Sinulle äitini,jos eläisit voisin nyt kysyä, miksi minua vihasit. Näytit sen monasti, kerroit että olen aivan isäni perikuva,isähän jätti sinut, siksikö vihasit vihasit minua? Muistan kun silitit ja olinko jotenkin "paha" kerroit että kun lyöt minua niin että en koskaan nouse. Kun veljeni kuoli kerroit joka paikassa minun läsnä ollessa, olisit sinä kuollut ja veli jäänyt, siinä kuoli minun rakkauteni sinuun, olinhan vasta 12v kuunnellessa tuota. Muistan senkin kun sanoit että, jos saan sinut sinne mistä olet tullut, en koskaan sinua elävänä pois ottaisi, voi kuinka kärsin. Pidit minulle ankaraa kuria, joskus yöllä pidit minua 20 ast. pakkasessa, joten minun oli mentävä naapuriin pyytämään yö sijaa, jonka sain.Vihasin sinun kirjeitäsi joita sain joka viikko, jossa haukuit minut ja koko isän suvun. Emme nähneet viimeiseen 20v, koska purit vihaasi ja katkeruuttasi minuun. Mutta kun jätit tämän elämän, olin haudallasi, saatoin sinut viimeiselle matkalle, mutta on sanottava että itkua ei tullut haudallasi.Olit äiti isän muillekin lapsille, mutta heistä yksikään ei tullut sinua saattamaan, sillä annoit heille saman kohtelun kuin minulle. Mutta minulla on onni olla heidän kanssa hyvissä väleissä. He puolustivat minua sinun ilkeyksiltäsi. En ole haudallasi äitien päivänä käynyt, kun en ole tuntenut ikävää. Näin kirjoittaa ainoa lapsesi.
Erillainen äitien päivä
11
860
Vastaukset
- Trina
Mielestäni sellainen henkilö, joka voi kohdella
lastansa kuten kerroit, ei ole henkisesti terve.
Ainakin äitisi oli pahastii luonnevikainen.
Voit lohduttautua sillä, että hänellä ei
varmaakaan ollut parempia eväitä sinulle antaa
ja eiköhän hän ole rangaistuksensa saanut
tuonpuoleisessa, jos sellainen on olemassa.
Sinulle kuitenkin on elämässä hyvin käynyt,
otaksun. Älä ole katkera! Unohda menneet ja
nauti jokaisesta päivästä, jonka saat elää
ilman äitisi ilkeyksiä. kun/jos jompikumpi vanhemmista ei pysty täyttämään vanhemmalle asetettuja tehtäviä.
Varsinkin jos kysymyksessä on äiti, jonka odotetaan suojelevan ja hoivaavan lastaan.
Katsoin eräänä iltana ruotsalaista dokumenttifilmiä, missä 42-vuotias mies kertoi omasta elämästään.
Hänen äitinsä oli henkisesti sairas ja ehti ottaa pikkusiskon ja itsensä hengiltä.
Poika onnistui pelastautumaan taistelemalla raivokkaasti äitiänsä vastaan, kun äiti tuli yöllä viiltelemään hänen ranteitaan auki.
Aikaisemmin illalla äiti oli antanut sisaruksille unilääkettä. Pikkusiskon äiti otti hengiltä vetämällä muovipussin pään yli ja sitomalla lujasti kiinni, jolloin sisko tukehtui.
Kaikesta kokemastaan oli tämä mies vaiennut 30 vuoden ajan.
Tuollaisia vääryyksiä ei saa tekemättömäksi, mutta varmaankin helpottaisi jos joku vahvistaisi lapsuusajan traumaattiset kokemukset ja antaisi tukeansa ja ymmärtämystänsä, joka auttaisi jatkamaan eteenpäin.
Toivottavasti sinun ympärilläsi on sellaisia ihmisiä.
Tässä pyhinä tuli TV:stä myös suomalainen dokumenttifilmi, Visa Koiso-Kanttilan "Isältä pojalle", jossa otettiin esille tulehtuneet isä-poika-suhteet.
