain mieluummin kumppanin seuraan, pystymättä nauttimaan sen hetkisestä tilanteesta.
Parasta olisi tietenkin löytää toinen samanlainen, mutta taitaa olla harvassa. Yksi, mitä olen miettinyt, on polyamorinen suhde. Jos voisi toteuttaa suurta hellyydentarvettaan useamman ihmisen kanssa. Muut saisivat pitää tarvitsemiaan taukoja, kun itsellä olisi aina joku, jonka kanssa hellitellä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 605957
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap243764Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2302053Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei261810- 951256
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna311249Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel2981049Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee54990Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.76919Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35868