Narsistin uhrin arvo

Olen lapsi sellaisesta perheestä jossa äiti oli hyvin itsekäs ja hänellä oli narsistisia piirteitä.
Huomasin sen että hän antoi tietyille ihmisille suuren arvon ja arvostuksen vaikka he eivät tehneet mitään, heillä oli pysyvä staattinen arvo, joka oli aina olemassa. Meillä lapsilla oli jonkinlainen arvo vain jos teimme jotain äitimme eteen muuten hän kohteli meitä arvottomina, jotka eivät tarvitse mitään.

Meillä oli työarvo, käyttöarvo joka vaihteli tilanteen mukaan mutta ei pysyvää arvoa. Ne joita hän arvosti olivat hänelle kuin olisivat olleet hänen omia lapsiaan ja me omat lapset olimme hänelle kuin ottolapsia, ruokkolapsia. Sait tehdä ja tehdä vuosikausia mutta yhtään kertaa hän ei sanonut että olisimme tehneet hänen hyväkseen mitään, mutta jos sattui pienikin virhe hän kyllä nosti sen heti esiin ja lyttäsi meidät hyödyttöminä.

Muut olivat äidille kuin kultakimpaleita joilla on suuri arvo, ja joita pitää vaalia joista voi olla ylpeä, ja me olimme kuin hevosen paskaa joista on hyötyä vain silloin jos se haudataan lannokkeeksi kukkapenkkiin.