Seniorikustantamo

Voi kun ne tarinat ovat yhtä häiritsevän huonoja kuin kieli. Sitten somemainosfirma kehuu niitä FaceBookissa ja sinunlaisesi uskovat.

Dekkarissakin voi olla sanomaa ja sen pitää olla taitavasti kirjoitettu!

Anonyymi kirjoitti:

Dekkarissakin voi olla sanomaa ja sen pitää olla taitavasti kirjoitettu!

Mikä olisi hyvä dekkari ?

Anonyymi kirjoitti:

Dekkarissakin voi olla sanomaa ja sen pitää olla taitavasti kirjoitettu!

Kaikkia ei kiinnosta rikokset. Rikoksista saisi muutenkin lukea liikaa.

Aloittajalta tais mennä sormi suuhun tai herne nenään. Olisi kuitenkin hyvä saada niitä esimerkkejä, että osaisimme välttää moisia tekeleitä.

Jenni onkin ihan mummo. Ikäsekseen "mummo", seniori.

Anonyymi kirjoitti:

Jenni onkin ihan mummo. Ikäsekseen "mummo", seniori.

Mummoko??? Nuori äiti se on! Pieni lapsi sillä. Esiintyy silti tyylikkäästi, ei esitellyt imetyskuvia eikä rintojaan, ei korostanut odotusaikana pullistuvaa masua. Onko se mummomaista?

Minua inhottaa nykyajan toreilla puolialastomina imettävät äidit. Jenni ei onneksi ole niin lapsellinen, vaan arvostaa itseään ja kunnioittaa lastaan. Jenni on oikea äiti.

Anonyymi kirjoitti:

Mummoko??? Nuori äiti se on! Pieni lapsi sillä. Esiintyy silti tyylikkäästi, ei esitellyt imetyskuvia eikä rintojaan, ei korostanut odotusaikana pullistuvaa masua. Onko se mummomaista?

Minua inhottaa nykyajan toreilla puolialastomina imettävät äidit. Jenni ei onneksi ole niin lapsellinen, vaan arvostaa itseään ja kunnioittaa lastaan. Jenni on oikea äiti.

Lue lisää

Jenni on mitä mummomaisin pienen lapsen äiti. Ihan "hämy". Vanhahtava jo nuorena. Mummotyylinen kokonaisuudessaan. Ehkä sen on pakko, ettei ikäero näkyisi niin räikeästi vaikkei sillä mitään väliä ole. Ehkä Sale kärsii siitä ?

Odotamme yhä aloittajan vastausta . . . .

Monika Fagerholmin Kuka tappoi bambin on nyt menossa. Voin suositella.
Dekkareista pidän ruotsalaisista, tanskalaisista, norjalaisista ja islantilaisista. On toki muitakin, mutta valitettavan vähän Suomesta.
Mauri Sariola oli kirjailija paikallaan, ja hänen teoksensa olen lukenut useitakin kertoja.
Huonoja kirjoja ovat yleensä voimakkaasti somessa mainostetut tekeleet. Lauseet ovat miten sattuu, vertaukset ontuvat ja taitamattomat juonikuviot saavat tuntemaan myötähäpeää.
Ehkä tekin olette pudonneet tähän somemainonnan kuoppaan, ettekä huomaa kirjojen valtavia puutteita.

Anonyymi kirjoitti:

Monika Fagerholmin Kuka tappoi bambin on nyt menossa. Voin suositella.
Dekkareista pidän ruotsalaisista, tanskalaisista, norjalaisista ja islantilaisista. On toki muitakin, mutta valitettavan vähän Suomesta.
Mauri Sariola oli kirjailija paikallaan, ja hänen teoksensa olen lukenut useitakin kertoja.
Huonoja kirjoja ovat yleensä voimakkaasti somessa mainostetut tekeleet. Lauseet ovat miten sattuu, vertaukset ontuvat ja taitamattomat juonikuviot saavat tuntemaan myötähäpeää.
Ehkä tekin olette pudonneet tähän somemainonnan kuoppaan, ettekä huomaa kirjojen valtavia puutteita.

Lue lisää

Kun nuoresta asti on lukenut paljon maku kehittyy, kirjailijat tulevat tutuksi,
oppii valikoimaan. Elämänikäinen lukuhistoria on opettanut valitsemaan laadukasta luettavaa. Jo nuorena on tullut luetuksi maailmankirjallisuuden klassikoita.

