En tiedä onko tämä oikea paikka, mutta pakko jonnekin avautua. Olin ennen sosiaalinen, oli paljon tuttavia ja pari hyvää parisuhdetta. Pilasin kaiken aikanaan enimmäkseen päihteillä ja koko elämää on varjostanut masennus sekä huono itsetunto mikä iskostettiin jo lapsena. Vanhemmat jotka jaksaa nöyryyttää ja nolata vielä yli kolmikymppisenäkin, jos vain antaa yhtään saumaa. Nyt kevään tullen on iskenyt todella kipeästi se, miten elämä on mennyt ohi. Muilla ympärillä on perheet. Mulla ei ole mitään. Vain lapsuuden perhe jonka toivoisin katoavan koska en ole koskaan sopeutunut näihin ja silti nämä itsekkäät apinat pilaa kaiken mitä on joskus jakanut tai joutunut jakamaan elämästään. Sitoo väkisin itseensä. Masennuksen myötä itsetunto on nollissa ja aika lihotti niin ettei kestä itseä peilistä katsoa saati lähteä etsimään seuraa. Enkä varmaan kestäisi enää pettymyksiä tai torjutuksi tulemista parisuhteissa tai kaverisuhteidenkaan osalta. Mahdollisuudet perheen perustamiseen alkaa olla vähissä iän vuoksi. Työtä lukuunottamatta olen vapaa-ajan 99% yksin jolloin on aikaa mietti omaa katkeruutta. Koen olevani joka paikassa, kaupan kassallakin, naurun kohde. Säälittävä. Vitsi. Toiset puuhaa lapsilleen valmistujaisia tai päivittää someen pikkulapsi kuvia. Päivityksiä kesälomareissuista perheen tai ystävien kanssa. Tekisi mieli poistaa koko some. Inhoan, miten jo suunnilleen vihaan ihmisiä joilla on kaikkea sitä onnea josta itse jää paitsi. Edelliset parisuhteet oli huonoja. Ajattelin etten ansaitsekaan parempaa. En osaa lähteä yksin festareille tai matkustelemaan, se sattuisi liikaa kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa kokemusta. Siksi en tee mitään mitä oikeasti haluaisin tai perheettömänä voisin. Siis jos olisi kavereita joiden kanssa tehdä asioita. Huijaan itseäni, että nautin kotona puuhastelusta tai ulkoilusta paikoissa joissa ei kiinnitetä huomiota yksin liikkujaan. Elämykset voi unohtaa. Sattuu olla kohtalonsa vanki, vaikka tiedän paljolti itse ajaneeni itseni tähän pisteeseen. Liikaa huonoja ja vääriä valintoja. Liikaa antanut kirotun perheeni aikanaan puuttua elämääni ja asioihini kauas kantoisin seurauksin. Silti kaikesta "normaalista" ja yhteisöllisyydestä ulkopuolelle jääminen tuntuu pohjattoman surulliselta. Syö elävältä ja saa aikaan itseinhoa ja häpeää. Murskaa viimeisetkin itsekunniotuksen rippeet. Haluaisi sulkea silmät ja korvat ettei tarvitse jatkuvasti olla tietoinen siitä miten elämä menee ohi ja jäljelle jää pohjaton tyhjyys, epätoivo ja pahaolo. Yksinäisyys ja tahtomatta yksinolo on julminta henkistä kärsimystä.
Ulkopuolisuus
20
787
Vastaukset
- Anonyymi
Tää on just niin kopio omasta elämästäni.
- Anonyymi
Suomessa on 100000 samoin koskevaa :/
- Anonyymi
Vaikea varmasti tilanteesi, mutta voisitko ajatella esim hakevasi työpaikkaa ja muuttavasi ihan muualle, pois nykyiseltä paikkakunnalta. Jos mahdollista niin myös vähennä sellaisten seuraaminen somessa jotka aiheuttavat sinulle pahaa mieltä ja negatiivisia tunteita, samoin muukin yhteydenpito vähemmälle. Pikkuhiljaa asettaa elämää uuteen ja varmasti rohkeutta vaatii, mutta uskoisin että onnistut kun vaan rohkaiset itseäsi muutokseen. Mieti miten tärkeä nykyinen paikkakuntasi on sinulle ja mikä pitää sinut siellä ja olisiko mahdollista muuttaa muualle. Jos olet jo miettinyt mahdollista muuttoa uusiin ympyröihin, tee mielessäsi olevalle paikkakunnalle päiväretki ja tutustu paikkaan. Netistä saat myös tietoa työpaikoista ym.
