Tämä on outo ongelma. Mieheni ei rakasta minua. Sanoi ettei ole koskaan rakastanutkaan. Silti meillä on hyvä olla toistemme kanssa. Seksi on hyvää ja läheisyyttä on paljon. Vietämme aikaa yhdessä ja kaikki on muutenkin suht hyvin. Pitäisikö olla huolissaan?
Mieheni ei rakasta minua
Anonyymi
261780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tuo riippuu ihan täysin siitä minkätyyppisiä ihmisiä te ootte. Ei kaikki ihmiset oo hirveen tunteellisia vaan enempi järki-ihmisiä. Jos teillä on hyvä olla niin eikö se riitä, sehän lienee tärkein juttu. Jos itelles se ei riitä niin silloin sun täytyy miettiä mitä tehdä.
Mies on järki ja minä tunne. Ja rakastan syvästi. Olen ollut aiemmin myrskyisessä tunne liitossa ja tämä tuntuu hyvin vieraalle tavalle olla.
Ehkä myös pelkään, löytääkö mies eräänä päivänä sen rakkautensa kohteen.
Juurikin tämä asia että sinä rakastat syvästi ja hän ei sitten rakasta ollenkaan , tekee suhteestanne pidemmänpäälle epätasapainoisen. Hän tavallaan vie sinulta mahdollisuuden tuntea itsesi rakastetuksi.
Joten teidän olisi tärkeää jutella tuosta asiasta keskenänne ja miten koette asian ja miltä tuntuu nyt ja miten se vaikuttaa myöhemmin.
Ja on hyvin mahdollista että hän löytää rakkautensa myöhemmin tai sitten ei. Ei voi tietää.
Ja oleko kenties hänelle vain joku välivaihde ettei tarvitse olla yksin?
Erikoinen on kyllä tilanne.
Mutta sä saat rakastaa sitä, onhan sekin jotain.
Meillä yhteiseloa 26-v, joista avioliitossa 22-v. Minä en ollut rakastunut mieheeni kun aloimme olemaan yhdessä enkä edes kun avioiduimme.
Minä en ole koskaan ollut rakastunut kehenkään.
Mieheni tietää/tiedostaa tämän.
Meillä myös arki sujuu, seksi sujuu ja viihdymme hyvin yhdessä. Mielestäni elämämme on hyvää näinkin.
Sain kuitenkin tässä muutama kuukausi sitten tietää, että eräs mieheni työkaveri
(Hyvin kaunis nainen) on ihastunut mieheeni, viestejä ja puheluita - vaikkakin kuulemma työasioita projektin tiimoilta- tulee useita viikossa. He ovat myös toisinaan käyneet yhdessä lounaalla.
Olen huomannut että tämä huomio naiselta hivelee mieheni itsetuntoa.
Olen huolissani että jos tämä "ihan mukava" elämämme ei enää miehelle riitäkkään, ehkä hän kaipaakin jotain enemmän
-tämä siis sivusta
Ymmärrän sinua ja toisaalta miestäsi . kyllä se joskus olisi kiva kuulla se " minä rakastan sinua" nythän se olisi valhe. Ja tiedän, että kaikki kerrat kun mieheni on sen sanonut hän on valehdellut.
Minulle tämä riittää nyt, mutta en tiedä kuinka nälkäinen olisin sille jos joku minua rakastaisi.
Miksi mennä naimisiin jos ei ole rakkautta?
Sinäkin tavallaan viet puolisosi mahdollisuuden tuntea rakkautta.
Voi siksi olla että juurikin tässä työpaikan naisessa on jotain syvempää tunnetta heräämässä intohimoa myöten.
Varmasti miehesi kaipaa enemmän.
On reilua keskustella asioista kunnolla.
… eikö ”miehesi” voisi löytää onnea toisaalta jos et kerran rakasta???
Hyvää suomi24palstaa ei olekaan olemassa, sori.
Outoa.
Mikä sitten saa miehesi jakamaan läheisyyttä ja elämää kanssasi?
Mikä siinä tuntuu hyvälle jos rakkautta ei ole?
Mietittekö koskaan miltä tuntuisi olla rakastettu ja miten se rakkauden puute voi vaikuttaa teihin ajan kuluessa?