Kun on kiinnostunut kirjoista tulee alati seuratuksi kirjamaailmaa, sen uutuuksia ja
luetuksi arvosteluja, se kaikki opettaa valitsemaan kirjansa.

Ei mitään kauheita floppeja ole sattunut kohdalleni eikä se haittaisi, koska kirjojen
suurkuluttajana (ja pienituloisena) lainaan kirjani kirjastosta. En menetä rahaa,
jos kirja ei olekaan sitä mitä odotin.

Omaan makuuni useimmat dekkarit edustavat liian köyhää kieltä ja
liian köyhää sisältöä, niistä en ole koskaan ollut innostunut.

Erilaisia laadukkaita kirjoja ilmestyy enemmän kuin lukea ehtii.
Jokaisella on makunsa ja jokaiselle riittää lukemista, se on mahtavaa.
Suomessa on suurenmoinen kirjastolaitos.

Halvaksi tulee myös hankkia kirjat kirpparilta. Kun kirjat on luettu ja hyllyt tulevat kotona täyteen, lahjoitan kassikaupalla takaisin kirpparille. Ihan hyväkuntoisia kaikki. Tietysti voi ajatella, että tällainen kierrätys on kirjailijan taskusta pois, mutta ei aina pidä ostaa uutta.

Anonyymi kirjoitti:

Halvaksi tulee myös hankkia kirjat kirpparilta. Kun kirjat on luettu ja hyllyt tulevat kotona täyteen, lahjoitan kassikaupalla takaisin kirpparille. Ihan hyväkuntoisia kaikki. Tietysti voi ajatella, että tällainen kierrätys on kirjailijan taskusta pois, mutta ei aina pidä ostaa uutta.

Lue lisää

Ehdottomasti kirppareilta voi löytyä tosi hyviä kirjoja. Olen ostanut. Paljon. Oon myös ostanut kirjastoista kirjoja. Ovat menneet kansiltaan huonoiksi ja ehkä siksi myyvät.
Paljon olen antanut kirjoja ystäville. Antanut "lainaksi" ja sanonut, että ei tarvitse palauttaa. (ne ovat olleet vähemmän hyviä kirjoja).

Pidän kynsin hampain kiinni Hyvistä kirjoista. Niistä en tahdo luopua. Aarteen asemassa. Juuri niitä oon lukenut toistamiseen. Paljon on sen verran uusia kirjoja (myös kaupasta ostettuja), että niitä en ala lukemaan, vasta tosiaan parinkymmenen vuoden kuluttua:)

Korona-aikana en ole käynyt kirjastossa. Enkä kirppareilla. Kauppojen kirjapaikat kierrän tätä nykyä kaukaa, etten hairahdu ostamaan. Mulla on niin paljon kirjoja, että hyllytilat eivät riitä. Kunpa joskus löytäisin sellaisen asunnon, jossa olisi ylimääräinen huone, jonka ristisin ikiomaksi kirjastoksi. Olisi se makeeta :)

Heikunkeikku

Anonyymi kirjoitti:

Ehdottomasti kirppareilta voi löytyä tosi hyviä kirjoja. Olen ostanut. Paljon. Oon myös ostanut kirjastoista kirjoja. Ovat menneet kansiltaan huonoiksi ja ehkä siksi myyvät.
Paljon olen antanut kirjoja ystäville. Antanut "lainaksi" ja sanonut, että ei tarvitse palauttaa. (ne ovat olleet vähemmän hyviä kirjoja).

Pidän kynsin hampain kiinni Hyvistä kirjoista. Niistä en tahdo luopua. Aarteen asemassa. Juuri niitä oon lukenut toistamiseen. Paljon on sen verran uusia kirjoja (myös kaupasta ostettuja), että niitä en ala lukemaan, vasta tosiaan parinkymmenen vuoden kuluttua:)

Korona-aikana en ole käynyt kirjastossa. Enkä kirppareilla. Kauppojen kirjapaikat kierrän tätä nykyä kaukaa, etten hairahdu ostamaan. Mulla on niin paljon kirjoja, että hyllytilat eivät riitä. Kunpa joskus löytäisin sellaisen asunnon, jossa olisi ylimääräinen huone, jonka ristisin ikiomaksi kirjastoksi. Olisi se makeeta :)

Heikunkeikku

Lue lisää

En ole kymmeniin vuosiin ostanut kirjoja. Ei mikään tila riittäisi
ja luettuani kirja on päässäni, en tarvitse sitä hyllylle pölyttymään.