Tsemppiä ja rohkeutta muuttaa elämäsi suuntaa. - Anonyymi
Kasvottomuuden vaalijat ei tykkää pärstävikaisista.
- Anonyymi
Tuskin sinussa on mitään vikaa. Hyviä miehiä on vaikea löytää.
Entä esim tanssiharrastus.
Terapia?
Onko töissä ketään jonka kanssa voisit tehdä jotain vapaalla,esim festareille mennä. - Anonyymi
>Tekisi mieli poistaa koko some.
Kannattaa ehdottomasti poistaa. Voit toki palata sinne ja säilyttää tunnukset, mutta kannattaa kokeilla elää ilman somea vaikka yksi kuukausi. En itse ole ollut somessa yli viiteen vuoteen ja olen n. kolmekymppinen. En myöskään kaipaa sinne. Some on siitä aika ikävä paikka, että ihmiset dramatisoi ja näyttelee. Eli todellisuudessa siinä iloisessa perhekuvassa niillä hymyilevillä vanhemmilla ja lapsilla ei välttämättä ole kaikki hyvin. Linssin takana heidän elämänsä saattaa olla oikeasti helvettiä. Mies pettää vaimoaan ja lapsilla on autismia tai muita häiriöitä. Some on valetta. Sieltä ei voi löytää aitoutta.
Jos matkustelu tuntuu vaikealta, niin suosittelen ottamaan sen kanssa rauhassa. Itsekin kärsin torikammosta ja käyn ulkona vain varhain aamulla tai myöhään illalla. Asun PKS-seudulla ja vapaapäivinä tulee matkusteltua metsiin tai jonnekin Lammassaareen kävelemään varhain aamulla (kun ihmisiä ei juuri ole). Se on nautinnollista, enkä koe, että yksinäisyyteni mitenkään korostuisi siitä. Ainakin omalla kohdallani luonnossa oleminen on auttanut jaksamaan päivästä toiseen. Toisaalta en usko, että ystäviä tai parisuhdetta tulen ikinä löytämään ja hiljalleen olen alkanut vain hyväksymään sitä asiaa. Vielä viisi vuotta sitten itkin joka päivä yksinäisyyttäni ja hakkasin itseäni, niin pahalta se tuntui. En ole varma, onko minulle kehittynyt persoonallisuushäiriö vai olenko niin turtunut tähän, ettei tunnu enää missään. Tai no tunnu ja tunnu... - Anonyymi
moro toivon sulle hyvää. vaikutat ihan ok tyypiltä. mulla menee siten että en kärsi siitä kun en tapaile ihmisiä mutta oon kärsivä ihmisluonne kun pennusta asti kärsinut eri juttuja, niin sairauksia kuin synnynnäisiä sairauksia. Neuroottinen olen aikalailla, helposti hermostuva, siten että aivot kuormittaa nopeasti, voin muuttua ihmisseurassa täysin mykäksi, on sanottu minun käytöstäni oudoksi, on sanottu minua terveeksi vaikka oon sairas, osa sanoo ettei minusta saa mitään selvää että oonko lintu vaiko kala. parhaiten pärjään omissa oloissani isäni kanssa. Sosiaalisuus ahdistaa. Isoserkkuni pelaa tietokonepelejä kotona ja asuu äitinsä kanssa. hän on vaaraton kuten minä mutta erakkoluonne, sairastelee henkisen puolen ongelmia ja on tosi arka ja sosiaalisesti heikohko. En tieedä onko suvussa tällaista mut vähän molempien vanhempieni lähisuvusta löytyy tällaista.
