Ahdistavatko uutiset sinua ? Koetko "maailmantuskaa" ? Ota kirja käteen ja lue !

Anonyymi

Lukeminen lievittää stressiä. Kirjaan tarttuminen kannattaa, sillä lukeminen
lievittää stressiä jo kuusi minuuttia sen jälkeen, kun lukija on uppoutunut teokseen. Tämä selviää Sussexin yliopistossa vuonna 2009 tehdystä tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin erilaisten rentoutumiskeinojen tehokkuutta stressitasoja ja sydämen lyöntitiheyttä mittaamalla.

Tutkimustulosten mukaan lukeminen lievittää stressiä jopa 68 prosenttia, ja se on stressin lievittäjänä tehokkaampi kuin esimerkiksi musiikin kuunteleminen, kahvin ja teen juominen tai lenkkeily.

55

666

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • En ahdistu, olen positiivisviritteinen ihminen.
      Surullista ja kamalaa on, mitä maanpäällä tälläkin hetkellä tapahtuu.
      Eilen juuri luin loppuun yhden kirjan ja aloitin toisen.
      Kirjat ovat aina kuuluneet elämääni.
      Uskon hyvinkin tuon mitä aloituksessasi kerroit tutkitun.
      Jos kirja on mielenkiintoinen niin kyllä siihen ´´uppoaa.´´

      • Anonyymi

        Haluaisitko kertoa kirjoista, joita luit ja luet ? Missä ovat kirjojen lukijat,
        jotka tekivät aloituksia ja kirjoittelivat ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Haluaisitko kertoa kirjoista, joita luit ja luet ? Missä ovat kirjojen lukijat,
        jotka tekivät aloituksia ja kirjoittelivat ?

        Kuka tahansa saa tehdä kaikista asioista aloituksia! Ei ne monimutkaisesti lukemastaan jaarittelevat ole ainoita lukemista harrastavia! Saati jos itse on jonkun tekeleen painattanut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka tahansa saa tehdä kaikista asioista aloituksia! Ei ne monimutkaisesti lukemastaan jaarittelevat ole ainoita lukemista harrastavia! Saati jos itse on jonkun tekeleen painattanut.

        Ano 17:48. Toivoisikin, että useammat lukemista harrastavat kirjoittelisivat
        omaksi ja muitten iloksi ! Kirjat ovat mielenkiintoinen aihe.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Haluaisitko kertoa kirjoista, joita luit ja luet ? Missä ovat kirjojen lukijat,
        jotka tekivät aloituksia ja kirjoittelivat ?

        Luin Pirjo Tuomisen, Itkevät syvät vedet. Kertoo paljolti sisällissodastamme.
        Ei ehkä ihan herkemmille ihmisille.
        Tämä mitä nyt luen, on Eeva-Liisa Oksasen (sattumalta osui käteen, en ennen lukenut hänen kirjojaan) Kapinantekijä ja kuningatar.
        Esittelyssä lukee: Tositapahtumiin perustuva romaani alkaa Kirkholman taistelusta 17.09 1605 ja päättyy kesäkuun 6 päivään 1654, jolloin Kristiina luopuu kruunustaan,
        (Kirkholman taistelussa oli Kaarle IX)
        Kirja kertoo enimmäkseen Ruotsin itäisen osan (Suomen) talonpoikien elämästä.
        Tykkään historiallisista romaaneista, luen kyllä kaikenlaista muutakin.
        Elämäkerrat yksi hyvä laji.
        Kesällä lukuharrastus menee vähemmälle, kun on niin paljon muuta touhua.


      • Eliaana kirjoitti:

        Luin Pirjo Tuomisen, Itkevät syvät vedet. Kertoo paljolti sisällissodastamme.
        Ei ehkä ihan herkemmille ihmisille.
        Tämä mitä nyt luen, on Eeva-Liisa Oksasen (sattumalta osui käteen, en ennen lukenut hänen kirjojaan) Kapinantekijä ja kuningatar.
        Esittelyssä lukee: Tositapahtumiin perustuva romaani alkaa Kirkholman taistelusta 17.09 1605 ja päättyy kesäkuun 6 päivään 1654, jolloin Kristiina luopuu kruunustaan,
        (Kirkholman taistelussa oli Kaarle IX)
        Kirja kertoo enimmäkseen Ruotsin itäisen osan (Suomen) talonpoikien elämästä.
        Tykkään historiallisista romaaneista, luen kyllä kaikenlaista muutakin.
        Elämäkerrat yksi hyvä laji.
        Kesällä lukuharrastus menee vähemmälle, kun on niin paljon muuta touhua.

        Pirjo Tuomisen dekkareita olen lukenut, pari -kolme Mailis Sarka- sarjasta. Aivan lukemisen arvoisia, pistänpä korvan taa tuon Itkevät syvät vedet.
        Luen nyt juuri Rosa Liksomin Väylää.
        Lukupiirissämme on menossa ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden vuosi ja sitten me olemme saaneet jokainen noin kymmenkunta kirjaa käsittävän listan kirjoista, jotka löytää paikallisesta kirjastosta.
        Olen myös kokolailla kaikkiruokainen kirjojen suhteen, historialliset, elämänkerrat, dekkarit, kaunokirjallisuus ja jonkin verran tietokirjallisuutta myös. (Ferrantea luen nyt uudelleen, koska Loistavan ystäväni kolmas sesonki on kohta näytetty loppuun HBO Maxissa ja neljättä ja viimeistä sesonkia kuvataan jo Italiassa)


      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Luin Pirjo Tuomisen, Itkevät syvät vedet. Kertoo paljolti sisällissodastamme.
        Ei ehkä ihan herkemmille ihmisille.
        Tämä mitä nyt luen, on Eeva-Liisa Oksasen (sattumalta osui käteen, en ennen lukenut hänen kirjojaan) Kapinantekijä ja kuningatar.
        Esittelyssä lukee: Tositapahtumiin perustuva romaani alkaa Kirkholman taistelusta 17.09 1605 ja päättyy kesäkuun 6 päivään 1654, jolloin Kristiina luopuu kruunustaan,
        (Kirkholman taistelussa oli Kaarle IX)
        Kirja kertoo enimmäkseen Ruotsin itäisen osan (Suomen) talonpoikien elämästä.
        Tykkään historiallisista romaaneista, luen kyllä kaikenlaista muutakin.
        Elämäkerrat yksi hyvä laji.
        Kesällä lukuharrastus menee vähemmälle, kun on niin paljon muuta touhua.