Ihmisellä on kuitenkin oikeus tuntea itsensä rakastetuksi.
Onko hänellä kenties jotain tunnelukkoja?
Minua on huijattu
Sellaista se elämä on
Nyt oon kyllä rakkauven perässä
Jos tästä ei tuu mitää
Unohdan tunteet
Järki liitossa ei ole vikaa jos toimii, mutta oikeaa rakastumista se ei kestä.
Hei ei minunkaan vaikka niin väittää. Terkkuja.
Rakkaus on sitä että pitää toisia suuremmassa arvossa kuin itseään. Ei rakkautta ole mailla halmeilla. Monet naiset eivät halua nykyisin edes kokea äidin rakkautta, ovat niin pahoja ja itsekkäitä.
Miehesi ei ehkä olekaan niin gay kuin luuli olevansa.
Meillä kävi näin kun olimme nuoria. Menimme naimisiin, olen varma että meillä oli rakkautta, tosin mieheni oli melko kokematon. Meille syntyi kaksi ihanaa lasta.
Molemmat olivat vielä vaipoissa, kun mieheni rakastui työpaikallaan. Se nainen halusi välttämättä mieheni itselleen ja sai myös.
Vuotta myöhemmin otin eron ja se nainen lähti myös omille teilleen, eli mies jäi yksin.
Myöhemmin hän meni naimisiin ja sai uuden lapsen.
Istuimme vastakkain poikamme häissä vähän aikaa sitten. Yhtäkkiä hän avautui: on todella pahoillaan aiheuttamastaan pahasta. Mutta hän tietää syyn tekemäänsä: hän ei rakastanut minua aidosti.
No siihen minä tein kysymyksen: rakastatko nykyistä vaimoasti? Ja vastaus oli EN.
Sen jälkeen hän sanoi, että on rakastanut vain kerran elämässään. Se oli tuo nainen, joka aiheutti meidän eron. Eikä hän saanut pitää naista itsellään edes yhtä vuotta.
Nyt olemme jo 60 ja mies jää pian eläkkeelle. Hän sanoi, että aikoo sitten muuttaa metsään itsekseen ja ottaa koiran.
Onneksi oma elämäni on aktiivista ja positiivisempaa...
Joidenkin ihmisten on vaan todella vaikea tuntea rakkautta. Itse kuulun heihin. En vaan tunne mitään. Ehkä jos joskus kohtaisin "sen oikean" kuten tuo mies niin sitten varmaan. Muuten en vaan pysty kehittämään niitä tunteita tyhjästä. Tyhjästä on paha nyhjäistä, sanotaan.
Tuon miehen kyllä olisi pitänyt muuttaa sinne metsämökkiin jo nuorena.
Yhtä tärkeä on sanoa toiselle, että on merkityksellinen toiselle, jollei tunnusta rakkautta on hyvä kuulla kuinka tärkeäksi toisen kokee itselle. Tämä ikisinkulta, jolla vaikea synnyttää luottamuksellista suhdetta naisiin. Liikaa kuullut erilaisista säädöistä ym. Enkä usko, että kykyni kestäisi kuulla pettämisestä uskottuun. Siksi mielummin ilman.
Hyvä kirjoitus. Oikein teet, kun sen tietää ettei naisiin ole luottamista niin jos ei osaa seurusteluun suhtautua kevyesti niin parempi pysyä erossa kokonaan. Niin minäkin teen. Pelailen kyllä hieman naisten kanssa mutta pysyn etäällä henkisesti niistä.
Ehkäpä. En olisi miehen kanssa, joka ei edes valehtelisi rakastavansa,
Aleksitymia? Dissosiaatio? Ei ole tottunut kohtaamaan tunteita tai osaa nimetä/tunnistaa niitä? Tukahduttaa tunteensa (kärjistettynä)? Tuossa esimerkkinä muutama syy moiseen.
Oma mieheni on korkeafunktioinen autisti, ja tunteet sikäli vieraita hänelle.
On jotenkin ihan ihmeellistä, että ihmiset menevät naimisiin ilman rakkautta. Mikä saa ihmisen toimimaan niin?
se vaan "kuuluu" olla se kumppani, otetaan vaan se mikä saadaan ja sillä selvä
Hyvä kun selvitettiin asiat ja palattiin yhteen exän kanssa.