Voi, ikävää että olet noin yksin asioiden kanssa. Ymmärrän sinua hyvinkin sillä olin itse aloittamassa keskustelua miten koen itseni niin yksinäiseksi nykyään, kavereilla perheet tai parisuhteet. Tapailen miestä mutta todella harvoin hänellä on mulle aikaa, tyhmää alistua tiedän mutta koska sinkku kavereita ei juurikaan ole ja käyn vähän missään niin en voi tavata myöskään ketään ja niinkuin sinäkin en osaa lähteä yksin niin sekin on ollut tyhjää parempi vaikka mua sattuukin koska en saa sitä mitä toivoisin. Ja tiedän että pitäs vaan arvostaa itseään mutta en arvosta ja tyydyn tähän, siitäkin olen vihanen itselleni. Työskentelen kotona joten senkin tiimoilta vietän aikaa paljon yksin. Nyt olen huomannut että lääkitsen asiaa alkoholilla mikä ei ole hyvä, en joka pv mutta joka vkl tissuttelen himassa joskus käyn yhden kaverin kanssa viihteellä.
Sinulle ulkopuolisuus niin oletko ajatellut että ottaisit vaikka koiran, monesti siitä syntyy sosiaalisia tilanteita ja kuka tietää vaikka koirapuistossa tutustuisit paremminkin ihmisiin ja sitä kautta saisit kavereita/kaverin.
Itse olen aina liikkunut aktiivisesti, nyt on meinannut sali jäädä joka on myös paikka jossa voi tutustua ja saada kavereita. Olen myöskin todella hukassa elämäni kanssa ja onneton, minulla alkoi juuri parin viikon vapaat ja tarkoitus oli mennä salille tänään vaan en kyennyt mikä ärsyttää, ens viikolla päätin ruveta jotenkin saamaan oman hyvinvointini jälleen haltuun ja sitä kautta mielenrauhaa.
Sinulle ulkopuolisuus sanoisin että älä luovuta, harrastusta suosittelen sosiaalisten tilanteiden vuoksi. En luovuta minäkään ja muista että olet tärkeä niinkuin jokainen meistä vaikka ei niin tuntuisikaan.- Anonyymi
mulle ei sopinu ku psykolofi alako suositteleen ryhmäterapiaa ja sählyvuorossa käyntiä niin kun kokeilin niin ei onnitunut sillä tulin entistä ahdistuneemmaksi ihmismassassa. mulle sopii parhaiten yksinolo, joku sanoikin tossa eilen että parempi ettei sosialisoi itseänsä jos kärsii siitä. Jotkut puhuu siedätyshoidosta mutta hyvin epäsosiaalisille se ei sovi eli ei voi olettaa että voi ihmisen muuttaa totaalisesti jos ei ole henkisiä eväitä ja sitäpaitti jotkut syntyy myös epäsosiaalsina potien autismia tai aspergeria. mulla on asperger.
- Anonyymi
muuten kyllä oon samaa mieltä että ei kannata välittää tyhmistä kommentoijista (netissä ja sen ulkopuolella) silä he todistaa vain sen ettei heillä ole empatiaa ja on tyhmiä.
- Anonyymi
että siis viittasin kommenttiisi viestisi lopussa jossa sanot että muista olet tärkeä niinkuin joakinen meistä vaik ei niin tuntuisikaan. Niin tuo kohta viestissäsi loiustava! Perfecto! amen. Upea kommentti lopussa.
- Anonyymi
en oo sama kuin aloitusvirestin lähettäjä. mutta ittellä ollu nboita ongelmia, niin synnynnäisiä ngeklmia kuin henkisiä, ja mulla rtodettii esim 5 vuotiaana hahmotus&motoriikkaongelmia. on lievä autismi eli asperger mulla. ja lisäksi mua kiusattiin joka päivä kaikissa kouluissa. pikkuhiljaa kävi niin että sielu meni murskaksi, tuhansiksi paloiksi, kaikki asiat koen voimaakkaasti, iohan hyönteisen kuoleman, tuntuu että oon sisältäni kokonaan kuollut, mutten oo kovin itsetuhoinen ja että kun koulun jätin sitten kesken niin aloin erkaantua yhteiskunnasta ja ihmisistä kun nuorempana mulla oli jonku verran sosiaalisia kontakteja, mutta yleensä silloin nuoruudessakin olin se jurottaja, yksinolija joka kärsi sposiaalisuudeta, mut oli myl yksi vaihe jolloin sosiaalsempi, mut silloinki siten että vain muutamien kanssa olin sosiaalisempi, mut suurimman osan kanssa lähinnä mykkä.
