Millaista narsistin hyvittely/imurointi voi olla?

Narsisti osaa näytellä empatiaa tarvittaessa. Dont listen to what people say watch what they do. Actions speak louder than words.

Anonyymi kirjoitti:

Narsisti osaa näytellä empatiaa tarvittaessa. Dont listen to what people say watch what they do. Actions speak louder than words.

Joo, mutta näyttelyn mestarina narsistit voi ainakin tiettyyn pisteeseen saakka näytellä teoillaan parantunutta, että saisi taas lujemmin otteeseensa, jos olisi meinaamassa muutoin menettää uhrinsa.

Narsisti ei katko välejä vaan jättää kohteensa ja niitä tosiaan narsistilla on monia käytettävänä tarpeen mukaan, odottelemaan seuraavaa käyttötarkoitusta.

Anonyymi kirjoitti:

Narsisti ei katko välejä vaan jättää kohteensa ja niitä tosiaan narsistilla on monia käytettävänä tarpeen mukaan, odottelemaan seuraavaa käyttötarkoitusta.

Narsisti laittaa aina *rakkaansa" hyllylle kyllästyttyään. Sitten valitsee sieltä entisen uhrinsa, joka on miettinyt viikon, kuukauden, vuoden tai jopa vuosia mitä oikein tapahtui.

Narsisti hyväksikäyttää hyllyltä otettua henkilöä jonkin aikaa ja valitsee taas hyllyltään uuden lelun. Sellaista se narsistin elämä on.

Epävakaa tai sitten maaninen yleensä katkoo välejä, harvemmin narsisti tai psyko. Narsistit ja psykot pitää aina kaikki kohteensa jollain tasolla elämässä ja käyttää hoviaan milloin mihinkin tarpeeseen. Narsistin tai psykon kohde kyllä useasti katkoo välit suojellakseen itseään. Ihan sitten riippuu siitä, kuinka vahva traumaside onkaan, että palaako narsistin tai psykon luokse kun jossain vaiheessa herkkä ja kiltti ja empaattinen ihminen aatteleekin ollut itse hirviömäinen, kun on psykosta irtaantunut ja palaa takaisin aidosti pyytäen anteeksi ja sama henkisen, fyysisen, seksuaalisen ja taloudellisen väkivallan kierre jatkuu ja jokaisella paluulla aina vaan rankemmin kunnes kohde saadaan vihdoin kuolleeksi ja tapettua ilman että siitä narsku tai psyko joutuisi vastuuseen..

Toki kaikki on off suhteet nyt ei automaattisesti johdu mielisairauksista..

Lääketieteen määritelmä mielisairaudelle kun on sairaudentunnottomuus eli ihminen ei ymmärrä olevansa mieleltään sairas kuten just psykot ja narskut ei sitä ymmärrä olevansa.. vaikka ne sitä psyykkistä pahaa oloaan lievittääkin rauhoittavilla, alkoholilla, huumeilla ja kaikilla mahdollisilla laittomills ja laillisilla aineilla, joista saa hetken aikaa hyvän olon.. esmes tulehduskipulääkkeet ja antihistamiinit ja efedriiniä sisältävillä nenäsuihkeilla..

Suurin kauheus ja häpeä psykoille ja narskuille onkin mt-diagnoosi, kun ne näkee sen heikkoutena vaikkapa hyväksyä häiriintyneen persoonansa sijaan edes masennuksen, joka nyt on kuiteskin maailman yleisin mt-vaiva..

Anonyymi kirjoitti:

Narsisti laittaa aina *rakkaansa" hyllylle kyllästyttyään. Sitten valitsee sieltä entisen uhrinsa, joka on miettinyt viikon, kuukauden, vuoden tai jopa vuosia mitä oikein tapahtui.

Narsisti hyväksikäyttää hyllyltä otettua henkilöä jonkin aikaa ja valitsee taas hyllyltään uuden lelun. Sellaista se narsistin elämä on.

Lue lisää

Tyypillinen piirrehän narskuille ja psykoille onkin lyhyet parisuhteet jotka alkaa heti peräkkäin ja kunnes löytyy se yksi, sori ruma sana, idiootti, joka jää sitten lopullisesti koukkuun ja menee naimisiin taikka avoliittoon..

Terveen persoonan omaava kuitenkin käsittelee asiat eron jälkeen eikä sitoudu heti uuteen tunnepitoiseen suhteeseen..