Mutta siitä kirjoitan erikseen ja aloitan oman ketjun.- Ainoa lapsi
Kaikesta huolimatta ja kauheasta lapsuudesta kärsien, olen onnistunut löytämään tasapainon, josta on kiittäminen isäni muita lapsia, he ovat tukeneet ja pitäneet puoliani koko äitini elämän aikana. Että on ollut tukiverkko, joiden puoleen aina käännyin, se kai oli minun pelastukseni. Kyllä hänellä täytyi olla sairaanloista vihaa, koska se kohdistui omaan lapseen, Mitä tulee katkeruuteen, se olisi hyvä unohtaa, mutta lapsuus oli niin julmaa minua kohtaan, että on mahdoton unohtaa, mutta olen tyytyväinen että elämä ei hänen kohdalla jatku .Kerron myöskin ensi kerran tästä vieraille, kuten teille tuntemattomat lukijat, mutta onkohan tämäkin tapa purkaa tuntojaan.
ei voi muuttaa, rakkaudettomasta äidistä eivät muistotkaan voi luoda rakastavaa, ja hyljityksi, tai vihatuksi itsensä tuntenut lapsi ei voi tuntea rakkautta äitiin, jos se tunne on heidän väliltänsä puuttunut.
Tuttavapiirissäni on eräs henkilö joka kertoi lapsena menneensä poliisin puheille, pyytäen ettei hänen tarvitsisi asua äitinsä kanssa yhdessä. Hänelle järjestyikin koti sukulaisten luona, eikä äiti käynyt häntä koskaan tapaamassa.
Ehkä omien kokemusten kertomisella on kuitenkin jokin vaikutus, ehkä se auttaa itseämme käsittelemään tapahtumia jotka olemme halunneet unohtaa, tai jopa kieltää, tai ehkä ne osuvat jonkun samoja asioita kokeneen ihmisen silmiin tai korviin ja osoittavat, että muillakin on ollut vaikeata.
Puhuminen on terapiaa, puhummepa tutuille tai vieraille.
Niin monesta asiasta me vaikenemme, vaikka helpompaa olisi jakaa murheet..
ehkä silloin joku osaisi, ja voisi sanoa ne oikeat sanat lohduttaakseen.
Sinulle sanon; Olet vahva ihminen, kun kaikesta huolimatta olet löytänyt tasapainoisen elämän ja huomaan, - olet sinut itsesi kanssa.Sinulta ja monelta muultakin on viety lapsuus.
Olemme saaneet oppia että tunteista ei puhuta, mutta nykyaikana alkaa käsitykset pikkuhiljaa muuttua ja asiat, joista olemme omassa mielessämme kärsineet ja vaienneet, eivät enää ole tabuja ja kiellettyjä.
Ben Furman on kirjoittanut kirjan "Ei ole koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus".
Kirjassa Ben Furman antaa runsaasti esimerkkejä kuinka onnetontakin menneisyyttään voi käyttää voimavarana, sen sijaan että juuttuisi katkeruuteen.
- Ainoa lapsi
Kyllä on tota, ettei jää elämään katkerana lopun elämää, eteenpäihän on mentävä. Enkä tarkoittanutkaan että jokahetki olisin katkeralla mielellä. Mutta on päiviä vuodessa esim. äitienpäivä kun muut käy haudoilla ja tuntevat kaipuuta jo pois nukkuneisiin, minulla ei sellaista tunnetta ole, Se muistuttaa menneistä ajoista. Kiitän teitä kaikia lohdutuksen sanoista, ne lämmittää mieltä.
- onnellinen lapsuus?
Ei äitiys tuo tullessaan mitään uutta ja jaloa ihmiseen. Jos tuntee katkeruutta ja vihaa, on helppo purkaa se puolustuskyvyttömään lapseen, kun tämä kuitenkin on äidistä riippuvainen eikä voi mihinkään paeta.
Monella on ollut samat lapsuuden kokemukset, ehkä ei noin rankkana, mutta kuitenkin sillä tavoin, että on kateellisena seurannut muiden lasten äitien hellyyttä ja ymmärtävää suhtautumista ja verrannut sitä ankeuteen kotona. Syyllistämällä kasvatettuja lapsia oli paljon edellisinä vuosikymmeninä. Lapsia pidettiin pienikokoisina aikuisina, joiden virheitä ei anteeksi annettu.
Apua ei lapsi mistään saanut, sillä "joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee". Aikuiset olivat aina oikeassa.
Monet meistä ovaat aikuisina pystyneet solmimaan suhteet äitiin uudelta pohjalta. Mutta kaikilta se ei ole onnistunut. Kuinka paljon onkan niitä tyttäriä, jotka velvollisuuden tunnosta pitivät huolta äkeästä vanhuksestaan ja nykyisin käyvät kerran kesässä istuttamassa pelakuun haudalle. Äitienpäivänä.
