Huono äitipuoli

Anonyymi

Minua harmittaa oma käytökseni tai mieli, miten sen nyt muotoilisi. Asun avoliitossa miehen kanssa jolla lapsia edellisestä suhteestaan. Ennen kuin tapasin mieheni, ei minulla ollut hirveästi kokemusta lapsista. Lapsia kyllä on aina löytynyt suvusta ja myöhemmällä iällä muutama myös ystäväpiiristä, mutta en ole ikinä osannut toimia tai puhua lasten kanssa, joten olen aina parhaani mukaan vältellyt näitä lapsia esim. juhlissa jne.

Tietenkin olin tietoinen suhteemme alusta asti että miehelläni on lapsia, ja että he jotenkin olisivat mukana elämässämme, mutta en todellakaan osannut varautua mitenkään siihen mitä kaikkea tämä oikeasti tarkoittaisi. Ajattelin että ehkä opin paremmin olemaan lasten kanssa tämän suhteen myötä ja että varmasti tilanne olisi täysin eri kun on oman miehen lapsia.

En koe itseäni äitipuolena, enkä sellainen halua ollakaan. En halua jäädä yksin lasten kanssa missään tilanteessa, koska menen täysin lukkoon ja koko kroppani on jossain hälytystilassa, enkä uskalla katsoa lapsia edes silmiin etteivät he vain odottaisi minun sanovan jotain. Lapset ovat täällä vain joka toinen viikonloppu, mutta kaikki lomat ja pidemmät vapaat.

Kun ystäväni löysi uuden miehen ja he muuttivat yhteen, tämä uusi mies otti hänen lapsensa todella hienosti huomioon. He asuvat yhdessä, ja mies katsoo lasten perään kun ystäväni on töissä tai jos hän haluaa lähteä ulos kavereiden kanssa. Hän osallistuu kaikkeen, kuin toinen vanhempi, ja olen aina ihaillut tätä suuresti. Samalla itselleni tulee aivan törkeän paha mieli siitä, etten minä osaa olla samalla tavalla mieheni lasten kanssa.

Totuus vain on se että olen yrittänyt, olen yrittänyt olla positiivisin mielin ennen kuin lapset saapuvat, yrittänyt ajatella että kyllä minä pystyn tähän, psyykannut itseäni pärjäämään tilanteissa.
Mutta totuus on silti vain se, että stressaan lasten seuraava tuloa lähes siitä asti kun lähtevät, mitä lähemmäs heidän saapumistaan päästään sitä enemmän stressaan. Stressaan niin että voin ihan järkyttävän huonosti niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Tää aiheuttaa mulle pahimpina stressi hetkinä todella voimakkaitakin vatsavaivoja, laukaisee migreenin joka usein iskee lasten ollessa täällä, kun pitää aamusta iltaan esittää jotain mitä ei ole. Koen kaikkien lomieni ja pitkien viikonloppujen olevan pilalla lasten takia kun en saa ikinä tehdä mitään omaa tai nauttia vapaistani. Kun stressi lasten tulosta iskee pahana, mietin pääni puhki että miten voisin sairastua niin etteivät lapset voisi tulla, mihin voisin lähteä ettei tarvitse olla paikalla kun lapset ovat täällä... En tiedä enää mitä tehdä, olemme kuitenkin asuneet yhdessä lähes kolme vuotta ja jos en tänä aikana ole hänen lapsiinsa tottunut tai oppinut pärjäämään heidän kanssaan, niin eipä se tule tapahtumaankaan. Ekstra stressinä nyt on alkanut tulemaan pelko siitä kun lapset kasvavat. Tähän mennessä lapset ovat pääsääntöisesti pitemmillä lomillaan kuten kesä- ja talvilomillaan yleensä isovanhempiensa luona arkipäivät, silloin kun me tai mieheni on töissä. Meillä siis enimmäkseen lomat aina eri aikaan. Mutta nyt kummatkin lapset ovat jo kouluikäisiä, eivätkä he tarvi jatkuvaa vahtimista. Pelottaa että onko pian edessä se, etteivät enää haluaa isovanhemmille hoitoon, kun pärjäävät kotonakin vaikka isä töissä ja sitten joutuisin kaikki lomani viettämään ihan täysipäiväisesti heidän seurassaan.

12

583

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Miksi rikoit toisten perheen? Ja täällä ollaan heti itkemässä, kun tuollasta konnaa ei kukaan näe. Hyvä et näät ittesi. Se siitä saa kun rikkoo toisten pehreeeh.

      Et sinä ole mikään äiti puolikas, olet perheenrikkoja suttura, isän laastari kun ex vaimo heitti sen pellolle.