        Sinulla oli Eliaana, taannoin menossa joku kirja, johon oli useampi jatko-osa,
        Onko Oksasen kirja sitä sarjaa ?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla oli Eliaana, taannoin menossa joku kirja, johon oli useampi jatko-osa,
        Onko Oksasen kirja sitä sarjaa ?

        Ei, kun se oli Pella. Yhden Oksasen kirjan olen lukenut.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Pirjo Tuomisen dekkareita olen lukenut, pari -kolme Mailis Sarka- sarjasta. Aivan lukemisen arvoisia, pistänpä korvan taa tuon Itkevät syvät vedet.
        Luen nyt juuri Rosa Liksomin Väylää.
        Lukupiirissämme on menossa ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden vuosi ja sitten me olemme saaneet jokainen noin kymmenkunta kirjaa käsittävän listan kirjoista, jotka löytää paikallisesta kirjastosta.
        Olen myös kokolailla kaikkiruokainen kirjojen suhteen, historialliset, elämänkerrat, dekkarit, kaunokirjallisuus ja jonkin verran tietokirjallisuutta myös. (Ferrantea luen nyt uudelleen, koska Loistavan ystäväni kolmas sesonki on kohta näytetty loppuun HBO Maxissa ja neljättä ja viimeistä sesonkia kuvataan jo Italiassa)

        Siihen on toinenkin osa. Sen olin lukenut jo aikaisemmin. Vähän väärässä järjestyksessä siis.


      • Eliaana kirjoitti:

        Siihen on toinenkin osa. Sen olin lukenut jo aikaisemmin. Vähän väärässä järjestyksessä siis.

        Aloitin eilen illalla lukemaan ensimmäistä osaa. Kiitos lukuvinkistä.


    • Anonyymi

      Varkaisiinko ajattelit tulla? Saalista etsimään?

      • Anonyymi

        Outo kommentti! Mitä ja kuka ja keneltä muka varastamassa?


    • Anonyymi

      Kirjaketjut oli kivoja. Asiallisia.

      • Anonyymi

        Yhden mielestä ne oli kiusallisia, kun itse oli lukenut vain sen Virtahevon.


    • Anonyymi

      alotukseen :

      heti kun tuli uutiset

      venäjä hyökkäsi Ukrainaan tuli ahdistus sieluun,
      siitä asti ahdistus on jokapäiväinen kaveri sielussa,

      elän normaalia elämää mutta tuska tuntuu kokoajan sisällä
      siitä ny ei pääse eroon ennekuin sota loppuu ja tulee varmasti rauha eurooppaan,

      ketään ei voi tuomita siksi että kokee sisäistä ahdistusta sodan takia
      sekopää putinin
      venäjän arvaattomuuden taki,

    • Anonyymi

      Kyllä ahdistaa ja koen maailmantuskaa. Koen myös syyllisyyttä turtumisesta sotauutisille. Turtumisen jälkeinen ravistelu ja herääminen siihen, että siellä sodan keskellä on lapsia näkemässä kaiken raadollisuuden, kokemassa nälkää, kylmyyttä, turvattomuutta, pelkoa jne.
      Huomisesta ei tietoa.

      Kovinkaan pitkiä jaksoja en pysty lukemaan, mutta äänikirjoja kuuntelen raamatusta psykologisiin trillereihin mielialasta riippuen.

      • Anonyymi

        Joko olet ehtinyt turtua sotauutisiin ? Minä ei ole turtunut.
        Päinvastoin ne tuntuvat aina vain kauheammilta ja toivon nopeaa käännettä
        sodan loppumiseen.

        Sotauutiset eivät varsinaisesti tee hyvää mielenterveydelle, mutta seuraan niitä,
        koska jos sitä miljoonat ihmiset joutuvat kestämään paikan päällä,
        ajattelen, että kai sitä sentään ulkopuolisena "pitää" pystyä katsomaan.

        Ei "pidä" tietenkään, ei ole pakko, jos ei voi, jos ahdistaa liikaa. Valinta on vapaa.
        En minäkään ihan kaikkia uutisia katso, sen verran kuitenkin, että pysyn tietoisena
        mihin suuntaan menee, onko toivoa, että sota loppuisi.
        Sitä käännettä odotan hartaasti.

        Sattumalta luen juuri kirjaa Putinista. Sen pohjalta tajuaa mihin raakuuksiin
        hän pystyy. Hän on ollut täysverinen KGB-mies jo DDR:stä asti,
        jolloin jo KGB harjoitti ja rahoitti länsimaihin kohdistuvaa terrorismia
        hajoittaakseen länsimaisia valtioita.
        Murhaaminen ei tunnu missään KGB-miehille.
        Ei yhden tai miljoonan ihmisen.

        Sodassa ja siviilielämässä on eri lait.
        Kun ihminen tappaa yhden ihmisen, hänet voidaan tuomita siviilioikeudessa
        elinkautiseen.
        Kun tappaa sodassa miljoona ihmistä (vihollista tai "vihollista")
        on oman kansansa silmissä sankari.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joko olet ehtinyt turtua sotauutisiin ? Minä ei ole turtunut.
        Päinvastoin ne tuntuvat aina vain kauheammilta ja toivon nopeaa käännettä
        sodan loppumiseen.

        Sotauutiset eivät varsinaisesti tee hyvää mielenterveydelle, mutta seuraan niitä,
        koska jos sitä miljoonat ihmiset joutuvat kestämään paikan päällä,
        ajattelen, että kai sitä sentään ulkopuolisena "pitää" pystyä katsomaan.

        Ei "pidä" tietenkään, ei ole pakko, jos ei voi, jos ahdistaa liikaa. Valinta on vapaa.
        En minäkään ihan kaikkia uutisia katso, sen verran kuitenkin, että pysyn tietoisena
        mihin suuntaan menee, onko toivoa, että sota loppuisi.
        Sitä käännettä odotan hartaasti.