Anonyymi kirjoitti:
mulle ei sopinu ku psykolofi alako suositteleen ryhmäterapiaa ja sählyvuorossa käyntiä niin kun kokeilin niin ei onnitunut sillä tulin entistä ahdistuneemmaksi ihmismassassa. mulle sopii parhaiten yksinolo, joku sanoikin tossa eilen että parempi ettei sosialisoi itseänsä jos kärsii siitä. Jotkut puhuu siedätyshoidosta mutta hyvin epäsosiaalisille se ei sovi eli ei voi olettaa että voi ihmisen muuttaa totaalisesti jos ei ole henkisiä eväitä ja sitäpaitti jotkut syntyy myös epäsosiaalsina potien autismia tai aspergeria. mulla on asperger.
Ymmärrän, hienoa kuitenkin että kokeilit ryhmäterapiaa ja sählyä,annoit mahdollisuuden. Joo en mäkään ehkä isossa porukassa niin viihdy, itelle koira on ollut henkireikä. Joskus mennään koirapuistoon jos siellä ei tosiaan hirmusti ole porukkaa ja välillä kun haluaa todellakin olla itekseen niin metsän rauhaan.
Olet varmasti täysin oikeassa ja olen samaa mieltä kanssasi ettei voi tai saa ruveta epäsosiaaliselle tuputtamaan sosiaalisuutta, varmastikin pahentaa tilannetta.
Mulla ei ole todettu minkäänlaista oireyhtymää, ainoastaan psykologi sano että mulla hyvinkin vois olla epävakaa persoonallisuushäiriö, lueskelin jonkun verran siitä ja tunnistan kyllä itseäni.
Täytyy tunnustaa etten paljoa tiedä aspergeristä, onko todettu jo lapsena?Anonyymi kirjoitti:
että siis viittasin kommenttiisi viestisi lopussa jossa sanot että muista olet tärkeä niinkuin joakinen meistä vaik ei niin tuntuisikaan. Niin tuo kohta viestissäsi loiustava! Perfecto! amen. Upea kommentti lopussa.
kiitos, sitä harvemmin muistaa mutta niinhän se on.
Anonyymi kirjoitti:
en oo sama kuin aloitusvirestin lähettäjä. mutta ittellä ollu nboita ongelmia, niin synnynnäisiä ngeklmia kuin henkisiä, ja mulla rtodettii esim 5 vuotiaana hahmotus&motoriikkaongelmia. on lievä autismi eli asperger mulla. ja lisäksi mua kiusattiin joka päivä kaikissa kouluissa. pikkuhiljaa kävi niin että sielu meni murskaksi, tuhansiksi paloiksi, kaikki asiat koen voimaakkaasti, iohan hyönteisen kuoleman, tuntuu että oon sisältäni kokonaan kuollut, mutten oo kovin itsetuhoinen ja että kun koulun jätin sitten kesken niin aloin erkaantua yhteiskunnasta ja ihmisistä kun nuorempana mulla oli jonku verran sosiaalisia kontakteja, mutta yleensä silloin nuoruudessakin olin se jurottaja, yksinolija joka kärsi sposiaalisuudeta, mut oli myl yksi vaihe jolloin sosiaalsempi, mut silloinki siten että vain muutamien kanssa olin sosiaalisempi, mut suurimman osan kanssa lähinnä mykkä.
ihmiset osaa olla niin julmia jo koulussa, ihan kamala ajatella että suakin joka koulussa missä oot ollu niin on kiusattu. En pysty edes kuvitteleen miten pahalta susta on tuntunut ja mitkä jäljet se on jättänyt. Kiusaajat ovat jatkaneet hyvillä mielin elämäänsä, idiootit.