Anonyymi kirjoitti:

En ole kymmeniin vuosiin ostanut kirjoja. Ei mikään tila riittäisi
ja luettuani kirja on päässäni, en tarvitse sitä hyllylle pölyttymään.

Kukin toimii kuten haluaa.
Pölyyntyminen on kyllä riesa, kuten mainitsit. Kaks vuotta sitten ostin yhden kirjahyllyn 120 senttiä leveä ja olikos se 180 tai yli senttiä korkea. Kuusi hyllyä. Lasiset ovet, ei pölyä. Jos olisi oikea kirjasto, niin sinne ostaisin useamman lasikaapin. Nyt on vain tuo yksi. Avohyllyjä muut. Lainaan tosi paljon kirjoja tuttaville ja heidän tutuilleen. Kaikkia en tunne. Nytkin on kirjoja maailmalla ties kuinka monta onkaan?
Hieman pölyjä lähtee lipettiin, kun lainaan kirjoja ja kun palauttavat, niin ainakin osa kirjoista ei ole pölyn peitossa.
Joka kevät teen suuren homman, kun lajittelen kirjat ja pyyhin pölyt. Tänä keväänä ajattelin, että annan sen tehtävän jommalle kummalle lapsenlapsistani tai ystäväni lapsenlapselle. Pieni rahatukku nuorelle kouraan työstä ja minä ja "työläinen" olemme kumpikin iloisia:)

Kirjahyllyssäni on myös hyvin paljon runokirjoja. Ne kuuluvat "jaloaarteisiin". Voi koska vaan kaapata kouraan ja lukea runon sieltä runon täältä.

Ei mullakaan tila riittäisi, jos KAIKKI kirjat joita luen olisivat omiani. Pariin vuoteen en ole kirjastossa käynyt, mutta sitä ennen olen monastikin.

Minäkin ennen ajattelin, että kun kirjan lukee yhden kerran, niin se jää päähän. Yli 40 vuotta sitten luetut kirjat ovat kyllä ainaskin mun päästäni hävinneet. Sehän se onkin niin mukavaa, kuten aikaisemmin kirjoitin, että voi lukea uudestaan kun ikää tulee ja muisti hieman rapistuu:)

Minulla on omanlainen suhde kirjoihin. Aina ollut. Suurensuurenmoinen rakkaus. Ei seksuaalisviritteinen heh, mutta muita kirjasuhteita kylläkin:)

Onko kukaan miettinyt niin höperösti, kuten minä, että jos katsoo kirjahyllyä ja siinä olevien kirjojen takamuksia, niin ne ovat kuin pieniä ovia historiaan ja muualle. Kirjan sisäsätilan asiat jos putkahtaisivat ilmapallomaisesti esiin, niin johan tottavie olis mahtavan näköistä :) Joo, kaikkea sitä tuleekin mieleen.
Kirjahyllyt, joissa on paaaljon kirjoja, niin ne ovat tosi-tosi hienon näköisiä. Viherkasvit ja kirjahyllyt, niin mitä muuta oikeestaan sisustuksessa tarvitaan? Noh, kenties ruokapöytä ja tuolit mut siinä se :)

Heikunkeikku

Anonyymi kirjoitti:

Kukin toimii kuten haluaa.
Pölyyntyminen on kyllä riesa, kuten mainitsit. Kaks vuotta sitten ostin yhden kirjahyllyn 120 senttiä leveä ja olikos se 180 tai yli senttiä korkea. Kuusi hyllyä. Lasiset ovet, ei pölyä. Jos olisi oikea kirjasto, niin sinne ostaisin useamman lasikaapin. Nyt on vain tuo yksi. Avohyllyjä muut. Lainaan tosi paljon kirjoja tuttaville ja heidän tutuilleen. Kaikkia en tunne. Nytkin on kirjoja maailmalla ties kuinka monta onkaan?
Hieman pölyjä lähtee lipettiin, kun lainaan kirjoja ja kun palauttavat, niin ainakin osa kirjoista ei ole pölyn peitossa.
Joka kevät teen suuren homman, kun lajittelen kirjat ja pyyhin pölyt. Tänä keväänä ajattelin, että annan sen tehtävän jommalle kummalle lapsenlapsistani tai ystäväni lapsenlapselle. Pieni rahatukku nuorelle kouraan työstä ja minä ja "työläinen" olemme kumpikin iloisia:)

Kirjahyllyssäni on myös hyvin paljon runokirjoja. Ne kuuluvat "jaloaarteisiin". Voi koska vaan kaapata kouraan ja lukea runon sieltä runon täältä.