        Sattumalta luen juuri kirjaa Putinista. Sen pohjalta tajuaa mihin raakuuksiin
        hän pystyy. Hän on ollut täysverinen KGB-mies jo DDR:stä asti,
        jolloin jo KGB harjoitti ja rahoitti länsimaihin kohdistuvaa terrorismia
        hajoittaakseen länsimaisia valtioita.
        Murhaaminen ei tunnu missään KGB-miehille.
        Ei yhden tai miljoonan ihmisen.

        Sodassa ja siviilielämässä on eri lait.
        Kun ihminen tappaa yhden ihmisen, hänet voidaan tuomita siviilioikeudessa
        elinkautiseen.
        Kun tappaa sodassa miljoona ihmistä (vihollista tai "vihollista")
        on oman kansansa silmissä sankari.

        Turtunut samoihin uudestaan ja uudestaan nähtäviin kuviin ja uutisiin olen. Ahdistavaa. Silloin tempaisen itseni irti. Pakottaudun arkisiin askareisiin. Yritän pitää ajatukset läsnä askareissa. Yritän katsoa eri uutislähteitä. Onhan se selvää, että toimittajat saavat tietonsa samoista lähteistä. Julkaisut ovat erilaisia ja erilailla painottuvia.
        Eihän sotaan itsessään turru.


    • Huvikseni kuuntelen äänikirjoja,
      teen yleensä ohessa jotain näppihommia tai kotipuuhia.
      En ahdistu tai stressaannu, rauhallista elämää vietän,
      surullisena tietysti vain seuraan Ukrainan tapahtumia,

      Kirjoista...
      Kevyttä kotimaista on viime aikoina tullut kuunneltua.
      kahden turkulaisen kirjailijan kirjoista olen tykännyt
      Ann-Christian Antell on kirjoittanut jatkoa Puuvillatehtaan varjossa kirjalle, uusi Puuvillatehtaan perijä, ajoittuu 1900 luvun alkuun ja Venäjän sortokauteen, rakkaustarina ja kasvukertomus, siinä sivutaan Turun kaupungin kasvamista ja kirjastolaitosta. Kirjailija tuntee historian, toimiin Turussa kirjastonhoitajana.

      Tänään kuuntelin esikoiskirjan, Minna Haapasalon Tilkkuterapiaa, se tuntui läheiseltä, koska käsitteli nuoren naisen kaikenlaisten elämänkiemuroiden lisäksi luovuutta, käsitöiden tekemistä ja varsin tilkkutöitä, joita itsekin harrastan, sen vuoksi tietysti läheiseltä. Kirjan teksti on asiantuntevasti kirjoitettu, ilmankos kun kirjailija harrastaa mm käsitöitä.

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      venäjä putini sota ahdistaa
      sille ei voi mitään sota on todellisuutta,
      pahalta tuntuu että vielä sivistyneessä maailmassa on vielä noin älyttömiä sotia
      hyökättän naapurimaahan ja pommitettaan kaupunkeja maan tasalle ,

      • Anonyymi

        .....ja tapetaan silmittömällä vimmalla ihmisiä, jotka eivät ole mitään pahaa tehneet
        Putinille ja venäläisille.


    • Anonyymi

      käsittämätöntä
      putini on tullu hulluksi,

      • Ukraina on venäläisten mielestä osa Venäjää. Ukrainan itsenäistyminen oli Venäjälle shokki. Jo Stalin aikoinaan halusi Ukrainan venäläistyvän ja kohteli maata kovin ottein 30-luvulla. Nälänhätä tappoi miljoonia.
        Venäläisten mielestä ukrainalaiset ovat "veljeskansa", joiden paikka on Äiti-Venäjän helmoissa.


      • Anonyymi
        Makriina kirjoitti:

        Ukraina on venäläisten mielestä osa Venäjää. Ukrainan itsenäistyminen oli Venäjälle shokki. Jo Stalin aikoinaan halusi Ukrainan venäläistyvän ja kohteli maata kovin ottein 30-luvulla. Nälänhätä tappoi miljoonia.
        Venäläisten mielestä ukrainalaiset ovat "veljeskansa", joiden paikka on Äiti-Venäjän helmoissa.

        Ukraina on UKRAINA ja täysivaltainen itsemäärämisoikeuden omaava, itsenäinen kansa,
        venäjän on se hyväksyttävä,
        putini hullujen huoneelle pakkopaitaan ja äkkiä,


      • Anonyymi
        Makriina kirjoitti:

        Ukraina on venäläisten mielestä osa Venäjää. Ukrainan itsenäistyminen oli Venäjälle shokki. Jo Stalin aikoinaan halusi Ukrainan venäläistyvän ja kohteli maata kovin ottein 30-luvulla. Nälänhätä tappoi miljoonia.
        Venäläisten mielestä ukrainalaiset ovat "veljeskansa", joiden paikka on Äiti-Venäjän helmoissa.

        Samoihin aikoihin irtosi Venäjästä ja itsenäistyi Viro Latvia ja Liettua ja Bulgariakin
        pääsi ikeestä. Jo Stalin tappoi ukrainalaisia, että on se kummallista "rakkautta
        veljeskansaa" kohtaan ollut kohta lähes sata vuotta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samoihin aikoihin irtosi Venäjästä ja itsenäistyi Viro Latvia ja Liettua ja Bulgariakin
        pääsi ikeestä. Jo Stalin tappoi ukrainalaisia, että on se kummallista "rakkautta
        veljeskansaa" kohtaan ollut kohta lähes sata vuotta.

        Se on vain diktaattorihallitsijoitten vallanahneutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on vain diktaattorihallitsijoitten vallanahneutta.

        hulluutta se enemmänki on
        putin on selkeästi mielisairas
        normaali ihminen valtion johtaja EI ikinä toimis noin tyhmästi
        sivistyny ihminen a i n a pyrkii keskustelemaan ja neuvottelemaan asioista,
        myös osaa perääntyä kun huomaa olevansa täysin väärässä,
        sillä jokaisella ihmisellä on olemassa oikeuden tajua väärästä ja oikeasta,


      • Anonyymi
        Makriina kirjoitti:

        Ukraina on venäläisten mielestä osa Venäjää. Ukrainan itsenäistyminen oli Venäjälle shokki. Jo Stalin aikoinaan halusi Ukrainan venäläistyvän ja kohteli maata kovin ottein 30-luvulla. Nälänhätä tappoi miljoonia.
        Venäläisten mielestä ukrainalaiset ovat "veljeskansa", joiden paikka on Äiti-Venäjän helmoissa.