      Kummallista kun luulet eett omit miehen ja tämän lapset ja talon ja auton ja jopa eks vaimonkin, huh huh.
      EI KANNATA RIKOKA JA ALKAA HEITÄ HAUKKUUN! hauku ensin itsesi ja mieti mitä teit? Rikoit pehreen, rikoit lapset rikoit eks vaimon ja sinä vaan porskutat. HÄPEE KONNA.

      • Anonyymi

        HHAHHAAAAAAA.... ÄITIPUOLELLA?Mikä on puolikas äiti? Jalat vai kädet???? Ei kellään ole äiti puolta, sellasta ei ole.
        Lapsilla on äiti eikä puolikasta. Kuka on tämä puoikas, joku siivooja joka kuvittelee asuvansa lasten kotona ilmaiseksi. Heh... voi teitä puolikkaita ihmisiä, mullakin on autopuoli koira puoli, Miksi olette niin katkeria että kuvittelette olevansa muuta kuin kokki tai siivooja miehen elämässä. Lapsethan sairastuu jos puolikas ihminen ntulee taloon pakosti.

        Mullakin on autopuoli, koirapuoli, lamppu puoli, jääkaappipuoli.... heheheeee


    • Anonyymi

      Niin, ehkä nyt opit ettei toisten perheisiin kajota. Toivottavasti ymmärrät että sinun pitää etsiä oma mies jolla ei ole perhettä, et voi nappaa kenenkäänm miestä ja sitten täällä juoruta hänen asioistaan! Aika raukkamaista ja järkyttävää.
      Kumma ettei noille ole rangiastuksia keksitty jotka juoruaa toisten asioita ja vie perhreen miehen. Opetelkaa naikkoset kunnioittamaan muita ja ajattelemaanm itä teet?????

      • Anonyymi

        HHAHHAAAAAAA.... ÄITIPUOLELLA?Mikä on puolikas äiti? Jalat vai kädet???? Ei kellään ole äiti puolta, sellasta ei ole.
        Lapsilla on äiti eikä puolikasta. Kuka on tämä puoikas, joku siivooja joka kuvittelee asuvansa lasten kotona ilmaiseksi. Heh... voi teitä puolikkaita ihmisiä, mullakin on autopuoli koira puoli, Miksi olette niin katkeria että kuvittelette olevansa muuta kuin kokki tai siivooja miehen elämässä. Lapsethan sairastuu jos puolikas ihminen ntulee taloon pakosti.


    • Anonyymi

      Olen ollut hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Koin asiasta todella huonoa omaatuntoa, mutta totuus vain on se, että kaikki me olemme erilaisia, jokainen meistä on yksilö. Jotkut kokevat lamaannuttavaa pelkoa muiden edessä puhumisesta, toiset elävät sille, jotkut ovat ujoja tai introverttejä ja toiset ovat parhaimmillaan muiden seurassa huomion keskipisteenä. Aivan samalla tavalla jotkut rakastavat lapsia, viihtyvät heidän seurassaan ja osaavat käsitellä näitä upeasti ja jotkut taas eivät pidä lapsista tai omaa minkäänlaisia kommunikointi taitoja lasten kanssa.

      Oma tilanteeni ratkesi lopulta vain erolla. Yritimme hetken aikaa asua erillään, mutta aina kun tuli tilanne että emme ehtineet näkemään tai tuli jotain muutoksia yhteisiin suunnitelmiimme niin mieheni syytti minua, että tämäkään ei olisi ongelma jos asuisimme vielä yhdessä. Hän ei vain suostunut näkemään sitä että samat ongelmat oli yhdessä asuessammekin, suunnitelmiin tuli aina muutoksia hänen lastensa takia ja silloin kun lapset eivät olleet meillä, käytti hän kaiken vapaa aikansa omiin menoihinsa. Mutta silloin hänen ei vain tarvinnut uhrata aikaansa minuun tai tehdä mitään yhdessä kanssani koska mehän asuimme jo yhdessä ja se ilmeisesti riitti. Joten erosimme sitten lopulta kokonaan.

      Ennen kuin otin erilleen muuton puheeksi mieheni kanssa, niin koin huonoa omaatuntoa lähinnä siksi, koska en halunnut mieheni kuvittelevan ettei hänellä olisi enää oikeutta onneen tai uuteen parisuhteeseen vain siksi koska hän oli vasten tahtoaan joutunut isäksi. Hän ei siis koskaan ollut halunnut lapsia, mutta eksä oli hankkiutunut kahteen kertaan "vahingossa" raskaaksi ja mieheni kantoi vastuunsa vaikka häntä olikin huijattu. Mieheni kärsi siis muutenkin tilanteestaan ja tuntui hirveältä jättää hänet sellaisen asian vuoksi jota hän ei itsekään halunnut. Lopulta kuitenkin tajusin, että en minä voi jäädä kärsimään ja luopua omasta elämästäni sen takia ettei hän vain kärsisi enempää. Joskus on vain ajateltava itseään, koska ei kukaan muukaan sinun onneasi rakenna. Mieti ennemmin niin päin, että jos sinulla on jatkuvasti huono olo niin fyysisesti kuin psyykkisesti, niin kyllä siinä ennen pitkään kärsii itsesi lisäksi myös ympäristösi.