Ei mullakaan tila riittäisi, jos KAIKKI kirjat joita luen olisivat omiani. Pariin vuoteen en ole kirjastossa käynyt, mutta sitä ennen olen monastikin.

Minäkin ennen ajattelin, että kun kirjan lukee yhden kerran, niin se jää päähän. Yli 40 vuotta sitten luetut kirjat ovat kyllä ainaskin mun päästäni hävinneet. Sehän se onkin niin mukavaa, kuten aikaisemmin kirjoitin, että voi lukea uudestaan kun ikää tulee ja muisti hieman rapistuu:)

Minulla on omanlainen suhde kirjoihin. Aina ollut. Suurensuurenmoinen rakkaus. Ei seksuaalisviritteinen heh, mutta muita kirjasuhteita kylläkin:)

Onko kukaan miettinyt niin höperösti, kuten minä, että jos katsoo kirjahyllyä ja siinä olevien kirjojen takamuksia, niin ne ovat kuin pieniä ovia historiaan ja muualle. Kirjan sisäsätilan asiat jos putkahtaisivat ilmapallomaisesti esiin, niin johan tottavie olis mahtavan näköistä :) Joo, kaikkea sitä tuleekin mieleen.
Kirjahyllyt, joissa on paaaljon kirjoja, niin ne ovat tosi-tosi hienon näköisiä. Viherkasvit ja kirjahyllyt, niin mitä muuta oikeestaan sisustuksessa tarvitaan? Noh, kenties ruokapöytä ja tuolit mut siinä se :)

Heikunkeikku

Lue lisää

Jos olisi kartano, seinien kokoiset kirjahyllyt täynnä kirjoja olisivat mahtavia.

Uusia kirjoja ilmestyy koko ajan, en kerää enää kirjoja.
Kirjasto on kirjastoni, kirjasto kerää minun puolestani.

Muuton yhteydessä lahjoitin suurimman osan kirjoistani pois.
Vuosikymmenien aikana ostettuja kirjoja ei tullut luetuksi uudestaan juuri milloinkaan,
koska aikaa on rajallisesti ja uusia kirjoja ilmestyy niin paljon, ettei millään ehdi lukea
kaikkia jotka haluaisi.

Kirjat ovat hyvin rakkaita minulle, mutta niiden ei tarvitse olla omia eikä
kirjan tarvitse "tallentua" päähän tarkalleen yksityiskohtineen.

Anonyymi kirjoitti:

Jos olisi kartano, seinien kokoiset kirjahyllyt täynnä kirjoja olisivat mahtavia.

Uusia kirjoja ilmestyy koko ajan, en kerää enää kirjoja.
Kirjasto on kirjastoni, kirjasto kerää minun puolestani.

Muuton yhteydessä lahjoitin suurimman osan kirjoistani pois.
Vuosikymmenien aikana ostettuja kirjoja ei tullut luetuksi uudestaan juuri milloinkaan,
koska aikaa on rajallisesti ja uusia kirjoja ilmestyy niin paljon, ettei millään ehdi lukea
kaikkia jotka haluaisi.

Kirjat ovat hyvin rakkaita minulle, mutta niiden ei tarvitse olla omia eikä
kirjan tarvitse "tallentua" päähän tarkalleen yksityiskohtineen.