        Venäjä haluaisi pitää ympärillään "puskurivaltioita", jotka ovat Venäjään päin
        kallellaan eivätkä tavoittelisi yhteistyötä lännen kanssa,
        mutta mikä valtio enää haluaisi elää venäläisessä diktatuurikomennossa,
        jos se on tullut tietoiseksi demokraattisesta yhteiskunnasta.


    • Anonyymi

      Lukeminen rauhoittaa mieltä, sen olen todennut.
      Luin viimeksi Kati Outisen omaelämäkerrallisen kirjan "Niin lähelle kuin muistan".
      Se palvelee ihan hyvin mielen "rauhoittumista" ja antaa aika erilaisen kuvan
      näyttelijän maailmasta kuin luulee sen olevan.
      Kati Outinen on monipuolisesti ammattitaitoinen elokuvan ja teatterin alalla.
      Kirjassa on muutama hellyyttävä kuva lapsuusvuosilta,
      mm. "Minä ja minun rakas veli" ja nuoresta aikuisuudesta
      "Minä ja minun rakas tytär".
      Yksi kuva voi kertoa enemmän kuin 1000 sanaa.

      • Anonyymi

        Kati Outinen ei ole säväyttänyt minua, mutta minäkin luin hänen kirjansa ja se vahvisti käsitystä hänen vaatimattomasta, mutta samalla itseensä luottavasta
        ja maanläheisestä persoonastaan, jolla on monenlaisia ulottuvuuksia.
        Hän on mm. nuorena käynyt balettikoulua, tanssinut sambaryhmässä jne.
        En tiennyt miten kiireistä näyttelijän elämä voi olla ja toisaalta joskus on liian
        hiljaisia kausia, jos uskaltaa heittäytyä free lanceriksi. Aki Kaurismäki kuuluu tietenkin
        osana Outisen kirjaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kati Outinen ei ole säväyttänyt minua, mutta minäkin luin hänen kirjansa ja se vahvisti käsitystä hänen vaatimattomasta, mutta samalla itseensä luottavasta
        ja maanläheisestä persoonastaan, jolla on monenlaisia ulottuvuuksia.
        Hän on mm. nuorena käynyt balettikoulua, tanssinut sambaryhmässä jne.
        En tiennyt miten kiireistä näyttelijän elämä voi olla ja toisaalta joskus on liian
        hiljaisia kausia, jos uskaltaa heittäytyä free lanceriksi. Aki Kaurismäki kuuluu tietenkin
        osana Outisen kirjaan.

        Hei, kirjojen ystävät !

        Muistatteko pakinoitsija, runoilija, kirjailija Pekka Lounelaa ?
        https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/kirjallisuuden-moniottelija-pekka-lounela

        Käsiini osui hänen 60-luvun kirjansa "Idän kääntöpiiri", joka on jollain lailla
        ajankohtainenkin.
        https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/kirjallisuuden-moniottelija-pekka-lounela

        Matkareportaasissaan Lounela kulkee maasta toiseen ja kertoo reissailujensa
        havainnoista, tapahtumista ja kohtaamisista erilaisten ihmisten kanssa
        "rautaesiripun rajoilla", niissä maissa, jotka nykyään ovat EU:ssa.

        Venäjä on jäänyt sinne rautaesiripun taakse, vaikka toki siitäkin
        on tullut eri "maailma" sen jälkeen kun Neuvostoliitto romahti,
        erilaisempi kuin koskaan olisimme voineet kuvitellakaan.

        Paljon on muuttunut, mutta jotain on säilynytkin näissä nykyisissä kaikkien
        tuntemissa turistimaissa, joihin pääseminen turistina 60-luvulla ei ollut
        kaikkein helpointa.

        Jos on itse matkaillut joskus Baltia-Balkan-akselilla kirja on erikoisen
        mukavaa ja hupaisaakin luettavaa, Lounela taisi olla humoristi.
        Aion yrittää hankkia muitakin Lounelan kirjoja aiheesta riippumatta,
        jos niitä on saatavissa kirjastossa.

        Pekka Lounela oli kulttuuri-ihminen. Kirjassa on paljon monenlaista asiaa ja lempeän humoristinen yleisote.

        "Tsekkoslovakian hallitus oli seurannut huolestuneena elintarviketuotannon epätasaisuutta.
        Lopulta pääministeri kutsui elintarvikeministerin puheilleen ja kysyi:
        -Kuinka pitkäksi aikaa meillä munat riittävät ?
        -Kolmeksi viikoksi, herra pääministeri.
        -Kuinka pitkäksi aikaa liha riittää ?
        -Viikoksi, herra pääministeri.
        -Ja kuinkas pitkäksi aikaa riittää wc-paperi ?
        -Kuukaudeksi, herra pääministeri.
        -Jaha, sanoi pääministeri, ja onko slovakit laskettu mukaan ?
        -Vain me kaksi, herra pääministeri."

        M.

        Vähän jotain muutakin on tullut luetuksi talven mittaan. . .
        Mitä olet itse lukenut ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei, kirjojen ystävät !

        Muistatteko pakinoitsija, runoilija, kirjailija Pekka Lounelaa ?
        https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/kirjallisuuden-moniottelija-pekka-lounela

        Käsiini osui hänen 60-luvun kirjansa "Idän kääntöpiiri", joka on jollain lailla
        ajankohtainenkin.
        https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/kirjallisuuden-moniottelija-pekka-lounela

        Matkareportaasissaan Lounela kulkee maasta toiseen ja kertoo reissailujensa
        havainnoista, tapahtumista ja kohtaamisista erilaisten ihmisten kanssa
        "rautaesiripun rajoilla", niissä maissa, jotka nykyään ovat EU:ssa.