Ei vaan pohdin onko hän narsisti, koska sellaisia piirteitä on paljon. Kyllä minuakin ärsyttää narsisti-sanan viljely oka paikassa, ei oikein kukaan ota sitten todestakaan kun sellaista oikeasti epäilee. Pelottaa, että ystävätkin kaikkoaa kun aina selitän että nyt kyllä eroan, nyt en enää jaksa, olen ihan lopussa. He ovat sanoneet olevansa huolissaan. Ja kuitenkin miehen hyvittelyjen ja muuttumislupailujen jälkeen olen taas koukussa ja häpeilen, että edes puhuin eroaikeista muille. Olen paljon viimeaikoina lukenut ja katsonut videoita narsismista ja traumasiteestä, ja tunnistan kyllä samaa tässä suhteessa. Kuitenkin monesti narsistista puhutaan, että he mitätöivät ja haukkuvat lähestulkoon kokoajan. Tässä se on enemmänkin että suorat haukkumiset tulee riidoissa. Tosin ollaan vasta reilu vuosi oltu yhdessä, että voihan tässä vielä olla "hyvä vaihe", vaikka paljon pahaa on jo tullut.. Riidat voi alkaa ihan pienestä ja joskus sellaisista aiheista etten ikinä olisi kuvitellut että siitä tulee riita. Näitä on ehkä joku pari kuussa. Miehen käytös lähtee tosi pahasti laukalle, syyttelee ja haukkuu. Tuntuu että joku levy lähtee päälle missä ei ole mitään rationaalista ajattelua. Sellaista painostavaa, niinkuin olisin ihan hirviö mikä pitää sanallisesti nujertaa. Syyllistää sellaisista jutuista mitä en ole tehnyt, mutta hän huutaa että älä valehtele ja kai hänellä nyt on silmät päässä. Nimittelee pahasti ja puhuu erosta. Kyllähän monilla riidassa tulee sanottua kaikkea, mutta kai se yleensä on sellainen puuska. Hänellä se jatkuu ja jatkuu joskus jopa päiviä eikä ole mitään väliä mitä sanon väliin. Oikeastaan parempi että olisin hiljaa koska kaikki sanomiseni hän kääntää negatiiviseksi vaikka yrittäisin rauhallisesti. Joskus sitten provosoidun, että räjähdän ja tuntuu että sitä hän oikein haluaakin.

Mutta mies ei siis hauku minua muuten, päinvastoin hän on yleensä kyllä kannustava ja huomioi, auttaa paljon. Joskus kehuu vähän liikaakin.. tai itselle tulee vähän sellainen kiusaantunutkin olo. Ja hän kyllä haluaisi kehuja itsekin, on sanonut niin, en vain koe luonnolliseksi antaa niitä sellaisella tykityksellä. Mutta niin sellaista on kyllä joskus, että saattaa kierrellen arvostella, esim. jotain musiikkityyliä mistä pidän, jos vaikka radiossa soi joku sen genren biisi hän saattaa sanoa jotain että on kyllä kamalaa kuraa ja ei paljon lahjoja ja älykkyyttä tarvi tämmöisen tekemiseen. Ehkä hän ei ole osannut yhdistää sitten että liittyisi mitenkään minuun ja olen ajatellut, että olen ehkä myös vähän liian herkkä ottamaan itseeni. Mutta kuitenkin olen alkanut varomaan. En esim. soita sitten sellaista musiikkia... tää nyt oli yksi esimerkki monista. Hän sai minut myös harkitsemaan lemmikistä luopumista, koska se kuulemma riehuu öisin niin paljon (maiskuttelee ja saattaa vaihtaa paikkaa, eli ei todellakaan riehumista). On kuulemma vain niin huolissaan unistani enkä kuulemma vain tajua miten paljon lemmikin riehuminen vaikuttaa unenlaatuuni koska olen vaan niin tottunut.

Meillä oli nyt taas viikonloppuna riita ja otin eron puheeksi. Painotin että en uhkaile erolla vaan oikeasti olen miettinyt sitä paljon ja tästä ei vaan tule mitään. Ensin riitelyä ja sitten hyvittelyä. Taas hänellä oli ratkaisu, että jatkossa meidän pitää olla avoimempia ja hänellä vaan omat pelot muuttuu hyökkäykseksi, pohti asioita lapsuudestaan miten ne vaikuttavat hänen käytökseensä yms. Tähän aina lankean :/ Alussa varsinkin selittelin näitä itsellenikin aina jonain ahdistuskohtauksina mistä pääsee kyllä pois. Hän on niin vakuuttava, että saa minulle siinä turvallisen olon, että nyt tämä muuttuu vihdoin. Mutta kuitenkin seuraavassa riidassa toistuu ihan samat asiat. Tätä olen kuitenkin miettinyt, pystyisikö narsisti tuollaiseen pohdintaan? Tää on jotenkin niin vaikeaa kun hän on paras mies mitä minulla on ollut mutta myös pahin. Tulee se että no mitä jos tämä onkin se kerta kun oikeesti jokin muuttuu ja tämä oli vaan alun kivikkoa. Mietin asioita että ei hän kuitenkaan tätä eikä tätä tee, ei tämä tilanne nyt niin paha ole. Ja on mukana myös kai jonkinlainen sääli. Vaikea erota jos toinen itkusilmässä kertoo muuttuvansa, siinä tuntee itsensä sitten pahaksi. Mutta oli narsisti tai ei omaa oloahan tässä pitäisi kuunnella ja arvostaa omaa hyvinvointia.

