Hei tapasin nykyisen aviovaimoni reilu vuosi sitten tuttavan kautta.
Alussa hän viehätti minua ulkoiselta olemukseltaan, mutta en olisi koskaan osannut arvata, että mihin hullunmyllyyn joudun tämän naisen kanssa.
Meille siis kehkeytyi pika pikaa jonkin tapainen romanssi ja niinpä aloimme suunnittelemaan yhteistä elämää siinä aikailematta.
Naisella ja minulla ei ollut juurikaan mitään yhteistä, tarkemmin kun ajattelee en ollut sopiva mies hänelle, tämän monet ihmiset kertoivat suoraan.
Avioliitto siis tapahtui ja ei pitkää aikaa kulunut, kun jo ensinmäinen riitamme järissytti yhteistä kotiamme / elämäämme.
Näitä riitoja tuli sitten tasiseen tahtiin ja joka riita oli niin joutava, peruuttamaton.
Vaimostani paljastui karmeita yksityiskohtia, käytös muuttui häijyksi, piittaamattomaksi. Sain tuntea nahoissani, että olin tarpeeton ja viallinen mies.
Kysymys oli aina vaimostani hänen haluistaan, oikeuksistaan ja lähinnä hänen elämästään joka vaati suuria parannuksia.
Tunsin itseni niin hyväksikäytetyksi, tarpeettomaksi ja halusin jättää hänet , kaiken taakseni lopullisesti. Jälleen uusi riita, entisiä riitoja pahempi.
Päätin että nyt saa riittää, kukaan ei jaksa loputtomiin olla heittokapula, halveksittu, vailla ihmisen oikeuksia ja kaikki yhden epävakaan naisen taholta.
Avioliiton tarkoitus / sen merkitys hukassa!
16
888
Vastaukset
- Anonyymi
Ihan yhtä nopeasti saat avioeron kuin menitte naimisiinkin - mitä tuosta, ota elämäsi haltuun ja mieti isompia päätöksiä hieman pidempään!
- Anonyymi
Yhteinen elämä = avioliitto? Ei helv...onko ihmiset näin pihalla oikeasti. No kaiken voi opetella kantapään kautta. Et sitten tiennyt että yhdessä voi elää ilman minkäänlaisia liittoja. Mikä suomalaisia kiihottaa avioliitossa? Niin vanhanaikaista puuhaa ja turhaa päänvaivaa. Avioliitosta tulee vielä epätrendikkäin asia tulevaisuudessa, sillä tavalla se maailma muuttuu. Vanhoilliset "perinteet" jää syystäkin unholaan.
- Anonyymi
Moni ihminen miettii varmaan, että miksi meni naimisiin?
Jälkeenpäin kun vahinko on jo tapahtunut.
Totuus on, että avioliittoa ei kannata solmia lyhyen tuttavuuden perusteella tai äkillisen ihastumisen tiimoilta ei sittenkään vaikka tuntuisi siltä, että tämä voisi toimia.
Jos eroon päädytään sitten jossain vaiheessa, se pelkkää surua ja kärsimystä tuo tullessaan. - Anonyymi
Totta kai voi elää yhteistä elämää ilman avioliittoa, ihmetellä vain täytyy miksi se, että jotkut haluavat olla naimisissa, ärsyttää niin suunnattomasti niitä, jotka ovat avoliitossa tai viettävät "yhteistä elämää" muutoin kuin naimisissa.
Suomalaisia ei kiihota sen kummemmin mikään avioliitossa, mielenkiintoinen ilmaus sinulta; liittynee tuohon aiemmin kirjoittamaani eli kummasti se toisten sitoutuminen avioliiton kautta ärsyttää, no se siitä...muualla maailmassa ollaan paljon "kiihottuneimpia" avioliitosta kuin Suomessa mutta täällä se jostain syystä ärsyttää avoliittolaisia.
Avioliittoon meno on SUomessa vapaaehtoista, tosin joillakin on tapana selitellä päätöksiään mitä kummallisimmilla ulkopuolisilla tekijöillä. Suurin osa niistä, jotka menevät naimisiin SUomessa, tekevät sen rakkauden takia ja sen takia, että uskalletaan julkisesti ilmoittaa, että tämän ihmisen kanssa haluan jakaa elämäni. Tokitoki, moni avioliitto päättyy eroon muttei se siltä naimisiin menon merkittävyyttä vähennä.