        Venäjä on jäänyt sinne rautaesiripun taakse, vaikka toki siitäkin
        on tullut eri "maailma" sen jälkeen kun Neuvostoliitto romahti,
        erilaisempi kuin koskaan olisimme voineet kuvitellakaan.

        Paljon on muuttunut, mutta jotain on säilynytkin näissä nykyisissä kaikkien
        tuntemissa turistimaissa, joihin pääseminen turistina 60-luvulla ei ollut
        kaikkein helpointa.

        Jos on itse matkaillut joskus Baltia-Balkan-akselilla kirja on erikoisen
        mukavaa ja hupaisaakin luettavaa, Lounela taisi olla humoristi.
        Aion yrittää hankkia muitakin Lounelan kirjoja aiheesta riippumatta,
        jos niitä on saatavissa kirjastossa.

        Pekka Lounela oli kulttuuri-ihminen. Kirjassa on paljon monenlaista asiaa ja lempeän humoristinen yleisote.

        "Tsekkoslovakian hallitus oli seurannut huolestuneena elintarviketuotannon epätasaisuutta.
        Lopulta pääministeri kutsui elintarvikeministerin puheilleen ja kysyi:
        -Kuinka pitkäksi aikaa meillä munat riittävät ?
        -Kolmeksi viikoksi, herra pääministeri.
        -Kuinka pitkäksi aikaa liha riittää ?
        -Viikoksi, herra pääministeri.
        -Ja kuinkas pitkäksi aikaa riittää wc-paperi ?
        -Kuukaudeksi, herra pääministeri.
        -Jaha, sanoi pääministeri, ja onko slovakit laskettu mukaan ?
        -Vain me kaksi, herra pääministeri."

        M.

        Vähän jotain muutakin on tullut luetuksi talven mittaan. . .
        Mitä olet itse lukenut ?

        Anteeksi kömmähdys, olen niin "tahvo", tuli 2 x sama linkki, toinen piti olla Lounelan kirjasta, joita ei taida enää saada kuin divareista.
        https://www.finlandiakirja.fi/fi/pekka-lounela-idan-kaantopiiri-1188965

        M.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anteeksi kömmähdys, olen niin "tahvo", tuli 2 x sama linkki, toinen piti olla Lounelan kirjasta, joita ei taida enää saada kuin divareista.
        https://www.finlandiakirja.fi/fi/pekka-lounela-idan-kaantopiiri-1188965

        M.

        Muistan hyvin Pekka Lounelan kuunnelmien kirjoittajana, vaikka en nimeltä muista
        enää yhtään hänen kuunnelmaansa. Meillä kuunneltiin aina kuunnelmat.


    • Sain juuri luettua näyttelijä Laura Malmivaaran autofiktion nimeltä Vaiti. Aiheena on hänen ex-miehensä, elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen aiheuttama metoo-kohu, jossa nuoret näyttelijät syyttivät miestä epäasiallisista menetelmistä. En aikanaan erityisemmin seurannut kohua, ja kirjakin on jo viime vuodelta, sattumalta osui käteen kirjaston palautushyllystä. Yllätyin positiivisesti tasapainoisesta otteesta, kirjassa puhuu vahva, rehellinen, juuriaan kunnioittava nainen, ainoa katkeroitumisen kohde näyttää olevan omat ystävät, jotka hylkivät häntä ex-miehen tekojen vuoksi.

      Laura viettää kesää vanhempiensa kanssa ihanalla merenrantamökillä, tyttäret ovat välillä isällään. Nykyhetki liittyy mökkielämän muistoihin, lasten kasvamiseen ja vanhempien kanssa yhteiseen mökkielämään. Samalla hän käy läpi suhdetta vanhempiinsa, rakkaaseen vahvaan isäänsä ja erikoiseen äitiinsä, jonka kehotuksesta olla vaiti vaikeista asioista kirjan nimikin johtuu. Kääretorttua leivotaan iloon ja suruun, kunnon ruokaa laitetaan kaikille, vaikka maailma ympäriltä kaatuisi. Äänikirjan Laura lukee kuulemma itse ja Marja Packalen äidin osuudet.

      Tämä oli Laura Malmivaaran ensimmäinen teos , odotan häneltä lisää kirjoja. Hän odottaa uuden miehensä kanssa "iltatähteä" nyt 48-vuotiaana. Onnea hänelle ja perheelleen!

    • Anonyymi

      Toivoisin, ettei kirjojen lukeminen olisi jäänyt. Ahkerat lukijat tuntuvat olevan
      vireitä tai vireämpiä. Lueskelen kyllä joskus, mutta en osaa löytää sopivia kirjoja.

      • Anonyymi

        Mieti mikä sinua kiinnostaisi, romaanitko vai tietokirjat.


      • Joskus tosiaan sopivan kirjan löytäminen on vaikeaa.

        Aikakausilehtien sivuilla ja sanomalehdissäkin on usein kirjallisuuden esittelyosioita,
        niistä voi löytää mieleisiä.

        Kirjablogeja on aika liuta, joissa kirjan lukeneet arvioivat lukemistaan,
        niistäkin saattaa löytää hengenheimolaisia.

        https://www.kirjasampo.fi/fi/kirjablogit/fi/kirjablogit

        Lukupiiritkin julkaisevat omia sivustojaan. Niistäkin voi löytää ideoita.

        Pidän Alfalta tulevasta Isäntänä Tapani Ruokanen ohjelmasta,
        jossa hän keskustelee kirjailijoiden kanssa heidän kirjoistaan.
        Viimeksi löysin juuri sieltä Joni Pyysalon viimeisemmän, Putoamispaikka
        Olen sen nyt kerran kuunnellut ja haluan kuunnella sitä uudemman kerran.
        Mielenkiintoinen ja niin monitasoinen kirja ja kaunista kieltä, tosiaan.


      • maissiii kirjoitti:

        Joskus tosiaan sopivan kirjan löytäminen on vaikeaa.

        Aikakausilehtien sivuilla ja sanomalehdissäkin on usein kirjallisuuden esittelyosioita,
        niistä voi löytää mieleisiä.