Anonyymi kirjoitti:

Ei vaan pohdin onko hän narsisti, koska sellaisia piirteitä on paljon. Kyllä minuakin ärsyttää narsisti-sanan viljely oka paikassa, ei oikein kukaan ota sitten todestakaan kun sellaista oikeasti epäilee. Pelottaa, että ystävätkin kaikkoaa kun aina selitän että nyt kyllä eroan, nyt en enää jaksa, olen ihan lopussa. He ovat sanoneet olevansa huolissaan. Ja kuitenkin miehen hyvittelyjen ja muuttumislupailujen jälkeen olen taas koukussa ja häpeilen, että edes puhuin eroaikeista muille. Olen paljon viimeaikoina lukenut ja katsonut videoita narsismista ja traumasiteestä, ja tunnistan kyllä samaa tässä suhteessa. Kuitenkin monesti narsistista puhutaan, että he mitätöivät ja haukkuvat lähestulkoon kokoajan. Tässä se on enemmänkin että suorat haukkumiset tulee riidoissa. Tosin ollaan vasta reilu vuosi oltu yhdessä, että voihan tässä vielä olla "hyvä vaihe", vaikka paljon pahaa on jo tullut.. Riidat voi alkaa ihan pienestä ja joskus sellaisista aiheista etten ikinä olisi kuvitellut että siitä tulee riita. Näitä on ehkä joku pari kuussa. Miehen käytös lähtee tosi pahasti laukalle, syyttelee ja haukkuu. Tuntuu että joku levy lähtee päälle missä ei ole mitään rationaalista ajattelua. Sellaista painostavaa, niinkuin olisin ihan hirviö mikä pitää sanallisesti nujertaa. Syyllistää sellaisista jutuista mitä en ole tehnyt, mutta hän huutaa että älä valehtele ja kai hänellä nyt on silmät päässä. Nimittelee pahasti ja puhuu erosta. Kyllähän monilla riidassa tulee sanottua kaikkea, mutta kai se yleensä on sellainen puuska. Hänellä se jatkuu ja jatkuu joskus jopa päiviä eikä ole mitään väliä mitä sanon väliin. Oikeastaan parempi että olisin hiljaa koska kaikki sanomiseni hän kääntää negatiiviseksi vaikka yrittäisin rauhallisesti. Joskus sitten provosoidun, että räjähdän ja tuntuu että sitä hän oikein haluaakin.

Mutta mies ei siis hauku minua muuten, päinvastoin hän on yleensä kyllä kannustava ja huomioi, auttaa paljon. Joskus kehuu vähän liikaakin.. tai itselle tulee vähän sellainen kiusaantunutkin olo. Ja hän kyllä haluaisi kehuja itsekin, on sanonut niin, en vain koe luonnolliseksi antaa niitä sellaisella tykityksellä. Mutta niin sellaista on kyllä joskus, että saattaa kierrellen arvostella, esim. jotain musiikkityyliä mistä pidän, jos vaikka radiossa soi joku sen genren biisi hän saattaa sanoa jotain että on kyllä kamalaa kuraa ja ei paljon lahjoja ja älykkyyttä tarvi tämmöisen tekemiseen. Ehkä hän ei ole osannut yhdistää sitten että liittyisi mitenkään minuun ja olen ajatellut, että olen ehkä myös vähän liian herkkä ottamaan itseeni. Mutta kuitenkin olen alkanut varomaan. En esim. soita sitten sellaista musiikkia... tää nyt oli yksi esimerkki monista. Hän sai minut myös harkitsemaan lemmikistä luopumista, koska se kuulemma riehuu öisin niin paljon (maiskuttelee ja saattaa vaihtaa paikkaa, eli ei todellakaan riehumista). On kuulemma vain niin huolissaan unistani enkä kuulemma vain tajua miten paljon lemmikin riehuminen vaikuttaa unenlaatuuni koska olen vaan niin tottunut.