- Anonyymi
Frida1 kirjoitti:
Ymmärrän, hienoa kuitenkin että kokeilit ryhmäterapiaa ja sählyä,annoit mahdollisuuden. Joo en mäkään ehkä isossa porukassa niin viihdy, itelle koira on ollut henkireikä. Joskus mennään koirapuistoon jos siellä ei tosiaan hirmusti ole porukkaa ja välillä kun haluaa todellakin olla itekseen niin metsän rauhaan.
Olet varmasti täysin oikeassa ja olen samaa mieltä kanssasi ettei voi tai saa ruveta epäsosiaaliselle tuputtamaan sosiaalisuutta, varmastikin pahentaa tilannetta.
Mulla ei ole todettu minkäänlaista oireyhtymää, ainoastaan psykologi sano että mulla hyvinkin vois olla epävakaa persoonallisuushäiriö, lueskelin jonkun verran siitä ja tunnistan kyllä itseäni.
Täytyy tunnustaa etten paljoa tiedä aspergeristä, onko todettu jo lapsena?asperger on oireyhtymä jossa korostuu se että sosiaalisuus alkaa ahdistaa eli se on synnynnäinen sairaus. Hyvin pian pikkulapsena aloin oireilla eri tavoin lapsiporukoissa&ihmismassoissa. Toisinaan olin puhelias ja toisinaan vetäydyin ja samaa jatkunut koko ajan möyhemmin aikuisena eli se liittyy juuri aspergeriin eli sosiaalisuus alkaa ahdistaa ja hermosto kuormittuu ja aspergerilla on tapana jumittua ja miettiä tiettyjä asioita koko ajan mielessä eli neuroottisuutta. Samat rutiinit yleensä. Asperger voi olla puhelias ja vähäpuheinen mutta yhfistävä tekijä on kuormittuminen eli pienikin isompi sosiaalisuus vie jopa vakavaan masennustilaan ja puhun nyt itsestäni sillä minulle tulee vakava masennus silloin ja se johtuu esim siitä yhdistelmästä kun kuormitun sosiaalisuudesta/&ihmisistä ja sitten masennun vakavasti myös siitä kun menen puhumattomaksi eli yleensä aina oon puhumaton, en toki aina. kaikki aspergerit ei ole samanlaisia luonteeltaan ja tavoiltaan mutta aspergeriin liittyy pari kolme samaa juttua joka yhdistää aspergereita. suurin yhdistävä tekijä on tuo sosiaalisuuden heikko sietokyky. Parhaiten asperger voisi ehkä sopeutua kotityöhön eli esim joku etätyö. Itse olen sen verran heikko työkyvyltäni etten ainakaan tällä hetkellä jaksa edes ajatella mitään työtä. Hädin tuskin jaksan 1 kävelylenkkiäkään niin kuormitun siitä. Ja kotona esim siivous saattaa aiheuttaa pahan työuupumuksen. Mun aivoja ei ole tutkittu mutta voisi olettaa että aspergeriudesta tuokin työstä aiheutuva uupumus johtuu koska jos tietynlainen rakenne aivoissa niin se johtaa tuohon. Paljon puhutaan laiskuudesta että ihminen on laiska kun ei tee töitä mutta ei se kaikkien kohdalla mene noin. maailma kehittyy koko ajan (onneksi) vaikka toisaalta tietyt ihmiset yrittää estää maailman kehitystä kuten venäjän putin mutta kun maailma samalla yrittää mennä eteenpäin niin se on hyvä asia eli esim monessa eri asioissa maailma kehittyy kyten psykiatriassa ja käsite laiska voidaan kumota sillä jotakin luin jonkun kommentin jossa tutkijat tutkii sitä että tietyillä ihmisillä se ei johdukaan laiskuudesta vaan heikko hermostorakenne, ja saattoi liittyä juuri autisteihin, aspergereihin, neurootikkoihin ja älyllisesti kehitysvammaisiin. sain takuueläkkeen henkisten ja synnynnäisten sairauksien seurauksresta. Olen ollu eläkkeellä noin 8 vuotta. Rahallisesti pärjään erinomaisen hyvin ihan sen takia koska osaan älykkäästi hoitaa talouttani. hyvää jatkoa sinulle, kirjoitellaan lisää jatkossa näillä palstoilla , vaikutat oikein empaattiselta ja mukavalta ihmiseltä sekä järkevältä. muuten mulla ei ole yhtään kaveria netin ulkopuolella mutta nettikavereita on joitaki. Mulla se erakkous johtuu siitä että olen niin yksinäinen sielu ja pärjään hyvin ilman kavereita. Toki ei se kaverikaan haittaisi, mutta jotenkin sitä oon jäänyt ilman kavereita ja toinen syy on siihen se että kun olen asperger niin kuormitun herkästi ihmisseurasta ja en ole kovin taitava puhumaa. Oon kai aika tylsä ihminen. En ole siis ihmisvihaaja. Tykkään paljon mukavista, empaattisista ja älykkäistä ihmisistä ja tykkään paljon eläimistä.