      Vaikka rakastinkin miestäni, ja ero teki kipeää, niin koen silti että ero oli oikea ratkaisu. Nyt kokemusta rikkaampana tiedän, etten toista kertaa ryhdy suhteeseen miehen kanssa jolla on lapsia ennestään, nyt voin myös heti perustella fiksusti deitti kumppanille miksen halua suhdetta jos hänellä on lapsia. Tai jos se ihan hirveä rakkaus nyt iskisi jotain miestä kohtaan jolla niitä lapsia olisi, niin selittäisin silti tilanteeni etten ole lapsi ihminen, enkä miksikään äitipuoleksi ole ryhtymässä ja yhteen en muuta niin kauan kuin lapset asuvat kotona tai käy viikonloppu ja loma vierailuilla. Jos mies hyväksyy sen että erillään asutaan kunnes lapset on 18, ja etten halua osallistua mihinkään heidän perhe menoihin tai olla siellä samaan aikaan lasten kanssa niin sitten asia olisi ihan eri. Ymmärtäisin täysin jos tuo ei miehelle sopisi, mutta sitten suhde saisi olla siinä. Jokaisella meistä saa ja pitää olla omat rajat, eikä niiden kiinni pitämisessä ole mitään väärää.

    • Anonyymi

      Itse olen myös kokenut vastaavan tilanteen, mutta hiukan eri kaavalla. Suosittelen eroamaan ja etsimään puolison joka on myös lapseton.

      Minun tilanne oli se että mieheni ex vaimo käytti lapsia lyömäaseena ja kiristyskeinona. Häiriköi meidän perhe-elämää kaikin tavoin. Ex vaimo oli itse pettänyt ja lähtenyt vieraan miehen matkaan, mutta halusi silti pilata mieheni ja minun perhe-elämän sekä maineen. Minulla on myös lapsia, mutta lasten isä kuollut.

      Lopulta 7 vuoden taistelun ja häiriköinnin jälkeen miehen ja lasten välit katkesivat kokonaan. Valitettavaa sanoa mutta en ole tästä ollenkaan pahoillani. Mutta jos jotain tekisin toisin niin en olisi alkuunkaan jäänyt katselemaan miehen, exän ja lapsien sairasta perhekuviota.

    • Anonyymi

      oo meil kans miehen eks eukko on ollu raskaana vaan kun ite halusi, mies ei koskaan halunnu kakaroita, vihaa niitä. Kumma että eksä yksi halusi, ja nyt vaatii elareita kaikista. Miesanoin miehelle että valia siitä ettei sun tarvi maksaa elareita kun ei halunnt lapsia, Rahastus on se millä eksä niitä teki. Ei sillon pitäisi elareita maksaa. Onneks ei käy miellä, ei jaksettas kumpakaan kakaroita. Mulla on kolme ja ne on ihania, ovat asumassa täällä ja se riittää, meiskin tykkää mun lapsista kun asuvat täällä, missämuualla.

      Kauheet kun aattelee et joku tekee tahallaaan lapsia ja sitten pakottaa maksaan elareita. Ikinä en voisi pakottaa miestä tykkää lapsista, tai ainakaan makaa elareita jos ei haluu. Mielle se on iso menetys, kun menee elareita. Nekin rahat olisi meillä tärkeitä kun om mun lapset täällä ja itse olen työtön.

      • Anonyymi

        HHAHHAAAAAAA.... ÄITIPUOLELLA?Mikä on puolikas äiti? Jalat vai kädet???? Ei kellään ole äiti puolta, sellasta ei ole.
        Lapsilla on äiti eikä puolikasta. Kuka on tämä puoikas, joku siivooja joka kuvittelee asuvansa lasten kotona ilmaiseksi. Heh... voi teitä puolikkaita ihmisiä, mullakin on autopuoli koira puoli, Miksi olette niin katkeria että kuvittelette olevansa muuta kuin kokki tai siivooja miehen elämässä. Lapsethan sairastuu jos puolikas ihminen ntulee taloon pakosti.