        Kirjablogeja on aika liuta, joissa kirjan lukeneet arvioivat lukemistaan,
        niistäkin saattaa löytää hengenheimolaisia.

        https://www.kirjasampo.fi/fi/kirjablogit/fi/kirjablogit

        Lukupiiritkin julkaisevat omia sivustojaan. Niistäkin voi löytää ideoita.

        Pidän Alfalta tulevasta Isäntänä Tapani Ruokanen ohjelmasta,
        jossa hän keskustelee kirjailijoiden kanssa heidän kirjoistaan.
        Viimeksi löysin juuri sieltä Joni Pyysalon viimeisemmän, Putoamispaikka
        Olen sen nyt kerran kuunnellut ja haluan kuunnella sitä uudemman kerran.
        Mielenkiintoinen ja niin monitasoinen kirja ja kaunista kieltä, tosiaan.

        Joskus olen vain mennyt kirjastoon ja tarttunut houkuttelevaan kirjailijaan tai kirjan nimeen ja sitten takakansi on paljastanut, kannattaako ko kirja kotiin kantaa ja lukea.

        Joskus turhaa kotiin kantanut ja joskus tykästynyt kunnolla.

        Kirjaston henkilökunta on hyvin koulutettua ja osaavat neuvoa ja suositella
        kun vain kyselee.


      • Anonyymi
        maissiii kirjoitti:

        Joskus tosiaan sopivan kirjan löytäminen on vaikeaa.

        Aikakausilehtien sivuilla ja sanomalehdissäkin on usein kirjallisuuden esittelyosioita,
        niistä voi löytää mieleisiä.

        Kirjablogeja on aika liuta, joissa kirjan lukeneet arvioivat lukemistaan,
        niistäkin saattaa löytää hengenheimolaisia.

        https://www.kirjasampo.fi/fi/kirjablogit/fi/kirjablogit

        Lukupiiritkin julkaisevat omia sivustojaan. Niistäkin voi löytää ideoita.

        Pidän Alfalta tulevasta Isäntänä Tapani Ruokanen ohjelmasta,
        jossa hän keskustelee kirjailijoiden kanssa heidän kirjoistaan.
        Viimeksi löysin juuri sieltä Joni Pyysalon viimeisemmän, Putoamispaikka
        Olen sen nyt kerran kuunnellut ja haluan kuunnella sitä uudemman kerran.
        Mielenkiintoinen ja niin monitasoinen kirja ja kaunista kieltä, tosiaan.

        Minäkin katselen Tapani Ruokasen ohjelmat. Ne ovat mukavan rauhallista jutustelua,
        jotka sivistävät ihmistä, saa tietoa milloin mistäkin asiasta riippuen kuka henkilö
        on haastateltavana ja mistä aiheesta hän on kirjan kirjoittanut.
        Ihan aina ei ole kirjaa esittelyssä. Tosi kiva ohjelma kaiken humpuukin seassa.


      • Anonyymi
        maissiii kirjoitti:

        Joskus tosiaan sopivan kirjan löytäminen on vaikeaa.

        Aikakausilehtien sivuilla ja sanomalehdissäkin on usein kirjallisuuden esittelyosioita,
        niistä voi löytää mieleisiä.

        Kirjablogeja on aika liuta, joissa kirjan lukeneet arvioivat lukemistaan,
        niistäkin saattaa löytää hengenheimolaisia.

        https://www.kirjasampo.fi/fi/kirjablogit/fi/kirjablogit

        Lukupiiritkin julkaisevat omia sivustojaan. Niistäkin voi löytää ideoita.

        Pidän Alfalta tulevasta Isäntänä Tapani Ruokanen ohjelmasta,
        jossa hän keskustelee kirjailijoiden kanssa heidän kirjoistaan.
        Viimeksi löysin juuri sieltä Joni Pyysalon viimeisemmän, Putoamispaikka
        Olen sen nyt kerran kuunnellut ja haluan kuunnella sitä uudemman kerran.
        Mielenkiintoinen ja niin monitasoinen kirja ja kaunista kieltä, tosiaan.

        Tutkin lukemaasi Joni Pyysaloa, kun en hänen tuotantoaan tunne
        ja laitan esittelyksi muillekin sivun hänestä.
        https://www.kirjallisuustoimittaja.com/lukupalat/putoamispaikka


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mieti mikä sinua kiinnostaisi, romaanitko vai tietokirjat.

        Eeva Joenpellon ja Orvokki Aution jälkeen ei ole tullut heidän veroisiaan kertojia.
        Tiedättekö te jonkun ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eeva Joenpellon ja Orvokki Aution jälkeen ei ole tullut heidän veroisiaan kertojia.
        Tiedättekö te jonkun ?

        Kunpa tietäisin niin lukisin heti !
        Googlailin "saletisti hyviä kirjoja"
        https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000006563265.html

        Joitakin olen lukenut, joitakin en,
        enkä osaisi näistä suositella mitään kellekään, makuja on niin monia.
        Ne, jotka olen lukenut eivät ole perinteistä "joenpelto-autio"-tyyliä.
        Ihan alussa oleva Saara Turunen jäi kiinnostamaan.
        Onko hänen kirjansa tuttu teille ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kunpa tietäisin niin lukisin heti !
        Googlailin "saletisti hyviä kirjoja"
        https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000006563265.html

        Joitakin olen lukenut, joitakin en,
        enkä osaisi näistä suositella mitään kellekään, makuja on niin monia.
        Ne, jotka olen lukenut eivät ole perinteistä "joenpelto-autio"-tyyliä.
        Ihan alussa oleva Saara Turunen jäi kiinnostamaan.
        Onko hänen kirjansa tuttu teille ?

        PS. Lista on vuodelta 2019.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eeva Joenpellon ja Orvokki Aution jälkeen ei ole tullut heidän veroisiaan kertojia.
        Tiedättekö te jonkun ?

        Romaanien lukeminen on jäänyt vähälle, mutta miten olisi Ferranten kirjat ?
        Häpeäkseni en ole itse lukenut yhtäkään Ferrantea, mutta ne ovat saaneet maailmanlaajuisesti paljon suosiota.