Meillä oli nyt taas viikonloppuna riita ja otin eron puheeksi. Painotin että en uhkaile erolla vaan oikeasti olen miettinyt sitä paljon ja tästä ei vaan tule mitään. Ensin riitelyä ja sitten hyvittelyä. Taas hänellä oli ratkaisu, että jatkossa meidän pitää olla avoimempia ja hänellä vaan omat pelot muuttuu hyökkäykseksi, pohti asioita lapsuudestaan miten ne vaikuttavat hänen käytökseensä yms. Tähän aina lankean :/ Alussa varsinkin selittelin näitä itsellenikin aina jonain ahdistuskohtauksina mistä pääsee kyllä pois. Hän on niin vakuuttava, että saa minulle siinä turvallisen olon, että nyt tämä muuttuu vihdoin. Mutta kuitenkin seuraavassa riidassa toistuu ihan samat asiat. Tätä olen kuitenkin miettinyt, pystyisikö narsisti tuollaiseen pohdintaan? Tää on jotenkin niin vaikeaa kun hän on paras mies mitä minulla on ollut mutta myös pahin. Tulee se että no mitä jos tämä onkin se kerta kun oikeesti jokin muuttuu ja tämä oli vaan alun kivikkoa. Mietin asioita että ei hän kuitenkaan tätä eikä tätä tee, ei tämä tilanne nyt niin paha ole. Ja on mukana myös kai jonkinlainen sääli. Vaikea erota jos toinen itkusilmässä kertoo muuttuvansa, siinä tuntee itsensä sitten pahaksi. Mutta oli narsisti tai ei omaa oloahan tässä pitäisi kuunnella ja arvostaa omaa hyvinvointia.

Lue lisää

Joo. Ei ole väliä, onko miehesi narsisti vai joku muu, tilanteenne on paha. Tätäkö haluat jatkaa elämäsi loppuun? Miehen käytös ei ole mieleltään terveen käytöstä eikä tule korjaantumaan, sillä lapsuuden traumat pysyvät ja vaikuttavat aina viimeiseen hengenvetoon.

Teillä on vasta vuosi yhteistä elämää. Nyt peli poikki! Pelasta itsesi!

Anonyymi kirjoitti:

Ei vaan pohdin onko hän narsisti, koska sellaisia piirteitä on paljon. Kyllä minuakin ärsyttää narsisti-sanan viljely oka paikassa, ei oikein kukaan ota sitten todestakaan kun sellaista oikeasti epäilee. Pelottaa, että ystävätkin kaikkoaa kun aina selitän että nyt kyllä eroan, nyt en enää jaksa, olen ihan lopussa. He ovat sanoneet olevansa huolissaan. Ja kuitenkin miehen hyvittelyjen ja muuttumislupailujen jälkeen olen taas koukussa ja häpeilen, että edes puhuin eroaikeista muille. Olen paljon viimeaikoina lukenut ja katsonut videoita narsismista ja traumasiteestä, ja tunnistan kyllä samaa tässä suhteessa. Kuitenkin monesti narsistista puhutaan, että he mitätöivät ja haukkuvat lähestulkoon kokoajan. Tässä se on enemmänkin että suorat haukkumiset tulee riidoissa. Tosin ollaan vasta reilu vuosi oltu yhdessä, että voihan tässä vielä olla "hyvä vaihe", vaikka paljon pahaa on jo tullut.. Riidat voi alkaa ihan pienestä ja joskus sellaisista aiheista etten ikinä olisi kuvitellut että siitä tulee riita. Näitä on ehkä joku pari kuussa. Miehen käytös lähtee tosi pahasti laukalle, syyttelee ja haukkuu. Tuntuu että joku levy lähtee päälle missä ei ole mitään rationaalista ajattelua. Sellaista painostavaa, niinkuin olisin ihan hirviö mikä pitää sanallisesti nujertaa. Syyllistää sellaisista jutuista mitä en ole tehnyt, mutta hän huutaa että älä valehtele ja kai hänellä nyt on silmät päässä. Nimittelee pahasti ja puhuu erosta. Kyllähän monilla riidassa tulee sanottua kaikkea, mutta kai se yleensä on sellainen puuska. Hänellä se jatkuu ja jatkuu joskus jopa päiviä eikä ole mitään väliä mitä sanon väliin. Oikeastaan parempi että olisin hiljaa koska kaikki sanomiseni hän kääntää negatiiviseksi vaikka yrittäisin rauhallisesti. Joskus sitten provosoidun, että räjähdän ja tuntuu että sitä hän oikein haluaakin.