    • Anonyymi

      Hei. Josko lähdet siitä ajatuksesta, mikä sinua stressaa puolison lapsissa? Lapset ovat siitä jänniä, että huomaavat, jos aikuinen ei ole ok heidän seurassaan.
      Voisitko perehtyä hiukan senikäisten lasten juttuihin, kuin puolisosi lapset ovat, siihen lasten maailmaan: se on erilainen kuin aikuisen maailma.
      Ilmeisesti lapset ovat hyväksyneet sinut osaksi perhettä, ja niin olisi sinunkin hyväksyttävä se että miehelläsi on omia rakkaita lapsia. He ovat osa miehesi elämää joka tapauksessa, oletpa sinä kuvioissa tai päätät lähteä.
      Leikki-ikäisten lasten tarpeet jo tiedät: ruokaa, rakkautta, vähän rajoja. Kun lapset alkavat päästä murrosikään,tulee muutoksia väkisinkin. Hakevat silloin rajojaan, ja omaa aikuisuuttaan.
      Jos jo nyt on vaikeaa, mitä se sitten on? Kun sinunkin on silloin seisottava jämäkän lempeästi sanojesi takana, kun asetatte kotiintuloaikoja. Loukkaamatta lasta pidätte vähän kuria käytökseen, annatte siimaa rahankäyttöön yms.
      Mikä on se asia mikä sinua lapsissa vierastuttaa? Itse asiassa jokainen meistä nykyään aikuisista, on ollut lapsi itsekin joskus.
      Sekin voisi sinua auttaa, että muistelet oman lapsuusaikasi elämää, millaista se oli, niin saisit käsityksen puolisosi lasten maailmasta.

    • Anonyymi

      Minkä hele,,,,,etin takia tuollaiseen suhteeseen olet ajautunut ? Äijä joka ei ole entisessäkään suhteessa onnistunut ei onnistu ikinä .

      • Anonyymi

        "Äijä joka ei ole entisessäkään suhteessa onnistunut ei onnistu ikinä ."

        No eikös kaikki jotka on joskus eronnut edellisestä kumppanistaan ole epäonnistuneet suhteessaan? Eihän se tarkoita että kun on kerran yksi suhde kariutunut niin uutta ei voi solmia koska kun edellinen ei onnistunut niin ei sitten seuraavakaan voi onnistua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Äijä joka ei ole entisessäkään suhteessa onnistunut ei onnistu ikinä ."

        No eikös kaikki jotka on joskus eronnut edellisestä kumppanistaan ole epäonnistuneet suhteessaan? Eihän se tarkoita että kun on kerran yksi suhde kariutunut niin uutta ei voi solmia koska kun edellinen ei onnistunut niin ei sitten seuraavakaan voi onnistua.

        Niinpä, ja epäonnistumisesta ottaa opikseen, ei tee samoja virheitä uudestaan.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ässät feikki ero

      Stefanhan se siellä Sonjan ja Sofian juhannus kuvien taustalla. Kaksi tyhmää naista ja vielä tyhmempi mies. Oliko tämä ero vain epätoivoinen yritys sa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      112
      2624
    2. En haluaisi uskoa että miehet ajattelee vain munallaan,

      mutta taas sain olla väärässä. Eli.. törmäsin männäviikolla puolituttuun mieheen työmatkalla. Hän kertoi, että viettäisi juhannusta minun kotikaupun
      Sinkut
      407
      1855
    3. Miksi vanhat äijät

      Luulee, että nuori nainen haluaisi niiden homeista munaa? Saati että joku nuori nainen pitäisi heistä muuten? Voi reppanat. Jos sulla on paljon rahaa,
      Sinkut
      153
      1732
    4. Somalisulhanen syö Sara Siepin suosiota

      Ei kelvannut Sara Sieppi enää kummankaan iltapäivälehden juhannustytöksi. muutenkin tykkäysmäärät näyttävät laskeneen ja ilmeisesti myös Saran seuraa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      81
      1416
    5. Ärsyttävimpiä ihmistyyppejä

      Itselleni yksi ärsyttävimmistä ihmistyypeistä on takertujat. Sellaiset, joille on kohtelias, ei tuomitse heitä niin kuin monet muut tuomitsee jne. Ärs
      Sinkut
      218
      1373
    6. 58
      1007
    7. Kuulispas se oikea

      henkilö mun anteeksipyynnön tään. Tajuis, että tämä aloitus oli just multa, pystyis ymmärtää mua edes jollainlailla. Turhaa sanojen helinää tääkin, lu
      Tunteet
      36
      932
    8. Yhden viestin päässä

      Voisit juuri tälläkin hetkellä olla tässä vieressäni. Silittelisin ja paijaisin sinut puhki.
      Ikävä
      53
      918
    9. Juhannuksen pilaaminen ruohonleikkurilla

      Vois naapuriki ajatella onko pakko juhannusaattona leikata nurmikkoa samaan aikaan kun muut naapurit köllöttelee pihalla ja pelaavat krokettia ja naut
      Kokkola
      80
      915
    10. Eri ikäiset parit

      Tämän ajankohtaisen lapsia ahdisteleva setä-keskustelun innoittamana aloitan vähän laajemman ikäkeskustelun. Oma kantani on, että kunhan kumpikin on
      Sinkut
      113
      875
    Aihe