- Anonyymi
Jos pääset vaan eroon, ota ero ja oma elämä haltuun. Itsellä sama tilanne, miehen kanssa oltu naimisissa 18 vuotta. Mies on narsistinen ja arki on yhtä tuskaa, ollaan saatu elämä niin solmuun etten näe enää mitään tulevaisuutta missään. Isot velat päällä ja yhteinen elämä helvettiä. Vikaa on minussakin, hänen syytä ei ole yksin tämä tilanne. erilleen lähtö ei onnistu, velat kaatuu päälle niin ettei yksin pysty elämään. Ja nyt kun on tarkastellut elämää taksepäin, koskaan en ole saanut rakkautta, yhdesssä asioista huolehtimista ja aitoa välittämistä toisen taholta. Se miksi hän on suostunut elämään yhdessä, hankkimaan lapset ym, en ymmärrä. Kuitenkin häntä pitää ymmärtää, hänellä on oma elämänsä jne, ja minun olisi pitänyt osata hoitaa yksin kaikki ja paremmin
Jos vaan sinulla mahdollisuus jätttää tuo kuvio, jätä ja lähde. voin sanoa että edessä on pelkkä syvenevä helvetti. Tsemppiä! - Anonyymi
Hetken huumaa. Pikavoittoja! Tällä periaatteellahan nuoremmat polvet elävät.
Kaikessa.
Kuten totesit niin arki tulee vastaan aina ja se kuitenkin loppupelissä ratkaisee millaiseksi loppuelämä muodostuu. Uuden kumppanin etsimistä entisin periaattein(?) vai ryhtyminen pitempijännitteiseksi realistiksi.
Kauneus katoaa, tai ainakin vähenee mutta siihen tottuu.
Jos jostakin syystä haluaisin etsiä uutta elämänsulostuttajaa niin katselisin ympärilleni vaikkakapa harrastustoimintani piiristä tai vastaavasta, että olisi muutakin yhteistä kuin kiima.
Aloituksesi on tarkoituksellisen provosoiva mutta tuota muistuttavaa saattaa esiintyäkin- - Anonyymi
Olisi kannattanu nähdä vaivaa ja tutustua ennen kuin sänkyyn päädytte monasti se tutustuminen kun loppuu siihin ensimmäseenkertaan kun on seksiä harrastettu parisuhde kun on yhdessä kasvamista mieluiten toinen toista kunnioittaen edes sen verran että pystyy olemaan rehellinen toiselle asiassa kuin asiassa ja avioliittoa ei edes kannata suunnitella jos kuvittelee omistavansa toisen papin aamenen jälkeen
- Anonyymi
Yltiövarovaisuuttako?
Oma lapsuuden kotini oli erittäin riitainen. Päivittäistä haukkumista ja siinä saivat osansa sekä isäni, että äitini sukulaisetkin.
Tuo tausta selittänee oman varovaisuuteni.
Seurustelimme nykyisen vaimoni kanssa pari vuotta ennen avioitumista. Tuona aikana vahvistui aidosti yhteinen arvomaailmamme.
Tuona aikana tuli myös minun opiskelustani ja kesätöistäni johtuvia viikkojen katkoja.
Vaimoehdokas piti niitä luonnollisina ja tarpeellisina eivätkä ne häirinneet häntä ainakaan näkyvästi.
Ainoa kerta kun hän jälkeen päin mietiskeli oli kesä jolloin olin kesän naapurikaupungissa tanssiravintolan portierina työn mahdollistamien "luontaisetujen" myötä.
Sanoi myöhemmin, että olin silloin jotenkin omituinen.
Näihin 52:een aviovuoteen ei mahdu yhtä ainoaa aviollista kriisiä eikä kunnon riitaakaan.
Molemmille on tärkeää kumppanin hyvinvointi. Sen vaatimat panokset ovat heilahdelleet äärestä toiseen. Tarkoitan henkilöitä.
Oleellista on se, että meillä on ollut yhteiset tavoitteet. Epäonnistumiset olemme kokeneet yhdessä kuten myös onnistumisten ilot. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yltiövarovaisuuttako?
Oma lapsuuden kotini oli erittäin riitainen. Päivittäistä haukkumista ja siinä saivat osansa sekä isäni, että äitini sukulaisetkin.
Tuo tausta selittänee oman varovaisuuteni.
Seurustelimme nykyisen vaimoni kanssa pari vuotta ennen avioitumista. Tuona aikana vahvistui aidosti yhteinen arvomaailmamme.
