Tiedättekö sen tunteen, kun

Ok. Mun äiti vertaa mua kaverinsa poikaan joka ei ainakaan äitini saamien tietojen mukaan oikein muuta tee ku opiskelee jotai tietokonejuttuja. Mä en ole mitenkään laiska, en todellakaan, mutta en myöskään jatkuvasti opiskele. Mun tavoite on päästä yläaste kunnialla läpi ja sen jälkeen opiskella ammatti jolla tulee toimeen (tällä hetkellä mielessä esim kiinteistöhuolto ja putkia la) ja mä harrastan myös liikuntaharrastuksia ja vietän vapaa-aikaa kavereiden kanssa.

Äidin mielestä mä en saisi tehdä mitään muuta kuin opiskella vaan kaikki tällainen "hyödytön" ajankäyttö pitäisi aloittaa vasta kun on jokin ydininsinöörin paperit kourassa.

Kertoisitko miten sun äiti tai isä on sua painostanut tms? On kiva tietää et ei oo ainut jonka vanhemmat on tällaisia🙂


Ap

Anonyymi kirjoitti:

Ok. Mun äiti vertaa mua kaverinsa poikaan joka ei ainakaan äitini saamien tietojen mukaan oikein muuta tee ku opiskelee jotai tietokonejuttuja. Mä en ole mitenkään laiska, en todellakaan, mutta en myöskään jatkuvasti opiskele. Mun tavoite on päästä yläaste kunnialla läpi ja sen jälkeen opiskella ammatti jolla tulee toimeen (tällä hetkellä mielessä esim kiinteistöhuolto ja putkia la) ja mä harrastan myös liikuntaharrastuksia ja vietän vapaa-aikaa kavereiden kanssa.

Äidin mielestä mä en saisi tehdä mitään muuta kuin opiskella vaan kaikki tällainen "hyödytön" ajankäyttö pitäisi aloittaa vasta kun on jokin ydininsinöörin paperit kourassa.

Kertoisitko miten sun äiti tai isä on sua painostanut tms? On kiva tietää et ei oo ainut jonka vanhemmat on tällaisia🙂


Ap

Lue lisää

Mun äiti oli aina sitä mieltä että ainakaan viikolla ei pitäisi tehdä mitään muuta kuin opiskella. Ei olisi saanut tavata kavereita tai katsoa telkkaria ollenkaan vaan 8 tunnin koulupäivän jälkeen olisi pitänyt opiskella loppu päivä nukkumaan menoon saakka.

Yleensäkään elämästä ei olisi saanut nauttia lainkaan. Äitini mukaan nuoruus on vain valmistautumista aikuisuuteen. Aikuisena voi sitten nauttia elämästä. Nuorena ei pitäisi ollenkaan nauttia elämästä tai tehdä mitään hauskaa tavata ketään tai tanssia tai laulaa tai nauraa.

Välillä lukiossa sain mielenterveydellisiä ongelmia kun yritin tosi kovassa lukiossa saada hyvät arvosanat. Se teki äitini onnelliseksi nähdä että minulla oli paha olo opiakelutaakan alla. Se jos hymyilin ja nauroin teki äitini vihaiseksi. Koska nuorena ei toisiaan olisi saanut nauttia elämästä lainkaan. Minulla olisi vaan pitänyt olla paha olo koko ajan niin äitini olisi ollut onnellinen onnettomuudestani.

Ennen totaalista romahdusta tajusin että minun pitää itse tunnistaa voimavarani ja se mitä elämältä haluan. Vanhempia ei pidä kuunnella eikä ketään muutakaan joka tyrkyttää subjektiivista kantaansa toisten asioihin.

Sen jälkeen minusta tuli onnellinen ja äitini alkoi vihata minua. Pidin hauskaa lukiossa ja sen jälkeen. Tapasin ystäviä seurustelin juhlin ja sain elämäni parhaat muistot. Päädyin keskinkertaisen ylppäritodistuksen kanssa ammattikouluun lukiopohjaiselle linjalle. Nyt olen keski tuloinen ja onnellinen ihminen jonka elämässä on tasapaino ja joka tuntee itsensä.

Äitini on jo myöntänyt olleensa väärässä monesta asiasta. Olemme hyvissä väleissä. Olen antanut anteeksi. Hän oli monilla tavoilla hyväkin äiti vaikka teki virheitä. Hän sentään välitti jollain tasolla toisin kun monen kaverin vanhemmat joita ei edes koskaan kiinnostanut muu kuin omat asiansa

Anonyymi kirjoitti:

Mun äiti oli aina sitä mieltä että ainakaan viikolla ei pitäisi tehdä mitään muuta kuin opiskella. Ei olisi saanut tavata kavereita tai katsoa telkkaria ollenkaan vaan 8 tunnin koulupäivän jälkeen olisi pitänyt opiskella loppu päivä nukkumaan menoon saakka.