Lue lisää

Puhut asiaa. Jep.
On hyvä ajatella järkevästi:)

Mutku mun kirjat ovat niiiiin tärkeitä. En voi niistä luopua. Aivan kauheaa, sen tunnustan.
En kuitenkaan halaja kartanoa, kuitenkaan en. Mutta edes yhen ylimääräisen huoneen jos saisin, niin olishan se jotain se.
Kauniisti kirjoitit minulle. Kivasti tykkäilen. :)

Kirjoja tulee uusia pilvin pimein. Ei pystyisi kuunaan kaikkia käymään läpi. On luovuttava.
En niin halaja uutuuksia. Pakosti.
Klassikkokirjallisuuksia luen. Muut ovat "esilukeneet" ne ja hyviksi todenneet. Minä niitä sitten kahlailen :)

Sanan käytöt ja miten asiat selitetään kirjallisesti, niin ne kolahtavat minuun. Saatan "rakastua" kirjailijaan kirjailijan tyyliin sanoa asiansa. Jos rakastumiseni on suuri, niin alan kahlaamaan kaikki kirjailijan kirjat, oli aihe mikä tahansa.

Loppujen lopuksi, kun mietin, niin oli kirjan aihe mikä tahansa, niin jos sanat helisevät oikeanlaisesti, niin se on lukijalle valtavan suuri kokemus.

Luen joka päivä, joka ikinen päivä. Siis ilta/yö. Vuodesta toiseen yhä uudestaan. Paljon on lauseita virrannut silmiin.
Voin lukea jonkun kirjan vain sen takia uudestaan, koska se on osattu kirjoittaa niin hyvin. Nautin lauseista. Asiat voidaan sanoa monin sanoin. Ihan samat asiat joku kirjoittaa huonosti ja jotkut hyvin.

Enimmäkseen luen käännöskirjallisuutta. On hienoa jos kääntäjä osaa kääntää kirjailijan tekstin kirjailijan tyylillä. Suomalaisia ammattitaitoisia kääntäjiä on paljon. Jotkut eivät ole minun makuuni.

Kyllä mulla joskus kuitenkin tullee olemaan ikioma kirjasto. Kun niin kovasti sitä halajan. Ehkä :)

Heikunkeikkku

Anonyymi kirjoitti:

Puhut asiaa. Jep.
On hyvä ajatella järkevästi:)

Mutku mun kirjat ovat niiiiin tärkeitä. En voi niistä luopua. Aivan kauheaa, sen tunnustan.
En kuitenkaan halaja kartanoa, kuitenkaan en. Mutta edes yhen ylimääräisen huoneen jos saisin, niin olishan se jotain se.
Kauniisti kirjoitit minulle. Kivasti tykkäilen. :)

Kirjoja tulee uusia pilvin pimein. Ei pystyisi kuunaan kaikkia käymään läpi. On luovuttava.
En niin halaja uutuuksia. Pakosti.
Klassikkokirjallisuuksia luen. Muut ovat "esilukeneet" ne ja hyviksi todenneet. Minä niitä sitten kahlailen :)

Sanan käytöt ja miten asiat selitetään kirjallisesti, niin ne kolahtavat minuun. Saatan "rakastua" kirjailijaan kirjailijan tyyliin sanoa asiansa. Jos rakastumiseni on suuri, niin alan kahlaamaan kaikki kirjailijan kirjat, oli aihe mikä tahansa.

Loppujen lopuksi, kun mietin, niin oli kirjan aihe mikä tahansa, niin jos sanat helisevät oikeanlaisesti, niin se on lukijalle valtavan suuri kokemus.

Luen joka päivä, joka ikinen päivä. Siis ilta/yö. Vuodesta toiseen yhä uudestaan. Paljon on lauseita virrannut silmiin.
Voin lukea jonkun kirjan vain sen takia uudestaan, koska se on osattu kirjoittaa niin hyvin. Nautin lauseista. Asiat voidaan sanoa monin sanoin. Ihan samat asiat joku kirjoittaa huonosti ja jotkut hyvin.

Enimmäkseen luen käännöskirjallisuutta. On hienoa jos kääntäjä osaa kääntää kirjailijan tekstin kirjailijan tyylillä. Suomalaisia ammattitaitoisia kääntäjiä on paljon. Jotkut eivät ole minun makuuni.