- Anonyymi
Frida1 kirjoitti:
ihmiset osaa olla niin julmia jo koulussa, ihan kamala ajatella että suakin joka koulussa missä oot ollu niin on kiusattu. En pysty edes kuvitteleen miten pahalta susta on tuntunut ja mitkä jäljet se on jättänyt. Kiusaajat ovat jatkaneet hyvillä mielin elämäänsä, idiootit.
no mut taitaa tuo työuupumus, työstä koituva uupumus selittäyty jollaki muulla kun mainittin että älyllisesti kehitysvammaiset, autistit, aspergerit kuormittuisi siitä aivorakenteen takia niin vedän sanojani takaisin koska tiiän mm paljon älyllisesti kehitysvammaisia ja tiiän pari aspergeria jotka on kovia tekemään töitä. Niin tuskinpa se siitä johtuu sitten. Varmasti työtätekemättömyys johtuu siitä että ei vain ole henkisiä voimavaroja. Ahdistus, uupumus, masennus tai joku muu. Nää kiusaajat niin osa niistä pitää minua laiskana ja haukkuu minua sosiaalipummiksi ja rotaksi kun ei käy duunissa. Ne on oikein vihaisia ja katkeria siitä. Antaa vaan olla karma osuu omaan nilkkaan eli kun ne kiusasi minua niin nyt ne itse käy ylikierroksilla kun niitä ottaa hermoihin ihmiset jotka ei käy duunissa. Ehkä heidän pitäs hieman hellittää sitä omaa työntekoa. Heidän ajatusmaailma on yllättäbän oikeistopopulistinen eli tuntuu että heille ihmisen arvo on välinearvo eli tarkoitan siis sitä että he mittaa ihmisen hyvyyden työnteon kautta mikä ei ole tietenkään oikea tapa mitata ihmisen hyvyyttä ja yleensä en pidä edes siitä jos ihmisiä vertaillaan keskenään sillä todellisuudessa meillä kaikilla on sama ihmisarvo oli sitten työtätekevän tai työtä tekemätön. He vain elää omassa kuplassaan ja eivät tajua psykiatriasta yhtään mitään. Tai tajuavat mutta empatiakyvyttömyyttään ovat tuollaisia kovia ajattelijoita. Tiiän yhden kiusaajani joka äänestää yhtä kovaa suomalaista puoluetta. Se puolue on suomen kovin puolue. Hän ehkä nauttisi, saisi jopa mielihyvää siitä jos se puolue tekisi sellaisia peliliikkeitä josta minä voisin kärsiä/köyhentyä. Kun näen saman tyypin kaupungilla niin hänellä on jotenkin usein ivallinen ja vähättelevä hymy kasvoilla/silmillä kun luo katseen minuun ja kerran hän tuijotti minua tosi vihaisen näköisenä. ja tää toinen kiusaajani tuijotti minua tosi vihaisesti kerran ja hän kerran lähetti minulle facebookissa viestin "mene töihin". Häntä siis selvästi haittaa se etten käy duunissa. Vastasin hänelle "en pysty tekeen duunia". meni hiljaiseksi sitten. Tuntuu että tää kiusaaja luo ihan murhaavia katseita minuun kun näen hänet kaupungilla. Kommentit hän on voittaja ja hän on häviäjä ovat julmia eli siinä juuri jaotellaan ihmisiä ja yllättävä kyllä jopa fiksut eliitin ihmiset saattaa sortua tähän sillä oon kuullut telkkarissakin puhetta tällaisen puheen "se on hyvä asia että hänestä tuli yhteiskuntakelpoinen ihminen" niin tuon kommentin sanojan(en halua kertoa hänen nimeä mutta eräs urheilun parissa toimiva) kommentti loukkasi minua tosi syvältä ja tuntui tosi pahalta ihan fyysisesti eli piti mennä ottamaan paniikkilääke. Tosi eriarvoistava ja julma kommentti. Ei ole voittajia ja häviäjiä koska me kaikki ollaan samanarvoisia. Moni ilkeä ja julma ihminen sanoo myös tiettyjä ihmisiä b-luokan kansalaisiksi. Mulla ainakin tuntosarvet nousee pystyyn heti tiettyjen ihmisten kohdalla eli sellaisten ihmisten kanssa en halua olla missään tekemisissä.