- Hili(ma)kka
Minullakaan ei ollut ns tavallista Äitienpäivää, siinä asiassa meillä on samanlainen murhe, kuitenkin erilainen.
Olen kertonut tästä asiastani joskus ennenkin täällä, joten en ala jauhamaan ja surkuttelemaan samaa asiaa uudestaan.
Lyhyesti:
Synnyin sotien jälkeen -46 au-lapsena pienessä maalaiskylässä kunnankätilön kotona. Kätilö asui maalaistalossa, ja synnyttäjiä oli ollut silloin yhtä aikaa neljä. Äiti kertoi, miten ihanalta oikea kahvi oli maistunut korvikkeen jälkeen. Kyllä hän kertoi myös sen, miten onnellinen hän oli ollut syntymästäni, kovana pakkaspäivänä 18.2.1946.
Tuntui hyvin kipeältä, kun koulun alussa kysyttiin vanhempien nimeä. Isäähän minulla ei ollut siinä kodissa, joten opin pian sanomaan, että sotien jälkeen meille kaikille lapsille ei riittänyt isiä. Mitä lienee opettaja ajatellut?
Elämänvaiheista olisi paljon kerrottavaa. Näillä palstoilla asiat liukuvat niin nopeasti eteenpäin, että jaksaisiko kukaan lukea tarinoita pitempään!?
Mielestäni tärkeä asia jäi kesken, mutta sen kerron tosi lyhyesti ainakin tässä.
Äiti avioutui ollessani 5-vuotias. Sitten Elämä antoi kuusi uutta lasta, väkivaltaisen, juopottelevan duunari-isäpuolen. Nyt en jaksa kertoa elämäni siitä vaiheesta, pääsin irti yo-kevään jälkeen -65.
Selema ja kumppanit seiloovat nyt ympäri meriä, ite en jaksaes aenakaan tällä hetkellä kestee moesta vaohtia. Vuan tuntuu heillä piisoovan haoskoo, se on hyvä. Taejan kuitennii olla sen verran vanahanaekanen, että joellekkii jutuille nostan kevyesti molempia kulumakarvoja. (Selema?!) Sitten tuas - toesaalta - ymmärtänen1
Apuva!!! Nyt sinkos mieleen ketsinpoekanen aeheesta "kulumakarvat"! Enpä kerro vielä enempöö, jiäköön haotumaan kualinpiähän!
Tiällä en ou taennu kertoo, että olin Kuopiossa savonmurre(kili)paeluissa pari viikkoa sitten. Siitä seoras, että piäsen kilipaelemmaan SM-murrekissaan Suomussalamelle 23.7. Assuuko Teistä kukkaan niillä kulumilla, jos, niin tulisitte antamaan henkistä tukkee ja vaekka huutelemmaan että Hilikka- Hili(pa)kka-Hili(ma)kka-makka-kakka-ka tae jottaen muuta, vähän niinkuin ne tsiörliiterit ruukoovat tehä vappuhuiskat käsissään.
Oun lukenna kaekkia ikäpalstoja, en tosin kaekkia ketjuja. Kyllä on aenakin tällä hetkellä raohallista, eli on turvallista kirjottoo näelle 60 ja 70 -palstoelle.
Oun ite ollunna palstoella viitisen vuotta. I(h)meisiä on tullu ja männy. Muutamien kanssa yhteyvenpijosta on ollut suurta illoo omien henkilökohtaesten meilien myötä, kiitos siitä. Ite asiassa tuntuu haekeelta, kun joku lopettoo meiloomisen, kun ite tahtoes jatkoo.
PS. Kyllä minäkin haluaisin keskustella ja jättää viestejäni ketjuun. Kirjoitanko tyhmästi tai epäselvästi? Olisi mukava lukea minullekin lähetettyjä viestejä.
Tässähän tätä tulkii olantäöveltä! Nyt mänen makkoomaan ja huomenna Kuopioon suamaan murre oppia Suomussalamen kilipaelua varten.
PS. Kyllä myö tällämurteella selevitään!
1sinun kirjoituksia lukkee,iha niiku Selemmannii,
minäkin joskus "kulmianini" kohottelen,mutta se voi olla tekosivveyttä tai iha puhasta katteutta.
Sitäkii tiällä palstoilla huomoo.
Nyt tämä männöö ohi tuon alotuksen ja pyyvä jo anteeks, tässä vaiheessa.
Ellinboksille vua mänestystä ja sitähä on rutkasti tullu,tsemppiä tytöt ja muukii henkilökunta.