Yleensäkään elämästä ei olisi saanut nauttia lainkaan. Äitini mukaan nuoruus on vain valmistautumista aikuisuuteen. Aikuisena voi sitten nauttia elämästä. Nuorena ei pitäisi ollenkaan nauttia elämästä tai tehdä mitään hauskaa tavata ketään tai tanssia tai laulaa tai nauraa.

Välillä lukiossa sain mielenterveydellisiä ongelmia kun yritin tosi kovassa lukiossa saada hyvät arvosanat. Se teki äitini onnelliseksi nähdä että minulla oli paha olo opiakelutaakan alla. Se jos hymyilin ja nauroin teki äitini vihaiseksi. Koska nuorena ei toisiaan olisi saanut nauttia elämästä lainkaan. Minulla olisi vaan pitänyt olla paha olo koko ajan niin äitini olisi ollut onnellinen onnettomuudestani.

Ennen totaalista romahdusta tajusin että minun pitää itse tunnistaa voimavarani ja se mitä elämältä haluan. Vanhempia ei pidä kuunnella eikä ketään muutakaan joka tyrkyttää subjektiivista kantaansa toisten asioihin.

Sen jälkeen minusta tuli onnellinen ja äitini alkoi vihata minua. Pidin hauskaa lukiossa ja sen jälkeen. Tapasin ystäviä seurustelin juhlin ja sain elämäni parhaat muistot. Päädyin keskinkertaisen ylppäritodistuksen kanssa ammattikouluun lukiopohjaiselle linjalle. Nyt olen keski tuloinen ja onnellinen ihminen jonka elämässä on tasapaino ja joka tuntee itsensä.

Äitini on jo myöntänyt olleensa väärässä monesta asiasta. Olemme hyvissä väleissä. Olen antanut anteeksi. Hän oli monilla tavoilla hyväkin äiti vaikka teki virheitä. Hän sentään välitti jollain tasolla toisin kun monen kaverin vanhemmat joita ei edes koskaan kiinnostanut muu kuin omat asiansa

Lue lisää

Joo. Mun äiti ei ny ihan noin ankara ole, mutta aina kun mä oon kuullut hänen puhuvan tän kaverinsa kanssa niin hän puhuu siitä kuinka mä oon jossain "luuhaamassa", "lorvimassa", tai "laiskottelemassa" riippuen olenko ulkona vai huoneessani. Jos saan hyvän arvosanan kokeista niin äiti mainitsee (tietysti) siitä kaverilleen mutta heti perään lisää kuinka retuperällä mun kouluasiat on.

Tähän sellainen tieto, että mun kokeiden arvosanat ovat usmt 7-10 välimaastossa, myöhästymisiä tai poissaoloja ei ole ja opettaja aina on kehunut minun tottelevaisuutta ja asiallisuutta oppitunneilla ja muutenkin koko yläaste o sujunut hyvin.

Hän myös kovasti on kritisoinut mun suunnitelmia harjoitella kiinteistöhuoltoon ja on itse sitämieltä, että siisti sisätyö sopisi mulle. Hän odottaa minun kouluttautuvan joksikin tietotekniikan asiantuntijaksi eikä todellakaan talkkariksi tai muuksi joka on tekemisissä "likaisten" asioiden parissa.

Itsellä kiinnostus tietotekniikaan (jonka tärkeyttä en kuitenkaan kyseenalaista) sitä luokkaa, että en mitään oppeja kyllä saisi edes muistiin ja jos alalle kouluttautuisin niin todennäköisesti kyllästyisin työhön aika nopeasti ja alkaisin elämään työttömyystuilla jonkin tekaistun vamman turvin.

Anonyymi kirjoitti:

Joo. Mun äiti ei ny ihan noin ankara ole, mutta aina kun mä oon kuullut hänen puhuvan tän kaverinsa kanssa niin hän puhuu siitä kuinka mä oon jossain "luuhaamassa", "lorvimassa", tai "laiskottelemassa" riippuen olenko ulkona vai huoneessani. Jos saan hyvän arvosanan kokeista niin äiti mainitsee (tietysti) siitä kaverilleen mutta heti perään lisää kuinka retuperällä mun kouluasiat on.

Tähän sellainen tieto, että mun kokeiden arvosanat ovat usmt 7-10 välimaastossa, myöhästymisiä tai poissaoloja ei ole ja opettaja aina on kehunut minun tottelevaisuutta ja asiallisuutta oppitunneilla ja muutenkin koko yläaste o sujunut hyvin.

Hän myös kovasti on kritisoinut mun suunnitelmia harjoitella kiinteistöhuoltoon ja on itse sitämieltä, että siisti sisätyö sopisi mulle. Hän odottaa minun kouluttautuvan joksikin tietotekniikan asiantuntijaksi eikä todellakaan talkkariksi tai muuksi joka on tekemisissä "likaisten" asioiden parissa.