Mutta mies ei siis hauku minua muuten, päinvastoin hän on yleensä kyllä kannustava ja huomioi, auttaa paljon. Joskus kehuu vähän liikaakin.. tai itselle tulee vähän sellainen kiusaantunutkin olo. Ja hän kyllä haluaisi kehuja itsekin, on sanonut niin, en vain koe luonnolliseksi antaa niitä sellaisella tykityksellä. Mutta niin sellaista on kyllä joskus, että saattaa kierrellen arvostella, esim. jotain musiikkityyliä mistä pidän, jos vaikka radiossa soi joku sen genren biisi hän saattaa sanoa jotain että on kyllä kamalaa kuraa ja ei paljon lahjoja ja älykkyyttä tarvi tämmöisen tekemiseen. Ehkä hän ei ole osannut yhdistää sitten että liittyisi mitenkään minuun ja olen ajatellut, että olen ehkä myös vähän liian herkkä ottamaan itseeni. Mutta kuitenkin olen alkanut varomaan. En esim. soita sitten sellaista musiikkia... tää nyt oli yksi esimerkki monista. Hän sai minut myös harkitsemaan lemmikistä luopumista, koska se kuulemma riehuu öisin niin paljon (maiskuttelee ja saattaa vaihtaa paikkaa, eli ei todellakaan riehumista). On kuulemma vain niin huolissaan unistani enkä kuulemma vain tajua miten paljon lemmikin riehuminen vaikuttaa unenlaatuuni koska olen vaan niin tottunut.

Meillä oli nyt taas viikonloppuna riita ja otin eron puheeksi. Painotin että en uhkaile erolla vaan oikeasti olen miettinyt sitä paljon ja tästä ei vaan tule mitään. Ensin riitelyä ja sitten hyvittelyä. Taas hänellä oli ratkaisu, että jatkossa meidän pitää olla avoimempia ja hänellä vaan omat pelot muuttuu hyökkäykseksi, pohti asioita lapsuudestaan miten ne vaikuttavat hänen käytökseensä yms. Tähän aina lankean :/ Alussa varsinkin selittelin näitä itsellenikin aina jonain ahdistuskohtauksina mistä pääsee kyllä pois. Hän on niin vakuuttava, että saa minulle siinä turvallisen olon, että nyt tämä muuttuu vihdoin. Mutta kuitenkin seuraavassa riidassa toistuu ihan samat asiat. Tätä olen kuitenkin miettinyt, pystyisikö narsisti tuollaiseen pohdintaan? Tää on jotenkin niin vaikeaa kun hän on paras mies mitä minulla on ollut mutta myös pahin. Tulee se että no mitä jos tämä onkin se kerta kun oikeesti jokin muuttuu ja tämä oli vaan alun kivikkoa. Mietin asioita että ei hän kuitenkaan tätä eikä tätä tee, ei tämä tilanne nyt niin paha ole. Ja on mukana myös kai jonkinlainen sääli. Vaikea erota jos toinen itkusilmässä kertoo muuttuvansa, siinä tuntee itsensä sitten pahaksi. Mutta oli narsisti tai ei omaa oloahan tässä pitäisi kuunnella ja arvostaa omaa hyvinvointia.

Lue lisää

Tuli mieleen, että voisitteko hakea apua pariterapiasta että saisit ulkopuolisen ammattilaisen arvion ja varmuuden onko suhteella tulevaisuuden mahdollisuuksia? Kirjoituksesi perusteella on mahdotonta sanoa, osaako miesystäväsi analysoida mieltään ja löytää syy-yhteyksiä riitoihin. Meillä oli myös paljon riitoja ja ne koskivat hyvin triviaaleja asioita arjessa kuten astianpesukoneen täyttö, imurointitapa jne. Mieheni ei nähnyt minua itsenäisenä subjektina vaan oman minänsä jatkeena, jonka tehtävänä oli palvella ja täydentää hänen toiveitaan ja tarpeitaan, se oli tyypillinen äiti-vauva -suhde. Oli yksi ja ainoa tapa tehdä asiat oikein ja se oli hänen tyylinsä. Jos sanoin oman mielipiteeni jostakin asiasta, hänen mielestään olin "määräilevä". Jälkeenpäin olen saanut tietää, että riitoihin liittyi aina pettäminen. Hän oikeutti itselleen maksullisissa naisissa käynnin, koska minä olin "kamala akka", joka en alistunut hänen tahtoonsa.