        Elena Ferrante, Napoli-sarja: Loistava ystäväni, Uuden nimen tarina, Ne, jotka lähtevät ja ne, jotka jäävät, Kadonneen lapsen tarina

        WSOY, 2016-2019, suom. Helinä Kangas

        Napoli-sarja kertoo kahden naisen ystävyydestä. Kirjaa lukiessa suorastaan haistaa ja maistaa Italian, sekä kuulee koko sekasortoisen, mutta lämminhenkisen italialaisen temperamentin ja elämäntavan. Naisten asema ei ole ollut helppo, mutta nämä naiset taistelevat tiensä läpi tässä kummallisessa yhteiskunnassa. Heidän ystävyytensä on vähintään yhtä erikoista kuin italialainen elämänmeno: täynnä draamaa ja petturuutta, mutta myös sellaista rakkautta ja välittämistä, ettei se jätä ketään kylmäksi.

        Lukijana alkaa välittömästi elää ja hengittää naisten tarinaa, ja haluaa tietää, mitä seuraavalla sivulla tapahtuu. Kirjat kannattaa lukea järjestyksessä, sillä tarinat
        linkittyvät toisiinsa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Romaanien lukeminen on jäänyt vähälle, mutta miten olisi Ferranten kirjat ?
        Häpeäkseni en ole itse lukenut yhtäkään Ferrantea, mutta ne ovat saaneet maailmanlaajuisesti paljon suosiota.

        Elena Ferrante, Napoli-sarja: Loistava ystäväni, Uuden nimen tarina, Ne, jotka lähtevät ja ne, jotka jäävät, Kadonneen lapsen tarina

        WSOY, 2016-2019, suom. Helinä Kangas

        Napoli-sarja kertoo kahden naisen ystävyydestä. Kirjaa lukiessa suorastaan haistaa ja maistaa Italian, sekä kuulee koko sekasortoisen, mutta lämminhenkisen italialaisen temperamentin ja elämäntavan. Naisten asema ei ole ollut helppo, mutta nämä naiset taistelevat tiensä läpi tässä kummallisessa yhteiskunnassa. Heidän ystävyytensä on vähintään yhtä erikoista kuin italialainen elämänmeno: täynnä draamaa ja petturuutta, mutta myös sellaista rakkautta ja välittämistä, ettei se jätä ketään kylmäksi.

        Lukijana alkaa välittömästi elää ja hengittää naisten tarinaa, ja haluaa tietää, mitä seuraavalla sivulla tapahtuu. Kirjat kannattaa lukea järjestyksessä, sillä tarinat
        linkittyvät toisiinsa.

        Armoa! Ei taas tätä Ferrantten pakkopullaa tänne!!!
        👎🏼💩


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kunpa tietäisin niin lukisin heti !
        Googlailin "saletisti hyviä kirjoja"
        https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000006563265.html

        Joitakin olen lukenut, joitakin en,
        enkä osaisi näistä suositella mitään kellekään, makuja on niin monia.
        Ne, jotka olen lukenut eivät ole perinteistä "joenpelto-autio"-tyyliä.
        Ihan alussa oleva Saara Turunen jäi kiinnostamaan.
        Onko hänen kirjansa tuttu teille ?

        Kertokaa yksi hyvä kirja minkä olette vuoden sisään lukeneet !
        Pitkät kopioidut listat on vaikeita. Kirjoja kehutaan kyllä, mutta kuka kehuu ?
        Kun ei tunne kehujaa, ei tiedä paljonko painoarvoa voi kehuille antaa.


    • Anonyymi

      alotukseen:

      Sota huolestuttaa, sivuaa meitäki,
      putin on uhkaillu suomea ja ruotsia samoin kuin Ukrainaa,
      tunnen myös surua Ukrainan puolesta, veäjä on moukaroinu kylmäverisesti Ukrainan kaupunkeja, tappanu valtavat määrät jopa siviilejä samalla,
      venäjä on barbaari valtio sivitymätön piittaamaton röyhkeä rikollinen,
      erittän vastenmielinen naapurimaa koko euroopalle,

      • Anonyymi

        Sota sivuaa meitä paljon ja sekottaa mielenrauhaamme. Yritetään kuitenkin nukkua hyvin, toivoen, että huominen toisi jonkun ihmeratkaisun sotaan ?
        Jos vaikka Putinilta menisi muisti...... Edes tilapäisesti - vuodeksi......
        Huomiseen ! Jos Luoja suo......


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sota sivuaa meitä paljon ja sekottaa mielenrauhaamme. Yritetään kuitenkin nukkua hyvin, toivoen, että huominen toisi jonkun ihmeratkaisun sotaan ?
        Jos vaikka Putinilta menisi muisti...... Edes tilapäisesti - vuodeksi......
        Huomiseen ! Jos Luoja suo......

        heh heh heeeeeee, ei voinu nauramatta lukea komentia, hyvä hyvä hyvä,

        olipa tosi hyvä toivomus,

        voihan siltä mennä muisti kokonaanki,
        jos vaikka alzhaimer iskis siihen,,

        toivotaan kovasti ,,, jospa toive toteutuu ,,,


      • Eilen minulle valkeni eräästä artikkelista, että venäläiset joukot ihan oikeasti luulevat tulevansa pelastamaan veljeskansaa natsien ikeestä.
        Valloitettujen kaupunkien asukkaiden äidinkieli on venäjä, mikä varmaan hämmästyttää vihollisia, sillä heillehän on vakuutettu, että venäjänkielinen kansanosa Ukrainassa on alistetussa asemassa ja joukkomurhan kohteena.
        Mariepolkin on 95% venäjänkielisten asuttama. Silti Putin haluaa sen maan tasalle uljaat pelastuspuheensa unohtaen.
        Joissakin pienemmissä kylissä asukkaiden mielenosoitus ja joukkokokous on riittänyt käännyttämään valloittajat takaisin. Sotaan lähteneet venäläisjoukot ovat ulalla siitä, mikä heidän tavoitteensa on Ukrainassa.
        Mutta mitä kauemmin sotaa jatkuu, sitä kohtuuttomia yhteenottoja tapahtuu, kun vihollinen etsii taloista ruokaa ja muuta ryöstettävää jättäen "pelastetut" heimoveljensä puille paljaille.
        Muuttaako sota ja taistelut ihmisen takaisin kivikautiseksi villi-ihmiseksi, joka ei inhimillisyyttä enää tunne? - Syö tai tule syödyksi! -
        Ajattelen sitäkin, että valloitetut kylät ja kaupungit joutuvat vastustamaan tulijoita kynsin ja hampain, pelkän raivon voimin.


