Riivaus nykyaikana länsimaissa

Aloittajan mielestä psykologian kieli saattaa olla osin käyttökelpoista, kun yritetään kuvailla synnin tekemisen logiikkaa. Mutta en hyväksy tämän tieteenalan pilkalloisuutta, joitakin hoitomuotoja, enkä arvoja. Esim. syntiinlankeemuksen jälkeen ihmisluonto ei ole hyvä sinällään.

Mielestäni monenlainen leimaaminen saattaa olla vain yksinkertaisen lapsellista ja typerää. Sellainen puhetyyli, että hän on adjektiivi tai kiroava, leimaava tautiluokitus, kuin se olisi mantra, suggestio, loitsu, jota hoetaan, ja johon uskotaan, kuin itseään toteuttavaan ennustukseen.

Esimerkiksi muistui mieleeni eräs tyttö, josta juoruttiin, kun lapsena kävin koulua. Väitettiin koulussa käyttäytymisen perusteella päätellen, että hän ON erittäin ujo, hiljainen, syrjäänvetäytyvä. Kuin nämä olisivat jotain luonteenpiirrettä tai kohtaloa, jonka pitää vääjäämättä tulla esiin. Mutta kun kuului tarinoita, miten hän käyttäytyi kotona, vanhempiensa ja veljensä kanssa, väitettiin, että hän ON jotain aivan päinvastaista. Mielestäni on siis jossain määrin hölmöä tyypitellä ihmisiä tällä tavalla. Sama yksilö saattaa käyttäytyä jonain ajankohtana yhdellä tavalla, toisena päivänä eri tilanteessa eri tavalla, tai eri ihmisille erilaisissa rooleissa. Esim. kaupan kassaneiti ehkä tervehtii reippaasti ja asiallisesti kassalla, kun asiakas saapuu maksamaan, mutta aikaisemmin myymälässä muualla ei ollut huomaavinaan. Ihmisillä ja laitoksilla, virkailijoilla saattaa olla tahallisiakin toimintatapojen muutoksia sen mukaan, miten halutaan toisen suhtautuvan, eli kuin pidettäisiin toista muovailuvahana, jota keppi-porkkana-taktiikoilla aivopestään tai ehdollistetaan käyttäytymään toivotulla tavalla.

Keskustelun aloittajana lisäisin vielä, että minulla on ollut vaikeuksia tässä riivaajien tunnistamisen asiassa:

- Synnin tekemiseen ei välttämättä tarvita mitään riivaajia, vaan ihmisissä on ollut syntinen luonto, syntiinlankeemuksesta lähtien. Kirous, jota Aatamin lankeemuksen jälkeen Jumala lausui, tarkoittaako se, että kirous on kuin peite, jonka läpi Jumalan hyvyys ei pääse vaikuttamaan kunnolla, vaan jää tilaa riivaajan tulla siihen kohtaan, kuin Jumalan tilalle? Miksi sitten aina kaikesta synnin tekemisestä ei sanota, että olisi aina riivaajan toimintaa, vaan ihminen on vastuullinen ja syyllinen, syntinen? Onhan Vanhassa testamentissa kohta, että Pyhä henki poistui Saulin tyköä, ja Jumala lähetti pahan hengen vaivaamaan Saulia, eikö totta? Oliko Saul sitten riivattu, vai ulkoa päin vain harhaan johdettu riivaajan toimesta? Mistä tietää, milloin on kyse vain tavallisesta syntisyydestä, ja milloin riivauksesta? Aiheeseen liittyy branhamilaisuus ja Paavo Hiltusen kirja Siunauksia syvyydestä.

- Kun Israelin kansa oli orjuudessa Egyptissä, Raamattu kertoo, että faarao paadutti itsensä, Mooseksen kautta tuoduista vitsauksista huolimatta. Ei sanottu, että faarao olisi ollut riivattu. Onko sitten riivauksessa kyse siitä, että paatumus ja pahuus on edennyt niin pitkälle, että riivaaja saa vallan, vai onko riivauksessa kyse siitä, että harrastetaan tietynlaisia syntejä, esim. huumeet tai noituus, ja sitä kautta riivaaja pääsee sisälle? Tai jos mies harrastaa irtosuhteita monen naisen kanssa, ja he ovat yhtä lihaa (Matt 19), niin pääseekö riivaaja sitten koko porukkaan, jos heissä ei kenessäkään on Pyhää henkeä (vrt. 1. Kor 7, pyhitetty puolisonsa kautta), tai jos joku heistä tekee tietyntyyppisen synnin?

- Jos joku käyttäytyy sellaisella tavalla, että hyökkää toisen kimppuun, eikä tunnu tajuavan, ettei ansaitse tällä teolla kunnioitusta, ihailua, palvontaa, niin onko tässä kysymys psykologiassa mainitusta älyllistämisestä, narsismista, psykopaattisuudesta, vai riivauksesta, vai onko tämä vain normaalia ihmisen syntistä taipumusta syntiinlankeemuksesta lähtien, niin kuin Efesolaiskirje toteaa, että ennen uskoa olimme vihan lapsia? Esimerkiksi voisi mainita Putinin hyökkäyksen "vapauttamaan ukrainalaisia". Asiaan liittyy mustavalkoistaminen, että "paha länsi" on se, josta Putin pelastaisi venäläismieliset "hyvät" ukrainalaiset, viemällä heitä Venäjälle, ja suhtautuu Ukrainan alueeseen, kuin se olisi hänen lääninsä, jossa hän saa tuomita pahat (pommittaa tomuksi) ja pelastaa hyvät. Onko tämä jonkinlainen jeesustelusyndrooma, kuin Putin olisi liian voimallisesti Jumalan kuva, vai onko tämä hyökkäävä käytös vainoharha, riivausta, narsismia, psykopaattisuutta, vai yksinkertaisesti syntisen ihmisen pahaa taipumusta hoitaa muiden asiat väkisin vallalla ja voimalla? Putin ei tunnu tajuavan, että hän itse on aiheuttanut Ukrainaan vastareaktioita ja kriittisyyttä viimeistään vuodesta 2014 lähtien, kun ryhtyi valtaamaan Krimiä. Ajatuksena näyttäisi olevan se, että hän kuvitteli olevansa vain hyvää tekemässä ukrainalaisille silloinkin. Onko tämä sitä, josta Raamattu puhuu, että saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi (ja käyttää/harhaan johtaa ihmisiä), vai onko Putin riivattu?

- Jeesus näytti nimittävän Pietaria jossain vaiheessa saatanaksi tai perkeleeksi, vastustajaksi.
Puhuiko hän kuin Pietarin ohi saatanalle, vai pitäisikö ajatella, että ennen Pyhällä hengellä täyttymistä ihminen voi olla tilassa, että riivaaja tulee tai menee miten milloinkin, viipyy tilapäisesti ihmisessä jonkin aikaa?