Narsistien uhrit on usein läheisriippuvaisia tai siihen ominaisuuteen kallellaan olevia. Jos narsistin jälkeen on vielä mielenterveys tallella, voi jopa eheytyä paremmaksi ihmiseksi kuin ennen oli. Huomaa omat narsisteja ruokkivat ominaisuutensa ja arvostaa itseään ihan sellaisena ihmisenä kuin on.

Anonyymi kirjoitti:

Narsistien uhrit on usein läheisriippuvaisia tai siihen ominaisuuteen kallellaan olevia. Jos narsistin jälkeen on vielä mielenterveys tallella, voi jopa eheytyä paremmaksi ihmiseksi kuin ennen oli. Huomaa omat narsisteja ruokkivat ominaisuutensa ja arvostaa itseään ihan sellaisena ihmisenä kuin on.

Lue lisää

Mä kans mietin oonko läheisriippuvainen, mutta en ollut tarpeeksi. Minua on tutkittu sairaalassa ja pitkään Psykologilla tehty erittäin laajat tutkimukset. Kaikki muu paitsi neurojuttuja ei tutkittu. Psykiatri ja Psykologi yhdessä diagnosoivat minulle Traumaattisen Stressihäiriön mikä luultavasti on kaltoinkohtelusta seurausta kun on tullut hyväksikäytetyksi. Olen tullut groomatuksi ja käytetyksi jo teinityttönä, joten olen miettinyt onko joku käyttänyt minua hyväkseen jo lapsena mutten muista kuka. Tai sitten jäin vaille jotakin mikä olisi vanhempien kuulunut hoitaa. Ehkä äiti ei ollut aina läsnä. Muistan kun meillä oli hoitolapsia ja yksi niistä pojista kävi kopeloimaan. Kerroin vasta nyt aikuisena tästä äidilleni etteikö hän huomannut. Lapsuudessani on ehdottomasti aukko, joka kaipaa selitystä.

Okei, mulla ei ollut persoonallisuushäiriöitä. Mutta kaltoinkotelusta johtuvaa muuta oireilua kuten ahdistusta ym. Mutta ehkä nyt kovin rakastavia vanhempia ollut. Oon kuitenkin itse ollut läheisyyttä osoittava siitä huolimatta, et en tiiä onko se ollut sisäsyntyistä ja oon ollut siten vahva kun muistan, että pikkusiskokin haki joskus minusta turvaa tulemalla syliin. Äitiä ei kiinnostanut ja hän oli sitä mieltä ettei äidin hommiin kuulu olla tuki ja kuuntelija pikkusisarelle vaan se on isosiskojen vastuulla muutenkin. Sitä piirrettä on sitten käytetty hyväksi kyllä eli vastuuttettu asioista mitkä ei oikeesti mun vastuulle kuuluis. Menin jo 15 vuotiaana töihin. Samaa ei edellytetty nuoremmilla sisaruksiltani. Ehkä en oo osannut vastata narsistien syytteisiin kun heidän kanssaan joudut todistella ittees koko ajan ja omaa mielipidettä itsestä ei saa olla. Tavallaan se et vanhemmat kasvatti liiankin tunnolliseksi ja tottelevaiseksi. Kävin kaksoistutkintoa, töissä, urheilin ja kotitöitä ym olin silti vanhempien mielestä alisuoriutuja kun aloin väsyä ja halusin jättää jotakin pois. En tiedä mikä ois ollu riittävää suoriutumista heille. Mä oon luultavasti ollut narsistisille ihmisille hyvä vastuutuksen kohde ettei ole tarvinnut ottaa omaa vastuuta.

Anonyymi kirjoitti:

Okei, mulla ei ollut persoonallisuushäiriöitä. Mutta kaltoinkotelusta johtuvaa muuta oireilua kuten ahdistusta ym. Mutta ehkä nyt kovin rakastavia vanhempia ollut. Oon kuitenkin itse ollut läheisyyttä osoittava siitä huolimatta, et en tiiä onko se ollut sisäsyntyistä ja oon ollut siten vahva kun muistan, että pikkusiskokin haki joskus minusta turvaa tulemalla syliin. Äitiä ei kiinnostanut ja hän oli sitä mieltä ettei äidin hommiin kuulu olla tuki ja kuuntelija pikkusisarelle vaan se on isosiskojen vastuulla muutenkin. Sitä piirrettä on sitten käytetty hyväksi kyllä eli vastuuttettu asioista mitkä ei oikeesti mun vastuulle kuuluis. Menin jo 15 vuotiaana töihin. Samaa ei edellytetty nuoremmilla sisaruksiltani. Ehkä en oo osannut vastata narsistien syytteisiin kun heidän kanssaan joudut todistella ittees koko ajan ja omaa mielipidettä itsestä ei saa olla. Tavallaan se et vanhemmat kasvatti liiankin tunnolliseksi ja tottelevaiseksi. Kävin kaksoistutkintoa, töissä, urheilin ja kotitöitä ym olin silti vanhempien mielestä alisuoriutuja kun aloin väsyä ja halusin jättää jotakin pois. En tiedä mikä ois ollu riittävää suoriutumista heille. Mä oon luultavasti ollut narsistisille ihmisille hyvä vastuutuksen kohde ettei ole tarvinnut ottaa omaa vastuuta.