      • Anonyymi
        Makriina kirjoitti:

        Eilen minulle valkeni eräästä artikkelista, että venäläiset joukot ihan oikeasti luulevat tulevansa pelastamaan veljeskansaa natsien ikeestä.
        Valloitettujen kaupunkien asukkaiden äidinkieli on venäjä, mikä varmaan hämmästyttää vihollisia, sillä heillehän on vakuutettu, että venäjänkielinen kansanosa Ukrainassa on alistetussa asemassa ja joukkomurhan kohteena.
        Mariepolkin on 95% venäjänkielisten asuttama. Silti Putin haluaa sen maan tasalle uljaat pelastuspuheensa unohtaen.
        Joissakin pienemmissä kylissä asukkaiden mielenosoitus ja joukkokokous on riittänyt käännyttämään valloittajat takaisin. Sotaan lähteneet venäläisjoukot ovat ulalla siitä, mikä heidän tavoitteensa on Ukrainassa.
        Mutta mitä kauemmin sotaa jatkuu, sitä kohtuuttomia yhteenottoja tapahtuu, kun vihollinen etsii taloista ruokaa ja muuta ryöstettävää jättäen "pelastetut" heimoveljensä puille paljaille.
        Muuttaako sota ja taistelut ihmisen takaisin kivikautiseksi villi-ihmiseksi, joka ei inhimillisyyttä enää tunne? - Syö tai tule syödyksi! -
        Ajattelen sitäkin, että valloitetut kylät ja kaupungit joutuvat vastustamaan tulijoita kynsin ja hampain, pelkän raivon voimin.

        "Eilen (?) minulle valkeni eräästä artikkelista, että venäläiset joukot ihan oikeasti luulevat tulevansa pelastamaan veljeskansaa natsien ikeestä."

        Luetko tai kuunteletko harvoin uutisia ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Eilen (?) minulle valkeni eräästä artikkelista, että venäläiset joukot ihan oikeasti luulevat tulevansa pelastamaan veljeskansaa natsien ikeestä."

        Luetko tai kuunteletko harvoin uutisia ?

        JOOO
        SE ON just sen VÄÄRÄN INFFORMETION seurausta,
        tietenki ne niin luulevat kun eivät saa totuudenmukaista tietoa ollenkaan tapahtumista,,
        siis venäjän informatio perustuu puhtaasti VALHEELLE ,,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        JOOO
        SE ON just sen VÄÄRÄN INFFORMETION seurausta,
        tietenki ne niin luulevat kun eivät saa totuudenmukaista tietoa ollenkaan tapahtumista,,
        siis venäjän informatio perustuu puhtaasti VALHEELLE ,,,

        Kreml syöttää omalle kansalleen soopaa oikeuttaakseen sodan aloittamisen,
        hyökkäyksen Ukrainaan


    • Anonyymi

      Iloitkaamme kaikin voimin, kun suuri ja mahtava on mennyt pelastamaan Ukrainan venäläiset sorron ikeestä. Mariupolin asukkaista kuulemma 95% on venäjänkielisiä. Kyllä he nyt varmasti ovat kiitollisia ja onnellisia, kun isoveli pommittaa kulkuväyliä, niin että lännestä ei päästä horjuttamaan Mariupolin asukkaiden voitonriemua.
      Siinä on vahingossa mennyt kaupunki raunioiksi ja vainajia lojuu kaduilla, mutta horjumattahan siellä totta kai odotetaan vapauttajan saapumista.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Martinan kisa (asialliset kommentit)

      Yksi, ikuinen umpityperien ketjujen aloittaja.. voidaanko tehdä joka kerta ilmoitus moderaattorille.. josko katoais bittiavaruuteen.. Mutta siis: uinn
      Kotimaiset julkkisjuorut
      451
      3786
    2. En haluaisi uskoa että miehet ajattelee vain munallaan,

      mutta taas sain olla väärässä. Eli.. törmäsin männäviikolla puolituttuun mieheen työmatkalla. Hän kertoi, että viettäisi juhannusta minun kotikaupun
      Sinkut
      539
      3360
    3. Somalisulhanen syö Sara Siepin suosiota

      Ei kelvannut Sara Sieppi enää kummankaan iltapäivälehden juhannustytöksi. muutenkin tykkäysmäärät näyttävät laskeneen ja ilmeisesti myös Saran seuraa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      164
      2843
    4. 65
      1344
    5. Martina kisan kärjessä

      Kisa on käynnissä. Käsipohjauinti vetää kisaajien kädet hapoille. Martinan ranne on jo kivulias.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      158
      1341
    6. STEFULLA OLI KOVA IKÄVÄ SOFIAA!

      Lennätti naisen Hankoon koko juhannuksen ajan ! Tosi rakkautta ilmassa. Taisi tulla kihlat ja häitä vietetään !
      Kotimaiset julkkisjuorut
      78
      1304
    7. Yhden viestin päässä

      Voisit juuri tälläkin hetkellä olla tässä vieressäni. Silittelisin ja paijaisin sinut puhki.
      Ikävä
      56
      1074
    8. Kyllä jään aina miettii

      Miks tää meni näin.. En ymmärrä sua.
      Ikävä
      55
      843
    9. Abortti on kiellettävä Suomessakin

      Feministinen ajatus raskaudesta, ja sen keskeyttämisestä, jota Suomessa usein tarjoillaan ainoana mahdollisena, on kummallinen. Argumentti, jonka muka
      Maailman menoa
      492
      833
    10. Tuletteko/tulitteko ikävöimäsi

      Kanssa hyvin juttuun? Ymmärsittekö toisianne? Sovitteko yhteen?
      Ikävä
      83
      797
    Aihe