Kuinka moni alistuu ja tottelee

En osaa kuinka moni. Aika moni niin tekee. Ehkä se osittain johtuu siitä, että se kupin ottaminen ei ole varsinaisesti terveellistä kenellekään.

Minäkin ensimmäisessä avioliitossa valitsin usein pienemmän pahan tien ja tottelin, vaikka minun alkoholin ottaminen ei ollutkaan koskaan ongelma.

Jos siitä joutuisi sanomaan todennäköisesti se olisi muodostumassa ongelmaksi ja toinen kärsii siitä. Harvemmin muuten tulee tekemisiin puututtua.

En katselisi sellaista miestä, jonka juomisista joutuisin määräämään. Näkisin silloin kyseessä olevan joko alkoholismi tai äiti-lapsimies -suhde, joista kumpikaan vaihtoehto ei ole houkutteleva.

Vaimoni ei ole näiden vuosikymmenten aikana kertaakaan vaatinut minulta mitään.
Mitä mieltä olisit jos - -?
Joskus olen ajatellut, että olisi mukavaa jos - -?
Jne.
Olemme olleet vuosikaudet keväät ja syksyt Espanjan asunnollamme.
Siellä vaimoni on joskus ilmaissut toivomuksensa, että lounaan voisi valmistaa selvin päin.
Päiväni aloitus klo 9:n tienoissa maitokahvilla ja tukevalla brandy annoksella on luonnollista eikä hyväntuulisuus iltapäivällä tehdessäni safkaa merkitse, että olisin päihtynyt suomalaiskansallisessa mielessä.

Työelämän 12 viimeistä vuotta meni siten, että olin viikot muualla ja kotiutuessani perjantaisin alkuillasta kävelin suoraan kaapille. Niinä vuosina en tehnyt kotona mitään. Vaimoni ei sanonut yhtä moitteen sanaa ei edes toivomusmuodossa.

Kun muistaa sen premissin, että parisuhde on kahden kauppa, periaatteessa vain sopimus, että tiettyjen asioiden vallitessa olemme onnellisesti yhdessä Me, niin totta hitossa moni mies alistuu. Jos se tärpätin kittaaminen on niiden sopimusehtojen ulkopuolella, niin vaihtoehdot on sopimuksen purkaminen tai sopimusehtoihin alistuminen. Kannattaa siis miettiä, millaisen sopimuksen alkujaankin sopii, etenkin jos mielii vetää tinneriä useamminkin.

No se on ihan miehen vika, jos kynnysmatoksi rupeaa, samoin myös naisen, jos hän miehen kynnysmatoksi rupeaa. Kumpiakin löytyy ja usein heillä on joku marttyyrikompleksi taustalla.

JOs miehestä tulee ääliö humalassa tai muuten vain rasittava, on ihan oikein, että siitä nalkuttaa!

Itse rajoitan juomistani puolison käyttäytymisen vuoksi ja herättää kahtiajakoisia tunteita itsessäni:
Alussa ryypättiin ja pidettiin hauskaa ihan kahdestaankin tai kaveriporukalla. Minä olen humalassa hänenkin mukaan hauska, korkeintaan itselleni vaarallinen.
Hän puolestaan päätyy usein itkemään jonkun olkapäätä vasten ja pitää minulle mykkäkoulua kun juo tarpeeksi.
Nykyään ei yhtä olutta viitsi edes yksistään ottaa kun vetää herneet siitäkin, voi olla montakin päivää puhumatta, joka on yleisesti jo perseestä ja lapsiperheessä vielä haastavaa.
Alkoholin kulutus on 0-3 olutta viikossa, kun molemmat ottaa. Se on aina mukava yhteinen rentoutumishetki.
Toisaalta tämä on ihan OK - terveellisempi elämäntapa ja tavallaan ajattelen mitä sillä alkoholilla loppupeleissä tekee. Se on loppupeleissä vaan mukava tapa, ei välttämättömyys kun ei kuitenkaan mikään ongelmakuluttaja ole.
Toisaalta mietin miksi en vaan ota konjakkipulloa kouraan jos siltä tuntuu - josta aidosti nautin maun vuoksi. Johtunee siitä mykkäkoulusta mikä siitä seuraa..

Ei tarvitse pyytää lupaa. Valkkaan jo alunperin miehen, joka ihan omasta tahdostaan ei juuri kipottele. Jos tahtoo alkaa kipotella niin aina voi erota.

Tehkää kirjallinen sopimus koko parisuhteesta ja tarkistakaa sitä tarvittaessa ainakin kerran vuodessa.

Minulle riitti kun lapsuudessa katteli samassa kerrostalossa asuvan alkkiksen vaimon elämää. Niiden perheessä vaimon ja lasten paikka oli paljon alempana kuin niiden koiran.
Sitä kun siinä muutaman vuoden katteli ja kuunteli, niin päähän vahvistui ajatus, että sellaista elämää en omaan kotiini halua ikinä. Eikä ole tarvinnut katsella, valitsin täysraittiin puolison.

En pyydä lupaa naisilta (kuin muiltakaan) mihinkään asiaan. Muista en tiedä eikä heidän asiat minulle kuulu.