Lue lisää

Kommenttisi perusteella vanhempasi ovat olleet kontrolloivia ja ainakin äitisi etäinen. Vähättelyä ehkä myös. Ei se ihan parasta ole lapselle.

Silloin tulee helposti läheisriippuvuuden piirteitä. Voimia ja muista arvostaa itseäsi. Läheisriippuvainen menee helposti sellaiseen ajatteluun, että hänen arvonsa tulee vain sen kautta, mitä hän tekee. Ihminen on arvokas ja ainutlaatuinen vain olemalla olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Kommenttisi perusteella vanhempasi ovat olleet kontrolloivia ja ainakin äitisi etäinen. Vähättelyä ehkä myös. Ei se ihan parasta ole lapselle.

Silloin tulee helposti läheisriippuvuuden piirteitä. Voimia ja muista arvostaa itseäsi. Läheisriippuvainen menee helposti sellaiseen ajatteluun, että hänen arvonsa tulee vain sen kautta, mitä hän tekee. Ihminen on arvokas ja ainutlaatuinen vain olemalla olemassa.

Lue lisää

Läheisriippuvuudesta en ole sitä tyyppiä, jonka on pakko olla koko ajan parisuhteessa kun olen kuitenkin itsenäinen ja pystyn olemaan yksinkin. Mutta tuon itsekriitikon tunnistin. Ja vihan tukahduttaminen. Nykyisin pystyn kyllä senkin jo tunnistamaan ja jopa sanoittamaan sitä muille mikä suututtaa. Viimeisimmässä parisuhteessani en myöskään miettinyt missä toinen on ja mitä tekemässä, että luotin kyllä. Mutta se juurikin oli virhe. Luotin väärään ihmiseen ja tuosta tunnistin itseni. Siitä seuraa se luottamuspula kaikkiin ainakin joksikin aikaa. Mistä sitten voin tunnistaa aidon kritiikin kiusaamiseen verhoillusta kritiikistä. Esimerkiksi työpaikalla työkaveri yrittää sälyttää omaa työkuormaa minulle, vieressä seisoen väittäen etten kestä kritiikkiä jos kieltäydyn tekemästä hänen töitään. En ollut ainoa kenelle tätä tehtiin siellä kun useampi mainitsi asiasta ettei ko henkilö tee itse omia töitään tai luistaa niistä muuten. Hän kulki kritisoimassa muita. Olen ymmärtänyt, että narsistinen henkilö voi olla kova kritisoimaan. Sen verran olen keinoja tuohon löytänyt kun, että huolimatta niistä syytöksistä voi vastata ettei väite ole totta tai pidä paikkaansa. Se tuleekin olemaan minulle seuraava etappi etten tule töissä hyväksikäytetyksi tai joudu silmätikuksi. Joskus ihmiset, jotka eivät ymmärrä mitä krittiiki oikeasti on käyttävät sitä sanaa muissa yhteyksissä. Se olisi ehkä jonkin terapia istunnon aihe.

Anonyymi kirjoitti:

Kommenttisi perusteella vanhempasi ovat olleet kontrolloivia ja ainakin äitisi etäinen. Vähättelyä ehkä myös. Ei se ihan parasta ole lapselle.

Silloin tulee helposti läheisriippuvuuden piirteitä. Voimia ja muista arvostaa itseäsi. Läheisriippuvainen menee helposti sellaiseen ajatteluun, että hänen arvonsa tulee vain sen kautta, mitä hän tekee. Ihminen on arvokas ja ainutlaatuinen vain olemalla olemassa.

Lue lisää

Eli miten voi vastata aiheettomaan kritiikkiin. Mulla ei siihen ole oikein keinoja. Saatan jättää vastaamatta kokonaan jos vastassa on jyräävä persoona. Vastavuoroiselle on helpompi vastata, että kiitos mietin asiaa. Siinäkin piilee yliajattelun vaara missä jäädään toisen mielipiteen varaan.