Tuona aikana tuli myös minun opiskelustani ja kesätöistäni johtuvia viikkojen katkoja.
Vaimoehdokas piti niitä luonnollisina ja tarpeellisina eivätkä ne häirinneet häntä ainakaan näkyvästi.
Ainoa kerta kun hän jälkeen päin mietiskeli oli kesä jolloin olin kesän naapurikaupungissa tanssiravintolan portierina työn mahdollistamien "luontaisetujen" myötä.
Sanoi myöhemmin, että olin silloin jotenkin omituinen.
Näihin 52:een aviovuoteen ei mahdu yhtä ainoaa aviollista kriisiä eikä kunnon riitaakaan.
Molemmille on tärkeää kumppanin hyvinvointi. Sen vaatimat panokset ovat heilahdelleet äärestä toiseen. Tarkoitan henkilöitä.
Oleellista on se, että meillä on ollut yhteiset tavoitteet. Epäonnistumiset olemme kokeneet yhdessä kuten myös onnistumisten ilot.Täydellinen riidattomuus vaatii tietynlaisia luonteita, molempien sopeutumista ja mukautumista sekä monesti vaikenemista asioista. En pitäisi riidattomuutta minään suhteen onnen mittarina, päinvastoin sieltä saattaa joskus turskahtaa kunnolla ja kyllä heillä erojakin on. Toisen pääkopan sisään on mahdoton mennä, mutta ihailla voidaan monenmoisia asioita. Riidattomuuteen on hyvä pyrkiä ja toivottavasti pitkä suhteenne on ollut kummankin mielestä hyvä ja antoisa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täydellinen riidattomuus vaatii tietynlaisia luonteita, molempien sopeutumista ja mukautumista sekä monesti vaikenemista asioista. En pitäisi riidattomuutta minään suhteen onnen mittarina, päinvastoin sieltä saattaa joskus turskahtaa kunnolla ja kyllä heillä erojakin on. Toisen pääkopan sisään on mahdoton mennä, mutta ihailla voidaan monenmoisia asioita. Riidattomuuteen on hyvä pyrkiä ja toivottavasti pitkä suhteenne on ollut kummankin mielestä hyvä ja antoisa.
Riidan määritelmä? Erimielisyys on luonnollista. Eri näkemykset voidaan sovittaa eri tavoin.
Esimerkiksi se ei ollut riitaa kun kerran ensimmäisten aviokuukausien aikana väistelin lentäviä tekstiilejä. Se oli vaimoni tapa tehostaa viestiään tavastani jättää ulkovaatteet mihin sattuu. Minusta se oli herttaista. Riita olisi saattanut syntyä jos olisin reagoinut loukkaantuneesti.
Tunteet saa, ja pitää ilmaista mutta kumppania syyllistämättä.
Emme ole koskaan sortuneet kumppanin haukkumiseen.
Siis ei "miksi hiivatissa sinä olet tuollainen" vaan mieluummin "tuon olisi voinut tehdä toisinkin". Täysin luontevasti ja ilman tietoista muotoilua.
Eräs perusasia. Meistä kumpikaan ei ole koskaan vaatinut toiselta mitään.
Esitystapa "mitä jos, olen ajatellut, tuolla olisi, oliko tuo nyt pakko" jne. jättää aina portin auki ilman pelkoa juoksuhautaan asettumisesta.
Vaimoni ei ole mikään kynnysmatto. Päin vastoin. Verenperintönsä vuoksi ehkä keskivertoa temperamenttisempi mutta joustava ja perusoptimistinen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täydellinen riidattomuus vaatii tietynlaisia luonteita, molempien sopeutumista ja mukautumista sekä monesti vaikenemista asioista. En pitäisi riidattomuutta minään suhteen onnen mittarina, päinvastoin sieltä saattaa joskus turskahtaa kunnolla ja kyllä heillä erojakin on. Toisen pääkopan sisään on mahdoton mennä, mutta ihailla voidaan monenmoisia asioita. Riidattomuuteen on hyvä pyrkiä ja toivottavasti pitkä suhteenne on ollut kummankin mielestä hyvä ja antoisa.
Hyvä ja antoisa? Lasten lähdettyä ei ole ollut mitään käytännön hidastetta kivuttomalle mattojen halkileikkaukselle.
- Anonyymi
Taas yksi , todistetusti takaperin puuhun menijä.