- Anonyymi
Frida1 kirjoitti:
ihmiset osaa olla niin julmia jo koulussa, ihan kamala ajatella että suakin joka koulussa missä oot ollu niin on kiusattu. En pysty edes kuvitteleen miten pahalta susta on tuntunut ja mitkä jäljet se on jättänyt. Kiusaajat ovat jatkaneet hyvillä mielin elämäänsä, idiootit.
siis yleensäkin jos aletaan mittaamaan ihmisen hyvyyttä niin mua ainakin tympii koko sana hyvyys eli jos sillä hyvyydellä tarkoitetaan jotakin yhteiskuntakelpoista ihmistä. En minä sano itseäni muita paremmaksi ihmiseksi vaikka oonkin kiltti ja empaattinen sekä älykäs, koska tiiän sen että olemme samanarvoisia kaikki. En myöskään ole katkera ja vihainen kiusaajilleni. Oon antanu heille anteeksi jo kauan sitten. Hyvyys sanaa voin käyttää siinä tapauksessa jos hyvyydellä tarkoitetaan kilttiä ja empaattista ihmistä. Mutta jos hyvällä tarkoitetaan jotaki ihmistä joka on parempi kuin toinen niin minusta silloin ollaan väärässä sillä ainakin psykiatriassa tuollainen ajattelutapa tuomitaan.
- Anonyymi
Frida1 kirjoitti:
ihmiset osaa olla niin julmia jo koulussa, ihan kamala ajatella että suakin joka koulussa missä oot ollu niin on kiusattu. En pysty edes kuvitteleen miten pahalta susta on tuntunut ja mitkä jäljet se on jättänyt. Kiusaajat ovat jatkaneet hyvillä mielin elämäänsä, idiootit.
koska kuten sanoin kaikki ollaan samanarvoisia niin ei voida silloin sanoa että hän on parempi /hyvempi ihminen. mutta näin puhuu telkkarissa ihan monetkin eliitinkin ihmiset mikä on aika kummallista. itseni mielestä nykyeliitti on hyvä ja mä en usko tosiaankaan vaihtoehtomedioihin vaan uskon tähän päämediaan. Luen kyllä kaikkia medioita ja sitä kautta olen päätynyt siihen päätelmänä että päämedia on luotettavin ja järkevin sekä empaattisin. Monasti vaihtoehtomedioissa on eniten tunnekylmyyttä ja epäfaktoja. mutta siis ei tarkoita sitä että olisin joka asiassa samaa mieltä kuin päämedia ja annan kovasti kritiikkiä esim niille eliitin ihmisille jotka sanoo että työtä tekevä on yhteiskuntakelpoinen ihminen.
- Anonyymi
Aloittaja on kiinnostava ns. kohtalotoveri. Olisi kiva tutustua ja vaihtaa mietteitä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1166040Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta334137- 823362
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä182996Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2552083Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?882014Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui441846- 1431805
Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81696Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881569