Anonyymi kirjoitti:

Läheisriippuvuudesta en ole sitä tyyppiä, jonka on pakko olla koko ajan parisuhteessa kun olen kuitenkin itsenäinen ja pystyn olemaan yksinkin. Mutta tuon itsekriitikon tunnistin. Ja vihan tukahduttaminen. Nykyisin pystyn kyllä senkin jo tunnistamaan ja jopa sanoittamaan sitä muille mikä suututtaa. Viimeisimmässä parisuhteessani en myöskään miettinyt missä toinen on ja mitä tekemässä, että luotin kyllä. Mutta se juurikin oli virhe. Luotin väärään ihmiseen ja tuosta tunnistin itseni. Siitä seuraa se luottamuspula kaikkiin ainakin joksikin aikaa. Mistä sitten voin tunnistaa aidon kritiikin kiusaamiseen verhoillusta kritiikistä. Esimerkiksi työpaikalla työkaveri yrittää sälyttää omaa työkuormaa minulle, vieressä seisoen väittäen etten kestä kritiikkiä jos kieltäydyn tekemästä hänen töitään. En ollut ainoa kenelle tätä tehtiin siellä kun useampi mainitsi asiasta ettei ko henkilö tee itse omia töitään tai luistaa niistä muuten. Hän kulki kritisoimassa muita. Olen ymmärtänyt, että narsistinen henkilö voi olla kova kritisoimaan. Sen verran olen keinoja tuohon löytänyt kun, että huolimatta niistä syytöksistä voi vastata ettei väite ole totta tai pidä paikkaansa. Se tuleekin olemaan minulle seuraava etappi etten tule töissä hyväksikäytetyksi tai joudu silmätikuksi. Joskus ihmiset, jotka eivät ymmärrä mitä krittiiki oikeasti on käyttävät sitä sanaa muissa yhteyksissä. Se olisi ehkä jonkin terapia istunnon aihe.

Lue lisää

Itsellä on lievää läheisriippuvaisuutta, joka ei yleensä ilmene mitenkään elämässäni. Olen kuitenkin esimerkiksi usein se henkilö, joka maksaa kaiken.

Siitä täytyy pitää huolta ja muistuttaa itseään, että pitää kiinni omista rajoistaan. Helposti tulee muuten hyväksikäytetyksi pers häiriöisten taholta. Kun arvostaa itseään sellaisena kuin on ja pitää kiinni omista rajoistaan, niin elämä sujuu mukavasti.

Läheisriippuvaisilla saattaa olla myös tarve pelastaa joku läheinen henkilö, vaikkei siihen olisi mitään mahdollisuuttakaan. Läheisriippuvainen ja epävakaa yhdessä... siitä vasta soppa syntyy.

Anonyymi kirjoitti:

Itsellä on lievää läheisriippuvaisuutta, joka ei yleensä ilmene mitenkään elämässäni. Olen kuitenkin esimerkiksi usein se henkilö, joka maksaa kaiken.

Siitä täytyy pitää huolta ja muistuttaa itseään, että pitää kiinni omista rajoistaan. Helposti tulee muuten hyväksikäytetyksi pers häiriöisten taholta. Kun arvostaa itseään sellaisena kuin on ja pitää kiinni omista rajoistaan, niin elämä sujuu mukavasti.

Läheisriippuvaisilla saattaa olla myös tarve pelastaa joku läheinen henkilö, vaikkei siihen olisi mitään mahdollisuuttakaan. Läheisriippuvainen ja epävakaa yhdessä... siitä vasta soppa syntyy.

Lue lisää

Okei, hyvin ymmärrettävästi kerroit kiitos. Tunnistan myös tuon joka haluaa pelastaa. Mutta siitäkin olen oppimassa pois. Helpottavaa kun voi sanoa ihmiselle, että en osaa auttaa ja hänen tulisi kääntyä ammattilaisen puoleen. Niin olen itsekin tehnyt. Onneksi sentään ollut hyvä yhteys omiin tunteisiin ettei lähde syyttämään muita omista ongelmista. Vielä kun oppisin parisuhde ongelmaisille ystäville sanomaan, etten halua puuttua enkä neuvoa. Ittiä on ohjailtu ja kontrolloitu niin paljon, että pitääpä varoa ettei tee samaa muille. Kuuntelu on taitolaji. Tosin en ole tavannut montaakaan ihmistä, joka olisi taitava kuuntelija. En ole siinä muita parempikaan, mutta pohdin kuinka usein ihmiset kysyvät kuinka voin auttaa tai onko sattunut jotakin ohjailun sijaan.