Kauneus katoaa mutta tyhmyys on ikuista! - Anonyymi
Syytä on niin monia! Itsekin päädyin avioon yli kahden vuoden seurustelun jälkeen, kun lapsi oli tulossa ja toinen sanoi, että sukulaisten takia. Olin nuori ja yhteensopivuus, en ajatellut koko asiaa. En ajatellut koko avioliittoakaan, kun se ei minun mielestäni ollut tarpeellistakaan. Hyvin olisin voinut ja halunnutkin jatkaa elämääni ihan entisenlaisena.
En tiedä toisenkaan avioitumisen syytä, että oliko se joku näyttö sukulaisilleen, että on nyt naimisiin päässyt vai mikä.
No, siinä se neljännesvuosisata aviossa meni, kunnes sitten yhtenä kesäisenä aamuna päätin, että tämä oli tässä. Hain rosiksesta kummankin vaiheen monisteet ja laitoin nokkansa alle ja sanoin kirjoita nimes. Ei mitään suurempaa draamaa. Lapset jo aikuisia, eikä mitään omaisuutta jaettavaksi. Avain vaan kaapin päälle ja ovi perässään kiinni. Se siitä sitten ja kyllä helpotti.- Anonyymi
Ote elokuun Valituista Paloista.
Tunnekuohu on samanlainen, mutta kaikki rakentuu pitkäjännitteisemmin, kun huomaa löytäneensä kumppanin, joka ajattelee niin monista elämän peruskysymyksistä samalla lailla.
Me varmistelimme pari vuotta jona aikana elämäntilanteemme vaihteli. Opiskeluajat asuin viikot opiskelupaikkakunnalla. Kesälomien työpaikat olivat aina jossakin muualla.
Tuon varmisteluvaiheen jälkeen elimme kahdestaan vielä pari vuotta ennen ensimmäisen lapsen hankintaa.
Jälkeenpäin ajatellen ei olisi tarvinnut varmistella mutta eihän sitä sillointiennyt.
-60 ja -70 lukujen tietämissä rakastuneista ja avioituneista tuttavistani yli puolet erosi ennen 10 aviovuotta.
- Anonyymi
Aina ihmetellyt miksi ihmisillä niin kiire. Ainakin nyt riita käydä läpi ennen kuun naimisiin menoa. Mikä siinä on joku menettämisen pelkoko ajaa hätiköimään, rakkauden alku huuma, näyttämisen halu vai mikä? Tietenkin jos elämän ehtoo puolella ja toinen jalka jo haudassa niin ymmärrettävää.
- Anonyymi
Ai kiire?! Minun tuttavapiirissäni on päinvastoin eli on seurustelut useampi vuosi ennen kuin menty naimisiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehen lapsettomuus keski-ikäisten deittailussa
Tällä palstalla esitetään usein ajatus, jonka mukaan lapsia saanut nainen olisi parisuhdemarkkinoilla huonommassa asemas2732288Kunpa voisin halata sinua
ja sanoa sinulle miten onnellinen olen siitä, että olet elämässäni. Mutta et ole halausetäisyydellä... etkä elämässäni.441103- 761041
Muut yrittää seata meidän välejä
Nainen, oot varmaan sen myös huomannut. Ihan irl oon sen huomannut jo hyvän aikaa. Eihän anneta sen häiritä.1001033Miksi Suomi ärsyttää Venäjää?
Jatkuvasti? Hyvin suomen herrat tietää, että tuo DCA-sopimus on paha ärsyke Venäjälle. eihän Venäjä ole hyökännyt Suomen274862- 79815
Jotenkin tätä asiaa pitää nyt käsitellä
Vaikka sitten anomuumisti. Olen lähestulkoon rakastunut vanhempaan mieheen mutta tämä ei nyt oikein suju niin kuin pitäi72789Älä turhaan nainen ikävöi minua
Olen sellainen jäntevä pantteri ja sinä jo melkein rollaattorikamaa. Ei onnistu mikään.64690Meillä olisi kaunis kesä
Yhden viestin päässä. Haluaisin tutustua. Vaikka oltaisiin vaan ystäviä. Eikä mitään vaan vähättelyä. Ajattelen et olet17670Kuinka paljon voi olla rakastunut..
....ja välittää ihmisestä jota ei edes tunnen kunnolla? Eikö silloin ole kysymys jostain suuremmasta? Mitä on yhteenkuul64669