On se tuo Savo niin vaikeaa kirjoittaa ,että lopetan justiinsa,etten häpäise tuota hienoa murretta.
Minusta ainakin olisi mukava lukea elämäsi vaiheita(niitä mitä jaksat kertoa)onhan se meillä jokaisella omanlainen.
Ehkä monikaan ei osaa edes kuvitella ,missä olosuhteissa toiset elävät ja ovat eläneet,kuten tuo aloittajan surullinen tarina kertoo.
Kivasti kirjoitat ja jos jonkun mielestä tyhmästi,niin tervetuloa joukkoon;))
Sinulla on varmaan monenlaista muistoa lapsuudestasi ja elämäsi matkalta,kerro, luulen että kertomasi on luettavaa ja voittaa nämä nykyiset juupas,eipäs jutut.
Se "ketsinpoikanen" jäi uteliaisuuttani kaivamaan,kerrothan senkin.
Senora lyylin kertomat ja monen muut samankaltaiset jutustelut ovat mukaansa tempaavia.
Palstojen rauhoittumisesta olen kanssasi samaa mieltä.
Nyt lopuksi kannustan kirjoituksin sinua siellä Suomussalmella olevassa tapahtumassa ,harjoitus tekee mestrillekin hyvää,joten lykkyä vain sinne oikeitten ihmisten kanssa olemiseen ja treenaukseen ja terveiset vähän Kuopion alapuolelta.- lukea,,,
Vuosien ajan olen seurannut "henkesi tuotteita"
länsirannikolla ikäni asuneena,en tykkää lukea
murrettasi,,,Minulla Savolainen vävy joka ihmeek
seni lähettää tekstiviestitkin em murteella.
Mielestäni kimuranttia lukea varsinkin savon mur
retta.Ymmärrän kylläkin eri murteiden historial
lisen merkityksen.
Itse kyllä kirjoitan kirjakielellä,puhun murret
ta. Tämä tästä.
- Ainoa lapsi
Olipa mukava lukea viestisi, ja heti alkuun kerron että olit sentään rakastettu ja odotettu lapsi perheeseen. Minun kohdalla asia oli päin vastoin, joten joudun vähän kertomaan lisää, joka ei ollut aluen alkaen tarkoitus. Niin kun minä synnyin, minun ei haluttu elävän, mutta tukehduttaminen keskeytyi kun naapurin isäntä tuli kylään, olin ollut kuulemma jo sininen. Näin varmaan Korkeampi puuttui asiaan. Jotta tramatiikkaa olisi liian vähän, kerron hieman lisää. Äitini löysi uuden miehen, ja näin siinä kävi että hän yritti eräänä aamuna raiskata minut, kun äiti oli lähtenyt töihin, asuimme kahden perheen talossa, ja seinän takana oli naapuri, jonka äiti oli kotona, huusin niin paljon kuin ääntä tuli apua apua, ja niin minä sain pelastettua itseni, äijä lopetti. Senjälkeen ei häntä näkynyt, äiti antoi lähtöpassit. Ei siinä vielä kaikki, minulla oli veli, joka yritti tehdä seksuaallista väkivaltaa, mutta se loppui lyhyeen kun sanoin että kerron äitille. Veli vain totesi ,kerro vaan minä sanon että sinä valehtelet. Tässä vähän yhden nuoren elämän vaiheita. Hil(ma)kalle jospa jo kulmat laskis ja kertoisit lapsuudestasi kuten minä, olisi mielekästä lukea muidenkin kuin minun.Olen melko uusi palstalainen enkä tiedä aikaisemmista kirjoituksistasi.Onhan mukavaa että aiheet vaihtelee palstalla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 26010977
- 1286952
- 955623
Vanhempi mies
Jos yritän ajatella sinut pois sydämestäni, ikävä ja surullinen kaipuu tulee kaksin verroin kovempana. Olit mun unessa374971- 524221
Minne sä aina välillä joudut
Kun pitää hakemalla hakea sut sieltä ja sitten oot hetken aikaa esillä kunnes taas menet piiloon, en ymmärrä 🤔❤️ Oot ta303779- 613474
On niin vaikea olla lähelläsi
En saa ottaa kädestäsi kiinni, en saa halata. En saa silittää hiuksiasi. Enkä saa sinua koskaan omakseni. ☔ Miehelle na323422Nyt peukut pystyyn
Nyt kaikki peukut pystyyn, siirtopersu on aikeissa muuttaa Kannuksesta pois. Facebookissa haukkui tänään Kannuksen peru222908- 582690