Kyllä mulla joskus kuitenkin tullee olemaan ikioma kirjasto. Kun niin kovasti sitä halajan. Ehkä :)

Heikunkeikkku

Lue lisää

Jos minulta kysyttäisiin mikä esine haluaisin olla, niin ehkä kirja.
Kirja on esineenä ihana. Vanha. Historian saatossa säilynyt. Kaunis.
Tarkoituksenmukainen.
Se tuntuu hyvälle kädessä ja tuoksuu ihanalle, paperille: kirjalle !
Se voi sisältää kokonaisia elämiä, tarinoita ihmisistä, asioista, onnesta, surusta,
muutoksesta, kaipauksesta, pettymyksistä, unelmista, ihan mistä vaan.
Vain toinen kirjanystävä voi ymmärtää rakkauden kirjaan ?
Jos en olisi kirja saattaisin haluta olla mustankiiltävä hieno flyygeli,
joka ilahduttaisi sävelillään koko maailmaa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos minulta kysyttäisiin mikä esine haluaisin olla, niin ehkä kirja.
Kirja on esineenä ihana. Vanha. Historian saatossa säilynyt. Kaunis.
Tarkoituksenmukainen.
Se tuntuu hyvälle kädessä ja tuoksuu ihanalle, paperille: kirjalle !
Se voi sisältää kokonaisia elämiä, tarinoita ihmisistä, asioista, onnesta, surusta,
muutoksesta, kaipauksesta, pettymyksistä, unelmista, ihan mistä vaan.
Vain toinen kirjanystävä voi ymmärtää rakkauden kirjaan ?
Jos en olisi kirja saattaisin haluta olla mustankiiltävä hieno flyygeli,
joka ilahduttaisi sävelillään koko maailmaa.

Lue lisää

Kyllä nyt kannatti piipahtaa palstalle ja lukea kommenttisi.
Tuli niinku tunne, että joku tökkäs puukolla mun kurkkuun. Kurkkuunpistoksen jälkeen en voisi ääneen puhua, koska se puukko olis kurkus. Mutta voin sentäs kirjoittaa, koska kurkku ja sormet eivät kuulu samaan sarjaan :)
Kirjoituksesi on hyvä. Miun makuinen ja miun mielipiteeni samanmoisuuksinen. Jos sanani hyväksytään :)
Kirja esineenä on just niin ja sivut ja haju ja ja ja... just niin kuten kirjoitit.
Kivaa kun joku ymmärtää oikeesti-oikeesti.

Mitä hienoon flyygeliin tulee, niin tottavie just noin. Mikä kauneus, sulokkuus. Kansi aukinaisena. Apua. Verrattavissa kirjaan. Kyllä näin. Flyygelistä pulppuuaa asiaa, kuten kirjoista.
Myös muut instrumentit ovat, jo ulkomuodoltaan, aivan "kirjoitallaisuuksia" (heh, tuliko uusi sana multa). Ulkomuoto kertoo mitä VOI olla. Joko voi tai sitten ei voi. Riippuu kirjasta/soittimesta eli kuka kirjoittaa/soittaa.

Mitä vielä sanoakseni sanon, niin pakko sanoa. Flyygeli ah niin, joka on verrattavissa ulkomuodollisesti (vaikkei ookaan) mustaan lämminveriseen Oriin. Hevonen. Se kauneus ja ulkomuodollinen ihmetys, että minkä luontoinen se on. Mitä antaa jne...
Vertaan mielelläni keskenään flyygeliä ja lämminveristä hevosta. Molemmat jaloja ku mitkäkin.

Olipas sekalainen kirjoitus minulta.
Soittamista oon harrastanut/työtä tehnyt, ratsastamista oon harrastanut ja kirjat ovat jokapäiväinen harrastukseni, niin siksi tässä aloin sekoilemaan :)

Tuli täs mieleen, että tarvitseeko ihminen muuta kuin yhen hevosen, yhen flyygelin ja hitosti kirjoja? Ens hätään ei tuu muuta mieleen :)


Heikunkeikku

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä nyt kannatti piipahtaa palstalle ja lukea kommenttisi.
Tuli niinku tunne, että joku tökkäs puukolla mun kurkkuun. Kurkkuunpistoksen jälkeen en voisi ääneen puhua, koska se puukko olis kurkus. Mutta voin sentäs kirjoittaa, koska kurkku ja sormet eivät kuulu samaan sarjaan :)
Kirjoituksesi on hyvä. Miun makuinen ja miun mielipiteeni samanmoisuuksinen. Jos sanani hyväksytään :)
Kirja esineenä on just niin ja sivut ja haju ja ja ja... just niin kuten kirjoitit.
Kivaa kun joku ymmärtää oikeesti-oikeesti.