Itsellä kiinnostus tietotekniikaan (jonka tärkeyttä en kuitenkaan kyseenalaista) sitä luokkaa, että en mitään oppeja kyllä saisi edes muistiin ja jos alalle kouluttautuisin niin todennäköisesti kyllästyisin työhön aika nopeasti ja alkaisin elämään työttömyystuilla jonkin tekaistun vamman turvin.

Lue lisää

Olet varmasti oikeassa.

Minä itse asiassa lukion jälkeen menin opiskelemaan AMK insinööriksi kun sillon sitä suositeltiin kaikille 20 vuotta sitten. Vihasin sitä opiskelua ja jätin kesken.

Sitten tein vain töitä kunnes opiskelin ammattikoulussa ja sen jälkeen etenin työstä toiseen aina paremmin palkattuun saman alan työhön. Nyt mulla menee tosi hyvin. Löysin lopulta todella hyvän työpaikan ja tienaan mukavasti.

Kadun vain sitä etten tehnyt omia ratkaisuja jo teininä. Jos en olisi yrittänyt vähääkään täyttää muiden odotuksia niin olisin voinut elää tätä omaa hyvää elämääni jo aikaisemmin.

Anonyymi kirjoitti:

Mun äiti oli aina sitä mieltä että ainakaan viikolla ei pitäisi tehdä mitään muuta kuin opiskella. Ei olisi saanut tavata kavereita tai katsoa telkkaria ollenkaan vaan 8 tunnin koulupäivän jälkeen olisi pitänyt opiskella loppu päivä nukkumaan menoon saakka.

Yleensäkään elämästä ei olisi saanut nauttia lainkaan. Äitini mukaan nuoruus on vain valmistautumista aikuisuuteen. Aikuisena voi sitten nauttia elämästä. Nuorena ei pitäisi ollenkaan nauttia elämästä tai tehdä mitään hauskaa tavata ketään tai tanssia tai laulaa tai nauraa.

Välillä lukiossa sain mielenterveydellisiä ongelmia kun yritin tosi kovassa lukiossa saada hyvät arvosanat. Se teki äitini onnelliseksi nähdä että minulla oli paha olo opiakelutaakan alla. Se jos hymyilin ja nauroin teki äitini vihaiseksi. Koska nuorena ei toisiaan olisi saanut nauttia elämästä lainkaan. Minulla olisi vaan pitänyt olla paha olo koko ajan niin äitini olisi ollut onnellinen onnettomuudestani.

Ennen totaalista romahdusta tajusin että minun pitää itse tunnistaa voimavarani ja se mitä elämältä haluan. Vanhempia ei pidä kuunnella eikä ketään muutakaan joka tyrkyttää subjektiivista kantaansa toisten asioihin.

Sen jälkeen minusta tuli onnellinen ja äitini alkoi vihata minua. Pidin hauskaa lukiossa ja sen jälkeen. Tapasin ystäviä seurustelin juhlin ja sain elämäni parhaat muistot. Päädyin keskinkertaisen ylppäritodistuksen kanssa ammattikouluun lukiopohjaiselle linjalle. Nyt olen keski tuloinen ja onnellinen ihminen jonka elämässä on tasapaino ja joka tuntee itsensä.

Äitini on jo myöntänyt olleensa väärässä monesta asiasta. Olemme hyvissä väleissä. Olen antanut anteeksi. Hän oli monilla tavoilla hyväkin äiti vaikka teki virheitä. Hän sentään välitti jollain tasolla toisin kun monen kaverin vanhemmat joita ei edes koskaan kiinnostanut muu kuin omat asiansa

Lue lisää

"Ennen totaalista romahdusta tajusin että minun pitää itse tunnistaa voimavarani ja se mitä elämältä haluan. Vanhempia ei pidä kuunnella liikaa..."

Tämän ku nuoret ymmärtäisivät ajoissa, ettei kenenkään mielipiteet saa vaikuttaa liikaa omaan elämään.... ei kavereiden sanomiset eikä vanhempien. Niin elämä olisi paljon paljon helpompaa. Ole omana itsenäsi !

Ei ainakaan mun äiti oo mun mielestä huono äiti vaan olen iloinen ja kiitollinen siitä, että hän välittää ja on aina välittänyt minusta ja varmasti tavallaan ajattelee mun parasta, mutta tämä painostaminen ja kavereille kovaan ääneen mollaaminen ei ole oikea tapa osoittaa tätä välittämistä. Olen esittänyt suunnitelmani hänelle suoraan ja selkeästi ja hän esitti tekoiloisen oloisena hyväksyvänsä tämän ja olevansa onnellinen siitä että mulla on suunta elämälleni ja jopa lopetti hetkeksi suorasanainen painostamisen tietokonealaan, mutta tämä kaverin pojan kehuminen mulle muuttui sietämättömän yleiseksi koska hän uskoo minunkin kiinnostuvan jos hän tarpeeksi kauan kertoo kuinka suuret palkat ja paljon töitä ATK alalla on.

Toi oli paras kommentti! Eiköhän mee viesti perille tolla taktiikalla :D