Mitä hienoon flyygeliin tulee, niin tottavie just noin. Mikä kauneus, sulokkuus. Kansi aukinaisena. Apua. Verrattavissa kirjaan. Kyllä näin. Flyygelistä pulppuuaa asiaa, kuten kirjoista.
Myös muut instrumentit ovat, jo ulkomuodoltaan, aivan "kirjoitallaisuuksia" (heh, tuliko uusi sana multa). Ulkomuoto kertoo mitä VOI olla. Joko voi tai sitten ei voi. Riippuu kirjasta/soittimesta eli kuka kirjoittaa/soittaa.

Mitä vielä sanoakseni sanon, niin pakko sanoa. Flyygeli ah niin, joka on verrattavissa ulkomuodollisesti (vaikkei ookaan) mustaan lämminveriseen Oriin. Hevonen. Se kauneus ja ulkomuodollinen ihmetys, että minkä luontoinen se on. Mitä antaa jne...
Vertaan mielelläni keskenään flyygeliä ja lämminveristä hevosta. Molemmat jaloja ku mitkäkin.

Olipas sekalainen kirjoitus minulta.
Soittamista oon harrastanut/työtä tehnyt, ratsastamista oon harrastanut ja kirjat ovat jokapäiväinen harrastukseni, niin siksi tässä aloin sekoilemaan :)

Tuli täs mieleen, että tarvitseeko ihminen muuta kuin yhen hevosen, yhen flyygelin ja hitosti kirjoja? Ens hätään ei tuu muuta mieleen :)


Heikunkeikku

Lue lisää

Lisäyksenä sanon.
Tuo kurkkuun puukon iskeminen tarkoittaa sitä, että alkoi niiku roskia lentelemään silmiin.
Joskus tolleen reagoin.
Heikunkeikku

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä nyt kannatti piipahtaa palstalle ja lukea kommenttisi.
Tuli niinku tunne, että joku tökkäs puukolla mun kurkkuun. Kurkkuunpistoksen jälkeen en voisi ääneen puhua, koska se puukko olis kurkus. Mutta voin sentäs kirjoittaa, koska kurkku ja sormet eivät kuulu samaan sarjaan :)
Kirjoituksesi on hyvä. Miun makuinen ja miun mielipiteeni samanmoisuuksinen. Jos sanani hyväksytään :)
Kirja esineenä on just niin ja sivut ja haju ja ja ja... just niin kuten kirjoitit.
Kivaa kun joku ymmärtää oikeesti-oikeesti.

Mitä hienoon flyygeliin tulee, niin tottavie just noin. Mikä kauneus, sulokkuus. Kansi aukinaisena. Apua. Verrattavissa kirjaan. Kyllä näin. Flyygelistä pulppuuaa asiaa, kuten kirjoista.
Myös muut instrumentit ovat, jo ulkomuodoltaan, aivan "kirjoitallaisuuksia" (heh, tuliko uusi sana multa). Ulkomuoto kertoo mitä VOI olla. Joko voi tai sitten ei voi. Riippuu kirjasta/soittimesta eli kuka kirjoittaa/soittaa.

Mitä vielä sanoakseni sanon, niin pakko sanoa. Flyygeli ah niin, joka on verrattavissa ulkomuodollisesti (vaikkei ookaan) mustaan lämminveriseen Oriin. Hevonen. Se kauneus ja ulkomuodollinen ihmetys, että minkä luontoinen se on. Mitä antaa jne...
Vertaan mielelläni keskenään flyygeliä ja lämminveristä hevosta. Molemmat jaloja ku mitkäkin.

Olipas sekalainen kirjoitus minulta.
Soittamista oon harrastanut/työtä tehnyt, ratsastamista oon harrastanut ja kirjat ovat jokapäiväinen harrastukseni, niin siksi tässä aloin sekoilemaan :)

Tuli täs mieleen, että tarvitseeko ihminen muuta kuin yhen hevosen, yhen flyygelin ja hitosti kirjoja? Ens hätään ei tuu muuta mieleen :)


Heikunkeikku

Lue lisää

Paitsi kirjoista tykkään kaikista hevosistakin. Uljaista arabialaisista ja orlovilaisista ynnä muista ja erikoisesti ihan tavallisista suomalaisista kylmäverihevosista,
arvokkaista työhevosista ja sotahevosista (aikoinaan).
Hevoset aistivat varmaan arvostukseni niihin. Voitin totossa usein.